Huonekasvipäivitys 25.3.2023

Olen saanut viikon sisällä sen verran aikaiseksi, että huonekasvipäivitys on taas paikallaan. Onneksi sain tehtyä nämä asiat, ja pistokkaat eivät menneet roskiin, niin kuin monesti on menneet kun niihin tulee ”liian pitkät” vesijuuret. Niinkin voi siis käydä, ja jos niin käy, kasvi ei välttämättä osaa ottaa vettä uudesta kiinteämmästä kasvualustasta. Jossain on joskus kerrottu, että tällainen sopiva juurten mitta olisi siinä 2,5-5cm:n välillä.

Muulinkorvat pääsivät ruukkuihin.

Olen koko viikon potenut hirivttäviä niskakipuja, jotka on tuntuneet kallonpohjassa saakka. Pää ei meinannut kääntyä, ja tämä olotila hieman haittasi tietokoneellakin työskentelyä. Aina kun ottaa hiiren käteen, hetken päästä alkaa särky. Ilmeisesti on jotain pientä tulehdusta jossain ollut, kun muutaman buranan jälkeen iso osa kivuistakin katosi. Tänään kallonpohjassa ”naksahti” kun yritin varovasti venytellä sitä. Toinen puoli on vielä jumissa, mutta toiselta puolelta lukko aukesi. Mikä onni ja autuus! Pitää ensitöiksi tuunata tyyny vähän paremmaksi, jos se vaikka vähän edes auttaisi. Äänikin on ihan käheä aamuisin kun herään. Tietty kotonani ei ole ketään kenen kanssa jutella, ja ääni paranee sen myötä kun saa rupatella jonkun kanssa.

Pistin myös merkille kämppäni ilmankosteuden, joka on alkanut nousta suojakelien saavuttua. Tai ainakin itse yhdistän sen siihen. Kun oli pakkasta, se oli 20%. Nyt lumet ovat alkaneet sulaa, ja päivisin on ollut jopa muutama aste lämmintä. Ilman kosteus nousi välittömästi jopa yli 30%. Ja kuten kuvastakin voi päätellä, kämppä on pölyinen talven jäljiltä. Pitää siis yrittää siivota tämä sotku. Hidasteita sattuu aina tielle, se on varmaa. Pölyisyyttä lisää varmasti neulomisharrastukseni. Niin kuin edellisessä artikkelissa mainitsin, tein tuttavalleni islantilaisneuleen. Voin sanoa, että langat pöllyävät! Silmät ovat myös välillä ihan ”hiekkaiset”.

Peikonlehti-Gate

Minulla on tiettävästi yksi peikonlehden taimi, joka on sitä jättipeikonlehteä (Monstera deliciosa). Se on kärsinyt todella pahoin tässä vuosien varrella, ja olen pätkinyt sitä pariin otteeseen. Nyt olin unohtanut nostaa sen lattialta pois kun vaihtelin huonekasvien järjestystä. Tottakai siihen oli ilmestynyt ripsiäisiä! En tajua mistä niitä oikein tulee. Vein peikon äkkiä veskiin karanteeniin jotta pääsen huoltamaan tuon arvokkuuden vihdoinkin kuntoon. Siitä pitää vaihtaa ensimmäiseksi mullat pois ja aloittaa ötököiden seuranta välittömästi.

Klassinen esimerkki ripsiäisten tuhoista peikonlehdessä.

En kerta kaikkiaan huomannut miten peikonlehti oli päässyt tuollaiseen kuntoon. Nostin sen lattialta ensiksi toiseen paikkaan toisen peikonlehden viereen. Vasta siinä vaiheessa huomasin tämän lehden. Leikkasin sen äkkiä pois ja laitoin roskiin. Kyllähän niitä ötököitä nyt ehti johonkin vielä tuosta levitä varmastikin, mutta jos nyt malttaisin muutaman viikon syynätä huonekasvit läpikotaisin ja useampana eri päivänä, saattaisin saada tilanteen jotenkin hallintaan. Hirveää aloittaa jokin uusi juttu tässä nyt, jos ne menevät välittömästi ripsiäisten suihin. Kyse on kuitenkin syötävistä kasveista, niin myrkkyjä ei voi käyttää.

Peikonlehti karanteenissa vessassa.

Tämä vessassa oleva peikko on siis pistokas sellaisesta peikonlehdestä, mikä oli siemenestä kasvatettu. Sain pienen taimen alkuvuodesta 2018, ja peikko kasvoi alkuunsa akvaarioni päällä. Siitä tuli sellainen hujoppi, että päätin vielä pätkiä sen, muistaakseni kolmeen pistokkaaseen. Niistä yksi on nyt tässä. Yhden olen heittänyt menemään kun senkin valtasi ötökät.

Minulla on vielä kaksi peikonlehden pistokasta, joita yritän epätoivoisesti saada kasvamaan. Löysin niin hyvän kasvatusohjeen eräästä videosta, että päätin nyt kokeilla ohjetta heti alkuunsa. Ohjeessa oli, että pitää taimesta pitää katsoa mikä on sen selkäpuoli. Se määräytyy siten, että mihin suuntaan ilmajuuret ilmestyvät kasvin varteen, ja se puoli laitetaan tukikeppiä vasten. Tein nyt niin toiselle peikonlehdelle, minkä istutin uudelleen.

Asettelin peikonlehden siten, että sen ilmajuuret ovat tukikeppiä vasten ja kiinnitin sen tiukasti keppiin kiinni sukkahousuista leikatuilla suikaleilla. Arvatkaapas mitä? No näkeehän sen. Peikko aloitti kasvun välittömästi. Tämä uusi lehdenalku on ilmestynyt tuohon muutaman päivän sisällä! Ihan käsittämätöntä. Siksi haluan tehdä tämän saman asian tuolle vessassa riutuvallekin peikolle, että saisin sen kunnolla kasvuun ennen kuin se näivettyy kuoliaaksi. Olohuoneessa on myös yksi peikontaimi, jolle pitää tehdä näin. Sekin on alunperin kait istutettu niin sanotusti väärinpäin. Samasta syystä suurin peikonlehtikin näyttää kamalalta, kun se on väärinpäin istutettu.

Nyt lähti viimeinen kokeilu tälle Aarnipeikonlehdelle (Monstera Adansonii), jonka miltei tapoin, kun se oli kulkuväylän varrella kettiöstä olohuoneeseen. Ilmeisesti ravasin sen ohi niin paljon, että se häiriintyi. Se on oikea epätoivon huonekasvi, koska haluaisin sen todellakin säilyvän hengissä. Tein sille myös samalla tavalla, että laitoin ilmajuuret keppiin kiinni. Jos se vaikka tarraisi siihen. Uusi lehti siihen on ainakin tuloillaan.

Muut huonekasvit

Istutin vihdoinkin toissakesänä saadun traakkipuun uudelleen. Sillähän ei ollut multaa laisinkaan, ja ihmettelinkin miksi se oli jotenkin niin näivettyneen oloinen. Ruukkuun oli oli alunperin laitettu seramista jonka varassa kasvi eli. Saattaa olla, että jossain vaiheessa joku kissa pudotti ruukun lattialle, ja en saanut kaikkia seramiksia laitettua takaisin, mutta mätin vain ne, mitä sain.

Oli miltei silmin nähtävissä miten traakkipuu piristyi.

Laitoin vanhemmiltani haetut rönsyliljan pistokkaat ruukkuun. Vanhempi, kaapin päällä oleva, rönsylilja on hieman räjähtäneessä kunnossa, ja se pitää istuttaa uuteen kasvualustaan. Se imi ripsiäisiä todella ahnaasti eräs vuosi, ja oli suoranainen ihme, että se selvisi vaurioista. Saatoin käyttää tässä ötököiden häätämiseen tarkoitettuja kasvilannoitepuikkoja, jollen väärin muista. Joka tapauksessa, olen vähän laiminlyönyt sen hoitoa. Rönsyliljasta saa upean huonekasvin kun sitä hoitaa kunnolla. Edesmenneellä kummitädilläni oli todella upeat rönsyliljat ikkunalla. Rönsylilja on sellainen huonekasvi, mikä sopii vasta harrastusta aloittavallekin.

Nukkaköynnösvehkakin on edelleen elossa, tai ainakin kuvittelisin niin. Siitähän tippui kaikki lehdet pois talven aikana, minkä lie syyn takia. Se ei selvinnyt minulle koskaan. Nyt pikkuruinen ”tökö” on kasvanut ihan vähän lisää ja odotankin milloin se alkaa toden teolla puskea uutta vartta tuosta vihreästä kohdasta. Hitsit, kun en uskalla kauheasti lannoittaa tätä kasvia etten sitten tapa sitä siihen. Pitää sille vähän kuitenkin antaa ravinteita, koska kookoksessa niitä ei ole.

Kevään merkkejä alkaa myös ilmestyä, vaikka paikat ovat täällä Imatralla vielä ihan lumiset. Ensimmäinen kärpänen oli lennellyt ikkunalleni – ulkopuolelle siis.

Todella nopeasti lumet sulavat. Saattaa olla, että sitä tulee tosin lisää lähipäivien aikana. Seuraan normaalisti sateiden kulkua Ursan myrskyjaoston sadetutkasta, mutta en tajua mitä sille on oikein käynyt, kun se ei näy enää. Näkyykö se kenelläkään, vai onko itsellä jokin asetus vaan päällä mikä estää sen näkymisen? Olen ihan hukassa ilman karttaa. Noh, ei tässä auta muu kuin odotella, että se alkaa toimia. Tässä kuitenkin vielä ikkunastani otettu kuva tältä aamupäivältä, jossa näkyy tämänhetkinen lumitilanne.

Ei muuta tällä kertaa. Huonekasvipäivityksiä alkaa varmaan tulla kevään mittaan lisää, koska olen tosiaankin löytänyt paljon uusia ohjeita ja vinkkejä niiden kasvattamiseen. Onneksi olen löytänyt, koska olen miltei tappanut kaikki sellaiset huonekasvit, mitä todellakin haluaisin kasvatella. Toivotan hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!

Ainiin, meinasi unohtua
Voit tilata artikkelit nyt myös sähköpostiisi. Laitan niin sanotun uutiskirjeen, kun uusi artikkeli on julkaistu. Sen voi tilata/perua myös TÄMÄN LINKIN kautta tai seuraavan formin kautta. Tilauksesta tulee vahvistuslinkki sähköpostiin, jota täytyy klikata. Muutoin tilaus ei rekisteröidy. Tämä on varokeino sille, ettei kuka tahansa kenellä on sinun sähköpostiosoite, pääse tilailemaan puolestasi sivustoltani postia 🙂

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Lue artikkeli / kommentoi

Peikonlehti on avannut ihanan lehden!

Uskokaa tai älkää, kun peikonlehti on avannut uuden lehden, se on ilmoitusluontoinen asia! Sosiaalinen media täyttyy jatkuvasti kuvilla, joissa peikko komeilee, ja rullalla olevan lehden kehitystä seurataan päivä päivältä. Itse en ihan niin fanaattinen tämän huonekasvin kanssa ole, ainakaan vielä. Se on tällä hetkellä mielestäni jopa todella ruma, ja vaatisi kunnollista huoltoa. Olen ajatellut uudistavani sen katkaisemalla latvan, ja istuttamalla sen uudelleen. Olen viimeaikoina oppinut peikonlehdestä yhtä sun toista, niin siinäkin mielessä olisi hyvä aloittaa tämän kasvatus vain alusta uudelleen.

En ole oikeastaan koskaan ajatellut, että kuinka kauan siinä lehden avautumisessa oikein menee. Olin katsovinani alkuvuodesta otettuja kuvia, niin tammikuun lopussa uusi lehti on ollut jo rullalla. Nyt se on vasta tällä viikolla auennut kokonaan. Ja siinä on liuskojen lisäksi reikiä! Se on maailman tärkein asia. Helmikuun puolessa välissä tehdyssä artikkelissa peikonlehti ei ole vielä avannut uutta lehteään.

Pitäisi tosiaankin raaskia pätkiä holtittomasti kasvava peikonlehti. Olen hankkinut sitä varten kalliit Fiskarssin oksasaksetkin. En ole ilmeisesti edes dokumentoinut tänne, millainen se oli tänne tullessa. Blogistani löytyy ainoastaan sellaisia kuvia kun olen yrittänyt saada sen kasvamaan jotain keppiä vasten. Hirvittävän suurihan se oli kun oli ”saanut” kasvaa ihan villinään ja vapaasti paikassa, josta sen sain. Olikin aika mielenkiintoinen kotireissu sen kanssa kun kuljetin sen autolla. Näytti tosiaankin siltä, ettei autoon olisi juuri muuta mahtunutkaan.

Peikonlehti makaa kotimatkalla auton etupenkillä 28.3.2017.

Muistan joskun aikoja ennen kuin alettiin dokumentoida tekemisiä tällä tavoin, kun vanhemmillani oli suuri peikonlehti. Tai se taisi tarkalleen ottaen olla isäni. Meille tuli myös pieni kissanpentu. Etsimme Miisu-kissaa eräänkin kerran joka paikasta, ja loppujen lopuksi löysimme sen nukkumasta peikonlehden juurelta kukkaruukusta. Se oli jotenkin todella huvittavaa. En ole varma löytyykö siitä mitään kuvaa, mutta luulen, että jos meillä on silloin ollut joku kamera niin kuva on otettu. Jos siitä on todistusaineistoa niin se löytyy sitten vanhempieni valokuva-albumista. Onhan tuo kukkaruukku sen kokoinen, että sinne kissanpentu mahtuisi hyvin nukkumaan – jopa suurempikin kissa.

Peikonlehti kasvattaa ilmajuuria.

Olin lukevinani jostain, että kun peikonlehti voi hyvin, se tekee ilmajuuria. Isäni peikko teki myös ilmajuuria, ja jollen ihan väärin muista, se takertui ilmajuurilla naapurikukkaruukkuihinkin. Sen takia olen nyt laittanut tämän omani kasvamaan yksikseen. Toki huomaisin, jos ilmajuuret alkaisivat hapuilla lähettyvillä olevia kukkaruukkuja, mutta olkoon nyt tuossa kohtaa kun se saa siinä parhaiten valoa. Minulla on myös ajateltuna sellainen paikka tuolle monsterille, jossa se voisi kasvaa parimetriseksikin. Eipä sitä tarvitsisi montaa kasvia sellaisen lisäksi ollakaan, jos onnistuu kasvattamaan yhden jättikokoiseksi. Noh, katsellaan mitä käy.

Ihana, tuore, vaaleanvirheä liuskoittunut lehti.

Alkaa olla jo aurinkoisia päiviä – olkkarin ikkunalla on valoisaa. Pitikin nousta tästä kirjoituspaikalta siirtelemään vähän kasveja paikasta toiseen, etteivät ne ihan kärvähtäisi auringonpaisteesta. Tämä on raakaa aikaa. Aurinko paistaa sellaisesta kulmasta juuri nyt, että mikään ei ole sen säteiltä tiellä. Tietysti minun pitäisi alkaa käyttämään taas sälekaihtimia, jolla valon määrää voi säätää. En millään raaskisi, mutta kait se pakko on.

Miltei kaikki huonekasvini ovat sellaista sorttia, jotka eivät ihan välttämättä pidä suorasta auringonpaisteesta, ainakaan kovin kauan. Nyt ikkunan äärelle paistaa aurinko muutaman tunnin parhaimmillaan. Esimerkiksi, kirjovehka (Dieffenbachia) ei ilmeisesti kestänyt kovinkaan hyvin aurinkoa, koska sain leikata siitä monta päivää näivettyneitä lehtiä pois, kun aurinko pääsi porottamaan muutaman aamupäivän siihen. Se kasvoi koko talven noin metrin päästä ikkunasta. Lehtien tummempi väritys ilmeisesti viittaa siihen, että se ei tarvitse erittäin valoisaa paikkaa.

Kunhan saan roijattua puusohvan parvekkeelle, niin laittelen kasvit sitten paremmin ikkunalle. Pitänee rakennella niille alustoja, jos tämänhetkiset eivät riitä. Minulla on kolme käyttämätöntä jalustaa tällä hetkellä, joissa on pyörät alla. Niitä voi siis siirrellä. Laitoinkin yhden päälle jo kirjovehkat, kun ne näyttivät todella nuutuneilta ikkunan äärellä.

Olin jättää laikkuvehkanikin (Aglaonema) auringonpaahteeseen, kunnes tajusin siirtää ne sivummalle. Muistaakseni Malakanlaikkuvehkani viihtyi aikoinaan parhaiten olohuoneen peränurkassa. Sen verran se tarvitsi valoa kasvaakseen. Toki talvella sillä oli valaisin. Pidän laikkuvehkoista todella paljon ja toivon todella hartaasti, että nämä pysyisivät hengissä ja saisin kasvatettua ne suuriksi yksilöiksi.

Aloin saneeraamaan näivettyneitä huonekasveja vihdoinkin pois näkyvistä (eli siis roskiin), niin onneksi huomasin tämän ennen kuin ehdin heittää sen pois! Kerroin aikaisemmin, että uusin vehkani, Nukkaköynnösvehka, pudotti kaikki lehdet. Se vain näytti kuolleen yht’äkkiä. Nykäisin sitä pikkasen tuosta juurakosta, ja sen runko näytti kuitenkin olevan vielä vihreä. Katsoin kasvia tarkemmin, ja siinähän oli kasvupiste näkyvillä! Ai että kun saisin tämän vielä kasvamaan takaisin. Teen kaikkeni sen eteen, että se haräisi henkiin.

Tällaisia huonekasviaiheisia uutisia tällä kertaa ja jatkankin tässä puuhasteluja, joita on jäänyt rästiin. Ehkä joku päivä olen valmis näyttämään kodistanikin kuvia, mitä kaikkea täällä olen ehtinyt säätämään, ja kuvia kauniista huonekasveistani. Siihen tosin saattaa tovi vierähtää kun näitä kehtaa varsinaisesti esitellä, jos sellaista päivää koskaan edes tulee.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja kevään alkua!

Lue artikkeli / kommentoi

Aurinko paistaa ja huonekasvit heräävät

Ah, vihdoinkin aurinko näyttäytyy ja huonekasvit aloittivat kasvamisen! Vielä viikko sitten ollut järkyttävä sekasotku on purettu olohuoneen ikkunan edestä ja tilalle on tullut vähän mieltärauhoittavampaa ”sotkua”. Sain siirrettyä tuttavani avustuksella puusohvan paikoilleen, ja olenkin laittanut sen päälle jo huonekasvit, jotka ovat tosin vielä ihan hujan hajan.

Aurikoinen päivä ja huonekasvit tykkää

Eihän tuo nyt vielä ihan silmiä hivele, ja tosiaankin, sohva on tarkoitus viedä parvekkeelle kesäksi. Hydro-tomaatti on myös kauhean näköinen. En pidä sen ulkonäöstä yhtään, mutta eihän sitä esteettisistä syistä kasvatetakaan. Tomaatinraakileita on taas vaikka kuinka paljon, ja eiköhän tuo tosta vielä piristy kun saa auringonpaistetta. Aion tehdä sille uuden vesiastian, kunhan kerkeän.

Purin ikkunan edustalta siis kaksi metallihyllykköä, jonka päällä noita kasveja kasvattelin aikaisemmin. Olin vasta syksyllä laitellut hyllyt paikoilleen ja nyt ne saivat lähteä. Olen kait liiankin optimistinen asioiden suhteen. Halusin antaa hyllykölle vielä mahdollisuuden, vaikka se näyttikin heti aika synkeältä tuossa ikkunan ääressä, tai ylipäätäänkin erittäin synkältä asunnon sisustuksessa (jos tätä nyt voi sisustukseksi kutsua). Olisi pitänyt vaan heti purkaa se jotain muuta käyttöä varten. Jos olisin ollut yhtään viisaampi, olisin jättänyt koko peltihökötyksen aikoinaan ostamatta ja ostanut niilläkin rahoilla vaikka kaljaa!

Sain edellisen postauksen jälkeen inspiraation tehdä myös hyrdo-tomaatille uuden jalustan valmiiksi. Sillehän piti keksiä paikka, koska purin edellisen hyllykön pois. Seuraavalla kerralla kun alkaa rakennella jotain juttuja raakalaudasta, pitää muistaa heti laittaa jonkun sortin käsineet käsiin. Onneksi laatikosta löytyi kertakäyttökäsineitä, jotka auttoivat tähän hätiin aika paljonkin. Laudasta nimittäin lähtee tikkuja. Minulla on paneelilakkaa eteisen härpäkekaapissa odottelemassa kokeilua, josko laudat saisi käsiteltyä sellaisiksi, ettei niistä irtoa tikkuja. Haluan säilyttää puun kauniin harmaantuneen pinnan.

Sain kuin sainkin ilman älytöntä hikoilemista hilattua hydro-tomaatin tukiritilöineen ja valoineen oikealle paikalle. Tomaatti oli sen verran takertunut tukinaruihin ja tukiritilään, ettei sitä voinut ilman muita härpäkkeitä siirtää. Tai ainakin yksin tämä oli hankalaa. Valaisin roikkuu heinäseivästelineessä ja se yritti koko ajan kaatua eteenpäin. Onneksi sain viriteltyä sen verhopaneeliin naruilla kiinni ja hivutettua 10 senttimetriä kerrallaan aina uutta jalustaa kohti.

Nyt jos en ole ihan väärässä, niin viimeisimmässä kuvassa on jättipeikonlehti, joka on kasvatettu siemenistä. Siihen ilmestyy koko ajan jotain ötököitä. Olen käynyt sen luona päivittäin katsomassa mitä sille kuuluu. Kävin jostain lukemassa, että toinen peikonlehtini ei olisikaan juuri tuo Monstera deliciosa, vaan Monstera borsigiana (Lähde: Houseplant central).

Monstera borsigiana ilmeisesti sittenkin?

Peikonlehti on hieno huonekasvi ja aion pitää myös sen pienemmän version. Toivottavasti tuo taimi olisi se suuri versio (deliciosa) kuitenkin. Tuo huoneen kulma on hyvä paikka sille koska siinä se saa aamuaurinkoa. Aurinko ei paahda tuohon kohtaan missään vaiheessa ja ikkunalla on lisäksi kaihtimet kevättä varten. Jossain vaiheessa parvekkeen edessä olevien puiden lehdet peittävät suoran auringonvalon kesällä.

Ikkunan läheisyydessä puulaatikoiden päällä, on muutama huonekasvi, jotka saavat kokeilla onneaan. Tässä vaiheessa vuotta ei tarvitse vielä laittaa viereisen ikkunan kaihtimia kiinni tai raolleen.

Kultaimarre pitää hajavalosta. Kaakkois-ikkunan äärellä se kasvaa hyvin. Liian aurinkoisessa kasvupaikassa lehdet voivat kuivua.

En ole vielä keksinyt paikkaa boston-saniaiselle. Se on piristynyt ja alkanut tehdä lehtiä. Kastelen sitä todella usein ja sekin on sijoitettuna kaakkois-ikkunan äärelle. Minulla oli joskus samanlainen saniainen tuon ikkunan äärellä ja se kasvoi oikein hyvin. Jostain syystä se vain kuolla kupsahti, eli kuivui varmaankin. En osannut hoitaa sitä oikein.

Sumuttelin saniaista paljon, ja nyt tietooni onkin tullut sellainen asia, ettei huonekasveja saisi edes sumutella. Syy on siinä, että lehdet saattavat homehtua ja kerätä bakteereja. Sisätiloissa ei ole samanlaista ”ilmavirtaa” mitä ulkona olisi, jos asiaa haluaa verrata vesisateeseen. Myöskään ruukkujen läheisyyteen laitettavat vesiastiat eivät haihduta tarpeeksi vettä kosteuttaakseen huoneilmaa kasvien kohdilla. Myyttejä siis. Tässä on noin kymmenen minuutin videoklippi asiaan liittyen, jossa on lueteltuna 12 myyttiä.

Saattaa sittenkin olla niin, että rakastamani sulkaköynnösvehka selviää hoidostani. Se on ainakin alkanut osoittaa elonmerkkejä. Kaivoin vielä yhden todella nuutuneen ja kuivahtaneen juurakon ylös yhdestä kukkaruukusta, ja siinäkin näytti olevan pienehkö aktivoitunut juurenpalanen. Laitoin sen vesilasiin hetkeksi kunnes keksin sille paremman paikan. Nyt pitää niin toivoa, ettei näihin iske mikään ötökkä.

Anopinkieli teki vihdoinkin vesilasissa juuret, ja aion istuttaa sen kevään aikana ruukkuun. En ole kokeillut vielä anopeille kookosta, niin tämä menee nyt sellaiseen kokeiluun sitten. Katsotaan mitä käy. Rönsyliljan laitoin veteen viime viikolla, ja siinä on jo juuret. Se on erittäin nopea juurtumaan. Mutti-purkit sopivat mielestäni kivasti keittiöön koristeeksi. Niiden sisällä on lasipurkki, jossa kasvit juurtuvat. Juuriin ei saisi paistaa aurinko, ja Mutti-purkki suojaa niitä paisteelta.

Tiedättekö kuinka onnellinen olen näinkin pienestä asiasta kun aarnipeikonlehden pistokas on tehnyt yhden juuren vesilasissa? Kirjoitinkin aikaisemmin, että olin miltei tappaa tämän ihanuuden, ja nyt sekin näyttäisi antavan jotain elonmerkkejä. Pelkäsin niin kovasti että joutuisin pätkimään tätä viimeistä jäljellä olevaa pistokasta niin paljon, ettei siihen jäisi enää yhtään kasvupistettä. Mutta mitä vielä, siihen jäi sellainen sittenkin! Voi kuinka tämä teki minut iloiseksi.

Tällaista tällä kertaa. Pitää jatkossa vähän rauhoittua huonekasvien kanssa ja pitää niitä enemmän paikoillaan. Paras paikka niille on olohuoneen ikkunasto, joka on kaakkoon päin. Ne saavat siinä aurinkoa edes vähän, tai jopa tarpeeksi. Siksi minulla on vehkoja, koska ne eivät tarvitse aurinkoa, tai suoraa auringonvaloa. Eli, ei siirtelyä enää paikasta toiseen vaan annetaan niiden ”juurtua” siihen missä ovat. Lisäksi ikkunalle täytyy ripustaa valoa läpäisevät verhot, jotka suojaavat talvella kylmiltä ilmavirtauksilta. Patterin laitan yleensä ihan minimille ettei se paahda kasveja. Tänä vuonna unohdin asian, ja patteri paahtoi osan kasveistani kauheaan kuntoon.

Laitan lopuksi ihanan kuvan edesmenneestä Foxysta. Foxylla olisi ollut huomenna 17-vuotis syntymäpäivä. Ikää olisi ollut aika lailla, että pitkän elämän hän kuitenkin sai elää, vaikka mielestäni lähti liian aikaisin.

Foxy oli niin tomerana suuren lumipallon päällä kotipihalla.
Lue artikkeli / kommentoi

Vuoden viimeinen kasvipäivitys

Olen nyt jonkin aikaa katsellut huonekasvinurkkausta, ja kuinka siinä näyttää kaikki rehut nääntyvän jostain syystä. Asialle täytyy tehdä jotain, tai ainakin katsoa, mikä niissä oikein mättää. Noh, tarkasteltuani tilanteen, siellähän mättää sitten vaikka mikä!

Kasvit tarvitsevat kosteampaa huoneilmaa

Meillä Imatralla on ollut joulukuu suht kylmä tänäkin vuonna, ja sehän tietysti tarkoittaa sitä, että huoneilmasta tulee kuiva. Varsinkin näin kerrostalossa, se vaikuttaa olevan ihan kunnon dilemma. Kuiva huoneilma ärsyttää ihmiselläkin limakalvoja, ja omalla kohdallani voin sanoa, että erittäin paljon.

Kylmä kuulakas keli kirkastaa taivaan

Olin hankkinut itselleni kesällä tällaisen huoneilmaa analysoivan mittarin, joka mittaa myös kosteutta. Olin lentää selälleni kun katsoin tänään lukemia. Voiko tämä todellakin olla totta? Huoneilman kosteus olisi tässä kohtaa mitattuna vaivaiset 20%. Eihän tällaista kestä mikään, edes ihminen. Olenkin ihmetellyt miksi silmät vuotavat koko ajan ja nenä on jatkuvasti tukkoinen. Tässäpä varmaan syy. Mikä helkutin huuva meillä täällä asunnossa oikein on, kun ilmankosteus häviää johonkin? Loppukesällä tämä lukema oli jotain muuta, muistaakseni 42%.

Asialle on siis tehtävä jotain. Näin kuiva huoneilma on epäterveellistä ja se ei ole kasveillekaan hyväksi. Tomaatistakin lehdet käpristyvät ja murenevat pois. Ei se kauheasti siitä varmaan tykkää. Monet muutkin kasvit kärsivät ihan näkyvästi kuivasta huoneilmasta. Suurella vaivalla ja innolla kasvattamani Unelma (Asparagus setaceus) on kärsinyt kuivuudesta todella pahasti, ja viskasin männä viikolla kaksi kolmesta mäkeen. Tähän kuvassa olevaan oli sentään jäänyt yksi vihreä oksanen, ja siitä syystä päätin vielä yrittää tämän pelastamista. Kasvihyllyn alla tosin on patteri, joka omalta osaltaan kuivattaa tässä kohtaa ilmaa ja myös kasvumateriaaleja. Taidankin laittaa sen päälle jotain kosteaa, mikä haihtuisi sitten pikkuhiljaa pois.

Voin miltei väittää, että joka ikinen omistamani kasvi tänä talvena on kärsinyt kuivasta huoneilmasta. Huomasin vielä yhden toisenkin asian. Olen siirtynyt käyttämään joissakin rehuissa kasvualustana kookoskuitua, ja se myös kuivuu aika nopsaan. Voi kukkaparat! Enhän ole muistanut antaa näille lainkaan lannoitetta. Pitänee varmaan pystyttää näille jokin tarkkailuosasto, jota käyn tutkailemassa sitten ihan jokainen päivä. En ole myöskään laittanut ruukkuihin kasvualustan päälle ruukkusoraa suojaamaan kuivuudelta. Noh, ei tässä auta muu kuin aloittaa kasvien elvytys.

Kiinanruusu viihtyy, joka nyt onkin mielestäni tärkein asia. Kastelen sitä aika runsaasti ja se näyttää lehdillään aina kun alkaa tarvita vettä. Otan usein vedenkeittimestä talteen toiseen astiaan ylimääräisen keitinveden, jolla sitten kastelen huonekasvit. Vedessä ei ole mitään ylimääräistä silloin. Olen kuullut, että kloramiini ei tee hyvää kasveille. Saattaahan se olla, että tomaattinikin reagoi juuri siihen, kun en käsittele sen kasteluvettä mitenkään. Lisään siihen vain lannoitteen joka kerta.

Moni vehka on trooppisen ilmaston kasvi

Olin menettää kesällä hankkimani Nukkaköynnösvehkan (Philodendron squamiferum), kun laitoin sen idänpuoleisen ikkunan kasvihyllylle (kissan kiipeilyteline). Aluksi se oli ihan ookoo, mutta siirsin sen jonkin mielenhäiriön tuloksena amppeliin. Ilmeisesti en pystynyt vahtimaan sitä ihan niin hyvin kuin mitä se olisi ollut ”käden ulottuvilla”, ja luulenkin, että se pääsi sen takia kuivahtamaan pahasti. Se tiputti kaikki muut paitsi yhden lehden. Otin kasvin äkkiä ruukusta pois ja siirsin suurempaan ruukkuun. Toivottavasti se nyt viihtyisi siinä paremmin. Vehka on tällä hetkellä tarkkailussa keittiön pöydällä. Kasvualustaksi valitsin kookos/perliitti/puulastu-seoksen.

Nukkaköynnösvehka, huonekasvi

Ei ole siis epäselvää, että näissä tarjoamissani oloissa vehkat huutavat jo apua! Olen todella harmissani, kun rakkahista rakkain vehkani, Sulkaköynnösvehka, on aivan näännyksissä. En tiedä mitä tekisin kun tuntuu siltä, ettei mikään auta. Tein kylläkin virheen näiden kohdalla, kun pätkin sen moneen osaan. Olisi pitänyt antaa sen vain olla muutama vuosi eikä lähteä hökälehtimään ja ahnehtimaan pistokkaiden kanssa. Tässä sitä nyt ollaan – kaikki miltei kuolleita.

Olen yrittänyt varjella laikkuvehkoja kaikelta mahdolliselta, ja jotensakin onnistunut siinä. Kuivuus on varmasti sellainen asia, miltä en ole pystynyt varjelemaan niitä. Nämä ovat myös lempikasvejani, enkä haluaisi luopua niistä. Minulla on kolmea erilaista laikkuvehkaa. Tavoitteenani on, että jokaista vehkaa olisi yksi kappale, ja ne olisivat mahdollisimman suuria yksilöitä. Tämä alku näiden kanssa näyttää vain olevan hieman haastavaa. Näiden lähettyvillä on muutama pistokas peikonlehtiä, ja niissä kaikki tämän kuivuuden aiheuttamat ongelmat näkyvät vieläkin pahemmin…

Noniin, nyt ollaan asioiden ytimessä, nimittäin tuholaiset! Olen yrittänyt epätoivoisesti päästä eroon ripsiäisistä jota on ilmaantunut parin vuoden sisällä kasveihini, ja nyt niitä vain näyttäisi olevan vieläkin enemmän. En tiedä, tulikohan niitä lisää kookosmulloksen mukana? Minua on kyllä sivistetty asian kanssa, ja sanottu, että niitä voi tulla siinäkin mukana. Tein omasta mielestä kaiken tarvittavan ennen kuin otin kookoksen käyttöön. Tuttavani sanoi, että kun siihen aluksi lisätään vettä, niin laitetaan kiehuvaa vettä. Ötököiden pitäisi kuolla sitten, jos niitä on. Niin ei ilmeisesti vaan käynyt.

Jos nyt jotain postitiivista pitää tästä löytää, niin peikonlehdet imuroivat kaikki ripsiäiset itseensä, ja ötökät jättävät sitten muut kasvit rauhaan! En silti halua niitä asuntooni, ja siitäkin syystä on aloitettava kasvien elvytys kosteuden lisäämisellä. Kasvit voi viedä myös suihkuun, missä voi huuhtoa niiden lehdiltä pölyt ja ötökät. Aion hankkia lisäksi vielä jotain mömmöä näiden hävittämiseen. Denaturoitua alkoholia minulta löytyykin jo.

Tämä suurin ja vanhin peikonlehti on säästynyt tuholaisilta (kopkop). Se kuitenkin kärsii muiden kasvien tavoin kuivuudesta, ja toivottavasti en tapa sitä nyt keväällä. Olen ajatellut pistäväni tämän ”lihoiksi” ja aloitan kaiken alusta. Se olisi pitäny tehdä jo silloin heti, kun tämä tuli minulle. Tähän ei ole kertaakaan vaihdettu multia. Olen pätkinyt vaikka miten, mutta tämä vain kasvaa mihin sattuu. Nyt löysin yhdestä videosta vinkin miten tätä tulisi ohjata ja kasvattaa. Peikonlehdellä on nimittäin kasvusuunta olemassa, ja se pitäisi nyt jollain konstilla todeta. Se määrää tukikepin paikan. Mutta siitä lisää myöhemmin kunhan olen perehtynyt asiaan kunnolla.

Aika miettiä tulevan vuoden hyötykasvit

Nyt jos koskaan on mietittävä mitä aikoo laittaa kasvilampun alle kasvamaan. Vesiviljelykokeiluni kirsikkatomaatin kanssa tuottaa hedelmää ihan hyvin, mutta parempaakin varmasti pystyisin. Kasvikasa pitää varmaankin setviä jossain vaiheessa kunnolla ja panostaa lisäksi estetiikkaan. Sitä kun joutuu tässä olohuoneessa katselemaan joka päivä. Olen ajatellut laittaa sen ihan tavalliseen 10 litran ämpäriin niin sillä on paljon vettä sitten käytettävänä. Kuiva huoneilma häiritsee myös tomaattia. Sen lehdet käpristyvät ja rapisevat kuivina pois.

Hydrotomaatti

Uutta pitää taas myöskin kokeilla. Tätä kokeilin aikaisemminkin, mutta jätin sen vaan sikseen. Tarkoitus on juurruttaa tällainen jääsalaatin naatti, ja laittaa sekin vesiviljelyyn. Sitten sitä salaattia ei tarvitse lähteä ostamaan joka viikko kaupasta. Katsotaan kuinka tämä onnistuu tällä kertaa. Edellinen kokeilu meni pieleen kun unohdin kastella salaattia, eikä se ollut vesiviljelyssä. Sekin kuivui pois – perkele.

On tässä vuoden viimeisessä viikossa ollut jotain ilon aihettakin. Ensinnäkin päivät alkavat pidentyä ja aurinkokin on näyttäytynyt joinakin aamuina. Onkin ihan loistavaa olla juuri sellaiseen aikaan hereillä kun aurinko nousee. Sitä voi nimittäin ihailla tästä olohuoneeni löhötuolilta!

Auringonvalossa on vain jotain totaalisen maagista. Sillä on niin suuri merkitys elämälle, ettei sitä edes välttämättä tajua. Sen lisäksi, että se valaisee ympäristöä todella voimakkaasti, se luo uutta elämää. Kasvit tarvitsevat auringonvaloa. Eivät välttämättä suoraa auringonvaloa, mutta valoa kuitenkin. Ulkona varjossa elävät kasvitkin saavat auringonvaloa.

Auringonvalo kajastaa olohuoneen takaseinään asti

Huonekasvitkin tarvitsevat auringonvaloa. Olen yrittänyt haalia sellaisia kasveja, jotka eivät tarvitse suoraa auringonvaloa, vaan pärjäisivät ikkunan lähettyvilläkin. Siksi minulla on vehkoja. Yritän tulevaisuudessa pitää niistä vähän parempaa huolta. Eihän minulla olisi mitään kirjoitettavaakaan täällä blogissani, jos tapan kaikki rehut. Joten, lupaan ensi vuonna pitää parempaa huolta kasveistani, jos terveyteni ja mielentilani asian sallii! Nyt nautin vielä vuodenvaihteesta, ja alankin pikkuhiljaa suunnitelemaan mitä uutta laittaisin heti ensivuoden alusta kasvamaan.

Hyvää tulevaa vuotta kaikille!

Lue artikkeli / kommentoi

Huonekasvipäivitys osa 2 Kasvunaikaa ja ötököitä

Huonekasvit ovat todellakin heränneet kasvamaan tässä huhtikuun aikana. Jokin kuitenkin mielestäni mättää omissa hoitohommeleissa, tai jokin asia ei ole kohdallaan. Helpotkin kasvit tuppaavat nyt nuutumaan, ja päädyin ottamaan vanhemmiltanikin vielä mukaan uusia pistokkaita, että saisin jotakin edes pidettyä hyvin ja hengissä.

Huonekasvien pistokkaita

Otin tänään suurennuslasin kouraan, ja katsoin paria nuorta peikonlehteä, joissa olen havainnut aiemmin ripsiäisiä. Ihmettelin kun niitä tuli aina vaan jostain lisää, vaikka listin niitä öttiäisiä sormineen suoraan lehdiltä, ja on käytetty vaikka mitä litkuja asian ratkaisemiseen. Sitten tajusin, että en ole eliminoinut välttämättä niitä toukkia mitenkään, koska en ole kerta kaikkiaan nähnyt niitä paljain silmin – paljain silmin tai siis edes silmälasienkaan kanssa.

Onkohan suurennuslasissa huonekasvieni pelastus? Saattaapa vaikka hyvinkin olla! Olen siitä kiitollinen, että ripsiäisiä on vain muutamassa huonekasvissa. Miten sitten tajuaa, että niitä on kasveissa? Seuraavassa kuvassa on hieman osviittaa asiaan. Siinä on:

  1. Ripsiäinen ite, noin 1,5-2mm pituinen ötökkä
  2. Ripsiäisen vaalea toukka, mitä en ollut aiemmin erottanut paljain silmin
  3. Ripsiäisen toukan lehdelle tekemää naposteluvahinkoa kakkakikkareineen (mustat pisteet ulostetta, niin kuin muillakin toukilla)
Huonekasvien tuholaisia

Kun laitoin suurennuslasin tämän lehden kohdalle, olin lentää persiilleni. En ollut todellakaan aikaisemmin nähnyt ripsiäisen toukkia huonekasvien lehdillä, koska ne ovat niin pieniä, että näyttävät lähinnä pölyhiukkasilta tai joltain pieniltä roskilta. Nyt ymmärrän, miksi tekemäni ripsiäispoistot eivät ole niin sanotusti tehonneet! Asialle on siis tehtävä jotain ja nopeasti.

Eihän tässä siis auta muu kuin alkaa käsitellä huonekasveja viikoittain tuolla vessan puolella. Minulla on varattuna puoli litraa 17% tenttua, jota aion käyttää tuhohyönteisten torjumisessa. Siihen voi lirauttaa pienen tipan vaikkapa sitä vihreää astianpesuainetta. Alkoholi läpäisee aika hyvin tuhohyönteisten kuoren, myös kilpikirvan, jos sellaisia sattuu olemaan. Kumipuu kärsi myös ripsiäisistä aikaisemmin.

Ripsiäisen tuhot huonekasvissa
Ripsiäisten tekemät silmin nähtävät tuhot huonekasvin lehdellä.

Huomasin tosiaan ripsiäiset huonekasveissani viime syksynä, kun niitä alkoi esiintyä akvaariosta kasvavissa kultaköynnöksissä. Akvaariossa jos joku kasvaa, niin sitä ei vain myrkytetä, tai käsitellä jollain ihme aineilla, saati sitten jollain saippualiuoksella. Perkasin kultaköynnökset pistokkaiksi ja istutin muutamiin ruukkuihin, ja kävin niitä nyt keväällä uudelleen läpi. Uutta kasvustoa on havaittavissa molemmissa ruukuissa. (osa istutuksista ei selvinnyt)

Kuvassa olevaan virkattuun punatulkkuun voi käydä katsomassa ohjeen täältä.

Huonekasvit jotka kasvavat paljon

Tässä on joitain huonekasveja, jotka kasvavat todella paljon tällä hetkellä. Niistä oikein näkee sen. Palmuvehka, eli Zamia, on yksi niistä.

Peikonlehteen on tullut suht kookas uusi lehti ihan viikon sisällä. Luojan kiitos, että viereisellä hyllyköllä olevien peikonlehtien ripsiäisjengi ei ole päässyt tähän vielä kiinni! Tarkkailen tätä nykyään päivittäin. Tällä on kuitenkin potentiaalia kasvaa suureksikin monsteriksi.

Yhdestä peikosta toiseen… olen tapellut tämän huonekasvin kanssa jo tovin, ja olin heittää toivoni kaivoon sen suhteen. Aarnipeikonlehti on nimittäin sellainen ötökkämagneetti ettei toista meinaa löytyä. Järjestään joka helkutin pistokkaassa, tai mitä olen saanut istutettua ne multiin, on ripsiäisiä. Tässäkin oli ja varmasti ensimmäisenä koskaan. Toinen mikä veti ripsiäisiä puoleensa oli muulinkorva, josta jouduin vain luopumaan. Sen kasvattamisesta ei vain tullut yhtikäs mitään. Komposti kutsui.

Olen niin kovasti yrittänyt saada edellä mainitun huonekasvin viihtymään kämpässäni, että hermot ovat olleet joskus aika kireällä. Annoin sille kuitenkin viimeisen mahdollisuuden ripsiäisistä huolimatta. Niitä oli kuitenkin tässä vielä. Aarniopeikko on tällä hetkellä olohuoneen pöydällä, jossa se on ollut muista eristyksissä. En ole hetkeen nähnyt ripsiäisiä siinä, mutta uutta kasvua kylläkin. Olisinkohan saanut häädettyä ötökät tästä ihanuudesta pois?

Pahinta kuitenkin olisi, jos ripsiäiset valtaisivat yhden rakkaimmista huonekasveistani… sulkaköynnösvehkan. Tässäkin niitä on ollut, mutta olen saanut ne poistettua. Nämä kuvat olivat myös instassani. Julkaisen toisinaan instatililläni kuvia tästä blogista, ja julkaisen ne usein siellä ennen kuin julkaisen ne täällä.

Lue myös huonekasvipäivitys osa 1, joka käsittelee laikkuvehkoja, joista pidän myös erittäin paljon. Mutta, jos jotain nyt noihin ötököihin liittyen pitää tässä sanoa, niin älkää käyttäkö mitään hirveitä myrkkyjä niiden torjumiseen. Ötökät kuuluvat harrastukseen, ja niiden kanssa tulee elää. Parasta kasveillesi on, että tarkkailet niitä. Suurennuslasi on hankintalistalla myös siinä missä kastelukannukin. Ennen kuin pudottaa mitään napalmia ötököiden valtaamien kasvien kimppuun, niin kannattaa ottaa selvää siitä ötökästä, mikä huonekasviin on iskenyt. Sen näkee usein vain surennuslasilla. Toivotan kaikille ihania hetkiä huonekasvien parissa kasvun ajalle 2022!

Lue artikkeli / kommentoi