Huonekasvipäivitys osa 2 Kasvunaikaa ja ötököitä

Huonekasvit ovat todellakin heränneet kasvamaan tässä huhtikuun aikana. Jokin kuitenkin mielestäni mättää omissa hoitohommeleissa, tai jokin asia ei ole kohdallaan. Helpotkin kasvit tuppaavat nyt nuutumaan, ja päädyin ottamaan vanhemmiltanikin vielä mukaan uusia pistokkaita, että saisin jotakin edes pidettyä hyvin ja hengissä.

Huonekasvien pistokkaita

Otin tänään suurennuslasin kouraan, ja katsoin paria nuorta peikonlehteä, joissa olen havainnut aiemmin ripsiäisiä. Ihmettelin kun niitä tuli aina vaan jostain lisää, vaikka listin niitä öttiäisiä sormineen suoraan lehdiltä, ja on käytetty vaikka mitä litkuja asian ratkaisemiseen. Sitten tajusin, että en ole eliminoinut välttämättä niitä toukkia mitenkään, koska en ole kerta kaikkiaan nähnyt niitä paljain silmin – paljain silmin tai siis edes silmälasienkaan kanssa.

Onkohan suurennuslasissa huonekasvieni pelastus? Saattaapa vaikka hyvinkin olla! Olen siitä kiitollinen, että ripsiäisiä on vain muutamassa huonekasvissa. Miten sitten tajuaa, että niitä on kasveissa? Seuraavassa kuvassa on hieman osviittaa asiaan. Siinä on:

  1. Ripsiäinen ite, noin 1,5-2mm pituinen ötökkä
  2. Ripsiäisen vaalea toukka, mitä en ollut aiemmin erottanut paljain silmin
  3. Ripsiäisen toukan lehdelle tekemää naposteluvahinkoa kakkakikkareineen (mustat pisteet ulostetta, niin kuin muillakin toukilla)
Huonekasvien tuholaisia

Kun laitoin suurennuslasin tämän lehden kohdalle, olin lentää persiilleni. En ollut todellakaan aikaisemmin nähnyt ripsiäisen toukkia huonekasvien lehdillä, koska ne ovat niin pieniä, että näyttävät lähinnä pölyhiukkasilta tai joltain pieniltä roskilta. Nyt ymmärrän, miksi tekemäni ripsiäispoistot eivät ole niin sanotusti tehonneet! Asialle on siis tehtävä jotain ja nopeasti.

Eihän tässä siis auta muu kuin alkaa käsitellä huonekasveja viikoittain tuolla vessan puolella. Minulla on varattuna puoli litraa 17% tenttua, jota aion käyttää tuhohyönteisten torjumisessa. Siihen voi lirauttaa pienen tipan vaikkapa sitä vihreää astianpesuainetta. Alkoholi läpäisee aika hyvin tuhohyönteisten kuoren, myös kilpikirvan, jos sellaisia sattuu olemaan. Kumipuu kärsi myös ripsiäisistä aikaisemmin.

Ripsiäisen tuhot huonekasvissa
Ripsiäisten tekemät silmin nähtävät tuhot huonekasvin lehdellä.

Huomasin tosiaan ripsiäiset huonekasveissani viime syksynä, kun niitä alkoi esiintyä akvaariosta kasvavissa kultaköynnöksissä. Akvaariossa jos joku kasvaa, niin sitä ei vain myrkytetä, tai käsitellä jollain ihme aineilla, saati sitten jollain saippualiuoksella. Perkasin kultaköynnökset pistokkaiksi ja istutin muutamiin ruukkuihin, ja kävin niitä nyt keväällä uudelleen läpi. Uutta kasvustoa on havaittavissa molemmissa ruukuissa. (osa istutuksista ei selvinnyt)

Kuvassa olevaan virkattuun punatulkkuun voi käydä katsomassa ohjeen täältä.

Huonekasvit jotka kasvavat paljon

Tässä on joitain huonekasveja, jotka kasvavat todella paljon tällä hetkellä. Niistä oikein näkee sen. Palmuvehka, eli Zamia, on yksi niistä.

Peikonlehteen on tullut suht kookas uusi lehti ihan viikon sisällä. Luojan kiitos, että viereisellä hyllyköllä olevien peikonlehtien ripsiäisjengi ei ole päässyt tähän vielä kiinni! Tarkkailen tätä nykyään päivittäin. Tällä on kuitenkin potentiaalia kasvaa suureksikin monsteriksi.

Yhdestä peikosta toiseen… olen tapellut tämän huonekasvin kanssa jo tovin, ja olin heittää toivoni kaivoon sen suhteen. Aarnipeikonlehti on nimittäin sellainen ötökkämagneetti ettei toista meinaa löytyä. Järjestään joka helkutin pistokkaassa, tai mitä olen saanut istutettua ne multiin, on ripsiäisiä. Tässäkin oli ja varmasti ensimmäisenä koskaan. Toinen mikä veti ripsiäisiä puoleensa oli muulinkorva, josta jouduin vain luopumaan. Sen kasvattamisesta ei vain tullut yhtikäs mitään. Komposti kutsui.

Olen niin kovasti yrittänyt saada edellä mainitun huonekasvin viihtymään kämpässäni, että hermot ovat olleet joskus aika kireällä. Annoin sille kuitenkin viimeisen mahdollisuuden ripsiäisistä huolimatta. Niitä oli kuitenkin tässä vielä. Aarniopeikko on tällä hetkellä olohuoneen pöydällä, jossa se on ollut muista eristyksissä. En ole hetkeen nähnyt ripsiäisiä siinä, mutta uutta kasvua kylläkin. Olisinkohan saanut häädettyä ötökät tästä ihanuudesta pois?

Pahinta kuitenkin olisi, jos ripsiäiset valtaisivat yhden rakkaimmista huonekasveistani… sulkaköynnösvehkan. Tässäkin niitä on ollut, mutta olen saanut ne poistettua. Nämä kuvat olivat myös instassani. Julkaisen toisinaan instatililläni kuvia tästä blogista, ja julkaisen ne usein siellä ennen kuin julkaisen ne täällä.

Lue myös huonekasvipäivitys osa 1, joka käsittelee laikkuvehkoja, joista pidän myös erittäin paljon. Mutta, jos jotain nyt noihin ötököihin liittyen pitää tässä sanoa, niin älkää käyttäkö mitään hirveitä myrkkyjä niiden torjumiseen. Ötökät kuuluvat harrastukseen, ja niiden kanssa tulee elää. Parasta kasveillesi on, että tarkkailet niitä. Suurennuslasi on hankintalistalla myös siinä missä kastelukannukin. Ennen kuin pudottaa mitään napalmia ötököiden valtaamien kasvien kimppuun, niin kannattaa ottaa selvää siitä ötökästä, mikä huonekasviin on iskenyt. Sen näkee usein vain surennuslasilla. Toivotan kaikille ihania hetkiä huonekasvien parissa kasvun ajalle 2022!

Lue artikkeli / kommentoi

Huonekasvit ja kevät 2022

Aurinko on vihdoinkin näyttäytynyt pitkän talven jälkeen ja tämä tarkoittaa huonekasvien kasvuaikaa. Olen ollut melkoisen laiska kukkien hoitaja, ja se tavallaan juuri nyt näkyy aika selvästi. Monetkin huonekasvit ovat erittäin nuutuneita tällä hetkellä, ja niille joutuukin järjestämään uutta kasvualustaa ja uusia kasvupaikkoja. Kerrostaloasunnossa on todella kuiva huoneilma, joka kuivattaa myös huonekasvien multia todella pahoin, jopa niin pahoin, että kasvit ovat kuolemassa janoon, vaikka niitä yrittäisikin kastella tarvittaessa.

Nääntymispisteessä on tällä hetkellä niin paljon kasveja että ihan hävettää! Virittelin jokin aika sitten olohuoneen kaakkois-nurkkaukseen kasveille uuden paikan, joka on aamuauringon lisäksi valaistu lisävaloin. Tämä varmasti lisää kasvien kastelutarvetta. Edellinen kasvupaikka ei oikein toiminut. Mullat ovat kuivahtaneet sen verran pahoin, että ne eivät pidä enää vettä, vaan vesi valuu suoraan ruukun alaosaan. Tämä taas tarkoittaa sitä, että juuret ”uivat” vedessä ja muutoin kasvi ei saa otettua vettä mullasta. Juuret siis pahimmoillaan mätänevät ja kasvi ei pysty käyttämään saamaansa vettä. Olen kait aina kastellut kasvejani liian vähän. Pitää opetella kasvien kastelu uudelleen!

Huonekasvi hyllykkö
Huonekasvit hyllykössä. Hyllykkö on osittain tuunattu ja sen tukena on käytetty akvaariovalaisimelle tarkoitettua telinerakennelmaa.

Sitten kun kaupasta hankkii tällaisen juopon kuin viirivehka, niin sitä on oikeasti pakko kastella koko ajan. Kasteluväli tälle kasville on ollut kolme päivää. Toki kastelen pieniä vasta istutettuja kasvejakin joka päivä vähän, että ne tottuvat uuteen kasvualustaan, mutta tämä on jo aikuinen kasvi. Joudun istuttamaan viirivehkan pian uuteen ruukkuun ja siinä on huomioitava tämä jatkuva vedentarve. Kasvi on siinä mielessä ”hauska”, että se ilmoittaa kun tarvitsee vettä. Se nimittäin nuupahtaa totaalisesti. Luulin kerran että se heitti henkensä, kun kaikki lehdet olivat ihan alhaalla. Se kuitenkin virkistyi kun annoin sille vettä. Jotkut ovat leikkisästi sanoneet, että kasvi pyörtyy, ja mielestäni se on aika osuva ilmaus tälle asialle.

Viirivehka on huonekasvi joka tarvitsee usein kastelua

Nyt olisi hyvä aika ottaa pistokkaita kasveista, jos niitä meinaa monistaa. Olenkin ajatellut, että uudistan kultaköynnökseni, jotka ovat myös todella kuivissa mullissa tällä hetkellä, eivätkä meinaa kasvaa sitten mitenkään. Lisäksi huomasin niissä talven aikana ötököitä, luultavasti ripsiäisiä, tai niiden toukkia. Aikuisia ripsiäisiä en ole nähnyt kasveissa vielä lainkaan *kop kop*.

Minulla on myös tuolla joitakin valmiiksi juuria tehneitä huonekasveja, jotka pitäisi istuttaa nyt ruukkuihin, Tässä esimerkiksi malakanlaikkuvehka. Sen juuret ovat jo kasvaneet sen verran pitkiksi, että alkaa pian olla kiire laittaa multaan. Juuret eivät saa kasvaa liian pitkiksi ettei kasvin totuttautuminen multaan häiriinny. Kun juuret ovat jotain 25-50mm niin sitten on sopiva aika istuttaa multaan, ainakin laikkuvehkoilla, ja monilla muillakin kasveilla.

Huonekasvi juurtunut vedessä ja odottaa istuttamista

Viime viikolla kaupasta tarttui mukaan yksi unelma lisää. Olen yrittänyt etsiä näitä huonekasveja jo tovin, mutta en ole löytänyt niitä mistään. Ostin ensimmäisen unelmani paikallisesta kukkakaupasta (KukkaSaimaa).

Kävin aikani sieltä kyselemässä tulisiko niitä sinne lisää, mutta ei niitä vain näkynyt, paitsi viime viikolla. Nyt niitä oli sinne tullut, mutta kasvit olivat tuplaten sen hintaisia mitä ne olivat silloin kun ensimmäisen ostin. Pitää ilmeisesti vaan säästää rahaa, jotta pääsisi sitten ostamaan näitä lisää, jos niitä sitten siellä enää on. Tämä on kyllä sellainen kauppa, mihin on aina suuri ilo mennä!

KukkaSaimaassa oli hyvä huonekasvivalikoima. Kauppa on Imatralla, Torikatu 7.

Peikonlehtini on osittain nuupahtanut, enkä tajua mistä tämä voisi johtua. Luultavasti veden puutteesta sekin. Tapanko kaikki huonekasvit janoon?

Miksi peikonlehti ei avaa tätä lehteä täysin kun osa lehdistä aukeaa kuitenkin?

Tämä on tosin kasvanut ihan miten sattuu tuolla ikkunan äärellä, kun osa lehdistä on ihan ookoo, ja osa ei vaan oikone, vaikka lehdet kasvavat samasta rungosta. Minun pitäisi kait pätkiä tämäkin huonekasvi ja aloittaa sen kasvatus uudelleen, ja sellaisen tukipilarin kera, että sen kasvua voi sitten ohjailla. Nyt se kasvaa ihan pitkin poikin tuolla ikkunan äärellä.

Peikonlehti on trendikäs huonekasvi. Sen lehdet ovat suuria ja ”veistoksellisia”.

Nuorennan peikon varmaankin ja istutan uudelleen. Ei tässä muukaan auta. Pistokkaita laitan sitten vain yhden kappaleet kuhunkin ruukkuun. Tässä ruukussa niitä on nimittäin kolme, joka voi olla myös syynä peikon kitumiseen. Olin niin innoissani aikoinaan, kun tämä teki ensimmäisen enemmän reikäisen lehden. Mutta sitten lehti jäi ihan kurttuiseksi, eikä avautunut kokonaan. Peikossa ei ole ollut ötököitä, joka on suoranainen ihme. Peikonlehti on nimittäin sellainen huonekasvi, johon helposti tulee sellaisia pieniä mustia ötököitä!

Kunhan ötökät eivät valtaisi niitä rakkaimpia huonekasvejani. Minulla on harvinaisempiakin vehkoja, joita olen yrittänyt pitää hengissä. Tämä tässä on sulkaköynnösvehka, Philodendron radiatum. Lehti näyttää olevan melko pölyinen ja olenkin viritellyt näille huuhtelupaikan kylpyhuoneeseeni. Nyt kaikki huonekasvit pitäisi vain viedä sinne suihkuun ja huuhdella. Huonekasvit nimittäin tykkäävät siitä. Näin huonekasvien suuret ystävät kertovat Facebookissa.

Meillä on nyt niin kaunis keväinen päivä, että minä taidan tästä lähteä vähän ulos kävelylle ja katselemaan järven rannalle, näkyisikö siellä jo muuttolintuja. Hyvää viikonloppua!

Lue artikkeli / kommentoi

Aika tehdä jotain

Mihin aika on kadonnut? Mietin kyseistä asiaa varmaankin joka kerta kun kirjoitan tänne jotain. Mutta siltä se vaan tuntuu lähes joka kerta. Edellisestä postauksestakin on jo kulunut miltei kuukausi. Olenko laiskotellut vai hengaillut oman pääni sisällä muuten vaan melkein kokonaisen kuukauden?

Selailen tässä kuvia, joita olen ajatellut laittavani aikojen saatossa blogiin, ja tietysti niistä oli tarkoitus kertoa täällä jotain, tai ainakin mainita jotain. Kansiosta löytyy kuvia jo vuodesta 2017 asti. Joissakin kuvissa aika on kylläkin kosketeltavissa, jos näin voi sanoa.

Aika hellitellä kissaa

Edesmenneen Foxy-koirani kissakaveri Kiksu, on vanhemmillani. Kiksu täyttää tänä vuonna 16 vuotta. Hän on löytökissa, ja sovimme, että sillä olisi syntymäpäivä samana päivänä kuin Foxylla, eli 23.2.2006. Kiksu saattaa todellisuudessa olla vanhempikin, mitä eläinlääkäri aikoinaan arvioi. Hänessä on jo vanhuuden merkkejä todella paljon. Toivon sydämestäni, että hänellä olisi vielä aikaa monta vuotta kanssamme. Silti tulee vähän sellainen ajatus, että nyt olisi syytä antaa kaikki rakkaus ja hellyys tälle suloiselle olennolle, ennen kuin sen aika menee ohi. Kiksu on todella suloinen pieni tyttökisu

Kiksu tykkää makoilla laatikoissa (kukapa kissa ei tykkäisi), ja isä onkin laittanut hänelle ihan omia laatikoita makuuhuoneeseen. Yksi pieni kenkälaatikko on tämän kuvassa olevan lisäksi vielä hyllykön päällä. Hyllykkö on isäni ”työpöydän” vieressä jossa isä viettää paljon aikaa postimerkkien parissa. Siinä he voivat sitten olla lähes vierekkäin. Lisäksi Kiksun kulkureitti käy kenkälaatikkoon isäni pöydän ja tuolin kautta. Siinä on kissalle ikään kuin portaat. Kun Kiksu haluaa huomiota, hän käy istumaan tai makaamaan isän postimerkkien päälle. Aika tyypillistä kissan käytöstä!

Pyrin käymään vanhemmillani kylässä vähintään kerran viikossa. Joka kerta kun menen heille, Kiksu tulee minua vastaan ja saan nauttia Kiksun käsien kuorinta oy:n palvelusta. Istahdan nojatuolille ja Kiksu tulee syliini ja pesee kämmenselkäni. Käteni ovat melkoisella koetuksella Kiksun jäljiltä, koska kissan kieli on erittäin karhea. Foxy-koiran käsienpesupalvelu tuntui tähän verrattuna lähinnä hienovaraiselta säämiskäpesulta. Mutta antaa kisun pestä vaan vielä kun on tällaista palvelua tarjolla.

Huonekasvien aika alkaa nyt

Ajan katoamisen huomaa myös hieman lurpsahtaneista huonekasveista. Niihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Olen pidemmän aikaa harkinnut, että siirtäisin peikonlehden uuteen ruukkuun. Se ei tällä hetkellä miellytä minua. Se tekee uusia lehtiä tosin, mutta olen tehnyt virheen, ja istuttanut samaan ruukkuun useamman pistokkaan. Asia täytyy korjata. Peikko tekee kuitenkin uusia lehtiä koko ajan, tai ehkä ei niin nopeaan tahtiin ja suuria lehtiä, kuin toivoisin. Kasvua varmaan hidastaa muut pistokkaat samassa ruukussa.

Iso lehti oli vielä rullalla 25.11.2021
Sama lehti on avautunut ja kurkottaa kohti valoa (kuva: 1.1.2022)

Vaikka vannoin, etten hankisi uusia huonekasveja enempää, niin en vaan voinut vastustaa kiusausta käydä hakemassa kauppareissuni jälkeen yhden viirivehkan. Tämä tapahtui viime torstaina – kauhea vahinko… noh, näillä mennään. Olinhan saanut edellisenä viikonloppuna pari huonekasvia lisää. Tuttavani toi minulle kaksi posliinikukkaa. Niiden kanssa minulla on ollut aina vähän jotain sanomista. Pidän ehkäpä hieman nopeampikasvuisista kasveista. Kasvamiseen ei saa kulua liian pitkä aika. En malta odottaa!

Annoin juuri äsken ajatuksen uudelle viirivhekalle, ja katsoin sitä… se oli aivan lurpsallaan! Voi per…. Onneksi minulta löytyi vedenkeittimestä aiemmin keitettyä vettä, ja kävin antamassa sille hörpyn. Janohan sillä taisi olla kun on jo nostanut hieman lehtiään tunnin jälkeen kastelusta. Ihan varovasti annoin vettä. Tarkastelen sitten tulevana päivänä tilannetta lisää. Viirivehka oli kuitenkin todella upean näköinen hankintavaiheessa. Sen lajike on muuten Pearl Cupido, mikä on kuulemma kotimainen, tai sitten se on vaan kotimaassa kasvatettu.

Aikaa uudelle viirivehkalle

Viirivehka oli kuin olikin nostanut lehtensä taas ylös ja näyttää todella upealta tuolla kaakonpuoleisella ikkunallani! Se on olohuoneessa peikonlehden vieressä tällä hetkellä, ja aion siirtää muitakin huonekasveja kyseisen ikkunan ääreen saamaan aamuvaloa. Olen laittanut neljämetrisen ikkunaston eteen valoverhon, ettei ne hohkaa kylmää kasveilleni, tai asuntoon muutenkaan. Trooppiset kasvit kun tuppaavat ottamaan vähän nokkiinsa, jos niiden lehdet osuvat suoraan kylmään ikkunaan.

Ikkunan äärellä on vielä pari projektia, jotka pitäisi toteuttaa ja mieluiten aika pian. Minulla on odottelemassa peikonlehdelle oma valaisin, mikä pitäisi nyt vain virittää sen yläpuolelle ja laittaa siihen ajastin. Kukkapöytänä toimivat lipastot on tarkoitus maalata vaaleammiksi. Ne ovat nyt alkuperäiset, ja tummat. Toki ne voisi maalata muunkin väriseksi. Mietin asiaa tovin, ennen kuin aloitan urakan. Ei niitä viitsi montaa kertaa maalata kuitenkaan.

Hailuotolainen tikkuröijy pian valmis

Olen käyttänyt paljon aikaa kaverini hailuotolaisen villapaidan neulomiseen. Se on jo sellaisessa vaiheessa, että kohta on neulottavana enää hihat ja kaulus. Olen asettanut tämän projektin edellisessä artikkelissani TODO-listalle.

Eilen villapaidan kanssa oli sellainen päivä, mitä en kehtaa ääneen sanoa. Purin, neuloin, purin, neuloin… oli vähällä, etten laittanut projektia hetkeksi pannaan. Samalla kun purin tekeleen pari kertaa, olin poiminut silmukat väärin takaisin puikoille, ja osa niistä oli kierteillä. Huomasin asian vasta kun olin neulonut kymmen kerrosta. Ei siinä muu auttanut itkupotkuraivarien jälkeen kuin purkaa silmukat yksitellen kierteiseen silmukkaan asti, ja tehdä ne virkkuukoukun avulla uudestaan. Etukappale olisi jo tehty, jos minun ei olisi tarvinnut purkaa ja korjata niin paljon. Noh, jospa olisin hieman huolellisempi jatkossa niin tällaiselta ehkäpä vältyttäisiin… ehkä! Kirjoitan sitten enemmän tuosta projektista Neuloosi – Lankoja ja draamaa blogissa. YLE:n sivulla on todella kiva artikkeli tikkuröijystä, jos haluat lukea.

Aikaa vievä projekti
Hailuotolainen villapaita neulotaan sylissä.

Nyt on aika lopettaa tämä tarinointi tähän, ja jatkaa jotain muuta projektia eteenpäin. Niin joo, ja hyvää kaksostenpäivää. Se on tänään 2.2. Muutenkin tämä vuosi on päivämäärältään tänään hauska kun siinä on vain nollia ja kakkosia – 02022022.

Kiitos kun luit, ja hyvää alkanutta helmikuuta!

Lue artikkeli / kommentoi

Joulu on jo ovella

Joulu on nyt niin lähellä, että se on miltei käsin kosketeltavissa! Ei ehkä sen takia, että odottaisin sitä mitenkään erityisesti, mutta se vaan on. Olen aloittanut jouluruokien valmistamisetkin aikaisemmin tänä vuonna kuin yleensä. Monesti porkkana- ja lanttulaatikot valmistuvat suoraan aatoksi joulupöytään. Nyt olen saanut aikaiseksi tehdä molemmat laatikot hyvissä ajoin etukäteen. Hurraa!

Tässä uuniin on menossa lanttulaatikoita, ja pyöreissä astioissa veljelle tarkoitetut vegaaninen porkkanalaatikko ja lanttulaatikko. Valmistan näitä laatikoita myös kavereilleni.

Jouluruoat menossa uuniin
Perinteisen lanttulaatikon ohje

Niin, tässähän on sitten testauksessa ollut veljelle tarkoitetut porkkana- ja lanttilaatikko, jotka ovat vegaanisia. Maito ja kerma on korvattu niin sanotulla kauramaidolla. Itse käytin Oatly-merkkistä kaurajuomaa. Lisäsin seoksiin myös rasvaa tuomaan hieman makua. Rasvana käytin Flora Kultaa, joka on myös vegaaninen. Löysin netistä sellaisen luettelon, missä on esiteltynä vegaanisia rasvoja.

Vegaaniset jouluruoat veljelle
”Matin Veget”

Heräsin jossain vaiheessa kuukauden alussa huomattavasti aikaisemmin kuin normaalisti, ja pääsin monena aamuna ihailemaan kaakonpuoleisesta olohuoneenikkunastani auringonnousua. Keittelin aamukahvit ja vetelin naamaan joulupipareita ja jotain Domino-keksien tapaisia keksejä… katsoin Aamu Teeveetä.

Aamukahvin ohella oli kiva jatkaa keskeneräisiä projekteja. Tässä on tekeillä lahjaksi menevät pitkävartiset villasukat. Pitkävartisia villasukkia tuli kaksi paria, joten tekemistä kyllä riitti useammaksikin aamuksi!

Vanhemmillani tehtiin saunaremontti tämän kuun alussa ja siitä tuli mielestäni todella hieno! Remontin teki paikallinen rakennusalan yritys JS Puu. Äitini oli valinnut hienot kivijäljitelmälaatat hormin puoleiselle seinustalle. Saunaan tuli juuri sellainen kiuas, mistä olin haaveillut, vaikka sauna ei minun olekaan. Silti sitä tulee aina ”sisustettua ajatuksissaan vaikka mitä”. Sauna otettiin käyttöön heti kun se valmistui! Sain niin sanotusti kunnian korkata saunan. Sauna oli aikaisemmin puulämmitteinen ja se muutettiin remontissa sähkölämmitteiseksi.

Äitini tekee joka vuosi jouluksi karjalanpiirakoita. Söin heti pari maistiaista kun ensimmäinen pellillinen oli tullut uunista. Minulla olisi vielä tarkoitus tehdä suht samalla ohjeella veljelle vegaanisia riisipiirakoita aaton aattona. Tarveaineet ovat tuolla valmiina, kun saisi vain inspiksen valmistaa piirakat. Kiire tulee mutta ”pieni kiire” pitää aina vähän ollakin ettei liian helpolla pääse!

Äidin tekemät karjalanpiirakat jouluksi

Innostuin virkkaamaan tällaisia lintuhahmoja. Idean sain serkultani kun hän sai tupsuista tehtyjä punatulkkuja. Nämä ovat siis omia variaatioita linnuista ja kutsun niitä tulkuiksi. Mitä lie tulkkuja sitten ovatkaan. Aikaa sain näihinkin kulutettua tovin. Pienemmän tulkun laitoin jouluksi kaverille ja talitintin näköinen meni serkulle. Serkulle meni myös talitintin kokoinen punatulkku, josta en ottanut kuvaa.

Meillä on ollut useamman viikon kestänyt upea talvi täällä Imatralla. Välillä ollut postikorttimaisemia ja välillä vähän vetisempää, mutta lumet ovat pysyneet maassa. Tämä kuva on otettu 13. joulukuuta.

Muita kivoja tapahtumia loppuvuodelta: peikonlehti on tehnyt uuden suuren lehden! En tajua miksi tämä on aina niin älyttömän ”suuri asia”, mutta rullalla olevaa lehteä tulee tuijoteltua joka päivä kunnes se aukeaa. Ilmeisesti muillakin peikonlehden omistajilla on vastaavia tapoja. Kuva siinä määrin hämää, koska tuo rullalla oleva lehti on se suurin, mikä on auennut vasta tässä kuussa. Tämä kuva on otettu marraskuun puolella. Etualalla oleva suuri liuskoittunut lehti on auennut jo aikaisemmin syksyllä. Jotkut lehdet näköjään nuokkuvat… mistä lie johtuu.

Löysin lempisinihomejuustoa paikallisesta liitelistä… Stilton! Ziisus mitenkä tämä on hyvää. Yritän ostaa palan joka vuosi aina jouluksi. Oli pakko avata paketti ennen joulua ja maistella tätä herkkua.

Jouluherkkuna Stilton sinihomejuusto

Näillä eväillä on hyvä aloittaa joulun vietto, jonka omalla kohdallani aion tehdä perheeni parissa, ja ehkäpä vielä parin tuttavan kesken (saatan kutsua tasapuolisuuden vuoksi myös ystäviä tuttaviksi tai kavereiksi).

Toivotan kaikille oikein rauhaisaa ja turvallista joulua . Toivotaan, että tämä pandemia hieman hellittäisi ja ihmiset saisivat tavata hieman huolettomammin toisiaan. Jos tiedät jonkun tutun, joka on täysin yksin joulua viettämässä, laita hänelle viesti. Jos tuttusi ei vietä joulua, laita hänelle silti viesti kertoaksesi, että ajattelet häntä. Sitä ei voi kuvitellakaan mitenkä tällainen viesti voi olla toiselle tärkeä!

Kiitos kun luit, ja hyvää joulua!

Lue artikkeli / kommentoi

Huhtikuu vaihtui toukokuuksi

Tästä onkin tovi aikaa kun viimeeksi kirjoittelin tänne ja huhtikuu on ehtinytkin jo vaihtua toukokuuksi. Pieniä muistoja vielä huhtikuulta…

Lintubongailu hieman jäi huhtikuun lopulla kun suurin osa linnuista lähti Immalanjärveltä jäiden sulamisen myötä kauemmas keskelle järveä. Viimeisimmän kerran kun kävin lintutornilla, tirpoista ei ollut tietoakaan, tai ne todellakin olivat niin kaukana ettei niistä pystynyt ottamaan omalla kalustolla kuvia. Onneksi satuin katsomaan lintutornin vieressä olevaan vesiryteikköön. Kun ihmiset hävisivät paikan päältä hääräilemästä, esiin tuli uskomaton määrä sammakoita!

Alkoi kuulua kurnutusta ja yht’äkkiä silmät tarkentuivat useisiin sammakoihin jotka kävivät siinä tekemässä temppujaan. Kun vielä enemmän siristi silmiä ja yritti tarkentaa näköään niin vedestä alkoi erottua myös sammakonkutua. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa, ja sainkin kulutettua aikaani tämän luonnontapahtuman äärellä ainakin tunnin! Nämä ovat kuulemma niitä ”tavallisia sammakoita”, eräs mies kertoi minulle. Kyseessä siis on ruskosammakko.

Lisää sammakkokuvia voi käydä katosmassa kuvagalleriastani.

Ajelin paikalliseen eläinkauppaan hakemaan akvaariofisuilleni ruokaa ja oli ihan pakko pysähtyä matkan varrella nappasemaan kännykällä yksi foto. Nämä leskenlehdet näkyivät monen kymmenen metrin päähän autotielle! Uskomaton kukkameri. Tuli heti todella keväinen fiilis 🙂 En ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota milloinka leskenlehtiä alkaa ilmestymään. Noh, niitä ilmestyy huhtikuun lopussa tai jopa huhtikuun puolessa välissä, ainakin täällä meillä Kaakkois-Suomessa.

Kevättä oli sen verran rinnassa että oli lähdettävä sähköpotkulaudalla käymään paikallisessa ja pysähdyin matkan varrella ottamaan pari valokuvaa kännykällä mielestäni aika huiman näköisistä pilvirykelmistä. Laitoin kuvat veljelleni, joka tietää säätiloista aika paljon, ja hän suorastaan riemastui nähdessään nämä! Oli kuulemma arvokasta dataa meteorologian kannalta koska Itä-Suomessa oli ollut juuri kyseisenä päivänä ukkonen. Olin siis tietämättäni kuvannut myrskyn reunuspilviä meidän suunnalta. Hyvä kun kuvasin! Kannattaa joskus luottaa vaistoihinsa.

Hyllypilvi 23.4.2021

Ei ilmeisesti ole kovinkaan yleistä että huhtikuussa ukkostaa. Tulipahan tämäkin siis todistettua, vaikka täällä omalla paikkakunnalla ei ukkostanutkaan.

Sitten sainkin monta päivää kulutettua käsityöprojektiin. Halusin tehdä tuttavalleni 50-vuotislahjaksi virkatut tohvelit. Etsin sopivaa ohjetta mitä ei meinannut mitenkään löytyä. Virkkasin, purin, virkkasin, purin… Päädyin soveltamaan erästä ohjetta minkä löysin Tuubista ja Ristiin rastiin -blogista. Sovelsin siis näitäkin, mutta idean sain juurikin tuosta kyseisestä blogista. Koska en ole niin älyttömän taitava näissä virkkailu- tai neulomisprojekteissa, minulle pitää antaa selkeät ohjeet kuinka asiat tehdään. Tässä blogissa niitä ei ollut, enkä osannut ”lukea” kuvista ”kaavaa”, joten minun piti soveltaa. Kivat tossut tuli kuitenkin ja tuttavani oli oikein tyytyväinen!

Sain kuin sainkin tehtyä hippitohvelit valmiiksi hänelle syntymäpäiväksi ja seuraavaksi olikin tiedossa kukkakimpun hankkiminen. Menin tietysti paikalliseen kukkakauppaan — KukkaSaimaa. Kävin edellisenä päivänä tiedustelemassa josko voisin tuoda kimppuun mukaan omasta peikonlehdestä leikatun lehden, ja sehän kävi heille oikein hyvin. Odottelin kun floristi teki kimpun ja samalla nappasin pari fotoa kännykällä. Tämä on siis se paikka jossa voisi istua päivät pitkät mieleisessä ympäristössä!

Kukkakimpusta tuli mielestäni oikein ihana. Siinä on siis auringonkukka, leinikkejä, jotain pallo-ohdakeita, peikonlehden lehti ja jokin rikkaruoho. En muista tuon rikkaruohon nimeä, mutta sitä löytyy pihoiltakin esimerkiksi kasvimaalta. Se sopii todella hyvin tällaiseen tarkoitukseen. Taitaa siinä olla myös hopeapajua ja joku muu oksanpätkä. Kimppu pääsi ”paraatipaikalle” tuttavani asunnossa. Hän voisi katsella sitä heti aamusta kun syö aampupalaa. Olen erittäin otettu hänen kommentistaan!

Tuttavani on erittäin taitava laittamaan ruokaa ja leipomaan kaikkea herkullista. Tällä kertaa hän oli tehnyt kinkkupiirakan, lohipiirakan, Pätkis-kakun ja Fazerina-kakun. Pyydän ohjeen jossain vaiheessa näille erittäin herkullisille tarjoiltaville ja teen ne myös itse. Saatte sitten ohjeen!

Oma suosikkini näistä kahdesta makeasta kakusta oli Pätkis-kakku. Se oli kertakaikkiaan niin herkullista että melkein ällötti! Ehdottomasti jatkoon ja nopeasti… ehkäpä jo äidille sellaisen tekisi? Vähän pienempi versio vain kun on vain kolme syöjää. Hmmm….

Ilta vaihtui yöksi ja oli pian aika lähteä kotiin nukkumaan. Olimmehan istuneet iltaa jo tovin. Tuttavani ei pitänyt mitään ihmeellisen suuria juhlia. Olimme illan kahdestaan. Tilanne olisi ollut varmasti toinen jos meitä ei vaivaisi tämä inhottava COVID-19 -virus! Perhana sentään. Tilanne on todella masentava ja epäreilu. Pitää vain yrittää olla jotenkin ”sinut” asian kanssa. Siksi ehkäpä kirjoittelen näitä blogejakin kun se hieman helpottaa olotilaa toisinaan. Kaikki kirjoitukset kun eivät suinkaan ole syntyneet silkasta ilosta — aina.

Tuttavan parvekkeelta oli hieno näkymä kaakkoon ja tottakai 28.4.2021 oli vieläpä täysikuu!

Parin päivän päästä olikin vappu, jota en yleensä sen kummemmin juhli. Olen kuitenkin luvannut äidilleni ”käyttää joka vappuna lakkia ajelulla” ja siispä suuntasin lakkini kanssa paikalliseen oluelle. Tähän on hyvä päättää huhtikuun kuulumiset ja aloittaa kevään odotus ehkäpä jo kesän odotus? Sääennusteet näyttävät siltä, että äitienpäivän jälkeen lämpenisi kelit. Lämpimiä kelejä odotelessa. Cheers!

Lue artikkeli / kommentoi