peikonlehti

Joulu pois – tervetuloa kevät

Kohta on jo kevät, enkä jaksanut enää odotella milloinka mahtaisin olla valmis ottamaan joulukuvia, niin siivosin joulukoristeet pois. Katsellaan sitten loppu vuodesta asiaa uudelleen. Nyt olisi kyllä ollut oikein mukava ajankohta ottaa niitä kuvia, koska valoa alkaa riittää päivisin ihan mukavasti. Tälläkin hetkellä (su:na klo 11.30) on aivan valoisaa ulkosalla, vaikka taivasta peittääkin pilvipeite. Tänään on muuten se päivä, kun Suomeen valitaan uusi presidentti. Ei kun sitä odottelemaan.

1.2.2024 hurrikaanimainen myrsky Norjassa

Sääasioiksihan nämä kirjoitukset usein menevät, ja nyt oli jotain draamaa oikeasti tiedossa. Norjan luoteisosassa oli 1.2.2024 nimittäin hurrikaanimainen matalapaine, joka oli siirtymässä Suomen pohjoisosan päälle. En kyllä muista, että oman elämäni aikana olisi mitään vastaavaa ollut. Tavallaan aika pelottavaakin. Asiasta ei ollut mitenkään ihmeemmin juttua medioissa. Ilmatieteenlaitoksen meteorologitkaan eivät hirveemmin asiasta puhuneet uutislähetyksissä, mikä oli harvinaista. Tilanne oli kuitenkin todella vakava, ainakin Norjassa. Otin muutamat kuvankaappaukset talteen kun tilanne oli päällä, niin sanotusti.

Ei tuo kovinkaan yleistä ole, että saamme punaisella varoituksella olevia säätiloja. Nyt sellainen laitettiin “käsivarren alueelle”, ja uutisten mukaan sinne menevä tie jopa suljettiin. Tuo myrsky ei yltänyt tänne minun leveleille asti, vaikka siitä ylsi melkoisia tuulia tänne kuitenkin. Meillä tuulet olivat jotain 15-20m/s luokkaa, puuskissa. Färsaarilla oli mitattu tuulenpuuskia, jotka olivat jopa 69m/s! Huurikaanissa se raja menee siinä 33m/s kohdilla. Että silleen! (Iltalehden artikkeli asiastatoinen Iltalehden artikkeli asiasta)

Kävin ennakkoäänestämässä 2.2. Vaihtoehdot olivat Aleksander Stubb ja Pekka Haavisto. Molemmat ovat hyviä, mutta toinen piti valita, ja niin valitsin. Yritin suoriutua tehtävästäni nopsaan jotta pääsen kotiin lämpimään.

(kuva käsitelty jälkikäteen)

Joulukoristeet pois

Myrskytuulien laannuttua päätin laittaa joulukuusen koristeet pois. Kevät saa nyt puolestani tulla, ja jotenkin taas tässä taitaa käydä niin, että jotain on laitettava kasvamaan. Niistä sitten joku toinen kerta lisää. Tuntuu vaan usein siltä, että mikään ei oikein mene suunnitelmien mukaan, niin kuin ei tämä joulukoristeasiakaan. Oli tarkoitus siivota kämppä sellaiselle tasolle, että siitä voi ottaa kuvia, sisustuksellisia joulukuvia siis. Kyllästyin itseeni ja siivosin joulukoristeet pois. Otin viimehetken kuvat muistoksi seuraavaa kertaa varten.

Nyt pääsi käymään sillä tavalla, että en pura kuusta pois lainkaan, vaan jätän sen olohuoneeseen “metsän jatkeeksi”. Se saa uuden paikan. Päätin nimittäin vaihtaa hieman järjestystä täällä olohuoneessa ja kuusen takana oleva ladonovi siirtyy alkuperäiselle paikalleen keittiön kulkuaukon kohdalle. Siinähän se oli alunperinkin akvaariota suojaamassa, mutta silloin se oli keittiön puolella. Nyt se tulee olohuoneen puolelle. Noh, katsotaan miten saan tavarat mahtumaan. Tällä hetkellä siivo on todella kauhea, niin kuin uskoa saattaa. Taas hyllynpaloja siirtyy ja niin edelleen. Olohuoneen ikkunan eteen tulee kahden laatikoston levyinen “taso”, johon saan huonekasvit hyvin mahtumaan.

En ole viritellyt uusia taulujakaan, joita esittelin Vuoden viimeinen päivä-postauksessani. Potkaisin vahingossa kolmannen vielä pahvirullassa olevan julisteen sohvan alle perimpään nurkkaan, enkä saa sitä pois ennen kuin olen siirrellyt huonekaluja. Noh, uuden järjestyksen myötä saan pahvirullan ongittua sohvan alta pois. Täytyy laittaa juliste heti kehyksiin.

Näin se taas tämäkin kevät alkaa sisustamisella! Joka vuotinen riesa näemmä. Jospa nyt saisin tämän romukasan aisoihin. Pitää käydä hankkimassa lisää renkaita hyllyköiden alle. Olen jo kahteen hyllykokonaisuuteen lisännyt renkaat alle. Koska harrastan niin paljon kaikkea käsillä tekemistä, tarvitsen paljon säilytystilaa. Siitä syystä olen hankkinut hyllynpaloja, joihin on sitten kätevää laittaa tavaroita säilöön. Tämä tosin alkoi jo edellisestä asunnostani, jossa minulla ei ollut juurikaan säilytystilaa. Tähän nykyiseen asuntooni muuttaessa toin kaiken sen tavaran mukanani tänne, ja vielä muutakin lisää. Toin tänne myös yritystoimintani, joka vie yhden huoneen, ja vielä vähän muutakin täällä. En esimerkiksi tee tietokonehommia työhuoneessani lainkaan, vaan läppärillä täällä muualla asunnossani. (kuva hyllykokonaisuudesta vuodelta 2015)

Tavarat piti aikoinaan suojata myös lemmikeiltä, joita minulla tuolloin oli. Kissoilla kun oli tapana hyppiä hyllyillä miten lystää. Tosin vanhemmiten eivät enää ihan niin paljon kuin nuorempana. Sitä paitsi, Uuno oli todella kiltti eikä pudotellut tavaroita, toisin kuin Spede teki. Spede oli siinä suhteessa oikea riiviö! Foxy-koira oleili tietysti pääosin lattialla (tai sohvalla). Minulla oli myös akvaario joka pystyi olemaan ainoastaan tietyssä paikassa asuntoa. Halusin sen olevan jonkunlainen tunnelmanluoja myös. Mutta, nyt lemmikkejä eikä akvaariota enää ole.

Olen pistänyt merkille omalla kohdallani, että heti kun alkaa jotain kikkailemaan sisustuksen kanssa, asiat menevät pieleen. Sama koski aikoinaan akvaarioharrastustakin. Ei olisi pitänyt tehdä tiettyjä asioita, tai ainakin olisi päässyt paljon helpommalla. Haluan nyt vähän yksinkertaisempaa elämää. Samasta syystä hydrotomaattikin sai lähteä ennen joulua pois. Nyt pitää vähän rauhoittua ja malttaa mielensä. Olen käyttänyt alku vuodesta paljon aikaa neulomiseen, koska siinä samalla saa ajatella asioita halki. Nyt on vain pakko avata silmät ja jatkaa siitä mihin on jäänyt.

Strömsö-villapaidan kaarroke 9.2.2024

Olen minä saanut herkutellakin! 5.2. oli Runeberginpäivä, ja tähän aikaan vuodesta saa Lidlistä todella herkullisia Deluxen runebergintorttuja.

Runebergintorttu, kuva: 28.1.2024

Kevät näkyy huonekasveissakin

Manailin jokin aika sitten kun peikonlehteni oli surkastuttanut uusimman lehden ennen kuin se oli edes ehtinyt aueta. Päädyin siihen tulokseen, että se oli saanut viimaa parvekkeen oven alta. Olen sittemmin suojannut peikkoa ilmavirtauksilta, ja aionkin siirtää sen toiseen paikkaan. Nyt tänään kuitenkin huomasin, että sehän olikin tehnyt uuden lehden! Milloinkahan mahdan oikein saada aikaiseksi peikon pätkimisen, tai mitenköhän se oikein edes onnistuu, jos se tekee koko ajan uusia lehtiä?

Tammikuun lopussa oli muutama todella kaunis ja aurinkoinen päivä. Tänäänkin aurinko vielä näyttäytyi kun päivä eteni. Siitäköhän se johtuukin, että peikonlehti teki heti uuden lehtivarren? Saattaa vaikka ollakin. Pitääkin vielä miettiä peikonlehden siirtoa. Kesällä se ei kyllä tule saamaan tuossa kohtaa valoa. Noniin, taas meinaa ajatukset karata. Ei kun takaisin Tellukselle!

Kuva: 6.2.2024

En ole vielä ehtinyt siirtää muulinkorvaa uuteen ruukkuun. Yritän tehdä sen tänään. Se ei nimittäin tykkää olla tuossa umpinaisessa ruukussa, jossa sen sain. Yhtään ei kyllä huvittaisi alkaa sotkemaan taas kun on juuri saanut imuroitua kämpän. Mutta ei kai siinä muukaan oikein auta. Kuva on sen verran vanha, että olen jo ottanut jouluverhot alas! Sen olin hoitanut ajat sitten.

Kuva: 26.1.2024

Mietin myös edellisessä artikkelissani, mitä saniaisia minulta oikein löytyy. Pistin erääseen suosittuun Facebook-ryhmään tiedustelun, ja sain sieltä vastauksen aika nopeastikin.

Eiköhän tässä ollut ihan tarpeeksi tällä kertaa. Aloitan ainakin presidentinvaalien tulosten tuijottamisen, jos mitään. Jännittävää vaali-iltaa kaikille ja kohta alkavaa uutta viikkoa!

  

Joulu pois – tervetuloa kevät Read More »

Joulupuu on rakennettu

Aloitin taas kirjoittamisen aikaisin aamulla, kun on niin kiva fiilistellä joulukuusta, jonka kasasin muutama päivä sitten. Päivä oli alottaessa vielä suht hämärä, ja ulkona satoi räntää vaakatasossa. Laitoin taas jouluisen videon televisioon. Niistä tulee niin hyvä mieli. Olenkin päättänyt aloittaa kaikki päivät tästä lähtien jollain positiivisella ajatuksella kun tiedostan, että positiivisuutta tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa roppakaupalla.

Kävin eilen visiitillä reumapolilla näyttämässä kipeitä niveliäni, joista olen aiemmin maininnut. Reumaa minulla ei kuulemma ole, onneksi. Lääkäri kyllä mainitsi käsiin kohdistuvan liikarasituksen, jota on tapahtunut pidemmän ajan kuluessa. Samalla hän poisti vasempaan polveen kertyneen nesteen. Sitähän olikin ihan kunnolla siinä! Nyt polvi taipuu taas. Se oli ollut muutaman päivän ihan jäykkä ja turvoksissa, ja kävely on ollut todella hankalaa. En meinannut saada joulukuusen latvaan edes tähteä, kun kiipeäminen jakkaralle oli niin hankalaa.

Sain lääkäriltä muutakin “palautetta” terveyteen liittyen. D-vitamiinitasot olivat todella alhaiset, joka saattaa, ja todennäköisesti onkin suurin syyllinen kipeisiin niveliin. Arvoahan ei itse pysty tietämään jollei sitä erikseen oteta verikokeena. Sain lääkäriltä lähtiessä vitamiinipistoksen oikeaan käsivarteen. D-vitamiinin puutos voi aiheuttaa myös masentuneisuutta. Liekö tässä yksi syy myös alakuloisuuteen? Voi mahdollisesti olla. Joka tapauksessa, nyt on lisäravinteiden paikka. Ja sehän tiesi sitten kauppareissua.

Vitamiiniostokset

Kävin ostoksilla “sinikeltaisessa” lähikaupassa, ja olin aivan äimänkäkenä, kuinka edullisia nämä vitamiinit olivatkaan. Apteekista tämänkaltaisesta setistä saa maksaa kymmeniä euroja. Monivitamiiniporetabletit maksoivat vain 0,99 Euroa. Ajattelin, että alan ottamaan myös niitä pari kertaa viikossa. Miksi ihmeessä vitamiiniarvoja ei mitata verikokeiden yhteydessä, kun ihminen joutuu veriarvonsa mittauttamaan? Aika moni asia saattaisi selvitä pelkästään jo niitä katsomalla.

Hinnat 18.12.2023 / LIDL

Olin niin iloinen saadessani tietää, että vain D-vitamiiniarvoni olivat päin helvettiä, että päätin vihdoinkin käväistä kotimatkalla Lappeenrannan suosituimmalla grillillä. Sehän on nimeltään Tuen grilli. Otin mukaani Vety-nimisen annoksen, mikä on lihapiirakka keitetyllä kananmunalla ja kinkulla. Lisukkeiksi laitettiin kurkkusalaattia, kiinankaalia ja valkosipulikastiketta. Oli muuten todella hyvänmakuinen lihatsu. Ahmin koko lihapiirakan kitusiini yhdellä kertaa, eikä jäljelle jäänyt murustakaan!

Tässä on Vety: lihapiirakka jossa täytteenä kinkku ja keitetty kananmuna.

Vedyt ja Atomit ovat Lappeenrannan paikallisherkkuja, tai ainakin tulleet sieltä tunnetuksi. Löysin kivan kirjoitetun artikkelin asiata YLE:n sivuilta. Tässä on LINKKI sinne, jos joku haluaa lukea näiden herkkujen historiasta enemmän. Joka tapauksessa tämä todellakin menee jatkoon. Älyttömän hyvää oli ja annoskin sellainen, minkä jaksaa syödä. Hinta tällä herkulla oli 5,50 Euroa, mikä sekään paha ollut.

Pikkujoulut 15.12.2023 Kengurussa

Meillä on ollut joka vuosi pikkujoulut paikallisessa baarissa, joka on niin sanotusti oma kantisbaari. Kyseessähän on tietenkin Bar Kenguru (Imatralla Vuoksenniskalla). Joka vuosi he ovat tarjonneet todella upean jouluisen buffan meille, ja tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. En tajunnut ottaa tarjoiltavista edes kunnon kuvia. Kattaus oli niin häkellyttvä.

Bar Kengurun pikkujoulutarjoilut 2023.

Pikkujouluihin tuotiin myös lahja. Asiakkaille oli etukäteen järjestetty arvonta, jossa jokainen saa itselleen jonkun nimen, kenelle sitten tuoda lahja. Minä sain onnekseni tuoda lahjan Sinille, joka on myös Bar Kengurun yksi loistavista tarjoilijattarista. Minulle ei ihan selvinnyt, että pitikö hän saamastaan lahjasta vai ei, mutta siellä se nyt on baaria koristamassa. Ainakin se on esillä eikä missään nurkassa. Askartelin hänelle joulutontun jolla on pattereilla toimivat valot päässä.

Ite sain lahjaksi tölkin glögiä ja lankakerän, jossa on heijastavaa nauhaa. Teen siitä pipon itselleni, kunhan kerkeän.

Sain muutamia projekteja pois päiväjärjestyksestä, mutta kaikki ei sujunut ihan niin kuin olin kuvitellut. En ole vieläkään saanut uunin luukkua paikoilleen, enkä taida ennen joulua edes saadakaan. Laitan sen sitten vain kaappiin piiloon hetkeksi. Pesin pyykkiä ja ne roikkuvat vielä olohuoneessa telineessä. Kun ne on pois näkyviltä, niin sitten olohuone näyttää siistityltä. Sain vaatehuoneen hyllyn paikoilleen, mitä oli vasaroitava. Nyt saan laitettua tavaraa hyllyille pois täältä jaloista pyörimästä.

Ostin muutaman kestokassin Lidlistä, kun heillä on kivan näköisiä Wallilan kuoseilla olevia kasseja. Niihin on hyvä laittaa tavaroita säilöön. Laitoin muun muassa kesävaatteet kestokasseihin ja ylimmälle hyllylle vaatehuoneeseen. Kun kesä tulee, niihin voi laittaa vastaavasti talvivaatteet.

Sain viikonloppuna uuden huonekasvin eräältä tuttavalta. Se olikin sitten ihan mukavan kokoinen muulinkorva. Kasvi pääsi olohuoneen ikkunan äären. En ole saanut tätä oikein menestymään, mutta olen nyt ottanut asioista sen verran selvää, että luulen tietäväni nyt vähän enemmän tämän tarpeista. Muulinkorvassa on kivan näköiset lehdet. Pitää alkaa hommata myös kivoja kasvitukia, koska tämäkin on köynnös, ja tarvitsee jonkin kiipeilyalustan. Se pitää myös siirtää sellaiseen ruukkuun jossa on pohjassa reiät. Se on umpiruukussa tällä hetkellä, ja minä en ainakaan sellaisen kanssa ala temppuilemaan. Siinä yksi suht akuutti projekti tiedossa — ruukun vaihto siis.

Muulinkorvia myydään melkein joka kaupassa nykyään, mutta niin usein ne ovat täynnä ripsiäisiä. Tässä niitä ei ollut, ja enhän ostanut tätä edes kaupasta. Sain siis ilmaiseksi paikallisen roskalavan kautta. Ötökät alkavat olla arkipäivää huonekasviharrastuksen keskuudessa, ja niiden kanssa täytyy alkaa tulla toimeen. Ötököitä oli aikoinaan peikonlehdessänikin, kun sen silloin tänne toin. Ei ole enää. Pidän muutenkin sitä erillään muista kasveistani koska se on niin suurikokoinen. Se näyttää viihtyvän juuri tuossa, missä se tällä hetkellä onkin. En meinaisi millään raaskia pätkiä sitä pienemmäksi. Tarvitsen siitä latvapistokkaan jonka kasvatan sitten uudeksi peikonlehdeksi. Peikonlehteen tuli kaksi uutta lehteä taas vaihteeksi.

Tein myös päätöksen vaihtaa mullat takaisin kaikille kasveille. Lisään tuon kookoskuidun niihin ruukkuihin sitten niin ei mene hukkaan. Toivottavasti ei tarvitse kärsiä harsosääskistä sitten, mitä nyt tuntuu olevan noissa valmiissa multaseoksissa. Ne eivät ole kivoja. Joidenkin kasvien kohdalla alkaa olla jo kiire laittaa uudet mullat kun ne ovat jotensakin vielä hengissä. Kohta eivät enää ole!

Joulukuusi 2023

Ja nyt siihen joulukuuseen ja mitä siihen tulee. Ostin vuosi sitten kivan aidolta näyttävän muovikuusen, jota nyt aion käyttää niin pitkään kunnes se lahoaa. Virittelin sen toiseen kohtaan tänä vuonna. Vuosi sitten se oli tässä kohtaa (1. kuva), missä juuri nyt istun. Kuusi on vierekkäisellä seinustalla olohuoneen nurkassa. Se osottautui täydelliseksi paikaksi sille.

Pitää vielä kehitellä jokin suoja kuusen jalalle, kun se näkyy ikävästi. Ehkäpä nuo lahjapaketit olisivat sopivia tarkoitukseen. Nehän vähän niin kun kuuluvat kuusen juurelle. Lyhdyt peittävät jakkaraa, jonka päällä kuusi seisoo. Sohvalla kun istun niin ne eivät näy. Kuusen koristelusta sen verran, että tänä vuonna en ostanut mitään uusia koristeita, vaan nämä miellyttävät minua nyt niin paljon, että en usko tarvitsevani enää muita koristeita. Kuuseen pääsi tänä vuonna taasen edesmenneen, rakkaan koirani, Foxyn nimilaatta Voin sanoa, että kyyneliltä ei tälläkään kertaa vältytty.

Koristelun jälkeisenä päivänä istuskelin sohvalla omia askareitani tehden, ja aurinko alkoi paistaa puiden lomasta, ja suoraan joulukuuseen! Huh mikä näky se olikaan. Kuusi oli kuin se olisi ollut täynnä jalokiviä. Näky oli hämmentävä. En muistanut yhtään, että tuohon kohtaan olohuonetta voi tällaiseen aikaan paistaa aurinko. Aurinko on niin matalalla tällä hetkellä, eikä puissa ole lehtiä peittämään sitä, niin kuin kesällä on.

Löysin aivan ihanan pikkukaupan netistä, mistä löytyi aivan täydelliset kaksi kappaletta julisteita, jotka aion laittaa olohuoneen seinälle heti kun ne saapuvat. Sohvan yläpuolelle jäi nyt “sopivasti” paikka niille. Esittelen ne sitten, kun saan ne. Jostain syystä ne eivät saapuneet tänään, vaikka pakettini oli postissa lajiteltu ja laitettu matkaan. Se on nyt vaan jumissa jossain.

Päivä on kääntynyt jo illaksi, ja minua odottaa alakerrassa lenkkisauna. Lähden sinne siis rentoutumaan. Hyvää joulun odotusta kaikille, ei ole montaa päivää enää! Ja mikä vieläkin kivempaa, perjantaina on vuoden pimein päivä, ja sen jälkeen päivät alkavat taas pidentyä. Jes! Laitan loppukevennykseksi vielä videon Foxysta ja Uunosta, kun heille annettiin joulukalenterista karkkia. Tämä video on vuodelta 2018.

Tässä vielä seurattavat linkit:

  

Joulupuu on rakennettu Read More »

Viikko 15 kiteytettynä

Se on sitten taas yksi viikko takana ja mitä on oikein saatu aikaiseksi? Hmm.. no, ei välttämättä juurikaan mitään. Pääsiäinen jotenkin sekoitti koko muutoinkin jo hakusessa olevan rytmin. Olenpahan ainakin ajellut vekottimella ees sun taas miltei joka päivä. Sen lataaminenkin helpottui huomattavasti kun hankin Pekan sähkökiiturista tehokkaamman akkulaturin. Testasin sitä tänään ekaa kertaa ja sitten kuului “naps”. Sulake meni pois päältä. Noh, onneksi sen sai korjattua helposti kun napsaisi kytkimen takaisin päälle.

Imuri Gate

Alkuviikko meni myös ihmetellessä mitenkä saada kämppää hieman siistittyä, koska imurin letku meni lopullisesti rikki. En jaksa enää korjata sitä, ja tilasinkin jo uuden osan. En tiedä milloinka sen saa, mutta toivottavasti heti pian ensi viikon alussa. Alkaa jo kerääntyä sellaista pölyä mitä ei oikein saa lakaisemallakaan pois. Olen vieläpä allergikko, niin hieno pöly ei tee poskionteloille yhtään hyvää. Ulkoa kantautuu myös sisälle katupölyä. Pitää kait ottaa ulkoillessa maskit käyttöön, niin pölyä ei tarvitse hengitellä.

Imurin letku on rikki
Kaikkensa antanut pölynimurin letku.

Postikortteja maailmalta

Sain tänä aamuna ihastella postikortteja, joita tuttavani lähettivät minulle kun kävivät matkalla Malesiassa. Niitä tipahti postiluukusta eilen peräti viisi kappaletta. Mukana oli myös Postin laittama kiitoskortti. En tiedä, onko heillä tapana laittaa sellaisia jokaiselle, vai oliko tämä jotenkin henkilökohtaista. Se tuli omalla nimelläni kuitenkin. Pitääkin kysyä asiasta naapurilta, joka on postinjakajana töissä. Oli miten oli, mutta kyllähän tuollaisista viesteistä tulee mahdottoman hyvälle tuulelle!

Huonekasvit rempallaan

Työtuolin siirryttyä olohuoneessa toiseen kohtaan, olen joutunut katselemaan lähietäisyydeltä huonekasveista koostuvaa ryteikköä. Se on nyt vaan setvittävä, ei auta mikään. Asiaa on tottakai hankaloittanut imurin letkun rikkoutuminen. Kun multien kanssa touhuaa, pitää myös olla valmis heti imuroimaan multien vaihdosta aiheutuva sotku. Viherkasvipöheikön siistiminen jääkin sitten sellaiseen ajankohtaan kun uusi imurin letku on kädessä. Kerrankin tuleva viikko alkaa toiveajattelulla, että pääsisi heti imuroimaan. Pitääkö olla huolissaan?

Olohuoneen ikkunan äärellä oleva pitkä puusohva on myös tyhjennettävä ja vietävä parvekkeelle. Taidan laittaa sen alkuunsa parvekkeelle pystyyn seinää vasten, kun sille ei muuten ole siellä vielä tilaa. Kunhan saan aikaiseksi liikutella parvekkeella kaikki tavarat paikoilleen, sohvankin voi laittaa paikoilleen. Kohtahan sinne pääsisi touhuilemaan… tai pääsisi jo. Ei siellä lunta enää ole. Siinä mielessä kasviryteikkökin vähän selkiää kun niitä on tarkoitus sijoittaa ikkunan eteen. Mutta kun se imuri pitäisi olla toimintakunnossa jos siirtelee tavaroita. Olen myös aina imuroinut parvekkeen sen jälkeen kun sieltä on ensiksi lakaistu kaikki pois mitä on lakaistavissa. Mitenkä se nyt taas tuntuu siltä, että kaikki on taas yhdestä rakkineesta kiinni.

Kamat kun on hujan hajan niin tulee aina jotain kuolemantapauksia. Onneksi ei sentään ihmisille, mutta huonekasvit siitä kärsii. Nytkin olin unohtanut yhden peikonlehden olkkarin nurkkaukseen, kun se oli kaiken tuon kasviryteikön takana. Silloin sitä ei tule hoidettua niin hyvin. Näissä on jostain syystä ripsiäisiä. En halua, että niitä ilmaantuu suureen peikkoon. Pidän siis nämä muut peikonlehdet hieman erillään. Katkaisin tästä kuvassa olevan kellastuneen lehden pois ja siirsin peikon keittiön peräikkunan ääreen tarkkailtavaksi. Laitan myöhemmin kuvia ja kerron miten homma etenee.

Hujopeiksi kasvaneet kirjovehkat ovat vielä alkutekijöissään. Aion pätkiä ne. Näissäkin pitää vaihtaa kasvualusta toiseen, ja sotkua on siis tiedossa. En vaihda ennen kuin imurin letku on näpeissäni.

Olen vuosien saatossa pistänyt merkille kiinanruusukeskustelut, mitä käydään monestikin huonekasviaiheisissa Facebook-ryhmissä, muun muassa Huonekasvit-ryhmässä. Kiinanruusut tuppaavat olla todella vaativia monenkin mielestä, niin kuin itsenikin mielestä. Tällä hetkellä oma piiskani tiputtelee lehtiä konsanaan, eikä se nyt edes enää saa ikkunasta vetoa. Mikä helkutti sitä nyt taas oikein vaivaa? Äidillekin hankittu kiinanruusu vuosien takaa tekee jatkuvasti kukkia – siis kukkakaupasta ostettu. Sen olisi pitänyt olla salaliittoteoreetikkojen mukaan kompostissa jo ajat sitten. Ja jos joku miettii mikä se “teoria” on, niin se liittyy yksinkertaisesti näiden kasvien kasvatusmenetelmään, siis miten ne on kasvatettu ja ravittu, ennen kuin ne on tuotu kukkakauppoihin myyntiin.

Vaikeahoitoinen huonekasvi
Äidille muutama vuosi sitten kukkakaupasta ostettu kiinanruusu 31.3.2023

Kävin tosiaankin silloin pääsiäissunnuntaina ajelemassa vekottimella kun oli niin kaunis päivä. Menin vanhemmilleni syömään (ks edellinen artikkeli) ja päätin sen jälkeen kurvailla ympäriinsä. Oli tarkoitus mennä käymään Immalanjärvellä, mutta en päässyt sähköpotkulaudalla lähelle rantaa. Minulla ei siinä vaiheessa ollut vielä akulle lukkoketjua hankittuna, enkä vain uskaltanut jättää vekotinta tien varteen vahtimatta. Kurvasin pienen lenkin, ja pysähdyin katselemaan moottoritien vartta, ja että näkyykö siellä mitään mielenkiintoista. Ainakin siellä oli töyhtöhyyppiä, useitakin. Jatkoin matkaa ja pysähdyin vielä kerran vehkeen kanssa jaloittelemaan, ja huomasin sähköjohdoilla ja pellolla hilluvat naakat. Ne pitivät melkoista meteliä, ja ajattelinkin, että siellä on nyt jotain meneillään. Ei kun äkkiä kännykkä esiin ja kuvaamaan, josta tämä seuraava videokin on.

Sen verran vielä, että huomasin jälkikäteen videota editoisessa, että niitä jahtaa jokin suurempi lintu. Epäilen, että se oli kanahaukka, joka on nähty vuosittain samalla alueella. Vuosi sitten se oli syömässä jotain pikkulintua vanhempieni pihalla. Isäni osasi kertoa, kun näki tilanteen ihan vierestä. Haukkaparka oli varmasti nälissään jos antoi ihmisen olla niinkin lähellä! Tässä kuitenkin tekemäni video, joka löytyy myös Tuubi-kanavaltani.

Pitää keksiä tähänkin jokin ratkaisu tulevaisuuteen nähden, että sen kännykän saisi helpommin ja nopeammin esiin. Mutta tähän on hyvä päättää tältä osin viikko 15, ja varmasti huomenna sitten on lisää materiaalia kirjoitettavana, kun kaikkea ei vaan ehdi laittaa tänne yhdellä kertaa. Eli onhan tässä sittenkin touhuttu koko viikko jotain!

Viikko 15 kiteytettynä Read More »

Huonekasvipäivitys 25.3.2023

Olen saanut viikon sisällä sen verran aikaiseksi, että huonekasvipäivitys on taas paikallaan. Onneksi sain tehtyä nämä asiat, ja pistokkaat eivät menneet roskiin, niin kuin monesti on menneet kun niihin tulee “liian pitkät” vesijuuret. Niinkin voi siis käydä, ja jos niin käy, kasvi ei välttämättä osaa ottaa vettä uudesta kiinteämmästä kasvualustasta. Jossain on joskus kerrottu, että tällainen sopiva juurten mitta olisi siinä 2,5-5cm:n välillä.

Muulinkorvat pääsivät ruukkuihin.

Olen koko viikon potenut hirivttäviä niskakipuja, jotka on tuntuneet kallonpohjassa saakka. Pää ei meinannut kääntyä, ja tämä olotila hieman haittasi tietokoneellakin työskentelyä. Aina kun ottaa hiiren käteen, hetken päästä alkaa särky. Ilmeisesti on jotain pientä tulehdusta jossain ollut, kun muutaman buranan jälkeen iso osa kivuistakin katosi. Tänään kallonpohjassa “naksahti” kun yritin varovasti venytellä sitä. Toinen puoli on vielä jumissa, mutta toiselta puolelta lukko aukesi. Mikä onni ja autuus! Pitää ensitöiksi tuunata tyyny vähän paremmaksi, jos se vaikka vähän edes auttaisi. Äänikin on ihan käheä aamuisin kun herään. Tietty kotonani ei ole ketään kenen kanssa jutella, ja ääni paranee sen myötä kun saa rupatella jonkun kanssa.

Pistin myös merkille kämppäni ilmankosteuden, joka on alkanut nousta suojakelien saavuttua. Tai ainakin itse yhdistän sen siihen. Kun oli pakkasta, se oli 20%. Nyt lumet ovat alkaneet sulaa, ja päivisin on ollut jopa muutama aste lämmintä. Ilman kosteus nousi välittömästi jopa yli 30%. Ja kuten kuvastakin voi päätellä, kämppä on pölyinen talven jäljiltä. Pitää siis yrittää siivota tämä sotku. Hidasteita sattuu aina tielle, se on varmaa. Pölyisyyttä lisää varmasti neulomisharrastukseni. Niin kuin edellisessä artikkelissa mainitsin, tein tuttavalleni islantilaisneuleen. Voin sanoa, että langat pöllyävät! Silmät ovat myös välillä ihan “hiekkaiset”.

Peikonlehti-Gate

Minulla on tiettävästi yksi peikonlehden taimi, joka on sitä jättipeikonlehteä (Monstera deliciosa). Se on kärsinyt todella pahoin tässä vuosien varrella, ja olen pätkinyt sitä pariin otteeseen. Nyt olin unohtanut nostaa sen lattialta pois kun vaihtelin huonekasvien järjestystä. Tottakai siihen oli ilmestynyt ripsiäisiä! En tajua mistä niitä oikein tulee. Vein peikon äkkiä veskiin karanteeniin jotta pääsen huoltamaan tuon arvokkuuden vihdoinkin kuntoon. Siitä pitää vaihtaa ensimmäiseksi mullat pois ja aloittaa ötököiden seuranta välittömästi.

Klassinen esimerkki ripsiäisten tuhoista peikonlehdessä.

En kerta kaikkiaan huomannut miten peikonlehti oli päässyt tuollaiseen kuntoon. Nostin sen lattialta ensiksi toiseen paikkaan toisen peikonlehden viereen. Vasta siinä vaiheessa huomasin tämän lehden. Leikkasin sen äkkiä pois ja laitoin roskiin. Kyllähän niitä ötököitä nyt ehti johonkin vielä tuosta levitä varmastikin, mutta jos nyt malttaisin muutaman viikon syynätä huonekasvit läpikotaisin ja useampana eri päivänä, saattaisin saada tilanteen jotenkin hallintaan. Hirveää aloittaa jokin uusi juttu tässä nyt, jos ne menevät välittömästi ripsiäisten suihin. Kyse on kuitenkin syötävistä kasveista, niin myrkkyjä ei voi käyttää.

Peikonlehti karanteenissa vessassa.

Tämä vessassa oleva peikko on siis pistokas sellaisesta peikonlehdestä, mikä oli siemenestä kasvatettu. Sain pienen taimen alkuvuodesta 2018, ja peikko kasvoi alkuunsa akvaarioni päällä. Siitä tuli sellainen hujoppi, että päätin vielä pätkiä sen, muistaakseni kolmeen pistokkaaseen. Niistä yksi on nyt tässä. Yhden olen heittänyt menemään kun senkin valtasi ötökät.

Minulla on vielä kaksi peikonlehden pistokasta, joita yritän epätoivoisesti saada kasvamaan. Löysin niin hyvän kasvatusohjeen eräästä videosta, että päätin nyt kokeilla ohjetta heti alkuunsa. Ohjeessa oli, että pitää taimesta pitää katsoa mikä on sen selkäpuoli. Se määräytyy siten, että mihin suuntaan ilmajuuret ilmestyvät kasvin varteen, ja se puoli laitetaan tukikeppiä vasten. Tein nyt niin toiselle peikonlehdelle, minkä istutin uudelleen.

Asettelin peikonlehden siten, että sen ilmajuuret ovat tukikeppiä vasten ja kiinnitin sen tiukasti keppiin kiinni sukkahousuista leikatuilla suikaleilla. Arvatkaapas mitä? No näkeehän sen. Peikko aloitti kasvun välittömästi. Tämä uusi lehdenalku on ilmestynyt tuohon muutaman päivän sisällä! Ihan käsittämätöntä. Siksi haluan tehdä tämän saman asian tuolle vessassa riutuvallekin peikolle, että saisin sen kunnolla kasvuun ennen kuin se näivettyy kuoliaaksi. Olohuoneessa on myös yksi peikontaimi, jolle pitää tehdä näin. Sekin on alunperin kait istutettu niin sanotusti väärinpäin. Samasta syystä suurin peikonlehtikin näyttää kamalalta, kun se on väärinpäin istutettu.

Nyt lähti viimeinen kokeilu tälle Aarnipeikonlehdelle (Monstera Adansonii), jonka miltei tapoin, kun se oli kulkuväylän varrella kettiöstä olohuoneeseen. Ilmeisesti ravasin sen ohi niin paljon, että se häiriintyi. Se on oikea epätoivon huonekasvi, koska haluaisin sen todellakin säilyvän hengissä. Tein sille myös samalla tavalla, että laitoin ilmajuuret keppiin kiinni. Jos se vaikka tarraisi siihen. Uusi lehti siihen on ainakin tuloillaan.

Muut huonekasvit

Istutin vihdoinkin toissakesänä saadun traakkipuun uudelleen. Sillähän ei ollut multaa laisinkaan, ja ihmettelinkin miksi se oli jotenkin niin näivettyneen oloinen. Ruukkuun oli oli alunperin laitettu seramista jonka varassa kasvi eli. Saattaa olla, että jossain vaiheessa joku kissa pudotti ruukun lattialle, ja en saanut kaikkia seramiksia laitettua takaisin, mutta mätin vain ne, mitä sain.

Oli miltei silmin nähtävissä miten traakkipuu piristyi.

Laitoin vanhemmiltani haetut rönsyliljan pistokkaat ruukkuun. Vanhempi, kaapin päällä oleva, rönsylilja on hieman räjähtäneessä kunnossa, ja se pitää istuttaa uuteen kasvualustaan. Se imi ripsiäisiä todella ahnaasti eräs vuosi, ja oli suoranainen ihme, että se selvisi vaurioista. Saatoin käyttää tässä ötököiden häätämiseen tarkoitettuja kasvilannoitepuikkoja, jollen väärin muista. Joka tapauksessa, olen vähän laiminlyönyt sen hoitoa. Rönsyliljasta saa upean huonekasvin kun sitä hoitaa kunnolla. Edesmenneellä kummitädilläni oli todella upeat rönsyliljat ikkunalla. Rönsylilja on sellainen huonekasvi, mikä sopii vasta harrastusta aloittavallekin.

Nukkaköynnösvehkakin on edelleen elossa, tai ainakin kuvittelisin niin. Siitähän tippui kaikki lehdet pois talven aikana, minkä lie syyn takia. Se ei selvinnyt minulle koskaan. Nyt pikkuruinen “tökö” on kasvanut ihan vähän lisää ja odotankin milloin se alkaa toden teolla puskea uutta vartta tuosta vihreästä kohdasta. Hitsit, kun en uskalla kauheasti lannoittaa tätä kasvia etten sitten tapa sitä siihen. Pitää sille vähän kuitenkin antaa ravinteita, koska kookoksessa niitä ei ole.

Kevään merkkejä alkaa myös ilmestyä, vaikka paikat ovat täällä Imatralla vielä ihan lumiset. Ensimmäinen kärpänen oli lennellyt ikkunalleni – ulkopuolelle siis.

Todella nopeasti lumet sulavat. Saattaa olla, että sitä tulee tosin lisää lähipäivien aikana. Seuraan normaalisti sateiden kulkua Ursan myrskyjaoston sadetutkasta, mutta en tajua mitä sille on oikein käynyt, kun se ei näy enää. Näkyykö se kenelläkään, vai onko itsellä jokin asetus vaan päällä mikä estää sen näkymisen? Olen ihan hukassa ilman karttaa. Noh, ei tässä auta muu kuin odotella, että se alkaa toimia. Tässä kuitenkin vielä ikkunastani otettu kuva tältä aamupäivältä, jossa näkyy tämänhetkinen lumitilanne.

Ei muuta tällä kertaa. Huonekasvipäivityksiä alkaa varmaan tulla kevään mittaan lisää, koska olen tosiaankin löytänyt paljon uusia ohjeita ja vinkkejä niiden kasvattamiseen. Onneksi olen löytänyt, koska olen miltei tappanut kaikki sellaiset huonekasvit, mitä todellakin haluaisin kasvatella. Toivotan hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!

Ainiin, meinasi unohtua
Voit tilata artikkelit nyt myös sähköpostiisi. Laitan niin sanotun uutiskirjeen, kun uusi artikkeli on julkaistu. Sen voi tilata/perua myös TÄMÄN LINKIN kautta tai seuraavan formin kautta. Tilauksesta tulee vahvistuslinkki sähköpostiin, jota täytyy klikata. Muutoin tilaus ei rekisteröidy. Tämä on varokeino sille, ettei kuka tahansa kenellä on sinun sähköpostiosoite, pääse tilailemaan puolestasi sivustoltani postia 🙂

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Huonekasvipäivitys 25.3.2023 Read More »

Peikonlehti on avannut ihanan lehden!

Uskokaa tai älkää, kun peikonlehti on avannut uuden lehden, se on ilmoitusluontoinen asia! Sosiaalinen media täyttyy jatkuvasti kuvilla, joissa peikko komeilee, ja rullalla olevan lehden kehitystä seurataan päivä päivältä. Itse en ihan niin fanaattinen tämän huonekasvin kanssa ole, ainakaan vielä. Se on tällä hetkellä mielestäni jopa todella ruma, ja vaatisi kunnollista huoltoa. Olen ajatellut uudistavani sen katkaisemalla latvan, ja istuttamalla sen uudelleen. Olen viimeaikoina oppinut peikonlehdestä yhtä sun toista, niin siinäkin mielessä olisi hyvä aloittaa tämän kasvatus vain alusta uudelleen.

En ole oikeastaan koskaan ajatellut, että kuinka kauan siinä lehden avautumisessa oikein menee. Olin katsovinani alkuvuodesta otettuja kuvia, niin tammikuun lopussa uusi lehti on ollut jo rullalla. Nyt se on vasta tällä viikolla auennut kokonaan. Ja siinä on liuskojen lisäksi reikiä! Se on maailman tärkein asia. Helmikuun puolessa välissä tehdyssä artikkelissa peikonlehti ei ole vielä avannut uutta lehteään.

Pitäisi tosiaankin raaskia pätkiä holtittomasti kasvava peikonlehti. Olen hankkinut sitä varten kalliit Fiskarssin oksasaksetkin. En ole ilmeisesti edes dokumentoinut tänne, millainen se oli tänne tullessa. Blogistani löytyy ainoastaan sellaisia kuvia kun olen yrittänyt saada sen kasvamaan jotain keppiä vasten. Hirvittävän suurihan se oli kun oli “saanut” kasvaa ihan villinään ja vapaasti paikassa, josta sen sain. Olikin aika mielenkiintoinen kotireissu sen kanssa kun kuljetin sen autolla. Näytti tosiaankin siltä, ettei autoon olisi juuri muuta mahtunutkaan.

Peikonlehti makaa kotimatkalla auton etupenkillä 28.3.2017.

Muistan joskun aikoja ennen kuin alettiin dokumentoida tekemisiä tällä tavoin, kun vanhemmillani oli suuri peikonlehti. Tai se taisi tarkalleen ottaen olla isäni. Meille tuli myös pieni kissanpentu. Etsimme Miisu-kissaa eräänkin kerran joka paikasta, ja loppujen lopuksi löysimme sen nukkumasta peikonlehden juurelta kukkaruukusta. Se oli jotenkin todella huvittavaa. En ole varma löytyykö siitä mitään kuvaa, mutta luulen, että jos meillä on silloin ollut joku kamera niin kuva on otettu. Jos siitä on todistusaineistoa niin se löytyy sitten vanhempieni valokuva-albumista. Onhan tuo kukkaruukku sen kokoinen, että sinne kissanpentu mahtuisi hyvin nukkumaan – jopa suurempikin kissa.

Peikonlehti kasvattaa ilmajuuria.

Olin lukevinani jostain, että kun peikonlehti voi hyvin, se tekee ilmajuuria. Isäni peikko teki myös ilmajuuria, ja jollen ihan väärin muista, se takertui ilmajuurilla naapurikukkaruukkuihinkin. Sen takia olen nyt laittanut tämän omani kasvamaan yksikseen. Toki huomaisin, jos ilmajuuret alkaisivat hapuilla lähettyvillä olevia kukkaruukkuja, mutta olkoon nyt tuossa kohtaa kun se saa siinä parhaiten valoa. Minulla on myös ajateltuna sellainen paikka tuolle monsterille, jossa se voisi kasvaa parimetriseksikin. Eipä sitä tarvitsisi montaa kasvia sellaisen lisäksi ollakaan, jos onnistuu kasvattamaan yhden jättikokoiseksi. Noh, katsellaan mitä käy.

Ihana, tuore, vaaleanvirheä liuskoittunut lehti.

Alkaa olla jo aurinkoisia päiviä – olkkarin ikkunalla on valoisaa. Pitikin nousta tästä kirjoituspaikalta siirtelemään vähän kasveja paikasta toiseen, etteivät ne ihan kärvähtäisi auringonpaisteesta. Tämä on raakaa aikaa. Aurinko paistaa sellaisesta kulmasta juuri nyt, että mikään ei ole sen säteiltä tiellä. Tietysti minun pitäisi alkaa käyttämään taas sälekaihtimia, jolla valon määrää voi säätää. En millään raaskisi, mutta kait se pakko on.

Miltei kaikki huonekasvini ovat sellaista sorttia, jotka eivät ihan välttämättä pidä suorasta auringonpaisteesta, ainakaan kovin kauan. Nyt ikkunan äärelle paistaa aurinko muutaman tunnin parhaimmillaan. Esimerkiksi, kirjovehka (Dieffenbachia) ei ilmeisesti kestänyt kovinkaan hyvin aurinkoa, koska sain leikata siitä monta päivää näivettyneitä lehtiä pois, kun aurinko pääsi porottamaan muutaman aamupäivän siihen. Se kasvoi koko talven noin metrin päästä ikkunasta. Lehtien tummempi väritys ilmeisesti viittaa siihen, että se ei tarvitse erittäin valoisaa paikkaa.

Kunhan saan roijattua puusohvan parvekkeelle, niin laittelen kasvit sitten paremmin ikkunalle. Pitänee rakennella niille alustoja, jos tämänhetkiset eivät riitä. Minulla on kolme käyttämätöntä jalustaa tällä hetkellä, joissa on pyörät alla. Niitä voi siis siirrellä. Laitoinkin yhden päälle jo kirjovehkat, kun ne näyttivät todella nuutuneilta ikkunan äärellä.

Olin jättää laikkuvehkanikin (Aglaonema) auringonpaahteeseen, kunnes tajusin siirtää ne sivummalle. Muistaakseni Malakanlaikkuvehkani viihtyi aikoinaan parhaiten olohuoneen peränurkassa. Sen verran se tarvitsi valoa kasvaakseen. Toki talvella sillä oli valaisin. Pidän laikkuvehkoista todella paljon ja toivon todella hartaasti, että nämä pysyisivät hengissä ja saisin kasvatettua ne suuriksi yksilöiksi.

Aloin saneeraamaan näivettyneitä huonekasveja vihdoinkin pois näkyvistä (eli siis roskiin), niin onneksi huomasin tämän ennen kuin ehdin heittää sen pois! Kerroin aikaisemmin, että uusin vehkani, Nukkaköynnösvehka, pudotti kaikki lehdet. Se vain näytti kuolleen yht’äkkiä. Nykäisin sitä pikkasen tuosta juurakosta, ja sen runko näytti kuitenkin olevan vielä vihreä. Katsoin kasvia tarkemmin, ja siinähän oli kasvupiste näkyvillä! Ai että kun saisin tämän vielä kasvamaan takaisin. Teen kaikkeni sen eteen, että se haräisi henkiin.

Tällaisia huonekasviaiheisia uutisia tällä kertaa ja jatkankin tässä puuhasteluja, joita on jäänyt rästiin. Ehkä joku päivä olen valmis näyttämään kodistanikin kuvia, mitä kaikkea täällä olen ehtinyt säätämään, ja kuvia kauniista huonekasveistani. Siihen tosin saattaa tovi vierähtää kun näitä kehtaa varsinaisesti esitellä, jos sellaista päivää koskaan edes tulee.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja kevään alkua!

Peikonlehti on avannut ihanan lehden! Read More »

Shopping Cart