muulinkorva

Joulupuu on rakennettu

Aloitin taas kirjoittamisen aikaisin aamulla, kun on niin kiva fiilistellä joulukuusta, jonka kasasin muutama päivä sitten. Päivä oli alottaessa vielä suht hämärä, ja ulkona satoi räntää vaakatasossa. Laitoin taas jouluisen videon televisioon. Niistä tulee niin hyvä mieli. Olenkin päättänyt aloittaa kaikki päivät tästä lähtien jollain positiivisella ajatuksella kun tiedostan, että positiivisuutta tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa roppakaupalla.

Kävin eilen visiitillä reumapolilla näyttämässä kipeitä niveliäni, joista olen aiemmin maininnut. Reumaa minulla ei kuulemma ole, onneksi. Lääkäri kyllä mainitsi käsiin kohdistuvan liikarasituksen, jota on tapahtunut pidemmän ajan kuluessa. Samalla hän poisti vasempaan polveen kertyneen nesteen. Sitähän olikin ihan kunnolla siinä! Nyt polvi taipuu taas. Se oli ollut muutaman päivän ihan jäykkä ja turvoksissa, ja kävely on ollut todella hankalaa. En meinannut saada joulukuusen latvaan edes tähteä, kun kiipeäminen jakkaralle oli niin hankalaa.

Sain lääkäriltä muutakin ”palautetta” terveyteen liittyen. D-vitamiinitasot olivat todella alhaiset, joka saattaa, ja todennäköisesti onkin suurin syyllinen kipeisiin niveliin. Arvoahan ei itse pysty tietämään jollei sitä erikseen oteta verikokeena. Sain lääkäriltä lähtiessä vitamiinipistoksen oikeaan käsivarteen. D-vitamiinin puutos voi aiheuttaa myös masentuneisuutta. Liekö tässä yksi syy myös alakuloisuuteen? Voi mahdollisesti olla. Joka tapauksessa, nyt on lisäravinteiden paikka. Ja sehän tiesi sitten kauppareissua.

Vitamiiniostokset

Kävin ostoksilla ”sinikeltaisessa” lähikaupassa, ja olin aivan äimänkäkenä, kuinka edullisia nämä vitamiinit olivatkaan. Apteekista tämänkaltaisesta setistä saa maksaa kymmeniä euroja. Monivitamiiniporetabletit maksoivat vain 0,99 Euroa. Ajattelin, että alan ottamaan myös niitä pari kertaa viikossa. Miksi ihmeessä vitamiiniarvoja ei mitata verikokeiden yhteydessä, kun ihminen joutuu veriarvonsa mittauttamaan? Aika moni asia saattaisi selvitä pelkästään jo niitä katsomalla.

Hinnat 18.12.2023 / LIDL

Olin niin iloinen saadessani tietää, että vain D-vitamiiniarvoni olivat päin helvettiä, että päätin vihdoinkin käväistä kotimatkalla Lappeenrannan suosituimmalla grillillä. Sehän on nimeltään Tuen grilli. Otin mukaani Vety-nimisen annoksen, mikä on lihapiirakka keitetyllä kananmunalla ja kinkulla. Lisukkeiksi laitettiin kurkkusalaattia, kiinankaalia ja valkosipulikastiketta. Oli muuten todella hyvänmakuinen lihatsu. Ahmin koko lihapiirakan kitusiini yhdellä kertaa, eikä jäljelle jäänyt murustakaan!

Tässä on Vety: lihapiirakka jossa täytteenä kinkku ja keitetty kananmuna.

Vedyt ja Atomit ovat Lappeenrannan paikallisherkkuja, tai ainakin tulleet sieltä tunnetuksi. Löysin kivan kirjoitetun artikkelin asiata YLE:n sivuilta. Tässä on LINKKI sinne, jos joku haluaa lukea näiden herkkujen historiasta enemmän. Joka tapauksessa tämä todellakin menee jatkoon. Älyttömän hyvää oli ja annoskin sellainen, minkä jaksaa syödä. Hinta tällä herkulla oli 5,50 Euroa, mikä sekään paha ollut.

Pikkujoulut 15.12.2023 Kengurussa

Meillä on ollut joka vuosi pikkujoulut paikallisessa baarissa, joka on niin sanotusti oma kantisbaari. Kyseessähän on tietenkin Bar Kenguru (Imatralla Vuoksenniskalla). Joka vuosi he ovat tarjonneet todella upean jouluisen buffan meille, ja tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. En tajunnut ottaa tarjoiltavista edes kunnon kuvia. Kattaus oli niin häkellyttvä.

Bar Kengurun pikkujoulutarjoilut 2023.

Pikkujouluihin tuotiin myös lahja. Asiakkaille oli etukäteen järjestetty arvonta, jossa jokainen saa itselleen jonkun nimen, kenelle sitten tuoda lahja. Minä sain onnekseni tuoda lahjan Sinille, joka on myös Bar Kengurun yksi loistavista tarjoilijattarista. Minulle ei ihan selvinnyt, että pitikö hän saamastaan lahjasta vai ei, mutta siellä se nyt on baaria koristamassa. Ainakin se on esillä eikä missään nurkassa. Askartelin hänelle joulutontun jolla on pattereilla toimivat valot päässä.

Ite sain lahjaksi tölkin glögiä ja lankakerän, jossa on heijastavaa nauhaa. Teen siitä pipon itselleni, kunhan kerkeän.

Sain muutamia projekteja pois päiväjärjestyksestä, mutta kaikki ei sujunut ihan niin kuin olin kuvitellut. En ole vieläkään saanut uunin luukkua paikoilleen, enkä taida ennen joulua edes saadakaan. Laitan sen sitten vain kaappiin piiloon hetkeksi. Pesin pyykkiä ja ne roikkuvat vielä olohuoneessa telineessä. Kun ne on pois näkyviltä, niin sitten olohuone näyttää siistityltä. Sain vaatehuoneen hyllyn paikoilleen, mitä oli vasaroitava. Nyt saan laitettua tavaraa hyllyille pois täältä jaloista pyörimästä.

Ostin muutaman kestokassin Lidlistä, kun heillä on kivan näköisiä Wallilan kuoseilla olevia kasseja. Niihin on hyvä laittaa tavaroita säilöön. Laitoin muun muassa kesävaatteet kestokasseihin ja ylimmälle hyllylle vaatehuoneeseen. Kun kesä tulee, niihin voi laittaa vastaavasti talvivaatteet.

Sain viikonloppuna uuden huonekasvin eräältä tuttavalta. Se olikin sitten ihan mukavan kokoinen muulinkorva. Kasvi pääsi olohuoneen ikkunan äären. En ole saanut tätä oikein menestymään, mutta olen nyt ottanut asioista sen verran selvää, että luulen tietäväni nyt vähän enemmän tämän tarpeista. Muulinkorvassa on kivan näköiset lehdet. Pitää alkaa hommata myös kivoja kasvitukia, koska tämäkin on köynnös, ja tarvitsee jonkin kiipeilyalustan. Se pitää myös siirtää sellaiseen ruukkuun jossa on pohjassa reiät. Se on umpiruukussa tällä hetkellä, ja minä en ainakaan sellaisen kanssa ala temppuilemaan. Siinä yksi suht akuutti projekti tiedossa — ruukun vaihto siis.

Muulinkorvia myydään melkein joka kaupassa nykyään, mutta niin usein ne ovat täynnä ripsiäisiä. Tässä niitä ei ollut, ja enhän ostanut tätä edes kaupasta. Sain siis ilmaiseksi paikallisen roskalavan kautta. Ötökät alkavat olla arkipäivää huonekasviharrastuksen keskuudessa, ja niiden kanssa täytyy alkaa tulla toimeen. Ötököitä oli aikoinaan peikonlehdessänikin, kun sen silloin tänne toin. Ei ole enää. Pidän muutenkin sitä erillään muista kasveistani koska se on niin suurikokoinen. Se näyttää viihtyvän juuri tuossa, missä se tällä hetkellä onkin. En meinaisi millään raaskia pätkiä sitä pienemmäksi. Tarvitsen siitä latvapistokkaan jonka kasvatan sitten uudeksi peikonlehdeksi. Peikonlehteen tuli kaksi uutta lehteä taas vaihteeksi.

Tein myös päätöksen vaihtaa mullat takaisin kaikille kasveille. Lisään tuon kookoskuidun niihin ruukkuihin sitten niin ei mene hukkaan. Toivottavasti ei tarvitse kärsiä harsosääskistä sitten, mitä nyt tuntuu olevan noissa valmiissa multaseoksissa. Ne eivät ole kivoja. Joidenkin kasvien kohdalla alkaa olla jo kiire laittaa uudet mullat kun ne ovat jotensakin vielä hengissä. Kohta eivät enää ole!

Joulukuusi 2023

Ja nyt siihen joulukuuseen ja mitä siihen tulee. Ostin vuosi sitten kivan aidolta näyttävän muovikuusen, jota nyt aion käyttää niin pitkään kunnes se lahoaa. Virittelin sen toiseen kohtaan tänä vuonna. Vuosi sitten se oli tässä kohtaa (1. kuva), missä juuri nyt istun. Kuusi on vierekkäisellä seinustalla olohuoneen nurkassa. Se osottautui täydelliseksi paikaksi sille.

Pitää vielä kehitellä jokin suoja kuusen jalalle, kun se näkyy ikävästi. Ehkäpä nuo lahjapaketit olisivat sopivia tarkoitukseen. Nehän vähän niin kun kuuluvat kuusen juurelle. Lyhdyt peittävät jakkaraa, jonka päällä kuusi seisoo. Sohvalla kun istun niin ne eivät näy. Kuusen koristelusta sen verran, että tänä vuonna en ostanut mitään uusia koristeita, vaan nämä miellyttävät minua nyt niin paljon, että en usko tarvitsevani enää muita koristeita. Kuuseen pääsi tänä vuonna taasen edesmenneen, rakkaan koirani, Foxyn nimilaatta Voin sanoa, että kyyneliltä ei tälläkään kertaa vältytty.

Koristelun jälkeisenä päivänä istuskelin sohvalla omia askareitani tehden, ja aurinko alkoi paistaa puiden lomasta, ja suoraan joulukuuseen! Huh mikä näky se olikaan. Kuusi oli kuin se olisi ollut täynnä jalokiviä. Näky oli hämmentävä. En muistanut yhtään, että tuohon kohtaan olohuonetta voi tällaiseen aikaan paistaa aurinko. Aurinko on niin matalalla tällä hetkellä, eikä puissa ole lehtiä peittämään sitä, niin kuin kesällä on.

Löysin aivan ihanan pikkukaupan netistä, mistä löytyi aivan täydelliset kaksi kappaletta julisteita, jotka aion laittaa olohuoneen seinälle heti kun ne saapuvat. Sohvan yläpuolelle jäi nyt ”sopivasti” paikka niille. Esittelen ne sitten, kun saan ne. Jostain syystä ne eivät saapuneet tänään, vaikka pakettini oli postissa lajiteltu ja laitettu matkaan. Se on nyt vaan jumissa jossain.

Päivä on kääntynyt jo illaksi, ja minua odottaa alakerrassa lenkkisauna. Lähden sinne siis rentoutumaan. Hyvää joulun odotusta kaikille, ei ole montaa päivää enää! Ja mikä vieläkin kivempaa, perjantaina on vuoden pimein päivä, ja sen jälkeen päivät alkavat taas pidentyä. Jes! Laitan loppukevennykseksi vielä videon Foxysta ja Uunosta, kun heille annettiin joulukalenterista karkkia. Tämä video on vuodelta 2018.

Tässä vielä seurattavat linkit:

  

Joulupuu on rakennettu Read More »

Lisää huonekasveista

Minulla on yksi kasvi joka on ilmeisesti melko harvinainen Suomessa ja olen totaalisesti rakastunut siihen. Sen lehdet ovat aivan ihanat! Tiedän peikonlehtivillityksestä, että kasveissa juuri ne lehdet voivat olla se mikä niissä niin älyttömästi kiinnostaa, ja niin tässäkin. Kyseessä on sulkaköynnösvehka, Philodendron radiatum. Se kasvaa tällä hetkellä altakasteluruukussa johon on viritelty järviruokopaalu. Sitä pitäisi leikata, mutta en ole varma uskallanko. Noh, pakkohan se on uskaltaa. Jos vaikka saisin sitä lisää uusiin ruukkuihin kasvamaan. Sitä on eräässä toisessakin ruukussa tällä hetkellä, mutta vehka on hieman kitukasvuinen siinä. En tiedä, pitäisikö multaan kiinnittää hieman enemmän huomiota – lisätä siihen puulastuja ja vermikuliittiä. Olen myös melko laiska kastelija ja siitä johtuen vehkojen olisi varmaan parempi olla muoviruukuissa.

Sulkaköynnösvehka, Philodendron radiatum

Toinen vehka, josta olen todella täpinöissäni on aarnipeikonlehti, eli Monstera Monkey Mask – Monstera adansonii. Sain sen vaihtarina sulkaköynnösvehkaan viime jouluna, ja se on lähtenyt nyt kasvamaan ihan hyvin. Pistokas oli ilmeisesti niin hyvä. Mutta, sehän olikin huonekasvikerhon jäseneltä saatu – hän varmasti tiesi mitä teki 🙂 Ja taas tämäkin oli hankintalistalla pelkästään lehtien takia.

Aarnipeikonlehti Monkey Mask, Monstera adansonii

Kävin keväällä törsäilemässä ”saniaisiin”, tai ainakin ajattelin, että nämä olivat saniaisia. Kyseessä oli kuitenkin pesäraunioinen, joka kuuluu kylläkin saniaisten luokkaan. Hoito ei sitten ollutkaan ihan juuri sellainen kuin olin kuvitellut. Olin tappaa ainakin toisen kasvin, kun ilmeisesti kastelin sitä ”ruusukkeen” keskelle. Isoraunioiset ovat tuolla suikun alla jatkuvasti, niin tämäpäs ei oikein pitänytkään suihkuttelusta. Toki sumuttelu on asia erikseen. Löysin ohjeen, jossa sanottiin, että tätä tulee kastella ulommaisten lehtien ulkopuolelta juurelle ja että kasvi pitää sijoittaa valoisaan paikkaan. Molemmat raunioiset ovat olleet nyt etelänpuoleisella ikkunalla paprikoiden ja chilien ruukkujen huoneen puolella. Siihen osuu toisinaan auringonvalokin, ja kasvit ovat lähteneet ihan kunnolla kasvuun. Tällä perusteella en siis laittaisi pesäraunioista kovinkaan hämärään paikkaan, vaan kunnon hajavaloon.

Pesäraunioinen, Asplenium nidus. Aloitti kasvun keskeltä heti kun siirsin valoisaan paikkaan.

Minulla on kituva muulinkorva, jota olen siirrellyt milloin mihinkin paikkaan enemmän ja vähemmän hyvällä tuurilla. Se oli pitkään ettei tehnyt uusia lehtiä, mutta taas kun siirtelin tämän lähemmäs ikkunaa, se alkoi yht’äkkiä kasvattamaan lisää lehtiä. Sen paikka siis on ikkunan läheisyydessä hajavalossa. Nyt tiedän, että enemmän valoa pitää olla jotta viihtyy. Kasveissani oli myös ripsiäisiä parisen vuotta sitten, ja osittain tämä kasvi jäi niiden hampaisiin. Toivottavasti ripsiäisiä ei enää tule! Voin sanoa, että ne on aika hankalia hävitettäviä. Ja olisikohan taas tässäkin kasvissa ne lehdet, jotka minua niin viehättää 🙂

Muulinkorva, Syngonium podophyllum

Lehtien takia tämä seuraavakin kasvi muutti asuntooni. Sain nimittäin serkultani liuska-aralian. En tiedä tarkkaa lajiketta tälle, mutta tunnistutan sen sitten kun se on jo jonkin verran kasvanut. Nyt se saa olla hetken vesilasissa juurtumassa.

Siroliuska-aralia, Schefflera arboricola

Sitten kun halutaan haastetta kasveihin, niin hankitaan kiinanruusu! Toki tämä pistokas on otettu suuremmasta kiinanruusustani keväällä ja istutin sen ruukkuun kasvamaan. Olin käsittänyt, että paksummasta varresta on vaikeaa juurruttaa kiinanruusua, mutta ihan hyvin tuo tuntui onnistuvan. Paksuun varteen tuli ensimmäisenä juuret ja ohkasiin pistokkaisiin vasta sen jälkeen. Tämä kiinanruusu on vanhaa kantaa, joka tekee kerrotun tulipunaisen kukan.

Jospa nämä kasviesittelyt olis tällä kertaa tässä… ei tule liian pitkiä kirjoituksia sitten taas. Toki minulla on enemmänkin kasveja kuin nämä mitä näissä kahdessa viimeisimmässä huonekasveja koskevassa artikkelissa olen esitellyt. Yritän vain pitää tämän harrastuksen jotenkin hanskassa, jos ymmärrät mitä tarkoitan 😀

Kiitos kun luit!

Lisää huonekasveista Read More »

Scroll to Top