Lisää huonekasveista

Minulla on yksi kasvi joka on ilmeisesti melko harvinainen Suomessa ja olen totaalisesti rakastunut siihen. Sen lehdet ovat aivan ihanat! Tiedän peikonlehtivillityksestä, että kasveissa juuri ne lehdet voivat olla se mikä niissä niin älyttömästi kiinnostaa, ja niin tässäkin. Kyseessä on sulkaköynnösvehka, Philodendron radiatum. Se kasvaa tällä hetkellä altakasteluruukussa johon on viritelty järviruokopaalu. Sitä pitäisi leikata, mutta en ole varma uskallanko. Noh, pakkohan se on uskaltaa. Jos vaikka saisin sitä lisää uusiin ruukkuihin kasvamaan. Sitä on eräässä toisessakin ruukussa tällä hetkellä, mutta vehka on hieman kitukasvuinen siinä. En tiedä, pitäisikö multaan kiinnittää hieman enemmän huomiota – lisätä siihen puulastuja ja vermikuliittiä. Olen myös melko laiska kastelija ja siitä johtuen vehkojen olisi varmaan parempi olla muoviruukuissa.

Sulkaköynnösvehka, Philodendron radiatum

Toinen vehka, josta olen todella täpinöissäni on aarnipeikonlehti, eli Monstera Monkey Mask – Monstera adansonii. Sain sen vaihtarina sulkaköynnösvehkaan viime jouluna, ja se on lähtenyt nyt kasvamaan ihan hyvin. Pistokas oli ilmeisesti niin hyvä. Mutta, sehän olikin huonekasvikerhon jäseneltä saatu – hän varmasti tiesi mitä teki 🙂 Ja taas tämäkin oli hankintalistalla pelkästään lehtien takia.

Aarnipeikonlehti Monkey Mask, Monstera adansonii

Kävin keväällä törsäilemässä ”saniaisiin”, tai ainakin ajattelin, että nämä olivat saniaisia. Kyseessä oli kuitenkin pesäraunioinen, joka kuuluu kylläkin saniaisten luokkaan. Hoito ei sitten ollutkaan ihan juuri sellainen kuin olin kuvitellut. Olin tappaa ainakin toisen kasvin, kun ilmeisesti kastelin sitä ”ruusukkeen” keskelle. Isoraunioiset ovat tuolla suikun alla jatkuvasti, niin tämäpäs ei oikein pitänytkään suihkuttelusta. Toki sumuttelu on asia erikseen. Löysin ohjeen, jossa sanottiin, että tätä tulee kastella ulommaisten lehtien ulkopuolelta juurelle ja että kasvi pitää sijoittaa valoisaan paikkaan. Molemmat raunioiset ovat olleet nyt etelänpuoleisella ikkunalla paprikoiden ja chilien ruukkujen huoneen puolella. Siihen osuu toisinaan auringonvalokin, ja kasvit ovat lähteneet ihan kunnolla kasvuun. Tällä perusteella en siis laittaisi pesäraunioista kovinkaan hämärään paikkaan, vaan kunnon hajavaloon.

Pesäraunioinen, Asplenium nidus. Aloitti kasvun keskeltä heti kun siirsin valoisaan paikkaan.

Minulla on kituva muulinkorva, jota olen siirrellyt milloin mihinkin paikkaan enemmän ja vähemmän hyvällä tuurilla. Se oli pitkään ettei tehnyt uusia lehtiä, mutta taas kun siirtelin tämän lähemmäs ikkunaa, se alkoi yht’äkkiä kasvattamaan lisää lehtiä. Sen paikka siis on ikkunan läheisyydessä hajavalossa. Nyt tiedän, että enemmän valoa pitää olla jotta viihtyy. Kasveissani oli myös ripsiäisiä parisen vuotta sitten, ja osittain tämä kasvi jäi niiden hampaisiin. Toivottavasti ripsiäisiä ei enää tule! Voin sanoa, että ne on aika hankalia hävitettäviä. Ja olisikohan taas tässäkin kasvissa ne lehdet, jotka minua niin viehättää 🙂

Muulinkorva, Syngonium podophyllum

Lehtien takia tämä seuraavakin kasvi muutti asuntooni. Sain nimittäin serkultani liuska-aralian. En tiedä tarkkaa lajiketta tälle, mutta tunnistutan sen sitten kun se on jo jonkin verran kasvanut. Nyt se saa olla hetken vesilasissa juurtumassa.

Siroliuska-aralia, Schefflera arboricola

Sitten kun halutaan haastetta kasveihin, niin hankitaan kiinanruusu! Toki tämä pistokas on otettu suuremmasta kiinanruusustani keväällä ja istutin sen ruukkuun kasvamaan. Olin käsittänyt, että paksummasta varresta on vaikeaa juurruttaa kiinanruusua, mutta ihan hyvin tuo tuntui onnistuvan. Paksuun varteen tuli ensimmäisenä juuret ja ohkasiin pistokkaisiin vasta sen jälkeen. Tämä kiinanruusu on vanhaa kantaa, joka tekee kerrotun tulipunaisen kukan.

Jospa nämä kasviesittelyt olis tällä kertaa tässä… ei tule liian pitkiä kirjoituksia sitten taas. Toki minulla on enemmänkin kasveja kuin nämä mitä näissä kahdessa viimeisimmässä huonekasveja koskevassa artikkelissa olen esitellyt. Yritän vain pitää tämän harrastuksen jotenkin hanskassa, jos ymmärrät mitä tarkoitan 😀

Kiitos kun luit!

Lue artikkeli

Paprikat & chilit kylvetty ja uusi huonekasvi

En löytänyt kaupasta vielää mitään siemeniä, paitsi viime vuotisia tomaatteja, niin tein poikkeuksen, ja ostin tuoreena chilin ja paprikan, joista otin siemenet kylvöksiä varten. Ne pitää laittaa itämään jo nyt! Jotkut idättävät chilit jo loppu vuodesta, mutta minä tietty heräsin asiaan vasta hiljattain, kun saattaapi ehkä olla, että minul oli muuta ajateltavaa viime vuoden lopulla (RIP Uuno-kisu).

Kylvös 12.1.2020

Käytän karkkirasioita tarkoitukseen. Puoleen väliin taimimultaa ja päälle muovi ja läpinäkyvä plexin palanen (kuvassa pystyssä takana) jotta kannesta tulee ilmatiiviimpi. Multa ei pääse sitten kuivumaan ja kukkakärpäset valtaamaan mullosta 🙂 Nyt sitten vaan odotellaan pari viikkoa, josko nämä tästä itäisivät.

Tein jokin aika sitten, muistaakseni jouluna, yhden kasvivaihtarin, jota olen odottanut kun kuuta nousevaa… laitoin paikallisen Facebookin roskalavalle ilmoituksen, että otan vastaan Aarnipeikonlehden pistokkaan, ja vaihtariksi saapi Sulkaköynnösvehkan, niin sain kuin sainkin henkilön kiinni, joka halusi tarjota minulle ”apinanaaman”! Hän oli myös yrittänyt etsiä minulta löytyvää Sulkaköynnösvehkaa kun se on kuulemma harvinainen. Tästä en tiennyt mitään, joten parempi olisi pitää omastani nyt niin hyvää huolta kuin mahdollista.

Aarnipeikonlehti / Monstera adansonii ”Monkey Mask”
Kuunon pistokas. Useampi kuin kaksi lehteä!

Tapoin tosiaankin ensimmäisen saamani pistokkaan ja toinen saamani pistokas on ihan raapuska. Tein apinalle erillaisen mulloksen: tavallista huonekasvimultaa, johon sekoitin isän tappamien orkideojen lastuja sekä perliittiä. Moni sekoittaa perliittiä multaan koska se kuohkeuttaa multaa jotenkin. Perliitti on sellaista valkoita styroxin oloista ”höttöä”. Ostin 6 litran säkillisen K-Raudasta ja hinta oli noin 8€.

”Perliitti on ympäristöystävällinen luonnollinen maanparannusaine”.

Vanhempani todellakin tappoivat pitkäikäiset orkideat viime syksynä kun eivät tuoneet niitä ajoissa takapihan terassilta sisälle. Orkidea ei kestä jäätymistä ja meillä oli ollut täällä jo parikin kertaa yöpakkasta. Pikkasen hermoja kiristi, mut pitää antaa vanhoille ihmisille kömmähdyksiä anteeksi.

Omani on vasemmassa alakulmassa, kaksi muuta on tuotu vanhemmiltani.
Kuva: 12.10.2019

Toivottavasti apinanaama viihtyy nyt uudessa kasvualustassaan 🙂

Virittelin monsterille kiipeilykehikon, koska tämähän on köynnöstävä kasvi.
Lue artikkeli