Mitähän sitten tekis?

Vuodet sen kun vaan kuluvat… välillä ei edes tiedä mihin. En ole oikein vieläkään sisäistänyt, että nyt minulla ei ole esteitä aloittaa joitain uusiakin projekteja, koska minulla ei ole lemmikkejä huollettavana, paitsi akvaario, mutta se on eri asia. Voi olla, että tämä vuosi menee vielä ”harakoille” kunnes löytyy se oma tie – jos koskaan edes löytyy…

Eteen päin sano mummo lumessa… sain mahdollisuuden lisätä akvaarioon asukkeja, ja mietin pitkään, josko sittenkin haluaisin ottaa lehtikaloja, kun ne ovat niin upeita. Tähän sitten tarjoutuikin tilaisuus ihan yllättäen, kun tuttavani oli hakemassa omaan altaaseen joltain harrastelijalta lehtikaloja. Sain siitä kuormasta itselleni kaksi 🙂

Minullahan oli tädiltäni saatu kaksi lehtikalaa, jotka olivat aika vanhojakin kun tulivat minulle joitain vuosia sitten. Ne kuitenkin kuolivat – toinen reilu vuosi sitten ja toinen syksyllä.

Sukupuolta en osaa vielää näistä kertoa, se selvinnee kunhan he hieman kasvavat.

Täytyy ruveta pitää akvaarion lasit vähän puhtaampina josko saisi vähän parempia kuvia otettua tulevaisuudessa. Nämä kuvat ovat otettu kännykällä (iPhone SE) joten laatu ei päätä huimaa. Samoiten olen huomannut, että jos akvaariota kuvataan, niin silloin pitää sulkea vedenkierto hetkeksi. Vesi liikuttaa kaikenlaista ilmakuplaa ja partikkeleja niin kuvat tulevat herkästi ”suttuisen” näköisiksi.

Tällä on mielestäni suurempi selkäevä kuin toisella, ja tummempi myös.

Lisäksi aktivoiduin taimien kasvattamisessa… tai ihan vielää en ole tehnyt asialle mitään muuta kuin viritellyt ruukuille laatikon ja lampun. Setvin myös siemenet kaapista kun niissä oli vanhoja todella paljon. Tuoreitakin löytyi, joita voi varmasti tänä vuonnakin käyttää. Yritin etsiä chilin siemeniä kaupasta, mutta niitä ei jostain syystä löytynyt. Ostin sitten tuoreita chilejä Lidlistä ja otan niistä siemenet, samoin paprikoista. Tomaatin siemeniä löytyi kolmea eri laatua: Money Maker, Kirsikkatomaatti ja Pihvitomaatti. Lupasin kasvattaa taimet myös tuttavilleni.

Tähän vielä muovi alle niin ei mene kasteluvedet läpi.

Viime vuoden kevät meni lähinnä siihen, kun yritin epätoivoisesti pitää sairaan koirani hengissä – ei paljon taimien kasvatus tullut mieleenkään. En laittanut parvekkeelle yhtään kukkasta. Toin sinne tosin muutaman kotkansiipisaniaisen, mutta kukkivia kasveja en tuonut. Muutaman orvokin ostin keväällä jotka jäivät laittamatta ruukkuihin ja heitin ne lopulta kompostiin. Ei ollut mitään mielenkiintoa tehdä yhtään mitään. Odotin vain koirani kuolemaa. Ihan kauheeta! Mutta, jos nyt tänä vuonna saisin jotain kivaa aikaiseksi. Muutos on varmasti suuri koska nyt ei tarvitse huomioida lemmikkejä parvekkeen sisustamisessa lainkaan. Tietysti se hankaloittaa, että parvekkeella ei ole laseja. Teen siitä silti löhöilypaikan, kun kerran viime kesänä aloitin. En myöskään jaksanut siivota parveketta syksyn tullen, niin kaikki tavarat ovat siellä vielä ihan hujan hajan. Noh, ne lähtee sieltä lattiasta vielä irti kun vähän väliä sataa vettä 😀 Ei meinaa talvi tulla lainkaan…

Kuva: 4.1.2020

Tänään on sentään pakkasta pari astetta ettei ihan vesi lennä niin kuin edellisinä päivinä. Aurinkokin paistoi koko päivän, se hieman piristi. Virittelin valoverhot peikonlehdelle ikkunan eteen, että voin sumutella sitä talven aikana eikä se suutu kylmästä ikkunasta, jonka edessä se kasvaa. Peikonlehti ei näet pidä että sen lehdet ovat kylmää ikkunaa vasten. Pitäisi vielä viritellä sille roikkumaan valo ja lähettyville ilmankostutin. Ja lupaan aktivoitua blogini parissa huomattavasti enemmän mitä olen viime vuosien aikana tehnyt – tämä on kuitenkin minulle tärkeää!

Kiitos kun luit – kirjoituksiani saa myös kommentoida 🙂

Lue artikkeli

Akvaariokuulumisia 15.1.2018

Huh, aika taas rientää… olen monta kertaa aloittanut kirjoittamisen, mutta se on keskeytynyt käsikipujen takia. Nytkin kirjoitan yksikätisesti, että aikaa tämä vie. Muutaman päivän katko tietokoneelta tekee oikein gutaa! Projekteja tulee vaan aina lisää ja kaikki kasautuu…

Kerroin aiemmin, että tädiltäni tuli minulle toinen akvaario. Se on tuossa nyt porskuttelemassa ihan hyvin, mutta pitäisi saada siihen lämmitys kohilleen. Akvaarioon nimittäin muutti yksinäinen kiekkokala viime lauantaina. Sille pitää tarjota hieman lämpimämpää vettä, mitä tuossa nyt on. En vain osaa kalibroida lämmitintä, niin täytyy viedä se paikalliseen akvaarioliikkeeseen ”hoidettavaksi”.

Minulla ei ole koskaan ollut kiekkokaloja, ja tiedän, että niillä on tiettyjä vaatimuksia. Otin tämän kuitenkin itselleni hoidettavaksi, koska se oli ollut muutenkin jo yksinään edellisessä paikassa, eikä edellinen omistaja löytänyt sille uutta kotia tarpeeksi ajoissa. Fisu joutui muuttamaan akvaarion alasajon myötä. Tarvitsee vielä miettiä, josko sille hankkisi kaverin. Katsotaan nyt miten hän viihtyy tuossa. Jos ei viihdy, laitetaan sitten eteen päin. Kun tietäisi kumpaa sukupuolta edes on, niin sekin auttaisi 🙂
Kiekko oli aluksi melkoisen ”kalpea”, kun laitoin sen ataaseen. Minulla ei varsinaisesti ollut hajuakaan, minkä värinen kala sieltä oikein saapuu!

Pikku hiljaa kiekkoon alkoi tulla väriä… tämän värinen se oli pari tuntia sen jälkeen kun oli päässyt altaaseen. Ilmeisesti vielä väritys muuttuu, ja se kuulemma vaihtlee kiekon mielialan mukaan. Hassua 🙂 Upea kala on, täytyy myöntää! Lopullinen väritys tulee vasta sitten, kun vesi on kohdallaan.

Kiekon mukana tuli myös yksi helmimonninen. Leväbarbi lähti heti tutustumaan uuteen asukkiin. Nyt ne uiskentelevat rinnakkain tuolla altaassa. Tulikohan heistä heti kaverukset?

Sain kalojen mukana muovikassillisen akvaariokasveja, huhhuh! Tässä pari kuvaa jostain melalehdistä (epäilen niiksi). Tarkemmat tiedot sitten kunhan ne on ensiksi tunnistettu. Isokokoista kasvia oli ja nivaskasta riitti molempiin altaisiin suhteelisen runsaat setit.

Tässä toinen melalehti, joka oli paljon kookkaampi kuin muut. Epäilen, että tämä voisi olla mahdollisesti Cryptocoryne Pontederiifolia.

Tässä parivaljakko, joka tuli tätini akvaarion mukana. Heidät on laitettu polskuttelemaan 240-litraiseen altaaseen. Hyvin ovat kotiutuneet ja tulevat heti lasiin kiinni kuikuilemaan kun joku tulee siihen lähettyville 🙂 Tästä akvasta myöhemmin lisää. Kasveja on karsittu isolla kädellä ja kohta puoleen saattaisi olla sopiva paikka ottaa tästä vaikkapa kuvia!

Lähden nyt sinne putiikkiin viemään lämmittien kalibroitavaksi niin saadaan kiekko lämpimämpään veteen… ei ressukka sitten palele tuolla monta päivää 🙂

Lue artikkeli

Haarniskamonnit uuteen kotiin

Minulle kasaantuu niin älytön määrä kirjoitettavaa, että toisinaan unohdan, mistä olen jo kirjoittanut. Noh, en muista olenko maininnut, että etsin haarniskamonneilleni uutta kotia varmaan vuoden. Nyt kävi niin hyvä tsägä, että niille löytyi ottaja!
Eräs perhe tuli hakemaan kotimatkalla Lahdesta Joensuuhun nämä sympaattiset kalaset. Kyselin alustavasti etukäteen, millaiseen kotiin ne ovat menossa, ja sain ihan hyvän vaikutelman. Kun näin perheen, sain vielä paremman vaikutelman. Oli ilo lahjoittaa niin mukavalle porukalle kalat kun tiesi, että kalat pääsevät hyvään kotiin 🙂

Ongin molemmat fisut omiin ämpäreihinsä matkaa varten.

Tässä ukko haarniska aiemmin tänä vuonna… Se mistä tämän erottaa naaraasta on evien kärjet. Ukolle niihin tulee oranssit kärjet, kun on valmis kutupuuhiin.

Yllätystä on tuottanut yksi tänä vuonna hankkimani kasvikin, liuskavesitähdikki (Hygrophila difformis). Annoin sen huvikseen kasvaa tuolla akvaariossa ihan kunnolla, ja sehän sitten kasvoikin ulos korkealle! Laitoin varren sukkahousuilla kiinni akvan takareunalla olevaan lautaan kiinni, että rehu kestää pystyssä. Nyt se tekee jatkuvasti sivuversoja. Saas nähdä saanko sen myös kukkimaan!

Tältä se näytti ennen kuin oli kasvanut akvasta ulos:

Otan jossain vaiheessa kasvista paremman kuvan, jos saan sen kasvamaan kunnolla myös akvaarion sisäpuolella, meinaan niissä on aivan erillaiset lehdet 😀

Lue artikkeli

Täplämonniset pääsivät akvaarioon

Näitä pieniä vipeltäjiä on pakko rakastaa! Eli, tulen varmaan kirjoittamaan ja videoimaan niitä sen aikaa mitä niitä nyt tossa akvaariossani uiskentelee…
Poikasaltaassa alkoi olla hieman ahdasta, kun monnisia oli noin sata… siis kolmea eri sukupolvea. Lisäksi poikasaltaan huolto alkoi olla työlästä. Sieltä kun piti joka päivä imuroida sakkaa pois pohjalta ja välillä ihan raappasin kortilla pohjaa ja seinämiä, että saan likaa pois. Tai likaa ja likaa – ruoanjäänteitä varmaankin, sellaista limaista kalvoa (bakteeria tai valkuaista). Siirsin aiemmin noin 15 kappaletta poikasia isoon altaaseen, ja seurasin mitä niille tapahtuu. Alkoivat kasvamaan hyvin, ja eivät menneet muiden suihinkaan. Joten, oli aika siirtää loputkin kaverit uuteen kotiin.

Siirto onnistui ihan hyvin, eikä tänä aamunakaan näkynyt ruumiita missään! Alkuunsa pikkukaloilla oli hiukan värit hukassa, mutta se on ihan normaalia.

Lue artikkeli