Huonekasvit heränneet talviunilta – pikainen päivitys

Se tunne kun ajattelet, että nyt olisi hyvää aika kirjoitella pitkästä aikaa blogia, etkä löydä yhtään kuvaa tietokoneeltasi… näin taisi käydä nyt minulle, mutta tässä kuitenkin pikainen päivitys asioihin. Huonekasvit ovat nimittäin heränneet talviunilta ja kuvia alkoi löytyä kun tarpeeksi kauan kaivelin varastoja!

Sain taannoin Facebook-ryhmän kautta muratin, joka oli todella ränsistynyt. Tein sellaisen toimenpiteen, että pätkin sen kaikki oksat lyhyemmiksi, ja laitoin pistokkaat lasiin. Sehän lähti juurtumaan!

En ollut uskoa silmiäni tästä… olen yrittänyt murattien juurruttamista aikaisemminkin enkä ole oikein saanut mitään tulosta. Olen ilmeisesti tehnyt pätkimisen väärässä kohtaa vuotta tai mikä lie syynä tähän. Joka tapauksessa nyt muratin pistokkaissa on oikein hyvät juuret aluillaan. Pätkimisen jälkeen kului noin kaksi viikkoa, ja emokasvin katkaisukohtiin alkoi muodostua silmuja.

Pari viikkoa myöhemmin, silmut olivat kasvaneet jo huomattavasti suuremmiksi. Ehkä saan sittenkin oikein ihanan muratin itselleni!

Halusin siirtää kiinanruusuni kesäksi samaan paikkaan jossa se on aikaisempinakin vuosina ollut, eli parvekkeen oven eteen. Se on ollut usein talvella siinä, mutta tänä talvena kämppäni oli niin sekaisin, että oven edessä oli aivan jotain muuta kuin kiinanruusulle sopiva ”jalusta”. Otin itseäni niskasta kiinni ja siirtelin huonekalut paikoilleen. Olipas homma! Mutta sain kuitenkin kiinanruusulle paikan takaisin. Se on nyt sohvan vieressä lipaston päällä. Kasvi tarvitsi kuitenkin valon, ja sitä varten piti tehdä joitain virityksiä.

En halunnut porata seinään reikiä valaisinta varten, jos jostain syystä en olekaan tyytyväinen kiinanruusun paikkaan. Valaisimen suhteen piti luovia: ruuvasin vintage-laudanpätkän lipaston sivuun kiinni, ja laitoin jalkalampun siihen kiinni. Nyt kiinanruusulla oli lisävalo. Pitää vielä viritellä valolle ajastin kun en tahdo millään muistaa laittaa valoa iltapäivän kuluessa päälle. Nyt on ollut niin valoisaa jo päivisin, ja muita valoja ei ole sinällään tarvinnut.

Siirtelin lisää tavaroita paikoilleen sunnuntaina 7.3. Laitoin pari lipastoa päällekkäin ja sain olohuoneen pitkälle ikkunalle lisää tilaa huonekasveille. Lipaston päälle istahti peikonlehti, jolle jossain vaiheessa virittelen lisävalon kohdilleen. Se pärjää siinä nyt toistaiseksi ihan noinkin koska valoa alkaa tulla ikkunasta huomattavasti enemmän kuin talvella.

Ajattelin pitää pienen tauon sen jälkeen kun olin saanut lipastot paikoilleen. Televisiosta oli juuri alkamassa miesten 50 kilometrin MM-hiihto. Ei kun jalat vaan pöydälle ja… ja voi perkele! Olin siirtänyt kaikki tavarat television eteen siksi aikaa kunnes saisin lipastot siirrettyä nurkkaan. Ei siinä auttanut muu kuin siirtää huonekasvit takaisin ikkunan eteen, jotta telkkarista näkee ylipäätään yhtään mitään.

Suomalaisten hiihdot menivät aivan persiilleen, ja Iivokin paiskasi sukset maahan maaliin tultuaan. Uskon, että vähän vitutti! Itse sen sijaan yritin keskittyä iloisempiin asioihin, sillä kotiin raahaamani palmuvehka (zamia) oli alkanut tehdä uusia versoja. Tämä ilostutti minua todella paljon. Palmuvehka oli vielä toistaiseksi makuuhuoneeni ikkunan ääressä. Se on niin suuri, että en ole vielä ehtinyt laittaa sitä mihinkään muuhun paikkaan. Tulen laittamaan sen todennäköisesti sitten sellaiseen paikkaan, jossa se saa hajavaloa.

Vedän pimennysverhon joka aamu ikkunan edestä pois, ja meillä on nyt ollut aika aurinkoisia päiviä. Palmuvehka ei kuitenkaan lukemani ohjeiden perusteella pidä juurikaan suorasta auringonvalosta. Tästä syystä joudun siirtämään kasvin toiseen paikkaan, kunhan keksin ensiksi että mihin. Lisäksi haluan erotella neljä suurta juurakkoa toisistaan omiin ruukkuihinsa.

En ole laittanut mitään kesää varten vielä kasvamaan, pitääkö olla huolissaan? Sen verran tuossa katsastelin siemenvalikoimaani, että tulen laittamaan yrttejä (persilija, basilika, timjami), jollen sitten hanki niitä paikallisesta puutarhasta. Nyt pitää vaan saada kämppä järjestykseen eikä ottaa mitään ylimääräistä! Lemmikkieni kuolema vaikutti niin pahasti elämääni, että olin miltei kaksi vuotta pois pelistä. En kyennyt tekemään oikein mitään. Se on ihan kauheaa kun lemmikki sairastuu. Foxy, koirani, oli myös paras kaverini, ja tein paljon asioita hänen kanssaan. Hän oli aina mukana touhuissani, myös näissä kasvijutuissa.

Foxyn viimeinen syksy 2018

Mietin todella pitkään mistä enää kirjoittaisin, kun tuntui todella pitkään vain siltä, että elämässä ei ollut mitään muuta kuin surua. Aloitin monta asiaa ja tarinaa – mitään en saanut loppuun. Yritin kasvatella tomaatteja ja yrttejä viime kesänä parvekkeella, mutta siitä ei oikein tahtonut tulla mitään. Sairastuin myös itse keväällä koronan ilmestyttyä. Tosin siitä ei ole tietoa sairastuinko koronan takia, mutta se veti kuntoni niin loppuun, että on suoranainen ihme, että olen jaloillani. Toivon, että tämä sairaus ei toistu! Kyseessä siis oli vestibulaarineuroniitti, jonka takia olin sairaalahoidossa viikon. Se aiheutti kaiken maailman muitakin juttuja, ja toipumiseen meni miltei puoli vuotta. Minulle oli usein aivan sama selviydynkö siitä. En oikein löytänyt mitään syytä parantua.

Kaiken tämän lisäksi menetin yhteyden minulle tärkeään henkilöön, jonka kanssa olin ollut viimeisen muutaman vuoden aikana miltei päivittäin yhteydessä… ystävän siis! En tiedä mitä tapahtui, mutta hän lakkasi pitämästä minuun yhteyttä ”tosta vaan”, eikä ole sen kummemmin ottanut yhteyttä minuun. Olemme pari sanaa sieltä täältä vaihdelleet, mutta siinä kaikki. Ei siis riittänyt, että meni koira ja kissa samana vuonna, kun meni vielä ystäväkin heti perään. Olen jotenkin yrittänyt käsitellä asiaa, mutta se on hirvittävän vaikeaa ja olen usein surullinen tämänkin asian takia. Laitoin häntä ajatellen esimerkiksi valkosipulia kasvamaan vanhempieni pihalle ja chilejä parvekkeelle. Annoin chilit pois ja valkosipulit saivat siementää kasvupaikalleen.

Olen pohtinut paljon asioita ja tullut siihen tulokseen, että älyttömät parvekeviljelyt sun muut saavat luvan jäädä tältä kesältä ja keskityn niiden sijaan vaikka huonekasveihin ja akvaarioon. Parveke muistuttaa minua ihan liikaa menneistä vuosista rakkaiden lemmikkieni kanssa, enkä pääse koskaan heistä ”yli”, jos joka vuosi aktivoin itseni näiden asioiden pariin. Vietin niin paljon lemmikkieni kanssa aikaa parvekkeella. Haluan toki istua parvekkeella edelleenkin hyvällä säällä, mutta en halua, että se on minulle niin työläs. Kesästä voi tulla todella yksinäinen kaikkien näiden rajoitusten takia mitä korona aiheuttaa, että ei muukaan auta kun yrittää viihtyä omassa ympäristössään. Tällaista parveketta ei tulla siis ehkäpä koskaan enää näkemään:

Parvekefiilistelyä vuodelta 2017

Mutta ei tällä kertaa enempää näistä asioista… hirvittää tuo korona, ei voi mitään! Pysykää terveinä hyvät ihmiset

Saatat pitää myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.