Olisiko vuosi 2023 vihdoinkin muutosten aikaa?

Maailmanmeno on sen verran utopista tällä hetkellä, että sitä miettii väistämättä mitähän vuosi 2023 tuo tullessaan. Ukrainassa soditaan edelleen, eikä loppua näy. Jotenkin tuntuu siltä, että muutkin asiat ovat hieman nurinniskoin. Syksyllä 2022 alkoi älytön sähkökriisi, joka koskettaa saletisti jokaista tavalla tai toisella. Jossei suoraan omassa sähkölaskussa näy, niin hintojen nousuna sitten vaikka kaupasta ostettavissa tavaroissa. Tästä näkövinkkelistä pohdin itsekin asiaa, tosin olin huomattavasti aikaisemmin asiassa liikkeellä.

Vuosi alkoi lumisissa merkeissä
Alku vuosi oli sentään luminen. Kuva: 12.1.2023 Vuoksenniskantieltä.

Aloitin hydrokokokeilun tomaatilla viime kesänä ja jostain uskomattomasta syystä olen sen verran onnistunut siinä, että se sama taimi tuottaa edelleenkin minulle satoa. Se tekee uusia kukkaterttuja jatkuvasti, joista saan sitten poimia itselleni tuoreita tomaatteja. Pitää toivoa, etten mokaa tämän kanssa nyt pahasti. Joudun nimittäin tekemään sille joitain muokkauksia, kun se kasvaa hieman hallitsemattomasti. Se, miten vuosi 2023 liittyy juurikin tähän asiaan, niin aion pitää tänä vuonna tomaatit sisällä kasvatuksessa. Miksi helkutissa veisin ne ulos, jos ne kasvavat paremmin (lue helpommin) sisällä olohuoneessa ja vieläpä ympäri vuoden!

Kourallinen makeita pikku tomaatteja

Saan miltei joka viikko tällaisen pienen kourallisen tomaatteja. Eihän tämä nyt mikään älytön sato ole, mutta kuitenkin tuli todettua, että homma voi jollain tasolla jopa käytännössäkin toimia. Eli uusia juttuja kokeilemaan tänäkin vuonna. Pitää vaan laittaa kasvamaan vähän suurempikokoista tomaattia, että niissä olisi jotain syötävääkin…

Vuosi on lähtenyt loppu peleissä aika hitaasti liikkeelle. Työjutut ovat usein tammikuussa jotensakin jäissä, ja siksi olisikin hyvää aikaa tehdä asioita joita on jäänyt pahasti rästiin. Kuten vaikka tavaroiden järjestely, että saisi ne jotenkin järkevämmin sijoitettua asuntoon. Jos olet lukenut näitä juttujani, niin sama ”ongelma” varmaankin toistuu joka vuosi. Miksi ihmeessä en sitten tee mitä niin sanotusti pitäisi tehdä? Hyvä kysymys. Kait sitä vaan jää jollain tavalla jumiin omiin oloihin ja ajatuksiin jos ei näe tulevaisuuteen.

Ideoita olisi vaikka muille jakaa, mutta toteutus ontuu. Kaikkea ei vaan pysty ja kykene tekemään itse. Minua myös usein motivoi kavereiden tapaaminen. Toisista ihmisistä saa uskomatonta voimaa ja motivaatiota. Jos ei näe ketään, on vain turta ja junnaa paikoillaan. Jossain vaiheessa aika vain loppuu kesken, ja huomaa, että ei ole saanut mitään aikaiseksi…

Sisustetaan saatana vaikka makkaria tällä kertaa… tai sitten vasta huomenna tai ensi viikolla.

Ennemmin tai myöhemmin sitä alkaa tajuta, ettei SOME:ssa esimerkiksi näytetä ihan koko totuutta, tai juuri lainkaan totuutta. Asian ”tietää”, mutta ei vaan usko. Sitä vaan vertaa itseään aina toisiin, ja varsinkin menestyneisiin henkilöihin. Olen aina halunnut tehdä YouTube-videoita, mutta hommat kaatuvat yleensä juurikin siihen, että ensiksi pitää siivota kauhea lääni, jotta pääsisi sitten jotain kuvaamaan. Silloin kun huvittaisi kuvata, kämppä on kuin klassinen esimerkki Sisustetaan Saatana FB-ryhmän kuvista. Muina aikoina vaan tuntee olevansa täysi paska kyseisissä asioissa, eikä saa sen takia sitten tehtyä mitään…

SOME-kuvia katsotaan usein ”vaaleanpunaisten lasien” läpi… koko totuus ei yleensä näy jollei sitä paljasteta. Katsonko kenties itsekin omaa elämääni vaaleanpunaisen lasin läpi? Sitä vaan kuvittelee, että omatkin asiat pitäisi olla niin kuin muillakin on…

No nyt eräs seuraamani huonekasviaiheinen tubettaja (Planterina) paljasti omassa videossaan, miltä hänen upea kämppänsä näyttää ”muulloin”, tai silloin kun sitä ei kuvata. Aloin vihdoinkin saada mielenrauhaa omiin asioihin. Ihan yhtä sekaisin muidenkin kämpät ovat kuin omani silloin kun niitä ei kuvata. Asia kun kuitenkin on niin, että tässä on elämäkin elettävänä. Ja yksin kun vuosi vuodelta tallailee näitä polkuja, niin aikaa ei jää ihan kaikkiin asioihin mihin haluaisi, kuten kämpän hifistelyyn. Sitäpaitsi, nämä ”Tuubitähdet” saavat siitä rahaa kun esittelevät kämppänsä kaikille. Jos minullekin sellaisesta maksettaisi, minun ei muuta tarvitsisi tehdäkään, kun siivota ja esitellä asuntoa.

Ilman vaaleanpunaisia laseja joulukuusi näyttää näinkin kivalta. Se on vielä paikoillaan, mutta sehän on kaunis. Koristeet on laitettu pois loppiaisena.

Jospa tämä vuosi toisi minulle hieman armeliaisuutta itseäni kohtaan. Päässäni kuitenkin pörrää ajatuksien suhteen hurja mehiläispesä ja asioita on vaikea saada hallintaan. Ne kun pitää jotenkin järjestellä pääkopassa, että mitä aikoo tehdä ja mitkä unohtaa suoraan. TODO-lista vaan kasvaa…

Onkin erittäin hyvä, että löysin sellaisen rauhoittavan tuubikanavan, jossa henkilö pohdiskelee elämänsä suhteen vähän samankaltaisia asioita mitä itsekin. En kyllä hetkeäkään usko, että oma elämäni olisi niin mielenkiintoista, että siitä saisi vastaavanlaista sisältöä tuubiin. Olen tosin tehnyt samankaltaisella kerronnalla muun muassa edesmenneestä koirastani, Foxysta, videoita. En tiedä – muutoksia on tiedossa, väistämättä.

Ajatusten virtaa täytyy hidastaa – muuten et saa mistään kiinni ja kaikki ajelehtii ohi

Tervetuloa vuosi 2023

Vuosi 2023 on siis aloitettu itsetutkiskelulla ja lepäilemällä. Maailman ylle on laskeutunut äärimmäinen epävarmuus tulevasta, jota voi olla vaikea sivuttaa ihan nyt vain ”lakaisemalla maton alle”. Eipä sitä arvannut vuosi sitten millainen maailma olisi vuoden päästä. Ajatustyötä ja elämänmuutosta on tehtävä aika paljon, jotta tästä selvitään kunnialla ja vähin vaurioin. Pikkuprinsessan on aika kasvaa henkisesti lisää ja siirtyä aikuisemmalle tasolle todellisempaan maailmaan. Se tulee väistämättä eteen. Katotaan miten prinsessan käy!

Blogi uudistui

Uudistin myös blogin ulkoasua. En tiedä onko sillä mitään merkitystä. Blogissani on nyt etusivu, jota aikaisemmin ei ole ollut. Otan mielelläni vastaan kommenttia asiaan liittyen. Vanhaankin voi osittain palata, jos uusi juttu on jotenkin epäkäytännöllinen. Olen myös pohdiskellut, että lukeeko näitä kirjoituksiani edes kukaan. Saan niin vähän kommentteja tänne kuitenkin. Aion järjestää täällä tämän vuoden puolella arvontoja kommentoijien kesken. Niistä sitten toisella kertaa enemmän.

Nyt kun ensimmäiset virtuaaliset muutokset tälle vuodelle on tehty, on syytä siirtyä konkreettisesti elämässä näkyviin muutoksiin. Sitähän onkin viikonloppu sopivasti edessä. Ottaisiko vaikka perjantaisin vanhan kunnon siivouspäivän käyttöön? Se jää nähtäväksi.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille, ja olkoon tämä vuosi menestyksekäs niin rakkaudessa kuin rikkaudessa! Uusi vuosi ja uudet kujeet.

Lue artikkeli / kommentoi

Vuoden viimeinen kasvipäivitys

Olen nyt jonkin aikaa katsellut huonekasvinurkkausta, ja kuinka siinä näyttää kaikki rehut nääntyvän jostain syystä. Asialle täytyy tehdä jotain, tai ainakin katsoa, mikä niissä oikein mättää. Noh, tarkasteltuani tilanteen, siellähän mättää sitten vaikka mikä!

Kasvit tarvitsevat kosteampaa huoneilmaa

Meillä Imatralla on ollut joulukuu suht kylmä tänäkin vuonna, ja sehän tietysti tarkoittaa sitä, että huoneilmasta tulee kuiva. Varsinkin näin kerrostalossa, se vaikuttaa olevan ihan kunnon dilemma. Kuiva huoneilma ärsyttää ihmiselläkin limakalvoja, ja omalla kohdallani voin sanoa, että erittäin paljon.

Kylmä kuulakas keli kirkastaa taivaan

Olin hankkinut itselleni kesällä tällaisen huoneilmaa analysoivan mittarin, joka mittaa myös kosteutta. Olin lentää selälleni kun katsoin tänään lukemia. Voiko tämä todellakin olla totta? Huoneilman kosteus olisi tässä kohtaa mitattuna vaivaiset 20%. Eihän tällaista kestä mikään, edes ihminen. Olenkin ihmetellyt miksi silmät vuotavat koko ajan ja nenä on jatkuvasti tukkoinen. Tässäpä varmaan syy. Mikä helkutin huuva meillä täällä asunnossa oikein on, kun ilmankosteus häviää johonkin? Loppukesällä tämä lukema oli jotain muuta, muistaakseni 42%.

Asialle on siis tehtävä jotain. Näin kuiva huoneilma on epäterveellistä ja se ei ole kasveillekaan hyväksi. Tomaatistakin lehdet käpristyvät ja murenevat pois. Ei se kauheasti siitä varmaan tykkää. Monet muutkin kasvit kärsivät ihan näkyvästi kuivasta huoneilmasta. Suurella vaivalla ja innolla kasvattamani Unelma (Asparagus setaceus) on kärsinyt kuivuudesta todella pahasti, ja viskasin männä viikolla kaksi kolmesta mäkeen. Tähän kuvassa olevaan oli sentään jäänyt yksi vihreä oksanen, ja siitä syystä päätin vielä yrittää tämän pelastamista. Kasvihyllyn alla tosin on patteri, joka omalta osaltaan kuivattaa tässä kohtaa ilmaa ja myös kasvumateriaaleja. Taidankin laittaa sen päälle jotain kosteaa, mikä haihtuisi sitten pikkuhiljaa pois.

Voin miltei väittää, että joka ikinen omistamani kasvi tänä talvena on kärsinyt kuivasta huoneilmasta. Huomasin vielä yhden toisenkin asian. Olen siirtynyt käyttämään joissakin rehuissa kasvualustana kookoskuitua, ja se myös kuivuu aika nopsaan. Voi kukkaparat! Enhän ole muistanut antaa näille lainkaan lannoitetta. Pitänee varmaan pystyttää näille jokin tarkkailuosasto, jota käyn tutkailemassa sitten ihan jokainen päivä. En ole myöskään laittanut ruukkuihin kasvualustan päälle ruukkusoraa suojaamaan kuivuudelta. Noh, ei tässä auta muu kuin aloittaa kasvien elvytys.

Kiinanruusu viihtyy, joka nyt onkin mielestäni tärkein asia. Kastelen sitä aika runsaasti ja se näyttää lehdillään aina kun alkaa tarvita vettä. Otan usein vedenkeittimestä talteen toiseen astiaan ylimääräisen keitinveden, jolla sitten kastelen huonekasvit. Vedessä ei ole mitään ylimääräistä silloin. Olen kuullut, että kloramiini ei tee hyvää kasveille. Saattaahan se olla, että tomaattinikin reagoi juuri siihen, kun en käsittele sen kasteluvettä mitenkään. Lisään siihen vain lannoitteen joka kerta.

Moni vehka on trooppisen ilmaston kasvi

Olin menettää kesällä hankkimani Nukkaköynnösvehkan (Philodendron squamiferum), kun laitoin sen idänpuoleisen ikkunan kasvihyllylle (kissan kiipeilyteline). Aluksi se oli ihan ookoo, mutta siirsin sen jonkin mielenhäiriön tuloksena amppeliin. Ilmeisesti en pystynyt vahtimaan sitä ihan niin hyvin kuin mitä se olisi ollut ”käden ulottuvilla”, ja luulenkin, että se pääsi sen takia kuivahtamaan pahasti. Se tiputti kaikki muut paitsi yhden lehden. Otin kasvin äkkiä ruukusta pois ja siirsin suurempaan ruukkuun. Toivottavasti se nyt viihtyisi siinä paremmin. Vehka on tällä hetkellä tarkkailussa keittiön pöydällä. Kasvualustaksi valitsin kookos/perliitti/puulastu-seoksen.

Nukkaköynnösvehka, huonekasvi

Ei ole siis epäselvää, että näissä tarjoamissani oloissa vehkat huutavat jo apua! Olen todella harmissani, kun rakkahista rakkain vehkani, Sulkaköynnösvehka, on aivan näännyksissä. En tiedä mitä tekisin kun tuntuu siltä, ettei mikään auta. Tein kylläkin virheen näiden kohdalla, kun pätkin sen moneen osaan. Olisi pitänyt antaa sen vain olla muutama vuosi eikä lähteä hökälehtimään ja ahnehtimaan pistokkaiden kanssa. Tässä sitä nyt ollaan – kaikki miltei kuolleita.

Olen yrittänyt varjella laikkuvehkoja kaikelta mahdolliselta, ja jotensakin onnistunut siinä. Kuivuus on varmasti sellainen asia, miltä en ole pystynyt varjelemaan niitä. Nämä ovat myös lempikasvejani, enkä haluaisi luopua niistä. Minulla on kolmea erilaista laikkuvehkaa. Tavoitteenani on, että jokaista vehkaa olisi yksi kappale, ja ne olisivat mahdollisimman suuria yksilöitä. Tämä alku näiden kanssa näyttää vain olevan hieman haastavaa. Näiden lähettyvillä on muutama pistokas peikonlehtiä, ja niissä kaikki tämän kuivuuden aiheuttamat ongelmat näkyvät vieläkin pahemmin…

Noniin, nyt ollaan asioiden ytimessä, nimittäin tuholaiset! Olen yrittänyt epätoivoisesti päästä eroon ripsiäisistä jota on ilmaantunut parin vuoden sisällä kasveihini, ja nyt niitä vain näyttäisi olevan vieläkin enemmän. En tiedä, tulikohan niitä lisää kookosmulloksen mukana? Minua on kyllä sivistetty asian kanssa, ja sanottu, että niitä voi tulla siinäkin mukana. Tein omasta mielestä kaiken tarvittavan ennen kuin otin kookoksen käyttöön. Tuttavani sanoi, että kun siihen aluksi lisätään vettä, niin laitetaan kiehuvaa vettä. Ötököiden pitäisi kuolla sitten, jos niitä on. Niin ei ilmeisesti vaan käynyt.

Jos nyt jotain postitiivista pitää tästä löytää, niin peikonlehdet imuroivat kaikki ripsiäiset itseensä, ja ötökät jättävät sitten muut kasvit rauhaan! En silti halua niitä asuntooni, ja siitäkin syystä on aloitettava kasvien elvytys kosteuden lisäämisellä. Kasvit voi viedä myös suihkuun, missä voi huuhtoa niiden lehdiltä pölyt ja ötökät. Aion hankkia lisäksi vielä jotain mömmöä näiden hävittämiseen. Denaturoitua alkoholia minulta löytyykin jo.

Tämä suurin ja vanhin peikonlehti on säästynyt tuholaisilta (kopkop). Se kuitenkin kärsii muiden kasvien tavoin kuivuudesta, ja toivottavasti en tapa sitä nyt keväällä. Olen ajatellut pistäväni tämän ”lihoiksi” ja aloitan kaiken alusta. Se olisi pitäny tehdä jo silloin heti, kun tämä tuli minulle. Tähän ei ole kertaakaan vaihdettu multia. Olen pätkinyt vaikka miten, mutta tämä vain kasvaa mihin sattuu. Nyt löysin yhdestä videosta vinkin miten tätä tulisi ohjata ja kasvattaa. Peikonlehdellä on nimittäin kasvusuunta olemassa, ja se pitäisi nyt jollain konstilla todeta. Se määrää tukikepin paikan. Mutta siitä lisää myöhemmin kunhan olen perehtynyt asiaan kunnolla.

Aika miettiä tulevan vuoden hyötykasvit

Nyt jos koskaan on mietittävä mitä aikoo laittaa kasvilampun alle kasvamaan. Vesiviljelykokeiluni kirsikkatomaatin kanssa tuottaa hedelmää ihan hyvin, mutta parempaakin varmasti pystyisin. Kasvikasa pitää varmaankin setviä jossain vaiheessa kunnolla ja panostaa lisäksi estetiikkaan. Sitä kun joutuu tässä olohuoneessa katselemaan joka päivä. Olen ajatellut laittaa sen ihan tavalliseen 10 litran ämpäriin niin sillä on paljon vettä sitten käytettävänä. Kuiva huoneilma häiritsee myös tomaattia. Sen lehdet käpristyvät ja rapisevat kuivina pois.

Hydrotomaatti

Uutta pitää taas myöskin kokeilla. Tätä kokeilin aikaisemminkin, mutta jätin sen vaan sikseen. Tarkoitus on juurruttaa tällainen jääsalaatin naatti, ja laittaa sekin vesiviljelyyn. Sitten sitä salaattia ei tarvitse lähteä ostamaan joka viikko kaupasta. Katsotaan kuinka tämä onnistuu tällä kertaa. Edellinen kokeilu meni pieleen kun unohdin kastella salaattia, eikä se ollut vesiviljelyssä. Sekin kuivui pois – perkele.

On tässä vuoden viimeisessä viikossa ollut jotain ilon aihettakin. Ensinnäkin päivät alkavat pidentyä ja aurinkokin on näyttäytynyt joinakin aamuina. Onkin ihan loistavaa olla juuri sellaiseen aikaan hereillä kun aurinko nousee. Sitä voi nimittäin ihailla tästä olohuoneeni löhötuolilta!

Auringonvalossa on vain jotain totaalisen maagista. Sillä on niin suuri merkitys elämälle, ettei sitä edes välttämättä tajua. Sen lisäksi, että se valaisee ympäristöä todella voimakkaasti, se luo uutta elämää. Kasvit tarvitsevat auringonvaloa. Eivät välttämättä suoraa auringonvaloa, mutta valoa kuitenkin. Ulkona varjossa elävät kasvitkin saavat auringonvaloa.

Auringonvalo kajastaa olohuoneen takaseinään asti

Huonekasvitkin tarvitsevat auringonvaloa. Olen yrittänyt haalia sellaisia kasveja, jotka eivät tarvitse suoraa auringonvaloa, vaan pärjäisivät ikkunan lähettyvilläkin. Siksi minulla on vehkoja. Yritän tulevaisuudessa pitää niistä vähän parempaa huolta. Eihän minulla olisi mitään kirjoitettavaakaan täällä blogissani, jos tapan kaikki rehut. Joten, lupaan ensi vuonna pitää parempaa huolta kasveistani, jos terveyteni ja mielentilani asian sallii! Nyt nautin vielä vuodenvaihteesta, ja alankin pikkuhiljaa suunnitelemaan mitä uutta laittaisin heti ensivuoden alusta kasvamaan.

Hyvää tulevaa vuotta kaikille!

Lue artikkeli / kommentoi

Hyvää joulua 2022!

Onpas ollut erittäin vähän stressiä tänä vuonna joulun alla, ihan pitää ihmetellä. Tai sitten olen vihdoinkin oppinut elämästä jotain. Oli kyllä vähällä, ettei joulusuunnitelmat romahtaneet ihan tyystin, kun olin alkuviikon kipeänä. Tällä hetkellä on todella paljon koronaa liikkeellä, ja uskoinkin, että se sai minut myös toistamiseen kiinni. Edellinen viikonloppu ja alkuviikko meni lähinnä nukkuessa ja levätessä… Mutta nyt, fiilikset ovat ihan toiset!

Torstaina negatiivinen tulos!

Tein hyvissä ajoin esivalmisteluja joulua varten. Porkkana- ja lanttulaatikot olivat paistamista vailla valmiita. Paistoin ne sitten suoraan joulupöytään kun menin vanhemmilleni. Ei ole mitään järkeä paistaa niitä päivä etukäteen ja sitten lämmittää uudelleen. Samoilla lämmöillä meni nyt ja olivat vielä kuumia, kun vein pöytään.

Joululaatikot menossa uuniin.

Laatikoiden tekemisestä on tullut itselleni mukava traditio vuosien aikana, ja se onkin tavallaan lahja minulta omalle perheelle. Meitä kun on vain minä ja veljeni, sekä vanhempamme. Millaiseksikohan kaikki muuttuu sitten kun heitä ei enää ole? En halua edes ajatella, mutta onhan tosiasiat tiedostettava. Heillä kun on ikääkin jo… minä olen jo 50!

Tällä ohjeella tulee hyvää porkkanalaatikkoa

Olen muutamassa edellisessä artikkelissani pähkäillyt kaiken maailman projekteja ja siivouksia mitä missäkin pitäisi tehdä. No, en ole sitten tehnyt varmaan niistä mitään muuta kuin siirrellyt makkarissa kalusteiden paikkaa. Neulomisetkin saivat jäädä kun niveleni kipeytyivät niin pahasti, etten tällä hetkellä pysty oikealla kädellä pyyhkimään edes rätillä pöytää. Nyt on pidettävä pitkä tauko! On siis hyvää aikaa laittaa kämppää ojoon. Noh, kunhan joulu on ohi, niin sitten vasta. Toivottavasti pystyn kirjoittamaan näitä blogeja. Kipu on välillä ranteessa aika kovakin.

Vesiviljelyssä oleva tomaattini näytti hetkellisesti jopa joulukuuselta, kun se oli kypsyttänyt kourallisen pikkutomaatteja. Saan sitten lähipäivien aikana syödä omaa satoa, mikä on todella luksusta näin talvella. En vain uskonut, että tämäkin olisi mahdollista, mutta niin se vaan tuottaa tomaatteja koko ajan.

Otinpas vielä jouluisen kuvan tomaateista tonttujen kanssa!

Olin tovin jo sitä mieltä että en hankkisi kuuseen lainkaan valoja, mutta onneksi tulin toisiin aatoksiin. Kyllä se vaan tarvitsee valot! Tietty ne olisi saanut edullisemmin ostettua juhlapyhien jälkeen, mutta en halunnut odottaa niin pitkään. Sitä paitsi, jos ne myydäänkin loppuun, niin sitten jään ilman. Laitoin valot kuuseen aattona. Se oli oikein sopiva aika.

Sunnuntaina herätessäni katsoin uutisointia, että Rautjärven kirkko oli palanut aamulla maan tasalle. Tällaiset uutiset ovat aika surullisia. Se oli kaunis vanha puukirkko, ja varmasti tärkeä monellekin alueen asukkaalle. Omassakin tuttavapiirissä on henkilöitä, jotka ovat käyttäneet kyisesen kirkon ”palveluja”. Imatra nyt ei niin kaukana siitä ole kuitenkaan. Kirkon tuhoutuminen oli suru-uutinen monelle.

Pitkästä aikaa sunnuntaina aurinkokin näyttäytyi taivaalla ja se paistoi koko loppupäivän. Kävikin mielessä jos lähtisi kävelyllä käymään. Kävely tekisi oikein hyvää näiden mässäilyjen jälkeen. Muutenkin sairastelun jäljiltä on raajat ihan jumissa. Pakkanen kiristyi kuitenkin sellaisiin lukemiin, että päätin ottaa auton alle ja mennä vanhemmillani käymään vielä moikkaamassa veljeäni, joka lähti illan suussa junalla takaisin Helsinkiin.

Tällaista tällä kertaa ja toivottavasti kaikkien joulupyhät sujuvat mukavasti. Tänään on tapaninpäivä ja paluu arkeen tapahtuu huomenna. Semmoista se on. Ei muuta kun kohti uutta vuotta.

Lue artikkeli / kommentoi

Joulutunnelmissa

Olen jostain syystä ollut tänä vuonna jo nyt ihan joulutunnelmissa. On meinaan mennyt monta joulua viime vuosien aikana, että ei ole ollut paljoakaan ilon aihetta. En sinällään tiedä onko nytkään, mutta tässä vaiheessa fiilikset ovat ihan hyvät. Ei muuta kun jatkukoon!

Joulukuusi

Olin joskus aikoinaan hankkinut tekokuusen, joka oli noin metrin mittainen. Lahjoitin sen viime talvena pois. Ajattelin, että en tarvitse kuusta jouluksi… mutta nyt tulin toisiin ajatuksiin ja päätin hankkia kuusen. Se on tekokuusi tietenkin. Ja miksi ”tietenkin”, no siksi, että jos edellinen oli minulla reilusti yli kymmenen vuotta, niin tämäkin voi hyvin olla. Tekokuusen voi laittaa kesäksi aina pakettiin ja viedä varastoon ja käyttää aina uudelleen ja uudelleen. On nimittäin tekokuuset muuttuneet siitä, mitä ne joskus olivat!

Kuva vuodelta 2016. Vanha joulukuusi taustalla ja samat koristeet edelleenkin käytössä.

Tilasin uuden kuusen Verkkokauppa.comista perjantai-iltana, ja se oli jo maanantaina noudettavissa Postista. Täytyy sanoa, että oli todella nopea toimitus! Ei ole koskaan tullut näin nopeasti mistään verkkokaupasta ikinä tavarat kotiin. Varsinkin kun ottaa vielä huomioon, että aikaisemmin posti ei ole kulkenut viikonloppuna, mutta nyt tänä vuonna paketit kulkevat. No ei siinä, odotin tietysti kuusen saapumista vasta tiistaiksi.

Koska kuusi oli niin paljon suurempi kuin edellinen, päätin käydä paikallisesta saksalaisesta kauppaketjusta hakemassa uusia koristeita. Minulla ei nimittäin ollut koristeita entuudestaan kovinkaan paljon juurikin siitä syystä, että ei niitä voinut ripustaa kuuseen, koska kissat pudottivat kaikki.

Uuno 24.12.2006

Löysin kaupasta kivoja koristeita ja kiiruhdin kotiin. Kuusen oksien setvimiseen kului jotain pari tuntia. Lopputulos on tosin upea. Kuusi on tuuhea ja aidonnäköinen. En olisi koskaan uskonut, että laitan koristeita näin paljon! Niitä vain tuli ripustettua oksille. Jostain syystä sain päähäni ottaa keräämäni kävyt käyttöön kuusenkoristeina. Se olikin todella hyvä idea. Nyt joulukuusi näyttää ihanalta ja jopa todella aidolta.

Joulukuusen koristelua kävyillä

Mietin pitkään, että jotain kuusesta jää puuttumaan, ja sitten mielessäni välähti. Etsin Foxyn nimilaatan, ja asettelen sen paraatipaikalle! Nyt Foxyn nimilaatta on laitettu oksalle, joka näkyy suoraan itselleni, kun istuskelen laiskanlinnassani.

Joulukuusen koristeeksi ripustettu edesmenneen koiran nimilaatta.

Miksi tällaisia luonnonjuttuja ei käytetä sisustuksessa ja koristeina enemmän? Olin kerännyt kävyt aikoinani sukulaisen maatilan pihalta, ja niitähän on. Ehkäpä tulevaisuudessa ne olisi hyvä käsitellä jollain akryylilakalla heti kun ovat sen näköisiä kuin niiden haluaakin olla. Kirjoitin toisessa artikkelissani, kuinka käpyjä ei mukamas olisi saatavilla Suomessa, ja niitä pitäisi sillä perusteella roudata koristeeksi jostain Kiinasta saakka. Kysykää hyvät ihmiset tontinomistajilta asiasta niin saatte aivan varmasti kerätä käpyjä sieltä pois. Omat käyttämäni kävyt ovat männystä.

Kauppareissu

Meille on tullut täysi talvi viikon sisällä. Maanantaina myrskysi ja siitä lähtien on sitten satanut vielä lisää lunta. Pitikin juuri maanantaina lähteä kauppaan kun keli oli pahimmillaan. Mutta kun piti saada ne kuusenkoristeet!

Kuva: maanantain myrsky kinosti lunta paikoittain.

Helsingissä on kumma kyllä eniten lunta koko Suomessa tällä hetkellä. Niiden lumitilanteeseenhan vaikuttaa avoin meri ja mereltä päin puhaltavat tuulet. Mellä on tällä hetkellä lumen syvyys noin 25cm (Foreca-mittaukset) ja toivottavasti sitä on vielä myös jouluna, eikä se sulaisi pois. Ulkona on kaunista tällä hetkellä!

Screenshot Ursan tutkakuvasta

Kaupasta löytyi kaikkea kivaa. Ostin aikaisemmin kokeeksi tuorepizzaa, ja se osottautui niin hyvänmakuiseksi, että sitä oli saatava lisää. Tuunasin sitä tosin vähän pepperonilla ja emmental-juustolla. Naama onkin ollut hieman ruvella siitä lähtien, kun pizzasta tuli suht rasvainen pläjäys… tuollainen rasvamäärä tulee ulos jo ihohuokosistakin! Täytyy sanoa, että nuo pepperonit ovat todella hyviä. Niitä on aika paljon tuossa paketissa noin niin kun yhtä pizzaa ajatellen, mutta ainahan ylimääräiset siipaleet voi pakastaa seuraavia pizzoja varten. Toki niitä voi laittaa voileivällekin, mihin ne ovatkin lie tässä tapauksessa tarkoitettu.

Joulun alla tulee usein jotain sesonkituotteita kauppoihin. Olin aikaisemmin maistanut Fazerin uuttuussuklaata, joka oli yhdistelmä vihreitä kuulia. Se ei ollut minun juttuni oikein. En myöskään pidä vihreistä kuulista. Söin suklaalevyn, mutta en aio ostaa sitä itselleni enää lisää. Vihreiden vieressä oli toinen hyllykkö jonka ohitse en sitten meinannut päästä millään. Kaupassa ei onneksi ollut sillä hetkellä muita, niin sain kaikessa rauhassa kävelllä leipähyllykön ympäri muutaman kerran tullakseni aina takaisin tähän samaan kohtaan! Mukaani tarttui kaksi piparkakun makuista suklaalevyä.

Nyt voin sanoa, että hitto kun on hyvänmakuista! En ole normaalisti perso suklaalle, mutta tässä on nyt sellainen maku, jota söisin ilomielin jatkossakin. Tämä on niin hyvää, että tällaisia voisi antaa lahjaksikin (jollei itse ehdi syödä niitä pois ennen sitä). Hyvänmakuisesta suklaasta tulee todella hyvä mieli.

Minäpäs jatkan jouluvalmisteluja vielä hetken ja palaan niiden parissa sitten mahdollisesti myöhemmin, kun olen saanut enemmän aikaiseksi. Nyt minulla on sellaiseenkin aikaa, koska en voi harjoittaa rakasta harrastustani, neulomista. Pitäisi kyllä olla myös tietokoneen ääreltä poissa. Hartiat ja ranteet ovat niin tukossa tällä hetkellä, että ihan särkee. Todennäköisesti nivelten tulehdusta taas vaihteeksi, johon ei auta mikään muu kuin lepo. Hyvää viikonlopun odotusta. Yritän palailla kirjoittelemaan vielä hyvissä ajoin ennen joulua

Lue artikkeli / kommentoi

Hullu tomaatti kasvaa vaan!

Hydroviljelyssä oleva tomaatti tekee todella paljon raakileita tällä hetkellä, enkä edes oikein tajua mitä siinä tapahtuu. Karsin siitä lehtiä ja varkaita nyt joka viikko miltei ämpärillisen. Sellaista vauhtia se kasvaa juuri nyt. Voiko muuten sanoa mistään muusta asiasta tällaiseen vuodenaikaan, että se kasvaa hulluna? Ei varmaankaan. Ainakin suurimmalti osin huonekasvini ovat tietynlaisessa lepovaiheessa tällä hetkellä.

Laittelen Instagramiin toisinaan videopätkiä ja kuvapäivityksiä asiaan liittyen. Kannattaa seurata sitä, niin saapi sitten tuoreempaa tietoa asioista. Laitan tähän nyt yhden pätkän, jonka julkaisin hetki sitten ”Instassa”.

Tomaatti on todellakin täynnä raakileita, enkä pysty oikeastaan mitenkään laskemaan kuinka monta terttua siinä nyt on tekeytymässä. Jossakin vaiheessa siinä on ollut kukkia enemmän kuin oletin ja kaikista tulee nyt sitten satoa. Huhhuh. Mutta tämähän on oikein iloinen uutinen!

Tomaattisatoa

Huomasin sellaisenkin hommelin, että ne täytyy myös kerätä pois ennen kuin ne ovat täysin punaisia. Ne muuten halkeavat. Maku on toki kohallaan, mutta siltikin. Keittiööni nimittäin muutti banaanikärpäspataljoona jossain vaiheessa syksyä, niin nehän kyllä pitävät tomaateistakin. Eri puolellla huoneistoa oleilevat, mutta siltikin. Kyllä niitä näyttää lentelevän olohuoneen puolellakin, vaikka kuinka ”yritän päästä niistä eroon”.

Näissä kun on se ero mullassa kasvatettaviin tomaatteihin, että nämä kasvavat suoraan vedessä. Ravinteet ja vesi menevät suoraan itse kasviin kun juuret lilluvat vedessä. Parvekkeella kasvavat tomaatit saattavat haljeta vaikkapa siksi, kun ne saavat yht´äkkiä huomattavasti enemmän vettä (kastelua), mutta vesiviljelyssä kasvatettavissa ei pitäisi olla sitä ongelmaa. Nehän saavat koko ajan vettä. Kasvualusta on täysin erilainen. Pitää ottaa selvää mikä voisi aiheuttaa tämän… niinhän se menee. Ja tottakai jos sinulla on tietoa asiasta niin jaa se minullekin vaikkapa kommentoimalla tätä artikkelia, tai laittamalla Instaan yksityisviestiä.

Mutta kyllä on vaikeaa saada Internetin kautta mitään tietoa asiasta, jos niin kun haluaa tieteellistä jargonia tueksi. Kertookohan kukaan kaupalliseen tarkoitukseen perehtynyt kasvattaja täsmällisiä ohjeita? En usko, että ainakaan julkisesti. Ei nyt huvittaisi lukea tarhuriksikaan. Tätä voisi verrata vähän chilin kasvatukseen. Monet ovat pelkkiä harrastelijoita, mutta tietävät todella paljon. Minä haluaisin harrastaa juuri muutamaa tomaattia, ja tietää todella paljon. Se olisi oikein mukavaa.

Tomaatin raakileet

Tällä hetkellä minua askarruttaakin sellainen asia, että tekeekö runkotomaatti uusia kukkaterttuja vanhoihin varsiin? Jos sinulla on tästä tietoa niin kerro ihmeessä minullekin. Olen saksinut niitä poikki silloin kun kaikki tomskut on kerätty niistä pois, mutta asia kiinnostaa silti, ja luultavimmin hommat myös helpottuisivat tämän tiedon myötä.

Löysin syksyllä ihanan Tuubikanavan, joka käsittelee kotikasvattelua kerrostalossa. Tällainen kanava kuin Olli Leppisaari – Hyötykasvit. Käsitin, että hän on itse myös puutarhuri. Paras juttu tässä mielestäni on, että hän kertoo asiat niin kuin ne ovat. Ei paljon kaunisteluja tai ylimääräistä tavaranmyyntiä. Jos jokin asia ei toimi ja menee päin seiniä, hän kertoo sen myös. Ei mitään urbaaneja legendoja asioiden suhteen. Sellainen ei nimittäin palvele ketään. Vaikka oma harrastukseni on alkanut sieltä 2000-luvun alusta, opin silti tältä nuorelta herralta aika paljon 🙂 Sen verran vielä mainittakoon, että en tunne häntä, enkä ole koskaan tavannutkaan, joten tässä mainitsemisessa ei ole kyse mainostamisesta. Odotan innolla kevättä ja uusia videoita. Mutta noissa vanhoissakin on paljon tietoa ja niitä on mukava katsella.

Edellinen kirjoittamani artikkeli oli hieman surumielinen ja syystäkin. Marraskuun lopussa ei ollut myöskään yhtään lunta toisin kuin vuosi sitten. Tämä hieman huvitti minua, koska pari päivää edellisen artikkelin kirjoittamisen jälkeen meille satoi ensilumi. Lunta sataa tälläkin hetkellä koko ajan. Meillä on Imatralla lunta noin 15cm. On kaivettu autoa lumen alta pois ja kolattu parkkipaikkaakin jo muutamaan otteeseen.

Laitan loppukevennykseksi vielä kuvan, jonka nappasin kesällä 2022. Olin autoilemassa jonkin syyn takia, ja eteeni ilmestyi näkymä käsittämättömän upeasta pilvimuodostelmasta nimeltään Cumulus Congestus! Oli niin upea pilvi, että hyvä kun en ajanut ojaan. Piti ihan pysähtyä autolla, koska tästä oli ihan pakko ottaa kuva. Harvoin näkee mitään noin komeaa pilveä. Tämä oli suorastaan maaginen!

Mutta, eiköhän tässä olla taas jupistu ihan tarpeeksi tälle kertaa. Alkaa olla pikkujoulujen aika, vai mitä? Aion tässä seuraavien postausten aikana järjestää arvonnan, jossa voi voittaa ihanan Amelié-tuoksun ja suihkuhässäkän. Kerron asiasta sitten myöhemmin lisää. Olehan kuulolla

Edellinen hydro-tomaattiin liittyvä artikkeli

17.11.2022 Tomaatti – HYDRO osa 3

Lue artikkeli / kommentoi