MinnaG.

Helmikuu lopussa ja aika laittaa huonekasvit kuntoon

Helmikuu on muutaman päivän päästä ohi ja katse on kevättä kohti. Viikonlopun aikana tuli plussakelit, ja lumet ovat alkaneet sulaa hirvittävää tahtia. Kaikki tiet ovat todella liukkaita tällä hetkellä ja jalankulkuväylät myös. Ei tarvitse paljon lenkille lähteä luitansa katkomaan. Hyvä syy siis siistiä hieman kotia ja laittaa huonekasvit kuntoon.

Huonekasvit kuntoon helmikuun aikana

Otin itseäni niskasta kiinni ja laittelin jotkut huonekasvit kuntoon. Joidenkin kasvien kohdalla se oli todella akuuttia. Esimerkiksi olin vetkutellut umpinaiseen ruukkuun istutetun muulinkorvan uudelleenistuttamista jo varmaan kuukauden. Sain sen jokin aika sitten roskalavalta, ja tajusin, että sehän oli istutettu aivan “väärin”. Nyt se saisi uudet mullat ja sellaisen ruukun, että sitä voi kastella kunnolla. Kaivelin kasvin ruukusta pois ja sen juuret olivat hieman kärsineet. Jotenkin olin kuvitellut, että liikakastelin sitä, mutta asia olikin päinvastoin. Ruukussa oleva multa oli todella kuivaa. Eihän siinä mikään kasva!

Tässä se mitä muulinkorvasta jäi jäljelle.

Näissä kasvien istuttamisasioissa on kahta eri koulukuntaa. Toiset istuttavat umpiruukkuihin ja toiset reikäpohjaisiin. Itse kuulun jälkimmäiseen. Umpiruukuissa kasvavien kasvien kastelua on todella hankala hallita. Tietysti altakasteluruukkukin on umpiruukku, mutta ylimääräinen vesi valuu aina sinne pohjalle, kun kasvia kastelee, ja juuret saavat happea kasteluröörin kautta. Jos kasvi on istutettu täysin umpinaiseen ruukkuun, ylimääräinen vesi ei pääse mihinkään, vaan se jää “lillumaan” juurille. Se voi myös tappaa kasvin. Multaan muodostuu pohjalle hapettomia kohtia, jotka sitten mädättävät kasvin juuriston. En käy tätä nyt enempää avaamaan, mutta selkeästikin muulinkorvani kaipasi ruukun vaihtoa.

Innostuin saniaisista nyt niin paljon, että hankin niitä lisää… en tietoisesti, mutta kun sattu vaan tulemaan kohille. Kävin eräs päivä hakemassa K-Raudasta kalustepyöriä joitain projekteja varten, ja heillä oli siellä viherkasveissa alennukset päällä. Ostin sieltä yhden Boston-saniaisen lisää.

Olen pistänyt merkille, että näissä saniaisissa ei ole ollut mitään öttiäisiä. Ei ole kirvoja, ei vihannespunkkia, ei ripsiäisiä… kun niitä kastelee alta päin, ei ole myöskään harsosääskejä. Aloitin nyt saniaisten kastelun altapäin. Katsellaan mitä siitä tulee.

Yritin etsiä lisätietoa saniaisesta niin kuin aina pitääkin etsiä. Tämän suojamuoveissa oli tarra, jossa sanottiin sen olevan Nephrolepsis Pinnatum. Voikohan näihin oikeasti edes luottaa? Pinnatum on kultaköynnökseen viittaava nimi ja Nephrolepsis on saniainen. Hakutermeillä löytyi jompaa kumpaa. Googlen hakutuloksilla ei löytynyt yhtään tällaista kasvia, eli se on todennäköisesti nimetty väärin tässä tarrassa. Onhan nyt ihan eri asia olla saniainen tai kultaköynnös.

Kävin perjantaina, Foxyn syntymäpäivänä, vielä Litukassa, ja en vaan pystynyt ohittamaan heti sisääntulon vieressä olevaa kasvivalikoimaa. Siinä oli kolmesta eri saniaisesta koostuva istutus. Tai, sanikka taitaa olla oikea termi näille. En ollut tällaisia aikaisemmin nähnytkään. Siitä se sitten lähti mukaan. Litukassa kun ei ole enää sellaista kunnollista käärinpaperia, niin ostin tämän kuljettamiseen termokassin, joita löytyy pakastetavaroiden vierestä. Toivottavasti ei paleltunut matkalla kotiin.

Jaoin nämä omiin ruukkuihinsa sunnuntain aikana, kun oikein innostuin kasveja hoitamaan. Toivottavasti pysyvät hengissä. Ainakaan en sumuttele näitä yhtään. Edellisen kerran kun ostin monta saniaista, niin tapoin ne kaikki. Ensinnäkin, laitoin ne akvaariovalaisimen alle. Niiden lehdet kärvähtivät… kaikki. Ne eivät toipuneet siitä sitten mitenkään. Nämä eivät tarvitse “niin paljon” valoa, että ne viihtyisivät akvaariovalaisimen alla. Kyseessä siis sama valaisin, jota käytin hydrotomaatin kasvattamisessa. Minun pitää siirtää saniaiset kauemmaksi ikkunasta jo nyt, kun päivä alkaa pidentyä.

Pteris Cretica , Siipisanikka Albolineata

Eikö olekin kaunis kasvi!

Samaisesta saniaishässäkästä irtosi tämäkin ihanuus, ilmeisesti jokin Raunioinen.

Rakastuin tässä kasvissa lehtiin. Itse asiassa, saniaiset ovat suosikkikasvejani. Pitääkin tehdä yksi projekti loppuun niin saa nauttia saniaisista sitten vieläkin enemmän.

Asplenium dimorphum "Parvati" / Raunioinen "Parvati"
Asplenium / Raunioinen

Sain minä sunnuntaina pari uutta kasviakin paikallisen Facebookin roskalavalta. Nimittäin Neulavehkan (Rhaphidophora) ja Aarnipeikonlehden (Monstera adansonii). Täytyy sanoa, että tuon aarnipeikon kanssa on ollut oikein kunnon vääntöä, miksi en saa sitä kasvamaan kämpässäni. En kerta kaikkiaan ymmärrä. Tietysti jos kaikki olosuhteet ovat väärin niin sitten taitavat olla. Kaikki taimet ovat kuolleet, mitä olen yrittänyt kasvattaa. Nyt sain niin jämäkät taimet, että jos ei lähe kasvamaan ni sit ei lähe mikään!

Olin niin täpinöissäni, että istuttelin muitakin kasveja uusiin ruukkuihin ja vaihtelin parin kasvin mullat. Nyt huonekasveja alkaa olla sellainen määrä, että pitää ihan tehdä suunnitelma missä ne mahtuisivat kasvamaan. Osan voi toki lahjoittaa pois. Näille pitää myös hankkia jostain koristeruukut. Tai sitten vaan virkkaan sellaiset. Ei niitä voi noinkaan jättää. Istutusruukut ovat todella rumia.

Olen alkanut istuttaa huonekasvit jälleen multaan, ja sen kyllä huomaa. Kun kasvit kastelee, niin kämppään tulee sellainen maahinen tuoksu. Myös harsosääsket ovat palanneet. Ne ovat sitten niin ärsyttäviä ettei ole muuta. Noh, kuuluu harrastukseen, ei voi mitään. Ne ovat onneksi niin typeriä, että tulevat lentelemään tähän tietokoneen ruudun eteen, niin ne on myös helppo siitä pyydystää. Ei ne mitään viattomia pikkukärpäsiä ole… ne tunkeutuvat nenään ja syövät ruukuissa kasvien juuret.

Peikonlehti on avannut nyt sen uuden lehden. Se on kyllä todella upean näköinen, vaikka siinä ei olekaan älyttömästi reikiä. Tai, eihän siinä ole yhtään reikää. Mikäköhän sillä nyt on, että tulikin tuollainen tavallinen lehti? En ole varmaan antanut sille tarpeeksi vettä ja ravinteita. Ja tämä pitäisi vielä pätkiä pienemmäksi jossain vaiheessa. Ei millään raaskisi, mutta pakkohan se on. Tiesitkö, että tästä samaisesta peikonlehdestä on tehty tämän blogin nimikkokuvake, eli logo?

Viime viikolla kuului kevään ensimmäinen titityy. Se oli musiikkia korville. Tai tarkemmin ottaen se laulu oli ti-tyy-ti-tyy-ti-tyy. Ilmeseisti se oli sellaisen talitintin laulua, joka ei osaa vielä täydellistä titityytä vetää. Noh, pariinkin otteeseen olen linnunlaulua kuullut ulkona ollessa ja se on mahtavaa. Kevät tulee!

Paikallinen kyläbaari (Bar Kenguru) järjesti takapihallaan alppicurling-tapahtuman, jossa käväisin pikaisesti ottamassa muutamia kuvia. Tapahtuma oli todella hauska, ja oli mahtavaa katsella kuinka kisailijat nauttivat siitä.

Olen nyt saanut vähän laitettua kotia kauniinpaan kuosiin mutta paljon on vielä tehtävää. Jatkan niitä sitten jossain vaiheessa. Ei vaan meinaa aika ja rahkeet riittää kaikkiin hommiin. Kädet eivät kipuile onneksi enää ihan niin paljon, ja pystyn sentään jotain välillä tekemään. Imurointi esimerkiksi onnistuu ihan hyvin jo.

Tavaroiden kantelu onnistuu jo ihan kivasti, että saan vietyä edes roskia pois. Koti näyttää jo heti siistimmältä kun on saanut suurimmat roskat pois. Niitä jostain syystä kerääntyy. Tarkoitan roskilla pahveja, muoveja ja muita lajiteltavia asioita. Käyn tyhjentämässä lajiteltavat roskat niille tarkotettuihin suuriin kontteihin tuossa lähikaupan luona. En vie niitä omaan roskakatokseen.

Pääjäässä.com-kauppa!

Olen lisännyt tänne blogiin nyt sen kaupan, josta on ollut aikaisemmin puhetta. Kaikki tuotteet ovat itseni suunnittelemia, ja työstän ne myös. Tarkoitus on luoda huonekasviaiheisia kivoja värikkäitä tuotteita, joiden myynti sitten supporttaisi tätä toimintaa. Olen jo tehnyt myyntiin joitain kesäisiä T-Paitoja ja pipoja. Painatukset tehdään sitten kun tilaus tulee, eli niitä ei ole valmiina hyllykössä. Käyhän kurkkaamassa valikoimaa. Kiitos jo etukäteen kun/jos tuet toimintaani!

Kauppa-toiminta pysyy pienimuotoisena, koska pääpaino on toisessa verkkokaupassa, jonka omistan. Tästä syystä muun muassa maksuvaihtoehdot täällä ovat paljon rajoitetummat kuin toisessa verkkokaupassa. Koska kyseessä on yritystoiminta, en voi ottaa vastaan esimerkiksi mobilepay-maksuja henkilökohtaiselle tililleni, vaikka ne olisivatkin niin käteviä. Kaikki menee nyt toistaiseksi tilisiirron ja/tai PayPal-vaihtoehdon kautta. Yritän etsiä tähän muitakin vaihtoehtoja.

Ei tässä muuta tällä kertaa kun hyvää viikon alkua, ja nautitaan vielä hetki helmikuun loskakeleistä. Ylihuomenna on muuten karkauspäivä. Onko sinulla joku, ketä kosia, ja tiedät, että hän vastaa kieltävästi? Siinä on oiva tilaisuus hankkia itselle hamekangas! Tästä YLE:n artikkelista selviää, mistä karkauspäivässä on kyse.

  

Helmikuu lopussa ja aika laittaa huonekasvit kuntoon Read More »

Foxyn muistopäivä 23.2.

Tänään on Foxyn muistopäivä. Onneksi on sentään muistot lemmikeistä, joita on joskus ollut. Foxy oli syntynyt 23.2.2006. Hän olisi ollut nyt jo aika vanha rouva. Ja sanokoon kuka mitä hyvänsä, niin Foxy oli minulle aina “hän”.

Foxy 3.5.2006

Mietiskelyä kuvamuistoihin liittyen

Jos jostain, niin valokuvausharrastuksesta on jotain pitkäaikaista iloa. Tulee otettua erittäin paljon kuvamuistoja asioista, vaikkapa juurikin lemmikeistä. Kuvia on satoja, jopa tuhansia. Toki se voi aiheuttaa myös tuskaa, kun kuvia on niin paljon. Kumpi sitten olisi parempi? Se, että kuvia on paljon, vai se, ettei niitä ole juuri lainkaan? Olisiko helpompaa surun kanssa, jos kuvia ei olisi juuri yhtään? En tiedä, enkä aio kokeilla. Uskon, että omalla kohdallani näiden kuvien katsominen nopeuttaa asioiden käsittelyä. Myös muistot heräävät henkiin kuvien myötä.

Olen sitäkin miettinyt, että miksi haluan katsella näitä edesmenneiden lemmikkieni kuvia. Enkö halua päästä surun yli, vai onko tällä jokin muu tarkoitus? Minulla on puhelimessa taustakuvana Foxy, ja toisessa puhelimessa (yrityskäytössä) taustakuvana tuttavani ottama upea kuva Uuno-kissasta. Enkö halua “päästää lemmikeistäni irti”? On kuitenkin ihan hyväksyttävää, että suru laantuu ajan myötä, ja ei ihan joka päivä kaipaa menneitä lemmikkejä kuten ihmisiäkään. Pitäisikö vihdoinkin vaihtaa puhelinten taustakuvat joksikin muuksi, ja yrittää jatkaa elämää ilman lemmikkejä? Jos en haluakaan päästä lemmikeistäni yli. Jos suru alkaakin haihtua, enkä saa siitä enää otetta… Alanko surra sitä, että en enää sure?

Foxy 9.6.2012, kuva on kännykkäni taustana. (Lisää kuvia Foxysta)

Tässä kun tarkemmin mietin, niin nämä ihanat karvakamut olivat elämässäni yli 20 vuotta, eli puolet eletystä elämästä. Se on aika paljon, eikä pidä yhtään ihmetellä tai sättiä itseä, jos on vähän surullinen mieli niiden lähdettyä tassutaivaaseen. Foxy oli myös vanhemmilleni “se koira”. Ei meidän perheessä ole koskaan muita koiria ollutkaan. Muistelen vieläkin aikoja, joita vietettiin yhdessä vanhempieni pihalla…

Foxyn kanssa tuli tehtyä pihatöitä jos jonkinlaista. Hän auttoi meitä esimerkiksi polttopuiden siirtämisessä puukuuriin. Siitä nyt voidaan toki olla eri mieltä, oliko Foxyn avusta varsinaisesti mitään hyötyä, mutta oli innoissaan tekemässä aina sitä mitä muutkin. Foxy aina kysyi minkä puupalikan sai ottaa ja tuoda puukuurille. Otti sitten sen, mitä osoitin. Klapihommien välissä oli mukava pulahtaa uimapaljuun. Uimapalju on muuten tällä hetkellä tuolla parvekkeellani odottamassa seuraavaa käyttötarkoitusta.

Foxy lepäilee klapien kantamisen jälkeen kuistilla (2014)

Myös puutarhahommat kiinnostivat Foxya. Kaivuuhommiin sillä ei ollut lupaa osallistua, mutta työnjohtajan ja vahdin pesti oli aina vapaana. Tässä olemme työstäneet äidilleni uuden mansikoiden kasvupaikan.

Foxy mukana mansikkaistutusten kanssa.

Nyt kun tarkemmin asiaa mietin, niin onhan se ihan mukavaa että on tällaisia kuvia muistoina. Nyt niitä voi jo katsella ilman pahimpia itkuja. Siihenkin meni vuosia aikaa kun se oli mahdollista. Foxyn poismenosta on nyt kulunut tänä vuonna 5 vuotta. Se on pitkä aika. Kaipaan Foxyn veljeäkin toisinaan. Nämä kaksi koirusta olivat ne lähimmät, joiden kanssa olin tekemisissä. Ihana kaverikaksikko!

Muistot ovat ihania, kyllä niitä kannattaa vaalia jotenkin! Laitan tähän loppuun vielä kuvan Foxysta ja Felixistä, jotka olivat parhaat leikkikaverit… ihanissa muistoissa molemmat. Hyvää syntymäpäivää teille molemmille sinne johonkin

  

Foxyn muistopäivä 23.2. Read More »

Joulu pois – tervetuloa kevät

Kohta on jo kevät, enkä jaksanut enää odotella milloinka mahtaisin olla valmis ottamaan joulukuvia, niin siivosin joulukoristeet pois. Katsellaan sitten loppu vuodesta asiaa uudelleen. Nyt olisi kyllä ollut oikein mukava ajankohta ottaa niitä kuvia, koska valoa alkaa riittää päivisin ihan mukavasti. Tälläkin hetkellä (su:na klo 11.30) on aivan valoisaa ulkosalla, vaikka taivasta peittääkin pilvipeite. Tänään on muuten se päivä, kun Suomeen valitaan uusi presidentti. Ei kun sitä odottelemaan.

1.2.2024 hurrikaanimainen myrsky Norjassa

Sääasioiksihan nämä kirjoitukset usein menevät, ja nyt oli jotain draamaa oikeasti tiedossa. Norjan luoteisosassa oli 1.2.2024 nimittäin hurrikaanimainen matalapaine, joka oli siirtymässä Suomen pohjoisosan päälle. En kyllä muista, että oman elämäni aikana olisi mitään vastaavaa ollut. Tavallaan aika pelottavaakin. Asiasta ei ollut mitenkään ihmeemmin juttua medioissa. Ilmatieteenlaitoksen meteorologitkaan eivät hirveemmin asiasta puhuneet uutislähetyksissä, mikä oli harvinaista. Tilanne oli kuitenkin todella vakava, ainakin Norjassa. Otin muutamat kuvankaappaukset talteen kun tilanne oli päällä, niin sanotusti.

Ei tuo kovinkaan yleistä ole, että saamme punaisella varoituksella olevia säätiloja. Nyt sellainen laitettiin “käsivarren alueelle”, ja uutisten mukaan sinne menevä tie jopa suljettiin. Tuo myrsky ei yltänyt tänne minun leveleille asti, vaikka siitä ylsi melkoisia tuulia tänne kuitenkin. Meillä tuulet olivat jotain 15-20m/s luokkaa, puuskissa. Färsaarilla oli mitattu tuulenpuuskia, jotka olivat jopa 69m/s! Huurikaanissa se raja menee siinä 33m/s kohdilla. Että silleen! (Iltalehden artikkeli asiastatoinen Iltalehden artikkeli asiasta)

Kävin ennakkoäänestämässä 2.2. Vaihtoehdot olivat Aleksander Stubb ja Pekka Haavisto. Molemmat ovat hyviä, mutta toinen piti valita, ja niin valitsin. Yritin suoriutua tehtävästäni nopsaan jotta pääsen kotiin lämpimään.

(kuva käsitelty jälkikäteen)

Joulukoristeet pois

Myrskytuulien laannuttua päätin laittaa joulukuusen koristeet pois. Kevät saa nyt puolestani tulla, ja jotenkin taas tässä taitaa käydä niin, että jotain on laitettava kasvamaan. Niistä sitten joku toinen kerta lisää. Tuntuu vaan usein siltä, että mikään ei oikein mene suunnitelmien mukaan, niin kuin ei tämä joulukoristeasiakaan. Oli tarkoitus siivota kämppä sellaiselle tasolle, että siitä voi ottaa kuvia, sisustuksellisia joulukuvia siis. Kyllästyin itseeni ja siivosin joulukoristeet pois. Otin viimehetken kuvat muistoksi seuraavaa kertaa varten.

Nyt pääsi käymään sillä tavalla, että en pura kuusta pois lainkaan, vaan jätän sen olohuoneeseen “metsän jatkeeksi”. Se saa uuden paikan. Päätin nimittäin vaihtaa hieman järjestystä täällä olohuoneessa ja kuusen takana oleva ladonovi siirtyy alkuperäiselle paikalleen keittiön kulkuaukon kohdalle. Siinähän se oli alunperinkin akvaariota suojaamassa, mutta silloin se oli keittiön puolella. Nyt se tulee olohuoneen puolelle. Noh, katsotaan miten saan tavarat mahtumaan. Tällä hetkellä siivo on todella kauhea, niin kuin uskoa saattaa. Taas hyllynpaloja siirtyy ja niin edelleen. Olohuoneen ikkunan eteen tulee kahden laatikoston levyinen “taso”, johon saan huonekasvit hyvin mahtumaan.

En ole viritellyt uusia taulujakaan, joita esittelin Vuoden viimeinen päivä-postauksessani. Potkaisin vahingossa kolmannen vielä pahvirullassa olevan julisteen sohvan alle perimpään nurkkaan, enkä saa sitä pois ennen kuin olen siirrellyt huonekaluja. Noh, uuden järjestyksen myötä saan pahvirullan ongittua sohvan alta pois. Täytyy laittaa juliste heti kehyksiin.

Näin se taas tämäkin kevät alkaa sisustamisella! Joka vuotinen riesa näemmä. Jospa nyt saisin tämän romukasan aisoihin. Pitää käydä hankkimassa lisää renkaita hyllyköiden alle. Olen jo kahteen hyllykokonaisuuteen lisännyt renkaat alle. Koska harrastan niin paljon kaikkea käsillä tekemistä, tarvitsen paljon säilytystilaa. Siitä syystä olen hankkinut hyllynpaloja, joihin on sitten kätevää laittaa tavaroita säilöön. Tämä tosin alkoi jo edellisestä asunnostani, jossa minulla ei ollut juurikaan säilytystilaa. Tähän nykyiseen asuntooni muuttaessa toin kaiken sen tavaran mukanani tänne, ja vielä muutakin lisää. Toin tänne myös yritystoimintani, joka vie yhden huoneen, ja vielä vähän muutakin täällä. En esimerkiksi tee tietokonehommia työhuoneessani lainkaan, vaan läppärillä täällä muualla asunnossani. (kuva hyllykokonaisuudesta vuodelta 2015)

Tavarat piti aikoinaan suojata myös lemmikeiltä, joita minulla tuolloin oli. Kissoilla kun oli tapana hyppiä hyllyillä miten lystää. Tosin vanhemmiten eivät enää ihan niin paljon kuin nuorempana. Sitä paitsi, Uuno oli todella kiltti eikä pudotellut tavaroita, toisin kuin Spede teki. Spede oli siinä suhteessa oikea riiviö! Foxy-koira oleili tietysti pääosin lattialla (tai sohvalla). Minulla oli myös akvaario joka pystyi olemaan ainoastaan tietyssä paikassa asuntoa. Halusin sen olevan jonkunlainen tunnelmanluoja myös. Mutta, nyt lemmikkejä eikä akvaariota enää ole.

Olen pistänyt merkille omalla kohdallani, että heti kun alkaa jotain kikkailemaan sisustuksen kanssa, asiat menevät pieleen. Sama koski aikoinaan akvaarioharrastustakin. Ei olisi pitänyt tehdä tiettyjä asioita, tai ainakin olisi päässyt paljon helpommalla. Haluan nyt vähän yksinkertaisempaa elämää. Samasta syystä hydrotomaattikin sai lähteä ennen joulua pois. Nyt pitää vähän rauhoittua ja malttaa mielensä. Olen käyttänyt alku vuodesta paljon aikaa neulomiseen, koska siinä samalla saa ajatella asioita halki. Nyt on vain pakko avata silmät ja jatkaa siitä mihin on jäänyt.

Strömsö-villapaidan kaarroke 9.2.2024

Olen minä saanut herkutellakin! 5.2. oli Runeberginpäivä, ja tähän aikaan vuodesta saa Lidlistä todella herkullisia Deluxen runebergintorttuja.

Runebergintorttu, kuva: 28.1.2024

Kevät näkyy huonekasveissakin

Manailin jokin aika sitten kun peikonlehteni oli surkastuttanut uusimman lehden ennen kuin se oli edes ehtinyt aueta. Päädyin siihen tulokseen, että se oli saanut viimaa parvekkeen oven alta. Olen sittemmin suojannut peikkoa ilmavirtauksilta, ja aionkin siirtää sen toiseen paikkaan. Nyt tänään kuitenkin huomasin, että sehän olikin tehnyt uuden lehden! Milloinkahan mahdan oikein saada aikaiseksi peikon pätkimisen, tai mitenköhän se oikein edes onnistuu, jos se tekee koko ajan uusia lehtiä?

Tammikuun lopussa oli muutama todella kaunis ja aurinkoinen päivä. Tänäänkin aurinko vielä näyttäytyi kun päivä eteni. Siitäköhän se johtuukin, että peikonlehti teki heti uuden lehtivarren? Saattaa vaikka ollakin. Pitääkin vielä miettiä peikonlehden siirtoa. Kesällä se ei kyllä tule saamaan tuossa kohtaa valoa. Noniin, taas meinaa ajatukset karata. Ei kun takaisin Tellukselle!

Kuva: 6.2.2024

En ole vielä ehtinyt siirtää muulinkorvaa uuteen ruukkuun. Yritän tehdä sen tänään. Se ei nimittäin tykkää olla tuossa umpinaisessa ruukussa, jossa sen sain. Yhtään ei kyllä huvittaisi alkaa sotkemaan taas kun on juuri saanut imuroitua kämpän. Mutta ei kai siinä muukaan oikein auta. Kuva on sen verran vanha, että olen jo ottanut jouluverhot alas! Sen olin hoitanut ajat sitten.

Kuva: 26.1.2024

Mietin myös edellisessä artikkelissani, mitä saniaisia minulta oikein löytyy. Pistin erääseen suosittuun Facebook-ryhmään tiedustelun, ja sain sieltä vastauksen aika nopeastikin.

Eiköhän tässä ollut ihan tarpeeksi tällä kertaa. Aloitan ainakin presidentinvaalien tulosten tuijottamisen, jos mitään. Jännittävää vaali-iltaa kaikille ja kohta alkavaa uutta viikkoa!

  

Joulu pois – tervetuloa kevät Read More »

Huonekasvit heräilevät

Ihanaa kun huonekasvit alkavat heräillä talvihorroksesta! On tässä kait itsekin ollut jonkin sortin horroksessa muutaman kuukauden. Ja kun aurinko tulee esille, päässä alkaa pyöriä yhtä sun toista suunnitelmaa. On meillä alkuvuodestakin ollut aurinkoisia päiviä, mutta jotenkin tänään on ihan erilainen tunnelma. Auringonvalo jotenkin täyttää koko huoneen. Ja onneksi niin, koska huomasin juuri, että hetki sitten kotiutuneen muulinkorvan lehdet heiluvat itsekseen. Eli se saa jostain vetoa. Taidan tietää mistä.

Ei se auta muu kuin järjestellä tavaroita taas uudelleen. Tarkemmin kuin ajattelee, niin sohvan päässä oleva peikonlehtikin on varmasti saanut viimasta osakseen. Sen uusin lehti ei auennut, ja se jotenkin “kuivui” paikoilleen. Näin ei ole koskaan käynyt sen historiassa. Peikonlehden kasvatus on myös pakko aloittaa alusta, että sen saa kasvamaan kauniimmin. Jospa sen saisi kasvamaan sillä tavoin, että sitä voisi käyttää suihkussa. Jos joku ihmettelee että miksi, niin kasveista voi suihkuttaa pölyt pois. Olisi aika työlästä puhdistaa jokainen lehti erikseen, ja se on varmasti jopa mahdotontakin.

Jos jostain voi olla erittäin iloinen, niin siitä olen, kun miltei kaikki joulun tienoilla istuttamani huonekasvien pistokkaat ovat alkaneet tehdä uutta kasvua. Pelkäsin niin kovasti, että ihana malakanlaikkuvehkani heittää henkensä. Sain kun sainkin sen elpymään, ja tämä oli varmasti sen ansiota, kun istutin sen uudelleen kukkamultaan. Olin tehnyt jonkinlaisen “kokeen” istuttaa kaikki rehut kookoskuituun. Se ei ollut hyvä idea lainkaan. Nyt kaikki huonekasvit on istutettava takaisin kukkamultaan. Otin tosin multaseokseen ruukuista kookoskuidunkin mukaan. Katsotaan mitä käy. Pitää seurata tilannetta.

Tässä huonekasvit tänä aamuna kuvattuna. Tässä on hyvä paikka niille!

Huonekasvilajitelma 2024

Aikoinaan tuttavalta saatu kultaimarre näytti melko surkealta viime syksynä, ja mietinkin, että onkohan sille oikeastaan mitään sopivaa paikkaa asunnossani. Kun olin viritellyt kasveilleni valot, kultaimarre alkoikin yht’äkkiä viihtymään tuolla hyllyn päällä, johon olin sen laittanut. Sille kelpaa ihan tavallinen LED-valo. Pitää siirtää se vielä uuteen ruukkuun jossain vaiheessa.

Kultaimarre on helppohoitoinen huonekasvi.

Kultaimarre on kasvattanut juurakkoa jonkin verran. Kultaimarteen juurakko kasvaa mullan päällä ja se on mielestäni aika hauskan näköinen. Se on vähän pörröinen.

Vastoin kaikkia odotuksiani ja mielikuviani, olen ihmeissäni saniaisten viihtymisestä kämpässäni. Olen aina ollut siinä uskossa, että niitä täytyy sumutella ja viritellä kaiken maailman kostuttimia. Olen ollut väärässä! Tälläkin hetkellä ilmankosteus asunnossani on 20%, joka ei nyt ihan älyttömästi ole. Sen huomaa nenässä, kun sieraimet ovat ihan kuivat jatkuvasti. Myös pölyä on ilmassa kun on kuivaa.

En tiedä mikä saniainen tämä on, mutta sillä on todella ohuet lehdet. Ei ole ihan perussaniainen kuitenkaan. Tämäkin tarvitsee jo uuden ruukun. Se on vielä alkuperäisessä ruukussa, jossa ostin sen. Ajattelin myös laittaa tämän amppeliin kasvamaan.

Kävin miettimään, milloinka olin tuon saniaisen ostanut, niin tietohan onneksi löytyi täältä omasta blogista, kun vähän kelaili artikkeliarkistoa taaksepäin. Yksi artikkeli löytyi päivämäärällä 12.5.2020, jossa olen esitellyt tämän kuvassa olevan saniaisen. Olin ostanut sen ilmeisestikin Lidlistä. Lidlissä oli eilenkin myynnissä saniaisia pari kappaletta. Pitäisiköhän käydä ostamassa ne pois? Tosin, pitää muistaa ottaa omat termopakkaukset mukaan, kun kaupasta ei enää saa paketointipaperia kasveille. Tämä on iso miinus kyseiselle lafkalle! Saapihan heiltä toki ostaa pakasteille tarkoitettavia termokasseja, jos mielii saada kasvinsa paleltumatta kotiin.

Saniainen tekee uutta kasvustoa koko ajan.

Keskittyminen herpaantuu nykyään todella helposti, ja kävinkin tässä välissä ennen seuraavien kasvien kuvia tutkimassa, mikä tuo Litukasta hankittu ihmesaniainen oikein on. Yllätyin! Se on Boston saniainen, Nephrolepis exaltata cv.
Tätä kait kutsutaan myös miekkasaniaiseksi (Sword fern). Pitää tutustua siihen vähän tarkemmin nyt kun sen kerran on tunnistanut. Olen aina kuvitellut, että Boston saniainen on se kovempilehtinen saniainen, mikä minulla on. Se taitaa sittenkin olla sulkasaniainen. No, joka tapauksessa ne ovat ihania, ja hittolainen, noi on vielä hengissä.

Jotkut asiat vaan karkaavat hieman lapasista, ja minullakin meni palmuvehkojen hankinta aikoinaan hieman överiksi. Ihmeen kaupalla nekään eivät ole kuolleet, vaikkakin niistä on kuollut todella paljon lehtivarsia tämän talven aikana. En tiedä missä vika, mutta siirsin kolmesta ruukusta juurakot uusiin ruukkuihin. Juurakot eivät nimittäin olleet mädäntyneet tai muutakaan, vaan ihan ok kunnossa. Huomasinkin, että yhdestä ruukusta alkoikin jo pilkottaa uuden lehtivarren alku. Myös vanhempi palmuvehka (kuvassa kämmentä vasten) on aloittanut uusien lehtivarsien noston.

Muita talven huonekasvi selviytyjiä ovat kiinaruusu ja laikkuvehka. Olin istuttanut laikkuvehkan myös kookosperliittiseokseen, ja se ei meinannut selvitä talvesta sitten mitenkään. Lisäksi olin unohtanut laittaa ottamani kirjovehkan pistokaat multiin, mutta nekin näyttävät tällä hetkellä elonmerkkejä. Osa pistokkaista tosin mätäni ja heitin ne pois. En ole kaikkia pistokkaita kuvannut, mutta teen sen joku muu kaunis päivä. Nyt siihen uppoaisi ihan liikaa aikaa.

Kirjovehkan pistokkaita on aika paljon. Olen varmaankin ajatellut antavani osan kasveista jollekin, joka niitä haluaa kasvatella. Pidän ne itselläni nyt kuitenkin vielä toistaiseksi, jos saisin ne vaikkapa kasvatettua isommaksi tällä kertaa. Pistokkaat ovat otettu kahdesta aikasemmasta kasvista, jotka vielä molemmat ovat hengissä.

Huonekasvi uutisia

Sitten vähän uutisia huonekasviharrastelijoille. Satuin eksymään uudelle kanavalle YouTubessa, jossa kerrottiin, että seuraamani Planterina-kanava on lopettanut toimintansa. Siis mitä ihmettä sentään. Kyseisellä kanavalla oli yli miljoona tilaajaa ja kymmenittäin videoklippejä. Nyt ne ovat kaikki hävinneet kuin tuhka tuuleen. Mitä heille oikein tapahtui? Vielä viikko sitten katselin videopätkiä kyseiseltä kanavalta ja nyt sitä ei enää ole olemassa. Aika raju temppu, sanoisinko. Siis yli miljoona tilaajaa… huhhuh!

Linkitän tähän yhden videopätkän, jossa tämä uutinen oli. Videossa kerrotaan aiheesta “miksi kukkakaupat sulkevat nyt ovensa”. Tämä liittyy pitkälti siihen, kun pandemian aikana huonekasvimyynti räjähti käsiin. Nykyään kaikki marketit myyvät huonekasveja huomattavasti kuohkeampaan hintaan kuin mitä asiaan perehtyvistä kukkakaupoista saisi. Lisäksi SOME:ssa myydään pistokkaita aika ahkerasti. Tällaisella toiminnalla tapetaan yritystoiminta. Mutta niinhän siinä yleensä käy. (Em. VIDEO)

Olen myös pistänyt merkille, että kovin moni mainitsee kun heidän kasveissaan on alkanut olla tuholaisia. Siihenkin on aika moni kyllästynyt, itseni mukaan lukien. Tosin, olen saattanut nyt saada ripsiäiset kuriin *kop kop*, mutta ei se vielä takaa, ettei niitä enää tulisi. Yksi asia on varmaa, en osta mistään marketista enää huonekasveja, koska niiden mukana tulee ötököitä. Eräässäkin nimeltä maitsemattomassa kaupassa oli viherkasveja oikein runsain mitoin. Katselin lähemmin tilannetta, ja niiden lehdet oikein kuhisivat ripsiäisiä! Ei hyvä juttu. Eli kaikki tutut huomio: älkää koskaan ostako ja tuoko minulle mitään kukkia. En halua niitä. Ei edes syntymäpäivälahjaksi tai mitään. Vain tekokasvit ovat tervetulleita. Noh, tämä asia naurattaa minua nyt vielä, ja toivottavasti jatkossakin.

Teen tähän listan, mitä olen ajatellut vielä tehdä huonekasveilleni tässä kevään aikana.

Huonekasvit kuntoon TODO-lista

  • Lisää palmuvehkoja ruukkuihin. Uusi palmuvehka ja vanha vehka samaan ruukkuun. Vanhin palmuvehka uuteen ruukkuun myös.
  • Peikonlehden karsinta. Iso peikonlehti on pätkittävä ja aloitettava kasvatus uudelleen. Tarvitsee tukevan kiipeilytuen.
  • Uusin muulinkorva ruukkuun. Kasvi on istutettu umpinaiseen ruukkuun ja se pitää siirtää reiälliseen muoviruukkuun. Tällä asialla on kiire. Lisäksi se tarvitsee kiipeilytuen.
  • Todennäköisesti muulinkorvasta katkeilee varsia niin siitä voi ottaa samalla pistokkaita.
  • Kookoskuidussa oleva yksi muulinkorva täytyy istuttaa uudelleen multaan.
  • Saniaisille tarvitsee tarkistaa mullat ja istuttaa mahdollisesti uusiin ruukkuihin.
  • Kiinanruusun juurakko täytyy tarkistaa, onko sillä multaa. Jos ei ole, sen voi istuttaa uusine multineen isoon ruskeaan keraamiseen ruukkuun.
  • Joulutähti saa lähteä.
  • Anopinkielen pistokkaat ruukkuihin.
  • Yksi kärsinyt peikonlehti uuteen multaan koska sekin on vielä kookoskuidussa.
  • Kultaköynnökset tarvitsevat tukikepit. Mieti mihin näitä voisi sijoittaa asunnossa.
  • Kirjovehkasta (emokasvi) pitää tarkistaa juurakko ja mahdollisesti istuttaa uuteen ruukkuun. Toinen vehka mahdollisesti pois samasta ruukusta.

No niin, johan oli lista! Sitten kun vielä noudattaisi omia ohjeitaan niin huonekasvitkin saattaisivat joskus tulevaisuudessa kukoistaa. Jostain tämäkin pitää aloittaa, niin aloitetaan siitä, että laitetaan tälle artikkelille piste. Eli, hyvää viikonloppua kaikille!

  

Huonekasvit heräilevät Read More »

Vuosi alkoi kylmänä ja kiireisenä

Vuosi on alkanut hyvin kylmänä täällä meidän suunnalla vaikka jossain vaiheessa lämpötila on ollut pari päivää ihan plussankin puolella. Hieman on hirvittänyt auton toimivuus tällaisilla keleillä, mutta ihan hyvin tuo pirssi on tästä selvinnyt… *kop kop*. Samaa ei voi sanoa vanhempieni autosta, jonka akku kosahti joulukuun alussa heti ensimmäisten kylmien päivien kohdalla. Olen onnekas kun minulla on hyviä ihmisiä ympärilläni, ja vanhempanikin saivat tuttavieni kautta uuden akun rikkoutuneen tilalle vieläpä samana iltana.

Vuoden ensimmäinen päivä oli suorastaan tyrmäävän kaunis! Autoa on tosiaankin ajelutettava näillä keleillä, että se lämpiää kunnolla, niin läksin ajelemaan Vuoksen vartta pitkin Imatrankoskelle päin. Auringonlasku oli aivan upea ja Vuoksi höyrysi satumaisesti. Jäin hetkeksi ihastelemaan näkymää ja ottamaan pari kuvaa ja videopätkiä.

Vuosi vaihtui kylmänä Imatralla
1.1.2024 Vuoksella

Heräsin tänään taas jotain seitsemän aikaan, joka ei nyt aina ihan tyypillistä minulle ole. Sellaiseen aikaan kun heräilee, on mahdollista nauttia auringonnoususta, jos kelit sattuvat kohilleen. Tämä vuosi on alkanut siinä mielessä myös aurinkoisena, ja näitä kauniita aamuja on saanut ilolla seurata olohuoneen ikkunasta. Ei siis haittaa, että on kylmää. Tietty kerrostaloasukkina on se etu, ettei tarvitse itse lämmittää asuntoaan.

5.1.2024
6.1.2024 kaunis talvinen päivä keittiön ikkunasta katsottuna.

Kaunista talvea on saanut ihailla melkein joka aamu tammikuun puoleen väliin saakka. Eilisaamuna huomasin, että aurinko nousi jo ihan eri kohdasta kuin pari viikkoa sitten. Tämä tarkoittaa sitä, että päivät pitenevät. Tervetuloa valo!

17.1.2024 eilisaamun näkymä parvekkeelta.

Eilinen kaunis talvipäivä muuttui tänään totaalisesti, koska meitä lähestyi lumipyry. Se alkoi täällä Imatran kohdilla suunnilleen yhdeksän aikaan aamulla. Kaunis auringonnousu oli tältä aamulta peruttu ja tilalle tuli lumisade. Noh, se kuuluu talveen, onneksi vielä. Tänään onkin sitten hyvä päivä tehdä muutakin kun vain ihailla maisemia. Tätä kuvaa ottaessani tajusin, että olen unohtanut parvekkeelle vähän yhtä sun toista tarpeellista tavaraa, kuten pistorasiaan laitettavan ajastimen ja harjan ja rikkalapion. Sen verran on kuitenkin kylmää, että en millään kehtaisi avata parvekkeen ovea, kun parvekeoven alta tulee muutenkin kylmää ilmaa. Pitää kait tehdä sellainen viimamakkara.

18.1.2024 lumisade alkoi noin kello 9.00.

Olen nukkunut sohvalla reilun viikon, ja nyt aion mennä takaisin nukkumaan makuuhuoneeseeni. Olohuone on taas ihan sekaisin, enkä ole kerännyt vielä joulukoristeitakaan pois. Päätin, että olkoot siinä missä ovat! Hittojako käyn tätä stressaamaan kun on muitakin asioita “päällä” tällä hetkellä, kuten uuden verkkokaupan rakentaminen. Tämä tuli hieman yllättäen eteen, ja se on syönyt todella suuren ajan päivistä. Vuosi alkoi siis kiireisenä ja työntäyteisenä. Mutta ei siitä sen enempää, työjutut eivät ole tämän blogin aihepiirissä.

Sen sijaan kaikki muut värkkäilyt ja harrastukset ovat. Sain onneksi vähän helpotusta siivouksessa, tai oikeastaan todella ison avun, eräältä tuttavaltani. En muista olenko missään kohtaa maininnut, että minulta hajosi pieni arkkupakastin viime vuoden puolella. Se on syönyt todella paljon mieltäni viime aikoina. Pakastin oli sen verran suuri kuitenkin, etten ole pystynyt sitä itsenäisesti siirtelemään mihinkään. Nyt tein päätöksen, että se saa lähteä vaikka mitä kävisi. Siispä, hain toiselta tuttavaltani nokkakärryn lainaan ja vein pakastimen ulos odottelemaan josko se saisi kyydin pois. Kuten aiemmin sanoin, olen onnekas, että minulla on hyviä ihmisiä ympärilläni! Tuttavani tuli hakemaan pakastimen ja toimitti sen hyötyjäteasemalle. Ei voi muuta sanoa kun että huhhuh miten hienoja tyyppejä voi olla olemassa. Olen tästä todella kiitollinen hänelle.

Hasta la vista!

Ja kun puhun tuttavistani täällä blogissani, niin kutsun myös tasapuolisuuden vuoksi ystäviäni “tuttaviksi”. Kaikki ovat täällä tuttavia, enkä käy sen enempää erittelemään terminologisesti kuka on mikäkin. Se on mielestäni reilua kaikkia kohtaan. Joten, jos tunnistat itsesi näistä kirjoituksista, niin kyllä ystäväni tietävät sanomattakin, keitä he ovat

Nokkakärryä odotellessani ehdin ottaa muutaman kuvan auton tuulilasiin jäätyneistä kuurankukista. Niitä oli muodostunut auton sisäpuolelle. Kiirettä piti, kun ne sulivat nopeasti pois auton lämmetessä. Pitääkin alkaa kuvailla kuurankukkia. Nehän ovat todella kauniita. Joskus aikoinaan tuli kuvattua niitä edellisessä kämpässä, kun siellä oli parvekelasit. Niissä joskus oli kuurankukkia ja taustalle sai vielä auringolaskun väritkin.

Olin pitkän aikaa haaveillut pilkkihaalarista, ja nyt satuin vihdoinkin löytämään sellaisen, mikä miellyttää, ja minkä kukkaro kestää. Ostin ensimmäisen version Kärkkäiseltä, mutta se oli väärän kokoinen. Tarkoitus on, että pystyisin ajamaan sähkökruiserilla kylmilläkin keleillä. Mikäpäs siihen muu olisi sopivaa kuin tällainen toppahaalari. Näitä käytetään moottorikelkkailussakin, niin miksipä ei myös sähkövehkeellä ajettaessa. Siinä kun ei tarvitse itse liikkua mitenkään, niin ei välttämättä tule hiki. Ostin tarkoituksella suurikokoisen, että mahdun sen sisälle normaaleissa sisävaatteissa. Tämä ei ole ulkoilua varten pikkupakkasilla, nimittäin se on erittäin lämmin. Sopiva toppahaalari löytyi lopulta Happy Angler -nimisestä verkkokaupasta, joka myy kalastustarvikkeita.

Tänä päivänä on harvinaista, että postilaatikosta tupsahtaa mitään muuta kuin laskuja. Minulla on onneksi tuttavia, jotka lähettävät minulle kortteja kun käyvät ulkomailla. Sitä ilon ja onnen määrää, kun postilaatikosta löytyy kaksi upeaa korttia, jotka on juuri minulle lähetetty! Ihmiset, älkää lopettako postikorttien lähettämistä tuttavillenne kun käytte matkoilla. Niiden saamisesta on niin paljon iloa, ettei pysty edes sanoin kuvaamaan! Some-kuvien lähettely ei ole mitään tähän verrattuna, vaikka niitäkin on kiva katsella.

Pakastimen häipymisen jäkeen olen ajatellut, josko vähän järjestelisin paikkoja uudelleen. Tai en ihan kaikkia paikkoja, vaan juuri sen kohdan, mistä pakastin lähti. Siinä on nimittäin kulkuaukko eteisen ja olohuoneen välillä, jonka olen “tukkinut” rakentamallani ladonovella (kuva joulukuulta). Jospa siirtäisin ladonoven keittiön ja olohuoneen väliin, jossa se olikin monta vuotta. Siinähän oli aikoinaan myös olohuoneen puolella akvaario, jota minulla ei ole ollut enää muutamaan vuoteen. Saisin olohuoneeseen enemmän tilaa sijoitella huonekaluja. Asia on harkinnassa. Pitää vähän mittailla saisko sille seinustalle vaikka sohvan.

YouTubesta löytyi taas yksi ihana takkavideo, jossa on aivan saman näköinen kissa, mitä edesmennyt Spede-kissani oli. Videota on ollut jotenkin lohdullista katsoa. Ihan kun Spede olisi läsnä. Ehkäpä hän onkin jollain tapaa. Viisi vuotta siitäkin on kohta kulunut, kun hänestä jouduin luopumaan. Nämä videot ovat kyllä aivan ihania.

Kanava: Purring Cat, suora linkki videoon.

Vuosi on alkanut siis leppoisasti vaikka touhukkaasti. Näissä merkeissä on hyvä jatkaa eteen päin. Uuden toppahaalarin myötä minulle tarjoutuu nyt valokuvaamisellekin uusia mahdollisuuksia, koska tarkenen tuolla ulkona nyt huomattavasti paremmin. Minulla ei ole aiemmin ollut asianmukaista talviasua ja siksi en ole pystynyt kylmemmillä keleillä juurikaan oleskelemaan ulkosalla. Ei niitä talvivaatteitakaan noin vain ostella. Kunnolliset talvivaatteet ovat hirvittävän kalliita. En ole ehkäpä ottanut edellä mainitustakaan syystä talvisia kuvia, niin se olisi nyt mukavaa vaihtelua. Liikkumista ulkona pitää lisätä, niin miksipä sitä ei sitten tekisi rakkaan harrastuksensa parissa.

Lopuksi vielä Instagramiin upotettu video vuoden ensimmäiseltä päivältä. Vuosi tuli aloitettua mukavissa merkeissä, niin toivottavasti se jatkuu mukavana tästäkin eteenpäin, myös teillä muilla.

Tässä vielä seurattavat linkit:

  

Vuosi alkoi kylmänä ja kiireisenä Read More »

Shopping Cart