Kirjoittajan arkistos: MinnaG.

Parvekekatsaus 14.7.2018

Tänä vuonna parvekkeella kasvaa lähinnä tomaatteja ja pari koristekasvia… olen ihastunut aitoelämänlankaan (Ipomea Purpurea), josta saattaisi saada aika näyttävänkin näköisen kasvin amppeliin tai seinustalle. Itselläni on sekä amppeli, että ritilä parvekkeen kaiteen edessä, johon toivon sen kasvavan.

Peitin ruman aluslautaseksi laitetun muovirasian kuivatulla sammaleella, ettei se näkyisi metallikorin lävitse… tähän paahtaa aurinko aika voimakkaasti useamman tunnin kaikista kuumimpaan aikaan, ja siitä syystä halusin suojata ruukkua myöskin hieman, ettei siitä haihtuisi niin paljon kosteutta pois.

Tässä yleiskatsausta parvekkeelta:

Foxy tuli heti mukaan kun menin parvekkeelle kuvaamaan… tänään on tulossa kuuma päivä, eikä tuonne parvekkeelle ole päivällä mitään asiaa. Eilen oli +28,5°C ja tälle päivälle (ja muutamalle seuraavallekin) on ennustettu samanlaista keliä. HUH!

Löhöilypenkiltä katsottuna:

Tämä värinokkonen on vasta istutettu tuohon ruukkuun ja toivottavasti se ehtii tänä vuonna kasvamaan kunnolla edes. Olisi oikein kiva väripilkku parvekkeelle 🙂 Oikealla puolella kasvaa pikkubasilika…

Kävin kaupasta hakemassa persilija-ruukun, jonka istutin saviruukkuun ja laitoin saniaisten katveeseen kasvamaan. Siinä se nyt viihtyy 🙂 Jostain systä en saa persilijaa kasvamaan sisätiloissa ollenkaan.

Ja mitähän se kesä olisikaan ilman timjamia? Ainakin tuoksuton, jossei muuta.

Laitoin tänä vuonna siemenistä myös oreganoa kasvamaan.

Juhannus on lusittu

Hei pitkästä aikaa! Juhannus meni itsellä ainakin todella rauhallisesti mutta aina on aikaa sen verran kuvailla ympäristöä että saa kuvia blogiin.
Tämän vuoden kevät on ollut niin lämmin, että ei ole oikein saanut mitään aikaseksi parvekkeellakaan, tai sitten minusta on tullut vain niin vaativa, että nykyinen kattaus ”ei ole mitään” 😀 Noh, käydään sitä nyt sitten hieman läpi…

Olen yhdet nurmikot jo Uunolle lattanut, ja ne on kyllä jo kompostissakin, mutta pitää nyt vielä laittaa näin parvekkeellekin ”vakioastiaan” lämpäre nurtsia kissaa varten 🙂 Siemenet on siis laitettu tänään vasta itämään.

Sohvanurkkaus on jotenkin masentavan näköinen tänä vuonna… en tiedä mikä mättää, mutta ruuvasin tuohon ns pöydän päälle tollaisen tasaisen valkoisen kannen, että siihen voi laittaa vaikka vesilasin (tai punkkulasin). Ompelen siihen kyllä pöytäliinan että se peittyy. Olen lisäksi vielä kahden vaiheilla kääntäisinkö tuon sohvan kuitenkin vielä pituussuuntaan ikkunan alle, niin kuin se on edellisenäkin vuotena ollut. Pöytä tulisi nurkkaankaiteen viereen sitten. Sohva pysyisi sateella kuivana nääs 🙂

Teki yksi päivä kovasti mieli valkosipuliperunoita, ja minulla piti olla kylmäkellarissa pahvilaatikollinen perunoita, rosamundaa ja timoa. Ajattelin siis hakea sieltä satsin ja kappas perkele, potut olivatkin itäneet oikein kunnolla 😀 Otin muutaman kotiin kuvattavaksi, ja pitäähän ne varmaan laittaa sitten parvekkeelle johonkin ämpäriin kasvamaan, ei niitä syödäkään enää voi! Ehtiiköhän tälle vuodelle tulla edes satoa… noh se menee testiin sitten lähiaikoina.

Lämpimän kevään myötä puutarha on aika komeassa loistossaan äitini pihalla. Tässä pari kuvaa kukkivista kasveista…

(punapäivänkakkara edessä ja salvia takana)


(kiinanpioni Sarah Bernhardt)

Kiinanpionissa on älyttömän kokoiset kukat tänä vuonna. Mietittiin mistä mahtaisi johtua, mutta sitten aavisteltiin, että vanhempieni kissa on jäljistä päätellen käynyt lannoittamassa lähistöä. Mahtaisiko johtua siis siitä 😀 Kissan paska on hyvää lannoitetta!

(Kiksu-neiti)

Takapihan kukkapenkki kukkii myös ja se on vieläpä suhteellisen rikkaruohovapaa. Oikealla on jokin pioni vielä, en muista lajiketta. Äiti on ostanut sen joskus muutama vuosi sitten, ja pelkäsin sen kärsivän, kun siirsin sen tähän nurkkaan uuden kukkapenkin myötä. Hyvin kasvaa kuitenkin 🙂 Kyllä pionin voi siirtää!

Tuli sitä juhannuksena tehtyä yksi pesällinen kokkoakin… ei kehdattu enempää polttaa kun oli aika tuulinen keli ja koko kevään juhannukseen asti on ollut todella kuivaa. Eli metsäpalovaroitus oli voimassa vissiin torstaihin asti. Perjantaina oli oikein myrsky!

Juhannuksen alla vuosi sitten menehtyi myös rakas kissani, Spede, sekä kummitätini. Heitä muisteltiin myös. Spedehän sieltä parvekkeelta nyt puuttuu, niin voi olla ettei sen takia minun silmää oikein miellytä :/ Parveke on yleensä viritelty kissojen ehdolla.

Zamialle korsetti + kirjapalkinto

Kirjoitin tämän edelliselle blogipalstalle ja se on nyt siirretty/kopioitu tänne.
Original post: tiistai 13. syyskuuta 2016

Sain Facebook-ryhmästä ilmatteeksi muutaman Zamian juurakon. (Zamia, eli palmuvehka)

Olen himoinnut tätä kasvia jo pidempään, koska sen voi laittaa lähes mihinkä vain kasvamaan… siis varjoisiin paikkoihin. Kätevää! Epäonnekseni kuitenkin huomasin, että kaksi viidestä varresta oli taittunut kuljetuksen aikana. Noh, mietinpä hetken mitä tehdä asialle, kunnes muistin, että minullahan on pillejä jossain. Olinhan joskus aikoinani istuttanut avomaalle tuulisilla keleillä kurkkuja ja kesäkurpitsaa, jotenka taimien varsien katkeaminen oli tuttua 😀 Ne sai siis korjattua kun teki niille lastan esim. pillistä tai grillitikusta ja sitten sitoi ympärille sukkahousua. Kasvin varsi korjaantui itsestään.

Koska Zamian taimet olivat niin pieniä, en uskaltanut käydä räpläämään taimille tukea sukkahousuista – onnistuisin kuitenkin sähläämään taimet katki. Hassultahan tämä hetken näyttää…. tein pilliin viillon mattoveitsellä ja ujutin sen varren ympärille. Laitoin koktailitikun vielä mukaan.

Sit ei muuta kun multaan vaan!

Siinä koko Zamia-lössi.

Kavupaikan olen kyllä valinnut muualta kuin mitä kuvassa näkyy. Tuohon kohtaan nimittäin paistaa aurinko aamupäivällä niin tujakasti, että kyseiset kasvit eivät välttämättä pidä siitä. Joten, ne on kirjahyllyn reunalla hieman varjoisammalla paikalla.

Sitten tätä on vielä pakko hehkuttaa… voitin Pihakuiskaajan Puutarha-blogista tällaisen Villit vihreät kaupungit kasvikirjan! Olen selannut tämän jo kertaalleen läpi ja kirja on mielestäni sillä silmäyksellä erittäin kattava. Kirjassa käsitellään neljää eri kaupunkia: Helsinki/Vantaa, Turku, Oulu ja Tampere, ja niiden luonnonkasveja. Tätä on pakko lukea jossain vaiheessa vielä lisää. Mielenkiintoiselta vaikuttaa! Paljon oli tunnistettavia kasveja, joita näkee tuolla lenkkitien varrella… käytän siis koiraa ulkona lenkillä joka päivä, niin samalla voi tutkailla ympäristön kasvejakin 🙂 Kiitos vielä kirjasta!

Nyt lenkille Foxi-koiran kanssa ja luontoa tutkimaan. Sääkin on mitä mahtavin +18°C ja aurinko paistaa. Kuulemisiin!

T: Minna & Foxy

Edullinen voileipäkakku kinkkutäytteellä

Alkuperäinen postaus on tehty 5.10.2011.

Pitää toivoa, että kuvista on enää mitään hyötyä… enhän löydä alkuperäisiä tietenkään enää mistään. Kaikki tarvikkeet on myös ostettu LIDListä, ja niiden saatavuudesta ei ole enää tietoa, ainakaan sulatejuustopalojen kohdalla.

Edullinen voileipäkakku kinkkutäytteellä
Minut pestataan yleensä perheen juhliin tai tarjoiluihin tekemään kaikennäköistä purtavaa, eikä äitini työpaikan tarjoilutilaisuus ollut tässäkään poikkeus. Äitini sai nimittäin päähänsä, että hän voisi tarjota työkavereilleen voileipäkakun, jos sellaisen ehtisi päivässä tekemään. Olihan hän sentään ollut samassa työpaikassa jo 30 vuotta! Noh, minä sitten päätin sellaisen kakkusen pyynnöstä tehdä, joten tässä olisi jonkinlainen ohje siihen. Päätin laittaa ohjeen julkisesti jakoon, koska tässä ei vaan voi mennä pieleen – lopputulos oli nimittäin herkullinen!

Lähdetään liikkeelle tarveaineista… kävin hakemassa kaikki raaka-aineet NatsiSiwasta eli LIDListä. Kakulle tulee hintaa 20-30€ riippuen siitä, miten paljon aineksia menee omaan suuhun valmistusvaiheessa, ja kuinka prameaksi haluaa kakun koristuksen hifistellä.

Tarvikkeet:

Paketti sulatejuustoannospaloja. Tämän hinta on alle 2 euroa. Sulatejuustopaloja on kaksi kutakin makua, ja maut ovat savukinkku, yrtti, kurkkupaprika ja maustamaton. Myöhemmin ohje mitä tulee mihinkin…

Näiden lisäksi kyytipojaksi tarvitaan tuoretta kurkkua ja paprika. Ostin pari kappaletta kurkkuja, joka olisi ollut sopivasti, jos olisin tehnyt osasta kakun päälle koristeita. Jätin kurkkukoristeet pois, niin kurkkua meni noin puoli kiloa ( = yksi miehekkään kokoinen kurkku). Paprikan sain paloiteltua kokonaan täytteen sekaan

Seuraavana vuorossa olivat osa täytteistä ja päällisistä. Päätin ostaa edes jotakin kevyttä kakkuun, ja se sattui olemaan kevytmajoneesi. Purkki oli edelleen melko edullinen, noin 2€. Tein voileipäkakun kolmella eri täytekerroksella, ja käytin ylimpään välikköön ihan tuttua ja turvallista Felixin voileipäpikkelssiä. Lisäksi ostin kaksi pussia Milbonan mozzarella-emmental-juustoraastetta, josta ei ole tässä kuvaa nähtävillä. Sen hinta oli noin 1,25€/pussi.

Ostoslistaan kuuluu myös paahtoleipäpusseja kaksi kappaletta (kokojyvä-versio), HK:n ohuen ohuet keittokinkkuviipaleet-paketti, Lidlistä saatavaa kokolihaleikettä 360g:n paketti (pitää itse paloitella), ranskankerma ja lihaliemikuutioita (Knorr).

Kolmen täytekerroksen kakku siis… tässä lista kaikista kerroksista, mitä missäkin on:

1. kerros
* kurkkukuutioita (pieneksi kuutioitua tuorekurkkua, ja osa raastettuna)
* 1 paprika (kuorittu ja kuutioitu ulkonäön vuoksi)
* 1 prk maustamatonta tuorejuustoa
* kaksi kpl paprikan ja kurkun makuista sulatejuustopalaa
* mustapippuria

2. kerros
* kinkkukuutioita (puolet kokolihaleikepaketista)
* 1 prk maustamatonta tuorejuustoa
* pilkottua persilijaa
* kaksi kpl savukinkun makuista sulatejuustopalaa
* mustapippuria
* lihalientä pari/kolme ruokalusikallista

3. kerros
* Felix voileipäpikkelssiä (meni lähes koko tuubi)
* pussillinen mozzarella-emmental-juustoraastetta
* basilikaa pilkottuna (maun mukaan tietty)
* loput kokolihaleikepaketista kuutioituina (eli noin puolet)

Päällinen
* ranskankermaa
* kevytmajoneesia
* koristeita

Siitä hyvä kakku ettei tarvitse kokkailla varsinaisesti mitään. Riittää kun osaa sekoittaa ainesosat keskenään! Mutta sitten siihen valmistusohjeeseen, mikä ei järin vaikea ole sekään:

Ihan ensiksi kannattaa valmistaa lihaliemi kostutusta varten ja leikata kaikista paahtoleivän palasista reunukset pois. Tuo järjestystkin on ihan sopiva, koska lihaliemen pitää jäähtyä ennen kuin sitä voi käyttää kakun kostutukseen… jäähtyy siis sopivasti sillä aikaa kun touhuaa muuta.

Kuten kuvasta näkyy, otin pari pakasterasiaa, jossa kostutin leivänpalaset. Koska kakku piti olla alle vuorokaudessa tarjoiluvalmis, niin päätin kostuttaa palaset noissa astioissa. Kuhunkin rasiaan menee pinoon 4 palaa, eli yhteensä 8 palaa, joka on yhden kerroksen palat. Kaadoin soppakauhalla palojen päälle lihaliemen, ja sillä välin kun leivänpalaset kostuvat, tein yhden kerroksen täytteen. Meni siinä sitten hieman valmistusprosessit lomittain…

Tein kaikille kerroksille saman systeemin – ensiksi laitoin leivänpalat likoamaan ja sitten valmistin täytteen. Tähänkin saa aikaa kulumaan tunnin-kaksi, riippuen siitä kuinka monta leipää teet milläkin täytteellä itsellesi ja isällesi… kaikkia mössöjä piti kuitenkin maistaa tavalla tai toisella etukäteen, ennen kuin niitä halusi käyttää. Käytettyyn aikaan vaikuttavat myös täytteiden sekoituspurkkien määrä ja veitsien terävyys. Aikaa kuluu aina vähemmän, jos veitset ovat terävät ja jos sotkettavia astioita on saatavilla useampia!

Täyte pyritään levittämään tasaisesti joka paikkaan. Käytin levittämiseen metallista paistinlastaa. Ei haittaa, jos väliköistä hieman tursuaa jotain täytteitä, kakun reunat pitää kuitenkin tasata ennen päällismajoneesin levittämistä.

Voilá! Kun kaikki kerrokset on tehty, voidaan majoneesi-ranskankermasekoitus levittää kakun päälle.

Pieninä erinä sitten eikä niin kuin minä tein… majoneesi nimittäin valuu sieltä reunuksilta. Ja jos ihmettelee mitä nuo vihertävät roskat tuossa majoneesin seassa on, niin se on raastettua tuorekurkkua. Sillä sai lisättyä sopivasti tuohon majoneesiin makua. Lastalla sitten tosiaan levitettiin ”majot” ja eikun koristelemaan! Minun kakustani tuli sitten loppupeleissä tällainen:

Koristeluun voi käyttää muutakin. Minulla oli ”omalta pihalta poimittuja” krassin kukkasia, kirsikkatomaattia, basilikaa, keittokinkkurullia, orvokkeja ja kehäkukkia. Sivureunoihin oli laitettu juustoraastetta.
Lopputulos oli NAM!

Pikavisiitti Imatran kaupungintalolla

Kirjoitin tämän edelliselle blogipalstalle ja se on nyt siirretty/kopioitu tänne.
Original post: tiistai 6. syyskuuta 2016

Minul on ollut uskomaton tsägä viime aikoina… satuin voittamaan mm. kymmenen matkan bussiliput Imatran paikallisliikenteen Instagram-kisassa!
Osallistuin parisen viikkoa sitten kilpailuun, jossa tuli jollain tapaa esitellä paikallisliikennettä. Eihän siihen toistaiseksi ollut tullut juurikaan kuvia, joten mahikset olivat todella korkealla. Voitto siis tuli kotiin! Noh, mitenkä tämä nyt sitten liittyy kaupungintaloon, niin minulta kysyttiin, haluanko noutaa voittamani liput kaupungintalon aulasta vai ottaa ne postitse vastaan. Tuli sitten luvattua, että haen ne liput kaupungintalolta 😀  (ei haitannu loppu peleissä yhtään)

Siinä meinas pieni ihminen lentää selällee paskoo housuunsa, kun astui ovista sisään… en ole nimittäin koskaan eläessäni nähnyt niin upeita kasveja, mitä noissa tiloissa oli!

Tässä siis keskellä taloa ilmeisesti jokin tila, jossa voi pitää vaikka klassisen musiikin konsertteja tai jotain muita tilaisuuksia… ja onneks en lentäny selällee – ois kuulunut luista vaan riks raks ja poks, sen verran kovaa matskuu toi lattia!

Oma matka päätyi kolmanteen kerrokseen, ja takas tullessa oli pakko ottaa pari fotoa vehkoista, joita oli useampi ruukullinen… epäilin, että nää vois olla viirivehkoja. Omat viirivehkat tosin näyttää näiden rinnalla naurettavilta!

Vehkat kukkivat myös, mikä oli mielestäni erikoista, koska en nähnyt, että niillä olisi ollut mitään lisävaloa. Ilmeisesti keskellä rakennusta oleva kattoikkunahärdelli valaisi näitä tarpeeksi pitkin vuotta.

Ylhäältä kuvattu vehkojen vierestä, jossa näkyy ”kattoikkunahärdelli”…

Aulassa oli myös oleskelualueita… ja järkyttävän kokoisia kasveja, mitä lienee sitten olivatkaan.

Sieltä löytyi myös kahvila, joka oli aika eksoottisessa ympäristössä…

Kahvilan reunalla oli jättimäinen saniainen… en ole koskaan nähnyt näin suurta saniaista! Hipelöin kasvia, ja kyllä se oli ihan oikea 🙂

Lähden mielelläni hengailemaan tuonne uudestaan, ja otan sitten järkkärin mukaan! Nämä kuvat otin kännykällä, kun ei tullut mieleen ottaa muita kuvausvälineitä mukaan, mutta sitten seuraavalla kerralla varmasti 🙂 Imatran kaupungintalolla oli myös esillä hienoja taideteoksia, joista haluan ottaa jossain vaiheessa enemmän selvää + kuvia. Laitoin myös pyynnön, että näille kasveille olisi saatavilla joku ”seloste”, kun osa niistä oli niin erikoisia, ettei niitä edes tunnistatnut.

Immalanjärven kevät

Kävin pikavisiitillä Immalanjärven rannalla eilen, 2.5 ja vappuaattona. Tämä paikka on jäänyt ihan totaalisesti väliin jostain ihmeellisestä syystä, varmaankin myös siitä, että sinne ei saa viedä koiraa. Harmillista. Ottaisin mielelläni koirani mukaan tänne päiväpiknikille tai muuten vaan hengailemaan. Paikka on kesällä varmasti mahtava. Otin kännykällä muutaman foton…

Puissa ei ole vielä lehtiä mutta nämä terijoensalavat ovat veistoksellisia ihan näin lehdettöminäkin. Ne tekivät kivat varjot tielle auringon paistaessa.

Uimarantaa… En tiedä onko tälle hiekka-alueelle tarkoitus tulla jotain lisuketta tai hiekkaa ylipäätään. Se oli jotenkin epämiellyttävän oloinen, sikälis jos siihen pitäisi asettaa viltti, jotta pääsisi makoilemaan auringossa.

Lapsille oli rakennettu varjopaikkaan kiipeilyteline.

Jäät olivat lähteneet jo järvestä, ja rannat on täynnä tällaista jäähilettä, ”on the rocks”. Niistä kuului kiva ratina 🙂

Kurvasin vappuaattona lintutornille, ja keli oli aivan peilityyni… puolipilvistä… siispä veteen maalautui aivan uskomaton taivas! (suurempi kuva klikkaamalla)

Tässä kohtaa rantaa seisoskeli ihan mielellään! Alueella on todella paljon lintuja, ja taustalla kuuluikin jatkuva lintujen sirkutus. Musiikkia korville 🙂

Lintutornista otettu panoramakuva. (suurempi kuva klikkaamalla)

On se torni kyllä rakennettu ihan oikeaan kohtaan. Sieltä avautui koko Immalanjärvi kaikessa komeudessaan. Paikalla oli vielä pari lintubongaria. He löysivät ainakin tavin siinä minun paikalla ollessani. Itseäni hieman alkoi palelemaan mutta näitä lintubongareita ei paljon kolea sää haitannut… he olivat olleet eri paikoissa bongailemassa tirppoja jo viisi tuntia!

Löysin tällaisen sivuston kuin järviwiki… sieltä löytyi myös Immalanjärvi 🙂
http://www.jarviwiki.fi/wiki/Immalanjärvi_(04.192.1.001)/Lietteen_uimaranta?setskin=meiko

Kevään merkkejä

Kävin vapppuna pyörähtämässä tätini luona Ruokolahdella, ja samalla tarkastamassa kangasvuokkojen tilanteen. Siellähän ne ovat samalla paikallaan mitä aikaisempinakin vuosina 🙂 Vain pari nuppua oli aukeamassa… ehkäpä pitää odotella joitain päiviä josko niitä nousisi lisää.

Kangasvuokkojen lähettyvillä oli tällaisia reikiä maassa vähän joka puolella. Onkohan ne muurahaisten tekosia, vai maa-ampiaisten? Selkeästi joku lössi oli kaivautunut hiekkamaasta ylös.

Viikonloppuna tuli käytyä vanhemmillani, ja tietysti tarkistettiin piha. Linnunpöntöt laitettiin paikoilleen, ja äitini putsasi kukkapenkit. Kasvimaalla mansikat olivat rehahtaneet kasvuun ja ne olivat tehneet paljon sivuversoja. Ne pitää pätkiä pois, jotta pääkasvi saa voimaa ja kasvattaisi mansikoita. Kasvimaan ”siivous” kuuluu sitten minulle lähiaikoina.

Siilikin oli herännyt!

Sammaleet ovat myös heräilleet 🙂

I’m back!

Eikähän siihen nyt mennyt sitten kuin puolitoista vuotta, kun jaksoin siellä blogspotissa oleilla… ei ole minun ”ympäristöni” ollenkaan. WordPress on minulle henki ja elämä, ei tästä niin vaan päästä mihinkään! Puhumattakaan kaikista mukavista hilavitkuttimista mitä tänne saa laitettua jotta lukijoillakin (jos niitä on) olisi mukavampaa 🙂 Osoite ei myöskään enää ole blogit.minnala.net vaan pelkkä minnala.net ja tietysti salatussa yhteydessä! Huom, tämä on tärkeää kun vaikka haluatte kommentoida artikkeileita. Ei lähde sitten sähköpostiosoitteenne ”kävelemään” vääriin käsiin jne.

Jatkan jutustelelua huonekasveista, ja akvaarioista…
Olen yrittänyt vähentää kasvisekoiluja tälle kesälle, niin isutuksia on mielestäni tehty erittäin hillitysti.

Siis uskokaa tai älkää, niin kaikki on tässä 😀
Veljen kanssa oli sen verran puhetta kesästä, että polaaripyörre on kuulemma siirtymässä pois täältä Suomen päältä, niin taitaa tulla suht kiva ja lämmin kesäkin, toisin kuin on ollut parina edellisenä vuotena. Viime kesä oli niin kylmä, etten edes viihtynyt parvekkeella. Noh, nyt tulee sitten mukavampaa. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että voi olla aika lämmintä, ja jos parveke on täynnä istutuksia, ei niille tahdo riittää rahkeet kantaa jatkuvalla syötöllä vettä. Siispä, laitan hiukan hillitymmin tänä vuonna parveketta.

En tiedä missä vaiheessa olin hurahtanut peikonlehtiin. Sain vuosi sitten tuttavan kautta suuren peikonlehden, jonka karsin huomattavasti pienemmäksi. Laitoin pistokkaat jakoon. Nyt tässä talven aikana naapurini tuli tarjoamaan minulle hänen peikonlehteään… ei sitä raaskinut kompostiinkaan heittää… Katsokaa mikä komistus!

On kyllä niin upea kasvi että huhhuh. On tässä ollut muitakin kasviprojekteja, mutta niistä sitten enemmän myöhempänä. Kunhan nyt pääsen taas alkuun tässä kirjoittelussa.

Tosiaankin viime vuosi oli hiukan ”hankala” omalta kohdalta, ja parvekeprojektitkaan eivät juurikaan jaksaneet kiinnostaa. Mutta päätin tänä vuonna tehdä parvekkeen sitten itseäni, Uunoa ja Foxya varten. Toivottavasti kullanmurut saavat nauttia parvekkeesta vielä tulevinakin vuosina, toisin kuin Spede-kissa, jota kaipaan niin kovasti joka päivä. Spedelle minä olen aina parvekkeenkin suunnitellut… minun vanha papparainen, terveisiä tassutaivaaseen. Mutta elämä jatkuu! Uunokin tosiaan täyttää tulevalla viikolla 16 vuotta.

Lätkä-projektejakin on tiedossa sitten lisää…

Kävimme Foxyn kanssa eilen vanhemmillani kylässä. Foxy on niin tolkuttoman innoissaan lumesta kun sitä vielä tällä seudulla on paikoittain, tai vanhempienikin pihalla kasattua lunta.

Foxy kaapii lunta tassuillaan ja yrittää hautautua lumen sisään…

Foxy kävi eilen myös kahlaamassa lähettyvillä olevassa ojassa… siitä en ehtinyt saada kuvaa kun tuo kännykkä on niin hankala kaivaa taskusta äkkiä toimintaan ja koira nopealiikkeinen. Torstaina kävimme Foxyn kanssa maalla, ja siellä hän pääsi sitten uimaan pihalla olevissa kuralammikoissa. Ai että! Se oli oikein mukavaa… onneksi talon väeltä sai pyyhkeen millä kuivata elukka. Noh, koirat on koiria 🙂

Ja jatketaan sitten taas joku toinen kerta, eli hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!

Menneen talven lumia

Hei taas pitkästä aikaa!
Olen siirtämässä blogi-projeltiani takaisin minnala.netin alle, kun tämä WordPress on vain niin kätevä 🙂
Eli bloggerista pois ja äkkiä!

Jatkan samoja projekteja mitä olen tähänkin mennessä tehnyt, mutta toivottavasti kehityn niissä lisää… kaikki tuntuu olevan niin älyttömän vaivan takana, kun on noita vapaa-ajan ongelmiakin. Ei oikein riitä aikaa tehdä asioita kunnolla, mutta aina silloin tällöin saan jotain pientä aikaiseksi, kuten nyt pitää saada tietokoneen kiintolevyä tyhjennettyä isoilta tiedostoilta, jotta saan sinne taas uusia isoja tiedostoja. Taitaa olla ikuisuusprojekti! Mutta, videotiedostoistahan siis on kyse kun ne tuppaavat viemään niin älytömästi tilaa. Varsinkin kun nämä nykyvehkeet ottavat jotain 4K-kuvaa. Yksi kymmenen minuutin videopätkä kännykässä voi olla jo gigatavun kokoinen. Sinne ei montaa videopätkää saa mahtumaan, ja siirtokin kestää jonkun kotvasen.

Mutta, tässä on nyt uusin pätkä, jonka sain juuri äsken valmiiksi. Ei mitenkään huolella tehty, mutta vähän edes nähty vaivaa (hyvä myyntipuhe)
Siispä menneen talven lumiin, talvisiin tunnelmiin, joka on kuvattu autosta 12.12.2017!

Kaunis Imatra 2016

Nyt kun kaikki hehkutus on ohitse täällä käytyjen moottoripyöräkisojen jälkeen, uskaltautuu itsekin laittamaan pienehkön videoklipin Imatrasta. Meillä järjestettiin nimittäin Imatranajot pitkän paussin jälkeen! Väkeä riitti, ja toivottavasti nämä kisat järjestetään myös tulevaisuudessa, vaikka en itse niin moottoriurheilufani olekaan. Silti tällainen tekee todella hyvää pienelle kaupungille, kuten Imatra.

Olin kuitenkin aiemmin jo käynyt kuvaamassa sorsia Vuoksella (Wikipedia). Vuoksellahan on paljon kesyjä sorsia, ja joskus paikalla on piipahtanut täysin valkoinenkin sorsa, jonka kaupunkilaiset ovat nimenneet Antskuksi. Ilmeisesti saanut nimensä siitä Putous-hahmosta, joka esitti imatralaista naista 😀 Noh, asiaan. Videoklipissä on kuvattu lähinnä Vuoksea, ja sitten Lammassaaren satamaa auringonlaskun aikaan.

Enjoy!

Suora linkki videoon: https://youtu.be/ZnhclO6by_8