Paikat / Matkailu

Puolikas heinäkuu

Olen joutunut pitämään lepotaukoa käsieni kipujen takia, ja heinäkuun blogit ovat jääneet siksi kirjoittamatta. Pääsen käsieni kanssa vasta huomenna (17.7.) lääkäriin. Toivottavasti pystyn tämän kirjoittamaan loppuun kun kuviakin on niin paljon. Jospa ne kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa, eikä minun tarvitse rasittaa käsiä sen enempää.

Heinäkuun 1. viikonloppu

Meillä oli heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Imatranajot. Ei voi muuta kun olla pahoillaan järjestäjien puolesta, koska keli oli ihan järkyttävä. Koko viikonlopun satoi välillä todella rankasti vettä.

Sain kuitenkin raivattua parvekkeelta osan kivistä pois ennen kuin sade taas alkoi. Kiviä oli kaksi ämpärillistä. Vein ne sinne mistä olin ne hakenutkin. Parvekkeen siivous sai jatkua.

Osa kivistä viety pois.
Heinäkuun 1. oli sateinen
Kuvakaappaus Ilmatieteenlaitoksen sadetutkasta.

Katselin Imatranajot Youtubesta. Se olikin oikein loistavaa settiä. Olin yllättynyt kuinka laadukas tämä lähetys oli. Lisää tällaista, ja voihan niistä lähetyksistä maksaakin, jos ei pääse paikan päälle katsomaan. Ajojen ohella aloin suunnitella parvekkeelle pavilijongin seinämää, joka oli ajatuksissa koko alkukesän. Kävin hakemassa rungonkappaleet vanhemmiltani.

Alkuperäinen runko oli 3×3 metriä ja tietenkin se olisi aivan liian suuri parvekkeelle. Siispä aikani funtsittua, päätin pätkiä parit putkenkappaleet oikean mittaisiksi, että pavilijongin saisi viriteltyä paikoilleen. Yllätyksekseni huomasin, että sehän onnistui! Virittelin heti seinämät paikoilleen.

Takaseinustalle sopi peikonlehtiverho, joka on polyesteriä. Sen ei pitäisi homehtua.

Heinäkuun 3.-5. päivä tuuli oli aivan kauhea. Nyt nimittäin testattiin pysyykö viritelmäni pystyssä. Sehän onneksi pysyi.

Sain heti kuun alusta availla viemärit keittiöstä ja vessasta. Siinä on sitten sellainen asia, että hermoja koetellaan. Kun ei meinaa koskaan muistaa sitä viemärinavausgeeliäkään ostaa. Tälläkin kertaa kävin sen erikseen hakemassa kaupasta.

Hydrotomaatti on aivan totaalisen räjähtänyt. Se on ollut nyt vähän huonolla hoidolla. En ole priorisoinut sitä korkealle lainkaan näiden käsieni takia. Ja eikä se vielä riitä, että kädet on osaksi toimintakyvyttömät niin vielä jalatkin. Polvet olivat todella kipeät kolmisen viikkoa, enkä meinannut päästä rappusia alas. En uskaltanut kiipeillä myöskään missään talousjakkaroilla. Tomaatin latva on vieläkin ”paikoillaan” kun en ole ylettänyt pätkäistä sitä.

Tomaatin viereinen lattia on aivan järkyttävän näköinen. Kuin sinne olisi tapettu jotain. En saanut poimittua isoa osaa tomaateista korkealta lainkaan kun en päässyt talousportaille. Tomskut tippuivat lattialle, sen kuin ropina kävi. Jouduin odottamaan siivoustakin todella pitkään, kunnes polvet taipuivat edes sen verran, että yletyin poimimaan tomaatit lattialta. Tämä tapahtui vasta viime viikonloppuna.

Pitäisi saada viriteltyä nyt tämä uusi hydroviljelyloota paikoilleen. Jospa se olisi seuraava projekti sitten? Mutta siinä minulla nyt on se Money Maker-tomaatti, jota oli tarkoitus viimeeksikin laittaa.

Heinäkuun 2. viikonloppu

Sain vieraita viikonloppuna. Perjantaina luokseni saapui Lappeenrannasta pitkäaikainen tuttavani, Tiina. Neuloin hänelle keväällä Riddari-villapaidan, joka hänen oli tarkoitus nyt viedä sitten mukanaan kotiin. Noh, tein siitä paidasta osan uudelleen mittausten takia, ja villapaita on kyllä neulottu valmiiksi, mutta siitä pitää vielä päätellä lankoja ja jälkikäsitellä. Homma siirtyy sitten seuraavaan kertaan.

Kävimme Tiinan kanssa katsastamassa Jäppilänniemen taidetien, niin kuin meillä yleensä on tapana. En ottanut sieltä nyt mitään kuvia, kun käyn sitten jossain vaiheessa kuvaamassa teokset järkkärillä, kun ehdin. Enkä halua julkaista sieltä kuvia vielä, kun kaikki sinne haluavat eivät ole käyneet paikan päällä vielä. Ei mene yllätys piloille! Tässä on kuitenkin kohteet.

(klikkaa suuremmaksi)

Lauantaina luokseni saapui iloinen yllätys. Kummipoikani Caspian, jota en ole ristiäisten jälkeen nähnyt lainkaan livenä, tuli minua isänsä kanssa moikkaamaan. Hänen isä siis on Aatu, jolta Foxy-koira tuli aikoinaan minulle. En ole tottunut lapsiin, mutta kyllä tämän kanssa oli kerta kaikkiaan niin helppo olla. Cassu oli todella kiltti ja ihana lapsi. Kävimme Imatran venesatamassa pizzalla, ennen kuin he lähtivät takaisin Helsinkiä kohti. Pizzapaikka oli tarkalleen ottaen Kolme Ankkuria. Otin sieltä muutamia kuvia, joista nyt kooste seuraavaksi.

Imatran venesatama panorama-kuva. Klikkaa kuva suuremmaksi 2600x1161px.

Taivaalla näkyi upeita ukkoskuuropilviä. Kuvat on otettu kännykällä.

Heinäkuun alkuviikot olivat sateiden lisäksi vielä aika koleat. En pitänyt parvekkeen siivouksen kanssa mitään kiirettä. Sitä paitsi, kädet olivat edelleen kipeät. Pääsin kuitenkin tekemään töitä parvekkeelle hetkeksi, mikä oli aivan ihanaa! Vesiaiheessa vesi lorisee… ehkäpä vähän liikaakin. Sitä on kait pakko vielä vähän fiksailla.

Tämä viikonloppu olikin sitten oikein hauska. Paikallinen kantisbaari Kenguru, järjesti asiakkailleen Amazing Race-polkupyöräkilpailun, joka käytiin lauantaina 15.7. Olin avustajana ensimmäisellä rastilla, jossa minun tehtäväni oli piilottaa värillisiä kiviä, jotka olivat joukkueiden värit. Heidän piti etsiä sitten oma kivi taka-alalla näkyvästä suuresta kivestä.

Kun oma osuuteni oli ohi, palasin pyörätietä pitkin sähkökruiserilla baarille fiilistelemään loppukisaa.

Vihdoinkin kun kaikki olivat maalissa, ja heidät palkittiin… jokainen! Tässä ottamani kuva kisaporukasta.

Kuva löytyy myös Bar Kengurun Facebook-sivulta.

Eiköhän tässä ollut tälle kerralle ihan tarpeeksi… seuraavalla kerralla sitten parvekkeesta, joka on löhöilykunnossa jo! Sinne on tullut muutakin, josta en ole ehkäpä maininnut. Lue ihmeessä seuraavakin kirjoitukseni ja tilaa artikkelit sähköpostiin, jos et vielä ole tehnyt sitä, tai tykkää sivustani Facebookissa. Saat Facesta tiedon kun uusi artikkeli on julkaistu. Lisäksi lähetän sen sähköpostitse kaikille jotka ovat sen tilanneet sinne.

Kiitos kun luit, ja hyvää alkavaa lämmintä viikkoa!

Tilaa uusin artikkeli sähköpostiisi.

Puolikas heinäkuu Read More »

Parveke viimeistä silausta vailla valmis

Kyllä se siitä pikkuhiljaa alkaa olla kunnossa, parveke siis. Välillä tulee otettua takapakkia projekteissa ja toisinaan pääsee taas eteenpäin. Nyt asioita hieman viivästytti juhannus, vaikka en sitä sinällään juurikaan vietä. Silti on mukava rauhoittua eikä tehdä yhtään mitään, ja nauttia kesästä.

Otin todellakin vapaata projekteista ja tein vain välttämättömän. Torstaina 22.6. meillä päin ukkosti, ja se hieman rajoitti ulkona liikkumista. Tosin pahimmat ukkoset kulkivat hieman ohitse, onneksi ehkäpä. Juhannukseksi meille jäi päälle metsäpalovaroitus, eikä kokkojakaan saanut polttaa. Se hieman syletti, mutta eihän sille mitään voi. Tulihan siitä makkarasta mikrossakin syötävää.

Parveke kesäkuun 2023 lopussa

Kerroin edellisessä artikkelissa, että niveleni ovat hieman kärsineet keväällä. Moni projekti siirtyi sen takia. Uskaltauduin vihdoinkin kiipeämään paljun päälle ottamaan katonrajasta tomaattien tukikepit pois. Näkymä siistiytyi välittömästi, ja nyt voisin aloittaa paljun kasaamisenkin. Ei olisi ollut mitään järkeä kasata paljua (vesiaihetta) ja sen jälkeen vasta irrottaa rimat. Noh, tämä on nyt TODO-listalta pois!

Rimat pois 20.6.2023

Olen kahden vaiheilla, että ottaisinko vihreän verkon pois. Toisaalta näkymät selkenisi entisestään, mutta sitten ne pitäisi aina viritellä takaisin, kun kissat tulevat hoitoon. Niin, ja ehdinhän jo unohtaa senkin, että siirsin juuri keijunmekon sellaiseen kohtaan että se saa kiivetä verkkoon, jos on kiivetäkseen. Oli tarkoitus laittaa tämä paljun taakse kulmaukseen, mutta sitten hoksasin, että siitä tippuu kukkia niin paljon, ettei se olisi käytännöllinen paljun läheisyydessä. Se roskaisi paljun veden. Lisäksi se on todennäköisesti ottanut kunnolla kiinni kaarevaan verkkotukeen, joka on kiinnitetty molemmista reunoista kissaverkkoon. Olkoot siis tuossa.

Sain siivottua puusohvan sellaiseen kuntoon ennen juhannusta, että pystyin asettelemaan siihen baden badenin pehmusteen. Siinä olisi nyt paljon kivompi istuskella, ja olen sieltä täältä käynyt siellä istuskelemassakin. Aamukahvia en ole vielä päässyt parvekkeelle nauttimaan, kun en kerta kaikkiaan halua mennä sinne, kun se on vielä niin sotkuinen. Mutta koko ajan teen jotain, vaikka se ei äkkiseltään näkyisikään. Leikkasin muun muassa vihreän terassimaton parvekkeen takaosaan. Tässä kuvassa se on vielä rullalla, kun sohvan alla on joitain kiviä. Mutta otin kivet tänään sieltä pois, ja matto on nyt paikoillaan.

Parveke 23.6.2023 juhannusaattona.

Ruuvailin tänään puutolpista parit lyhdyt pois. En tiedä vielä laitanko niitä mihinkään. Päätän asiasta myöhemmin. Tämä oleskelualue tulee muuttumaan aika radikaalisti. En vielä kerro mitä sille teen, mutta näette sitten jossain vaiheessa. Asia on jo hoidossa, uskokaa tai älkää!

Siivosin tänään myös kelapöydällä olevat tiilet. Ne olivat jääneet käsittelemättä viime kesänä. Taisi silloin puhti loppua kesken. No, mutta nyt ne on putsattu, ja laitan ne paljun koristereunukseen. Hakkasin laastit pois talttapäisellä ruuvimeisselillä ja vasaralla. Mujut odottelevat ämpärissä pois viemistä.

Ja heti tuli parvekepöydästä, tai koko nurkkauksesta siistimmän näköinen kun tiilet oli poistettu pöydältä. Siirsin tädiltä saadun pelakuun pöydälle, jossa se viihtyy varmasti paremmin kuin paljun vieressä paahteisella paikalla.

Kasasin muutekseen paljusta suunnitellun vesiaiheen tänään! Teen siitä oman postauksen jossa käyn vähän läpi vaiheita, miten sen tekeminen oikein sujui. Nyt kun tämä suurin projekti parvekkeelta on tehty, voi aloittaa ylimääräisen romppeen poisviemisen. Nimittäin, sen jälkeen parveke vasta alkaa näyttää niin sanotusti asuttavalta. En vain halunnut viedä rakennusmateriaaleja pois, ennen kuin tiesin mitä niistä aioin käyttää. Nyt homma on tehty, ja siivous saa alkaa! Ensimmäisenä vien pois kaikki kivet joita varasin vesiaiheen rakentamista varten…

Kiviä onkin parisen ämpärillistä. En nyt äkkiseltään keksi mitä muuta niillä voisin oikeastaan tehdä. Sitä paitsi, kiviä saa lisää, jos niitä tarvitsee. Olen jemmannut puusohvan sisälle kaikki rimat ja tukikepit, mitä olen istutuksissa käyttänyt. Lisäksi sen sisällä on ruukkuja, joissa kasvatin muun muassa paprikat viime vuonna. Saatan ottaa niistä jotain vielä käyttöön, koska en ole kerta kaikkiaan laittanut vielä mitään järkevää kasvamaan. Kaikki hyötykasvit on vielä pusseissa. Tuudittaudun jotenkin siihen, että laitan hyötykasvit sitten sisälle kasvamaan kasvivalon alle. Mutta vesiaihe on nyt valmis

Juhannus 2023

Juhannusaatto oli meillä oikein mukava ja suht lämmin. Kävin kruisailemassa sähköpotkulaudallani koko päivän ees taas, ja tietysti pysähdyin ottamaan kuvia. Otin myös videopätkää ja laitan tekemäni videoklipin Unterniskanjoesta artikkelin loppuun.

Pysähdyin 6-tien ylittävälle sillalle ottamaan kuvan pilvistä, jotka satoivat juhannusaattona Parikkalan suunnalla. Kuva on otettu Joensuuhun päin, siis. Kuvassa näkyy Cumulus congestus-pilviä ja niiden takana on ukkospilvi.

6-tie Joensuuhun päin, Vuoksenniskan ramppi 23.6.2023

Kruisailin lempipaikalleni, Immalanjärven lintutornille. Voisin perustaa tähän torniin itselleni leirintäpaikan, jos se vaan olisi sallittua. Maisemat ovat vaan kerta kaikkiaan niin päräyttävät ja tunnelma seesteinen, ettei niitä pysty edes kuvailemaan sanoilla. Tähän paikkaan pääsee 6-tieltä alle viidessä minuutissa. Se on siis ihan valtatien vieressä miltei. Voin tarvittaessa antaa ajo-ohjeetkin, jos ne on tarpeen.

Immalanjärven lintutorni 23.6.2023

Lähdin lintutornilta vanhemmilleni, mutta pitihän se vielä yksi kuva napsaista lintutornille vievältä rampilta… näky oli henkeä salpaava! Ja mikä sirkutus kuului ympäriltä. Jossakin vaiheessa kevään jälkeen tänne oli muuttanut uskomaton määrä lintuja. Tämä paratiisi on siis kotoani alle kahden kilometrin päässä.

Näkymä Immalanjärven lintutornin kulkuväylältä 23.6.2023

Kun saavuin vanhemmilleni, minua tervehti heti upea pionipusikko etupihalla. Tämän täytyy olla kaunein kukka mitä maa päällään kantaa! Ja se tuoksu, mikä näistä lähtee. Se on huumaava.

Pioni Sarah Bernhardt

Vanhempieni pihalla on mukavaa rentoutua pihakeinussa. Kuvassa myös vähän rentoutusjuomaa, jota olin hankkinut juhannusta varten. Taka-alalla näkyy hieman huonosti hoidettu kukkapenkki (tosin minun vikani), jossa Idänunikko (Papaver orientale) kukkii tällä hetkellä upein kukkasin.

Eiköhän tässä ollut ihan tarpeeksi tälle kerralle, ja toivottelen hyvää alkanutta viimeistä kesäkuun viikkoa kaikille. Lopuksi vielä lupaamani videopätkä Immalanjärvestä ja Unterniskanjoesta.

Parveke viimeistä silausta vailla valmis Read More »

Nyt on kevät!

Viimeinkin se saapui pitkän odottelun jälkeen – kevät siis! Yöt ovat edelleen todella kylmiä, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa lämpenee. Meidän suunnalla oli tällä viikolla jopa kesäisiä lämpötiloja. Lappeenrannassa tehtiin vuoden lämpöennätykset; ensin tiistaina 25.4. oli +20,6ºC ja seuraavana päivänä 26.4. oli +21ºC. I like it a lot!

Onko tämä hyttynen?

Olen vähän seuraillut keittiön ikkunasta kuinka kevät etenee lumitilanteen kohdalla, ja otin siitä tietenkin muutaman kännykkäräpsyn. Kuvat ovat noin kymmenen päivän ajalta.

Olen käynyt myös lempipaikassani, Immalanjärven lintutornilla, seuraamassa kuinka kevät etenee. Kymmenessä päivässä jäille on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. En ole käynyt katsomassa keskiviikon jälkeen onko jäitä enää, mutta arvelen, että ei ole. Pitää käydä tarkistamassa.

15.4.2023 panorama (klikkaa suuremmaksi)

Tämä mukava hiljainen sähköpotkulauta on oiva menopeli kun sillä pääsee aika moneenkin paikkaan. Lisäksi sen hiljaisuudesta on taatusti etua, jos lähestytään vaikkapa juurikin lintuja. Lintutornilla ei ollut porukkaa 23.4. kun olin sinne menossa, niin ajelinkin vekottimella sitten suoraan sinne torniin asti. Kätevää!

Kaksi vuotta sitten lintutornin edusta oli aivan täynnä muuttolintuja, mutta tänä vuonna en itse ainakaan bongannut sieltä mitään ihmeellistä. Haapanoita oli jonkun verran, muutama koskelo ja kaksi paria kanadanhanhia.

23.4.2023 panorama (klikkaa suuremmaksi)

Kelit olivat todellakin kohdallaan pari päivää, ja lähdin mielelläni ulkoilemaan vekottimen kanssa. Liikuskelin vekottimella ees ja taas kun keli oli kertakaikkiaan vain niin lämmin. Tiistaina lintutornilla oli porukkaa aika paljonkin, enkä oikein saanut otettua sieltä kuvia. Sinne oli tullut ulkopaikkakuntalaisiakin. En ollut tiennyt, että tämä lempipaikkani maine olisi kiirinyt ihan niinkin kauaksi asti. Eräskin bongari taisi olla Kotkasta kotoisin ja jotkut vielä kauempaa.

Yritän saada aikaiseksi tehdä Immalasta videon, vielä hyvissä ajoin ennen kesää. Sieltä saa otettua niin kaunista kuvaa kuitenkin kun se on niin älyttömän seesteinen paikka. Tein viime kesästäkin videon, jonka voi katsoa vaikka TÄÄLTÄ (YouTube-linkki). Ilokseni sammakotkin olivat heräilleet. Viime vuonna en ehtinyt nähdä niistä edes vilausta. Se on todellakin parista päivästä kiinni milloin ne osuvat kohdalle. Kutu oli vasta alkamassa tiistaina ja ne ovat varmaan jo lähteneet eteen päin.

25.4.2023 sammakoiden kutupaikka

Parin lämpimän kelin aika tuli avattua myös terassikausi! Täytyy sanoa, että tämä kevät ei ole ollut mitenkään kiva allergikon näkövinkkelistä ja vesisadetta ollaan odoteltu ties kuinka pitkään. Leppä kukkii ja koivu aloittaa kukintansa. Viime yönä onneksi satoi vettä… tai satoi myös räntää. Pitää lähteä kohta haistelemaan raitista ilmaa, vaikkapa lintutornille. Onkohan kukaan aloittanut jo vapun juhlinnan?

Kengurun terassilla virvokkeita nauttimassa 26.4.2023

Lämpimän päivän johdosta päätin käydä katsomassa löytyisikö yhdestä vakiopaikasta kangasvuokkoja. Löysin niitä peräti yhden kappaleen! Voi itku sentään mitä näille on oikein tapahtunut. Käykö niitä oikeasti joku keräämässä? Joka kevät sama juttu. Tämä löydös oli onneksi erittäin elinvoimaisen näköinen ja saattaa hyvinkin olla, että kangasvuokkoja löytyy tulevina vuosina lisää. Se olisi oikein hyvä juttu.

Tämä metsä on muutenkin aivan ihana paikka. Se kuuluu sukulaiselleni. Olen monet kerrat käynyt siellä edesmenneen koirani Foxyn kanssa kävelemässä. Käyn edelleen joka kevät katsomassa kuinka puut ovat kasvaneet suuremmiksi. Puiden kasvua on ihana seurata. Kun ne näyttävät näin terveiltä ja kauniin vihreiltä, siitä tulee todella hyvä mieli. Sielu lepää. Ja voi luoja sentään mikä lintujen konsertti siellä olikaan. Otin linnunlaulua vähän talteen.

Varma kevään merkki on myös sääksi-liven avautuminen. Olen sieltä täältä seuraillut niidenkin touhuja, ja ne tosiaankin touhuavat siellä pesällä. En nähnyt tilannetta, mutta sääksi on tehnyt 27.4. yhden munan, jota nyt sitten haudotaan vuorotellen. Välillä kun pesällä on yksi ”emo”, paikalle pyrähtää västäräkki sirkuttelemaan. Sääksikamerasta on myös kiva seurata kuinka Saimaalta lähtee jäät. Tässä on screenshot WWF:n livekuvasta. Sääksipariskunta on pesällä ja keskellä montussa on yksi muna.

Tällaista tällä kertaa. Laitan loppukevennykseksi yhden panoramakuvan, jonka otin 25.4. mennessäni lintutornille. En ensiksi huomannut mitään outoa kuvassa, mutta jälkikäteen tarkistettuani tajusin tässä jotain hassua. Katso tarkemmin kun klikkaat kuvan suuremmaksi. Kevät on siis korkattu ja toivottelen hyvää ja erittäin hauskaa vappua!

Huomaatko kuvassa mitään hassua?

Nyt on kevät! Read More »

Syksyn mietteitä ja vähän kuviakin

Aika kuluu taas käsittämätöntä vauhtia ja syksykin on jo edennyt siihen pisteeseen, että meillä Imatralla alkaa olla ruska komeimmillaan. Viime viikolla oli niin kehnoja kelejä, että ulos ei juurikaan tahtonut lähteä, mutta tänään päätin käydä pienehköllä kierroksella. Aurinko paistoi.

En tiennyt yhtään mitä aioin tehdä, mutta päätin kokeilla käydä valokuvaamassa kolmea kohdetta; Tainionkoskea, Imatrankoskea ja Mansikkalaa. Mansikkalaa siis Vuoksen toiselta puolelta katsottuna. Nyt täytyy heti alkuunsa tunnustaa, että oli minulla järkkärikin mukana, mutta jotenkin kuvaaminen kännykällä vei helppoudellaan voiton! Ja mikä hirveä liikenne oli juuri tuohon aikaan sunnuntaina. Tämä ällistytti minua todella paljon.

Yritin epätoivoisesti hillua Tainionkosken sillalla ottamassa kuvia ihanasta ruskasta joka heijastui todella kauniisti tyyneen Vuokseen. Jostain syystä juuri tähän aikaan sillalla oli todella paljon liikennettä. Silta on sillä tavoin hankala kuvaamisen kannalta, että siinä on vain toisella puolella kävely-/pyörätie. Jos halusi kuvata Vuoksea Saimaalle päin, piti kipitellä autotielle kaiteen viereen. Tästä nyt ei ole mitään dokumenttia näyttää (paitsi kaide), mutta katsokaa mikä syksyinen maisema siellä odotti!

Syksymaisemaa Vuoksella
(klikkaa kuva suuremmaksi)

Tiesin, että Vuoksen varrella alkaa ruska olla parhaimmillaan, mutta mihin sitä sitten tarkalleen menisi kuvia ottamaan, oli hieman epäselvää. Mansikkalan siltojen kohdilla on tietyömaita, jotka voivat pilata kuvat ihan totaalisesti. Tainionkoski oli kaikista lähinnä oleva paikka, joten siitä oli hyvä aloittaa kierros.

Muistin käyneeni vuosi sitten Imatrankoskella, ja silloin syksy oli todella kaunis. Ajattelin käydä katsomassa miltä se tällä kertaa näyttäisi. Hassua sinänsä, koska menin käymään juuri samana päivänä ja miltei samaan aikaankin kyseisessä paikassa. Erittäin hyvä tilaisuus ottaa kuvia miltei ”samasta hetkestä”. Tässä se oli vuosi sitten:

Syksymaisema 2021
2.10.2021 klo 17:33

Tällä kertaa syksyinen kaupunkipuron lähtöpiste näytti tältä:

Syksymaisema 2022
2.10.2022 klo 17:48

Jokaiselta löytyy tietysti se kotiseuturakkaus, mutta mielestäni Imatra on todella kaunis paikka! Teen kaikkeni, että saan tuotua julki kauniita kuvia paikkakunnastamme. Muita asioita en aio blogeissani käsitellä. Ne eivät kuulu tänne. Mutta, mennääs kuvien kanssa seuraavaan paikkaan… jatkoin nimittäin matkaa koskiuomaa kuvaamaan. Pato oli onneksi korjattu jo julkaisukuntoon, jos näin voi sanoa. Vuosi sitten se oli korjattavana. Uljaan näköinen se oli kuitenkin.

Tottakai kävin ottamassa vielä kuvan vastakkaiselta puolelta. Tuonne se vesi juoksee… Venäjälle ja tarkemmin sanottuna Laatokkaan.

Aurinko alkoi laskea todella pian ja ajelin kotiin päin vielä Vuoksen rantaa pitkin. Itä-Siitolan kohdille oli viritelty tällainen raami. Yritin tutkailla, että mistä kohtaa siitä oikein olisi pitänyt ottaa kuva ja mihin, mutta en oikein ymmärtänyt asiaa. Otin kuitenkin omanlaisen kuvan, ja jatkoin matkaa kotiin.

Mistään järkkärillä otetuista kuvista ei tullut oikein mitään. Tulin siihen tulokseen, että niiden eteen on vain tehtävä enemmän töitä. Jalusta alle ja kaikki sääädöt kohdalleen. Miten muuten ihmeessä kännykällä otetut kuvat onnistuu? Noh, niissä on automaatilla toimivia asetuksia. Järkkärissä ei ole… tai olisi, mutta en käytä niitä. Ehkäpä pitäisikin käyttää. Omaa hölmöyttä ja jatketaan matkaa!

Minulla on kotonakin syksylle ties mitä projekteja. Esinnäkin hyötykasvien hydroviljely saa siirtyä olohuoneeseen. Olen tehnyt sitä varten joitain järjestelyjä, jotka ovat vielä hieman kesken. (edellinen kuva nurkkauksesta)

Asioita on taasen vaihteeksi hidastanut syksyn tullen iskevä neuloosi. Se tulee joka vuosi varmasti niin kauan kuin henki pihisee. Kävin lainaamassa kertaalleen SiniSukat-kirjan kirjastosta, ja päätin kokeilla siitä jotain neulomisia. Ensimmäiset kokeilut menivät tosin ihan oman suunnittelun piikkiin, ja odottelevat vielä viimeistelyä. Kuvioita puuttuu ja paljon. Näistä lisää sitten toisessa blogissa. Kuvassa olevat sukat on jo neulottu ja uudet ovat puikoilla.

Vetäisin sukkien neulomisen yhteydessä naamriin suklaalevyn. Sain tämän syntymäpäivälahjaksi. Ai että oli ihana fiilistellä alkavaa syksyä suklaan ja punaviinin kanssa!

Pientä lisäpohdiskelua tähän ajankohtaan tuo vuosi sitten minulla vielä ollut Urho-kissa. Elämä ei aina ole reilua. Männä viikolla on vieläpä ollut todella tuhoisa hurrikaani Ian Floridassa, siellä päin, missä olen joskus asunut. Onneksi kaverit ovat laittaneet edes Facebookiin tietoa, että ovat hengissä. Se ei nimittäin ole tuollaisen jälkeen ollenkaan selvää.

Minulla on sellaisia intressejä, joista en tänne liiemmin kirjoittele, koska ne ovat aika hankalia käsitellä. En myöskään itse ihan kaikkea ymmärrä. En halua, että joku saa vääränlaisen kuvan asioista, jos omat mielipiteeni eivät vastaa faktoja. Olisi kyllä syytä joskus oikaista ihmisten mielissä vääristynyttä tietoa, mutta jätän sen ammattilaisille. Joskus pitää vaan antaa asioiden olla.

Kaipaan todella paljon edesmenneitä lemmikkejäni. Syksyn tullen yksinäisyys taas korostuu, kun ei tule liikuttua niin paljon ihmisten ilmoilla. Pimenevät illat kynttilöineen luovat tunnelmaa, mutta myös haikeutta ja alakuloisuutta. Siksi olisikin hyvä saada asunto laitettua sellaiseen kuosiin, että täällä viihtyy. Asia on hoidossa! Pienin askelin.

Haluan vielä erityisesti kiittää niitä henkilöitä (en tiedä nimiä jne), jotka ovat tehneet tilauksia sivustoni kautta löytyvien mainosbannereiden kautta. Kiitos paljon, olette kultaa! Minulla on tarkoitus vielä tehdä myyntiin pääjäässä-heijastinpipoja, jotka ovat itseni suunnittelemia ja valmistamia. Toivon näistä olevan hyötyä kaikille. Lopettelen tämän lörpöttelyn nyt tältä erää. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja syksyn jatketta!

Syksyn mietteitä ja vähän kuviakin Read More »

Syksy jatkuu

Jotenkin ajattelin, että tänä syksynä saisin nauttia kauniista keleistä, mutta olen syystä tai toisesta nyhjännyt vain kotona. Minuun on taas iskenyt neuloosi, eikä se meinaa hellittää mitenkään! Keskeneräisiä projekteja taas kertyy. Ehdin kuitenkin värjöttelemään yhden päivän kaupungilla ruskan seassa, ja laitankin siitä nyt kuvia tänne. Kännykällä otettuja – pahoittelen. Kerroinkin edellisessä artikkelissa, että kävin katselemassa kaupunkipuroa. Nämä kuvat ovat samalta reissulta mutta eri paikoista. Olikin hyvä idea käydä juuri silloin kuvia ottamassa, koska viikko tämän jälkeen, puista on tippunut miltei kaikki lehdet pois!

Ruskan aika oli Imatralla todella lyhyt. Oikein ottaa kaaliin! Noh, siihen kun ei voi itse vaikuttaa mitenkään, tai ainakin luulisin niin. Ilmastonmuutos tosin varmasti vaikuttaa asiaan ja siinä mielessä epäsuorasti itsekin voisin asiaan vaikuttaa… nyt meni taas liian syvälle uomaan, mutta jatketaan kauniin Imatran parissa.

Imatralla on omenapuisto, joka on nimensä mukaan täynnä omenapuita. Puistoon on istutettu tiettyinä vuosina syntyneille oma omenapuu. Kummipoikani puu on myös tässä puistossa. Puisto sijaitsee Vuoksen varrella Sienimäen ja Mansikkalan ratasillan välissä.

Vuoksen rantaa pitkin kulkee upea kulkureitti, joka kulkee omenapuiston läpi. Siitä pääsee kulkemaan vaikkapa polkupyörällä, ainakin syksyllä vielä. Talvella kulkureittiä ei huolleta (kylttien mukaan), enkä oikeastaan edes tiedä millaisessa kunnossa sitä pidetään. Kesällä ja syksyllä reitti on todella kaunis ja suosittelen siihen tutustumista! Reitti kulkee koko Vuoksen ympäri aina Imatrankoskelta Tainionkoskelle.

Syksyinen näkymä omenapuiston raitilla.

Puistosta pääsee myös rantaan mattolaiturille. Olen monta kertaa pessyt auton tällä paikalla, kun olin nuori. Nykyään siinä ei saa pestä autoa, eikä taida sen koommin saada laiturilla pestä mattojakaan. Näytti vähän siltä, että laituria saivat käyttää enää paikalliset sorsat, joita oli muutama kappale lorvailemassa penkkien alla.

Vuoksen varrella puut syksyisissä väreissä 2021.

Ihana näkymä avautuu Tainionkosken suuntaan ja Vuoksen varren puut olivat todella kauniissa syksyväreissä!

Mansikkakosken ratasilta on aivan tässä vieressä. Se on mielestäni todella upea silta, ja olenkin kuvaillut sitä aikojen saatossa vaikka kuinka paljon. Silta on visuaalisesti erittäin tärkeä imatralaisille, ja meitä hieman täällä ”raivostuttikin”, kun tämän upean sillan viereen päätettiin rakentaa toinen silta junia varten. Uusi silta peitti näkymän vanhaan siltaan Tainionkosken puolelta kokonaan.

Jatkoin matkaa Imatrankoskelle päin. Kun olin kävellyt kaupunkipuron laitamilla, pysähdyin vielä hetkeksi ihastalemaan syksyn värejä voimalaitoksen sillalle. Maisemat muuttuvat toisinaan aika radikaalisti. Oikealla puolella on puistoalue, jonka laitamilla on ollut tammia, jollen väärin muista. Niissä ruska on ollut jotenkin erityisen kaunis joka vuosi. Nyt väritys oli jotenkin pliisu kun alueelta on kaadettu tai karsittu paljon puita.

Ja sitten kotiin päin… oli pakko pysähtyä matkan varrella linja-autopysäkille nappaamaan yksi kuva. Kadunvarsi oli juurikin näin värikäs useamman kilometrin matkalta!

Pysähdyin hakemaan lämmikettä viileneviin syksyiltoihin paikallisen marketin ”märästä päästä”!

Vielä oli ihan pakko lähteä sähkövehkeellä ajelemaan ja ottamaan pari kuvaa. Syksy oli nyt todellakin kauneimmillaan.

Syksy on ainakin itselleni sellaista aikaa, että tulee fiilisteltyä kaikenlaisia asioita. Olen syksyn lapsi. Tästä on jo kolme vuotta aikaa kun olen kulkenut tästä samaisesta kohdasta samanlaisissa merkeissä rakkaan koirani, Foxyn, kanssa. Se tuntuu edelleenkin kuin se olisi ollut eilen. Kuljimme Foxyn kanssa tästä miltei joka päivä.

Kävelytie ilman Foxya on tyhjä, mutta kuitenkin kaunis.

Taisin jossain vaiheessa mainita, että lopetan nämä Foxyn muistelot, mutta eihän siitä taida tulla yhtään mitään! Hän oli niin suuri osa elämääni eläessään, että nyt on jäljellä jättimäinen nippu ihania muistoja tuosta karvakuonosta, ja todella paljon kuviakin. En ole julkaissut lähellekään kaikkia kuvia, eikä niitä voi edes julkaista kun niitä on saletisti tuhansia. Ehkäpä laittelen niitä sitten tänne artikkeleihin ”muistoina” silloin tällöin, jos ne jotenkin liittyvät asiaan.

Kuva Foxysta vuodelta 2016. Syksy on tuloillaan. Pvm: 13.9.2016.

Foxy oli sellainen ihana koira, että suostui olemaan kuvissa. Tätä asiaa ei välttämättä pysty paremmin selittämään. Jos tuntee koiran niin sitten tietää saletisti mitä tarkoitan! Asia kyllä kerrottiin huokaisemalla erittäin syvään jos jostain syystä ei huvittanut olla kuvattavana. Koira osasi esittää tarpeen vaatiessa surkeimmastakin surkeimmat ilmeet. Noh, sai kyllä sitten aina kuvien jälkeen herkkujakin 🙂

Päätän tämän nyt tähän kuvaan. Kuva on otettu miltei samana ajankohtana tästä päivästä, ja olemme lenkillä Foxyn kanssa. Foxy oli aina ”syksyväreissä”

In memoriam Kohon Foxy Girl (23.2.2006-24.6.2019) kuva 4.10.2016

Syksy jatkuu Read More »

Shopping Cart
Scroll to Top