Tag Archive: 96L

Uusia kasveja akvoihin

Hankin ”pitkästä aikaa” akvaan uuden kasvin, joka on minulla ollut aiemminkin kasvatettavana. Kasvi on Anubias var Nana. Edellisestä kokeilusta on enää rippeet jäljellä pienemmässä akvassa ja toivottavasti olen nyt astetta viisaampi kasvin suhteen, ja saan sen pysymään hengissä. Tiedetään – oma vika se oli ettei alunperinkään kasvanut mihinkään ja se lopulta mätäni. Olen nyt tehnyt asian toisin…

Minulla oli hieman hukkaostoksena akvaan hankittu ylisuuri mangrovepuun pala, jonka päätin pätkiä pieniin osiin. Näin sain isolle osaa uusista kasveista kasvualustan. Uusia kasveja on muitakin, kuin kääpiökeihäslehti (Anubias). Vinkkinä on iät ajat käytetty siimalla sidontaa, jos halutaan jonkun kasvin tarrautuvan ajastaan johonkin pintaan kiinni. Eli siimaa vaan ympärille niin kasvi on vaikkapa puupalassa sen avulla aluksi kiinni. Yhden vinkin haluaisin vielä lisätä tuohon siiman kanssa kiinnittämiseen: hanki joku toinen pitämään siitä kasvista ja puupalasta kiinni! Minulla meni varmaan tunti kun sain muutaman keihäslehden tuohon puupalikkaan sidottua kun se siima on niin pirun liukasta vaikka kuivaisi kädetkin. Kasvi pysyy myös halutussa kohdassa hieman paremmin kun toinen pitää siitä kiinni… tai ainakin siitä puupalikasta. Hermot meinas mennä, mutta sain kuin sainkin ne paikoilleen. Niitä on yhdessä pitkähkössä puupalassa nyt kiinnitettynä neljä.
Tässä kuva akvasta 22.1.2011

Kääpiökeihäslehtiä on hurja määrä yhdessä ruukussa ostettaessa. Kasvi maksoi noin 9 euroa, mutta siitä sai viisi erillistä kasvia, ja olisi saanut varmaan enemmänkin jos olisin pilkkonut sitä pienempiin osiin. Seuraavassa kuvassa pitkulainen puupala, johon kiinnitin neljä anubiasta.
nubias var. Nana eli Kääpiökeihäslehti

Jätin sen pusikon suuremmaksi jossa oli jo kukintoja. Tässä lähemmin kuva siitä Anubiaksesta joka kukki ihan täysiään. Melkoisen mielenkiintoisen näköinen. En tiedä kuinka paljon suuremmaksi tuo edes kasvaa, mutta epäilen, ettei järin korkeaksi ainakaan. Tämä suurin kasvi niistä pätkityistä on erillisessä puupalassa kiinni, ja on siten liikuteltavissa eri puolelle akvaa, jos tarve vaatii. Nuo muut neljä ovat tuollaisessa pitkulaisessa kiinni ja se on hieman haasteellisempi sitten sijoittaa… tai parastahan kaikille olisi että se pysyisi siinä paikallaan 🙂
Anubias var. Nana eli Kääpiökeihäslehti

Ihastuin täysiään yhteen toiselta akvaharrastelijalta saatuun Tiikerilumpeeseen! Se juurtui todella hyvin, ja nopeasti. Nyt siihen tulee jo ainakin yksi lehti/viikko lisää, jopa parikin lehteä. Voi olla että sen kanssa tulee vielä ongelmia kun on niin suurikin. Jossakin ohjeistettiin leikkaamaan sellaiset pintavarret pois, jos niitä ilmaantuu. Omaan kasviini ei vielää sellaista ole tullut, mutta se onkin ollut istutettuna vasta pari-kolme viikkoa. Tämä minun versioni kasvista on ilmeisesti vihreä, vaikka siinä vähän punaista onkin.
Nymphaea lotus eli Tiikerilumme

Tiikerilumpeen takana kasvaa pistokkaista lisätyt Rasvalehdet (4 kpl), joista ostettujen versioiden emokasvit ovat sijoitettuina keskelle akvan takaseinustaa. Saattaa olla, että keksin niille jossain vaiheessa paremman paikan, kun alkaa vaikuttaa siltä, että ne menevät koko ajan sekaisin vasemmassa laidassa olevien Amerikantähdikkien kanssa. Molemmat kasvavat kauheaa kyytiä! Amerikantähdikkiä olen jo siirtänyt tuonne pienempään akvaan (70-litranen) yhden taimen, jotta sinne saataisiin lisää kasvillisuutta. Edelliset eivät oikein viihtyneet siellä. Nyt istutin sinne sellaisen tähdikin, jossa on juurakko mukana. Jos vaikka ei mätänisi juuret tällä kertaa, ainakaan niin nopeasti. Tähdikkejä on karsittava tuosta määrästä kohta taas kuitenkin… Hyvä kasvi, jos tarvitsee nopeakasvuisia kasveja, mutta rujon näköinen alarungosta, jos ei saa kauttaaltaan valoa! Pitää siis vähän väliä nyppiä latvustoa lyhyemmäksi.

Tässä on myös yksi uusi tulokas, Anubias heterophylla eli Kongonkeihäslehti. Taas sellainen lajike, joka on istutettava hiekan yläpuolelle etteivät juuret mätäne. Sitä varten minulla oli yksi magrovepuun palanen varattuna johon saan tuon suuren kasvin laitettua.
Anubiasheterophylla eli Kongonkeihäslehti
Näyttäisi tämäkin kasvi viihtyvän hyvin akvassani 🙂 Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen viime kesän jälkeen! Tosin, kun olen näköjään onnistunut pitämään veden hyvänä, niin tuossa Kongonkeihäslehdellä loikoileva Ottokin on viihtynyt akvassani, ja nehän ovat oikein loistavia levänputsareita. Pitävät siis hyvin tuollaiset hitaasti kasvavat kasvit puhtaina. Onhan tuossa toki pieni määrä ”karvaa” mutta ei se nyt maata kaada. Pitänee rapsutella se jossain vaiheessa pois siitä kun käy tuota sen takana olevaa Tähdikkipusikkoa karsimaan. Siitä sitten tuonnempana….

Kalajuttua

Nyt on käynyt niin, että minulla on ”edelleen” pienehkö määrä kalankutua valmistumassa pikkuastiassa. Teen suurinpiirtein samoin kuin viimeeksikin, miinus virheet 😀 Onnistuin kudettamaan seeprakalani vaihteeksi. Nyt on kyseessä leopardi-versio… toivottavasti onnistuu!

Jos jotain hyvääkin niin aina jotain pahaa myös sattuu. Nimittäin, jotakin kävi imunuoliaiselle joka oli poikasaltaassa. Se meni erittäin nopeasti huonoon kuntoon ja hetken näytti siltä, että sen silmä olisi ollut homeessa. Bakteeritulehdus ilmeisesti. Toinen kahdesta imunuoliasesta on edelleen ihan ok. Tältä se näytti hieman ennen kuin jouduin päästämään sen päiviltään…

Iso osa akvaariorehuista sai kenkää kun siivoskelin sitä maanantaina. Nyt se näyttää kutakuinkin tältä:

Toinen tankki odottelee vielä viritystään…

Tankin vasemmassa ylälaidassa on tuollainen valkoinen kehikko, joka on poikasallas varsinaisesti. Olin laittanut sinne väliaikaiseen säilytykseen pari naaraspuoleista seeprakalaa, koska tuolla tankissa oli useampi koiras (jotka on siirretty isoon tankkiin paitsi yksi) niin ne jahtasivat noita paria naarasta niin pahasti, että luulin niiden kuolevan siihen. No, ajatelkaas: kaksi naarasta ja viisitoista urosta! Siirsin kaikki muut koiraat siis tuonne toiseen tankkiin mutta jätin yhden. Jaa miksi? Noh, koska naaraat ovat mätiä täynnä niin antaa heidän kutea siellä rauhassa. Kun tämä on hoitunut loppuun saakka, voi koiraan siirtää myös isoon tankkiin ja jäljelle jää vain kaksi naarasta. Ne eivät tuota mätiä jos koirasta ei ole tankissa. Siispä, ne voidaan pitää erillään. Ajattelin siirtää isosta tankista myös naaraat samaan paikkaan, että niitä ei enää tarviaisi kudettaa missään (PERKELE).

Tässä projektikuvaa noista seeprakalojen kasvamisista. Olen hankkinut ihan tavallisen muoviastian, jota saa eläinkaupasta. Se on tarkoitettu kalojen tmv kuljetukseen soveltuvaksi. Astian vasemmalla puolella on ilmatin, jonka tarkoitus on pitää jonkunlainen veden virtaus koko ajan, niin kutu ei ns. homehdu. Veden olen ottanut poikastankista (edellisessä kuvassa), niin vesiarvot pysyisivät samoina… ihan vain siksi, koska pikkukalat siirretään sitten siihen altaaseen kun ovat siirrettävän kokoisia. Mitä vähemmän eroavaisuuksia, sitä paremmin ne säilyvät hengissä. Vaihdan vettä pieneen astiaan päivittäin litran verran, ja valonlähteenä on hehkulamppu loistamassa heti aamusta, että vesi pysyy lämpimänä ja kasvit tuottavat happea.

Tässä muutaman tunnin ikäistä kalan kutua… munia siis.
Danio rerio eggs
Ihmettelitte varmaan mikä tuo ruisku-letkuhökötys tuossa astian päällä on. Noh, se on se väline, millä siirsin kudun toisesta astiasta toiseen. Minulla on sellainen 30 litran lasiastia, jossa kudetin nämä seeprakalat. Kun kala oli laskenut mädin, kävin keräämässä sen sieltä tankista pois ja siirsin toiseen astiaan, jota on helpompi vahtia/valvoa. Tämä muoviastia on siinäkin mielessä hyvä, koska siinä on karhea epätasainen pohja, toisin kuin lasiastiassa. Kalan munat eivät siis jää siihen pohjaan kiinni ja homehdu, kunhan vettä muistaa vaihtaa pieniä määriä päivässä. Kävin äsken katsomassa (aika: 23.45) että osa munista on jo kuoriutuneet… tai aika iso osa itse asiassa! Tämä tietää huomiselle paljon akvaarioiden siivoilua jne kun pitää saada ne pikkufisut sitten uuteen kotiin kun lähtevät parin päivän päästä uimaan. Suraavassa linkki seeprakalan kehitykseen (pop-up):
http://www.cas.vanderbilt.edu/bioimages/animals/danrer/zfish-devel.htm

Kertoilen sitten myöhemmin lisää kokeilustani.

Tässä on hieman erikoinen havaintoni:

Tämä veijari sattui silmääni kun tarkkailin akvaariotani suursiivouksen jälkeen, onko kaikki kunnossa vesimaailmassani. Olen pitkään miettinyt, että mitä ihmeen valkoisia pilkkuja akvaarion reunamilla on. Yhdistin asian kuitenkin kotiloihin, mutta en petokotiloihin. Seurailin aikani tankkia ja sama kotilonryökäle kävi samassa laitamassa useaan kertaan. Ovatko nämä petokotilon munia? Pakko olla, koska se ei syö niitä kun sattuu kohdalleen ja niitä toisinaan häviää siitä laidasta poiskin. Niillä on ollut yllin kyllin nyt ruokaa tankissa, mikä on saanut ne lisääntymään, noh, sanoisinko että rutkasti 😀
Kohta niitä voi luovuttaa toisille… jos tarvitset petokotiloita, ota yhteyttä!

Yhden kuvan vielä laitan päivää piristämään, koska täällä Imatralla on ainakin ollut tänään todella rujo ilma. Vettä satanut koko päivän ja harmaata kaikki maisemat. Näinkin mukavasti välillä meni.. kuva on otettu 20.5. parvekkeeltani ja kuvassa makoilee Spede 🙂

Täältä taas tähän ja nyt mie meen nukkumaa!

Akvaarion totaalinen siivous

Siivosin akvaarion eilen maanantaina, kun alkoi toden totta ärsyttämään sen hankala huollettavuus. Otin kaikki kalat toiseen lasiastiaan pariksi tunniksi, ja tyhjensin tankin kaikkia hiekkoja myöten. Pesin hiekat ja huuhtelin altaan.

En muista, olenko aiemmin maininnut, mutta tuli laitettua silloin aluksi pikkasen liikaa hiekkaa tankkiin ja olen sitä epätoivoisesti yrittänyt sieltä vedenvaihtojen aikoihin poistaa. Mutta, eihän siitä mitään tule kun on kalat siellä vielä ja sitten siellä pohjalla on perustamisvaiheessa laittamani lannoitusmömmö joka sotkee heti veden jos siellä pohjalla jotakin möyhii. Nyt riitti kiitti!

Huuhtelin siivilän läpi hiekan ennen kuin laitoin sitä tankkiin takaisin. Huomasin, että sitä tosiaankin oli aivan liikaa alunperin. Nimittäin, jätin noin 10 litraa laittamatta takaisin ja sitä on ihan tarpeeksi tuolla tankissa vielä. Kalat saivat lisää tilaa uimiseen… about 10 litraa meni tietty lisää vettäkin! Samalla poistin sellaisia kasveja, jotka vaan levääntyvät tuolla kun ei nuo minun ”putsarit” niitä käy läpi. Kyse on hento- ja pienilehtisistä kasveista joita ostin viimeisimmäksi. Ei niitä kannata laittaa tuohon tankkiin alkuunkaan. Osa on tuolla poikastankissa vielä kuitenkin, koska poikaset tuntuvat niistä tykkäävän… liekö johtuisi siitä kun en ole sinne survonut sitä lannoitetta ollenkaan. Hyvin näyttävät kasvavan ja ovat paljon puhtaampiakin. Laittelen kuvaa kunhan saan otettua kamerasta.

Kaloja ja pikkukotiloita

Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että pitäisi tuo akvaario kunnolla putsata. Olen tunkenut sinne enstennäkin aivan liikaa hiekkaa, joista puolet joutaisi pois. Vie ihan turhaan vesitilaa kaloilta. Jotakin hyötyä siitä siivottomuudestakin on. Nimittäin, kun aikani tutkiskelin siivotonta akvaarion pohjaa, huomasin ensimmäiset pikkuruiset petokotilot. Kyllä ne näyttävät tuolla parittelevan silloin tällöin, mutta en ole koskaan nähnyt yhen yhtäkään poikasta. Nyt niitä näkyi kaksi 😀 Mahtavaa! Niistä saa kuitenkin maksaa vitosen kappaleelta kun käy ostamassa kaupasta.

Ilokseni olen myös huomannut, että kasvattamani seeprakalat ovat vielä hengissä. Siirsin niitä noin kahdeksan isompaan tankkiin, ja kolme niistä taisi kuolla liiallisesta stressistä. Loput viisi ovat olleet ihan ok tuolla. Ne kasvavat ihan normaalisti vaikka ovat vielä aikamoisen matkan päässä täysikasvuisista fisuista. Samoin tuolla pikkutankissa olevat seeprikset kasvavat. En tiedä, mutta minusta tuntuu että ne leikkivät siellä välillä. Ne vetävät nimittäin sellaista rallia siellä pohjaa pitkin ja pujoittelevat kasveissa. Siellä on sellaisia tuuheampia rehuja juuri noita poikasia varten.

(Toivottavasti ei tule sähkökatkosta kun ukkonen jyrisee ulkona)

Nyt tulee muuten vettä kuin esterin peestä. Pitänee käydä katsomassa ettei kastu ihan nuo pehmusteet partsilla…

Så där. Ei onneksi kauhean pahasti partsille sada kun on lasitus tuossa. Tosin seinustojen liitoskohdissa on rakosia joten vesi tulee niistä kyllä sisään jos sataa tietyssä kulmassa. Enivei, se siitä sateesta 😀

Pitänee taas laittaa seeprakaloille kutulaari valmiiksi kun näyttää siltä, että tuo naaras on taas täynnä mätiä. Jos saisi niitä leopardi-versioita tällä kertaa. Edelliset olivat raidallisia. Pitää yrittää ottaa niistä jossain vaiheessa kuvia jos se on kuinkaan mahdollinen. Ovat nimittäin aika liikkuvaista sorttia. Mutta tämä tällä kertaa kaloista.

Liian vähän aikaa akvaariolle…

Hitto soikoon. Käyn joka päivä kotona kaksi kertaa ruokkimassa kalat ja samalla tarkistan, että ne ovat kondiksessa. Noh, ylläri, että taas minulta on yksi seeprakala kadonnut. Nyt en löytänyt sitä edes pohjalta. Näinköhän se on loukannut itsensä ja joutunut partamonnien suihin…

Tää on taas tätä, että en tajua mikä niille voi tulla kun kerran joka paikassa sanotaan, että ovat helppohoitoisia kaloja. Minä en näemmä saa pysymään niitä mitenkään hengissä! ***KELE. Noh, ne pikkufisut on ihan ok, enkä minä sieltä ees huomais, jos joku heittäis henkensä.

Harvensin eräs päivä kasvustoa, kun oli alkanut hieman rehottaa. Jostain syystä siellä akvaariossa ne kasvavat aivan käsittämätöntä tahtia. Yhden rehun, minkä olin hankkinut heti alussa, jouduin liipasee hiiteen, kun sen pintalehdet peittivät kolmasosan akvaarion veden pinnan pinta-alasta. Eihän siinä mikää seeprakala kyllä ui, jos ei ole selkeitä kulkureittejä. Karsin kunnolla rehuja, en säästellyt mitään. Pitää lähipäivien aikana käydä imuroimassa se pohja ja vaihtaa vesi.

Yhden hauskan asian huomasin tänään, mitä en ole aiemmin nähnyt: mustatetrat kuhertelivat! Se oli jotenkin aivan ihanan näköistä 🙂 Minulla siis on siellä yksi uros ja kaksi naarasta. En ole niiden nähnyt tekevän siellä altaassa mitään muuta kuin syövän ja heittelevän jotakin äkkipikaisia kieppejä. ”Lapas-mafia” lisääntyy! Pitääkin käydä katsoos miten se oikein niiltä sujuu…

Uusia petoja tankkiin + hoito-ohje! (Petokotilo)

Päreet paloi tyystin noihin nilviäisiin ja päätin käydä metsästämässä pari petokotiloa… siis akvaariooni on ilmaantunut sellaisia pikkuruisia kasveja syöviä kotiloita. Laitan kuvan jossakin vaiheessa. Kävin jopa löytämässä nimenkin tuolle otukselle – tai kahdelle! Toinen limanuljaska on Kehäkotilo ja toinen Huppukotilo.

Petokotilot lähti samantien liikuskelemaan tuolla akvaariossa ees taas. Pitääkin välillä käydä tarkistelees etteivät ne oo syöneet kaloja sieltä. Ainakin kun täältä katselee, niin näkee kun kalat uivat sikin sokin tuolla.

Joo hyvältä näyttää! Aikamoista vauhtia tuollanenkin kulkee 😮
Toista en löytänyt tuolta vielää, mutta se lienee löytyy sitte myöhemmin kun etsiskelee. Molemmat lähtivät kuiteskii eri suuntiin, että en usko että ovat olleet sillä tavoin törmäyskurssilla että olisivat popsineet toisensa 😀
Joo, pakko laittaakin kuvia jossain vaihessa noista ötököistä. Mutta nyt pikaisesti autolla ajelemaan hyiseen pakkaseen… nyt on jo lauhtunut – ei enää kuin -13C. Viikonloppuna oli lauantaina -27C !

Kävin tuossa katselemassa, että mitäs kaikkea kotilolajikkeita minulta oikein tässä vaiheessa löytyy. Niitä olikin 3 eri lajiketta. Erikoista. Niin se silmä ei näköjään kaikkea huomaa. Kävin juuri suurennuslasin kanssa tutkimassa akvaarion lasia, ja siitä löytyin pikkuriikkinen Huppukotilo (Acroloxus lacustris). En olisi varmaankaan tajunnut moista edes kokeilla, mutta kun satuin surffailemaan aqua-web.fi-foorumilla, löytyi sieltä sellainen paikka jossa on mainittuna tutuimmat kotilolajit akvaariosta. Samasta syystä löysin tuon tuholaisenkin, Postitorvikotilon (Gyralus sp.), jonka tuhoamiseksi hankin pari noita petokotiloitakin.

Jes! Nyt niitä hoito-ohjeita tänne tuosta elukasta…
Elikkäs kyseessä on petokotilo, Anentome helena, joka popsii kaikki ns kilpailijansa pois akvaariosta. Tunnetaan englanniksi nimellä Assasin Snail, Killer Snail, Bumble Bee Snail.
Vaikea saada lisääntymään. Kotilo ei ole hermafrodiitti vaan tarvitsee parittelun lisääntyäkseen. Lisääntymistahti on myös hidas. Kotilo munii yhden munan kuukaudessa jos sitäkään. Koska muna jätetään itsekseen kehittymään, on erittäin yleistä, että muut kotilokaverit popsivat sen naamariinsa. Siis, tämä elukka on erittäin hidas lisääntymään.
Nimestään huolimatta Petokotilo on akvaariossa muille asukeille (kaloille jne) kiltti, niin kauan kunnes kohteena ei ole saaliseläimet. Se syö kaikki muut kotilot mitä löytää elinympäristöstään. Tässä lienee syy, miksi niitä hankitaan akvaarioihin hävittämään, esimerkiksi kasveja tuhoavaa kotilokantaa!
Ravinnokseen tämä petokotilo siis syö toisia kotiloita, ja popsii mielellään akvaariossasi olevat Kehäkotilot (postitorvikotilot) ja Kierteissarvikotilot, joita voi toisinaan ilmestyä riesaksi asti… Kehäkotilot syövät siis akvaariokasveja. Huomattavaa kuitenkin on, että jos ruokit kalojasi liikaa, ja akvaarioosi jää ”ruoanjätteitä”, syö Petokotilo mieluummin niitä kuin toisia kotiloita (muista kaloilla joskus paastopäivä). Jos käy sillä tavalla, että petokotilosi on popsinut kaiken mahdollisen mitä pitikin, voit ruokkia sitä sen jälkeen pelleteillä.
Tietojen lähde: http://theaquariumwiki.com/Anentome_helena
Vapaa suomennos: Minna G. 2010

Uusia asukkaita akvaariossa

Kävin perjantaina 27.11. hakemassa uusia asukkaita akvaariooni. Tällä kertaa mukaan lähti parvi NeonTetroja edellisten kaveriksi, parvi jotakin pilkullisia monnisia ja Seeprakaloja, jotka nekin pilkullisia. Nuo edelliset seeprakalathan olivat raidallisia. Nyt akvaariossa on tarpeeksi fisuja. En taida enempää hankkia niin noille jää sitten tilaa uiskennella tuolla etteivät törmäile toisiinsa jne. Nuo seeprakalat on niin vilkkaita että saattavat olla pikkusen onnettomuusalttiita kun vipeltävät tuolla menemään. Ne nimittäin välillä jahtaileevat toisiaan ja uivat ees taas aika lujaakin. Sitä mie epäilin, että se yks oli semmoses loukkaantunu, jos vaik on tuoho mangrovepuuhun törmänny ku siin on tommosii teräviä kohtia.

Jatkan taas kirjotusta jossaki välissä… Pitää löytää jostaki semmonen aikaleiman koodi… Ehdotuksia?

Edit: 30.11.2009
Jaahas… sain sitten kuopata vielä yhden seeprakalan 🙁 Ilmeiseti pitänee nyt odotella että tuo akvaario rauhottuu. Yksi tänä päivänä kuollut fisu oli uudesta satsista jonka hankin silloin perjantaina. Muut näyttävät sopeutuvan ihan ok tuonne akvaarioon. Eivät edes pelästyneet kun imuroin sitä pohjaa tänään jonkun verran.

Seepra-fisu

Noh, kyllä se nyt siltä näyttää, että se yksi evärikkoinen seeprakala on vaihtanut hiippakuntaa 🙁

Ei näille kai mitään voi, ja yritin parhaani. Noh, käydään sitten hakemassa uusia kaloja tuonne, varmaankin maanantaina (palkkapäivä).

Kävin tänään hakemassa uusia kasveja muutaman tuonne akvaarioon, ja jos niidenkin ostelemisen vois pikkuhiljaa lakata ja antaa edellisten kasvaa oikeisiin mittoihinsa 🙂

Edit: 29.11.2009 klo 18.50
Nyt mie tähän samaan paikkaan laitan ettei tarvia sataa aihetta alottaa…

Huomasin tänään kun tarkkailin tuota akvaariota, että siellä on taas yksi seeprakala uimassa pohjalla selkää. Päätin ottaa kaikki laittamani luonnonkivet sieltä pois. Haluan varmistaa, ettei niistä mitään liukene tuonne, vaikka ei niistä kuulemma pitäisi. En ole kuitenkaan laittanut mitään sellaisia kiviä, missä näkyisi mitään merkkejä mistään malmista tms, esim raudasta.

Kun otin niitä kiviä pois akvaariosta niin arvatkaas mitä sieltä löytyi? Noh, tietenkin se kadoksissa oleva seeprakala! En voinu uskoo silmii siinä vaiheessa kun vahingossa otin pyrstöstä kii kun niitä kiviä poimin. Se oli kyllä aika surkeassa kunnossa, niin ei siinä muukaan auttanut kun päättää sen päivät 🙁 Toinen kala vielä tuolla uiskentelee… ajattelin hetken sitä siellä pitää ennen kun pystyn paikantamaan mikä siinä on vialla. Jos on vaikka vedestä johtuvaa eikä evärikko, niin kuin se aikaisempi oli. Molemmat seeprakalat on siitä ensimmäisestä satsista. Kävin siis hakemassa uusia kaloja tuossa perjantaina…

Seeprakalat

Tänään on kyllä muutoin mukavan oloinen päivä, kun aurinkokin pilkahtelee taivaalla, mutta huomasin eilen yhden fisun olevan pikkuisen voimattomassa kunnossa. Se oli kyllä hengissä kun menin nukkumaan, mutta pikkuisen semmoinen ”ajelehtiva”… ilmeisesti heittänyt henkensä yöllä kun noita seeprakaloja näyttäs olevan 5 tuolla altaassa enää jäljellä. R.I.P.

Mihkähän se on oikein mennyt kun sitä ei löydy tuolta enää? Ovatko nämä fisut kannibaaleja?
Otin asiasta selvää, ja kävi ilmi, että ei ne kannibaaleja ole. Kala on kuollessaan uponnut pohjalle, ja minullahan sattuu tuolla olemaan semmoinen pikkuvipeltäjä, partamonni, joka on todennäköisemmin syönyt kalaraadon. YÖÄK! Noh, semmosta se elämä on…
Yritin tossa ottaa hetki sitten muutamia kuvia vielä tuosta parvesta mikä on jäljellä, ja voin sanoa, että ei ole mikää helpoimmasta päästä kuvattavia nuo 😀

Tämä on nyt sitten mielenkiintoista…
Kun kävin katselelmassa tuota akvaariotani, niin se kadoksissa ollut kala ilmestyi siihen uiskentelemaan. Ei se yhtään sen erillaisemmalta näyttänyt kuin eilenkään, eli huonokuntoiselta vaikutti, mutta se tuli selkeästi siihen muiden seuraan ja syömään. Näinköhän se onkin vain satuttanut itsensä jossakin? Ei siinä kyllä ruhjeita näy tmv. Noh, olkoon nyt tuolla sitten. Jos se vaikka joku päivä virkistyisi 🙂

Seeprakala

Nuo seeprakalat on todella kauniita! Niistä hohkaa tietystä kulmasta katsoen tuollaista punaista väriä. Muuten ne näyttävät sellaisilta kullan värisiltä. Kun valkkasin niitä tuolta kaupasta, niin ne näyttivät pelkästään sellaisilta beigen värisiltä, joissa oli noita raitoja. Tarkoitus on ottaa vielä toinen parvi noita, mutta otan sitten niitä pilkullisia. Noille voi kehittyä semmoinen kaunis ”huntu”, ja ilmeisesti yhdellä ainakin noista minun kaloistani sellainen on kehittymässä. Pahoin pelkään, että juuri tuo heikko yksilö ois sellanen, mille se kaunis huntu ois kehittymässä. Se on sen verran suurempi kun nuo muut. Noh, katsotaan sitten kuinka äijän käy! Perjantaina lähden ostamaan uuden parven (tai lauantaina), niin voin siinä samalla hankkia tuollaisen uuden raidallisen tilalle, jos tuo yksi tuolta kupsahtaa… julmaa 🙁

Albinomonninen

Partamonni

Lisää asioista uudessa kirjoituksessa…