Tag Archive: petokotilo

Kalajuttua

Nyt on käynyt niin, että minulla on ”edelleen” pienehkö määrä kalankutua valmistumassa pikkuastiassa. Teen suurinpiirtein samoin kuin viimeeksikin, miinus virheet 😀 Onnistuin kudettamaan seeprakalani vaihteeksi. Nyt on kyseessä leopardi-versio… toivottavasti onnistuu!

Jos jotain hyvääkin niin aina jotain pahaa myös sattuu. Nimittäin, jotakin kävi imunuoliaiselle joka oli poikasaltaassa. Se meni erittäin nopeasti huonoon kuntoon ja hetken näytti siltä, että sen silmä olisi ollut homeessa. Bakteeritulehdus ilmeisesti. Toinen kahdesta imunuoliasesta on edelleen ihan ok. Tältä se näytti hieman ennen kuin jouduin päästämään sen päiviltään…

Iso osa akvaariorehuista sai kenkää kun siivoskelin sitä maanantaina. Nyt se näyttää kutakuinkin tältä:

Toinen tankki odottelee vielä viritystään…

Tankin vasemmassa ylälaidassa on tuollainen valkoinen kehikko, joka on poikasallas varsinaisesti. Olin laittanut sinne väliaikaiseen säilytykseen pari naaraspuoleista seeprakalaa, koska tuolla tankissa oli useampi koiras (jotka on siirretty isoon tankkiin paitsi yksi) niin ne jahtasivat noita paria naarasta niin pahasti, että luulin niiden kuolevan siihen. No, ajatelkaas: kaksi naarasta ja viisitoista urosta! Siirsin kaikki muut koiraat siis tuonne toiseen tankkiin mutta jätin yhden. Jaa miksi? Noh, koska naaraat ovat mätiä täynnä niin antaa heidän kutea siellä rauhassa. Kun tämä on hoitunut loppuun saakka, voi koiraan siirtää myös isoon tankkiin ja jäljelle jää vain kaksi naarasta. Ne eivät tuota mätiä jos koirasta ei ole tankissa. Siispä, ne voidaan pitää erillään. Ajattelin siirtää isosta tankista myös naaraat samaan paikkaan, että niitä ei enää tarviaisi kudettaa missään (PERKELE).

Tässä projektikuvaa noista seeprakalojen kasvamisista. Olen hankkinut ihan tavallisen muoviastian, jota saa eläinkaupasta. Se on tarkoitettu kalojen tmv kuljetukseen soveltuvaksi. Astian vasemmalla puolella on ilmatin, jonka tarkoitus on pitää jonkunlainen veden virtaus koko ajan, niin kutu ei ns. homehdu. Veden olen ottanut poikastankista (edellisessä kuvassa), niin vesiarvot pysyisivät samoina… ihan vain siksi, koska pikkukalat siirretään sitten siihen altaaseen kun ovat siirrettävän kokoisia. Mitä vähemmän eroavaisuuksia, sitä paremmin ne säilyvät hengissä. Vaihdan vettä pieneen astiaan päivittäin litran verran, ja valonlähteenä on hehkulamppu loistamassa heti aamusta, että vesi pysyy lämpimänä ja kasvit tuottavat happea.

Tässä muutaman tunnin ikäistä kalan kutua… munia siis.
Danio rerio eggs
Ihmettelitte varmaan mikä tuo ruisku-letkuhökötys tuossa astian päällä on. Noh, se on se väline, millä siirsin kudun toisesta astiasta toiseen. Minulla on sellainen 30 litran lasiastia, jossa kudetin nämä seeprakalat. Kun kala oli laskenut mädin, kävin keräämässä sen sieltä tankista pois ja siirsin toiseen astiaan, jota on helpompi vahtia/valvoa. Tämä muoviastia on siinäkin mielessä hyvä, koska siinä on karhea epätasainen pohja, toisin kuin lasiastiassa. Kalan munat eivät siis jää siihen pohjaan kiinni ja homehdu, kunhan vettä muistaa vaihtaa pieniä määriä päivässä. Kävin äsken katsomassa (aika: 23.45) että osa munista on jo kuoriutuneet… tai aika iso osa itse asiassa! Tämä tietää huomiselle paljon akvaarioiden siivoilua jne kun pitää saada ne pikkufisut sitten uuteen kotiin kun lähtevät parin päivän päästä uimaan. Suraavassa linkki seeprakalan kehitykseen (pop-up):
http://www.cas.vanderbilt.edu/bioimages/animals/danrer/zfish-devel.htm

Kertoilen sitten myöhemmin lisää kokeilustani.

Tässä on hieman erikoinen havaintoni:

Tämä veijari sattui silmääni kun tarkkailin akvaariotani suursiivouksen jälkeen, onko kaikki kunnossa vesimaailmassani. Olen pitkään miettinyt, että mitä ihmeen valkoisia pilkkuja akvaarion reunamilla on. Yhdistin asian kuitenkin kotiloihin, mutta en petokotiloihin. Seurailin aikani tankkia ja sama kotilonryökäle kävi samassa laitamassa useaan kertaan. Ovatko nämä petokotilon munia? Pakko olla, koska se ei syö niitä kun sattuu kohdalleen ja niitä toisinaan häviää siitä laidasta poiskin. Niillä on ollut yllin kyllin nyt ruokaa tankissa, mikä on saanut ne lisääntymään, noh, sanoisinko että rutkasti 😀
Kohta niitä voi luovuttaa toisille… jos tarvitset petokotiloita, ota yhteyttä!

Yhden kuvan vielä laitan päivää piristämään, koska täällä Imatralla on ainakin ollut tänään todella rujo ilma. Vettä satanut koko päivän ja harmaata kaikki maisemat. Näinkin mukavasti välillä meni.. kuva on otettu 20.5. parvekkeeltani ja kuvassa makoilee Spede 🙂

Täältä taas tähän ja nyt mie meen nukkumaa!

Kaloja ja pikkukotiloita

Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että pitäisi tuo akvaario kunnolla putsata. Olen tunkenut sinne enstennäkin aivan liikaa hiekkaa, joista puolet joutaisi pois. Vie ihan turhaan vesitilaa kaloilta. Jotakin hyötyä siitä siivottomuudestakin on. Nimittäin, kun aikani tutkiskelin siivotonta akvaarion pohjaa, huomasin ensimmäiset pikkuruiset petokotilot. Kyllä ne näyttävät tuolla parittelevan silloin tällöin, mutta en ole koskaan nähnyt yhen yhtäkään poikasta. Nyt niitä näkyi kaksi 😀 Mahtavaa! Niistä saa kuitenkin maksaa vitosen kappaleelta kun käy ostamassa kaupasta.

Ilokseni olen myös huomannut, että kasvattamani seeprakalat ovat vielä hengissä. Siirsin niitä noin kahdeksan isompaan tankkiin, ja kolme niistä taisi kuolla liiallisesta stressistä. Loput viisi ovat olleet ihan ok tuolla. Ne kasvavat ihan normaalisti vaikka ovat vielä aikamoisen matkan päässä täysikasvuisista fisuista. Samoin tuolla pikkutankissa olevat seeprikset kasvavat. En tiedä, mutta minusta tuntuu että ne leikkivät siellä välillä. Ne vetävät nimittäin sellaista rallia siellä pohjaa pitkin ja pujoittelevat kasveissa. Siellä on sellaisia tuuheampia rehuja juuri noita poikasia varten.

(Toivottavasti ei tule sähkökatkosta kun ukkonen jyrisee ulkona)

Nyt tulee muuten vettä kuin esterin peestä. Pitänee käydä katsomassa ettei kastu ihan nuo pehmusteet partsilla…

Så där. Ei onneksi kauhean pahasti partsille sada kun on lasitus tuossa. Tosin seinustojen liitoskohdissa on rakosia joten vesi tulee niistä kyllä sisään jos sataa tietyssä kulmassa. Enivei, se siitä sateesta 😀

Pitänee taas laittaa seeprakaloille kutulaari valmiiksi kun näyttää siltä, että tuo naaras on taas täynnä mätiä. Jos saisi niitä leopardi-versioita tällä kertaa. Edelliset olivat raidallisia. Pitää yrittää ottaa niistä jossain vaiheessa kuvia jos se on kuinkaan mahdollinen. Ovat nimittäin aika liikkuvaista sorttia. Mutta tämä tällä kertaa kaloista.

Akvaarioelämää + auton kiroamista

Tykästyin joku aika takaperin hankkimiini petokotiloihin sen verran, että kävin noutamassa vielä toisen setin. Nyt niitä on 4 tuolla kuljeskelemassa. Ne tosiaankin putsaavat akvaariota kaikin puolin. Niitä pitää vaan olla tarpeeksi että ajavat asian. Jos kasvijätteet ja kalojen kakat loppuvat ennen aikojaan, niin niille voi tosiaankin syöttää pellettejä. Ilmeisesti niillä on tarpeeksi mässäiltävää, aloittelija kun olen näissä hommissa, niin taidan hieman liikasyöttää kaloja. Kissat muuten tuntevat akvaarioelikot nimellä fisut, koska kalojahan he syövät muutoinkin, mutta noihin ei ole koskemista. Aivan eri asia 😀 Akvaariossa siis on fisuja, ei kaloja.

Muutakin elämää sitä näköjään välillä joutune kärsimään kun auto ei tänään esimerkiksi startannut ollenkaan. Perkeleen lämmitystolppa oli ajastettu väärin. Ei ihme, ettei ”Peto-Fiiatti” lähde käyntiin kun pakkasta on ollut keskimäärin -20 yli vuorokauden edellisestä käynnistyksestä… kuulostaa ihan tietokoneen toiminnalta. Valkonen iglu siis lepäilee parkkipaikalla vielä huomiseen, ja toivottavasti sitten käynnistyy. On muuten tavallaan ihan helvetistä, että talvella joutuu tollasella autolla ajelemaan, joka on tehty tai suunniteltu Italiassa. Ei siinä toimi ees perseenlämmitin. Täytyy pitää huoli, että käy virtsaamassa ennen ja jälkeen kun sillä lähtee liikenteeseen ettei tarvitse pian hakea antibioottikuuria kun saa kusitulehduksen. Eilen tuo ”peto” (mainoslause: Fiat on petojen sukua) päätti jättää käyttämättä useamminkin tyypille ominaista ohjaustehostetta puolet päivästä kun sillä liikuskelin. Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin senköhän takia olkalihakset on ihan jumissa olleet tänään? Syytetään siitäkin fiiattia. Ei ollut kivaa kurvailla tuolla parkkipaikkojen lomassa autolla, kun tiennyt mitenkä ”ketterästi” auto kääntyy… tai siis eihän se todellakaan ketterästi kääntynyt!

Joomut, nyt on taas pikkuset stoorit kirjoiteltu ja aika mennä koht lepäilemään. Yritetään taas kirjoitella lähiaikoina tännekin niin ei tule hurjempia pausseja. Noista petokotiloista sen verran, että huomasin tossa kun ruokin fisut, että tos vissii kaks niistä taitaa olla just suvunjatkopuuhissa, tai sit se toinen yrittää syödä sen toisen 😀 Tällä viimesimmällä erällä (2 kpl) oli toisella mukana semmonen pikkunen poikanen kyljessä. Kun laitoin ne tonne tankkiin, niin se poikanen irtos siitä emosta sen verran, että tipahti toiseen kohtaan. Noh, seurasin sitä hetken verran, kun tietty kävi mielessä että kolhiintuiko se pahastikin pudotuksessa, niin se emo kävi etsimässä sen poikasen sieltä. Se meni sen päälle ja otti sen tavallaa ”haltuun”. Kävi kyllä mielessä että oisko se sen syönyt kuitenkin pirulainen, kun en ole sitä poikasta nähnyt enää missään, mutta niin se emokin meni sitten siitä jonkun ajan päästä hiekan sisään. Veiköhän se sen poikasen sinne hiekkaan turvaan? Täytyykin tutkia asiaa tarkemmin… onneks on tällanen päiväkirja mihkä voi kirjottaa aina tapahtumia ja tarkistella juttuja myöhemmin 🙂

Enivei, nyt täältä tähän.

Uusia petoja tankkiin + hoito-ohje! (Petokotilo)

Päreet paloi tyystin noihin nilviäisiin ja päätin käydä metsästämässä pari petokotiloa… siis akvaariooni on ilmaantunut sellaisia pikkuruisia kasveja syöviä kotiloita. Laitan kuvan jossakin vaiheessa. Kävin jopa löytämässä nimenkin tuolle otukselle – tai kahdelle! Toinen limanuljaska on Kehäkotilo ja toinen Huppukotilo.

Petokotilot lähti samantien liikuskelemaan tuolla akvaariossa ees taas. Pitääkin välillä käydä tarkistelees etteivät ne oo syöneet kaloja sieltä. Ainakin kun täältä katselee, niin näkee kun kalat uivat sikin sokin tuolla.

Joo hyvältä näyttää! Aikamoista vauhtia tuollanenkin kulkee 😮
Toista en löytänyt tuolta vielää, mutta se lienee löytyy sitte myöhemmin kun etsiskelee. Molemmat lähtivät kuiteskii eri suuntiin, että en usko että ovat olleet sillä tavoin törmäyskurssilla että olisivat popsineet toisensa 😀
Joo, pakko laittaakin kuvia jossain vaihessa noista ötököistä. Mutta nyt pikaisesti autolla ajelemaan hyiseen pakkaseen… nyt on jo lauhtunut – ei enää kuin -13C. Viikonloppuna oli lauantaina -27C !

Kävin tuossa katselemassa, että mitäs kaikkea kotilolajikkeita minulta oikein tässä vaiheessa löytyy. Niitä olikin 3 eri lajiketta. Erikoista. Niin se silmä ei näköjään kaikkea huomaa. Kävin juuri suurennuslasin kanssa tutkimassa akvaarion lasia, ja siitä löytyin pikkuriikkinen Huppukotilo (Acroloxus lacustris). En olisi varmaankaan tajunnut moista edes kokeilla, mutta kun satuin surffailemaan aqua-web.fi-foorumilla, löytyi sieltä sellainen paikka jossa on mainittuna tutuimmat kotilolajit akvaariosta. Samasta syystä löysin tuon tuholaisenkin, Postitorvikotilon (Gyralus sp.), jonka tuhoamiseksi hankin pari noita petokotiloitakin.

Jes! Nyt niitä hoito-ohjeita tänne tuosta elukasta…
Elikkäs kyseessä on petokotilo, Anentome helena, joka popsii kaikki ns kilpailijansa pois akvaariosta. Tunnetaan englanniksi nimellä Assasin Snail, Killer Snail, Bumble Bee Snail.
Vaikea saada lisääntymään. Kotilo ei ole hermafrodiitti vaan tarvitsee parittelun lisääntyäkseen. Lisääntymistahti on myös hidas. Kotilo munii yhden munan kuukaudessa jos sitäkään. Koska muna jätetään itsekseen kehittymään, on erittäin yleistä, että muut kotilokaverit popsivat sen naamariinsa. Siis, tämä elukka on erittäin hidas lisääntymään.
Nimestään huolimatta Petokotilo on akvaariossa muille asukeille (kaloille jne) kiltti, niin kauan kunnes kohteena ei ole saaliseläimet. Se syö kaikki muut kotilot mitä löytää elinympäristöstään. Tässä lienee syy, miksi niitä hankitaan akvaarioihin hävittämään, esimerkiksi kasveja tuhoavaa kotilokantaa!
Ravinnokseen tämä petokotilo siis syö toisia kotiloita, ja popsii mielellään akvaariossasi olevat Kehäkotilot (postitorvikotilot) ja Kierteissarvikotilot, joita voi toisinaan ilmestyä riesaksi asti… Kehäkotilot syövät siis akvaariokasveja. Huomattavaa kuitenkin on, että jos ruokit kalojasi liikaa, ja akvaarioosi jää ”ruoanjätteitä”, syö Petokotilo mieluummin niitä kuin toisia kotiloita (muista kaloilla joskus paastopäivä). Jos käy sillä tavalla, että petokotilosi on popsinut kaiken mahdollisen mitä pitikin, voit ruokkia sitä sen jälkeen pelleteillä.
Tietojen lähde: http://theaquariumwiki.com/Anentome_helena
Vapaa suomennos: Minna G. 2010