Sähköpotkulautailemassa

Tulin jokin vuosi sitten hankkineeksi käytettynä tällaisen menopelin kun sähköpotkulauta. Tämä on siis ehkä kivoin laite ikinä! Olen niin tyytyväinen hankintaan, että ei paljon tule kesällä autolla lähialueilla enää ajeltuakaan. Tällä pääsee kätevästi kauppaan ja tuttavia moikkailemaan.

Tämä vekotin on miltei pelastanut elämäni. Olisin muutoin vain kotona. Sain pari vuotta sitten sairaalareissun yhteydessä sellaisen lääkityksen, että fillarilla ajamisesta tuli todella työlästä, eikä käveleminenkään tunnu joka kerta niin kivalta. Ongelmana tahtoo olla jaksaminen, että ei vaan pysty ja kykene. Sähköpotkulauta pelastaa puolet vuodesta!

Sähköpotkulauta on kesän menopeli numero yksi
Kesän menopeli, sähköpotkulauta. Oma menopeli vastaa Kontio Kruiser -merkkistä sähköpotkulautaa.

Oma vekotin on sellaista mallia, että sen päällä istutaan. Eli se on niin sanottu kruiseri. Tämä malli ei tunnu niin turvattomalta kuin ne sellaiset seisottavat kapeatankoiset mallit. Niillä mennään kuulemma todella herkästi nurin. Yksi jos toinenkin tuttu on käynyt tikkauttamassa naamansa sairaalassa kaaduttuaan sellaisella seisottava-mallisella sähköpotkulaudalla. Sitä kai kutsutaan skuutiksi.

Meillä liikenne ja maisemat ovat hieman erilaisempia kuin mitä esimerkiksi Helsingissä on… ei ole liikennettä eikä ruuhkaa kevyenliikenteen väylillä, eikä sen koommin autoteilläkään. Tässä on kuva kotoani muutaman sadan metrin päässä kulkevasta pyörätiestä, jossa kulkee tiettyinä kellonaikoina porukkaa töihin tehtaille. Vietin tälläkin tiepätkällä aikaa tovin, kun välillä pysähtelin ottamaan kuvia, ja myös videota, eikä ketään tullut vastaan. Ei edes koirantaluttajia. Itse kävelin kuitenkin Foxyn kanssa tästä usein.

Täällä Vuoksenniskalla on erityisesti todella paljon sellaisia kulkureittejä, missä luonto on lähellä. Kuvasta kun katsoo oikealle yläviistoon, metsässä kulkee valaistu pururata, jonka varrella on myös frisbeegolf-rata. En ole käynyt heittämässä sillä radalla vielä kertaakaan. Pitää kokeilla joku kerta, jos vaikka pystyisikin kävelemään edes puolet radasta.

Olen juuri parasta aikaa tekemässä viritystä, että saisin kuvattua sähköpotkulautailua vähän enemmän, ja helpommin. Tein myös videopätkän YouTubeen, kun ajelen laudalla. Videoita on todella vaikea kuvata, jos toinen käsi pitää olla kameralla. Se on jopa turvallisuuskysymys. Siispä, jokin teline pitää kehitellä. Sähköpotkulautaa ajaessa kaasukahva on oikean käden puolella, ja vasemmalla puolella on käsijarru. On erittäin tärkeää, että vasenta kättä voi käyttää välittömästi jarruttamisessa.

Hankin yhden kännykkätelineen, ja se osottautui vääränlaiseksi, enkä saanut sitä mitenkään tankoon kiinni. Menee kait DIY-hommiksi. Ihan kästittämätöntä ettei näinkin suosittuihin värkkeihin löydy sopivia valmiita osia! Tai sitten löytyy ja ne maksavat maltaita. Yritän ensiki tehdä itse sähköpotkulautaan telineen, ja katsotaan vasta sitten josko jostain löytyisi valmiina sellainen. Tässä kuitenkin nyt YouTubeen laittamani sähköpotkulauta-video.

Lue artikkeli / kommentoi

Orkidea kukkii Speden muistoksi

Sain pari vuotta sitten tädiltäni lahjaksi orkidean, joka yllätyksekseni kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa sitten sen alkuperäisen kukinnan jälkeen! Olen todella täpinöissäni tästä asiasta, koska tiedän, etteivät ne ole niitä helpoimpia huonekasveja.

Tänään olisi myös ollut edesmenneen kissani, Speden, syntymäpäivä. Haluan muistella hänen kunniakseen jotain kauniita asioita. Orkideat ovat toimittaneet kauniiden asioiden virkaa monenakin vuonna, monenkin asian kohdalla. Spede kuoli 19.6.2017 ja kummitätini seuraavana päivänä. Sain muistoksi kummitädin orkidean. Valitettavasti en saanut pidettyä sitä hengissä. Mutta nyt päätin kerta kaikkiaan, että tämän aion pitää hengissä vaikka maksaisi mitä!

Kaksi kukkavartta orkideassa

Olen siis saanut tämän syyskuussa 2020 syntymäpäivälahjaksi. Kukat kestivät tässä noin kolme kuukautta ja sitten lakastuivat varsineen. Leikkasin kukkavarret pois. Viime kesä 2021, oli todella lämmin, ja vein orkidean hieman myöhempään ulos parvekkeelle, ettei se läkähtyisi. Luulin myöhemmin, että siihen oli tullut kukkavanoja, mutta ne olivatkin juuria. En oikein osaa hahmottaa näitä kasveja vielä, kun minulla ei ole niistä kovinkaan paljon kokemusta. Aluksihan orkideassa oli kaksi kukkavartta ja nyt niitä kasvoi vain yksi.

Orkidea 10.10.2022
Orkidea 10.10.2020
Orkidea 10.10.2022

Olen kiinnittänyt erittäin paljon huomiota tänä vuonna kasteluun ja olen myös lannoittanut sitä, hyvin vähän tosin. Ilmeisesti silläkin on ollut vaikutusta kukkimisen suhteen. En ole hankkinut mitään sen erikoisempaa orkidealannoitetta, vaan käyttänyt GreenCaren kesäkukkalannoitetta, sitä niin sanottua ”pinkkiä jauhetta”.

Kukkavana oli todella lyhyt ja miltei mitättömän näköinen pitkänkin aikaa. Olin miltei varma, että tästä ei mitään tule. Kukkavanaa ei pystynyt mitenkään ohjata kasvamaan johonkin tiettyyn suuntaan, vaan sen piti kasvaa just sinne mihkä halusi. Se ei ollut mitenkään kontrolloitavissa, kuten olin kuvitellut. Tulihan se minullekin jotensakin pysyyn sojottavana. Jospa niillä on siellä kasvatuspaikoissa jotain apuvälineitä käytössä asian suhteen. Kukkakeppi ei auttanut.

5.7. avautui ensimmäinen nuppu. Kukkavarsi on niin väkkärä, että siitä oli hankala ottaa minkäänlaista kuvaa. Toivottavasti muistan kuvata sen vielä järkkärillä, ennen kuin se tiputtaa kukat pois.

8.7 siinä oli jo pari nuppua auki.

13.7. nuppuja on avautunut peräti kolme.

Kukat ovat jotenkin suurempia kuin mitä ne ovat aikaisemmin olleet, tai ainakin se tuntuu siltä. Nyt muuten muistankin… tästä edellisestä kuvasta näkee toisen kukkavanan, jonka katkaisin vahingossa kun yritin saada sitä nousemaan kukkakeppiä vasten. Senhän takia siinä on vain yksi kukkavana! Kaikkea ei voi muistaa, mutta onneksi on sellainen tapa, että ottaa valokuvia vähän joka päivä ja eri tilanteista.

No niin, sillä tavalla asiat alkavat selvitä kun niitä kuvin muistelee! Ei minulla ole tämän orkidean kohdalla kuitenkaan mitään sen kummosempaa ohjeistusta antaa, kun en itsekään ole perillä mitä tämän kanssa loppupeleissä pitäisi tehdä. Toivotan vain onnea ja menestystä kaikille omien kukkasten kanssa. Malttia tässä kyllä tarvitaan. Ja sen verran mitä olen huomannut, niin nämä eivät ole omalla hoidolla kukkineet heti seuraavana vuonna, kun olen lahjaksi saanut. Jostain syystä kukkiminen skippaa sen seuraavan vuoden. Voihan se olla, että kasvilla menee niin pitkä tovi totuttautua uuteen kasvupaikkaansa, mikä kuulostaisi kylläkin aika realistiselta, tarkemmin kun ajattelee. Joka tapauksessa tämä orkidea kukkii nyt, ja olen siitä iki onnellinen!

Jotain lisätietoa tämän kasvatuksesta vielä, niin olen laittanut orkideani kasvamaan eteläisen ikkunan viereen. Ikkunan edessä on valoverho, ettei kaikki äärellä olevat kasvit ihan kärventyisi. Yritin myös kukittaa tätä silloin aikoinaan uudelleen, mutta epäonnistuin siinä. On olemassa jokin ohje, että kun orkidea on tiputtanut kaikki kukkivat kukat pois, sen voi pätkäistä ja se kasvattaa uuden kukkavanan siihen kohtaan. Jos haluat lukea lisää orkideoista, niin tässä on linkki mistä pääsee Suomen orkideayhdistyksen sivuille.

Tässä vielä muistoksi pari kuvaa Spedestä. Hyvää syntymäpäivää rakas karvapallo sinne hiirilaitumille johonkin. Spede oli elämäni kissa. Niin lupsakka ja omapäinen kuin kissa voi vaan olla. Ikävä on edelleen, ja kaipuu säilyy varmasti aina. Tämä kuva on otettu 2016 Speden viimeisenä syntymäpäivänä. Vuosi tästä, ja hän oli poissa

Spede 2001-2017

Kävin läpi kuvien tallennepaikkaa ja tajusin yht’äkkiä, etten ole käyttänyt näitä kuvia oikein missään. Facebookiin olen laittanut aikajanakuviksi paljonkin, mutta niitä ei löydy täältä blogistani oikein mistään. Taidankin aloittaa niiden laittamisen tänne näkyville aina silloin tällöin, kun ovathan nämä kissat ja Foxy olleet niin älyttömän ihania ja kauniita lemmikkejäkin. Aikaa on kulunut jo sen verran, että pystyn itsekin kertomaan asioista ilman suurempia vuodatuksia. Seuraavan kuvan olen laittanut myös Instaaan. Saan näiden lemmikkikuvien katselusta todella hyvän mielen. Toivottavasti sinäkin saat!

Lue artikkeli / kommentoi

Sadepäivän seisaus

Sadepäiviä on mielestäni osunut tänä kesänä ihan kiitettävästi kohdalle, ja niin on käynyt myös tänään. Siispä, hyvin joutaa seisauttaa kaikki projektit ja istumaan masinan äärelle kirjoittelemaan blogia!

Ursan sadekarttaa
Kuva/screen shot 9.7.2022 kello 14:40: Ursa / Myrskyjaoston tutkaselain

Tuo edellisen kuvan sadetutka on muuten aika pätevä sivu, jos noin niin kun haluaa tietää suht tarkalleen milloinka sataa vettä. Tutka päivittyy viiden minuutin välein. Siihen saa animaation pyörimään tunnin ajalta, josta pystyy suurimmalti osin päättelemään mitenkä sadepilvet kulkevat. Myös salamat saa näkyviin.

Nyt kun aurinko ei paista silmään, voi hyvinkin ottaa päiväkuvia parvekkeelta. Kävin nappasemassa muutaman foton kännykällä parvekepuutarhasta. Aloitetaan tomaateista. Voin melkeinpä sanoa tässä vaiheessa, että ne rehottavat.

Kuva 9.7.2022

En muista tarkalleen, olenko edes kertonut mitä lajikkeita näissä kasvaa. Takakulmassa on kirsikkatomaatti, keskellä on kolme ämpäriä Money Maker-tomaattia ja laitimmainen on pihvitomaatti. Kuvassa näkyy taka-alalla myös paprikat ja chili, sekä edessä vasemmalla on kesäkurpitsa, joka pitää todennäköisesti siirtää toiseen kohtaan. Katsellaan… nämä ottivat kunnollisen kasvupyrähdyksen heinäkuun alussa, kun meillä oli lämmin viikko menossa.

Kuva: Ilmatieteenlaitoksen sää-apista puhelimesta.

Kun lämmintä on +28C, ei oikein jaksa parvekkeella puuhastella mitään. Siellä on niin kuuma, että projektit on jäässä, jos asiaa voi tällä tavalla ilmaista. Kävin eilen siistimässä parveketta, ja lajittelin mullat astioihin ja pinosin paljun vesiaiheen liuskekivet paljun päälle. Sitten vain pumpun letku tuonne väliin ja vettä täyteen. En aio tehdä tästä mitään spektaakkelimaista viritelmää, vaan yksinkertaisen ja rauhallisen näköisen vesiaiheen.

Avomaankurkku alkaa myös olla sen kokoinen, että se ei oikein tahdo kestää kehikon sisällä. Aikomuksena on tehdä sille lisätukia, missä se saa kasvaa niin pitkälle kuin haluaa. Kuvassa oleva keppi liittyy asiaan. Pitää miettiä tarkemmin mitenkä tukinaruja aikoo tuonne ripustaa. Yhdessä tomaattienkasvatusohjeessakin oli, että tomaateista ei kannata poistaa lehtiä, ettei niihin pääse tauteja siitä ”haavakohdasta”. Olkoot lehdet siis paikoillaan. Samasta syystä tomaattia ei kannata latvoa.

Avomaankurkun juurella kasvaa ruohosipuli ja persilija, jotka kärsivät hieman kurkuille viritetystä suojahupusta. Pitää upottaa ne tuonne multaan ilman ruukkuja ja heittää siemeniä sinne lisää. Persilija ja ruohosipuli sopivat kurkun kanssa samaan ruukkuun. Ne ovat niin sanotusti hyviä kumppaneita.

Yksi kotkansiipisaniainen ei oikein viihdy astiassaan. En tiedä kärsiikö se kuivuudesta vai menikö sen istuttamisessa jotain pieleen. Muut voivat ihan hyvin, jopa purkkeihin laitetut saniaiset. Laitoin saniaiset tarkoituksella parvekekaiteen reunan viereen, että sade kastelisi niitä. Ne kun pitävät vedestä. Tomaatit olen suojannut harsolla, etteivät ne kastu liikaa.

Olipas hyvä, että menin katsomaan mitä parvekerehuille kuuluu… huomasin sitten sellaisia pieniä ”rakeita” kasvien lehdillä, ja nimenomaan köynnöskasvin vierellä. Silloin pitää hakea pinsetit ja ottaa silmä käteen ja tutkia! Nimittäin, se on varma merkki toukasta. Rakeet olivat vielä hyvinkin pieniä, niin isoa toukkaa ei tarvitse vielä etsiä.

Toukan kakkaa sadepisaroiden seassa
Toukan kakkaa lehdellä.

Olen säästänyt akvaarioharrastuksestani joitain välineitä, joista uskoin olevan hyötyä. Niin myös näistä pinseteistä. Näillä voi noukkia suuremmatkin toukat ja ötökät ilman kirkumista ja pudottaa ne vain nätisti parvekkeen laidan yli paremmille viheriöille.

Sitten vain tutkailemaan lehtiä, joiden läheisyydestä toukankakkaa löytyi… voilá! Nyt on vielä niin pieni ettei saa mitään selvää mikä tämä mahtaisi olla, mutta en aio jäädä odottelemaan. Todennäköisesti niitä on vielä lisää. Edelliset kakat vain pois ja sitten tutkailemaan löytyykö vielä lisää – toivottavasti ei.

Parvekkeeltani löytyi eräskin vuosi gammayökkösen toukkia, jotka olivat syödä pelargoniani kokonaan. Onneksi huomasin ne ajoissa, ja sain heitettyä ne laidan yli pihalle. Niiden toukat syövät ihan kauhealla tahdilla kaiken! Ne söivät eräs vuosi parvekkeelle laittamastani kukkapenkistä kaikkien akileijojen lehdet. Vuonna 2020 löysin niitä paprikoistani (artikkeli: Parveke kesällä 2020). Nyt pitää olla tarkkana tänäkin vuonna, koska niitä on ollut melkein joka vuosi jossakin kohtaa. Viime vuonna niitä ei tainnut olla, mutta ei minulla ollut syätäviä kasvejakaan!

Sade taukoaa aina välillä. Mietin kaupassa käyntiä, mutta kun katsoo sadetutkaa, niin pitää vielä tehdä tarkempia strategiasuunnitelmia. Eihän tuo mitään haittaa, jos kesällä vähän kastuu, mutta ei se kivaa kuitenkaan ole.

Ainiin, daalia on avannut ensimmäisen nuppunsa jo 3.7. Sain eilen istutetuksi sen kolmannenkin, joka oli ollut tähän asti taimiruukussa. Siinäkin oli nuppuja ja se oli jotenkin todella hontelo. En tiedä selviääkö se enää, mutta kokeillaan. Nyt on hyvä, jos olisi muutama hieman viileämpi päivä.

Istutin myös suikeroalpia amppeliin. Saas nähdä millainen siitä tulee. Paljon on vielä tekemättä, varsinkin se paljuprojekti pitäisi saada tehtyä loppuun. Kun se on tehty, vien ylimääräiset kivet pois parvekkeelta mitä en saa sinne muutoin laitettua. Salaattia pitäisi laittaa kasvamaan, samoin yrttejä. Yksi köynnös kiipeää chilin juurelta ihan mihin sattuu… se pitäisi ottaa siitä pois ja laittaa toiseen paikkaan kasvamaan. Noh, sadepäivät on sitä varten ja hyvä, että niitäkin on!

Ja jos ei ole muuta tekemistä niin aina voi katsella mitä kalasääksille kuuluu. Poikaset ovatkin jo varttuneet isoiksi. Minulla ei ole käsitystä milloinka ne lähtevät pesästä, mutta ei siihen varmaan kovinkaan kauan enää mene. Ne ovat melkein jo emojen kokoisia.

Sääksen poikaset ovat ympäri pesää poutakelillä. (Videokuvaa)

Ja kun sade yllättää, poikaset menevät edelleenkin emon siipien suojaan. Tätä on jotenkin ihanaa katsella

Sade yllätti kalasääkset

Ei tässä tällä kertaa muuta kuin hyvää sadepäivän jatkoa! Ainakin meillä täällä Imatralla on sadetta mutta välillä myös poutaa. Seuraavaksi pitää varmaankin tehdä päivityksiä huonekasveihin liittyen, ja onhan tuo hydro-projektikin jo edistynyt. Nyt parveke kuntoon niin pääsen sinne kirjoittelemaan. Hyvää viikonlopun jatketta!

Lue artikkeli / kommentoi

Äidin pihan kukat

Äidin pihalla kukat ovat alkaneet pikkuhiljaa avaamaan nuppuja! Olen siis yrittänyt tehdä kukkapenkeistä sellaisia, että niistä olisi jotain iloa koko kesäksi. Rikkaruohojen määrää en vain ole pystynyt vähentämään nykyisestään, eli on suoranainen ihme, että kukkapenkit näyttävät edes näin hyvältä. Muutamat vuohenputket on nyhdetty irti… mutta paljon on vielä tekemistä.

Kävin ajamassa nurmikkoa ennen viikonloppua, ja ehdin nappaamaan pari kuvaa belliksistä, joita kasvaa nurmikolla. Ajan näiden yli joka kerta, mutta ne kasvavat aina takaisin. Bellis, eli kaunokainen, on ihana! Belliksen kukat ovat kuin minipäivänkakkaroita.

Nurmikolla kasvaa valkokeltaisia belliksiä.

Lupasin sukulaiselle, että annan hänelle vaaleanpunaisten akileijojen juurakoita. Otin parista eri kukasta kuvan, ennen kuin kaivan juurakot ylös. Vien ne sitten hänelle juhannuksena. Tässä on tavallinen lehtoakileija vaaleanpunaisena.

Kaikki akileijat, joita pihalta löytyy, olen alkujaan itse kasvattanut siemenistä, ja sen jälkeen ne ovat levinneet itsekseen. Tämän matalalajikkeisen akileijan olen siirtänyt toisesta puutarhasta tänne, kun lopetin siellä harrastamisen. Lajike on Biedermeier, ja se kasvaa noin 30cm korkeaksi.

Kukkapenkissä kukkii tällä hetkellä muitakin ihanuuksia. Esimerkiksi vuorikaunokki on avannut runsaasti nuppuja. Vuorikaunokki on erittäin kaunis perinneperenna. Tämäkin on siirretty toisesta puutarhaasta. Oikeastaan äidin kukat ovat miltei kaikki siirrännäisiä edellisestä paikasta, missä harrastin puutarhaa.

Olen antanut Vuorikaunokin levitä myös hieman itsekseen. Se onkin löytänyt lähettyviltä kukkapenkin kulmauksesta, siperiankurjenmiekkojen katveesta, sopivan paikan.

Siperiankurjenmiekat alkavat myös availemaan nuppujaan. Tämä on mielestäni todella kaunis kukka! Olen kuvannut sitä paljon järkkärillä. Voit käydä katsomassa joitain kuvia kuvagalleriastani. Pyrin kuvaamaan kaikki pihalta löytyvät kukat.

Viimeisenä, mutta ei missään tapauksessa vähäisempänä, on avannut nuppunsa Idänunikko. Tämä on niin kaunis kukka että hohhoijaa! Sain kuin sainkin sen itämään äidin kukkapenkissä monen vuoden yrittämisen jälkeen. Olen tosiaankin siirtänyt tämän, vaikka unikoista toisinaan sanotaan, että niitä ei voi siirtää. Yleensä ne leviää siemenistä kasvupaikan läheisyyteen. Pitänee levitellä siemeniä pariin muuhunkin paikkaan.

Äidin Idänunikon kukat ovat punaisia ja keskeltä mustia.

Sydäntäni jotenkin lämmitti, kun isäni tokaisi minulle, että hänen äidillään oli näitä Idänunikkoja heidän pihallaan joskus, kun isä oli pieni. Niin kuin sanottu, perinneperenna. Ilmeisesti isänikin pitää näistä erittäin paljon. Ja mikä Idänunikossa on, niin se on todella helppohoitoinen.

Kukat ovat keskeltä mustia.
Idänunikon kauniit kukat
Äidin idänunikoissa on punaiset kukat.

Idänunikon kukat eivät kestä kovinkaan pitkään hyvännäköisinä, niin on erittäin tärkeää saada kuvattua ne heti, kun nuput avautuvat. En tiedä, auttaisiko lannoittaminen mitään. Ainakin tänä vuonna nämä ovat saaneet rutkasti vettä. Nuppuja on toki vielä paljon avautumatta. Pitääkin käydä katsomassa mitä niille kuuluu. Kuvasta näkyy myös oikeassa laidassa pionit, jotka ovat nupullaan. Ne aukeavat varmasti juuri sopivasti juhannukseksi. Etupihalla on myös kiinanpioni, Sarah Bernhartdt, joka on täynnä nuppuja.

Harmituksekseni huomasin, että jotkut kukat ovat jääneet toisten jalkoihin tänä vuonna. Esimerkiksi toisesta kukkapenkistä on kadonnut johonkin kaunopunahattu, jonka halusin kukkapenkkiin keräämään perhosia. Jaa miksi juuri perhosia… noh, jos harrastuksena on valokuvaus, niin mitenkäs muuten niitä perhosia saisi vähän helpommin kuvattua, niin kuin tätä seuraavassa kuvassa olevaa keisarinviittaa. Kuva löytyy suuremmassa koossa kuvagalleriastani. Perhonen on kuvattu vuonna 2010 vanhempieni naapurin upeasta kukkapenkistä.

Lupasin myös väriminttua tuttavalleni. Se lähti ihan hyvin kasvamaan keväällä, mutta on sittemmin jäänyt muiden jalkoihin. Pitää etsiä se vielä tuolta rikkaruohojen seasta, jos saisin pelastettua sen. Siirrän sen sitten toiseen kohtaan, jossa se voisi viihtyä paremmin. Samoin on käynyt hopeatäpläpeipille. Mitähän muuta tuonne rikkakasvien uumeniin on oikein kadonnut?

Taidankin tästä syödä päiväaterian ja lähteä tonkimaan kukkapenkkiä. Keli olisi siihen tarkoitukseen tällä hetkellä oikein loistava. Ei nimittäin tällä kelillä hiki päätä pakota! Kalsa keli kesäksi. Vain +14C, aurinko ei paista, joten nahkakaan tuskin kärvähtää.

Eli hyvää alkavaa viikkoa!

Lue artikkeli / kommentoi

Kesä muuttui viileäksi

Alkuunsa kesäkuu näytti ihan kivalta kun lämpötila alkoi kohota kahdenkymmenen korville. Mutta nyt on viikon sisällä tullut melkoinen käännös säätilassa, ainakin täällä kaakossa. Eteläisempi Suomi on saanut lämpimiä päiviä enemmän, mutta meidän seutu on ”kärsinyt” matalapaineista, jotka ovat tuoneet sateita moneksi päiväksi. Ei kivaa, sanon minä.

Video 15.6.2022 klo 16:45

Yksikin sade alkoi tiistain-keskiviikon välisenä yönä ja loppui miltei vuorokautta myöhemmin. Onneksi ei ihan noin kovaa satanut koko ajan, mitä edellinen video näytti. Kävin vanhempiani moikkaamassa ja olisi pitänyt olla saappaat jalassa kun astuin autosta ulos. Nurmikko oli ihan litimärkä, samoin parkkipaikka suunnilleen lainehti. ”Kiva kesä”, ajattelin. Noh, jospa se vielä paremmaksi muuttuisi. Ainakin jotkut kasvit pitävät siitä, että saavat runsaasti vettä.

Pihamme kukka-laatikkoon istuttamani kotkansiivet ja päiväliljat.

Onhan tuosta sateesta hyötyäkin, nimittäin ilma puhdistuu. Minulla on tällä hetkellä toinen poskiontelo todella tukkoinen, enkä tiedä, olisiko peräti vähän tulehtunutkin. Joka tapauksessa veto on ihan poissa, ja pari päivää sitten oli vähän lämpöäkin. Taitaa vesittyä viikonlopun suunnitelmatkin kun en kehtaa lähteä mihinkään tukkoisena. Oli tarkoitus lähteä käymään tuttavien mökillä, jossa sain käydä viime kesänäkin. Aivan ihana paikka! Laitan loppuun muutaman kuvan, jotka otin sieltä. Ne tuovat varmasti piristystä paskan kelin keskelle.

En myöskään pidä kiirettä vesiaiheen tekemisessä. Ei ole mitään järkeä laittaa kivaa suihkulähdettä parvekkeelle porisemaan itsekseen, kun siellä ei kuitenkaan tarkene istuskella. Jos kelit lämpenevät, niin teen sen sitten. Muuten parveke on saanut uutta ilmettä. Esimerkiksi kaikki saniaiset ja parvekkeelle jäävät daaliat ovat istuttettu. Suurin osa roskista on viety pois. Kyllä se kohta kesäkunnossa on!

Viileiden kelien takia olen pitänyt tomaatit harson sisällä. Yllättävää kyllä, että ne kasvavat siellä.

Paprikat ja kesäkurpitsa eivät näytä kasvavan oikein mihinkään. Pitää ilmeisesti virittää myös niille harsot.

Hyvin niukasti kasvaa myös avomaankurkku. Nyt on kyllä niin kylmät kelit, että on suoranainen ihme jos saan näistä mistään satoa. Toki yrtit kasvavat. Kurkkujen kanssa on persilija ja ruohosipuli. Kunhan saan siivottua kaiteen vierustan, niin laitan kurkkujen viereen myös tuttavalta saadun tillin. En ole onnistunut kasvattamaan tilliä aiemmin parvekkeella, vaikka joku joskus väittikin, että se olisi helppo. Täytyy muistaa vaan leikellä yrttejä enemmän.

Olemme me saaneet nauttia parista lämpimästä terassikelistäkin. Sain sentään onneksi yhden kivan kuvan otettua paikallisesta ravitsemusliikkeestä. Kuva on tosin parin viikon takaa mutta haitanneko tuo mittää?

KJengurun kesäterassi
(Kengurun FB-sivulle)

Muutama vuosi sitten istuttamani pihasyreenit kukkivat tällä hetkellä. Osa niistä on kärsinyt lumien työntämisestä, mutta osa on kasvanut ihan hyvin. Toisessa kuvassa on muuten kesämenopelini! Se on sähköllä käyvä. On muuten kätevä! Asiasta nurmikkoon… olen erittäin pettynyt nykyiseen huoltofirmaan ainakin nurmikon puitteissa. Meillä oli aikaisemmin talkkari, joka piti nurmikon todella hyvässä kunnossa. Meillä oli aina nurmikko ihan tikissään. Nyt se on ihan hirveässä kunnissa koko ajan. En tykkää!

Olen saanut istutettua kaikki tomaatit, paprikan ja kasvihuonekurkun sisällä keittiössä. Ne tulevat siis kasvamaan sisällä koko kasvuaikansa. Toivottavasti saan niistä satoa vielä loppu vuodestakin. Mutta kerron niistä sitten myöhemmin, koska niillä on nyt menossa sellainen kokeilu hydro-viljelyssä, josta minulla ei ole aikaisempaa kokemusta. Joudun varmaankin pistämään asiaan liittyen jonkun ”päiväkirjan” pystyyn, että ymmärrän vähän aikamääreitä, että milloinka olen lisännyt astiaan vettä ja ravinteita. Muuten siitä ei varmastikaan tule yhtään mitään.

Tässä vielä ne lupaamani kesäkuvat viime vuodelta, kun sain olla viikonlopun ihanalla mökillä (kesäpaikalla). Kuvatekstit näkyvät kuvien yhteydessä kun niitä selaa. Hyvää viikonloppua kaikille ja nauttikaa kesästä vaikka taivaalta tulisi mitä!

Kesätunnelmia 2021

Lue artikkeli / kommentoi