oma piha

Puutarha on melkoisen ryteiköittynyt paikoittain, mutta ei se auta muuta kun aloittaa setviminen. Muutoin mikään ei koskaan edisty tai edes valmistu. Tänään on tulossa lämmin päivä, niin mikäs sen mukavampaa kuin viettää se ulkosalla, jos vaan ei pelkää hikoilua. Minä en pelkää.

Puutarhan pensasaita

Kävelin eilen puutarhaa läpi, ja tutkailin lähinnä pensasaitaa, joka meillä on orapihlajaa. Paholaisen keksintö, sanon minä. Voishan tuo ihan hienokin olla, jos sitä hoitaisi kunnolla. Itseäni ainakin ottaa pannuuun koko aita, enkä haluiaisi hoitaa sitä millään tavoin, mutta pakkohan se on. Nyt aidan seassa kasvaa ties mitä muita puita ja pensaita, jotka sitten tappavat sen orapihlajan sieltä alta pois. Myös talvi kurittaa pensasta katkomalla siitä paljon runkoja, jos sen päälle kasautuu paljon lunta. Yritän käydä sieltä täältä pätkimässä sinne kuulumattomat oksat pois, mutta työtä siinä kyllä tulee olemaan. Kävin ihan varta vasten hankkimassa puutarhasäkkejä lisää, että jos motivaatio iskee, oksille täytyy löytyä paikka.

Voikohan tätä kirjoittamista laskea jollain tapaa motivaation keräämiseksi, kun tässä tosiaankin tulee käytyä kaikkea mahdollista läpi. Nyt en aio tehdä sellaista järkyttävän pitkää TODO-listaa, mitä edellisessä kodissani oli. Oli ihan kamalaa huomata, mitä kaikkea jäi tekemättä siltä listalta. Tai minullahan oli useampi lista. Eihän se yksi riitä mihinkään. Toisaalta kun ajattelee, olin kait hieman tylisistynyt siellä asuessani, kun piti keksiä tekemistä niin kauheasti. Tekemistä, missä ei ollut oikeastaan mitään järkeä. Näissä suunnitelluissa puutarhatöissä sen sijaan on järkeä, ja erittäin paljon. Ne on vaan tehtävä. Mutta nyt pitää ymmärtää, että tällaiseen pisteeseen ajautunut piha ei ihan yhdessä kesässä ole korjattu. Jotenka priorisoitia täytyy tehdä.

Ajattelin aloittaa pensasaidasta, koska se pitäisi heinäkuun puolessa välissä leikata. Sen seassa tosiaankin kasvaa ties mitä, ja yritän poistaa sieltä niin paljon sinne kuulumatonta kasvustoa kuin suinkin kykenen. Monessa kohtaa kasvaa muun muassa unkarinsyreeni, luumupuu ja herukkapensaita. Karviaisetkin ovat hyvin edustettuina pensasaidan seassa.

Aikamoinen duuni tässä kyllä on. Koko ajan pitää myös varoa, ettei piikit mene ihon läpi. Ei nyt just huvittaisi saada mitään ihotulehduksia kesäksi moisesta ryteiköstä. Nyt pitää muutenkin laittaa stoppi pensasaidan leikkaamiselle, ennen kuin selvitän mitä siitä aidasta on edes jäljellä näiden muiden puiden karsimisen jälkeen. Melkoinen aukko tuli yhteenkin kohtaan, mistä poistin unkarinsyreenin ja vähän muutakin pensasta.

Mustaherukat

Hetken aikaa en nähnyt pörriäisiä pihalla lainkaan, mutta nyt kun apilat ovat nousseet esille, kimalaisia näkyy paljon enemmän. Sivupihalla on myös vadelma, joka kerää kimalaisia ihan mukavasti. Täytyy keksiä vatukalle jokin kunnollinen kasvupaikka, koska haluan vadelmia. Ne ovat niin hyviä, etten halua poistaa pensasta pihalta. Koko kasvupaikka on vaan tällä hetkellä karmean näköinen, kun siitä käytiin hakemassa pois kolme mustaherukkapensasta.

Jos niitä vadelmia haluaa jatkossa, niin niille täytyy kyllä kehitellä jokin kunnollinen kasvupaikka, mistä ne eivät pääse ihan noin pahasti leviämään, mitä tuolla sivupihalla on nyt päässyt käymään. Ainahan karkulaisia tulee pihoille, mutta ne on vain kitkettävä pois. Täällä ei ole kukaan vuosiin ollut kitkemässä. Tai olisi, jos vaan kykenisi. Kyllä äitini piti aikoinaan niin hyvää huolta puutarhasta, mutta nyt ei enää pysty samassa mittakaavassa. Niin se vain menee. Eikä se puutarhanhoito itsellenikään tuntunut kovinkaan mielekkäältä enää siinä vaiheessa, kun se alkoi olla sellaista kun olisi töihin mennyt. Mutta olen nyt paikan päällä itsekin asustamassa, niin ehkäpä asiat tulee hoidettua, ja ihan mielellään.

Mustaherukoita kasvaa pensasaidassakin. Olen kyllä kahden vailla, jätänkö niitä sinne kasvamaan vai kaivanko pois. Kelpaahan ne varmasti linnuille syötäviksi. Eiköhän linnut ole se syy, miksi niitä edes pensasaidan seassa kasvaa. Noh, nämä pensaat saivat nyt lähtöpassit. Yksi mustaherukkapensas saa riittää meille.

Pidinkin tässä pienen ajatustauon ja ajelin tontin kulmauksesta nurmikon, joka oli jäänyt ajamatta edellisellä leikkuukerralla. Kyllä ei ole kivaa kun jää leikkuri sinne kiinni jatkuvasti. Siellä kasvaa niin paljon pohjalla sammalta, että se tekee maasta sellaisen pesusienikerroksen. Siihen kun vielä lisätään erittäin epätasainen maa, niin johan on nilkat ja polvet kovilla! Meillä vielä satoi pari päivää sitten ihan kaatamalla vettä puolen tunnin välein. Oli tarkoitus kyseisenä päivänä hoitaa nurmikko minttiin, mutta ei tarvinnut mennä – taaskaan.

Tänä vuonna kaikki kasvaa kauheaa vauhtia. Pitäisi saada karsittua muun muassa toisen talonpäädyn pensaikko. Tekisi mieli katkoa koko roska. Olen siinä uskossa, että tämä pensas on virpiangervo. Ihan tarkkaa lajimääritelmää en pysty tekemään. Näiden karsimiseen menee taatusti muutama päivä, jos edes riittääkään. Leikkaaminen täytyy kuitenkin tehdä niin, että pätkäisee yhden oksan kerrallaan. Edellisinä vuosina meillä on käynyt pensasaidan leikkaaja, joka ei ole osannut leikata näitä oikein. Tai riippuu tietty mitä pensaalta haluaa. Minä haluan, että se pienenee, eikä leviä.

Samaa pensasta kasvaa meidän etupihallakin ja kuistin viereen on istutettu samaa pensasta. Tämäkin saa lähdöt tästä kun tuollaista pysty hallitsemaan mitenkään. Äiti sanoi istuttaneensa sen siihen aikoinaan kun piti saada äkkiä joku näkösuoja kuistille, kun pensasaita oli niin matala. Ei ole enää moiselle asialle tarvetta ja minulla riittää kyllä mielikuvitusta tehdä asioita toisellakin tapaa, kun haluttu lopputulos on se, ettei sinne näe. Tuollainen viritys, mikä siinä kuistilla nyt on, on erittäin huono ja myös ruma.

Tekemistä siis piisaa. Jos en olisi tällainen ADHD, niin nämäkin asiat olisi tehty jo. Tietty, jos jokaisesta osa-alueesta tekee pikkuhiljaa jotain, asia etenee niinkin. Mikään vaan ei tule koskaan valmiiksi, kun aina aloitan tekemään jotain uutta, tai jokin muu menee keturalleen, mikä vaatii välitöntä huomiota. Noh, sellaista se on talossa asuminen.

Olen monta vuotta yrittänyt asennoitua tappamaan terijoensalavan kannot, jotka on vielä jätettynä törröttämään jostain syystä. Ne on saatava ehdottomasti pois. Näiden kantojen vieressä on ollut vielä yksi kanto, joka lahonnut pois. Toivon näille muille samaa kohtaloa. Pitää yrittää muistaa laittaa lahonneen kannon kohdalle multaa, koska meinaan taittaa siinä joka kerta nilkkani, kun ajan nurmikkoa. Siinä on siis monttu.

Toisella puolella kantoja kasvaa, yllätys yllätys, unkarinsyreeni. Tämän kannon kohdalle on myös ilmestynyt jostain punaviinimarjapensas. Sen haluan pitää. Syreeni ja salavantaimet saavat lähdöt.

Karsin kirjoittelun lomassa pensasaitaa noin kymmenen metrin pätkältä. Pidempääkin olisi voinut karsia, mutta sitten tulee taas se ongelma, ettei saa niitä roskia mihinkään. Näin kävin nytkin. Ehdin siivoamaan pahimmat rojut pois nurmikolta ennen kuin vesisade saapui. Sateen jälkeen olisi taas turhaa ajatella tekevänsä yhtään mitään hetkeen, koska on ihan tajuttoman märkää. Nurmikon leikkuukin jäi kesken kun akku loppui. Onhan meillä toki toinen akku millä olisi voinut jatkaa ajelua. Ketutti vaan niin paljon kun se nurmikko upotti. Sain onneksi jotain tehtyä.

Ajattelin kaivaa nämä nurmikon alle jääneet kivilaatat esille talon päädystä, koska ne olivat mielestäni hienot silloin aikoinaan, kun vielä näkyivät. Voisin samalla ottaa niiden päältä lähtevät nurmikonpalaset käyttöön toisaalla. Ne voisivat toimia ikään kuin siirtonurmikkona. Niillä voi peittää vaikkapa marjapensaiden jättämiä multakasoja. Kunhan saan lapion autotallista, niin aloitan sen homman myös mitä pikimmiten. Tämän homman ei pitäisi edes olla niin älyttömän työläs. Paikkaan alkaa paistaa aurinkokin vasta iltapäivällä, niin menisi hyvinkin keskipäivän hommana.

Voisin kaivaa myös esiin takakuistin askelman, joka on kohta kiinnittynyt maahan kiinni kasvien kanssa. Minulla on pieniä paloja viiraa odottelemassa käyttöä, niin laittaisin juurikin sitä tämän askelman alle. Ei kasva sitten rikkaruohot siitä läpi. Takakuistin habitus muuttuisi projektin myötä täysin. Tämänkään ei luulisi vievän hirvittävästi aikaa. Kunhan vain saisin sen lapion sieltä autotallista. Se on tietynlainen lapio – sen takia.

Onko tässä nyt montakin hommaa kiinni ainoastaan siitä, että en pääse autotallista hakemaan lapiota? Joku varmaan ihmettelee, että miksi en pääsisi. Noh, kun siellähän on ne minun muuttotavarat vielä hujan hajan aika pahasti. En ole edennyt järjestelyhommissa sitten juuri mitenkään. Nyt kävi vielä sellainen tapaus, että kun olin ajamassa sähkökruiseria talliin, astuin ohi mennen jonkun eläimen paskaan, kun oli tehnyt tarpeensa heti siihen oven eteen. En huomannut asiaa välittömästi, vaan menin autotalliin. Sitten ihmettelin, että kylläpä haisee pahalle. Katsoin kenkään, ja jo vain. Kengänpohjassa oli sellainen sentin paksuinen kakkalevy, jolla tottakai sotkin autotallin lattiaakin vielä. Pitää kysyä äidiltä, onko meillä painepesuria, jolla saisin putsattua autotallin lattiaa sen verran, että siihen pääsisi kävelemään kunnolla. En halua käyttää hankkimaani teollisuusimuria moiseen tarkoitukseen!

Otti kyllä taas pattiin aika rankasti. Nyt ne minun sandaalitkin olivat käyttökelvottomat tovin. En löytänyt sukkia mistään, että olisin voinut ottaa toiset kengät käyttöön. Päädyin lopulta kauppaan ostamaan kahdet parit uusia sukkia. Kuivukoon kakka sandaaleista ensin ennen kuin pesen pohjan. Kakat ovat onneksi sellaisessa kohdassa pihaa, ettei ne sateesta kastu. Jospa ne keräisi tuota pikaa vaikkapa pois. On ollut mielessä monta kertaa, mutta aina jää. Kenkiähän olisi muuten lisää juuri siellä autotallin perimmässä nurkassa! Ei auta muuta kuin nauraa vaan tälle asialle.

Tässä on saatu putsailla parin viimeaikaisen viikon sisällä monenlaista eri ulostetta ties mistä. Ensimmäiseksi käytin autot pesussa, sitten olen saanut siivota etupihan sisääntulon portaalta linnunpeetä, ja vielä olisi oman huoneen ikkuna pesemättä kun joku lintu on onnistunut siihenkin jättämään valkoisen leimansa. Autot ovat jatkuvasti linnunulosteessa. Pitää järjestellä letkut jotenkin sillä tavoin, että etupihallekin olisi oma vesiletku, vaikkapa juuri sitä varten, että voi tarpeen vaatiessa huuhdella siellä jotain. Kulkuväylät ovat jatkuvasti linnunulosteessa. Ei sitäkään halua kenkiensä pohjiin ja kuljetella niissä sitten kaikkialle. Minä pystyn vielä väistelemään niitä länttejä maassa, mutta äitini ei pysty.

Tässä nyt oli taas vähän uutisointia mitä täällä pääjäässä.comin puutarhassa on oikein tekeillä. Tosiaankaan tänä kesänä ei ehdi kaikkea toteuttaa. Ja vaikka ehtisi, ei varmaan voimat riitä. Näillä mennään siis. Puutarhanhoito alkaa kuitenkin taas vaikuttaa mukavalta puuhastelulta. En muistanutkaan miten hyödylistä tämä voi mielelle olla. Puutarha ja luonto ovat parasta mitä ihminen voi saada

Lopuksi muuten vielä muutama puutarha-aiheinen tuote, jota on mahdollista ostaa tämän blogin verkkokaupastani.

Kiitos kun luit!