Talvea ja pipoa

Meillä on täällä Imatralla nyt todella ihana talvi! Ei mitään hirveitä pakkasia mutta kuitenkin koko ajan vähän. Foxy-hauveli tykkää asiasta erittäin paljon, ja lenkkeilyn jälkeen ei meinaa tulla mitään sisälle menosta, kun pitäisi aina vaan heitellä hänelle lunta tuolla pihalla. Melkoinen tapaus 😀 Tässä on sukellettu hangessa jo vaikka kuinka monta kertaa… lumi on todella kevyttä niin miksipä siinä ei voisi ”uida”!

Foxy osaa myös näyttää halutessaan todella surkealle. Minua tietysti tämä hieman hymyilyttää, vaikka äkkiseltään mietittynä, se ei ole varmaankaan koiran tarkoitus… tässä katsotaan anovasti, että otettaisiin kaulapanta ulkoilun jälkeen pois kaulasta ja niinku heti.

Kävin eräs päivä autoajelulla ja akvaarioliikkeessä, ja oli ihan pakko pysähtyä takaisin tullessa Vuokselle ottamaan parit fotot. Tosin nämä ovat kännykkäkuvia kun järkkäri ei ollut ”yllättäen” mukana. Siellä uiskenteli joutsenia! Osa oli varmaankin tämän vuoden poikasia kun olivat harmaita. Keväällä Vuoksella näkee joutsenia joka vuosi ennen kuin muuttavat kesäksi pohjoisempaan. Laittelin vielä tästä tilanteesta live-kuvaa Facebookkiin. Tällä kertaa video oli oikeinpäin!

Oli minulla yksi ikuisuusprojektikin, nimittäin tuttavani pyysi minua ajat sitten tekemään hänelle hatun, mikä ”olisi hänen näköinen”.. noh, ei tämä kirjaimellisesti hänen näköinen onneksi ole, mutta kun henkilön sukunimi on Varis, niin sain idiksen tehdä variksen näköisen hatun. Lisäksi tämä Varis ei myöskään ole mikään hiljainen näkymätön hissukka – suht räväkkä persoona, niin ei tullut mieleenkään tehdä hänelle mitään ns peruspipoa 😀 Rokkenrollia piti löytyä! Tämä siis on toinen versio kyseisestä hatusta…

… ensimmäinen oli tämän näköinen. Ei tässä muuten mitään, mutta siitä tuli liian pieni, joten eiku purkamaan vaan 😀 Vinkkejä kävin tietysti vakoilemassa YouTubesta.

Tässä löhötuolilla istuessani katselen mielelläni lätkää… siis tämä kiekkokala on Lätkä. Hälle tulee altaaseen huomenna uusia kasveja. Olen kadottanut alunan johonkin, niin oli pakko laittaa ostetut kasvit tuonne altaaseen ilman ”pesua”. Toivottavasti Lätkä kestää sen ja kasvien mukana ei tule niitä ei toivottuja roskakotiloita. Että jos joku kysyy miksi sillä alunalla pitää kasvit aina huuhdella ennen kuin laittaa altaaseen… se desinfioi ne ja tappaa roskakotilot. Lähinnä ihteää haittaisi ne roskakotilot, koska haluaisin tähän akvaarioon kierteisiä. Nyt jos kasvien mukana tulee jotain ei toivottuja kotiloita, joudun laittamaan tähänkin altaaseen petokotiloita (Assasin snail). Tarkoittaen sitä, että ne syövät kierteiset ajastaan. Jaa miksi haluan pitää kierteisiä tuolla… noh, kas kun ne möyhivät tuota hiekkapohjaa niin sinne ei jää niin helposti sitten jumiin anaerobisia bakteereja tai myrkyllisiä kaasuja. Pohja ei niin sanotusti ”mene tukkoon”. Mutta joo, ei tästä sen enempää. Kukin voi käydä lukemassa akvaarioasioita niille erikoistuneilta sivustoilta – minä olen vain harrastaja, enkä käy ketään kouluttamaan asian suhteen 🙂

Sain eräältä tuttavaltani jättipeikonlehden taimia kaksi ja olen pyöritellyt (en kirjaimellisesti) nitä milloin missäkin paikassa. Ajattelin, että ne saattaisi myös kasvaa akavaariossa, ainakin jonkun aikaa. Näin jollain toisella harrastelijalla peikon akvaariossa. Olkoon tossa kunnes keksin sille paremman paikan. Siinä se saa myös valoa ja vettä, kun asetin reunasuodattimen ulostulon kohdilleen.

Kävin eräs päivä paikallisessa S-Marketissa, ja tällainen toivotti minut heti kättelyssä tervetulleeksi kauppaan! En ole koskaan nähnyt moista komistusta, niin pakkohan siitä oli kuva ottaa. Kyseessähän on Romanesco kukkakaali. On kyllä erittäin mielenkiitoisen näköinen vihannes!

Tällaisissa tunnelmissa käyn joka ilta nukkumaan. Rakkaat lemmikkini, tai pikemminkin ystäväni, Uuno ja Foxy. Ajattelen jatkuvasti myös Spedeä. Spede oli niin ”lähellä” koko elämänsä, että sitä on vaikea käsittää, että on poissa 🙁  Olen alkanut työstämään Speden muistolle myös kuvakollaasia ja videopätkiä. Nämä vaativat todella paljon kapasiteettiä minulta henkisesti, että en pysty mitenkään päin edes arvioimaan kauanko siinäkin projektissa menee. Mutta se on aloitettu! Toivottavasti saan tehtyä siinä samalla surutyöni Spedeä kohtaan. Minun pikku-Spede <3

Lue artikkeli / kommentoi

Alkuvuotta 2018

Pitäiskö puhua säästä vai päästä? Noh, niin sanottuun varastoon on taas kerääntynyt kuvia roppakaupalla, että jos jotain saisi edes tännekin laitettua. Kuvia on muun muassa paljon eri säätiloista 😀 Se on kuin päiväkirja jota täytyy pitää… se kuvien ottaminen nääs. Mutta kun tai jos ottaa jokaisesta sadasta eri tilanteesta päivittäin, tai edes viikottain kuvia, niin pitäisi sillä perusteella kirjoittaa sata eriaiheista blogiakin? APUA! Aika tuo myös rajoituksia kirjoitteluun – monesti päätyy tekemään ihan jotain muuta mitä oli alunperin suunnitellut, ja aikaa ei riitä sitten näihin ”sielunasioihin”. Kuvia on kertynyt liikaa, eikä oikein tiedä mistä alottaisi… mutta aloitetaan tällä kertaa tästä.

Edelliset kuulumiset olivat Akvaariokuulumisia 15.1.2018, niin tässä tulee joitain kuvia tämän vuoden alusta.

Vietimme ystäväni Tiinan kanssa uudenvuodenaattoa kotonani. Molemmilla oli asiaankuuluvat juomat, sekä kävimme hankkimassa jotain purtavaa. Pyrimme osin terveellisyyteen. Tehtiin pizzaa (voi sekin olla terveellistä), ja pilkoin dipattavia kasviksia ja vihanneksia astiaan, jotka saivat kylkeen kermaviilidippiä. Molemmilla on aika lailla sama maku, niin dipattavien kasvisten valinnassa ei ollut mitään vaikeuksia. Jos et ole vielää maistanut lehtiselleriä, niin suosittelen! Siitä voi ”paloitella” dipattavia tikkuja, kuten porkkanoistakin. Lehtiselleriä käytetään useassa paikassa Jenkkilässä, jos ravintolassa tilataan esim jokin ”hot wings”-annos (hornetit). Myö käytettiin dippikastikkeena Ranchia ja Tacoa. Wingsien kanssa tulee yleensä aina Bleu Cheese-kastike, jota saa kyllä Taffelinkin valikoimasta jauheena.

Sen verran kovat täpinät aiheutti uusi alkoholilakiuudistus, että oli aivan pakko lompsia ruokakauppaan 1.1.2018 ostamaan maailman ensimmäinen Gini Lonkero ja IPA! Ja hitot tipattomasta siis. Tämä oli pakko tehdä ettei olisi jäänyt harmittamaan… sentään historiassa ensimmäinen päivä kun ginipitoista juomaa saa Suomessa ruokakaupasta. Oikeaan suuntaan siis ollaan menossa. En ole sen koommin näitä juomia sitten kaupasta hakenutkaan…

Meillä oli täysi talvivarustus luonnon puolesta uudenvuodenpäivänä.

Tietysti alennusmyynnit alkoivat vuoden alussa, ja minä sekosin sukkalankoihin… Tässä nyt pari kerää mitä tuli hankittua (perkele). Molemmista on jo tällä hetkellä tehty joitain projekteja… kun ovat valmiita, laitan kuvat 🙂

Vuodentakainen projekti sai myös jatkoa… nyt on varret tehty molempiin sukkiin. Jos ottais yhtään ittestään mitään oppia, niin olisi kirjoittanut tuonne sukanvarteen jonkun pikkulappusen, kuinka tuon sukkavarren kavennukset ehkä ois pitäneet mennä. En ole aikaisemmin neulonut pitkävartisia sukkia siis. Kuviot pysyivät aika samoina, mutta kavennukset nilkkaa kohden ei. Seuraavalla kerralla siis ohje mukaan!

Minulla oli usein myös kutoessa pieni karvainen apulainen, joka osittain hankaloittaa projektien edistymistä 🙂 Uuno <3

Uuno vaatii välillä niin paljon huomiota, ettei siinä oikein muuta tohdikaan tehdä kuin paijailla häntä. Jos huomio on jossain muualla, Uuno muistuttaa asiasta mukamas hellävaroen, ”tapauttamalla” tassulla naamaan 😀

Kävimme ystäväni Aatun kanssa loppiaisena yllätysvisiitillä sukulaisteni luona  ”landella”, ja saunaillan päätteeksi saatiin paistella makkaraa ihan tuvan takassa 🙂 Tää oli muuten siistii! Ei ihan joka päivä pääse tällasta tekemäänkään.

Sain aiemmin syksyllä tuttavaperheeltä  pari muovikassillista perunaa, ja toinen kassi oli täynnä Rosamundaa… NAM! Kävin sitten funtsimaan, että mitä niistä voisi tehdä, ja laitoin testiin ranskikset. Viipaloidut potut olivat Timoa, ja tarkoitettu päiväruoaksi, mutta niitä nyt tuli paistettua moneen tarkotukseen yhdellä kertaa.

Kermaviilidippiä vielä  mukaan ni avot! Täytyy sanoa, että oli kyllä niin herkullista, että jos minulle tulee vieraita esim yökylään, niin aion tarjota heille jotain tällaista. Varmasti maistuu joka sorkalle 😀

Tässä kuulumiset tältä kertaa. Eikun kevään odottelua! Oletko muuten aloittanut huonekasvien lannoituksen ja multienvaihdon? Itse en ole vielää aloittanut, mutta tarkotus olisi istuttaa kultaköynnös uuteen isoon ruukkuun altakastelumultineen. Kiinanruusun pätkimistä pitää vielä miettiä mitenkä sen tekee, kun haluaisin siitä tietynlaisen ”puun”. Niistä sitten lisää tuonnempana.
Kuulemisiin 🙂

Lue artikkeli / kommentoi

Foxyn uusittu makuualusta

Foxy on saanut makuualustansa jo vuosia sitten, ja jostain syystä en ole raaskinut heivata sitä mäkeen… hauveli kuitenkin tykkää siitä ja se on kovassa käytössä 🙂 Se oli vaan rähjääntynyt käytössä eikä sopinut mielestäni sisustukseen…

Että sattuipas postilaatikosta napsahtamaan tällainen kuvasto, ja heti tuli mieleen, että olin pari vuotta sitten tilannut ruusukangasta Jotexilta, ja harmaasävyisestä kankaasta oli jo leikattu sopivan kokoinen palanenkin alustaa varten… vaan missähän se mahtaa olla? Noh, ei muuta kun etsimään!

Alusta oli todella repaleinen kun lähdin sitä kunnostamaan… en nyt sen koommin laita mitään kuvajulkaisuja työvaiheista, koska se oli niin yksinkertainen kuin vain voi olla: leikataan kaksi samankokoista kangaspalaa ja ommellaan ne yhteen saumurilla jättäen yksi reuna auki… vanha alusta sisälle ja ommellaan kiinni. Revin toki vanhan kankaan pois ettei se jää sinne sisälle. Yllättävän hyvin tämä Finlaysonin alusta kestikin. Sitä on pesty, pedattu ja kaavittu!

Mietin pääni puhki, mitä laittaisin alustan toiselle puolelle kankaaksi, koska en raaskinut käyttää ihanaa ruusukangasta molemmilla puolilla… en nimittäin usko, että kangas kestäisi kovinkaan paljon koiran käsittelyä. Olen useasti sanonut, että asiat vaan tuppaa loksahtamaan paikoilleen, ja sitä on tapahtunut minulle tässä viime aikoina todella paljon, niin kuin kävi tämänkin kangaspalan kanssa, jota olin säästänyt jostain syystä sohvanpäällisprojektista. Tämä kangas sattuu olemaan samaa, kuin mitä päiväpeittoni on! Että kävipäs sopivasti taas 😀 Päiväpeittokangas on jämäkämpää ja kestää paremmin kuin ruusukangas.

Mutta pitää se ruusukangas sillä toisella puolella olla! Alustan voi kääntää aina sisustuksellisesta syystä toisinpäin, jos haluaa ruusuja kattella 😀

Foxykin tykkäs uudesta alustastaan 🙂

Siellä se pikkurinsessa makoilee!

Lue artikkeli / kommentoi

Mosaiikkilyhty DIY

Löysin vanhan kuvakokoelman vuodelta 2010, jossa on näytetty mitenkä olen tehnyt mosaiikkipaloista lyhdyn. Laitetaas tämä nyt sitten ihan tännekin, koska lyhty on kaikesta huolimatta vielä ehjäkin, ja se on tällä hetkellä tuolla parvekkeellani käytössä. Yritän muistaa ottaa siitä kuvaa jossain vaiheessa kun sen sisällä on tuikku.

Ostin tällaisen mosaiikkisetin Tiimarista ja lisäksi minulla oli puhdistettu lasipurkki, jossa on aikanaan ollut suolakurkkuja. Etiketit lähtevät lämpimällä saippuavedellä irti aika näpsäkästi.

Otin paperipalan avuksi kun kävin miettimään, mitenkä sijoittelisin kappaleet lasiin.

Paperipalaa muottina käyttäen asettelin maalarinteipit purkkiin paikoilleen.

Merkkasin tussilla teippiin kohdat joihin palaset laitetaan…

Tämän jälkeen olikin helppo asetella mosaiikkipalaset paikoilleen…

Sitten kippo olikin valmis… en käyttänyt tässä mukana tullutta laastia, koska halusin, että lasista näkyy läpi. Iso osa paloistakin jäi käyttämättä, joten teen varmaan toisen vastaavanlaisen jossakin vaiheessa, kunhan saan inspiraation.

Lue artikkeli / kommentoi

Kierrätysmateriaaleista koiralle pöksyt

Narttukoirilla on pari kertaa vuodessa juoksuaika, ja toisinaan ne tarvitsevat sisätiloissa ollessaan jotkut suojapöksyt, ettei vuoto sotke paikkoja. Olen keksinyt tähän edullisen keinon, jolla saa koiralleen vielä mukavan näköisiäkin ”juoksupöksyjä” edulliseen hintaan.

Päätarvikkeet: kangasta (esim. farkkua, samettia), kuminauhaa ja velcranauhaa. Itse käytin farkku- ja samettikangasta vanhoista housuista, jotka olivat menneet jo osittain rikki. Lisäksi kävin kangaskaupasta hakemassa koristenauhaa ja paikallisesta puljusta (T-Mafia) valmiiksi prässättyjä kangasmerkkejä. T-Mafiasta onnistui saamaan verkkokaupan valikoimaan kuuluvia printtejä valmiiksi prässättyinä trikookankaaseen, ja ei muuta kuin ompelemaan kiinni vain!

Kangaskaupasta saa mitä ihanampia pitsireunuksia! Ostin kolmea erilaista.

Olemme ostaneet useamman kerran Siempre-merkkisiä pikkuhousunsuojia LIDListä, jotka osoittautuivat täydellisiksi tähän hommaan. Niissä on hyvä tarra, joka pitää suojan hyvin kankaassa kiinni. Periaatteessa suojalle ei tarvitsisi tehdä erillisiä ”lärpäkkeitä”, minkä sisään suoja ujutetaan. Pistin merkille, että side kestää paikallaan vaikka housut olisivat hieman märätkin koiran pesuhetken jäljiltä.
Kuvasta myös näkee mitä olen tehnyt hännän kohdalle. Eli riittää kun ompelee siksakilla hännänympärystän pari kertaa niin ei lähde rispaantumaan tai pahemmin venymään.

Seuraavista kuvista näkyy kuinka velcra ja kuminauhat ovat laitettuina paikoilleen.Velcralla on vastakappaleet hännän yläpuolella. Velcralle saa säätömahdollisuuden, kun laittaa sitä koko housun yläosan matkalta (harmaat pöksyt).

Sitten vielä mallataan koiran päälle… AVOT 😀

Jos haluaa, niin farkkukankaasta saa ihan kivan näköisen reunan ylälaitaan, kun ompelee siihen käännöksen nurinpäin ja hapsuttaa reunan kuten joku tarkkanäköinen voisi edellä olevasta kuvasta huomata.

Lue artikkeli / kommentoi