Kesän 5 maukasta ruoka-annosta

, , , , ,

Innostuin jostain syystä tämän vuoden puolella kuvailemaan itse tekemiäni ruoka-annoksia, ja tässä niistä esiteltyinä viisi. Tosin, kuvasin niitä ihan kännykälläni, en järkkärillä. En ole sillä tavalla ajatellut, että tekisin asiasta ”sen suurempaa ammattia”, vaan ihan huvikseni kuvailin, ja toivottavasti myös jonkun toisenkin iloksi.

Jos nyt jostain syystä haluaisin ottaa hienompia kuvia, niin sitten pitäisi hankkia varmaan parempia ja kauniimpia astioitakin… omani ovat melko kulahtaneita ja rumia tarkoitukseen! Sitä paitsi, kun ruoka on valmista, se pitää saada heti kitusiin kun on kuitenkin kaamea nälkä. Ei siinä ehkäpä tule mieleen jättää ruokaa jäähtymään lautaselle, että siitä saisi otettua muutaman kuvan blogia varten! Järkkärillä kuvatut annokset ovat sitten rakenneltuja ihan kuvaamista varten, ei annoksen syömistä varten. Olen ottanut järkkärikuvia esimerkiksi tuttavani grilliannoksista. (Annoksista kuvia täällä)

1. Possupata on helppo ruoka

Sain paikalliselta roskalavalta tuttavani ilmoituksen kautta savipadan. Päätin heti kokeilla mitä sillä voi oikein tehdä. Mitäpä muuta sitten kun tekemään kunnollista kotiruokaa uunissa. En ole koskaan omistanut savipataa, ja olin kuullut, että siinä voi tehdä todella hyvää ruokaa. Eikä tälläkään kertaa mennyt pieleen. Voisihan tämän saman sapuskan tehdä tavallisessakin uunivuoassa, mutta savipadassa lihasta tulee paljon mureampaa… sitä pystyi syömään lusikalla. Aikas mureaa siis!

Possupataa saviastiassa
Possupataa saviastiassa

Jos tästä nyt pitää mitään sen enempää kertoa, niin liotin pataa täysin veden alla parisen tuntia ennen kuin laitoin siihen pata-ainekset. Jos tämän vaiheen jättää väliin, vaarana on, että pata halkeaa uunissa. Nyt en kyllä ihan tarkalleen muista mitä kaikkea tuohon pataan tuli survottua, mutta ainakin siinä on maustamattomia possusuikaleita, porkkanaa, lanttua, sipulia, herkkusieniä, pari valkosipulinkynttä ja muutama peruna. Ja lientä on maustamassa pari laakerinlehteä, kuusi (6) kappaletta kokonaista maustepippuria ja lihaliemikuutio. Samaisella ohjeella teen yleensä karjalanpaistinkin. Pata oli uunissa 3-4 tuntia. Kun ruoka on valmis, ongin pippurit ja laakerinlehdet pois, etteivät ne päädy kokonaisina suuhun. Tästä syystä laitan aina saman verran pippureita patoihin ja keittoihin, niin pysyn laskuissa mukana.

2. Nakkikeitto

Yksi kesän kestosuosikeistani on makkara- tai nakkikeitto. Tein tällä kertaa keitosta nakkiversion. Se on ihan yhtä hyvää, jollei parempaakin! Makuun toki vaikuttaa minkä merkkisiä nakkeja haluaa laittaa… Tällä kertaa halusin käyttää herkullisia Lidlin nakkeja. Olisikohan ne nimeltään jotain Frankfurtereita tai sinne päin. Paketti on kaksiosainen, siitä sen tunnistaa.

Nakkikeitto lautasella

Tämän valmistaminen on helppoa. Pilkotaan nakit paloiksi ja paistetaan ne pannulla voissa. Leikataan paloiksi perunat, porkkanat, sipulit ja jos on lanttua, niin sitäkin. Teen keitot aina tuoreista vihanneksista niin niiden maku on paljon parempi kuin pakastetuissa juureksissa. Mausteiksi tälle keitolle laitoin tuoreeltaan parvekkeeltani ruohosipulia ja persilijaa. Liemessa on käytetty lihaliemikuutiota, kokonaisia maustepippureita 6 kpl, valkosipulia, paprikajauhetta ja pari ruokalusikallista ketsuppia. Lisäksi nakkien paistamisesta jää aina ”yli” sulanutta voita, joka myös maustaa lientä.

3. Porsaan etuleikettä sienikastikkeella

Kyllä minä pidän ruoanvalmistamisestakin! Joskus on ihan kivaa laittaa lautaselle sellaista ”gourmetruokaa”. Sitaateissa tämä siksi, että ei tämä nyt läpäisisi mitään viiden tähden ravintola-annosta kuitenkaan, pikemminkin lähempänä huoltoaseman annosta. Tarkemmin kun ajattelee, niin onhan tämä annos aika ”väritön” – ei salaattia lainkaan… mutta annos sopii hyvin väritykseltään taustalla näkyvään vintage-mattoon, ja olihan tämä todella hyvää!

Porsaan etuleike ruoka-annos

Ohjetta tällaiselle on vaikea tehdä… senkus paistaa pihvit voissa ja tekee sienikastikkeen! Lisukkeeksi on keitetty täysjyväriisiä (whole grain rice). Kastikkeessa käytän yleensä mausteena lihaliemikuutiota, niin ei voi mennä pieleen. Kastikkeen voi myös tehdä helposti vaikkapa lämminkuppiateriasta. Mutta silloin ei tarvitse käyttää lihaliemikuutiota mausteena. Lämminkuppiateriat ovat sellaisenaan jo hyvin maukkaita.

4. Possukasleri ja valkosipulikasvikset uunissa

Tässä on helppo ruoka valmistaa. Mitään muuta ei tarvitse tehdä kuin mättää kamat kaikki uunipellillle ja laittaa uuniin noin puoleksi tunniksi. Omasta annoksesta löytyi valmiiksi marinoitua possukasleria, jota saa kesän aikana huokeaan hintaan miltei jokaisesta ruokakaupasta. Possun lisäksi pellille päätyi porkkanaa, perunalohkoja ja kokonaisia valkosipulinkynsiä. Tein porkkanasta ja valkosipulista ruskean kastikkeen. Lisukkeeksi sopi vihreä salaatti yrttisillä salaattijuustokuutioilla.

Possun kasleri ruoka-annos

5. Hampurilainen

Jostain syystä en ole aikaisempina vuosina syönyt edes itse tehtyjä hampurilaisia, mutta tänä vuonna olen siirtynyt niiden kanssa ihan uusille leveleille. Ensinnäkin, löysin raa’an punasipulin. Olen syönyt punasipulia aiemmin ainoastaan sienisalaatissa, siis sellaisessa versiossa, jota meillä täällä Karjalassa tehdään jouluksi. Nyt jääkaapistani löytyy aina keltaisen sipulin lisäksi myös punasipuli.

Tavallinen hampurilainen paistetulla munalla
Perus hampurilainen

Perusburgerin täytteenä on salaatti, itse paistettu jauhelihapihvi, cheddar-juusto, tomaatti, paistettu muna, punasipuli ja amerikan herkkukurkku. Lisäksi löytyy hampurilaiskastike pohjalta ja päältä kurkkumajoneesi. Tästä tulee todella herkullinen! Käytän tietysti kaikissa tekemissäni hampurilaisissa samoja kastikkeita. Paistan pihvit itse, en käytä mitään valmispihvejä! Jauhelihapihveistä tulee todella hyviä kun ne maustaa taco-mausteseoksella. Ostin omani Lidlistä. Mausteseos tuo todella paljon makua pihviin – ilman sitä hampurilaisista tulee hieman jopa mauttomia, jos näin saa sanoa. Vielä ehkäpä mainittava asia, että jauhelihataikinassa ei ole käytetty kananmunaa.

Tavallinen hampurilainen
Muuten samanlainen setti purilaisesta kuin edellinenkin, mutta tässä ei ole herkkukurkkua.
Hampurilainen ananaksella
Ananashampurilainen.

Kasaan hampurilaiset aina folioon, koska niistä valuu muuten kastikkeet syliin. Folio pitää purilaisen myös lämpimänä pidemmän aikaa. Ostan hampurilaissämpylät yleensä Lidlistä, samoin kaikki majoneesit ja kastikkeet, mitä väleihin laitetaan. Sämpylät on käytetty paistinpannulla ennen annoksen kasaamista.

Tässä nyt lueteltuina muutamia ruokia, joita tein kesän aikana. Tässä alkaakin sopivasti vatsa murisemaan kun tuijottelee ruokakuvia. Täytynee mennä valmistamaan itselle sitten hampurilainen ennen kuin nälkäkuolema ehtii iskeä!

Minulle voi rohkeasti esittää kysymyksiä kirjoittamistani asioista, jos jokin asia jää askarruttamaan, tai haluat tietää enemmän. Blogiini on myös lisätty osio, josta voit tilata uutiskirjeen. Uutiskirjeellä tarkoitan sähköposti-ilmoituksen lähettämistä, kun olen julkaissut artikkelin. Ei siis mitään mainosjuttuja tai sen semmoista. Toki ilmoituksissa on linkitykset muihin kirjoittamiini blogeihin 🙂

Kiitos kun luit!

Kesän 5 maukasta ruoka-annosta Read More »

Satumetsässä

, , , , , , , ,

Meille Suomeen on ennustettu myrskyn saapumista länsirannikolle tänään, mutta täällä kaakossa saamme vielä odotella. Saattaa hyvinkin olla, että säästymme pahimmalta riepottelulta, toivottavasti. Jokainen kerta kun meillä myrskyää, mielessäni käy mitenkä ”omat satumetsät” selviävät näistä koetuksista. Tosin se kuuluu luonnon kiertokulkuun, että metsissä kaatuilee välillä puita. Samaan aikaan YLE uutisoi Aamuteeveessä, että ”maailmasta on kadonnut 100 miljoonaa hehtaaria metsää” (lähde: YK). Tämä taas kuulostaa todella surulliselta, koska sen voi vain jokainen arvailla, että mistä tässä on kyse… Noh, tämän päivän myrsky nimetään jossain vaiheessa joko Ailaksi tai Hillaksi.

Olen löytänyt tästä kotini lähettyviltä sellaisen satumetsän, jossa tykkään käydä seisoskelemassa toisinaan. Se on kerta kaikkiaan ihana! Käyn toki poimimassa sieltä sieniäkin, kun niiden aika on. Mutta syksy on sellaista aikaa, että metsä on aivan upea kaikkine pehmeine sammaleineen.

Otin vuosi sitten metsässä järkkärillä kuvia, mutta tänä vuonna menin ihan vain kännykän kanssa. Nämä ovat yleensä sellaisia Ex tempore reissuja, ja harvemin kuljetan järkkäriä edes autossa mukana. Kuvia jää siis paljon ottamatta, valitettavasti.

Löysin tästä metsästä vuosi sitten raadon, jota kävin myös tällä kertaa tarkastelemassa. Se oli koluttu aivan puhtaaksi mutta luuranko oli edelleen siellä, missä se oli vuosi sitten. En osaa sanoa mille eläimelle tämä kuuluu, mutta ihan pieni se ei ollut – mahdollisesti peura. Olisikohan se jäänyt auton tönäisemäksi, kun tuossa metsän vieressä on maantie?

Kuva: 29.8.2019

Metsä on niin ihanan pehmeän näköinen, ettei siellä meinaa raaskia edes kävellä. Tietysti liikkuessa täytyy katsoa tarkkaan, mihinkä astuu. Metsään oli esimerkiksi paikoittain kasvanut uusia puun taimia joiden päälle ei halunnut astua. Tämä on niin luonnonmukainen paikka, että se hoitaa vähän itse itsensä 🙂

Metsä on täynnä eri sammalia, joita pitää kyllä lähteä jossain vaiheessa vähän tarkemmin katselemaan…

Keskellä metsää kulkee puro, jonka reunamat ovat myös sammalilla koristellut.

Sieniä ei löytynyt tällä kertaa ja päätin lähteä vielä toiseen paikkaan. Kyseisellä alueella olikin tehty metsätöitä, niin sieniä en lähtenyt edes etsimään. Jatkoin matkaa, kunnes tie päättyi… saavuin sukulaiseni metsämökin pihapiiriin. Paikassa on ihana lampi, jonka syvyyttä emme edes tiedä. Se on varmasti useita metrejä. Muistan, kun lapsena kävimme täällä pulikoimassa. Meille oli rakennettu sellainen laituri, jossa oli keskellä pienille tarkoitettu uima-allas, tai ei tietenkään niin suuri, minkä uima-altaaksi mieltäisi. Sellainen potero, johon mahduimme serkun kanssa istuskelemaan, kun olimme niin pieniä ettemme osanneet uida. Se oli muistaakseni noin kylpyammeen kokoinen. Altaassa oli joka vuosi nuijapäitä, joita yritimme ottaa kiinni ja siirtää lampeen. Lammen ympärystä on sammalta ja välillä siinä ajelehtii sammaleesta muodostunut pieni saari, jossa ei voinut kävellä koska siihen ullposi jalat. Tällä kertaa en mennyt rantaan, koska juuri kun saavuin paikalle, alko sataa vettä. Pidättelin hetken sadetta saunarakennuksen kuistilla, jossa otin videokuvaa lammesta, josta tämä seuraava pätkä onkin…

Satumetsässä Read More »

Maisemakuvia kesältä 2020

, , , , , , , , , , , , , ,

Loppupeleissä kävin todella vähän kuvailemassa millään aparaatilla mitään koko kesänä 2020, mutta kun kännykkä on miltei aina mukana, sai sillä napattua tänne blogiin ”sattumia”. Tässä muutamia ottamiani kuvia kesältä.

Jäppilänniemen taidetie on yksi sellainen ”paikka” johon haluan käydä tutustumassa joka vuosi. Kyse on siis yhdestä tiestä, jonka varrelle on sijoitettu maatilallisten ITE-taideteoksia. Hyväkuntoinen ajaa tämän tien päästä päähän fillarillakin, mutta kun itse en nyt ihan niin ”nuori ja notkea” enää ole, taitettiin serkun kanssa tämä reitti autolla. Tänä vuonna oli uusiakin teoksia, joita oli mukavaa ihailla. Tien varrella on esimerkiksi lato, jossa oli todella upeita valokuvia otettu luonnon eläimistä, lähinnä linnuista. Ne olivat ällistyttävän hienoja ja tarkkoja kuvia! Jäin miettimään, minkälaisilla vehkeillä ne oli oikein otettu… ei ainakaan kännykällä 😀

Maiseman katsojat ovat tässä kohtaa joka vuosi, aina hieman erillaisella kokoonpanolla, ja eri vaatetuksella. Tällä kertaa ne olivat näin. Kuvassa serkkuni ottaa huikeasta maisemasta kuvaa, joka avautuu Immalanjärvelle päin.

Joskus sitä vaan sattuu paikalle kun sateenkaari näyttäytyy… eihän tällaisiakaan tilaisuuksia silloin tule vastaan kun on järkkäri mukana, tietenkään.

Torikatu, Vuoksenniska 11.7.2020

Yksi paikoista Imatralla, josta pidän todella paljon, löytyy tästä ihan asuinpaikkani läheltä… Immalanjärvi! Sen rannat ovat ihania hiekkarantoja, vaikkakin välillä vähän mutaisia. Tarkempaa tietoa minulla ei ole miksi juuri tätä rantaa kutsutaan ”Lietteen rannaksi”. Se on kuitenkin ihan kiva paikka, puistomainen. Miinuspuolena on hanhien jätökset joille nyt ei taida oikein mahtaa mitään. Muuten rannat ovat ihania ja vesi on kesäisin lämmintä.

Immalanjärvi 19.8.2020

Tänä kesänä sai ihailla myös valaisevia yöpilviä, tai ainakin niihin jostain syystä osasi kiinnittää erityistä huomiota. Onhan niitä joka vuosi, mutta nyt ne laittoi erikseen merkille, jos niitä näkyi. Liekö syy siinä, että meteorologit ovat jotenkin niistä erikseen maininneet, kun ihmiset lähettävät uutistoimituksiin sääkuvia, joissa näitä pilviä esiintyy.

Vuoksenniskan kiertoliittymän kohdalla 1.8.2020

Yksi ihanimmista paikoista mitä tiedän, on sukulaiseni tila. En sen tarkemmin kerro missä tämä on, mutta satuin muuten vain ajamaan tämän paikan ohitse, kun maisemiin ilmestyi täydellinen sateenkaari! Se ehti hieman hälventyä ennen kuin sain hypättyä autosta ulos ja napattua siitä kuvan. Tämä kohta toi minulle mieleen edesmenneen koirani, jonka hautapaikka on samoissa maisemissa. Ikävä on suuri – rakas Foxy

Tuttavani oli jokin aika sitten käynyt kuvaamassa revontulia Lammassaaresta käsin. Lammassaari on Imatralla venesataman kohdilla, Saimaalla. Sinne piti päästä! Olen aiemmin toisen tuttavan kanssa käynyt kiertämässä kyseisen saaren. Se on aivan ihana – täynnä luontopolkuja. Reitit ovat helppokulkuisia, että tällainen koheltaja kuin minkäkin, voi niissä kulkea loukkaamatta itseään (en kyllä lupaa mitään). Jos saarta lähtee kiertämään ympäri, siellä voi pysähtyä useampaan eri paikkaan paistelemaan vaikkapa makkaraa nuotiopaikalla. Saaresta löytyy myös laavu. Lammassaari tarjoaa kuntoilijoillekin paikkoja vetää mäkiä ylös ja alas, mutta itse viihdyin parhaiten helppokulkuisemmilla reiteillä.

Luontopolku rantaan päin Lammassaaressa.
Kuva: 4.9.2020

Saavuin johonkin ennalta määrittelemättömään paikkaan… tämä ei ollut mitenkään tarkoituksella haettu, mutta ei se mitään – näky oli huikea! Kuva on panorama, voit katsoa sen suurempana 🙂

Kuva: 4.9.2020 kello 19:39

Auringonlaskua odotellessa samassa paikassa… voit klikata suuremmaksi 🙂

Kuva: 4.9.2020 kello 19:59

Imatralla ja Ruokolahdella on niin hienoja ulkoilupaikkoja, että menee varmaan useampi vuosi, että ne koluaisi kaikki läpi. Joskus on ihan kivaa itsekin käydä paikkoja katselemassa, mutta toisinaan se olisi todella mukavaa jakaa tällainen kokemus toisen kanssa. Monesti mietin, että juuri koira olisi ollut se ”toinen henkilö” jonka olisin ihan mielelläni ottanut mukaan näihin paikkoihin. Tietty, moneen paikkaan hänet mukaan otinkin. Foxy oli sen verran kohelo ettei sitä voinut ihan jokaiseen paikkaan mukaan ottaakaan, ettei loukannut vaan itseään. Mutta koen, että paljon jäi hänen kanssaan näkemättäkin ja se on tavallaan mielestäni surullista. Mutta Foxy kulkee nyt näitä reittejä minun mukanani sydämessäni

Maisemakuvia kesältä 2020 Read More »

Parveke kesällä 2020

, , , , , , , , , , ,

Tämä vuosi on ollut omituinen parvekekasvatuksen suhteen. En saanut esimerkiksi kurkkuja kasvamaan lainkaan. Taimet eivät syystä tai toisesta pitäneet parvekkeesta lainkaan. Kesäkurpitsa piti laittaa suoraan siemenestä pataan kasvamaan kun taimet kuolivat heti kun siirsin ne ulos. Kukkia on paljon, mutta ne eivät tee kurpitsoja. Syy voi kylläkin olla amppelissa, jos se on liian pieni kasvupaikka, tai että olen liikakastellut kasvia.

21.7.2020 kesäkurpitsa
Ainoa kesäkurpitsa koko kasvissa 17.8.2020.

Paprikat ovat viihtyneet hyvin parvekkeella. Ne kukkivat vasta nyt kunnolla kun on jo elokuun puoliväli. Olen käynyt pölyttämässä niitä varovasti vesivärisiveltimellä. Minulla on paprikoita myös sisällä kasvamassa. Ne tuntuvat viihtyvän ulkona paremmin.

18.8.2020 kukkia täynnä ja raakileita näkyvissä.
18.8.2020 komeita ovat, mutta väriä ei tule.
29.7.2020 salaatit, paprikat ja chilit

Kokeilin tänä vuonna ensimmäistä kertaa kasvattaa salaattia parvekkeella. Se oli aika haastavaa. Salaatti kasvaa varmasti parhaiten avomaalla, vaikka avomaalla ne tavallaan parvekkeellanikin olivat, sillä erotuksella että kastelun hoiti luonnon sijasta minä itse. Niitä ei myöskään kannattaisi sijoittaa näin lähelle toisiaan kasvamaan. Ne olivat nimittäin jatkuvasti ”solmussa” ja lehdet katkeilivat.

Parvekkeella kasvaa persilijaa amppelissa. Aion pätkiä sen ihan lähiaikoina ja pistää pakkaseen talvea varten. Nappasin kuvan vielä ennen kuin siitä ei ole muuta kuin juurakko jäljellä… jätän persilijan talvehtimaan parvekkeelleni lähelle parvekekaidetta.

Chilit viihtyvät myös parvekkeella ja molemmat kasvit ovat aivan täynnä chilejä.

Tomaatit ovat myös olleet hieman haastavia tänä vuonna. Tosin nekin tekevät nyt satoa ihan mukavasti vaikka en ole saanut yhtäkään kypsää tomaattia poimittua. En tiedä mikä niitä vaivaa kun eivät kypsy. Ne alkavat kukkia ihan mukavasti tällä hetkellä, mutta täytynee keksiä jotain suojajuttuja syksyä varten, että ne teksisivät ja kypsyttäisivät satoa mahdollisimman pitkään.

Tomaatti Money Maker

Kaiken kaikkiaan parvekkeella on todella vehreää. Olen siltä osin oikein tyytyväinen tämän vuoden lopputulokseen, kunhan saisin sitä vielä vähän siivottua ja vietyä ylimääräiset roippeet pois.

Parveke 22.7.2020

Mutta jos on vehreetä niin on myös semmonen ikävämpikin puoli tässä harrastuksessa… nimittäin kasvien tuholaiset. Joka ikinen vuosi, kun minulla on ollut parvekepuutarhassa jotain hyötykasveja tai ihan vain pelargonia, jossain vaiheessa kuvioihin tulevat gammayökkösen toukat. Mietin pitkään aikoinani, että mitä ihmeitä ne oikein olivat kunnes satuin katsomaan yhdet paikallisuutiset, jossa tämä toukka-asia mainittiin (linkki YLE:n artikkeliin). Lähdin etsimään elukasta tietoa. Näiltä ei voi oikeastaan välttyä millään muulla keinoin kun tutkailemalla kasveja. Tietysti se on joskus mahdoton tehtävä, mutta merkit toukkien ilmestymisestä ovat aika näkyvät. Kasveihin alkaa ilmestyä ”syötyjä” lehtiä tai jopa pelkät rangat ovat jäljellä. Näin minulle kävi ensimmäisenä kesänä tällä nykyisellä parvekkeellani. Toukat popsivat yhden yön aikana kaikki akileijat, jotka olin istuttanut ”kukkapenkkiin”. Kun puoliksi syötyjä lehtiä alkaa ilmaantua, tee toukkapartio ja äkkiä!

Toukat kasvavat hirvittävää vauhtia ja tässä vaiheessa kun lehdissä olevien reikien lisäksi alkaa näkyä vaurioita lehtien reunoilla, toukat on aika helppo jo bongata kasveista. Yksi tunnistettava asia toukkien ilmestymisestä on niiden raemainen kakka, jota alkaa myös ilmestyä tasoille, joissa kasvit kasvavat tai niiden lähettyville.

Sitten ei muuta kun pinseteillä nyppimään toukat pois, jos niitä näkee… niitä on turha yrittää yhdellä kertaa edes löytää, ne voivat piiloutua päiväsaikaan. Kun toukat ovat isoja pullukoita, ne eivät enää piiloudu samalla tavalla, vaan jäävät lepäilemään kasvien varsiin. Olen poiminut omista kasveistani jo viisi toukkaa, ja niitä on varmasti enemmän. Paprikat ja chilit olivat niiden herkkua, tomaatteihin nämä eivät koskeneet. Tomaatti on kait hirveän makuinen. Toukat söivät myös sitruunamelissan. Eli, yrtit kelpaavat myös.

Toukka tuholainen

Mutta jos tämä tästä nyt alkaisi taas suttautumaan kun toukkia on poistettu kasveista. Meillä on vielä tähän aikaan vuodesta oikein kivat kesäiset lämpötilat päivisin ja iltaisin. Tällekin päivälle on ennustettu +22 ja aurinkoa. Iltasella on myös lämmintä, lähellä kahtakymmentä. Jään odottelemaan sadonkorjuuta ja sitä, että saan poimittua hevit tuolta parvekkeelta kypsinä. Joudun varmasti karsimaan osan lehdistä pois… ja ne toukat pitää löytää!

Mutta ensi kerralla sitten taas lisää juttuja…. muistakaahan käydä tykkäämässä FB-sivustani, niin saatte tiedon uusimmasta postauksesta.
Kiitos 🙂

Parveke kesällä 2020 Read More »

Lisää huonekasveista

, , , , , , , , , , , , , ,

Minulla on yksi kasvi joka on ilmeisesti melko harvinainen Suomessa ja olen totaalisesti rakastunut siihen. Sen lehdet ovat aivan ihanat! Tiedän peikonlehtivillityksestä, että kasveissa juuri ne lehdet voivat olla se mikä niissä niin älyttömästi kiinnostaa, ja niin tässäkin. Kyseessä on sulkaköynnösvehka, Philodendron radiatum. Se kasvaa tällä hetkellä altakasteluruukussa johon on viritelty järviruokopaalu. Sitä pitäisi leikata, mutta en ole varma uskallanko. Noh, pakkohan se on uskaltaa. Jos vaikka saisin sitä lisää uusiin ruukkuihin kasvamaan. Sitä on eräässä toisessakin ruukussa tällä hetkellä, mutta vehka on hieman kitukasvuinen siinä. En tiedä, pitäisikö multaan kiinnittää hieman enemmän huomiota – lisätä siihen puulastuja ja vermikuliittiä. Olen myös melko laiska kastelija ja siitä johtuen vehkojen olisi varmaan parempi olla muoviruukuissa.

Sulkaköynnösvehka, Philodendron radiatum

Toinen vehka, josta olen todella täpinöissäni on aarnipeikonlehti, eli Monstera Monkey Mask – Monstera adansonii. Sain sen vaihtarina sulkaköynnösvehkaan viime jouluna, ja se on lähtenyt nyt kasvamaan ihan hyvin. Pistokas oli ilmeisesti niin hyvä. Mutta, sehän olikin huonekasvikerhon jäseneltä saatu – hän varmasti tiesi mitä teki 🙂 Ja taas tämäkin oli hankintalistalla pelkästään lehtien takia.

Aarnipeikonlehti Monkey Mask, Monstera adansonii

Kävin keväällä törsäilemässä ”saniaisiin”, tai ainakin ajattelin, että nämä olivat saniaisia. Kyseessä oli kuitenkin pesäraunioinen, joka kuuluu kylläkin saniaisten luokkaan. Hoito ei sitten ollutkaan ihan juuri sellainen kuin olin kuvitellut. Olin tappaa ainakin toisen kasvin, kun ilmeisesti kastelin sitä ”ruusukkeen” keskelle. Isoraunioiset ovat tuolla suikun alla jatkuvasti, niin tämäpäs ei oikein pitänytkään suihkuttelusta. Toki sumuttelu on asia erikseen. Löysin ohjeen, jossa sanottiin, että tätä tulee kastella ulommaisten lehtien ulkopuolelta juurelle ja että kasvi pitää sijoittaa valoisaan paikkaan. Molemmat raunioiset ovat olleet nyt etelänpuoleisella ikkunalla paprikoiden ja chilien ruukkujen huoneen puolella. Siihen osuu toisinaan auringonvalokin, ja kasvit ovat lähteneet ihan kunnolla kasvuun. Tällä perusteella en siis laittaisi pesäraunioista kovinkaan hämärään paikkaan, vaan kunnon hajavaloon.

Pesäraunioinen, Asplenium nidus. Aloitti kasvun keskeltä heti kun siirsin valoisaan paikkaan.

Minulla on kituva muulinkorva, jota olen siirrellyt milloin mihinkin paikkaan enemmän ja vähemmän hyvällä tuurilla. Se oli pitkään ettei tehnyt uusia lehtiä, mutta taas kun siirtelin tämän lähemmäs ikkunaa, se alkoi yht’äkkiä kasvattamaan lisää lehtiä. Sen paikka siis on ikkunan läheisyydessä hajavalossa. Nyt tiedän, että enemmän valoa pitää olla jotta viihtyy. Kasveissani oli myös ripsiäisiä parisen vuotta sitten, ja osittain tämä kasvi jäi niiden hampaisiin. Toivottavasti ripsiäisiä ei enää tule! Voin sanoa, että ne on aika hankalia hävitettäviä. Ja olisikohan taas tässäkin kasvissa ne lehdet, jotka minua niin viehättää 🙂

Muulinkorva, Syngonium podophyllum

Lehtien takia tämä seuraavakin kasvi muutti asuntooni. Sain nimittäin serkultani liuska-aralian. En tiedä tarkkaa lajiketta tälle, mutta tunnistutan sen sitten kun se on jo jonkin verran kasvanut. Nyt se saa olla hetken vesilasissa juurtumassa.

Siroliuska-aralia, Schefflera arboricola

Sitten kun halutaan haastetta kasveihin, niin hankitaan kiinanruusu! Toki tämä pistokas on otettu suuremmasta kiinanruusustani keväällä ja istutin sen ruukkuun kasvamaan. Olin käsittänyt, että paksummasta varresta on vaikeaa juurruttaa kiinanruusua, mutta ihan hyvin tuo tuntui onnistuvan. Paksuun varteen tuli ensimmäisenä juuret ja ohkasiin pistokkaisiin vasta sen jälkeen. Tämä kiinanruusu on vanhaa kantaa, joka tekee kerrotun tulipunaisen kukan.

Jospa nämä kasviesittelyt olis tällä kertaa tässä… ei tule liian pitkiä kirjoituksia sitten taas. Toki minulla on enemmänkin kasveja kuin nämä mitä näissä kahdessa viimeisimmässä huonekasveja koskevassa artikkelissa olen esitellyt. Yritän vain pitää tämän harrastuksen jotenkin hanskassa, jos ymmärrät mitä tarkoitan 😀

Kiitos kun luit!

Lisää huonekasveista Read More »

Scroll to Top