syksy

Huonekasvipäivitys 4.11.2022

Olen moneltakin huonekasveihin liittyvältä YouTube-kanavalta ymmärtänyt, että huonekasvit kasvavat pääasiassa keväällä ja syksyllä, eivät niinkään kesällä. Tämä kait johtuu suoraan fysiologisista tekijöistä. Kesällä kasvit lepäävät koska kasvuolosuhteet ovat haastavia. Korkea lämpö, esimerkiksi, aiheuttaa huonekasveilla kasvun hidastumista. (Huonekasviaiheisia YouTube-kanavia: Swedish Plantguys, Nick Pileggi, Planterina)

Jos olisi mahdollista, niin pitäisin kesäisin omia huonekasvejani ulkona. Omat kasvini kuitenkin kärventyisivät parvekkeelleni (niin kuin marraskaktukselleni kävi). Se on ainoa paikka mihin voisin viedä ne suht turvallisesti. En uskalla viedä kerrostalon piha-alueelle kasvejani. En pelkää ötököitä kasveissa, vaan ihmisiä, joille saattaa pälkähtää päähän yön valoisina tunteina käydä vaikkapa kusemassa kukkaruukkuun. Sitä ei pysty edes kuvittelemaan mitä rehulle sen jälkeen oikein käy. Puhumattakaan, että niistä otettaisiin luvatta pistokkaita.

Pihallamme on kylläkin joka vuosi yönsä ulkona viettäviä ”huonekasveja”. Tai, en nyt tiedä voiko niitä huonekasveiksi kutsua, kun ne pidetään talvella viileässä varastossa, ja tuodaan sitten ulos kun kelit ovat lämmenneet. Ne eivät varsinasesti ole esimerkiksi olohuoneessa. Naapuritalon pihalle kuskataan joka kesä upeat pasuunakukat. Naapuri on oikea virtuoosi näiden kanssa! Joka vuosi ne näyttävät ihan käsittämättömän upeilta. Harmi ettei minulla ole niistä kuvia, tai en ainakaan löydä niitä.

Mutta mitäpä omalle huonekasviosastolle on kuulunut viime aikoina? Paljon on ainakin ”mennyt” ja vähemmän tullut.

Valikoima

En tiedä onko oikea termi kutsua huonekasvisettiäni ”valikoimaksi”, mutta menköön tällä kertaa. Tästä tulee kuitenkin pitkä juttu. Olen miettinyt, että haluaisin muutaman todella hienon ja suuren huonekasvin, ja loput saisi lähteä. Mutta, ennen kuin pääsen siihen tilanteeseen että rehut ovat sen verran suuria, haluan varmistaa, että minulla on kyseiset kasvit ylipäätään. Siksi pidän jonkun sorttista valikoimaa kasveista. Samoja kasveja on testissä muun muassa kookosmullassa. En halua tappaa kasveja. Edes jonkun täytyy selvitä, ei kaikkien. Tietysti jos kaikki selviävät, voin myydä tai lahjoittaa ylimääräiset pois.

Siirsin loppukesästä kasvihyllykön ikkunan ääreen, jotta kasvit saisivat mahdollisimman paljon luonnonvaloa. Homma on vielä totaalisen kesken. Minulla kun on ollut tässä kissahoidokkeja pitkin alkusyksyä, joiden vuoksi olen tehnyt erikoisia järjestelyjä. Viimeisimmät kissavieraat eivät olleet onneksi kiinnostuneita huonekasveistani toisin kuin edelliset. Kerron näistä ihanista vieraista toisessa postauksessa.

Uusi huonekasvi Nukkaköynnösvehka (Philodendron squamiferum)

Minulle tarttui loppukesästä paikallisesta saksalaisesta ruokakauppaketjusta mukaan tällainen huonekasvi kun nukkaköynnösvehka. Ostin tämän skeptisin mielin, koska se maksoi vain 3 Euroa. Kävi tosiaankin mielessä, että mikähän siinä mättää. Pidin kasvia karanteenissa kolme kuukautta, ennen kuin toin sen muiden kasvien joukkoon. Se on nyt alkanut kasvaa ja sille pitäisi pian laittaa uusi kasvuruukku jossa olisi myös köynnöstuki. Katsotaan mitä tälle käy. Minulla ei ole ollut tällaista koskaan.

Olen tarkkaillut tämän lehtiä ostopäivästä lähtien miltei päivittäin. En huomannut ötököitä, vaikka olihan siihen päässyt pari ripsiäistä jostain toisesta kasvista kömpimään. En käytä ripsiäisiin mitään ihmemyrkkyjä vaan yritän ”poistaa” ne käsin. Tietysti joissain kasveissa auttaisi myös viedä ne suihkuun.

Uutta lehteä pukkaa. Tämä alkoi selkeästi kasvaa vasta syksymmällä. Se on nyt keittiössä idänpuoleisella ikkunalla kissojen näköalapaikan päällä. Kun kissat eivät ole hoidossa, telineelle voi laittaa huonekasveja.

Aarnipeikonelehti nuupahtaa

Aarni menee kookokseen mitä pikimmiten. Se vaikuttaa siltä kuin olisi kuivunut pystyyn. Tämä kuva on otettu aikaisemmin kuin tänään. Peikko parka! Se oli tuolloin vielä joten kuten hengissä. Minulla on ollut äärettömiä haasteita tämän kanssa jatkuvasti. On ollut pistokkaita ja olen ottanut pistokkaita. Pitäisi kait lopettaa se pistokkaiden ottaminen pidemmäksi toviksi, niin kasvit ehtisivät asettua kunnolla. Uskon, että omalla kohdallani kyse on juuri tuosta asiasta.

Aarnipeikonlehti imee myös ötököitä todella helposti. Senkin vuoksi nämä kasviasiat pitäis nyt laittaa ”hoitoon” ennen kuin menetän jotain mitä olen aina halunnut. Aarnia voi käyttää suihkussa, ja se jopa vaatiikin sitä. Mietin myös tämän siirtämistä toiseen paikkaan, jos tässä kohdalla käy vaikka veto. Se ei tykkää siitä yhtään. Ja muutoinkin se on keittiön seinustalla sellaisessa kohtaa, että kävelen siitä usein ohitse muualle asuntooni. Kaikki huonekasvit eivät siedä sellaista.

Valikoimasta poistuneet huonekasvit

Viirivehka on haastava huonekasvi, ainakin omasta mielestä. Se tarvitsee tasaista kastelua, jota en itse ainakaan pystynyt sille tarjoamaan. Olin hankkinut alkuvuodesta Pearl Cupido Viirivehkan, ja se sai nyt lähteä kompostiin. Se oli alkuunsa todella upea kasvi. Sitä piti valehtelematta kastella joka toinen päivä. Sellainen kasvi ei sovi minulle!

Viirivehka on säännöllistä kastelua vaativa huonekasvi

Tämä oli kerta kaikkiaan pakko siirtää johonkin sellaiseen paikkaan mistä voisin tarkkailla sitä joka päivä. Laitoin sen alkuunsa toisten kasvien sekaan ikkunalle, enkä huomannut kun se alkoi nuupahtaa. Kyllä se sitten aina piristyi äkkiä kun sai vettä. Hirveä homma silti pitää tämä hyvännäköisenä. Komia oli kuiteskii vielä kun eli!

Marraskaktus on päässyt myös huonekasvien taivaaseen. En kerta kaikkiaan tajua mitenkä en saanut tätä niin helppoa kasvia pidettyä hengissä. Se ei vaan viihtynyt. Nyt on monessakin kasvissa alkanut tapahtua kummallista nuutumista. Pitää kokeilla paria kikkaa, jos ne auttaisivat asiassa. Ensinnäkin, huonekasvien kasteluvesi pitää keittää! Nykyinen kraanavesi ei edes maistu kovinkaan hyvältä niin tuskinpa se on kasveillekaan hyväksi. Siinähän on kloramiinia mikä tappaa bakteereita… tappaa myös varmaan hyödyllisetkin bakteerit mitä vaikkapa mullassa kuuluu olla. Kloramiini ei haihdu vedestä pois seisottamalla kuten kloori haihtuu!

Muuta huonekasveista

Unelmat (asparagus) ovat henkihieverissä. Kokeilen vielä elvyttää ne tuolla työhuoneessa kunhan saisin aikaiseksi siivota sinne tilaa. Ne saisivat olla siellä kaikessa rauhassa idänpuoleisella ikkunalla.

Ripsiäiset ovat myös luonani edelleen. Niitä nyt ei älyttömästi ole, koska tutkin kasvejani niin usein. Poistan tietysti kaikki mitä silmin näen. Se varmasti auttaa asiassa. Jouduin tosin yhden kasvin ”myrkyttämään” koska en pääse sitä tutkimaan ihan samalla tavalla kuin muita. Jokin ötökkä valtasi rönsyliljan ja siitä jos jostain on aika haastavaa saada pois ötököitä, jollei käytä jotain torjunta-aineita. Laitoin siihen lannoitepuikon, jossa on torjunta-aine samassa.

Otin useammasta peikonlehdestä pistokkaita ja olen laittaassa niitä kookokseen kasvamaan. Pitää vain muistaa lannoittaa jokaisella kastelukerralla jos kookosta aikoo käyttää. Siinä kun ei ole mitään ravinteita. Olen myös laittanut kultaköynnöksiä kookokseen. Muutama muukin kasvi odottelee vuoroaan, esimerkiksi Philodendron radiatum saa siirtyä kookokseen. Kunpa en vain tappaisi tätä ihanaa kasvia kun stressaan sitä jatkuvasti!

Täältä blogistani löytyy muutekseen huonekasviluettelo, mitä minulla tällä hetkellä löytyy ja mitä on joskus ollut. Palaan huonekasveihin joskus myöhemmin kunhan olen ottanut niistä paremmin selkoa. Nyt pitää aloitta työt että saa lisää rahaa ostaa vaikkapa huonekasveja!

Hyvä viikonloppua!

Huonekasvipäivitys 4.11.2022 Read More »

Syksyn mietteitä ja vähän kuviakin

Aika kuluu taas käsittämätöntä vauhtia ja syksykin on jo edennyt siihen pisteeseen, että meillä Imatralla alkaa olla ruska komeimmillaan. Viime viikolla oli niin kehnoja kelejä, että ulos ei juurikaan tahtonut lähteä, mutta tänään päätin käydä pienehköllä kierroksella. Aurinko paistoi.

En tiennyt yhtään mitä aioin tehdä, mutta päätin kokeilla käydä valokuvaamassa kolmea kohdetta; Tainionkoskea, Imatrankoskea ja Mansikkalaa. Mansikkalaa siis Vuoksen toiselta puolelta katsottuna. Nyt täytyy heti alkuunsa tunnustaa, että oli minulla järkkärikin mukana, mutta jotenkin kuvaaminen kännykällä vei helppoudellaan voiton! Ja mikä hirveä liikenne oli juuri tuohon aikaan sunnuntaina. Tämä ällistytti minua todella paljon.

Yritin epätoivoisesti hillua Tainionkosken sillalla ottamassa kuvia ihanasta ruskasta joka heijastui todella kauniisti tyyneen Vuokseen. Jostain syystä juuri tähän aikaan sillalla oli todella paljon liikennettä. Silta on sillä tavoin hankala kuvaamisen kannalta, että siinä on vain toisella puolella kävely-/pyörätie. Jos halusi kuvata Vuoksea Saimaalle päin, piti kipitellä autotielle kaiteen viereen. Tästä nyt ei ole mitään dokumenttia näyttää (paitsi kaide), mutta katsokaa mikä syksyinen maisema siellä odotti!

Syksymaisemaa Vuoksella
(klikkaa kuva suuremmaksi)

Tiesin, että Vuoksen varrella alkaa ruska olla parhaimmillaan, mutta mihin sitä sitten tarkalleen menisi kuvia ottamaan, oli hieman epäselvää. Mansikkalan siltojen kohdilla on tietyömaita, jotka voivat pilata kuvat ihan totaalisesti. Tainionkoski oli kaikista lähinnä oleva paikka, joten siitä oli hyvä aloittaa kierros.

Muistin käyneeni vuosi sitten Imatrankoskella, ja silloin syksy oli todella kaunis. Ajattelin käydä katsomassa miltä se tällä kertaa näyttäisi. Hassua sinänsä, koska menin käymään juuri samana päivänä ja miltei samaan aikaankin kyseisessä paikassa. Erittäin hyvä tilaisuus ottaa kuvia miltei ”samasta hetkestä”. Tässä se oli vuosi sitten:

Syksymaisema 2021
2.10.2021 klo 17:33

Tällä kertaa syksyinen kaupunkipuron lähtöpiste näytti tältä:

Syksymaisema 2022
2.10.2022 klo 17:48

Jokaiselta löytyy tietysti se kotiseuturakkaus, mutta mielestäni Imatra on todella kaunis paikka! Teen kaikkeni, että saan tuotua julki kauniita kuvia paikkakunnastamme. Muita asioita en aio blogeissani käsitellä. Ne eivät kuulu tänne. Mutta, mennääs kuvien kanssa seuraavaan paikkaan… jatkoin nimittäin matkaa koskiuomaa kuvaamaan. Pato oli onneksi korjattu jo julkaisukuntoon, jos näin voi sanoa. Vuosi sitten se oli korjattavana. Uljaan näköinen se oli kuitenkin.

Tottakai kävin ottamassa vielä kuvan vastakkaiselta puolelta. Tuonne se vesi juoksee… Venäjälle ja tarkemmin sanottuna Laatokkaan.

Aurinko alkoi laskea todella pian ja ajelin kotiin päin vielä Vuoksen rantaa pitkin. Itä-Siitolan kohdille oli viritelty tällainen raami. Yritin tutkailla, että mistä kohtaa siitä oikein olisi pitänyt ottaa kuva ja mihin, mutta en oikein ymmärtänyt asiaa. Otin kuitenkin omanlaisen kuvan, ja jatkoin matkaa kotiin.

Mistään järkkärillä otetuista kuvista ei tullut oikein mitään. Tulin siihen tulokseen, että niiden eteen on vain tehtävä enemmän töitä. Jalusta alle ja kaikki sääädöt kohdalleen. Miten muuten ihmeessä kännykällä otetut kuvat onnistuu? Noh, niissä on automaatilla toimivia asetuksia. Järkkärissä ei ole… tai olisi, mutta en käytä niitä. Ehkäpä pitäisikin käyttää. Omaa hölmöyttä ja jatketaan matkaa!

Minulla on kotonakin syksylle ties mitä projekteja. Esinnäkin hyötykasvien hydroviljely saa siirtyä olohuoneeseen. Olen tehnyt sitä varten joitain järjestelyjä, jotka ovat vielä hieman kesken. (edellinen kuva nurkkauksesta)

Asioita on taasen vaihteeksi hidastanut syksyn tullen iskevä neuloosi. Se tulee joka vuosi varmasti niin kauan kuin henki pihisee. Kävin lainaamassa kertaalleen SiniSukat-kirjan kirjastosta, ja päätin kokeilla siitä jotain neulomisia. Ensimmäiset kokeilut menivät tosin ihan oman suunnittelun piikkiin, ja odottelevat vielä viimeistelyä. Kuvioita puuttuu ja paljon. Näistä lisää sitten toisessa blogissa. Kuvassa olevat sukat on jo neulottu ja uudet ovat puikoilla.

Vetäisin sukkien neulomisen yhteydessä naamriin suklaalevyn. Sain tämän syntymäpäivälahjaksi. Ai että oli ihana fiilistellä alkavaa syksyä suklaan ja punaviinin kanssa!

Pientä lisäpohdiskelua tähän ajankohtaan tuo vuosi sitten minulla vielä ollut Urho-kissa. Elämä ei aina ole reilua. Männä viikolla on vieläpä ollut todella tuhoisa hurrikaani Ian Floridassa, siellä päin, missä olen joskus asunut. Onneksi kaverit ovat laittaneet edes Facebookiin tietoa, että ovat hengissä. Se ei nimittäin ole tuollaisen jälkeen ollenkaan selvää.

Minulla on sellaisia intressejä, joista en tänne liiemmin kirjoittele, koska ne ovat aika hankalia käsitellä. En myöskään itse ihan kaikkea ymmärrä. En halua, että joku saa vääränlaisen kuvan asioista, jos omat mielipiteeni eivät vastaa faktoja. Olisi kyllä syytä joskus oikaista ihmisten mielissä vääristynyttä tietoa, mutta jätän sen ammattilaisille. Joskus pitää vaan antaa asioiden olla.

Kaipaan todella paljon edesmenneitä lemmikkejäni. Syksyn tullen yksinäisyys taas korostuu, kun ei tule liikuttua niin paljon ihmisten ilmoilla. Pimenevät illat kynttilöineen luovat tunnelmaa, mutta myös haikeutta ja alakuloisuutta. Siksi olisikin hyvä saada asunto laitettua sellaiseen kuosiin, että täällä viihtyy. Asia on hoidossa! Pienin askelin.

Haluan vielä erityisesti kiittää niitä henkilöitä (en tiedä nimiä jne), jotka ovat tehneet tilauksia sivustoni kautta löytyvien mainosbannereiden kautta. Kiitos paljon, olette kultaa! Minulla on tarkoitus vielä tehdä myyntiin pääjäässä-heijastinpipoja, jotka ovat itseni suunnittelemia ja valmistamia. Toivon näistä olevan hyötyä kaikille. Lopettelen tämän lörpöttelyn nyt tältä erää. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja syksyn jatketta!

Syksyn mietteitä ja vähän kuviakin Read More »

Syksyä on odotettu

En tiedä olenko syksyihminen, mutta tämän todella lämpimän kesän jälkeen syksy on enemmän kuin tervetullut! Olo on jotenkin stressivapaa. Saattaa kyllä johtua siitä, ettei minulla ole ollut parvekkeella mitään ihmeellistä meneillään tämän kesän aikana. Jospa sitten palaisi projektien pariin ensi kesänä.

Menopelillä ajelu saattaa jäädä vähän lyhytaikaiseksi tänä syksynä… Nämä sähkölaitteet eivät oikein kestä kylmiä kelejä. Sitä en tarkalleen tiedä mitenkä ne kestävät kosteita kelejä. Olen yhden kerran tässä syksyn aikana joutunut jättämään laitteen yöksi säilöön, kun se jäi vahingossa vesisateeseen. Ei muuten lähtenyt käyntiin! Eikun seuraavaa päivänä sitten noutamaan kunhan laitteisto on vähän kuivahtanut.

Kävin alkuillasta kaupassa ja kotiin tullessa taivas oli jotenkin ”pitkästä aikaa” kivan näköinen. Sateet olivat väistyneet, ja ilma värjäytyi oranssiksi. Piti jäädä fiilistelemään syksyn tuloa pihalle pieneksi hetkeksi ennen kuin menin kotiin…

Yksi ihanimmista pensaista mitä tiedän, on virpiangervo. Olen istuttanut niitä meidän kerrostalon pihalle joitain kappaleita, ja niihin tulee syksyn saapuessa aivan tajuttoman upean väriset lehdet. Olen aina suositellut näiden käyttöä pensasaitana, jos joku sattuu kysymään mistä sellaisen voisi edullisesti oikein tehdä. Nämä taitavat olla peräisin vanhempieni pihalta. Virpiangervo ei vaadi ruskaan yöpakkasia, niin kuin esimerkiksi vaahtera vaatii. Pensaaseen tulee todella värikkäät lehdet syksyllä.

Virpiangervon syksyväritys

Pidän jostain ihmeellisestä syystä taukoa neulomisharrastuksen suhteen kesällä, ja se tulee sitten taas ajankohtaiseksi kun kelit viilenevät. Löysin muutaman kivan uuden jutun YouTubesta, joita olen ajatellut hyödyntäväni tulevissa kässäprojekteissa, lähinnä villasukkien varsissa. Yksi niistä oli enterlac-neule. Tässä LINKKI jos haluat katsoa tarkemmin kuinka tuo tehdään. Täytyy todeta, että meitsin nivelrikkoiset nakkisormet olivat alkuunsa suhteellisen kovilla tämän kuvion kanssa!

Aloitin tämän tekemisen myös pitkillä puikoilla, ja se ei ollut ollenkaan hyvä idea. Pitkät puikot olivat todella kömpelöt tähän tarkoitukseen koska jokaisen tällaisen ”pätkän” kohdalla puikoilla piti kääntyä neulomaan toiseen suuntaan. Onneksi tajusin virittää silmukat sukkapuikoille. Sujautin niiden päihin viinipullon korkeista siipaloidut tupit ettei silmukat karkaa. Hommahan alkoikin sujua!

Tämäkin on jokasyksyinen asia… hämähäkit tulevat sisälle. Tällä kertaa jokin pieni yksilö on parkkeerannut verkkonsa kanssa kiinanruusun taimeen. En tiedä kuinka monta hämähäkkiä siirrän kesän ja syksyn aikana ulkoruokintaan, mutta varmaan aika monta! Tämä nyt saa vielä pienen hetken olla tuossa lymyilemässä, mutta joutuu sitten tuonne muiden kanssa parvekkeelle, kunhan muistan kiikuttaa sen sinne. Toisaalta se taasen saattaisi pitää huolta, ettei huonekasveihini pääse asustelemaan mitään tuholaisia. Jos se nyt tuossa kiinanruusussa asustelee niin olkoon siinä ainakin hetken.

Kiinanruususta puheen ollen… Yksi varma syksyn merkki on kiinanruusun kukkiminen. Tai ainakin tämä kiinanruusu kukkii. Ostin äidilleni äitienpäivälahjaksi kiinanruusun kukkakaupasta, ja en meinannut uskoa silmiäni kun tämä kasvi kukki uudelleen kesän jälkeen. Nyt on nimittäin tähdet kohallaan! Isäni on kyllä ollut aina haka näiden kiinanruusujen kanssa, että se saattaa kyllä johtua siitäkin. Pistokasta en uskalla ottaa kun aivan saletisti heittää siinä kohtaa henkensä. Katsotaan mitä tästä tulee.

Kukkakaupasta ostettu kiinanruusu kukkii uudelleen.

Vein vanhempieni kissalle tekemäni ”korin” kun Urho-kissani ei mahtunut siihen kunnolla. Kiksu-neiti on sen verran pienempi, että saattaisi pitää tällaisesta makuupaikasta. Noh, sinne se ainakin meni makoilemaan kun toin korin paikalle, ainakin hetkeksi!

Mutta syksy jatkukoon. Ei tässä tällä kertaa enempää kuin että hyvää viikon jatkoa!

Syksyä on odotettu Read More »

Ajanviettoa lemmikkien kanssa (2017)

Ollaan vietetty lemmikkien kanssa eläintenviikkoa… tosin se on tainnut jo loppua tässä vaiheessa kun kirjottelen tänne. Vedän itseni välillä niin piippuun projektieni tai töideni kautta, että pieni pysähdystauko on useammin kuin onkaan, paikallaan. Käytän sen kaikista mieluiten lemmikkieni hellimiseen!

Toinen kun lähtee sylistä niin toinen tulee tilalle 🙂

Minul on telkkari makkarissa, niin sitä katsoessa Foxy tulee joskus helliteltäväksi…

Josta tulikin mieleen, että kun siirsin sängyn kokonaan seinustaa vasten, se oli todella hankala pedata. Se näytti aina kauhean sotkuiselta, enkä saanut päiväpeittoa mitenkään asettumaan. Kuvassa joku muu on kyllä pedannut pedin, oiskohan Foxy ollut asialla!

Käänsin siis sängyn samoiten päin, mitä se oli alunperinkin. Sängyn kaventamisen myötä tilaa tuli reunoille vähän enemmän. Ja nyt Foxystakin on kiva köllötellä tässä vierellä… koiran peti on tossa vieressä ja sen takana seinää vasten on kissan peti. Siinä ne ovat joka yö vieressäni 🙂

Välillä kun plärään Facebookkia tai katselen videoita Tuubista, Uuno tulee makoilemaan rennosti viereen.

Tein muuten Uunolle uuden makuualustan, joka on samaa kangasta kuin päiväpeittokin. Nyt se sopii hyvin sisustukseenkin! Kuvassa on vielä projekti, joka on seuraavana listalla. Olin aikanaan hankkinut pohjustusmaalia K-Raudasta sitä varten, että nuo hyllynpalaset voi maalata valkoisiksi. Seuraavana siis nämä valkoisiksi, niin kevenee vähän tumma tunnelma makkarissa!

Sain yllätyskirjeen, jonka sisällä oli tällaiset ihanat käsienlämmittimet. Ihan loistavat, kun kirjoitan esimerkiksi tätä blogia! Ei tule kolotuksia niin paljon. Kiitos Minkelille kun teki nämä minulle 🙂 Minkeli tekee myös villasukkia, jos jollain on tarvetta… toki korvausta vastaan.

Timjami…toin siis tämän sisälle kämppään parvekkeelta – VIRHE!!! Sen mukana tuli jotain hirveitä öttiäisiä. Timjamista ei ollut sen suurempaa iloa, vaan se päätyi surutta biojätteisiin.

Joka ikisessä huonekasvissanikin oli jotain öttiäisiä, jotka lopulta tunnistin ripsiäisiksi. Kävin hakemassa torjuntapuikot ja käsittelin kaikki kukkaset mitä minulta löytyi, lukuunottamatta keittiössä olevaa orkideaa. Otan siitä ”mullat” pois, ja hölvään ensiksi pyeretriinillä ja sitten se saa lannoitetta. Uudet lastut tietenkin pitää vaihtaa ja käytän ne uunin kautta niin kuolee kaikki öttiäiset, jos sattuu olemaan.

Kotipihan asfaltilla oli hauskan näköinen kuvio.

Käytiiin koiran kanssa lauantaina 14.10. landella. Siellä on koko vaahteran lehdet maassa! Tuossa tuli kahlattua…

Niin taisi Foxykin kahlata jossain rapakuopassa! Oli muuten suht mutainen koira. Ei naurattanut periaatteessa kyllä yhtään, vaikka vähän naurattikin! Mut saunaanhan me oltiinkin menossa, niin tuli sitten samalla pestyä tämä rapaturkkikin. Oli meinaan ihan kauttaaltaan mudan peitossa 😀

Näihin tunnelmiin siis täältä tänään… nyt kello on niin paljon että pitää käydä nukkumaan 🙂 Kuulemisiin!

Ajanviettoa lemmikkien kanssa (2017) Read More »

Talvi kurkisti mutta vielä syksy jatkuu…

On se mukavaa kun välillä sataa lunta! Ei se mitään, varsinkin kun on puolet pihaduuneista tekemättä talvea vasten… tai ei nyt välttämättä juuri puolia mutta joitakin asioita kuitenkin. Jostain syystä en voinut käsittää, että vaikka hallaa on esiintynyt (tai yöpakkasta) niin jotkut kasvit senkun piristyivät vaan. Nimenomaan sellaiset jotka olivat koko kesän kitukasvuisia. Näihin rehuihin kuuluvat mm koristekrassi ja daalia! Daaliasta en olisi kyllä uskonut mutta se aloitti kukintansa vasta tossa syyskuun puolella. Nyhtäsin sen kukkalaatikosta pois 11.10. kun oli tiedossa erittäin kylmiä päiviä…

Tätä oli siis tiedossa…

Kuvat on otettu 15.10.2010. Ei tuota lunta nyt enää ole, eikä käsittääkseni sitä ole hetkeen ennustettu tänne satavankaan. Tossa tuli vaihdatettua talvirenkaat kuitenkin torstaina 21.10 kun perjantaiaamuksi oli luvassa pakkasta. Päivä oli hyvin kylmä heti aamusta asti ja talvirenkaiden vaihto tuli tarpeeseen!

Vielä olisi projektina parvekkeen laitto kun se on jäänyt syyskiireiltä täysin huomioimatta. Noh, ei se ole ehkäpä juuri siitä tärkeimmästä päästä, mutta tarvitsee se kasata talvea varten kuitenkin. Sieltä pitäisi silpoa tomaattipuskat (ne ovat siellä vieläkin) ja viedä ne kompostiin sekä poistaa lattioilta bambumatot. Ne eivät kestä talven yli tuollaisessa ympäristössä. Samoiten pitäisi (nyt puhun konditionaalissa!) sivuverkkokehikot viedä alakerran varastoon odottelemaan lämpimiä kelejä ja lukita lasit takaisin paikoilleen. Ei sitten lumi tai vesi tule niistä läpi partsille. HUH. Kyllä tossa hommaa vielä löytyy! Toivotaan että tässä lähipäivinä viitsisi mitään tehdä. On nimittäin niin paljon muitakin projekteja tulossa kuten esimerkiksi halloween-asun ompelu!

Mutta nyt koisaamaan tältä erää ja kirjoittelen sitten taas kun aikaa liikenee…

Talvi kurkisti mutta vielä syksy jatkuu… Read More »

Scroll to Top