pearl cupido

Huonekasvipäivitys 4.11.2022

Olen moneltakin huonekasveihin liittyvältä YouTube-kanavalta ymmärtänyt, että huonekasvit kasvavat pääasiassa keväällä ja syksyllä, eivät niinkään kesällä. Tämä kait johtuu suoraan fysiologisista tekijöistä. Kesällä kasvit lepäävät koska kasvuolosuhteet ovat haastavia. Korkea lämpö, esimerkiksi, aiheuttaa huonekasveilla kasvun hidastumista. (Huonekasviaiheisia YouTube-kanavia: Swedish Plantguys, Nick Pileggi, Planterina)

Jos olisi mahdollista, niin pitäisin kesäisin omia huonekasvejani ulkona. Omat kasvini kuitenkin kärventyisivät parvekkeelleni (niin kuin marraskaktukselleni kävi). Se on ainoa paikka mihin voisin viedä ne suht turvallisesti. En uskalla viedä kerrostalon piha-alueelle kasvejani. En pelkää ötököitä kasveissa, vaan ihmisiä, joille saattaa pälkähtää päähän yön valoisina tunteina käydä vaikkapa kusemassa kukkaruukkuun. Sitä ei pysty edes kuvittelemaan mitä rehulle sen jälkeen oikein käy. Puhumattakaan, että niistä otettaisiin luvatta pistokkaita.

Pihallamme on kylläkin joka vuosi yönsä ulkona viettäviä “huonekasveja”. Tai, en nyt tiedä voiko niitä huonekasveiksi kutsua, kun ne pidetään talvella viileässä varastossa, ja tuodaan sitten ulos kun kelit ovat lämmenneet. Ne eivät varsinasesti ole esimerkiksi olohuoneessa. Naapuritalon pihalle kuskataan joka kesä upeat pasuunakukat. Naapuri on oikea virtuoosi näiden kanssa! Joka vuosi ne näyttävät ihan käsittämättömän upeilta. Harmi ettei minulla ole niistä kuvia, tai en ainakaan löydä niitä.

Mutta mitäpä omalle huonekasviosastolle on kuulunut viime aikoina? Paljon on ainakin “mennyt” ja vähemmän tullut.

Valikoima

En tiedä onko oikea termi kutsua huonekasvisettiäni “valikoimaksi”, mutta menköön tällä kertaa. Tästä tulee kuitenkin pitkä juttu. Olen miettinyt, että haluaisin muutaman todella hienon ja suuren huonekasvin, ja loput saisi lähteä. Mutta, ennen kuin pääsen siihen tilanteeseen että rehut ovat sen verran suuria, haluan varmistaa, että minulla on kyseiset kasvit ylipäätään. Siksi pidän jonkun sorttista valikoimaa kasveista. Samoja kasveja on testissä muun muassa kookosmullassa. En halua tappaa kasveja. Edes jonkun täytyy selvitä, ei kaikkien. Tietysti jos kaikki selviävät, voin myydä tai lahjoittaa ylimääräiset pois.

Siirsin loppukesästä kasvihyllykön ikkunan ääreen, jotta kasvit saisivat mahdollisimman paljon luonnonvaloa. Homma on vielä totaalisen kesken. Minulla kun on ollut tässä kissahoidokkeja pitkin alkusyksyä, joiden vuoksi olen tehnyt erikoisia järjestelyjä. Viimeisimmät kissavieraat eivät olleet onneksi kiinnostuneita huonekasveistani toisin kuin edelliset. Kerron näistä ihanista vieraista toisessa postauksessa.

Uusi huonekasvi Nukkaköynnösvehka (Philodendron squamiferum)

Minulle tarttui loppukesästä paikallisesta saksalaisesta ruokakauppaketjusta mukaan tällainen huonekasvi kun nukkaköynnösvehka. Ostin tämän skeptisin mielin, koska se maksoi vain 3 Euroa. Kävi tosiaankin mielessä, että mikähän siinä mättää. Pidin kasvia karanteenissa kolme kuukautta, ennen kuin toin sen muiden kasvien joukkoon. Se on nyt alkanut kasvaa ja sille pitäisi pian laittaa uusi kasvuruukku jossa olisi myös köynnöstuki. Katsotaan mitä tälle käy. Minulla ei ole ollut tällaista koskaan.

Olen tarkkaillut tämän lehtiä ostopäivästä lähtien miltei päivittäin. En huomannut ötököitä, vaikka olihan siihen päässyt pari ripsiäistä jostain toisesta kasvista kömpimään. En käytä ripsiäisiin mitään ihmemyrkkyjä vaan yritän “poistaa” ne käsin. Tietysti joissain kasveissa auttaisi myös viedä ne suihkuun.

Uutta lehteä pukkaa. Tämä alkoi selkeästi kasvaa vasta syksymmällä. Se on nyt keittiössä idänpuoleisella ikkunalla kissojen näköalapaikan päällä. Kun kissat eivät ole hoidossa, telineelle voi laittaa huonekasveja.

Aarnipeikonelehti nuupahtaa

Aarni menee kookokseen mitä pikimmiten. Se vaikuttaa siltä kuin olisi kuivunut pystyyn. Tämä kuva on otettu aikaisemmin kuin tänään. Peikko parka! Se oli tuolloin vielä joten kuten hengissä. Minulla on ollut äärettömiä haasteita tämän kanssa jatkuvasti. On ollut pistokkaita ja olen ottanut pistokkaita. Pitäisi kait lopettaa se pistokkaiden ottaminen pidemmäksi toviksi, niin kasvit ehtisivät asettua kunnolla. Uskon, että omalla kohdallani kyse on juuri tuosta asiasta.

Aarnipeikonlehti imee myös ötököitä todella helposti. Senkin vuoksi nämä kasviasiat pitäis nyt laittaa “hoitoon” ennen kuin menetän jotain mitä olen aina halunnut. Aarnia voi käyttää suihkussa, ja se jopa vaatiikin sitä. Mietin myös tämän siirtämistä toiseen paikkaan, jos tässä kohdalla käy vaikka veto. Se ei tykkää siitä yhtään. Ja muutoinkin se on keittiön seinustalla sellaisessa kohtaa, että kävelen siitä usein ohitse muualle asuntooni. Kaikki huonekasvit eivät siedä sellaista.

Valikoimasta poistuneet huonekasvit

Viirivehka on haastava huonekasvi, ainakin omasta mielestä. Se tarvitsee tasaista kastelua, jota en itse ainakaan pystynyt sille tarjoamaan. Olin hankkinut alkuvuodesta Pearl Cupido Viirivehkan, ja se sai nyt lähteä kompostiin. Se oli alkuunsa todella upea kasvi. Sitä piti valehtelematta kastella joka toinen päivä. Sellainen kasvi ei sovi minulle!

Viirivehka on säännöllistä kastelua vaativa huonekasvi

Tämä oli kerta kaikkiaan pakko siirtää johonkin sellaiseen paikkaan mistä voisin tarkkailla sitä joka päivä. Laitoin sen alkuunsa toisten kasvien sekaan ikkunalle, enkä huomannut kun se alkoi nuupahtaa. Kyllä se sitten aina piristyi äkkiä kun sai vettä. Hirveä homma silti pitää tämä hyvännäköisenä. Komia oli kuiteskii vielä kun eli!

Marraskaktus on päässyt myös huonekasvien taivaaseen. En kerta kaikkiaan tajua mitenkä en saanut tätä niin helppoa kasvia pidettyä hengissä. Se ei vaan viihtynyt. Nyt on monessakin kasvissa alkanut tapahtua kummallista nuutumista. Pitää kokeilla paria kikkaa, jos ne auttaisivat asiassa. Ensinnäkin, huonekasvien kasteluvesi pitää keittää! Nykyinen kraanavesi ei edes maistu kovinkaan hyvältä niin tuskinpa se on kasveillekaan hyväksi. Siinähän on kloramiinia mikä tappaa bakteereita… tappaa myös varmaan hyödyllisetkin bakteerit mitä vaikkapa mullassa kuuluu olla. Kloramiini ei haihdu vedestä pois seisottamalla kuten kloori haihtuu!

Muuta huonekasveista

Unelmat (asparagus) ovat henkihieverissä. Kokeilen vielä elvyttää ne tuolla työhuoneessa kunhan saisin aikaiseksi siivota sinne tilaa. Ne saisivat olla siellä kaikessa rauhassa idänpuoleisella ikkunalla.

Ripsiäiset ovat myös luonani edelleen. Niitä nyt ei älyttömästi ole, koska tutkin kasvejani niin usein. Poistan tietysti kaikki mitä silmin näen. Se varmasti auttaa asiassa. Jouduin tosin yhden kasvin “myrkyttämään” koska en pääse sitä tutkimaan ihan samalla tavalla kuin muita. Jokin ötökkä valtasi rönsyliljan ja siitä jos jostain on aika haastavaa saada pois ötököitä, jollei käytä jotain torjunta-aineita. Laitoin siihen lannoitepuikon, jossa on torjunta-aine samassa.

Otin useammasta peikonlehdestä pistokkaita ja olen laittaassa niitä kookokseen kasvamaan. Pitää vain muistaa lannoittaa jokaisella kastelukerralla jos kookosta aikoo käyttää. Siinä kun ei ole mitään ravinteita. Olen myös laittanut kultaköynnöksiä kookokseen. Muutama muukin kasvi odottelee vuoroaan, esimerkiksi Philodendron radiatum saa siirtyä kookokseen. Kunpa en vain tappaisi tätä ihanaa kasvia kun stressaan sitä jatkuvasti!

Täältä blogistani löytyy muutekseen huonekasviluettelo, mitä minulla tällä hetkellä löytyy ja mitä on joskus ollut. Palaan huonekasveihin joskus myöhemmin kunhan olen ottanut niistä paremmin selkoa. Nyt pitää aloitta työt että saa lisää rahaa ostaa vaikkapa huonekasveja!

Hyvä viikonloppua!

Huonekasvipäivitys 4.11.2022 Read More »

Aika tehdä jotain

Mihin aika on kadonnut? Mietin kyseistä asiaa varmaankin joka kerta kun kirjoitan tänne jotain. Mutta siltä se vaan tuntuu lähes joka kerta. Edellisestä postauksestakin on jo kulunut miltei kuukausi. Olenko laiskotellut vai hengaillut oman pääni sisällä muuten vaan melkein kokonaisen kuukauden?

Selailen tässä kuvia, joita olen ajatellut laittavani aikojen saatossa blogiin, ja tietysti niistä oli tarkoitus kertoa täällä jotain, tai ainakin mainita jotain. Kansiosta löytyy kuvia jo vuodesta 2017 asti. Joissakin kuvissa aika on kylläkin kosketeltavissa, jos näin voi sanoa.

Aika hellitellä kissaa

Edesmenneen Foxy-koirani kissakaveri Kiksu, on vanhemmillani. Kiksu täyttää tänä vuonna 16 vuotta. Hän on löytökissa, ja sovimme, että sillä olisi syntymäpäivä samana päivänä kuin Foxylla, eli 23.2.2006. Kiksu saattaa todellisuudessa olla vanhempikin, mitä eläinlääkäri aikoinaan arvioi. Hänessä on jo vanhuuden merkkejä todella paljon. Toivon sydämestäni, että hänellä olisi vielä aikaa monta vuotta kanssamme. Silti tulee vähän sellainen ajatus, että nyt olisi syytä antaa kaikki rakkaus ja hellyys tälle suloiselle olennolle, ennen kuin sen aika menee ohi. Kiksu on todella suloinen pieni tyttökisu

Kiksu tykkää makoilla laatikoissa (kukapa kissa ei tykkäisi), ja isä onkin laittanut hänelle ihan omia laatikoita makuuhuoneeseen. Yksi pieni kenkälaatikko on tämän kuvassa olevan lisäksi vielä hyllykön päällä. Hyllykkö on isäni “työpöydän” vieressä jossa isä viettää paljon aikaa postimerkkien parissa. Siinä he voivat sitten olla lähes vierekkäin. Lisäksi Kiksun kulkureitti käy kenkälaatikkoon isäni pöydän ja tuolin kautta. Siinä on kissalle ikään kuin portaat. Kun Kiksu haluaa huomiota, hän käy istumaan tai makaamaan isän postimerkkien päälle. Aika tyypillistä kissan käytöstä!

Pyrin käymään vanhemmillani kylässä vähintään kerran viikossa. Joka kerta kun menen heille, Kiksu tulee minua vastaan ja saan nauttia Kiksun käsien kuorinta oy:n palvelusta. Istahdan nojatuolille ja Kiksu tulee syliini ja pesee kämmenselkäni. Käteni ovat melkoisella koetuksella Kiksun jäljiltä, koska kissan kieli on erittäin karhea. Foxy-koiran käsienpesupalvelu tuntui tähän verrattuna lähinnä hienovaraiselta säämiskäpesulta. Mutta antaa kisun pestä vaan vielä kun on tällaista palvelua tarjolla.

Huonekasvien aika alkaa nyt

Ajan katoamisen huomaa myös hieman lurpsahtaneista huonekasveista. Niihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Olen pidemmän aikaa harkinnut, että siirtäisin peikonlehden uuteen ruukkuun. Se ei tällä hetkellä miellytä minua. Se tekee uusia lehtiä tosin, mutta olen tehnyt virheen, ja istuttanut samaan ruukkuun useamman pistokkaan. Asia täytyy korjata. Peikko tekee kuitenkin uusia lehtiä koko ajan, tai ehkä ei niin nopeaan tahtiin ja suuria lehtiä, kuin toivoisin. Kasvua varmaan hidastaa muut pistokkaat samassa ruukussa.

Iso lehti oli vielä rullalla 25.11.2021
Sama lehti on avautunut ja kurkottaa kohti valoa (kuva: 1.1.2022)

Vaikka vannoin, etten hankisi uusia huonekasveja enempää, niin en vaan voinut vastustaa kiusausta käydä hakemassa kauppareissuni jälkeen yhden viirivehkan. Tämä tapahtui viime torstaina – kauhea vahinko… noh, näillä mennään. Olinhan saanut edellisenä viikonloppuna pari huonekasvia lisää. Tuttavani toi minulle kaksi posliinikukkaa. Niiden kanssa minulla on ollut aina vähän jotain sanomista. Pidän ehkäpä hieman nopeampikasvuisista kasveista. Kasvamiseen ei saa kulua liian pitkä aika. En malta odottaa!

Annoin juuri äsken ajatuksen uudelle viirivhekalle, ja katsoin sitä… se oli aivan lurpsallaan! Voi per…. Onneksi minulta löytyi vedenkeittimestä aiemmin keitettyä vettä, ja kävin antamassa sille hörpyn. Janohan sillä taisi olla kun on jo nostanut hieman lehtiään tunnin jälkeen kastelusta. Ihan varovasti annoin vettä. Tarkastelen sitten tulevana päivänä tilannetta lisää. Viirivehka oli kuitenkin todella upean näköinen hankintavaiheessa. Sen lajike on muuten Pearl Cupido, mikä on kuulemma kotimainen, tai sitten se on vaan kotimaassa kasvatettu.

Aikaa uudelle viirivehkalle

Viirivehka oli kuin olikin nostanut lehtensä taas ylös ja näyttää todella upealta tuolla kaakonpuoleisella ikkunallani! Se on olohuoneessa peikonlehden vieressä tällä hetkellä, ja aion siirtää muitakin huonekasveja kyseisen ikkunan ääreen saamaan aamuvaloa. Olen laittanut neljämetrisen ikkunaston eteen valoverhon, ettei ne hohkaa kylmää kasveilleni, tai asuntoon muutenkaan. Trooppiset kasvit kun tuppaavat ottamaan vähän nokkiinsa, jos niiden lehdet osuvat suoraan kylmään ikkunaan.

Ikkunan äärellä on vielä pari projektia, jotka pitäisi toteuttaa ja mieluiten aika pian. Minulla on odottelemassa peikonlehdelle oma valaisin, mikä pitäisi nyt vain virittää sen yläpuolelle ja laittaa siihen ajastin. Kukkapöytänä toimivat lipastot on tarkoitus maalata vaaleammiksi. Ne ovat nyt alkuperäiset, ja tummat. Toki ne voisi maalata muunkin väriseksi. Mietin asiaa tovin, ennen kuin aloitan urakan. Ei niitä viitsi montaa kertaa maalata kuitenkaan.

Hailuotolainen tikkuröijy pian valmis

Olen käyttänyt paljon aikaa kaverini hailuotolaisen villapaidan neulomiseen. Se on jo sellaisessa vaiheessa, että kohta on neulottavana enää hihat ja kaulus. Olen asettanut tämän projektin edellisessä artikkelissani TODO-listalle.

Eilen villapaidan kanssa oli sellainen päivä, mitä en kehtaa ääneen sanoa. Purin, neuloin, purin, neuloin… oli vähällä, etten laittanut projektia hetkeksi pannaan. Samalla kun purin tekeleen pari kertaa, olin poiminut silmukat väärin takaisin puikoille, ja osa niistä oli kierteillä. Huomasin asian vasta kun olin neulonut kymmen kerrosta. Ei siinä muu auttanut itkupotkuraivarien jälkeen kuin purkaa silmukat yksitellen kierteiseen silmukkaan asti, ja tehdä ne virkkuukoukun avulla uudestaan. Etukappale olisi jo tehty, jos minun ei olisi tarvinnut purkaa ja korjata niin paljon. Noh, jospa olisin hieman huolellisempi jatkossa niin tällaiselta ehkäpä vältyttäisiin… ehkä! Kirjoitan sitten enemmän tuosta projektista Neuloosi – Lankoja ja draamaa blogissa. YLE:n sivulla on todella kiva artikkeli tikkuröijystä, jos haluat lukea.

Aikaa vievä projekti
Hailuotolainen villapaita neulotaan sylissä.

Nyt on aika lopettaa tämä tarinointi tähän, ja jatkaa jotain muuta projektia eteenpäin. Niin joo, ja hyvää kaksostenpäivää. Se on tänään 2.2. Muutenkin tämä vuosi on päivämäärältään tänään hauska kun siinä on vain nollia ja kakkosia – 02022022.

Kiitos kun luit, ja hyvää alkanutta helmikuuta!

Aika tehdä jotain Read More »

Shopping Cart