Pikku-Ukkoa moikkaamassa landella

On sitten välillä niin ihanaa nähdä koiranpentujakin, tai ei tämä nyt ihan ihan pentu ole, mutta noin puolivuotias – eli pentu sinällään. Serkkuni oli ottanut itselleen keväällä australiankarjakoiran pennun, jota kävin toistamiseen tänään kuvaamassa sukulaseni maatilalla, josta oma koiranikin (Foxy) oli silloin aikoinaan haettu. Tässä muutama foto kaverista. Ikiliikkujaa oli aika vaikea saada osumaan ruutuun, mutta onneksi pari kertaa onnistui!

Sivuprofiili voi olla julman näköinen, vaikka ite Ukko oli aika lupsakka
Hienosti osasi jo istuakin…
Heti kun silmä vältti, oltiin järsimässä puusta maahan tippuneita omenia… osa tietty mätiä!
Ukolla oli ihan talon koiran elkeet. Partiointia harrastettiin.
Komee poika toi Ukko!
Lue artikkeli

Ajanviettoa lemmikkien kanssa (2017)

Ollaan vietetty lemmikkien kanssa eläintenviikkoa… tosin se on tainnut jo loppua tässä vaiheessa kun kirjottelen tänne. Vedän itseni välillä niin piippuun projektieni tai töideni kautta, että pieni pysähdystauko on useammin kuin onkaan, paikallaan. Käytän sen kaikista mieluiten lemmikkieni hellimiseen!

Toinen kun lähtee sylistä niin toinen tulee tilalle 🙂

Minul on telkkari makkarissa, niin sitä katsoessa Foxy tulee joskus helliteltäväksi…

Josta tulikin mieleen, että kun siirsin sängyn kokonaan seinustaa vasten, se oli todella hankala pedata. Se näytti aina kauhean sotkuiselta, enkä saanut päiväpeittoa mitenkään asettumaan. Kuvassa joku muu on kyllä pedannut pedin, oiskohan Foxy ollut asialla!

Käänsin siis sängyn samoiten päin, mitä se oli alunperinkin. Sängyn kaventamisen myötä tilaa tuli reunoille vähän enemmän. Ja nyt Foxystakin on kiva köllötellä tässä vierellä… koiran peti on tossa vieressä ja sen takana seinää vasten on kissan peti. Siinä ne ovat joka yö vieressäni 🙂

Välillä kun plärään Facebookkia tai katselen videoita Tuubista, Uuno tulee makoilemaan rennosti viereen.

Tein muuten Uunolle uuden makuualustan, joka on samaa kangasta kuin päiväpeittokin. Nyt se sopii hyvin sisustukseenkin! Kuvassa on vielä projekti, joka on seuraavana listalla. Olin aikanaan hankkinut pohjustusmaalia K-Raudasta sitä varten, että nuo hyllynpalaset voi maalata valkoisiksi. Seuraavana siis nämä valkoisiksi, niin kevenee vähän tumma tunnelma makkarissa!

Sain yllätyskirjeen, jonka sisällä oli tällaiset ihanat käsienlämmittimet. Ihan loistavat, kun kirjoitan esimerkiksi tätä blogia! Ei tule kolotuksia niin paljon. Kiitos Minkelille kun teki nämä minulle 🙂 Minkeli tekee myös villasukkia, jos jollain on tarvetta… toki korvausta vastaan.

Timjami…toin siis tämän sisälle kämppään parvekkeelta – VIRHE!!! Sen mukana tuli jotain hirveitä öttiäisiä. Timjamista ei ollut sen suurempaa iloa, vaan se päätyi surutta biojätteisiin.

Joka ikisessä huonekasvissanikin oli jotain öttiäisiä, jotka lopulta tunnistin ripsiäisiksi. Kävin hakemassa torjuntapuikot ja käsittelin kaikki kukkaset mitä minulta löytyi, lukuunottamatta keittiössä olevaa orkideaa. Otan siitä ”mullat” pois, ja hölvään ensiksi pyeretriinillä ja sitten se saa lannoitetta. Uudet lastut tietenkin pitää vaihtaa ja käytän ne uunin kautta niin kuolee kaikki öttiäiset, jos sattuu olemaan.

Kotipihan asfaltilla oli hauskan näköinen kuvio.

Käytiiin koiran kanssa lauantaina 14.10. landella. Siellä on koko vaahteran lehdet maassa! Tuossa tuli kahlattua…

Niin taisi Foxykin kahlata jossain rapakuopassa! Oli muuten suht mutainen koira. Ei naurattanut periaatteessa kyllä yhtään, vaikka vähän naurattikin! Mut saunaanhan me oltiinkin menossa, niin tuli sitten samalla pestyä tämä rapaturkkikin. Oli meinaan ihan kauttaaltaan mudan peitossa 😀

Näihin tunnelmiin siis täältä tänään… nyt kello on niin paljon että pitää käydä nukkumaan 🙂 Kuulemisiin!

Lue artikkeli

Perintötila Kohon esittelyä

Kerrottakoon, että teen näitä kirjoituksia tästä kyseisestä paikasta sen takia, että olen viettänyt lapsuusaikaa kyseisessä paikassa todella paljon. Käyn vielä tänä päivänäkin lähes viikottain siellä koirani, Foxin, kanssa. Tämä perintötila ei kuulu minun suvulleni, vaan tätini miehen puolelle.

Tädilläni oli aikoinaan minun ylläpitämät kotisivut australiankarjakoirakasvatusta varten. Domainista, www.kohonkennel.com luovuttuaan, halusin pitää palan historiaa nähtävillä internetissä, jos jotakuta kiinnostaisi vaikka lukea asiasta. Päätin siis siirtää vanhan sivuston sisältöä tänne omaan blogiini, jossa voin sitten jatkaa kirjoittelua nykyisistäkin hetkistä, joita tilalla vietän.

Tietoa tilasta
Tila sijaistee Ruokolahdella, Kaakkois-Suomessa, lähellä Venäjän rajaa. Tätini, Sirkku-Leena, on tilan emäntä ja isäni nuorin sisko. Tila on kuulunut sukuun jo vuodesta 1742 (maakirjojen mukaan) ja hallinta siirtyi tädilleni ja hänen miehelleen vuonna 1970. Heillä oli aluksi tuotantoeläiminä lypsykarjaa, mutta myöhemmässä vaiheessa 80-luvulla kuvioihin tuli myös emolehmät. Niille oli luonnollisesti peltotilaa. 1990-luvun puolessa välissä tilalla kasvatettiin myös lampaita, ja samoihin aikoihin tila alkoi siirtyä luonnonmukaiseen viljelyyn. Emolehmät saivat lähteä, samoin lypsykarja vuonna 1997. Jäljelle jäivät itäsuomalaista alkuperäiskarjaa edustavat muutama kyyttö ja tietysti lampaat.

Kohon tila

Kohon kennel (Kennnel Kohon)
Tätini on aikanaan kasvattanut australiankarjakoiria. Ensimmäiset pentueet syntyivät Kohon kenneliin vuonna 1992. Linjauksena on aina ollut jalostaa hyviä, terveitä koiria, jotka sopivat niin työkäyttöön kuin esiteltäviksikin. Viimeinen pentue syntyi vuonna 2008, joka kantoi nimeä G-pentue (G-litter). Itselläni on nyt F-pentueesta yksi karjis, Foxi (Kohon Foxy Girl). Foxin veli, Felix, on edelleen tilalla isäntäväen seuralaisena. Karjaa tilalla ei ole ollut useaan vuoteen, joten Felix saa nauttia vapaasta elämäntyylistä leppoisan maalaismaiseman pihapiirissä ihan lemmikkinä. Teen tästä aiheesta toisen postauksen, jossa esitellään tarkempaa historiaa tilan australiankarjakoirista.

Lue artikkeli

Foxin kanssa Puntalassa 11.1.2014

Vuoden loppu 2013 oli todella kurainen, ainakin täällä Imatran suunnalla. Uudenvuodenaattona satoi suunnilleen vettä, ja vuosi 2014 alkoi myös vetisissä merkeissä… viikko sitten oli vielä vesikelit, mutta nyt on sitten jo pakkasta! Tämä tietää parempia ulkoilukelejä koiran kanssa. Ainoa haitta tietysti on, että jos kyse ei ole pikkupakkasista, niin ei sitä kehtaa koiraa viedä kovinkaan pitkäksi aikaa pihalle palelemaan. Foxi on nimittäin sisäkoira. Kymmenen asteen pakkanen ei ole vielää kovinkaan paha, kun kyse on sitkeästä koirarodusta… lähdimme siis Foxin kanssa päiväreissuun Puntalaan, josta hän on kotoisin.

Foxi on odottanut lumen saapumista pidemmän aikaa, vähän niin kuin itsekin 😉 Se pukkaa kuonollaan pienempääkin lumikerrosta, ja naukkailee samalla lunta suuhunsa. Lumessa tai vedessä peuhaaminen on Foxin lempipuuhaa. Teinkin vähän kaikkea näitä asioita mietiskellen sellaisen hankinnan, jota olen pidemmän aikaa jo suunnitellut. Tilasin Verkkokaupasta itselleni GoPro Hero 3-kameran, jota sitten testailin lauantaina ottamalla koirasta videota. Tässä on sitten YouTubeen laitettu videonpätkä Foxista.

Lue artikkeli