Imatran kaupunkipuro syksyllä

, , , , , , ,

Imatralla on tällainen ihana nähtävyys kuin kaupunkipuro. Se on rakennettu vuonna 2014 Imatrankosken padon ja voimalaitoksen altaan välissä olevaan Kruununpuistoon. Kävin katselemassa 2.10.2021 millaiselta paikka näyttää tällä hetkellä, ja en ollut uskoa silmiäni kuinka kauniiksi se on tullut! Vielä vuonna 2015 penkereet olivat pelkkiä kivikasoja, mutta nyt ne ovat ”kasvaneet umpeen” erilaisista kasvustoista, niin kuin oli varmasti alkujaan tarkoituskin. Syksy toi vielä omaa leimaansa kaupunkipuron ympäristöön. Otin nämä kuvat ihan kännykällä.

Jätin autoni voimalaitoksen puoleiseen parkkiin ja siitä lähti suoraan portaat puron varteen. Portaiden jälkeen oli puron ylittävä silta.

Sillan jälkeen olisi päässyt Kruununpuistoon steppailemaan metsäreittejä pitkin, mutta päätin kurvata kuitenkin vasemmalle puron varteen, koska se näytti siltä, että sen laitaa pitkin voi ihan hyvin kävellä jonkin matkaa.

Akvaarioharrastajana kiinnitän vesiasioihin erityistä huomiota… tässä kaupunkipurossa oli otettu mielestäni oikea luonto hyvin huomioon. Puroon oli sijoitettu puukarahkoja, kiviä ja vaikka mitä horsmaa, ja se näytti siltä, kun se olisi ollut tällä paikalla aina. Luonto oli ottanut puron omakseen! Pientä harmitusta aiheutti löytämäni roskat, jotka olivat myös ”luonnon hallussa”, enkä saanut noukittua niitä purosta pois mulimatta itse siinä kunnolla.

Kaikki tässä purossa on laitettu ja aseteltu siihen jälkikäteen. Tässä on jokin vesihorsma mikä on istutettu pohjaan. Tämän kaupunkipuron tarkoitus on alkujaan ollut saada Vuoksen vanha taimenkanta nousemaan jokeen. Se ei pääse nousemaan enää Vuokseen koska siihen on rakennettu pato. Kaupunkipuro voisi ohittaa padon ja taimenet pääsisivät Vuokseen puroa pitkin. Ilmeisesti tätä ei ole vielä tapahtunut, mutta toivossa on hyvä elää. Yritin kyllä tutkailla puron lähtöpistettä, mutta en nähnyt siinä mitään sellaista elementtiä mistä kalat pääsisivät jokeen. Joesta tuli kyllä vettä puroon putkia pitkin.

Purossa kulkeva vesi oli todella kirkasta! Oikein silmiä hiveli. Sen voi kuvitella johtuvan ainakin osin puroon asetelluista ”koristeista”.

Vesi virtasi paikoittain aika kovaa. Purossa oli useita pieniä koskia.

Kaupunkipuro yläjuoksuun päin. Kuvassa on se silta jonka ylitin mennäkseni puron laitaan ottamaan kuvia.

Tämä syksyn väriloisto on kyllä tänä vuonna erityisen upea täällä Imatralla. Puron ympärillä on paljon kasvustoa, ja kaikki värit oikein korostuu jos sattuu olemaan aurinkoinen päivä, niin kuin meillä oli 2.10.2021 iltapäivästä alkaen. Oli ihan parasta olla ottamassa kuvia tästä nähtävyydestä noin kello 16, jolloin valo ei ollut enää ihan niin ”rajua” kuin päivällä. Aikani ihasteltua puron kauneutta ja solinaa, lähdin kulkemaan puron alkulähdettä kohti… siispä siirryin sillan toiselle puolelle.

Imatrankoskentien alitse pääsi sopivasti tunnelia pitkin.

Kaupunkipuron lähtöpisteen ympäri pääsee kulkemaan kätevästi hyvää hiekkatietä pitkin. Siinä voi kulkea myös liikuntaesteiset välineillään.

Puro tekee U-käännöksen ja kohta ollaankin siinä kohtaa mistä tämä puro saa alkunsa. Mutkassa kun seisoskelee niin näkee suoraan Imatrankosken koskiuomaan. Imatrankosken pato on tässä aivan liki.

Kulkuväylän toisella puolen oli suurehkoja kukkapenkkejä, joista osa vielä kukki ihan täysiään! Olin aika yllättynyt, kun vielä joitain kimalaisia yritti käydä komeamaksaruoholla syömässä. En tiennyt, että kimalaisia enää on missään. Nyt on kuitenkin jo lokakuu.

Puistossa oli myös jokin patsas, jota en sen kummemmin tajunnut käydä tutkailemassa. Täytyy käydä katsomassa patsasta vähän lähemmin joku toinen kerta. Tästä kuvakulmasta patsaan taustalla puiden takana näkyy Imatrankosken pato.

Tässä ollaan jo aika lähellä kaupunkipuron alkulähdettä. Puron ympärille tähän osaan puistoa oli laitettu penkkejä, ja alkulähteen vieressä oli myös piknik-pöytä. Kuitenkin penkkejä oli mielestäni aika vähän. Ehkäpä puistossa ei niinkään oleskella istuen.

Kaupunkipuron varrella kukki myös muita kasveja vielä. En tiedä mikä tämä on, mutta lisään sen tänne kuvaukseen kunhan asia selviää. Tässä ollaan jo kivenheiton päässä alkulähteestä.

Kun saavuin alkulähteelle, näky oli silmiä hivelevä! En ollut uskoa miten upealta lammikko saattoi näyttää, ja nyt vielä jotenkin erityisen upealta syksyvärityksellä. Jos haluat ladata itsellesi taustakuvan tietokoneelle, tässä on seuraavasta kuvasta suurempi versio 1920x1080px. Katso ja lataa TÄSTÄ (pop-up). Taustakuvan saa ottaa muokkaamattona henkilökohtaiseen käyttöön, ei kaupalliseen.

Imatran kaupunkipuron alkulähde

Vuoksen alue on todella kaunis syksyisin, kannattaa muutoinkin tulla käymään Imatralla ihastelemassa kauniita maisemia. Imatrankosken padon alue on Suomen vanhin luonnonsuojelualue ja useissa kohdissa siinä näkyy ajan patina. Padon alue sopii valokuvauksellisesti vaikkapa hääkuvien ottoon!

Eiköhän tämä sitten ollut tässä tällä kertaa, ja kiitos kun luit ja jaksoit katsella kuvat

Imatran kaupunkipuro syksyllä Read More »

Urho-kissan päivän viettoa

, , , , , , , , ,

Ihanaa, että Urho on kotiutunut luokseni niin hyvin! Tai ainakin omasta mielestä on… Tässä muutama kuva kissasta.

Urho on ottanut asunnon hyvin haltuun. Hän on löytänyt kaikki makoilupaikat mitä olen hälle laittanut, ja myöskin käyttää niitä. Muutamia juttuja aion vielä tässä muuttaa, toivottavasti kisu ei ota siitä nokkiinsa.

Sohva on hallussa päivisin!

Kissa makaa sohvalla

Sohva on hallussa iltaisin!

Sänky on hallussa!

Makkarin ikkunanalus on hallussa! Se on kyllä Urholle erityisesti suunniteltu. Joudun puuttumaan kyseiseen paikkaan vielä ainakin siltä osin, koska se ei miellytä omaa silmää kovinkaan paljon. Eli tähän tulee tuunausta, ja mahdollisesti jokin muu ratkaisu. Muutos täytyy yrittää tehdä niin hellävaraisesti kuin mahdollista.

Kissan nukkumapaikka ikkunalla

Urho on sellainen kissa, joka vihtyy todella paljon sylissä. Pidän siitä, että kissa on sylissä – se on aivan ihanaa!

urho-kissa sylissä

Silmäilen tässä samalla olohuoneen edessä kasvavia koivuja, jotka ovat saaneet ihanan keltaisen värityksen muutaman päivän sisällä. Joten Urho-uutiset jäävät tällä kertaa vähän tyngäksi ja painelen ulkoilemaan kameran kanssa. Tällaista syksyn väriherkkua on harvoin tarjolla, jos koskaan! Aurinko pilkahtelee satunnaisesti pilviverhon takaa ja puiden lehdet oikein loistaa väreillään. Palailen siis kissauutisiin myöhemmin!

Sillä välin Urhon kuvia voi käydä katsomassa Instagramissa @urhomanolito -profiilista. Laittelen sinne enemmän kuvia kuin tänne blogiin. Tai ”Urho laittaa”! Ja jos pitää kissakuvista, niin Urhon tilin kautta löytyy muitakin aiheeseen liittyviä Instatilejä. Lisäksi sieltä voi katsella toisinaan Urhosta videoklippejä, joita en myöskään laita tänne. Näihin täytyy aina myös liittää jonkinmoinen söpöysvaroitus, koska ovathan nämä lemmikkikuvat aina niin ihania ja toisinaan ylisuloisia!

Ei muuta kun hyvää päivän jatkoa ja nautitaan ihanasta syksystä

Urho-kissan päivän viettoa Read More »

Syksyä on odotettu

, , , , , , , ,

En tiedä olenko syksyihminen, mutta tämän todella lämpimän kesän jälkeen syksy on enemmän kuin tervetullut! Olo on jotenkin stressivapaa. Saattaa kyllä johtua siitä, ettei minulla ole ollut parvekkeella mitään ihmeellistä meneillään tämän kesän aikana. Jospa sitten palaisi projektien pariin ensi kesänä.

Menopelillä ajelu saattaa jäädä vähän lyhytaikaiseksi tänä syksynä… Nämä sähkölaitteet eivät oikein kestä kylmiä kelejä. Sitä en tarkalleen tiedä mitenkä ne kestävät kosteita kelejä. Olen yhden kerran tässä syksyn aikana joutunut jättämään laitteen yöksi säilöön, kun se jäi vahingossa vesisateeseen. Ei muuten lähtenyt käyntiin! Eikun seuraavaa päivänä sitten noutamaan kunhan laitteisto on vähän kuivahtanut.

Kävin alkuillasta kaupassa ja kotiin tullessa taivas oli jotenkin ”pitkästä aikaa” kivan näköinen. Sateet olivat väistyneet, ja ilma värjäytyi oranssiksi. Piti jäädä fiilistelemään syksyn tuloa pihalle pieneksi hetkeksi ennen kuin menin kotiin…

Yksi ihanimmista pensaista mitä tiedän, on virpiangervo. Olen istuttanut niitä meidän kerrostalon pihalle joitain kappaleita, ja niihin tulee syksyn saapuessa aivan tajuttoman upean väriset lehdet. Olen aina suositellut näiden käyttöä pensasaitana, jos joku sattuu kysymään mistä sellaisen voisi edullisesti oikein tehdä. Nämä taitavat olla peräisin vanhempieni pihalta. Virpiangervo ei vaadi ruskaan yöpakkasia, niin kuin esimerkiksi vaahtera vaatii. Pensaaseen tulee todella värikkäät lehdet syksyllä.

Virpiangervon syksyväritys

Pidän jostain ihmeellisestä syystä taukoa neulomisharrastuksen suhteen kesällä, ja se tulee sitten taas ajankohtaiseksi kun kelit viilenevät. Löysin muutaman kivan uuden jutun YouTubesta, joita olen ajatellut hyödyntäväni tulevissa kässäprojekteissa, lähinnä villasukkien varsissa. Yksi niistä oli enterlac-neule. Tässä LINKKI jos haluat katsoa tarkemmin kuinka tuo tehdään. Täytyy todeta, että meitsin nivelrikkoiset nakkisormet olivat alkuunsa suhteellisen kovilla tämän kuvion kanssa!

Aloitin tämän tekemisen myös pitkillä puikoilla, ja se ei ollut ollenkaan hyvä idea. Pitkät puikot olivat todella kömpelöt tähän tarkoitukseen koska jokaisen tällaisen ”pätkän” kohdalla puikoilla piti kääntyä neulomaan toiseen suuntaan. Onneksi tajusin virittää silmukat sukkapuikoille. Sujautin niiden päihin viinipullon korkeista siipaloidut tupit ettei silmukat karkaa. Hommahan alkoikin sujua!

Tämäkin on jokasyksyinen asia… hämähäkit tulevat sisälle. Tällä kertaa jokin pieni yksilö on parkkeerannut verkkonsa kanssa kiinanruusun taimeen. En tiedä kuinka monta hämähäkkiä siirrän kesän ja syksyn aikana ulkoruokintaan, mutta varmaan aika monta! Tämä nyt saa vielä pienen hetken olla tuossa lymyilemässä, mutta joutuu sitten tuonne muiden kanssa parvekkeelle, kunhan muistan kiikuttaa sen sinne. Toisaalta se taasen saattaisi pitää huolta, ettei huonekasveihini pääse asustelemaan mitään tuholaisia. Jos se nyt tuossa kiinanruusussa asustelee niin olkoon siinä ainakin hetken.

Kiinanruususta puheen ollen… Yksi varma syksyn merkki on kiinanruusun kukkiminen. Tai ainakin tämä kiinanruusu kukkii. Ostin äidilleni äitienpäivälahjaksi kiinanruusun kukkakaupasta, ja en meinannut uskoa silmiäni kun tämä kasvi kukki uudelleen kesän jälkeen. Nyt on nimittäin tähdet kohallaan! Isäni on kyllä ollut aina haka näiden kiinanruusujen kanssa, että se saattaa kyllä johtua siitäkin. Pistokasta en uskalla ottaa kun aivan saletisti heittää siinä kohtaa henkensä. Katsotaan mitä tästä tulee.

Kukkakaupasta ostettu kiinanruusu kukkii uudelleen.

Vein vanhempieni kissalle tekemäni ”korin” kun Urho-kissani ei mahtunut siihen kunnolla. Kiksu-neiti on sen verran pienempi, että saattaisi pitää tällaisesta makuupaikasta. Noh, sinne se ainakin meni makoilemaan kun toin korin paikalle, ainakin hetkeksi!

Mutta syksy jatkukoon. Ei tässä tällä kertaa enempää kuin että hyvää viikon jatkoa!

Syksyä on odotettu Read More »

Kissakuulumisia

, , , ,

Olen vihdoinkin innostunut siivoamaan kämppää… hurraa! Haluan, että voin ottaa kissasta kuvan mistä suunnasta tahansa, eikä taustalle jää mitään roipetta näkyviin. Nyt lähtee kaikki ylimääräinen nurkista pyörimästä pois. Lemmikin kuvaaminen kun saattaa olla aika spontaania ja äkkinäistä. Tosin, Urho makoilee aika paljon paikoillaan, mutta siltikin siitä tulee otettua kännykällä kuvia. Kyllä te tiedätte kellä lemmikkejä on!

Urho on alkanut makoilla sängyllä jo aika paljon. En tiedä johtuuko se siitä, että olen tekemässä lähtöä johonkin. Jos vaikka kaipaa minua tai jotain. Tässäkin olen laittanut oman T-paitani sängylle, niin hän meni sen päälle nukkumaan. Nyt kun olen kotona, Urho makaa tuossa sohvalla lähettyvillä. Välillä käy katselemassa akvaariota.

Oletko koskaan kuullut sanan ”catloaf”? Siinä onkin pähkäilemistä! Törmäsin tällaiseen termiin kun katselin tuubista Jackson Galaxy-videoklippejä. Kaikkea ne ihmiset oikein keksii. Catloafing on siis termi, joka tarkoittaa kissaa, joka on sellaisessa asennossa, että se näyttää vuokaleivältä. Loaf of bred on vuokaleipä. Catloaf on kissa, joka makaa tassut tungettuna rinnuksen uumeniin vähän niin kuin mitä Urholla on tässä seuraavassa kuvassa.

Urho ”Catloaf” -asennossa.

Meillä oli jännät paikat tiistaina 31.8. kun kävimme Urhon kanssa parturissa. Minua jännitti aika paljon, koska en tiennyt lainkaan mitenkä tämä hurmuri oikein käyttäytyy tuollaisissa tilanteissa. En ole myöskään pitänyt häntä autossa koskaan. Nyt tuli testattua useampaa uutta juttua. Kiltti kissa, tuli todettua!

En meinannut saada Urhoa kantokoppaan sitten mitenkään. Kieltäytyi ihan totaalisesti menemästä siihen. Varmaan noin kymmenen minuutin tappelemisen ja suostuttelemisen jälkeen kissa oli kopassa ja pääsimme lähtemään. Hämmentävää tässä oli se, että Urho ei mennyt mihinkään piiloon tämän suostuttelun aikana. Olen eräänkin kerran nimittäin yrittäyt metsästää kissaa sängyn alta, kun on kiire lähteä johonkin sen kanssa.

Urho naukui autoilun aikana muutaman kerran kopassa ollessaan, mutta sille ei selkeästi tullut mitään pahoinvointia. Joillekin kissoille tulee. Vanhempieni Kiksu-neidille tulee autossa pahoinvointia eikä hän tykkää olla yhtään autokyydissä. ”Kiva” käyttää rokotuksissa tai muuten vaan eläinlääkärillä! Kaikki kissat eivät totu autoiluun sitten vaikka mitenkä päin yrittäisi. Mutta joo, Urholle pitää hankkia suurempi koppa mihin hän sitten mahtuisi paremmin. Meillä oli nyt Kiksun koppa lainassa.

Trimmauspaikalla Urho käyttäytyi hyvin. Siltä sai ajeltua turkkia aika paljonkin. Minä säästyin tikkauksilta ja Urho pääsi eroon turkissa olleista takuista. Hän ei tosiaankaan vielä ole antanut minun harjata vatsaa ja perskarvoja, niin tämä täytyi tehdä. Olihan tuo elukka hieman orvon näköinen kun mahtava turkki ajeltiin suurimmalti osin pois. Reppana

Sylikissa

Hyvin tästä on kuitenkin toivuttu, ja vanhat kuviot jatkuvat seuraavinakin päivinä! Sylissä vietetään paljon aikaa ja aina kun menen keittiöön, Urho on ruokakupin vieressä pummimassa safkaa.

Kissalla on nälkä

Olen pähkäillyt mistä kaikista asioista Urho pitää mitä olen täällä kodissani hänelle järjestänyt. Osaan ilmeisesti hahmottaa joitain asioita oikein. Pinosin makkarin ikkunan eteen muutaman laatikon, jonka päälle laitoin päiväpeiton. Monta kertaa miettinyt, makoileekohan Urho edes siinä. Noh, se selvisi nyt!

Kissapeti ikkunan äärellä
Pähkäilin edellisessä artikkelissa Urhosta, että käyttääkö tekemääni makuupaikkaa.

Nyt täytyy mennä muihin askareisiin. Voit muuten käydä katsomassa Instagramissa miten Urholla sujuu arki minun kanssa. Urholla on oma Instagram-tili @urhomanolito . Laittelen sinne kuvia viikottain. Käyhän laittamassa seurailut päälle jos haluat katsella suloisen Urhon päivätapahtumia

Viimeiseksi mutta ei vähäisemmäksi: olen päättänyt, että Urhon syntymäpäivä on tänään 3.9! Tämähän juontaa tietysti tästä Suomen suurmiehestä Urho Kekkosesta, jonka syntymäpäivä oli myös tänään. Ei muuta kun hyvää viikonloppua kaikille!

Kissakuulumisia Read More »

Metsää ja käsitöitä

, , ,

Syksyllä metsät ovat jotenkin niin ihania paikkoja, että niihin täytyy päästä kävelemään. Syksyllä luonto alkaa kiinnostaa enemmän ja käsityöt kaivetaan esille.

Kävimme tuttavani kanssa keräämässä haaparouskuja. Oli aikamoinen huoli aikaisemmin kesällä, josko metsiin ilmestyy syksyllä yhtään sientä. Mutta tilanne ei ihan niin huolestuttavalta näyttänyt kuin olin kuvitellut. Viimeaikaiset sateet ovat todennäköisesti pelastaneet sienisadon, ja haaparouskuja löytyi pienehköltäkin alueelta ihan suht helposti ämpärillinen. Tuttavani keräsi puolikkaan ämpärillisen ja minä toisen puolikkaan.

Minulla on yksi tietty metsä, jossa tykkään toisinaan käydä ihan vaan vaikka seisoskelemassa. Se on niin ihana sammalikko, että siinä vain sielu lepää! Kutsun paikkaa satumetsäksi (artikkeli 17.9.2020). Suurin osa haaparouskuista on peräisin juuri tuolta paikalta. Tavallaan, kun noilla seuduilla käy käppäilemässä, niin sienien löytäminen on ihan toissijaista… luonto on vain niin ihana, että sen katselu ja tutkiminen tuottaa jo äärimmäistä mielihyvää.

Metsässä kulkee pieni joki
Kuva sukulaiseni metsästä.

Tänään olisi oikein hyvä päivä käydä vaikka kameran kanssa metsässä. Aurinko paistaa ja on lämmintä. Löysin yhdestä paikasta hurjan kokoisen jäkälämaton! En ole kovinkaan loistava tunnistamaan jäkälälajeja, mutta jos yhtään onnistuin tämän tunnistamisessa, niin kyseessä saattaisi olla harmaaporonjäkälä. Kyseiseen paikkaan pitää palata uudelleen ”oikean kameran” kanssa. Otan yleensä tänne blogiin kuvat kännykällä.

Kangasmetsässä jäkälää
Pieni pala jäkälämattoa puun juurella.

Nyt on myös se aika, kun metsistä ja puistoista alkaa löytyä niitä ihania kärpässieniäkin! Miltei kaikki löytämäni kärpässienet olivat jo hieman ”ylikasvaneita”, mutta onnistuin löytää edes yhden pienen rykelmän missä sienet olivat suht siedettävän näköisiä. Täytyy lähteä bongailemaan näitä komistuksia vielä uudelleen.

Älä syö kärpässieniä

Näissä metsissä, joissa kävin, oli paljon vielä mustikkaa ja puolukkasadosta on tulossa todella runsas. Puolukat ovat vain aika pieniä, samoin mustikat. En jäänyt niitä nyt keräämään ja voihan se olla, ettei puolukat ole vielä kypsyneet ihan täysin. Meillä on tuttavani kanssa tarkoitus mennä takaisin keräilyreissulle ensi viikolla. Vein tällä kertaa keräämäni sienet äidilleni käsiteltäväksi. Saimme niistä perheellemme tarvittavat suolasienet vuodeksi.

Olin aktiivinen koko kesän virkkauksen suhteen, ja teinkin itselleni valmiiksi ”paloja”, joista sitten voi tehdä jotain kivaa kun niitä yhdistelee. Mietin jotain ponchoa hartioille, tai puseroa… en ole vielä päättänyt mitä paloista teen. Innostuin myös virkkaamaan muitakin asioita. En ole jostain syystä löytänyt sopivia kukkaruukkuja tarpeisiin, niin päätin virkata joillekin muoviruukuille suojaruukut.

Muulinkorvalle virkattu suojaruukku

Vaikka jälki ei nyt ole mitään pro-tasoa, niin kyllä nämä aina ne mustat muoviset ruukut voittaa! Näihin on muuten käytetty käytöstä poistettuja T-paitoja. Minulle kun on jostain syystä kertynyt niitä jonkunmoinen pino. Olen suikaloinut paidat kuteeksi ja virkannut niistä tällaisia koreja. Lisää on vielä tulossa, kunhan ehdin tehdä suikaleita. Niiden tekeminen on kuitenkin aikaa vievää puuhaa. Osan kuteista olen hankkinut valmiina.

Kultaköynnökselle virkattu suojaruukku

Virkkaamisen lisäksi olen ottanut puikot esiin! Laatikoihin saisi lisää tilaa kun neuloisi kaikki langat vain pois. Noh, ei tule tapahtumaan, kun jostain syystä niitä lankoja aina ilmestyy lisää. Mutta hyvä se on aloittaa. Kesällä ei oikein tee mieli neuloa ainakaan villasukkia, vaikka niitä voisi ihan yhtä hyvin pitää kesällä. Äitini pitää villasukkia myös kesällä ja hän on sanonut, että varpaat pysyy viileänä. Minulla on ollut monesti villasukat jalassa kesän aikana ja nyt varsinkin. Kun kävin metsässä, laitoin kumisaappaisiin villasukat. Sehän on ihan selviö!

Aloitin tällä kertaa tekemään villasukkia syksyisin värein.

Tein vuosi sitten metsä-aiheiset pitkävartiset sukat. Niistä tuli oikein kivat. Olen huomannut, että ne ovat kutistuneet aika paljon pesussa. Pitää kait tehdä uudet! Noh, jään miettimään asiaa kuitenkin. Näistä uusistakin on nimittäin tulossa pitkävartiset.

Lopettelen tämän nyt tähän ja aloitan tekemään jotain muuta. Kirjoitteluunkin saa toisinaan kulutettua erittäin paljon aikaa! Ei muuta kun hyvää viikonlopun jatkoa, ja kiitos kun luit! Kirjoituksiani saa myös kommentoida 🙂

Metsää ja käsitöitä Read More »

Scroll to Top