Elokuu on jo puolessa välissä ja alkaa tuntua siltä, että kesä on jo ohi. Viime yönä kylmä säärintama pyyhkäisi ylitse, ja heräsin tänä aamuna siihen kun vettä satoi kaatamalla. Sen verran kovasti se ropisi räystäisiin. Näinköhän saan vihannessatoa parvekkeelta tänä kesänä yhtään? Viileät kelit näyttäisivät jatkuvan aina elokuun loppuun saakka.

Imuri gate sai jatkoa

Kerroin taannoin Viikko 15 kiteytettynä -kirjoituksessa taistelustani imurin kanssa. No nyt se imuri kosahti sitten kokonaan. Olin jo hankkinut siihen uuden letkun. Kestihän se vielä kaksi vuotta sen jälkeen. Imuri antoi taantumisen merkkejä jo useamman kuukauden. Minulla oli hyvää aikaa miettiä, mitä sen tilalle sitten hankkisi. Päädyin OBH Nordican varsi-imuriin. Lahjoitin paikallisella roskalvalla ehjän letkun ja suulakkeet pois. Ne menivät heti.

Hei hei vanha imuri ja kiitos näistä vuosista…

Imuroin välittömästi uudella imurilla koko kämpän, ja minun pitikin tyhjentää säiliö heti ensimmäisen maton jälkeen. Säiliö oli heti täynnä yhden maton imuroinnin jälkeen. Siis mitä ihmettä? Edellinen imuri ei ilmeisesti ole poistanut muun muassa lemmikkien karvoja matoista lainkaan. Säiliö oli aivan täynnä sen kaltaista höttöä.

Sain onneksi vietyä vanhan imurin kierrätyspisteelle, ettei se ole tuossa eteisessä lojumassa ja haisemassa koko loppu kesää. Sain nimittäin vieraan reilu viikoksi. Serkkuni tuli taasen kylään viettämään lomaansa. Hän yleensä auttelee minua projekteissani, jos TODO-listalla on jotain, missä hän voisi avustaa. Lista on taas paisunut sellaiseksi ettei huvittanut tehdä siitä varsinaisesti mitään pois.

Hän kuitenkin auttoi minua auton siivoamisessa, mikä ei ollut edes listallani. Enhän ollut ajanut autolla juhannuksen jälkeen lainkaan, kun kuljen miltei koko kesän sähkökruiserillani, jos on tarpeeksi lämmintä. Nyt auto on imuroitu serkkuni toimesta ja roskia poistettu. Vielä kun saisin pestyä sen ulkopuolelta, niin sitten kärry olisi valmiina syksyyn.

Elokuun tapahtumia

Serkkuni tuli 6.8. keskiviikkona. Kävimme alkajaiseksi hakemassa paikallisesta Patruuna Pubista pizzat. Olin varannut meille kampaajat seuraavaksi päiväksi Rasilaan (Ruokolahdelle).

Kampaajani on nuoruudesta minulle tuttu, ja käyn ainoastaan hänellä leikkuuttamassa hiukseni. Kampaamosta lähdettyämme kävimme testaamassa Rasilan satamassa olevan Bekaurin Makuaarre -lettukahvilan. Sattuipas sopivasti, kun heidän tiskiltään löytyi elämäni ensimmäinen FinStones-kivi. Kuinka iloiseksi sitä tuleekaan ku löytää tällaisen aarteen!

Otimme kahvilasta letut mukaan ja painelimme syömään niitä uimapaikalle. Saimaan rannalla on aina hienoa aterioida. Samalla tutkailin taivaalle ilmestyviä uhkaavia pilviä, joista sitten myöhemmässä vaiheessa satoi myös vähän vettä. Samalla muistui mieleen, että autoon pitäisi lisätä lasinpesunestettä. Se on sellainen asia mitä ei muista sitten mitenkään. Asia on nyttemmin hoidettu.

Kävin perjantaina hakemassa ihanan roskalavalöydön Mansikkalasta, ja pysähdyimme samalla reissulla hakemaan lounasta Ravintola Kassandrasta. Otimme päivän tarjouslounaan, härän ulkofilepihvin pippurikastikkeella. Itse otin lisukkeeksi perunalohkot ja serkkuni otti ranskalaiset. Oli muuten todella hyvää! Samalla kävimme kurkkaamassa uutta kahvilaa, joka on myös Mansikkapaikassa. Paikan nimi on Hugo & Helmi, ja sinne pitää päästä uudestaan käymään. Kahvila on täynnä herkkuja.

Perjantaina alkoi myöhemmin päivällä Patruuna Fest -rokkifestarit, jotka olivat tuossa alle kilometrin päässä asuinpaikastani. Minulla ei ollut sinne lippuja hankittuna. Alkuillasta ukkosti ja satoi aika rankasti vettä, mutta se ei ilmeisesti haitannut festareille menijöitä, koska festarit olivat onnistuneet yli odotusten. Todella hyvä juttu. Ehkäpä sitten vuoden päästä uudestaan, ja itsekin pääsen niistä nauttimaan. Oli myös erikoista huomata, että festareilta ei kantautunut yhtään ääntä minulle asti, vaikka asun niin lähellä. Vanhempieni pihalle oli jossain vaiheissa kuulunut jotain örinää, isä kertoi.

Serkkuni haluaa aina kokeilla jotain paikallisia asioita, ja kävinkin viemässä hänet lauantaina J’Smash burgerikojulle. Yritys on entisen luokkakaverin, Jussin, pitämä. Jussilla on myös idylinen Sula -ravintola, joka on Vuoksen varrella. Otimme burgerit mukaan ja menimme nauttimaan ne festareiden lähettyville autoparkkiin.

Sunnuntaina ei oikeastaan tehty mitään, oltiin vaan. Seuraavalle päivälle tulikin sitten tekemistä. Menimme maanantaina iltapäivällä heittämään pienehkön Etelä-Karjalan kierroksen. Ensiksi ajeltiin Parikkalan patsaspuistoon.

Takaisin päin tullessa pydähdyimme Hiitolanjoelle Ritakosken kohdalle.

Meiltä jäi sunnuntaina kiertämättä Museotien tapahtuma, niin päätettiin tulla sitten Museotietä takaisin Imatralle. Sen varrelle sattuikin sellainen kohde, jonka näkemisestä olen aina haaveillut. Sieltä löytyi nimittäin ylämaankarjatila, jossa oli laitumella niitä ihania, niin sanottuja tukkalehmiä

Kuvailin tukkalehmiä aikani ja pääsin rapsuttelemaan paikallisasukkaan koiriakin. Olivat lenkillä juuri samalla suunnalla. Jatkoimme matkaa kohti Imatraa, ja pysähdyimme seuraavalla kerralla Kielomäen hunajatilalla. Se on myös aivan ihana paikka. Serkkuni ostaa sieltä aina hunajaa, ja vie kotiin Järvenpäähän. Vuosi sitten kun kävimme ostoksilla, tilan emäntä esitteli meille paikkoja. Saimme maistaa kukkien siitepölyä. Se on kuulemma jotain superfoodia.

Kävimme Kielomäen jälkeen vielä ostamassa pizzat Alppimajasta. Kumpikin otti Maja special-version. Se on todella hyvän makuinen. Seuraavaksi menimme kotiin herkuttelemaan. Kyllä oli jalat kipeät tämän reissun jälkeen!

Tiistai menikin töiden parissa ja lainasin serkulleni autoa. Hän meni maalle sukulaistemme luona käymään. Hän olikin imuroinut tällä reissulla autoni. Mikä mukava yllätys! Kävin Patruunassa parilla olusella ja tulin hyvissä ajoin kotiin. Illalla oli todella upea auringonlaskutaivas, vaikka horisontissa näkyikin pilviä.

Kävimme keskiviikkona saunomassa sukulaisella. En muista milloin olisin viimeeksi käynyt saunassa. Olisikohan ollut joulu. Mutta kylläpä se taas rentoutti mukavasti. Mikään ei ole mukavampaa kuin maalaistalon sauna!

Torstai meni vauhdilla. Kävin iltapäivällä kuvaamassa tuttavieni pientä vauvaa. Tämän jälkeen olikin tiedossa Superpesis pesäpallo-ottelu. Paikallinen joukkue, IPV, pelasi Pattijokea vastaan. Serkkuni ei ole koskaan käynyt katsomassa pesäpalloa, joten paikalle oli mentävä. Paikalle oli saapunut kaupunginjohtajammekin, Matias Hilden. Häntä haastateltiin tauon aikana.

Perjantaina (eilen) olikin sitten se päivä, kun vein serkkuni juna-asemalle. Hän vietti osan kesälomastaan täällä Imatralla, ja nyt oli aika mennä kotiin. Vaikka välillä tuntui siltä, että emme tehneet varsinaisesti mitään, niin kyllähän tässä nyt näyttää tätä tapahtumaa olevan jos jonkinlaista. TODO-lista ei lyhentynyt yhtään, mutta ei se haittaa. Jatkan siitä sitten itse. Seuraavalla kerralla vuorossa parvekekatsaus, kun se on aika lailla kuosissa. Elokuuta on vielä jäljellä pari viikkoa mutta toivotaan, että jatkossa olisi vielä lämpimiä, kesäisiä päiviä.