Elämä jatkuu

En pysty vieläkään käsittämään Urhon poismenoa. Jokin asia ei ollut kohdallaan. Tietenkin kelaan, olisinko voinut tehdä asialle jotain, mutta en keksi juurikaan mitään. Urho oli vain sairastunut lyhyessä ajassa todella pahasti ja en huomannut sitä tarpeeksi ajoissa. Elämän täytyy silti jatkua! Keskityn nyt siihen mitä minulla on… En harkitse kissan ottamista, turha kuvitellakaan!

Elämä Urhon kanssa oli mukavaa. Urho oli työpisteeni vieressä usein pitämässä minulle seuraa.

Minulle rapsahtaa jossain vaiheessa ”kiva” lasku Urhon ”ensimmäisestä ja viimeisestä” lääkärikäynnistä ja se täytyy jotenkin saada maksetuksi. Ottaahan se kaaliin kun semmoset 300 euroa pamahtaa maksettavaksi juuri ennen joulua. Varsinkin kun se muistuttaa minua Urhon poismenosta. Sama juttu oli Uunon kanssa silloin aikanaan. Vuosi alkoi Uunon lääkärimaksulla jossa piti maksaa eutanasia ja tuhkaus. Kyllä alkoi vuosi 2020 sen paperinpalasen siivittämänä ihan päin persettä! Näille asioillehan ei kuitenkaan voi mitään. Elämä jatkuu.

Jospa sitten muihin asioihin… liekö ne yhtään sen piristävämpiä kuin alkukaan… parit kuvat nyt kuitenkin laitan.

Tulin eräs ilta kotiin noin ysin aikoihin. Talon, jossa asun, yläpuolelta lensi lentokone. Tästä piirtyi hämmentävä kuva taivaalle ja onneksi sain napsastua kännykällä siitä kuvan. Sain hauskoja kommentteja asiaan liittyen ja laitoin kuvan myös Instagramiin. Ikään kuin lentokone olisi väistänyt kuuta tuossa kohtaa. Oikeassa yläkulmassa on koivu, jonka lehdissä oli vesipisaroita. Siitä kimallus. Vähän bling blingiä pihalle!

(Kuvaa manipuloitu autojen sumennuksen osalta)

Ehdin rakentaa kissalle ikkunan ääreen istumapaikan. Teen paljon DIY-projekteja joissa käytän kämpästäni syystä tai toisesta löytyviä tarvikkeita. Tämäkin koulupöydän päätyjalka sai uuden elämän. Tähän tuli vielä pöytälevy johon ruuvailin irtojalat kiinni. Eli siis minun työpisteeni. Urho ehti istuskella ikkunalla noin pari viikkoa. Nyt tuolla kissan istumapaikalla on huonekasveja, joista sitten joskus kerron myöhemmin.

Koulupöydän jalkonen uusi elämä
Kuva: 7.10.2021

Hamstrasin viime talvella K-Raudasta jokusen kappaleen saniaisia ja muratteja, ja täytyy vain todeta, että ne eivät kerta kaikkiaan viihdy asunnossani. Ilmeisesti niitä pitäisi kastella joka päivä. Olen nyt niin monta kertaa kokeillut kasvatella saniaisia ja muratteja, että senkin saa nyt vain unohtaa. Näillä kasveilla ei vaan ole elämään vaadittavia edellytyksiä asunnossani! Asiaan saattoi toki liittyä ilmastointilaite, jota pidin aika paljon tänä kesänä päällä helteiden vuoksi. Kumpikaan näistä kasveista ei todellakaan pidä kuivasta ilmasta.

Kaikki kuolleita: ei elämää yhdessäkään rehussa.

Välillä ei oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta näille kasvijutuille minä yleensä nauran. Tajusin onneksi siirtää orkidean parvekkeelta sisälle hyvissä ajoin ja siinä onkin vaikka kuinka paljon kukkavanoja tulossa. En tosin tiedä kuinka ne saisi kasvamaan. Pähkäilen sitä sitten joskus myöhemmin. Orkidea on nyt tuossa ikkunalla Urhon paikalla.

Unohdin parvekkeelle yhden marraskaktuksen. Se oli siellä parit yöpakkaset, tai ehkäpä useammatkin. Se ei kuitenkaan näyttänyt niin kärsineeltä kuin osasin kuvitella.

Kuva: 3.11.2021

Uskon, että tämä on saanut jäätä ja vaikka mitä niskaansa parvekkella ollesaan. Alunperin ajattelin jättää sen vain sinne, mutta en kuitenkaan raaskinut jättää sitä sinne kuolemaan. Kokeillaan jos sille vielä elämä voittaisi. Toin sen sisälle eristykseen kylpyhuoneeseen suihkutilaan ja virittelin sille oman valon.

Elämän jatkumo kasvina kylpyhuoneessa

En ole tehnyt mitään ihmeellisiä suunnitelmia loppu vuoden suhteen, mutta vähän kutkuttelisi ottaa akvaarioharrastuksesta jäänyt LED Finlandin kasvivalo käyttöön ja antaa sille uusi elämä vaikkapa kasvihuonelamppuna. Kävi mielessä, jos olisin vain kasvatellut tomaattia, paprikaa, salaatteja ja basilikaa ympäri vuoden keittiössä. Huonekasveille tuo valaisin on aivan liian tehokas ja se polttaa varmasti lehdet, vaikka siinä onkin säätönamikat. Ei ole järkeä himmentää lamppua jos koko kapasiteettia voisi käyttää paremmin hyödyksi…

Katsotaan mitä keksin. Ainakin täytyy lähteä huomattavasti useammin kävelylenkille, koska ikinä et tiedä kuinka kivaa siellä voi olla. Olen usein pysähtynyt rapsuttelemaan koiria ja ihailemaan maisemia. Tämä näkymä ihastutti minua jokin aika sitten. Kuin pilvet olisivat laskeutuneet kadulle. Tästä olikin enää muutama sata metri kotiin.

Kuva: 2.11.2021

Huomenna 13.11. on vuoden harmain päivä ja olen ostanut itselleni sitä varten lonkeron. Olen nyt aika tyytyväinen kuin sain tämänkin verran kirjoitettua tänne blogiin tekstiä, ja lupaan kirjoittaa lyhyen ajan sisällä tänne lisää tekstiä. Huonekasviasia on erittäin pahasti kesken! Vaikka marraskuussa on hieman kuollutta luonnossa, voi kämpässä oleville kasveille antaa uuden elämän! Samalla hoitaa sitä omaa pääkoppaansakin sitten… elämä jatkuu, eikö vain?

Saatat pitää myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *