kasvihullutus

Huonekasvit ja kevät 2022

Aurinko on vihdoinkin näyttäytynyt pitkän talven jälkeen ja tämä tarkoittaa huonekasvien kasvuaikaa. Olen ollut melkoisen laiska kukkien hoitaja, ja se tavallaan juuri nyt näkyy aika selvästi. Monetkin huonekasvit ovat erittäin nuutuneita tällä hetkellä, ja niille joutuukin järjestämään uutta kasvualustaa ja uusia kasvupaikkoja. Kerrostaloasunnossa on todella kuiva huoneilma, joka kuivattaa myös huonekasvien multia todella pahoin, jopa niin pahoin, että kasvit ovat kuolemassa janoon, vaikka niitä yrittäisikin kastella tarvittaessa.

Nääntymispisteessä on tällä hetkellä niin paljon kasveja että ihan hävettää! Virittelin jokin aika sitten olohuoneen kaakkois-nurkkaukseen kasveille uuden paikan, joka on aamuauringon lisäksi valaistu lisävaloin. Tämä varmasti lisää kasvien kastelutarvetta. Edellinen kasvupaikka ei oikein toiminut. Mullat ovat kuivahtaneet sen verran pahoin, että ne eivät pidä enää vettä, vaan vesi valuu suoraan ruukun alaosaan. Tämä taas tarkoittaa sitä, että juuret ”uivat” vedessä ja muutoin kasvi ei saa otettua vettä mullasta. Juuret siis pahimmoillaan mätänevät ja kasvi ei pysty käyttämään saamaansa vettä. Olen kait aina kastellut kasvejani liian vähän. Pitää opetella kasvien kastelu uudelleen!

Huonekasvi hyllykkö
Huonekasvit hyllykössä. Hyllykkö on osittain tuunattu ja sen tukena on käytetty akvaariovalaisimelle tarkoitettua telinerakennelmaa.

Sitten kun kaupasta hankkii tällaisen juopon kuin viirivehka, niin sitä on oikeasti pakko kastella koko ajan. Kasteluväli tälle kasville on ollut kolme päivää. Toki kastelen pieniä vasta istutettuja kasvejakin joka päivä vähän, että ne tottuvat uuteen kasvualustaan, mutta tämä on jo aikuinen kasvi. Joudun istuttamaan viirivehkan pian uuteen ruukkuun ja siinä on huomioitava tämä jatkuva vedentarve. Kasvi on siinä mielessä ”hauska”, että se ilmoittaa kun tarvitsee vettä. Se nimittäin nuupahtaa totaalisesti. Luulin kerran että se heitti henkensä, kun kaikki lehdet olivat ihan alhaalla. Se kuitenkin virkistyi kun annoin sille vettä. Jotkut ovat leikkisästi sanoneet, että kasvi pyörtyy, ja mielestäni se on aika osuva ilmaus tälle asialle.

Viirivehka on huonekasvi joka tarvitsee usein kastelua

Nyt olisi hyvä aika ottaa pistokkaita kasveista, jos niitä meinaa monistaa. Olenkin ajatellut, että uudistan kultaköynnökseni, jotka ovat myös todella kuivissa mullissa tällä hetkellä, eivätkä meinaa kasvaa sitten mitenkään. Lisäksi huomasin niissä talven aikana ötököitä, luultavasti ripsiäisiä, tai niiden toukkia. Aikuisia ripsiäisiä en ole nähnyt kasveissa vielä lainkaan *kop kop*.

Minulla on myös tuolla joitakin valmiiksi juuria tehneitä huonekasveja, jotka pitäisi istuttaa nyt ruukkuihin, Tässä esimerkiksi malakanlaikkuvehka. Sen juuret ovat jo kasvaneet sen verran pitkiksi, että alkaa pian olla kiire laittaa multaan. Juuret eivät saa kasvaa liian pitkiksi ettei kasvin totuttautuminen multaan häiriinny. Kun juuret ovat jotain 25-50mm niin sitten on sopiva aika istuttaa multaan, ainakin laikkuvehkoilla, ja monilla muillakin kasveilla.

Huonekasvi juurtunut vedessä ja odottaa istuttamista

Viime viikolla kaupasta tarttui mukaan yksi unelma lisää. Olen yrittänyt etsiä näitä huonekasveja jo tovin, mutta en ole löytänyt niitä mistään. Ostin ensimmäisen unelmani paikallisesta kukkakaupasta (KukkaSaimaa).

Kävin aikani sieltä kyselemässä tulisiko niitä sinne lisää, mutta ei niitä vain näkynyt, paitsi viime viikolla. Nyt niitä oli sinne tullut, mutta kasvit olivat tuplaten sen hintaisia mitä ne olivat silloin kun ensimmäisen ostin. Pitää ilmeisesti vaan säästää rahaa, jotta pääsisi sitten ostamaan näitä lisää, jos niitä sitten siellä enää on. Tämä on kyllä sellainen kauppa, mihin on aina suuri ilo mennä!

KukkaSaimaassa oli hyvä huonekasvivalikoima. Kauppa on Imatralla, Torikatu 7.

Peikonlehtini on osittain nuupahtanut, enkä tajua mistä tämä voisi johtua. Luultavasti veden puutteesta sekin. Tapanko kaikki huonekasvit janoon?

Miksi peikonlehti ei avaa tätä lehteä täysin kun osa lehdistä aukeaa kuitenkin?

Tämä on tosin kasvanut ihan miten sattuu tuolla ikkunan äärellä, kun osa lehdistä on ihan ookoo, ja osa ei vaan oikone, vaikka lehdet kasvavat samasta rungosta. Minun pitäisi kait pätkiä tämäkin huonekasvi ja aloittaa sen kasvatus uudelleen, ja sellaisen tukipilarin kera, että sen kasvua voi sitten ohjailla. Nyt se kasvaa ihan pitkin poikin tuolla ikkunan äärellä.

Peikonlehti on trendikäs huonekasvi. Sen lehdet ovat suuria ja ”veistoksellisia”.

Nuorennan peikon varmaankin ja istutan uudelleen. Ei tässä muukaan auta. Pistokkaita laitan sitten vain yhden kappaleet kuhunkin ruukkuun. Tässä ruukussa niitä on nimittäin kolme, joka voi olla myös syynä peikon kitumiseen. Olin niin innoissani aikoinaan, kun tämä teki ensimmäisen enemmän reikäisen lehden. Mutta sitten lehti jäi ihan kurttuiseksi, eikä avautunut kokonaan. Peikossa ei ole ollut ötököitä, joka on suoranainen ihme. Peikonlehti on nimittäin sellainen huonekasvi, johon helposti tulee sellaisia pieniä mustia ötököitä!

Kunhan ötökät eivät valtaisi niitä rakkaimpia huonekasvejani. Minulla on harvinaisempiakin vehkoja, joita olen yrittänyt pitää hengissä. Tämä tässä on sulkaköynnösvehka, Philodendron radiatum. Lehti näyttää olevan melko pölyinen ja olenkin viritellyt näille huuhtelupaikan kylpyhuoneeseeni. Nyt kaikki huonekasvit pitäisi vain viedä sinne suihkuun ja huuhdella. Huonekasvit nimittäin tykkäävät siitä. Näin huonekasvien suuret ystävät kertovat Facebookissa.

Meillä on nyt niin kaunis keväinen päivä, että minä taidan tästä lähteä vähän ulos kävelylle ja katselemaan järven rannalle, näkyisikö siellä jo muuttolintuja. Hyvää viikonloppua!

Huonekasvit ja kevät 2022 Read More »

Mitähän sitten tekis?

Vuodet sen kun vaan kuluvat… välillä ei edes tiedä mihin. En ole oikein vieläkään sisäistänyt, että nyt minulla ei ole esteitä aloittaa joitain uusiakin projekteja, koska minulla ei ole lemmikkejä huollettavana, paitsi akvaario, mutta se on eri asia. Voi olla, että tämä vuosi menee vielä ”harakoille” kunnes löytyy se oma tie – jos koskaan edes löytyy…

Eteen päin sano mummo lumessa… sain mahdollisuuden lisätä akvaarioon asukkeja, ja mietin pitkään, josko sittenkin haluaisin ottaa lehtikaloja, kun ne ovat niin upeita. Tähän sitten tarjoutuikin tilaisuus ihan yllättäen, kun tuttavani oli hakemassa omaan altaaseen joltain harrastelijalta lehtikaloja. Sain siitä kuormasta itselleni kaksi 🙂

Minullahan oli tädiltäni saatu kaksi lehtikalaa, jotka olivat aika vanhojakin kun tulivat minulle joitain vuosia sitten. Ne kuitenkin kuolivat – toinen reilu vuosi sitten ja toinen syksyllä.

Sukupuolta en osaa vielää näistä kertoa, se selvinnee kunhan he hieman kasvavat.

Täytyy ruveta pitää akvaarion lasit vähän puhtaampina josko saisi vähän parempia kuvia otettua tulevaisuudessa. Nämä kuvat ovat otettu kännykällä (iPhone SE) joten laatu ei päätä huimaa. Samoiten olen huomannut, että jos akvaariota kuvataan, niin silloin pitää sulkea vedenkierto hetkeksi. Vesi liikuttaa kaikenlaista ilmakuplaa ja partikkeleja niin kuvat tulevat herkästi ”suttuisen” näköisiksi.

Tällä on mielestäni suurempi selkäevä kuin toisella, ja tummempi myös.

Lisäksi aktivoiduin taimien kasvattamisessa… tai ihan vielää en ole tehnyt asialle mitään muuta kuin viritellyt ruukuille laatikon ja lampun. Setvin myös siemenet kaapista kun niissä oli vanhoja todella paljon. Tuoreitakin löytyi, joita voi varmasti tänä vuonnakin käyttää. Yritin etsiä chilin siemeniä kaupasta, mutta niitä ei jostain syystä löytynyt. Ostin sitten tuoreita chilejä Lidlistä ja otan niistä siemenet, samoin paprikoista. Tomaatin siemeniä löytyi kolmea eri laatua: Money Maker, Kirsikkatomaatti ja Pihvitomaatti. Lupasin kasvattaa taimet myös tuttavilleni.

Tähän vielä muovi alle niin ei mene kasteluvedet läpi.

Viime vuoden kevät meni lähinnä siihen, kun yritin epätoivoisesti pitää sairaan koirani hengissä – ei paljon taimien kasvatus tullut mieleenkään. En laittanut parvekkeelle yhtään kukkasta. Toin sinne tosin muutaman kotkansiipisaniaisen, mutta kukkivia kasveja en tuonut. Muutaman orvokin ostin keväällä jotka jäivät laittamatta ruukkuihin ja heitin ne lopulta kompostiin. Ei ollut mitään mielenkiintoa tehdä yhtään mitään. Odotin vain koirani kuolemaa. Ihan kauheeta! Mutta, jos nyt tänä vuonna saisin jotain kivaa aikaiseksi. Muutos on varmasti suuri koska nyt ei tarvitse huomioida lemmikkejä parvekkeen sisustamisessa lainkaan. Tietysti se hankaloittaa, että parvekkeella ei ole laseja. Teen siitä silti löhöilypaikan, kun kerran viime kesänä aloitin. En myöskään jaksanut siivota parveketta syksyn tullen, niin kaikki tavarat ovat siellä vielä ihan hujan hajan. Noh, ne lähtee sieltä lattiasta vielä irti kun vähän väliä sataa vettä 😀 Ei meinaa talvi tulla lainkaan…

Kuva: 4.1.2020

Tänään on sentään pakkasta pari astetta ettei ihan vesi lennä niin kuin edellisinä päivinä. Aurinkokin paistoi koko päivän, se hieman piristi. Virittelin valoverhot peikonlehdelle ikkunan eteen, että voin sumutella sitä talven aikana eikä se suutu kylmästä ikkunasta, jonka edessä se kasvaa. Peikonlehti ei näet pidä että sen lehdet ovat kylmää ikkunaa vasten. Pitäisi vielä viritellä sille roikkumaan valo ja lähettyville ilmankostutin. Ja lupaan aktivoitua blogini parissa huomattavasti enemmän mitä olen viime vuosien aikana tehnyt – tämä on kuitenkin minulle tärkeää!

Kiitos kun luit – kirjoituksiani saa myös kommentoida 🙂

Mitähän sitten tekis? Read More »

Parvekekatsaus 14.7.2018

Tänä vuonna parvekkeella kasvaa lähinnä tomaatteja ja pari koristekasvia… olen ihastunut aitoelämänlankaan (Ipomea Purpurea), josta saattaisi saada aika näyttävänkin näköisen kasvin amppeliin tai seinustalle. Itselläni on sekä amppeli, että ritilä parvekkeen kaiteen edessä, johon toivon sen kasvavan.

Peitin ruman aluslautaseksi laitetun muovirasian kuivatulla sammaleella, ettei se näkyisi metallikorin lävitse… tähän paahtaa aurinko aika voimakkaasti useamman tunnin kaikista kuumimpaan aikaan, ja siitä syystä halusin suojata ruukkua myöskin hieman, ettei siitä haihtuisi niin paljon kosteutta pois.

Tässä yleiskatsausta parvekkeelta:

Foxy tuli heti mukaan kun menin parvekkeelle kuvaamaan… tänään on tulossa kuuma päivä, eikä tuonne parvekkeelle ole päivällä mitään asiaa. Eilen oli +28,5°C ja tälle päivälle (ja muutamalle seuraavallekin) on ennustettu samanlaista keliä. HUH!

Löhöilypenkiltä katsottuna:

Tämä värinokkonen on vasta istutettu tuohon ruukkuun ja toivottavasti se ehtii tänä vuonna kasvamaan kunnolla edes. Olisi oikein kiva väripilkku parvekkeelle 🙂 Oikealla puolella kasvaa pikkubasilika…

Kävin kaupasta hakemassa persilija-ruukun, jonka istutin saviruukkuun ja laitoin saniaisten katveeseen kasvamaan. Siinä se nyt viihtyy 🙂 Jostain systä en saa persilijaa kasvamaan sisätiloissa ollenkaan.

Ja mitähän se kesä olisikaan ilman timjamia? Ainakin tuoksuton, jossei muuta.

Laitoin tänä vuonna siemenistä myös oreganoa kasvamaan.

Parvekekatsaus 14.7.2018 Read More »

Juhannus on lusittu

Hei pitkästä aikaa! Juhannus meni itsellä ainakin todella rauhallisesti mutta aina on aikaa sen verran kuvailla ympäristöä että saa kuvia blogiin.
Tämän vuoden kevät on ollut niin lämmin, että ei ole oikein saanut mitään aikaseksi parvekkeellakaan, tai sitten minusta on tullut vain niin vaativa, että nykyinen kattaus ”ei ole mitään” 😀 Noh, käydään sitä nyt sitten hieman läpi…

Olen yhdet nurmikot jo Uunolle lattanut, ja ne on kyllä jo kompostissakin, mutta pitää nyt vielä laittaa näin parvekkeellekin ”vakioastiaan” lämpäre nurtsia kissaa varten 🙂 Siemenet on siis laitettu tänään vasta itämään.

Sohvanurkkaus on jotenkin masentavan näköinen tänä vuonna… en tiedä mikä mättää, mutta ruuvasin tuohon ns pöydän päälle tollaisen tasaisen valkoisen kannen, että siihen voi laittaa vaikka vesilasin (tai punkkulasin). Ompelen siihen kyllä pöytäliinan että se peittyy. Olen lisäksi vielä kahden vaiheilla kääntäisinkö tuon sohvan kuitenkin vielä pituussuuntaan ikkunan alle, niin kuin se on edellisenäkin vuotena ollut. Pöytä tulisi nurkkaankaiteen viereen sitten. Sohva pysyisi sateella kuivana nääs 🙂

Teki yksi päivä kovasti mieli valkosipuliperunoita, ja minulla piti olla kylmäkellarissa pahvilaatikollinen perunoita, rosamundaa ja timoa. Ajattelin siis hakea sieltä satsin ja kappas perkele, potut olivatkin itäneet oikein kunnolla 😀 Otin muutaman kotiin kuvattavaksi, ja pitäähän ne varmaan laittaa sitten parvekkeelle johonkin ämpäriin kasvamaan, ei niitä syödäkään enää voi! Ehtiiköhän tälle vuodelle tulla edes satoa… noh se menee testiin sitten lähiaikoina.

Lämpimän kevään myötä puutarha on aika komeassa loistossaan äitini pihalla. Tässä pari kuvaa kukkivista kasveista…

(punapäivänkakkara edessä ja salvia takana)


(kiinanpioni Sarah Bernhardt)

Kiinanpionissa on älyttömän kokoiset kukat tänä vuonna. Mietittiin mistä mahtaisi johtua, mutta sitten aavisteltiin, että vanhempieni kissa on jäljistä päätellen käynyt lannoittamassa lähistöä. Mahtaisiko johtua siis siitä 😀 Kissan paska on hyvää lannoitetta!

(Kiksu-neiti)

Takapihan kukkapenkki kukkii myös ja se on vieläpä suhteellisen rikkaruohovapaa. Oikealla on jokin pioni vielä, en muista lajiketta. Äiti on ostanut sen joskus muutama vuosi sitten, ja pelkäsin sen kärsivän, kun siirsin sen tähän nurkkaan uuden kukkapenkin myötä. Hyvin kasvaa kuitenkin 🙂 Kyllä pionin voi siirtää!

Tuli sitä juhannuksena tehtyä yksi pesällinen kokkoakin… ei kehdattu enempää polttaa kun oli aika tuulinen keli ja koko kevään juhannukseen asti on ollut todella kuivaa. Eli metsäpalovaroitus oli voimassa vissiin torstaihin asti. Perjantaina oli oikein myrsky!

Juhannuksen alla vuosi sitten menehtyi myös rakas kissani, Spede, sekä kummitätini. Heitä muisteltiin myös. Spedehän sieltä parvekkeelta nyt puuttuu, niin voi olla ettei sen takia minun silmää oikein miellytä :/ Parveke on yleensä viritelty kissojen ehdolla.

Juhannus on lusittu Read More »

I’m back!

Eikähän siihen nyt mennyt sitten kuin puolitoista vuotta, kun jaksoin siellä blogspotissa oleilla… ei ole minun ”ympäristöni” ollenkaan. WordPress on minulle henki ja elämä, ei tästä niin vaan päästä mihinkään! Puhumattakaan kaikista mukavista hilavitkuttimista mitä tänne saa laitettua jotta lukijoillakin (jos niitä on) olisi mukavampaa 🙂 Osoite ei myöskään enää ole blogit.minnala.net vaan pelkkä minnala.net ja tietysti salatussa yhteydessä! Huom, tämä on tärkeää kun vaikka haluatte kommentoida artikkeileita. Ei lähde sitten sähköpostiosoitteenne ”kävelemään” vääriin käsiin jne.

Jatkan jutustelelua huonekasveista, ja akvaarioista…
Olen yrittänyt vähentää kasvisekoiluja tälle kesälle, niin isutuksia on mielestäni tehty erittäin hillitysti.

Siis uskokaa tai älkää, niin kaikki on tässä 😀
Veljen kanssa oli sen verran puhetta kesästä, että polaaripyörre on kuulemma siirtymässä pois täältä Suomen päältä, niin taitaa tulla suht kiva ja lämmin kesäkin, toisin kuin on ollut parina edellisenä vuotena. Viime kesä oli niin kylmä, etten edes viihtynyt parvekkeella. Noh, nyt tulee sitten mukavampaa. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että voi olla aika lämmintä, ja jos parveke on täynnä istutuksia, ei niille tahdo riittää rahkeet kantaa jatkuvalla syötöllä vettä. Siispä, laitan hiukan hillitymmin tänä vuonna parveketta.

En tiedä missä vaiheessa olin hurahtanut peikonlehtiin. Sain vuosi sitten tuttavan kautta suuren peikonlehden, jonka karsin huomattavasti pienemmäksi. Laitoin pistokkaat jakoon. Nyt tässä talven aikana naapurini tuli tarjoamaan minulle hänen peikonlehteään… ei sitä raaskinut kompostiinkaan heittää… Katsokaa mikä komistus!

On kyllä niin upea kasvi että huhhuh. On tässä ollut muitakin kasviprojekteja, mutta niistä sitten enemmän myöhempänä. Kunhan nyt pääsen taas alkuun tässä kirjoittelussa.

Tosiaankin viime vuosi oli hiukan ”hankala” omalta kohdalta, ja parvekeprojektitkaan eivät juurikaan jaksaneet kiinnostaa. Mutta päätin tänä vuonna tehdä parvekkeen sitten itseäni, Uunoa ja Foxya varten. Toivottavasti kullanmurut saavat nauttia parvekkeesta vielä tulevinakin vuosina, toisin kuin Spede-kissa, jota kaipaan niin kovasti joka päivä. Spedelle minä olen aina parvekkeenkin suunnitellut… minun vanha papparainen, terveisiä tassutaivaaseen. Mutta elämä jatkuu! Uunokin tosiaan täyttää tulevalla viikolla 16 vuotta.

Lätkä-projektejakin on tiedossa sitten lisää…

Kävimme Foxyn kanssa eilen vanhemmillani kylässä. Foxy on niin tolkuttoman innoissaan lumesta kun sitä vielä tällä seudulla on paikoittain, tai vanhempienikin pihalla kasattua lunta.

Foxy kaapii lunta tassuillaan ja yrittää hautautua lumen sisään…

Foxy kävi eilen myös kahlaamassa lähettyvillä olevassa ojassa… siitä en ehtinyt saada kuvaa kun tuo kännykkä on niin hankala kaivaa taskusta äkkiä toimintaan ja koira nopealiikkeinen. Torstaina kävimme Foxyn kanssa maalla, ja siellä hän pääsi sitten uimaan pihalla olevissa kuralammikoissa. Ai että! Se oli oikein mukavaa… onneksi talon väeltä sai pyyhkeen millä kuivata elukka. Noh, koirat on koiria 🙂

Ja jatketaan sitten taas joku toinen kerta, eli hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!

I’m back! Read More »

Scroll to Top