Vuoden viimeinen kasvipäivitys

Olen nyt jonkin aikaa katsellut huonekasvinurkkausta, ja kuinka siinä näyttää kaikki rehut nääntyvän jostain syystä. Asialle täytyy tehdä jotain, tai ainakin katsoa, mikä niissä oikein mättää. Noh, tarkasteltuani tilanteen, siellähän mättää sitten vaikka mikä!

Kasvit tarvitsevat kosteampaa huoneilmaa

Meillä Imatralla on ollut joulukuu suht kylmä tänäkin vuonna, ja sehän tietysti tarkoittaa sitä, että huoneilmasta tulee kuiva. Varsinkin näin kerrostalossa, se vaikuttaa olevan ihan kunnon dilemma. Kuiva huoneilma ärsyttää ihmiselläkin limakalvoja, ja omalla kohdallani voin sanoa, että erittäin paljon.

Kylmä kuulakas keli kirkastaa taivaan

Olin hankkinut itselleni kesällä tällaisen huoneilmaa analysoivan mittarin, joka mittaa myös kosteutta. Olin lentää selälleni kun katsoin tänään lukemia. Voiko tämä todellakin olla totta? Huoneilman kosteus olisi tässä kohtaa mitattuna vaivaiset 20%. Eihän tällaista kestä mikään, edes ihminen. Olenkin ihmetellyt miksi silmät vuotavat koko ajan ja nenä on jatkuvasti tukkoinen. Tässäpä varmaan syy. Mikä helkutin huuva meillä täällä asunnossa oikein on, kun ilmankosteus häviää johonkin? Loppukesällä tämä lukema oli jotain muuta, muistaakseni 42%.

Asialle on siis tehtävä jotain. Näin kuiva huoneilma on epäterveellistä ja se ei ole kasveillekaan hyväksi. Tomaatistakin lehdet käpristyvät ja murenevat pois. Ei se kauheasti siitä varmaan tykkää. Monet muutkin kasvit kärsivät ihan näkyvästi kuivasta huoneilmasta. Suurella vaivalla ja innolla kasvattamani Unelma (Asparagus setaceus) on kärsinyt kuivuudesta todella pahasti, ja viskasin männä viikolla kaksi kolmesta mäkeen. Tähän kuvassa olevaan oli sentään jäänyt yksi vihreä oksanen, ja siitä syystä päätin vielä yrittää tämän pelastamista. Kasvihyllyn alla tosin on patteri, joka omalta osaltaan kuivattaa tässä kohtaa ilmaa ja myös kasvumateriaaleja. Taidankin laittaa sen päälle jotain kosteaa, mikä haihtuisi sitten pikkuhiljaa pois.

Voin miltei väittää, että joka ikinen omistamani kasvi tänä talvena on kärsinyt kuivasta huoneilmasta. Huomasin vielä yhden toisenkin asian. Olen siirtynyt käyttämään joissakin rehuissa kasvualustana kookoskuitua, ja se myös kuivuu aika nopsaan. Voi kukkaparat! Enhän ole muistanut antaa näille lainkaan lannoitetta. Pitänee varmaan pystyttää näille jokin tarkkailuosasto, jota käyn tutkailemassa sitten ihan jokainen päivä. En ole myöskään laittanut ruukkuihin kasvualustan päälle ruukkusoraa suojaamaan kuivuudelta. Noh, ei tässä auta muu kuin aloittaa kasvien elvytys.

Kiinanruusu viihtyy, joka nyt onkin mielestäni tärkein asia. Kastelen sitä aika runsaasti ja se näyttää lehdillään aina kun alkaa tarvita vettä. Otan usein vedenkeittimestä talteen toiseen astiaan ylimääräisen keitinveden, jolla sitten kastelen huonekasvit. Vedessä ei ole mitään ylimääräistä silloin. Olen kuullut, että kloramiini ei tee hyvää kasveille. Saattaahan se olla, että tomaattinikin reagoi juuri siihen, kun en käsittele sen kasteluvettä mitenkään. Lisään siihen vain lannoitteen joka kerta.

Moni vehka on trooppisen ilmaston kasvi

Olin menettää kesällä hankkimani Nukkaköynnösvehkan (Philodendron squamiferum), kun laitoin sen idänpuoleisen ikkunan kasvihyllylle (kissan kiipeilyteline). Aluksi se oli ihan ookoo, mutta siirsin sen jonkin mielenhäiriön tuloksena amppeliin. Ilmeisesti en pystynyt vahtimaan sitä ihan niin hyvin kuin mitä se olisi ollut ”käden ulottuvilla”, ja luulenkin, että se pääsi sen takia kuivahtamaan pahasti. Se tiputti kaikki muut paitsi yhden lehden. Otin kasvin äkkiä ruukusta pois ja siirsin suurempaan ruukkuun. Toivottavasti se nyt viihtyisi siinä paremmin. Vehka on tällä hetkellä tarkkailussa keittiön pöydällä. Kasvualustaksi valitsin kookos/perliitti/puulastu-seoksen.

Nukkaköynnösvehka, huonekasvi

Ei ole siis epäselvää, että näissä tarjoamissani oloissa vehkat huutavat jo apua! Olen todella harmissani, kun rakkahista rakkain vehkani, Sulkaköynnösvehka, on aivan näännyksissä. En tiedä mitä tekisin kun tuntuu siltä, ettei mikään auta. Tein kylläkin virheen näiden kohdalla, kun pätkin sen moneen osaan. Olisi pitänyt antaa sen vain olla muutama vuosi eikä lähteä hökälehtimään ja ahnehtimaan pistokkaiden kanssa. Tässä sitä nyt ollaan – kaikki miltei kuolleita.

Olen yrittänyt varjella laikkuvehkoja kaikelta mahdolliselta, ja jotensakin onnistunut siinä. Kuivuus on varmasti sellainen asia, miltä en ole pystynyt varjelemaan niitä. Nämä ovat myös lempikasvejani, enkä haluaisi luopua niistä. Minulla on kolmea erilaista laikkuvehkaa. Tavoitteenani on, että jokaista vehkaa olisi yksi kappale, ja ne olisivat mahdollisimman suuria yksilöitä. Tämä alku näiden kanssa näyttää vain olevan hieman haastavaa. Näiden lähettyvillä on muutama pistokas peikonlehtiä, ja niissä kaikki tämän kuivuuden aiheuttamat ongelmat näkyvät vieläkin pahemmin…

Noniin, nyt ollaan asioiden ytimessä, nimittäin tuholaiset! Olen yrittänyt epätoivoisesti päästä eroon ripsiäisistä jota on ilmaantunut parin vuoden sisällä kasveihini, ja nyt niitä vain näyttäisi olevan vieläkin enemmän. En tiedä, tulikohan niitä lisää kookosmulloksen mukana? Minua on kyllä sivistetty asian kanssa, ja sanottu, että niitä voi tulla siinäkin mukana. Tein omasta mielestä kaiken tarvittavan ennen kuin otin kookoksen käyttöön. Tuttavani sanoi, että kun siihen aluksi lisätään vettä, niin laitetaan kiehuvaa vettä. Ötököiden pitäisi kuolla sitten, jos niitä on. Niin ei ilmeisesti vaan käynyt.

Jos nyt jotain postitiivista pitää tästä löytää, niin peikonlehdet imuroivat kaikki ripsiäiset itseensä, ja ötökät jättävät sitten muut kasvit rauhaan! En silti halua niitä asuntooni, ja siitäkin syystä on aloitettava kasvien elvytys kosteuden lisäämisellä. Kasvit voi viedä myös suihkuun, missä voi huuhtoa niiden lehdiltä pölyt ja ötökät. Aion hankkia lisäksi vielä jotain mömmöä näiden hävittämiseen. Denaturoitua alkoholia minulta löytyykin jo.

Tämä suurin ja vanhin peikonlehti on säästynyt tuholaisilta (kopkop). Se kuitenkin kärsii muiden kasvien tavoin kuivuudesta, ja toivottavasti en tapa sitä nyt keväällä. Olen ajatellut pistäväni tämän ”lihoiksi” ja aloitan kaiken alusta. Se olisi pitäny tehdä jo silloin heti, kun tämä tuli minulle. Tähän ei ole kertaakaan vaihdettu multia. Olen pätkinyt vaikka miten, mutta tämä vain kasvaa mihin sattuu. Nyt löysin yhdestä videosta vinkin miten tätä tulisi ohjata ja kasvattaa. Peikonlehdellä on nimittäin kasvusuunta olemassa, ja se pitäisi nyt jollain konstilla todeta. Se määrää tukikepin paikan. Mutta siitä lisää myöhemmin kunhan olen perehtynyt asiaan kunnolla.

Aika miettiä tulevan vuoden hyötykasvit

Nyt jos koskaan on mietittävä mitä aikoo laittaa kasvilampun alle kasvamaan. Vesiviljelykokeiluni kirsikkatomaatin kanssa tuottaa hedelmää ihan hyvin, mutta parempaakin varmasti pystyisin. Kasvikasa pitää varmaankin setviä jossain vaiheessa kunnolla ja panostaa lisäksi estetiikkaan. Sitä kun joutuu tässä olohuoneessa katselemaan joka päivä. Olen ajatellut laittaa sen ihan tavalliseen 10 litran ämpäriin niin sillä on paljon vettä sitten käytettävänä. Kuiva huoneilma häiritsee myös tomaattia. Sen lehdet käpristyvät ja rapisevat kuivina pois.

Hydrotomaatti

Uutta pitää taas myöskin kokeilla. Tätä kokeilin aikaisemminkin, mutta jätin sen vaan sikseen. Tarkoitus on juurruttaa tällainen jääsalaatin naatti, ja laittaa sekin vesiviljelyyn. Sitten sitä salaattia ei tarvitse lähteä ostamaan joka viikko kaupasta. Katsotaan kuinka tämä onnistuu tällä kertaa. Edellinen kokeilu meni pieleen kun unohdin kastella salaattia, eikä se ollut vesiviljelyssä. Sekin kuivui pois – perkele.

On tässä vuoden viimeisessä viikossa ollut jotain ilon aihettakin. Ensinnäkin päivät alkavat pidentyä ja aurinkokin on näyttäytynyt joinakin aamuina. Onkin ihan loistavaa olla juuri sellaiseen aikaan hereillä kun aurinko nousee. Sitä voi nimittäin ihailla tästä olohuoneeni löhötuolilta!

Auringonvalossa on vain jotain totaalisen maagista. Sillä on niin suuri merkitys elämälle, ettei sitä edes välttämättä tajua. Sen lisäksi, että se valaisee ympäristöä todella voimakkaasti, se luo uutta elämää. Kasvit tarvitsevat auringonvaloa. Eivät välttämättä suoraa auringonvaloa, mutta valoa kuitenkin. Ulkona varjossa elävät kasvitkin saavat auringonvaloa.

Auringonvalo kajastaa olohuoneen takaseinään asti

Huonekasvitkin tarvitsevat auringonvaloa. Olen yrittänyt haalia sellaisia kasveja, jotka eivät tarvitse suoraa auringonvaloa, vaan pärjäisivät ikkunan lähettyvilläkin. Siksi minulla on vehkoja. Yritän tulevaisuudessa pitää niistä vähän parempaa huolta. Eihän minulla olisi mitään kirjoitettavaakaan täällä blogissani, jos tapan kaikki rehut. Joten, lupaan ensi vuonna pitää parempaa huolta kasveistani, jos terveyteni ja mielentilani asian sallii! Nyt nautin vielä vuodenvaihteesta, ja alankin pikkuhiljaa suunnitelemaan mitä uutta laittaisin heti ensivuoden alusta kasvamaan.

Hyvää tulevaa vuotta kaikille!

Saatat pitää myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *