akileija

Äidin pihalla kukat ovat alkaneet pikkuhiljaa avaamaan nuppuja! Olen siis yrittänyt tehdä kukkapenkeistä sellaisia, että niistä olisi jotain iloa koko kesäksi. Rikkaruohojen määrää en vain ole pystynyt vähentämään nykyisestään, eli on suoranainen ihme, että kukkapenkit näyttävät edes näin hyvältä. Muutamat vuohenputket on nyhdetty irti… mutta paljon on vielä tekemistä.

Kävin ajamassa nurmikkoa ennen viikonloppua, ja ehdin nappaamaan pari kuvaa belliksistä, joita kasvaa nurmikolla. Ajan näiden yli joka kerta, mutta ne kasvavat aina takaisin. Bellis, eli kaunokainen, on ihana! Belliksen kukat ovat kuin minipäivänkakkaroita.

Lupasin sukulaiselle, että annan hänelle vaaleanpunaisten akileijojen juurakoita. Otin parista eri kukasta kuvan, ennen kuin kaivan juurakot ylös. Vien ne sitten hänelle juhannuksena. Tässä on tavallinen lehtoakileija vaaleanpunaisena.

Kukkapenkissä kukkii tällä hetkellä muitakin ihanuuksia. Esimerkiksi vuorikaunokki on avannut runsaasti nuppuja. Vuorikaunokki on erittäin kaunis perinneperenna. Tämäkin on siirretty toisesta puutarhaasta. Oikeastaan äidin kukat ovat miltei kaikki siirrännäisiä edellisestä paikasta, missä harrastin puutarhaa.

Olen antanut Vuorikaunokin levitä myös hieman itsekseen. Se onkin löytänyt lähettyviltä kukkapenkin kulmauksesta, siperiankurjenmiekkojen katveesta, sopivan paikan.

Siperiankurjenmiekat alkavat myös availemaan nuppujaan. Tämä on mielestäni todella kaunis kukka! Olen kuvannut sitä paljon järkkärillä. Voit käydä katsomassa joitain kuvia kuvagalleriastani. Pyrin kuvaamaan kaikki pihalta löytyvät kukat.

Viimeisenä, mutta ei missään tapauksessa vähäisempänä, on avannut nuppunsa Idänunikko. Tämä on niin kaunis kukka että hohhoijaa! Sain kuin sainkin sen itämään äidin kukkapenkissä monen vuoden yrittämisen jälkeen. Olen tosiaankin siirtänyt tämän, vaikka unikoista toisinaan sanotaan, että niitä ei voi siirtää. Yleensä ne leviää siemenistä kasvupaikan läheisyyteen. Pitänee levitellä siemeniä pariin muuhunkin paikkaan.

Sydäntäni jotenkin lämmitti, kun isäni tokaisi minulle, että hänen äidillään oli näitä Idänunikkoja heidän pihallaan joskus, kun isä oli pieni. Niin kuin sanottu, perinneperenna. Ilmeisesti isänikin pitää näistä erittäin paljon. Ja mikä Idänunikossa on, niin se on todella helppohoitoinen.

Idänunikon kukat eivät kestä kovinkaan pitkään hyvännäköisinä, niin on erittäin tärkeää saada kuvattua ne heti, kun nuput avautuvat. En tiedä, auttaisiko lannoittaminen mitään. Ainakin tänä vuonna nämä ovat saaneet rutkasti vettä. Nuppuja on toki vielä paljon avautumatta. Pitääkin käydä katsomassa mitä niille kuuluu. Kuvasta näkyy myös oikeassa laidassa pionit, jotka ovat nupullaan. Ne aukeavat varmasti juuri sopivasti juhannukseksi. Etupihalla on myös kiinanpioni, Sarah Bernhartdt, joka on täynnä nuppuja.

Harmituksekseni huomasin, että jotkut kukat ovat jääneet toisten jalkoihin tänä vuonna. Esimerkiksi toisesta kukkapenkistä on kadonnut johonkin kaunopunahattu, jonka halusin kukkapenkkiin keräämään perhosia. Jaa miksi juuri perhosia… noh, jos harrastuksena on valokuvaus, niin mitenkäs muuten niitä perhosia saisi vähän helpommin kuvattua, niin kuin tätä seuraavassa kuvassa olevaa keisarinviittaa. Kuva löytyy suuremmassa koossa kuvagalleriastani. Perhonen on kuvattu vuonna 2010 vanhempieni naapurin upeasta kukkapenkistä.

Lupasin myös väriminttua tuttavalleni. Se lähti ihan hyvin kasvamaan keväällä, mutta on sittemmin jäänyt muiden jalkoihin. Pitää etsiä se vielä tuolta rikkaruohojen seasta, jos saisin pelastettua sen. Siirrän sen sitten toiseen kohtaan, jossa se voisi viihtyä paremmin. Samoin on käynyt hopeatäpläpeipille. Mitähän muuta tuonne rikkakasvien uumeniin on oikein kadonnut?

Taidankin tästä syödä päiväaterian ja lähteä tonkimaan kukkapenkkiä. Keli olisi siihen tarkoitukseen tällä hetkellä oikein loistava. Ei nimittäin tällä kelillä hiki päätä pakota! Kalsa keli kesäksi. Vain +14C, aurinko ei paista, joten nahkakaan tuskin kärvähtää.

Eli hyvää alkavaa viikkoa!