Kesä ei ole ihan vielä ohi, mutta alan silti suunnittelemaan, miltä parveke voisi näyttää ensi kesänä. Siihen on vielä aikaa, mutta jospa muistaisin käydä täältä omasta blogista sitten lunttaamassa mitä olin ajatellut, tai mitä ei enää kannata tehdä.

Avomaankurkku parvekekasvina

Alkuunsa ei tuntunut yhtään hassummalta idealta laittaa avomaankurkkua parvekkeelle kasvamaan. Olen kokeillut sitä aikaisemminkin, mutta tuloksena oli muutama vaivainen kurkku, ja painoitan sanaa vaivainen. Sato oli siis olematon, eikä kasvua juurikaan ollut. Kurkut olivat kuivia ja pieniä eikä niihin tullut juuri lehtiäkään. Olen saanut nyt selville vähän yhtä sun toista asiaa, joista minulla ei aiemmin ollut käsitystä. Kurkkusato on ollut tällä kertaa huomattavasti runsaampi.

Aikaisemmin ihmettelin myös, että miksi kurkku näyttä välillä niin ”rasittuneelta”. Nyt minulle selvisi, että kurkulla on tapana ”nuivahtaa” päivällä, jos keli menee paahteiseksi. Löysin tällaisen väittämän katsoessani tilaamaani tuubikanavaa (linkki videoon). Tosin siinä taisi olla kyse kesäkurpitsasta, mutta saman heimon kasvejahan ne ovat. Eli jos nyt tarkkoja ollaan, niin avomaankurkku on oikein hyvä kasvi Suomen olosuhteisiin, kunhan ei tule hallaa. Silloin se pitää peittää. Avomaankurkkua on laitettava kasvamaan myös ensi kesänä!

Tällä hetkellä avomaankurkun kasvukausi alkaa olla ihan lopullaan ja se alkaa kellastuttaa lehtiään. Löysinpähän vielä kurkusta yhden luteen… se sai kyytiä hyvin nopeasti. Kait se löytää tuolta pihaltakin jotain syötävää. Täytyy käydä korjaamassa kaikki suurehkot kurkut vielä pois. Jatkan kastelua toki niin pitkään kunnes näistä ei ole mihinkään. Lisäsin ruukkuun vielä puutarhakalkkia. Jostain sain vinkkiä, että kurkkua pitää kalkita siinä kohtaa kun se alkaa tehdä hedelmää. Taitaa kuitenkin tulla vielä kauppareissu avomaankurkkujen takia…

Kesäkurpitsa ei ole oikein hyvä parvekekasvi! Se täytyy nyt vain uskoa vihdoinkin. Tai ainakin se tarvitsee paremman kasvupaikan. Pitää vähän tutkailla, jos tekisi jotain muunlaisia viritelmiä ensi kesää varten, missä saisi kätevämmin kasvattaa kaikkea. Kivaahan toi on! Jospa vielä yhden kerran kokeilisi kesäkurpitsaa… isompi kasvuastia vain. Nyt taisi olla liian pieni ja aurinkoa olisi pitänyt saada enemmän. Ensimmäinen hedelmä nuivahti kasaan hyvinkin nopeasti, mutta tämä toinen on jo kasvanut sellaiseen mittaan, että poimin sen kohta syötäväksi. Lisäsin myös ruukkuun hieman puutarhakalkkia ja kastelin pinkillä kesäkukkalannoitteella.

Kävin jo miettimään miten teksisin ensi kerralla tuon kurkkuasian eri tavoin kuin tänä vuonna. Ainakin se pitää ottaa tuosta parvekekaiteen vierestä sen verran kauemmaksi että sitä voi vaikka käännellä. Termoruukku on todella hyvä idea. Keskelle voisi laittaa tolpan ja siihen metalliverkon, mihin kurkku ottaisi kiinni. Termoruukkuun on olemassa pyörillä varustettu alusta. Samalla voisi ajatella tekevänsä pyörillä liikuteltavat jalustat tomaateillekin…

Tomaatti parvekekasvina

Tomaatti on todellakin erittäin hyvä parvekekasvi kunhan vaan sille on tarjolla tarpeeksi aurinkoa ja itse tykkää kasvien hoitamisesta. Vettä niille pitää antaa joka päivä. Minut todellakin pelasti jotensakin automatisoitu kastelu, mistä vettä tihkuu ruukkuun juurille hyvin pieni määrä kerrallaan. Tomaatit tarvitsevat myös lannoitusta aika paljon. Löysin ohjeen jostakin, missä sanottiin, että tomaatti tarvitsee esimerkiksi, kanankakkalannoitetta kolme desilitraa per kasvi. Multa-astia on kymmenen litraa, eli minulla ämpäri. En laittanut tuota määrää lannoitetta tomaateilleni, ja asian selvittyä, lisäsin tomaaeille myös kalkkia ja aloin kastella kesäkukkalannoitteella. Tomaatit alkoivat punertaa!

Taas kun ajattelen jälkikäteen asioita, niin näille olisi pitänyt laittaa paljon enemmän kesän aikana lannoitetta. Jos ei suoraan istutusvaiheessa mullan sekaan, niin ainakin tökkiä mullan sekaan reikiä, mihin ujuttaa lisää lannoiterakeita. Nämä todellakin alkoivat punertaa heti kun kastelin pinkillä jauhevedellä ja lisäsin kalkkia. Noh, parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Koristekasvit parvekkeella

En oikein tiedä mitä mieltä mistäkin olen, mutta en halua noita kusisia daalioita tuonne enää tunkea! Saattaa olla, että kasvattelin niitäkin väärin – ihan sama. Kukka oli aika pieni ja mitäänsanomaton. Olen tottunut sellaisiin daalioihin joiden kukka on nyrkin kokoinen. Näiden kukat oli hädin tuskin pingispallon kokoisia, ja ne surkastuivat hyvin nopeasti. Kävin tarkkailemassa rehuja hetki sitten, ja huomasin niissä vielä jotain verkkomaista höttöä. Niihin on tainnut iskeä vielä jokin kehrääjäpunkki. Vihannespunkki se ei ole koska nämä verkoissa olevat pienet ”pallukat” ovat vaaleita. Kunhan ei olisi jotain muita öttiäisiä kuten ripsiäisiä! Noh, daaliat menee pätkittäviksi ASAP. En halua, että hoidokkikissojen turkin mukana kulkee mitään ötököitä asuntooni. En ihmettelisi yhtään, että samoja ötököitä olisi kurkuissanikin kun niiden lehdet alkoi yht’äkkiä kellastumaan.

Olen jo aika monta kertaa kokeillut kasvattaa päivänsiniä parvekkeella. Siinä on kanssa yksi rehu mikä ei vain tykkää olla minulla. On törkeän upea kasvi, kunhan vain kasvaisi. Joku mättää! Haluan kuitenkin kokeilla kasvattaa sitä vielä uudelleen ja tehdä asioita taas eri tavalla. Sitäkin täytyy lannoittaa varmasti paljon enemmän. Se kasvoi daalian juurella tänä vuonna ja teki muutaman kukan. Käyn poimimassa jossain vaiheessa siemenet talteen, ei niitä montaa koppaa ole.

Saatoin kyllä hölmöillä muullakin tavoin päivänsinit kun en saanut aikaiseksi istuttaa niitä ajoissa omiin kasvupaikkoihin. Tämäkin kasvoi tovin paprikoiden juurella pienessä taimiruukussa. Oli ehtinyt kasvattaa jo ruukun läpi juuret paprikan multa-astiaan.

Saniaiset ovat todella hyviä parvekekasveja! Minun lemppareita. Ne täytyy tosin sijoittaa vähän järkevämmin tulevaisuudessa. Se mitä tarkoittaa järkevämmin, niin niitä ei voi laittaa ihan niin aurinkoiseen kohtaan kaiteen ylälaitaan, mitä ne minulla tänä vuonna oli. Ne näyttivät alkuunsa todella hyviltä, mutta kun meillä oli aika kuivaa täällä Imatralla kolmisen viikkoa, saniaiset eivät kestäneet sitä. Yritin kastella niitä joka päivä, ja kastelinkin aina samalla kun annoin hyötykasveille vettä. Siitä huolimatta sain leikellä niitä pari päivää sitten pois.

Uusi kokeilu tämän kesän kohdalla on ollut suikeroalpin laittaminen ruukkuun. On minulla sitä aikaisemminkin ollut vesiaiheen ympärillä, ja siihen minä nytkin halusin sitä laittaa. Vesiaihe tosin on vielä keskeneräisenä tuolla. Jospa saisin sen joskus tehtyä, tai sitten siitä tulee oikein ihana kasvimaa Sekin antaisi oikeutta Foxy-hauvelin muistolle. Asiaa täytyy tarkastella jossain vaiheessa vielä uuudelleen. Suikeroalpi sopii myös saniaisten sekaan ja laitoin sitä amppeliin.

Summa summarum

Auringolta täytyy tehdä suojaus jollain muulla tavoin kuin kasvattamalla kasveja kaiteen edessä suojaverkkoon kiinni, esimerkiksi virittelemällä pavilijongin seinän. Minulle on varattuna hieman kärsinyt pavilijonki tuolla kaverin autotallissa. Täytyy hakea se pois. Se on vanhemmiltani. Pavilijonkisuojan voisi tehdä myös syksyä varten. Saisi sitten istuskella parvekkeella syksyiltoina. Muutama kynttilä lämmittämään ilmaa! Paljun voisi siirtää keskelle parveketta. Olisi sitten keskipiste. Jään nyt miettimään näitä asioita ja palailen niiden pariin myöhemmin. Nyt pitää lähteä muihin töihin, niin ei muuta kuin hyvää viikonloppua ja nautitaan vielä viimeisistä tulevista helteistä!