Päiväkirjaa

Lunta tulvillaan….

Parisen viikkoa takaperin saimme nauttia ihanista pakkaskeleistä Imatralla…

Viikko sitten, kun katsoin keittiöni ikkunasta pihalle, näkymä oli seuraava
Lunta ei olllut juurikaan satanut sitten tuon edellisen kuvan jälkeen… ehkä parisen senttiä vain.
Kun katsoin tänä aamuna tuonne pihalle, niin näkymä on aivan toinen!
(kuva otettu aamulla n. klo 9.30)

Lähdin käymään paikallisessa postissa viemässä muutamia kirjeitä… liikenteessä vallitsi todellinen kaaos. Lunta oli satanut eilisestä paljon, eikä aurauskalusto ollut pysynyt perässä. Keli oli juuri autoilijan kannalta niin kettumainen kuin ostata ja olla – kun ajoi muutaman metrin, oli tuulilasi taas jäässä, eikä siitä nähnyt mitään läpi. Minulla ei kuitenkaan ole autossani niitä kaikkein halvimpia pyyhkimiä, vaikka ”Fiiu” onkin. Puolet ajasta tuli ajeltua lähinnä tuurilla toivoen, ettei kukaan jalankulkija päätä vaaleassa talviasussaan lähteä ylittämään tietä kuvitellen, että kyllä se auto jarruttaa! Tuossa kelissä ei nimittäin nähnyt juuri mitään. Kun ajoi suurempia nopeuksia (60km/h), niin siinä kerkesi jo tuulilasi selkiytyä, mutta pienemmissä nopeuksissa (40km/h) ei ollut mitään toivoa, varsinkin kun piti vähän väliä pysähtyä liikennevaloihin jne. Sen jälestä ei kyllä tuulilasin läpi kauhean hyvin nähnyt. Toivottavasti joku pelkästään jalkaisin kulkeva tämän lukee ja tajuaa, että autoilijalla on niin paljon katseltavaa siellä ratin takana huonoillakin keleillä, että sen on toisinaan lähes mahdotonta huomata äkillisesti suojatielle käveleviä jalankulkijoita… te ette edes väittelisi asiasta vastaan jos ajaisitte autolla! Ja pimeällä ne heijastimet…

Ei tarvinnut paljon fillaria postin parkkiin laittaa, saati sitten päästä hoitaa asiansa rullatuolilla liikkuen… ihan toivoton tilanne, eikä sille oikeastaan voinut edes mitään. Lunta tuli mitä tuli.

Päätin lähteä käymään isääni moikkaamassa Vuoksenniskalla, koska hän oli ollut hiljattain flunssassa. Puolikuntoisena ei nääs ole kovin järkevää käydä lumitöitä tekemään. Jäin ensitöikseni jumiin autollani kujan päätyyn!

Kadun ja kujan välissä on kevyenliikenteenväylä, joka oli kyllä aurattu… sitten niiden teiden välissä oli sellaiset puolen metrin korkuiset penkat aurauksen jäljiltä. Siihen jäi pikkuinen Fiiu. Meinasin jo soittaa isälleni, että tulisi lapion kanssa kadun päähän kaivamaan autoa sieltä pois (tuulilasista ei edelleen nähnyt missä oltiin), mutta aikanani sahattuani edestaas, pääsin pakilla sen verran taakse päin että sain vautia päästä kinosten yli määränpään suuntaan. Siinä minun pikkuruinen Fiiuni sai kunnon lumialapesut! Kujaa ei oltu tietenkään aurattu ja siellä oli ainakin sen 30cm lunta joka kohdassa. Seuraava paikka johon Fiiu jäi jumiin oli kun yritin ajaa sen pihaan, jossa on pienehkö ylämäki…

Ei siinä auttanut muu kuin pakittaa takasin kujalle ja aloittaa parkkipaikan kolaaminen! Mukavasti tuuli tuiversi tuossa kohtaa ja viskeli lunta mihin suuntaan sattui. Naamassa tuntui lähinnä siltä, että sitä kohti oltaisiin heitetty läjä nuppineuloja, jotka olisivat saaneet Pinheadinkin (Hellraiser-elokuvahahmon) kateelliseksi. Muutaman kerran auto jäi johonkin kinokseen kiinni kunnes sain sen verran vauhtia (ja kolasin pihaa lisää), että pääsin parkkeeraamaan autoni siihen. Niin kuin kuvasta näkyy, vanhempieni autopeite on hautautuneena lumen alle (oikeassa laidassa). Huomioitavaa vielä sen verran, että kuva on otettu jotain puolen päivän aikaan, ja aamulla lunta ei ollut satanut juuri ollenkaan… arvatkaapa kuinka paljon sitä lunta on tällä hetkellä, kun sitä on koko päivän satanut! (n. klo 23.30)

Vanhempieni talolta lähdettyäni päätin kipaista Minimanin kautta ostamassa autooni pinkin lumilapion (sitä ei ilkee äijät varastaa) siltä varalta, että joudun lapioimaan autoni puuterilumesta jossakin muussa kohteessa mahdollisesti. Seuraavaksi käytinkin sitä lapiota oman pihani parkkipaikalla…

Mielenkiinnolla odottelen mitä tästä oikein kehkeytyy. Ennusteiden mukaan lumisateen pitäisi lakata huomiseen mennessä. Ei siinä sitten kauaa enää mene kun tiet yms saadaan kuntoon. Mutta tämä tästä lumisateesta… odotellaan…

Lunta tulvillaan…. Read More »

Akvaarion 1-v synttärit!

Tästä on noin vuosi kun olen hankkinut itselleni elämäni ensimmäisen oman akvaarion. Onhan minun perheelläni ollut akvaario kun olin pieni, mutta kerran akvanisti, aina akvanisti!

Kesä meni vaihtelevasti akvan seurassa, ja suurimman osan ajasta vietin muualla (kaverin puutarhassa). Valitettavasti akva jäi vähän vähemmälle hoidolle, ja se näkyy tällä hetkellä aika rankastikin. Joitakin kaloja kuoli, eikä ihme, sillä heinäkuun alusta asti oli melkein joka päivä +30… eihän sellaista meinannut kestää itsekään. Mutta varmaan kaikki, kenellä akva kotoa löytyy, tietävät kuinka ”huono” tämä kesä oli pienoismaailmalle. Lätäkkö lämpeni tolkuttomasti – omassa tankissa oli lähes koko kesän 32-asteista vettä. Ei sitä voinut vedenvaihdon yhteydessä kauheasti viilentääkään kun kalat olisivat saaneet shokin. Ei auttanut muu kuin kärsiä… molempien.

Rahakukkaro kärsi todella pahasti, kun liian lämmin vesi tappoi kasveja aika lailla. Tietenkin, jos kasvit ovat kuolemaisillaan, se tekee hallaa myös kaloille. Kirjoitin aikasemmin (arkistossa 30.8.2010), että oli pakko myrkyttää levät pois akvasta. Kerrankin myrkyttäminen kannatti. Se tepsi mielestäni todella hyvin. Pikkutankissa ollut sinileväkin kuoli, eikä sitä ole sen koommin näkynyt. NYT, kun olen surffaillut netissä etsimässä kaikenmaailman ohjeita, niin päätin lannoittaa kasveja ehkä entistä enemmän. Siis, en lannoittanut jossain vaiheessa kasveja laisinkaan kun joku mainitsi, että lannoitus lisää vain levän kasvua. Aikani kun tietoa etsin, niin tulokset olivat päinvastaiset. Nyt on aloitettu kasvien lannoituskuuri molemmissa tankeissa. Seuraavassa on kuva noin vuoden takaa akvasta:

No niin… tässä olisi sitten kuvatusta tänään akvasta

Kylläpäs on tuossa ekassa kuvassa ollut hyvännäköiset rehut! Jos lähdetään laskemaan niitä rehuja, jotka ovat vielä hengissä, niin laskutoimitus on yllättävän helppo: yksi. Käsitin, että näistä kyseisistä kasveista kaikista vaikeammin hoidettava kasvi (Anubias var nana) Kääpiökeihäslehti, on tällä hetkellä tuolla pienemmässä tankissa hengissä. Jättimiekka (vasemmanpuoleisin kasvi) kasvoi niin suureksi, että se oli pakko heittää hitolleen. Ei ole ehkäpä ihan noin pienen akvaarion (100-l) kasvi.

Uudet kasvit
Sattuipas niin sopivasti syksyn aikana, että kävin shoppailemassa paikallisessa Norppis-eläinkaupassa. Käyn siellä vähän väliä ihailemassa kaiken maailman fisuja ja kasveja. Oli eläinten päivä, ja sen kunniaksi heillä oli tarjous, että osta kaksi kasvia saat kolmannen ilmaiseksi. Noh, Minna ostaa päräytti useamman rehun! Pitihän niiden kärsineiden kasvien tilalle saada uusia, jotta akvanistin toiminta saa jatkua…
Hankin seuraavat rehut: Melalehti (Cryptocoryne wenditii tropica), Amerikanvesitähdikki (Hygrophila guianensis) ja Intianvesitähdikki (Hygrophila polysperma rosaefolia). Ilmeisesti tuo melalehti on ”ruskomelalehti”, en ole varma, mutta se näyttää viihtyvän tuossa isossa tankissa erittäin hyvin. Jaoin ruukuista pienempiin taimiin ja istutin. Jostakin kerkesin lukaisemaan, että melalehti yleensä pudottaa aluksi lehdet pois kun sitä siirretään. Minun rehuista ei ole irronnut yhtään lehteä vielää, ja uusia näyttää puskevan lähes jokaiseen taimeen! *kopkop* Ilmeisesti akvani on tarpeeksi ”pimeä”. Kyseinen kasvi näyttäisi viihtyvän parhaiten ei hyvin valaistuissa olosuhteissa, joka taas selittää miksi amerikanvesitähdikki on pudottanut todella paljon lehtiään… sillä ei ole tarpeeksi valoa, ja sitten se lannotus kohalleen… noh, katsotaan mitä äijän käy 😀

On ihan hassua vertailla vuodentakaista akvaa ja sitä, miltä se tänään näyttää. Samankaltaisia kasveja on kyllä, ja toivonmukaan niiden viihtyvyyden kannalta on suurin osa oppirahoista maksettu. Ne vain tarvitsevat ravintoa niin kuin ihminenkin… niin kuin huonekasvitkin tarvitsevat ravintoa. Pelkkä kalan-P ei riitä. Sama ruukku näyttäisi olevan tuolla pohjalla. Se oli jossakin vaiheessa arkistoitavana, ja tilalla oli muuta. Olen siirtänyt vanhassa kuvassa näkyvän puupalan pieneen akvaan. Isossa tankissa oli nimittäin hetken aikaa suurempi puupala. Nyt se on levien villiinnyttyä otettu tuolta tankista pois, ja odottelee uudelleenlaittoa, joskin hieman pätkittynä. Alkuperäisistä kaloista on jäljellä enää yksi seeprakala. Sen leopardipuoliso kuoli kesän aikana. Yksi seepriksen poikanen on hengissä. Se on ihme kaikkien säätämisten jälkeen. Kaunis huntueväinen on 🙂 Se on tuolla pienessä tankissa yhden leopardi-naaraan ja perus danion seurana. Alkuperäisenä on vielä myös hengissä Viivi, the partamonni, sekä kaikki täplämonniset ja albinomonniset, jotka muuten kesän päätteeksi kutivat kaikki! Kutu meni seura-akvassa kylläkin toisten fisujen suihin, partamonnin kutu meni kotiloiden herkuiksi… Viiville hankittu kaveri sattui nimittäin olemaan poika vähistä viiksistään huolimatta, ja Roosa-poju on nyt siirretty tuonne toiseen altaaseen.

Mutta nyt täältä tähän ja vuoden päästä sitten uudet vertailut!

Akvaarion 1-v synttärit! Read More »

Talvi kurkisti mutta vielä syksy jatkuu…

On se mukavaa kun välillä sataa lunta! Ei se mitään, varsinkin kun on puolet pihaduuneista tekemättä talvea vasten… tai ei nyt välttämättä juuri puolia mutta joitakin asioita kuitenkin. Jostain syystä en voinut käsittää, että vaikka hallaa on esiintynyt (tai yöpakkasta) niin jotkut kasvit senkun piristyivät vaan. Nimenomaan sellaiset jotka olivat koko kesän kitukasvuisia. Näihin rehuihin kuuluvat mm koristekrassi ja daalia! Daaliasta en olisi kyllä uskonut mutta se aloitti kukintansa vasta tossa syyskuun puolella. Nyhtäsin sen kukkalaatikosta pois 11.10. kun oli tiedossa erittäin kylmiä päiviä…

Tätä oli siis tiedossa…

Kuvat on otettu 15.10.2010. Ei tuota lunta nyt enää ole, eikä käsittääkseni sitä ole hetkeen ennustettu tänne satavankaan. Tossa tuli vaihdatettua talvirenkaat kuitenkin torstaina 21.10 kun perjantaiaamuksi oli luvassa pakkasta. Päivä oli hyvin kylmä heti aamusta asti ja talvirenkaiden vaihto tuli tarpeeseen!

Vielä olisi projektina parvekkeen laitto kun se on jäänyt syyskiireiltä täysin huomioimatta. Noh, ei se ole ehkäpä juuri siitä tärkeimmästä päästä, mutta tarvitsee se kasata talvea varten kuitenkin. Sieltä pitäisi silpoa tomaattipuskat (ne ovat siellä vieläkin) ja viedä ne kompostiin sekä poistaa lattioilta bambumatot. Ne eivät kestä talven yli tuollaisessa ympäristössä. Samoiten pitäisi (nyt puhun konditionaalissa!) sivuverkkokehikot viedä alakerran varastoon odottelemaan lämpimiä kelejä ja lukita lasit takaisin paikoilleen. Ei sitten lumi tai vesi tule niistä läpi partsille. HUH. Kyllä tossa hommaa vielä löytyy! Toivotaan että tässä lähipäivinä viitsisi mitään tehdä. On nimittäin niin paljon muitakin projekteja tulossa kuten esimerkiksi halloween-asun ompelu!

Mutta nyt koisaamaan tältä erää ja kirjoittelen sitten taas kun aikaa liikenee…

Talvi kurkisti mutta vielä syksy jatkuu… Read More »

Pihan siivousta 10.10.10

Mukava päivämäärä oli tossa eilen… 10.10.10 – tietenkin tuo vuosiluku on sitten 2010. Aamu alkoi harmaana: vettä satoi ja tuuli melkoisesti. Ajattelin, että mitäpä tässä muuta tekemään kuin siivoomaan taloa. Siivosin sitten yläkertaa jonkin aikaa, ehkä parisen tuntia, kun aurinko pilkahtikin pilven raosta ja ”tuuli puhalsi pilvet pois”. ULOS!!!

Tallustelin hetken ympäri pihamaata miettien mistä sitä oikein alottaisi. Päätin kokeilla nurmikon leikkuuta. Onneksi nurtsi ei ole joka paikasta kasvanut enää niin paljon. Ajoin sisäpihan puolelta nurtsin, sekä vaahteran lehdet… ei tarvitse sitten niitä erikseen käydä haravoimaan. Kun nurmikko oli ajettu, piha näyttikin ”yllättäen” ihan hyvältä 🙂
Seuraavaksi kukkapenkkien kimppuun… Nyhdin asterit, auringonkukat ja liljat maasta, sekä daalian puulaatikosta. Daalia olikin tehnyt älyttömän juurakon! Se vielä kukki täysiään, vaikka sen kukinta oli jonkun verran myöhässä, en tiedä miksi. Liljoista leikkasin sipulit irti. Laitoin ne puulaatikkoon multaan daalian tilalle. Daalia saa sitten ensi vuonna toisen kasvupaikan, ehkäpä hieman matalemmalta, ja liljat lähtevän kasvamaan omia aikojaan ilman, että niihin tarvitsee puuttua. Puulaatikkoon jäi myös oranssi kehäkukka, mikä kukkii vieläkin. Se saa puolestani olla siinä vaikka talven yli.

Jostain kumman syystä kukat alkoivat piristymään vasta syyskuun puolella. Daalia avasi ekat nuput tossa syyskuun puolella. Kaikki krassit olivat ihan pieniä koko kesän, ja sitten innostuivat kasvamaan vasta nekin syyskuun puolella. Nyt niissä on vasta kukkia! Lobelialle kävi myös niin. Outoa… Noh, katsotaan kuinka kauan niillä menee ennen kuin delaavat jos sitä luntakin alkaa kohta satamaan. Yöksi on ennustettu pakkasta ja räntäsadetta. Itse asiassa, mikä on mielenkiintoista, tomaatit eivät ole kärsineet lainkaan vaikka ovat vielä tuolla pihalla. Pitääkin muistaa kerätä sieltä vielä sato pois 😀 Parvekkeen tomaatikin ovat kypsyneet vielä vaikka on jo aika kylmää… mutta nyt pitää lopettaa tältä erää ja palaan asiaan tuonnempana.

Pihan siivousta 10.10.10 Read More »

Parvekekatsaus 27.7.2010

Lähdetään liikkeelle seuraavasta kuvasta joka kertoo aika paljon, miksi en ole hirveämmin parvekeblogia kirjoitellut:

Otin kuvan juuri äsken, noin viisi minuuttia sitten noin kello 16. Lähes saman verran lämpöä on tässä tietokoneen äärellä! Lämpöä siis riittää vaikka sivuseinustan lasit ovat avonaiset. Minulla on siihen rakenteilla kehikot ötökkäverkoilla varustettuina, etteivät kissani pompi siitä sitten pihalle, kunhan saan ne kotiin (ovat vanhempieni talolla hoidossa pahimman kuumuuden ajan).

Jouduin siirtämään basilikan pois paahteesta, koska se kuivui tomaattien edessä todella nopeasti. Rehua pitää nimittäin kastella koko ajan. Saviruukussa oleva basilika on ollut koko kesän tuossa samaisessa paikassa, ja se voi oikein mainiosti. Valkoisessa muoviruukussa oleva basilika ei oikein pidä olostaan. Pitäisiköhän sillekin laittaa saviruukku? En tiedä kannattaako sitä enää tänä vuonna siirtää, mutta voihan se olla että on pakko.

Basilikan vieressä vasemmassa laidassa on parveketomaatti, väristä en ole varma. Niihin on jo tullut raakileita:

Blagovest F1-tomaatti on kukkinut jo jonkin aikaa, mutta epäilen, että sitä vaivaa jokin tauti. Sen lehdet ovat ihan laikukkaat ja kukat eivät oikein tahdo kehittyä tomaateiksi. Vaihdoin tänään kaikki mahdolliset tukinarut sukkahousuversioihin. Huomasin, että alin naru oli vahingoittanut runkoa jonkin verran. Toivottavasti tomsku ei nyt kuole tuohon! Olen myös joutunut sumuttelemaan tomaatin multaa mäntysuopaliuoksella, koska sinne on pesiytynyt pikkukärpäsiä jonkin verran. Joutunee keksimään jonkin toisen keinon kohta, esim vesilasin, ettei juuret vahingoitu suopaliuoksesta.

Blagovest-tomaatti kukinto loppu

Parvekekatsaus 27.7.2010 Read More »

Scroll to Top