Akileijat 10.6.2013

Olen iloissani siitä, etten tappanut kaikkia kasveja kevään aikana, kun siirtelin niitä toisiin paikkoihin… Hieman pelotti myös nämä suurella vaivalla kasvatetut jaloakileijat. Ei sen kummempaa hätää kaikkien kohdalla, osa kukkii nyt 🙂

Aquilegia hybrida ”Biedermeier” roosan värinen versio.

Aquilegia hybrida ”Biedermeier” roosa-valkoinen versio.

Aquilegia hybrida ”Biedermeier” valkoinen versio.

Jotkut akileijat hieman kärsivät istutuksesta uuteen paikkaan, mutta elon merkkejä niissä kuitenkin näkyy. Saatan joutua odottelemaan niiden kukintaa vasta ensi vuoteen. Pientä kukintaa näyttäisi kuitenkin vääntävän ”Tower white”, josta sitten lisää tuonnempana, kun se on enemmän kukassaan.

Mutta tältä se akileijojen istutusalue nyt näyttää. Kuva on otettu muutama tunti sitten.

Puureunus kaipaa näköjään vielä vähän ehostusta… en ole muistanut kylvää siihen nurmikkoa, enkä sen kummemmin kastellakaan. Noh, asia täytynee korjata lähipäivinä.

Toinen puolisko kukkapenkistä… Tässä on muita perennoja, jotka siirsin toisesta kukkapenkistä. Ainoat rehut jotka kärsivät, olivat valitettavasti idänunikot. Mutta, uskon niiden piristyvän ensi vuonna. Idänunikko ei ilmeisesti pidä siirtelystä!

Etualalla on matalia kasveja. Sain siirrännäisenä uutena tänä vuonna ystävättäreltäni valkoisen verikurjenpolven 🙂 Odotan innolla sen kasvamista. Juurtuminen oli hieman nihkeää, mutta kyllä se siitä piristyi kun muisti vaan kastella jatkuvasti. Jaoin kurjenpolvea toisaallekin, mutta siitä sitten toisessa postauksessa.

Kun tuota kivirakennelmaa katselee, tulee mieleen, että onkohan nuo kivet liian pieniä tuohon tarkoitukseen? Saattaa nimittäin olla! Kukkasia ei tahdo oikein erottaa, varsinkin nuo akileijat niin kun häviävät tuonne kivien sekaan. Pitäisiköhän kuitenkin vielä käydä keräilemässä suurempia kiviä noiden hentoisten kukkasten ympärille, jos ne vaikka tulisivat hieman paremmin esille? Kivien allahan on sanomalehteä, joka maatuu jossain vaiheessa. Joudun joka kevät kuitenkin ottamaan nuo kivet tuolta pois ja laittamaan uudelleen. Jossain vaiheessa kiviä ei enää tarvita, kun kukkapenkki on kasvanut umpeen 🙂 Sehän se tässä tarkoitus onkin! Kivien määrä vain pienenee koko ajan…

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Scroll to Top