Satumetsässä

Meille Suomeen on ennustettu myrskyn saapumista länsirannikolle tänään, mutta täällä kaakossa saamme vielä odotella. Saattaa hyvinkin olla, että säästymme pahimmalta riepottelulta, toivottavasti. Jokainen kerta kun meillä myrskyää, mielessäni käy mitenkä ”omat satumetsät” selviävät näistä koetuksista. Tosin se kuuluu luonnon kiertokulkuun, että metsissä kaatuilee välillä puita. Samaan aikaan YLE uutisoi Aamuteeveessä, että ”maailmasta on kadonnut 100 miljoonaa hehtaaria metsää” (lähde: YK). Tämä taas kuulostaa todella surulliselta, koska sen voi vain jokainen arvailla, että mistä tässä on kyse… Noh, tämän päivän myrsky nimetään jossain vaiheessa joko Ailaksi tai Hillaksi.

Olen löytänyt tästä kotini lähettyviltä sellaisen satumetsän, jossa tykkään käydä seisoskelemassa toisinaan. Se on kerta kaikkiaan ihana! Käyn toki poimimassa sieltä sieniäkin, kun niiden aika on. Mutta syksy on sellaista aikaa, että metsä on aivan upea kaikkine pehmeine sammaleineen.

Otin vuosi sitten metsässä järkkärillä kuvia, mutta tänä vuonna menin ihan vain kännykän kanssa. Nämä ovat yleensä sellaisia Ex tempore reissuja, ja harvemin kuljetan järkkäriä edes autossa mukana. Kuvia jää siis paljon ottamatta, valitettavasti.

Löysin tästä metsästä vuosi sitten raadon, jota kävin myös tällä kertaa tarkastelemassa. Se oli koluttu aivan puhtaaksi mutta luuranko oli edelleen siellä, missä se oli vuosi sitten. En osaa sanoa mille eläimelle tämä kuuluu, mutta ihan pieni se ei ollut – mahdollisesti peura. Olisikohan se jäänyt auton tönäisemäksi, kun tuossa metsän vieressä on maantie?

Kuva: 29.8.2019

Metsä on niin ihanan pehmeän näköinen, ettei siellä meinaa raaskia edes kävellä. Tietysti liikkuessa täytyy katsoa tarkkaan, mihinkä astuu. Metsään oli esimerkiksi paikoittain kasvanut uusia puun taimia joiden päälle ei halunnut astua. Tämä on niin luonnonmukainen paikka, että se hoitaa vähän itse itsensä 🙂

Metsä on täynnä eri sammalia, joita pitää kyllä lähteä jossain vaiheessa vähän tarkemmin katselemaan…

Keskellä metsää kulkee puro, jonka reunamat ovat myös sammalilla koristellut.

Sieniä ei löytynyt tällä kertaa ja päätin lähteä vielä toiseen paikkaan. Kyseisellä alueella olikin tehty metsätöitä, niin sieniä en lähtenyt edes etsimään. Jatkoin matkaa, kunnes tie päättyi… saavuin sukulaiseni metsämökin pihapiiriin. Paikassa on ihana lampi, jonka syvyyttä emme edes tiedä. Se on varmasti useita metrejä. Muistan, kun lapsena kävimme täällä pulikoimassa. Meille oli rakennettu sellainen laituri, jossa oli keskellä pienille tarkoitettu uima-allas, tai ei tietenkään niin suuri, minkä uima-altaaksi mieltäisi. Sellainen potero, johon mahduimme serkun kanssa istuskelemaan, kun olimme niin pieniä ettemme osanneet uida. Se oli muistaakseni noin kylpyammeen kokoinen. Altaassa oli joka vuosi nuijapäitä, joita yritimme ottaa kiinni ja siirtää lampeen. Lammen ympärystä on sammalta ja välillä siinä ajelehtii sammaleesta muodostunut pieni saari, jossa ei voinut kävellä koska siihen ullposi jalat. Tällä kertaa en mennyt rantaan, koska juuri kun saavuin paikalle, alko sataa vettä. Pidättelin hetken sadetta saunarakennuksen kuistilla, jossa otin videokuvaa lammesta, josta tämä seuraava pätkä onkin…

Lue artikkeli

Joulusammaleen istuttaminen

Saatoin jo aikaisemmissa postauksissa mainita, että hankin eBaystä sammaleita nanoaltaaseen. Tarkemmin ottaen hankin tällaista lajiketta kuin Vesicularia dubyana. Jossain väitetään, että se olisi jaavansammal, mutta ota noista nyt sitten selvää. Se on kuitenkin erinäköinen kuin tuo jaavansammal (Taxiphyllum barbieri), jota minulla entuudesta jo oli. Tätä kutsutaan englanniksi X-mas moss, eli joulusammal. Tropican kasviluettelossa tämän numero on 003A. On kuulemma vielä vaativampi kuin tämä perinteinen jaavansammal… että saas nähdä miten äijän käy 😀

Noh, sammaleet tulivat minulle talviaikaan, enkä odottanut niiden olevan edes hengissä. Laitoin sammaleet alunan kautta omiin pakasterasioihinsa elpymään, kunnes päätin istuttaa ne. Yksi sammal on ”weeping moss”, joka on jo tuolla altaassa kuminauhavirityksellä kivessä kiinni. Itse asiassa laitoin kyllä tuon joulusammaleenkin sinne kiveen kiinni kuminauhalla, mutta se näytti siltä, että kuolee pian. Oli pakko keksiä jotain. Otin sammaleen ylös kun altaaseen muutti kaksi herkkää asukkia, ottoa, ja kävin vähän kaupoilla tänään. Olin katsellut videoita, joissa näytetään kuinka tehdään akvaariosisustuksia, ja huomasin, että he liimaavat kasveja jollain koristeisiin kiinni. Kysyin akvatuttavaltani, että mitäs tämä tämmöinen liima oikein on, ja sain vastauksenkin – se on syanoakrylaattiliimaa. Noh, menin kysymään Wurthiltä tuota liimaa, koska tuttavani sanoi, että hän oli ostanut sitä sieltä. Meidän paikallisessa ei ollut sopivan kokoista purteloa, joten painelin seuraavaan kauppaan. Samaa merkkiä en löytänyt, mutta päätin sitten kokeilla Loctite-merkkistä. Sitten ei muuta kuin liimailemaan!

Tässähän siis täytyy varoa, ettei liimaa sormiaan kiinni, niin käytin apuvälineinä pitkiä pinsettejä ja puista grillivarrastikkua. Onnistuin olla liimaamatta mitään muuta kuin mitä oli tarkoitettu!
Loctite-liimalla kasvi kiinni

Sitten liimailin sammalta vielä kiviin…

Olin hakenut Saimaasta kiviä kesällä 2014, joihin nyt muutamaan liimasin sammalta kiinni. Nämä ovat tarkoitettu isompaan akvaariooni, 240-litraiseen, johon laitan myös tuota joulusammalta kasvamaan.

Laitoin sammaleet pakasterasiaan ”tekeytymään”. Toivottavasti ne selviävät. Rasiassa on tietenkin vettä ja joudun kastelemaan näitä aika-ajoin. Puupala menee nanoon.

Sitten ei muuta kun akvaarion päälle valoa saamaan!

Nanossa on myös jokin muu sammal josta en tiedä mikä se on, mutta liimaan sen taatusti samalla tavalla johonkin kiinni, kun se vaikuttaa olevan todella hidaskasvuinen, ja sen istutusalusta on todella ruma ja siitä irtoilee jotain palasia.

Kerron sitten myöhemmin tästä lisää.

Lue artikkeli