Sisustusprojektit / DIY

Uusi akvaario osa 1

Nyt en muista, että olenko maininnut asiasta, mutta minun piti hankkia uusi akvaario edellisen tilalle. Tämä siis johtui siitä, että edelliseen oli jostain ilmaantunut sellaisia naarmuja etulasiin, että en ollut varma kestääkö se kuinka pitkään veden painetta.

Apu löytyi onneksi ihan läheltä. Tuttavani oli ottanut omansa pois käytöstä ja minäpä sitten ostin sen häneltä pois. Akvaario on samaa sarjaa kuin se edellinenkin, Juwel Rio. Tällä kertaa akvaarion koko hieman pieneni… vanha oli 240 litraa ja tämä uusi on 180 litraa. Jaan akvaarion kasausprojektin kolmeen osaan joista tässä on osa 1, jossa kerron esivalmistelun vaiheista.

Akvaarion paikka

Akvaarion paikka oli helppo miettiä; edellisen viereen. Muita vaihtoehtoja asunnossani ei edes ollut. Raivasin nurkkauksen tyhjäksi tavaroista ja asettelin suunnitellun ”jalustan” paikoilleen.

Projektin aloittamiseen kului tovi aikaa koska asiat piti suunnitella todella tarkasti. Minulla oli käynnissä toinen akvaario koko ajan tuossa uuden vieressä. Kalat oli tarkoitus siirtää ”lennossa” toisesta toiseen. Mutta ensin alkuvalmisteluihin… Ja ennen kuin joku pahoittaa mielensä, en suinkaan heitä kaloja suoraan toisesta toiseen vaan kotoutan ne uuden veden kanssa, niin kuin kaloille pitääkin tehdä jos niitä siirrellään 🙂

Aluslevyn käsittely

Koska kyseessä on vesielementti, niin altaan alle tuleva aluslevy piti käsitellä vettä hylkivällä aineella, ettei se pääse lahoamaan jos siihen jostain syystä roiskuu vettä. Käsittelin vanerista leikatun aluslevyn Supi Saunavahalla, jota voi käyttää hyvin sisätiloissa ilman että siitä on kämpässä asuville haittaa. Olen käyttänyt Supi Saunavahaa muissakin projekteissa aiemmin, esimerkiksi puisten laatikkojen pintakäsittelyssä.

Saunavahaa saa K-Raudasta. Käsittelyä varten hansikkaat sekä levittämistä varten vaahtomuovipatjan palanen.

Siitä tuli mielestäni oikein hieno ja hyvän värinen! Ei muuta kun seuraavaan vaiheeseen.

Putsaus

Akvaario piti putsata. Vein sen vessaan huuhtelua varten. Sen verran desinfioin, että sumuttelin sen kauttaaltaan etikalla ja pyyhin kevyesti lasit pehmeällä rätillä ja huuhtelin kunnolla. Etikkaa voi käyttää desinfioivana nesteenä, koska se myös haihtuu pois. Etikka on luonnontuote. Saippuaahan tässä ei tule käyttää missään tapauksessa, jos akvaario on tulossa kalojen käyttöön!

Taustakuva

Mietin pitkään millä toteuttaisin taustan ja näin jossain idean, että siihenhän voisi asetella sellaisen ikkunakalvon. Jotkut ovat jopa maalanneet taustalasin. Itse en sille asialle oikein lämmennyt, niin päätin hankkia ikkunateippiä (-tarraa) taustaksi. Se oli helppo asentaa: kastelin puhtaan takalasin kunnolla, ja asettelin valmiiksi oikean kokoiseksi leikatun tarran lasin päälle kohdilleen. Ja ei muuta kuin ilmakuplat ja ylimääräinen vesi lasin ja teipin välistä pois lastalla. Tarra kuivuu lasiin kiinni noin vuorokaudessa.

Punainen lasta akvan päällä on tarkoitettu ikkunatarrojen tai DC-Fixin asennukseen että ilmakuplat saadaan pois.

Siitä tuli mielestäni todella siisti! Tämä on siis samaa tarraa jota käytetään myymälöiden ja liikkeiden ikkunoissa. Ikkunatarraa saa tilata kauttani, jos jostain syystä haluat sitä omaan akvaarioosi. Värejäkin on erilaisia. Itse käytin mustaa.

Sitten vain tankki paikoilleen ja muita asioita miettimään!

Tabula Rasa.

Siinä se on 31.10.2021 tyhjillään kuin tyhjä canvas. Olin minä tietysti suunnitelman tehnyt mitekä sen sisustan. Oma tyylini on hieman Walstad-henkinen, mutta pidän myös siitä, että akvaario näyttää siltä kuin se olisi jostakin luonnosta otettu ”näkymä” (Nature Aquascaping style). Kaikki tuollainen vaatii aina rahaa. Käytän niitä elementtejä, jota minulla oli jo valmiiksi.

LED-valaisin

Paria viikkoa myöhemmin virittelin valaisimen paikoilleen. Se piti ottaa toisesta akvaariosta ja vaati hieman suunnitelmallisuutta. Valaisin oli osana 240-litraisen akvaarion jalustan ympärille puusta rakennettua kabinettia, ja se piti purkaa varovasti. Vaarana oli, että hajotan edellisen altaan, jossa uiskenteli vielä kaloja!

Minulla ei ole hankittuna mitään erikoisvehkeitä akvaariota varten, vaan tarkoituksenani on käyttää toisesta akvaariosta otettuja tarvikkeita. Kunhan olen viritellyt kaikki paikoilleen, laitan sitten speksit mitä altaasta löytyy.

Tuijottelin tyhjää allastani vielä hetken tämän vaiheen jälkeen, jotta saisin selkeämmän kokonaiskuvan, mitä aion sen kanssa oikein tehdä. Projektiin kuului vielä altaan sisustaminen, ja sen jälkeen ympäristön virittely. Huomaathan seinustalla nuo harjateräsverkot? Niillekin on tuloillaan ihan oma suunnitelmansa – se on puoliksi tehty! Eli seuraavalla kerralla sitten lisää.

Luehan muitakin blogejani, joihin kirjoitan…

Uusi akvaario osa 1 Read More »

Kestomaski – askartelupaja käyntiin

Löysin taannoin hyvän ohjeen, jossa kasvomaskeista voi tehdä sellaisia, että silmälasit eivät huurru. Onneksi peukalo ei ole ihan niin keskellä kämmentä kuin tavallaan voisi olla. Ajattelin, että laitetaanpas maskitehdas käyntiin! Valmistan maskit ylijäämäkankaista. Kestomaski on kuitenkin tämänhetkinen ”juttu”.

Vaikuttaisi siltä, että näille kestomaskeille tulisi lähitulevaisuudessa jonkin verran käyttöä ja kysyntää. Haluankin ensisijaisesti suojata oman perheeni, sukulaiset, rakkaat ystävät ja tuttavat! Tosin, nämä maskithan eivät suojaa täysin käyttäjäänsä, vaan muita maskin käyttäjältä. Se pitää aina muistaa ja ottaa myös huomioon. Toiset kun voivat olla koronan sattuessa kohdalle oireettomia – toiset taas kärsivät kunnolla! Täytyy siis suojata muut itseltä, jos asian voi näin ilmaista, ja niin kuin viranomaiset ilmaisevatkin. Kohta ilman maskia ei taida oikein päästä mihinkään sisälle… edes kauppaan. Sitä paitsi, kestomaski ehkäisee roskan tuottamista. On aivan järkyttävää katsoa, kuinka maskeja heitellään vaikkapa auton ikkunasta ulos kaduille…

Ajotien laidassa lojuva kertakäyttömaski.

Aloin valmistaa omia kestomaskeja. Niska-hartijaongelmaiselle tämä ei suinkaan ole mikään läpihuutojuttu, vaan Buranaa ja punkkua tarvitaan! Jos ehtisi tehdä muutaman tässä viikonlopun aikana edes… Tietenkin tiesin suunnilleen kuinka kauan maskin valmistamiseen kului aikaa, koska olinhan tehnyt näitä aikaisemminkin itselleni. Nämä ovat todella työläitä!

Tämä kestomaski on tehty bandana-huivista.

Aluksi oli tarkoitus tehdä kestomaskeja serkulleni. Sain hänen maskit tehtyä ja sen jälkeen aloitimme puhelinkeskustelun. Noh, siinä samalla sitä tuli silputtua kankaita uusiin maskeihin – ihan vaivihkaan. Niiden ompelu piti sitten kuitenkin aloittaa…

Serkun kestomaskit, eikä rillit huurustu.

Jaksoin pari tuntia väkertää maskien parissa… sitten oli pakko lopettaa… tähän pisteeseen jäätiin. M-kokoiset maskit olivat miltei valmiita ja L-kokoiset jäävät seuraavaan kertaan – niiden ompelelmista en edes aloittanut. Yhden maskin valmistamiseen menee rapiat puoli tuntia. Jatketaan projektia sitten jossain muussa vaiheessa…

Seuraavana iltana… tein maskit valmiiksi ja tässä yksi niistä. Menihän niihin koko ilta!

Kestomaski jossa silmälasit eivät höyrysty, ruusukuvio.

Oli aivan ihanaa saada ”joululahja” etukäteen! Tuttavani oli jostain syystä ajatellut minua, ja hän oli hankkinut minulle (tai löysi jostain) tällaisen leimasinsetin, jossa teksteinä on käsintehty-juttuja.

Leimasimet

Otin leimasinsetin välittömästi käyttööni! Leimasin kuvia johonkin käsittelemättömään pahvin tapaiseen pakettipaperiin, ja siihenhän ne sopivat aivan loistavasti. Kierrätysmateriaalit käyttöön 🙂

Tänään on muuten Suomen itsenäisyyspäivä. Tämä on ensimmäinen itsenäisyyspäivä ilmeisesti ikinä, kun presidentti ei järjestä televisioaikana itsenäisyyspäivän vastanottoa pressanlinnassa. Se järjestetään maailmantilanteen, eli koronan, takia virtuaalisesti. Ei voi muuta kun ihmetellä mitä täällä maailmassa juuri nyt tapahtuu. Kun ihmiset vaan tajuaisi, että ei ole koko ajan pakko matkustaa ja kuluttaa… että kohtuus kaikessa. Meidän pitäisi yrittää tehdä kaikkemme, että lakkaisimme tuhoamasta tätä maapalloa! Ei se riitä, että kierrätetään muovit jos seuraavana päivänä lähdetään kaukomatkalle Intiaan, ”kun haluun vaan mennä sinne”. Se on tekopyhää. Mikä saisi ihmiset ajattelemaan asioita ja kulutusta?

Kaikki asiat ovat jotenkin niin ristiriidassa keskenään. Minua ahdistaa tällaiset asiat. En tiedä mitä sitten itse tekisin jos rahaa olisi paljon millä rällätä… varmaan tuhoaisin just tämän maapallon! Toivottavasti kuitenkin voittaisin lotossa pääpotin ja tekisin kaikkeni säästääkseni maapalloa. Ei minulla onneksi ole mitään pakottavaa tarvetta lähteä joka vuosi mihinkään ulkomaille, asioita näkee televisiostakin, jos jokin nyt niin paljon kiinnostaa. Globalisaatio – kirosana. Haluan kuitenkin antaa tänään Suomen tasavallalle mahdollisuuden ja kunnioittaa itsenäisyyspäivää. Olemme onnekkaita, että synnyinmaamme on Suomi, vaikka se ei aina kaikista niin tuntuisikaan.

Kestomaski – askartelupaja käyntiin Read More »

Huonekasvihommeleita

Olen kesän aikana seurannut joitain tuubikanavia, jotka käsittelevät huonekasveja. Haluaisin panostaa myös omiini, ja olenkin saanut paljon ohjeita asioista, joita en ole aiemmin ”vaan löytänyt mistään”. On helpompaa uskoa ohjeita kun näkee mitenkä ohjeiden antajat ovat tehneet ja kukat rehottavat kuin viimeistä päivää. Linkitän joitain kanavia tähän, joita seuraan.

Swedish Plantguys, Planterina, Nick Pileggi

Edellä mainituista Swedish Plantguys antaa myös todella hyviä ohjeita ihan vaikkapa omenapuun leikkaamiseen.

En yleensä ota osaa mihinkään hullutuksiin, mutta kun sain jokunen vuosi sitten tuttavan kautta järjettömän kokoisen kärsineen peikonlehden, oli minun ”pakko” laittaa itselleni myös yksi Monstera kasvamaan. Tiedän siis tunteen, kun peikkoon ilmestyy lehtirulla. Muuten minulla on hieman kesken peikonkasvatus, kun sille pitäisi laittaa valo kohdilleen ja hankkia kostutin ja ja… se on nyt idänpuoleisen ikkunan vieressä, toivottavasti viihtyy.

Keväällä hankittu Zamia on alkanut myös kasvamaan oikein hyvin. Alkuunsa näytti siltä, että se tekee vain matalan uuden varren, mutta sitten se jotenkin hujahti paljon korkeammaksi! Siirsin Zamiani paraatipaikalle, ja löysinpä vielä ohjeen, kuinka sitä voi lisätä. Kuulemma ihan pelkistä lehdistä vaan. Tätä täytynee kokeilla ja mahdollisimman pian 🙂

Pikkuinen Foxy-koristekin on löytänyt itselleen paraatipaikan.

Kevään aikana tulin aloittaneeksi sisustusjutut uudelleen pitkän tauon jälkeen, kun ”piti pysyä kotona”. Kirjoitetaan muutekseen kaverin kanssa toista blogia, karanteenipäiväkirjat, jos haluat lukea mitä kaikkea keväällä on tapahtunut. En tohdi niitä tänne laittaa – tai miksipä ei. Voishan sitä alkaa tännekin julkaisemaan samat artikkelit, jotka itse olen kirjoittanut.

Olen pyöritellyt pitkin kaappeja paria vanhaa lampun suojaa, joille en oikein löytänyt paikkaa. Sitten hoksasin ripustaa ne seinälle ja niihin sai sujautettua pari mukia pistokkaita kasvamaan. Olin aiemmin maalannut puuosat valkoiseksi. Olin ripustanut ne aluksi eteisen kattoon, mutta en oikein pitänytkään niistä. Ne eivät oikein pysyneet katossa suorassa. Nämä ovat varmaankin sitä aikakautta kun katoissa ei vielä ollut töpselirasioita. En viitsinyt purkaa rasioita parin valaisimen takia.

Keittiön seinustalla.

Olen hankkinut joitain huonekasveja lisää kevään aikana ja yksi (tai kaksi) niistä on Isoraunioinen. Huomasin, että sitä täytyy sumutella todella paljon ettei se tiputa lehtiä. Kasvit ovatkin aika paljon vessassa tällä hetkellä kunnes saan niille viriteltyä paikan akvaarion takaosaan. Ne tarvitsevat myös jonkun verran valoa. Tässä kuva kun olin juuri ostanut ne…

Asplenium dimorphum, Isoraunioinen

Pidän laikkuvehkoista (Chinense evergreens) ja kotoani löytyy muutamaa eri versiota.

Tavallinen laikkuvehka (vas) ja Malakanlaikkuvehka Maria (oik).

En tajua mitä malakalleni on oikein käynyt kun se on alkanut käpristää lehtiä. Olen kyllä kastellut sen kunnolla läpikotaisin, ja annan kuivahtaa kasteluiden välillä. Yllä olevasta kuvasta poiketen, se oli istutettu saviruukkuun joka ei ollut hyvä idea – se ei saanut tarpeeksi kosteutta ja kärsi janosta. Laitoin takaisin muoviruukkuun. Tuossa yllä olevassa kuvassa on vielä malakan poikanenkin ruukussa. Olen irrottanut sen omaan ruukkuunsa. Voihan se olla, että kasvi kärsi hieman siitäkin. Nyt pitäisi saada jotain täsmäohjeita tälle etten tapa upeaa kasvia! Liika valokin kuulemma voi tehdä kasville huonoa. Olen jättänyt lisävalaistuksen sen kohdalta pois.

Käpristelevät lehdet Malakanlaikkuvehkassa. Miksi?

Kevään aikana asuntooni on muuttanut muutama muukin uusi kasvi. Tässä pari niistä.

Laikkuvehka
Ficus elastica, eli kumipuu (Kumiviikuna)

Jaahas, se on kello sen verran että pitää alkaa tehdä päivän töitäkin. Laittelen lisää huonekasveista tänne kunhan taas innostun tai kerkeen. Onhan noita kertynyt kuitenkin aika lailla ja olen taas saanut pitkästä aikaa kipinän niiden hoitamiseenkin. Eli lisää päivityksiä on tiedossa!

Kiitos kun luit ja palaamisiin 🙂

Huonekasvihommeleita Read More »

Pieleen menneitä projekteja 2

Rakastan muratteja, ja olen yrittänyt saada niitä kasvamaan vuosien varrella milloin mitenkin ja missäkin. Olen tullut siihen tulokseen että ne kasvavat parhaiten pihalla. Olin kuitenkin uskalias, ja toin viimeisimmän murattini parvekkeelta sisälle kasvamaan. Sijoitin sen kylpyhuoneeseen, vähän eristyksiin muista, koska muratit keräävät hirvittävän helposti ötököitä. Ensiksi se hieman räjähti, mutta sitten alkoi yllättäen kasvamaan! Olin aivan täpinöissäni tästä. Asiaa tietty helpotti, että pidin kylppärissä valoa niin pitkään kun olin hereillä. Tilassa oli myös kissojen vessat, niin näin helpommin josko joku ”käveli vastaan” ovella, eikä minun tarvinnut kompastella sen enempää… En vienyt enää murattia ulos kun ajattelin, että se selvisi talvesta täällä sisälläkin. Mutta sitten minuun iski joku kummallinen juttu, ja halusin viedä muratin olohuoneeseen, oliskohan ollut kevällä 2019. Kasvihan ei sitten tykännyt siitä yhtään vaikka kuinka sumuttelin sitä. Siinähän ei sitten kauan aikaa mennyt, kun sain heittää murattini kompostiin! Ei siis olisi pitänyt siirtää sitä mihinkään. Päätin, että seuraava muratti jonka hommaan, on silkkikasvi!

Tässä on yksi kauhean näköinen lopputulos! Minulla on aina ollut ongelmana mihinkä saisin sijoitettua telkkarin makuuhuoneeseen. Koska en osaa porata betoniseinään reikiä, täytyy tässäkin aina luovia kun mahdollista. Hommasin seinätelineen tälle töllöttimelle, mutta sitten en saanut sitä mitenkään seinään kiinni. Tuo tiilitapetoitu seinä nimittäin ei pidä ruuveja kovinkaan hyvin, tai pitää pieniä painoja, mutta ei tuollaista painoa. Ei ole kivaa, jos telkku tulee seinältä alas, niin rakentelin sille tuollaiset tukipuut tohon. Voin sanoa, että todella epäkäytännöllinen! Ja olisihan minun pitänyt maalata nuo puurimat ennen kuin asettelen ne tuonne seinälle. Lisäksi telkku oli aina jotenkin tiellä… en tajua miksi, kun se oli kuitenkin tuolla seinustalla… huoneessa oli ilmeisesti omituinen järjestys mikä ei toiminut tämän kannalta laisinkaan.

Pää pölkyllä… pää on todella kiva ruukku, johon voi laittaa sisälle vaikkapa tällaisen saniaisen. Vaikka näyttääkin hienolta, niin tämä on hankala hoitaa. Ruukku on todella syvä ja saniainen uppoaa liian syvälle ja sen kastelu hankaloituu. Tähän minulla on tulossa jossain vaiheessa projekti, koska haluan tähän oikeasti jonkun saniaismaisen kasvin kasvamaan 🙂 Lopputulos tähän siis, että saniainen pääsi hengestään, kun sen kastelua oli vaikeaa hallita tällaisessa ruukussa. Sen verran vielä täsmennän, että saniainen ei ollut istutettuna tähän ruukkuun, vaan toisessa ruukussa tämän sisällä.

Seuraava sisustusidea ei oikeastaan ollut pahan näköinen, mutta erittäin epäkäytännöllinen. Nimittäin, olen sijoittanut akvaarioni oviaukon kohdalle, ja se pitäisi jollain tapaa saada piiloon ettei siitä tule valo läpi. Laitoin siihen verhon. Nojoo… kivalta se näytti mutta se keräsi todella paljon pölyä. Tämä ei siis ole akvaarion äärellä hyvä asia! Koska minulla oli siinä vaiheessa vielä lemmikkejä, verho keräsi kissan- ja koirankarvasta lähtien kaiken! Ei jatkoon…

Sitten lisää huonoja ideoita… tämä olisi kyllä ollut visuaalisesti kiva juttu, kun tuosta viinilaatikosta sai ihan säilytystilankin, tosin luukku ei auennut kunnolla ja vieressä oleva tuoli oli hieman tiellä. Mutta miksi pieleen mennyt projekti? Noh, tuohon oli todella hankalaa saada kiinnitettyä jalat siten, että ne myös kestää painoa. Olin laittanut takaosan kiinni suoraan tikapuihin, jotka tuossa takana olivat. Se ei ihan mennytkään niin kuin olin ajatellut. Ensinnäkin, tikapuut eivät olleet suorat ja ne olivat viistossa seinään nähden. Tai ainakaan tämä ei oikein onnistunut yhdeltä ihmiseltä rakentaa. Jos olisi ollut toinen pitelemässä tikapuita oikeassa asennossa, homma olisi saattanut helpottua. Minä kun satuin ottamaan tikapuut tuolta seinältä pois makaamaan lattialle. Ei onnistunut sitten mitenkään!

Eiköhän tässä ollut taas näitä pieleen menneitä projekteja ja kokeiluja ihan tarpeeksi 🙂 Ei muuta kun hyvää kesäpäivän jatkoa!

Pieleen menneitä projekteja 2 Read More »

Pieleen menneitä projekteja

Toisin kun Strömsöössä, minulla menee usein myös asioita pieleen! Niistä ei vain ehdi aina kirjoittamaan tänne mitään kun uusiakin tulevia pieleen meneviä projekteja on niin paljon ”jonossa” odottamassa säätämistä. Siispä alan kirjoittamaan niistä tänne ja jos vain on tiedossa, että miksi jokin meni pieleen, kirjoitan siitä myös 🙂

Minulla oli aikoinaan moottorisänky tuplapedillä, joka oli yksin minulle turhaa tilaa vievä ja massiivikokoinen makuuhuoneeseeni. Eteeni sattui tarjous metallisängystä. Se oli ihana ja halusin sen. Ajattelin, että minullahan on jo valmiina patjat, eikä niihin tarvitisisi sijoittaa. Moottorisängyn patjat olivat kuitenkin 90cm leveitä. Tein siis jatkopalan toisesta patjasta, että saisin sängystä 120cm leveän. Ei nyt ihan mennyt noinkaan tämä homma… patjat eivät ensinnäkään olleet tarkoitettu tuollaiselle kovalle ja joustamattomalle rungolle, saati sitten, että olisin saanut leikattua sen täsmälleen siitä mistä halusin. Olo oli kuin ”todellisella prinsessalla” kun patjan alle laitetaan herneitä, mutta tällä kertaa patjan alla oli metallitankoja. Muutenkin, patjat eivät kestäneet mitenkään paikoillaan, vaan niiden väliin tuli koko ajan koiran lelun mentävä rako. Lopuksi tässä kävi niin, että sänkyyn piti hankkia uusi patja. Hommasin runkopatjan.

Yksi harmillisen pieleen menneitä asioita oli istuttaa altakasteluruukkuun kultaköynnöksen kaveriksi saniainen. Pidän saniaisista todella paljon. En tiedä mikä lie saniaiselle tuli kun heitti kaikki lehdet lattialle eikä elpynyt sitten mitenkään vaikka kuinka suihkutin sitä. Saattaa olla, että sai vetoa. Kuvasta päätellen kyseessä on myös talvi (joulukuusi parvekkeella), niin saniainen ei varmasti ole tykännyt myöskään pattereista, jotka kuivattavat myös huoneilmaa. Eli tässä meni nyt varmaankin monta asiaa pieleen!

Kun ei ole rahaa ostaa just mitä haluaa, joutuu aina luovimaan kaikissa asioissa. Siksi minulla varmasti näitä projektejakin on vaikka millä mitalla. Mutta, sitten kun ajattelet, että kerrankin onni potkaisee ja nyt saa halvalla jotain mitä on aina halunnut, niin sekin menee pieleen. Halusin pyöreän ruokapöydän, jotta kaikki tuolit mahtuisivat sen ympärille. Mutta eihän tämä nyt käynyt mitenkään päinsä… Minulla on kuusi metallirunkoista tuolia joista en kerta kaikkiaan halua luopua. Niitä varten on vain hankalaa löytää pöytää, joka mahtuisi vielä jotenkin tähän pienehköön keittiötilaan. Olin vähällä pätkiä tämän pöydän ulkomittoja, mutta onneksi tulin järkiini, kun muistin mitä edelliselle pöydälle oli käynyt, jota yritin leikata kuviosahalla. Niin, siis tämän ison pöydän ympärille menikin vain neljä tuolia ja sen ympärille jäi ihan hemmetisti hukkatilaa. Sain onneksi myytyä sen pois samalla hinnalla jolla olin sen ostanutkin. Eli rahaa ei ehtinyt mennä hukkaan, mutta sen kanssa säätämiseen meni aikaa ihan hukkaan. Lisäksi en saanut sitä purettua itse… onneksi ihana tuttavani tuli tämän purkamaan puolestani.

Taisin tuossa mainita ”edellisen kerran kun kuviosahaa käytin pöydän leikkaamiseen”… tarkoitin tätä!

Minun piti saada yhdelle väliaikaiselle akvaariolle pöytälevy, ja päätin, että nykyisestä ruokapöydästä voi hyvin ”raapaista” toisesta päädystä osan pois ja tehdä siitä pöytälevy akvalle. Toinen puoli pöydästä jäisi ruokapöytäkäyttöön. Niinhän sitä luulisi! Pelkkä viritttely ennen pöytälevyn leikkaamista hipoi jo älykkyyden huipentumaa, ja olin varma, että tämä ei voi mennä pieleen sitten mitenkään.

Sopivan kokoisen korottavan välikappaleen saa tietysti punaviinilaatikosta, jonka sisältöä ei oltu nautittu ennen projektin aloittamista.

Yllätys ei ollut suuri, kun olin leikannut pöytälevyn. Leikkausjälki ei nimittäin mennyt suoraan. Noh, ei voinut mitään. Olin tuhonnut todella jämäkän ruokapöydän paloittelemalla sen kahteen osaan. Jälkikäteen minulle selvennettiin, että kuviosahan kanssa työstettäessä sille kiinnitetään puristimilla sellainen lauta tuohon leikattavaan kohtaan antamaan suuntaa. Näin saadaan suora leikkausjälki 😀 Minä tietysti vetelin vapaalla kädellä – ei siinä auta vaikka olis millä tussilla vedetty viiva pöytälevyyn, siitä ei vain tule suora.

Noh, jospa näistä mokista oppisi jotain tulevaisuutta varten. Eiköhän näille menneille mokille tule jatko-osia tulevaisuudessakin kunhan koluan valokuvavarastoa tuolta bittitaivaasta.

Pieleen menneitä projekteja Read More »

Scroll to Top