Sisustusprojektit / DIY

Joulutunnelmissa

, , , , , , ,

Olen jostain syystä ollut tänä vuonna jo nyt ihan joulutunnelmissa. On meinaan mennyt monta joulua viime vuosien aikana, että ei ole ollut paljoakaan ilon aihetta. En sinällään tiedä onko nytkään, mutta tässä vaiheessa fiilikset ovat ihan hyvät. Ei muuta kun jatkukoon!

Joulukuusi

Olin joskus aikoinaan hankkinut tekokuusen, joka oli noin metrin mittainen. Lahjoitin sen viime talvena pois. Ajattelin, että en tarvitse kuusta jouluksi… mutta nyt tulin toisiin ajatuksiin ja päätin hankkia kuusen. Se on tekokuusi tietenkin. Ja miksi ”tietenkin”, no siksi, että jos edellinen oli minulla reilusti yli kymmenen vuotta, niin tämäkin voi hyvin olla. Tekokuusen voi laittaa kesäksi aina pakettiin ja viedä varastoon ja käyttää aina uudelleen ja uudelleen. On nimittäin tekokuuset muuttuneet siitä, mitä ne joskus olivat!

Kuva vuodelta 2016. Vanha joulukuusi taustalla ja samat koristeet edelleenkin käytössä.

Tilasin uuden kuusen Verkkokauppa.comista perjantai-iltana, ja se oli jo maanantaina noudettavissa Postista. Täytyy sanoa, että oli todella nopea toimitus! Ei ole koskaan tullut näin nopeasti mistään verkkokaupasta ikinä tavarat kotiin. Varsinkin kun ottaa vielä huomioon, että aikaisemmin posti ei ole kulkenut viikonloppuna, mutta nyt tänä vuonna paketit kulkevat. No ei siinä, odotin tietysti kuusen saapumista vasta tiistaiksi.

Koska kuusi oli niin paljon suurempi kuin edellinen, päätin käydä paikallisesta saksalaisesta kauppaketjusta hakemassa uusia koristeita. Minulla ei nimittäin ollut koristeita entuudestaan kovinkaan paljon juurikin siitä syystä, että ei niitä voinut ripustaa kuuseen, koska kissat pudottivat kaikki.

Uuno 24.12.2006

Löysin kaupasta kivoja koristeita ja kiiruhdin kotiin. Kuusen oksien setvimiseen kului jotain pari tuntia. Lopputulos on tosin upea. Kuusi on tuuhea ja aidonnäköinen. En olisi koskaan uskonut, että laitan koristeita näin paljon! Niitä vain tuli ripustettua oksille. Jostain syystä sain päähäni ottaa keräämäni kävyt käyttöön kuusenkoristeina. Se olikin todella hyvä idea. Nyt joulukuusi näyttää ihanalta ja jopa todella aidolta.

Joulukuusen koristelua kävyillä

Mietin pitkään, että jotain kuusesta jää puuttumaan, ja sitten mielessäni välähti. Etsin Foxyn nimilaatan, ja asettelen sen paraatipaikalle! Nyt Foxyn nimilaatta on laitettu oksalle, joka näkyy suoraan itselleni, kun istuskelen laiskanlinnassani.

Joulukuusen koristeeksi ripustettu edesmenneen koiran nimilaatta.

Miksi tällaisia luonnonjuttuja ei käytetä sisustuksessa ja koristeina enemmän? Olin kerännyt kävyt aikoinani sukulaisen maatilan pihalta, ja niitähän on. Ehkäpä tulevaisuudessa ne olisi hyvä käsitellä jollain akryylilakalla heti kun ovat sen näköisiä kuin niiden haluaakin olla. Kirjoitin toisessa artikkelissani, kuinka käpyjä ei mukamas olisi saatavilla Suomessa, ja niitä pitäisi sillä perusteella roudata koristeeksi jostain Kiinasta saakka. Kysykää hyvät ihmiset tontinomistajilta asiasta niin saatte aivan varmasti kerätä käpyjä sieltä pois. Omat käyttämäni kävyt ovat männystä.

Kauppareissu

Meille on tullut täysi talvi viikon sisällä. Maanantaina myrskysi ja siitä lähtien on sitten satanut vielä lisää lunta. Pitikin juuri maanantaina lähteä kauppaan kun keli oli pahimmillaan. Mutta kun piti saada ne kuusenkoristeet!

Kuva: maanantain myrsky kinosti lunta paikoittain.

Helsingissä on kumma kyllä eniten lunta koko Suomessa tällä hetkellä. Niiden lumitilanteeseenhan vaikuttaa avoin meri ja mereltä päin puhaltavat tuulet. Mellä on tällä hetkellä lumen syvyys noin 25cm (Foreca-mittaukset) ja toivottavasti sitä on vielä myös jouluna, eikä se sulaisi pois. Ulkona on kaunista tällä hetkellä!

Screenshot Ursan tutkakuvasta

Kaupasta löytyi kaikkea kivaa. Ostin aikaisemmin kokeeksi tuorepizzaa, ja se osottautui niin hyvänmakuiseksi, että sitä oli saatava lisää. Tuunasin sitä tosin vähän pepperonilla ja emmental-juustolla. Naama onkin ollut hieman ruvella siitä lähtien, kun pizzasta tuli suht rasvainen pläjäys… tuollainen rasvamäärä tulee ulos jo ihohuokosistakin! Täytyy sanoa, että nuo pepperonit ovat todella hyviä. Niitä on aika paljon tuossa paketissa noin niin kun yhtä pizzaa ajatellen, mutta ainahan ylimääräiset siipaleet voi pakastaa seuraavia pizzoja varten. Toki niitä voi laittaa voileivällekin, mihin ne ovatkin lie tässä tapauksessa tarkoitettu.

Joulun alla tulee usein jotain sesonkituotteita kauppoihin. Olin aikaisemmin maistanut Fazerin uuttuussuklaata, joka oli yhdistelmä vihreitä kuulia. Se ei ollut minun juttuni oikein. En myöskään pidä vihreistä kuulista. Söin suklaalevyn, mutta en aio ostaa sitä itselleni enää lisää. Vihreiden vieressä oli toinen hyllykkö jonka ohitse en sitten meinannut päästä millään. Kaupassa ei onneksi ollut sillä hetkellä muita, niin sain kaikessa rauhassa kävelllä leipähyllykön ympäri muutaman kerran tullakseni aina takaisin tähän samaan kohtaan! Mukaani tarttui kaksi piparkakun makuista suklaalevyä.

Nyt voin sanoa, että hitto kun on hyvänmakuista! En ole normaalisti perso suklaalle, mutta tässä on nyt sellainen maku, jota söisin ilomielin jatkossakin. Tämä on niin hyvää, että tällaisia voisi antaa lahjaksikin (jollei itse ehdi syödä niitä pois ennen sitä). Hyvänmakuisesta suklaasta tulee todella hyvä mieli.

Minäpäs jatkan jouluvalmisteluja vielä hetken ja palaan niiden parissa sitten mahdollisesti myöhemmin, kun olen saanut enemmän aikaiseksi. Nyt minulla on sellaiseenkin aikaa, koska en voi harjoittaa rakasta harrastustani, neulomista. Pitäisi kyllä olla myös tietokoneen ääreltä poissa. Hartiat ja ranteet ovat niin tukossa tällä hetkellä, että ihan särkee. Todennäköisesti nivelten tulehdusta taas vaihteeksi, johon ei auta mikään muu kuin lepo. Hyvää viikonlopun odotusta. Yritän palailla kirjoittelemaan vielä hyvissä ajoin ennen joulua

Joulutunnelmissa Read More »

Marraskuu oli taas ja onneksi kohta ohi

, , , , ,

Sitä ei tarvitse paljon mennä pieleen kun se vaan menee. Kirjoitin vuosi sitten, että marraskuu on vuoden paskin kuukausi, sitä se todellakin usein on. En halua edes arvuutella mitä vuoden päästä tulee olemaan. Tänä vuonna menetimme perhepiirissä rakkaan kissavanhuksen, Kiksun. Kiksu oli edesmenneen koirani, Foxyn lemmikkikamu. Olin ajatellut tehdä jonkin suloisen satumaisen tarinan tästä ihanasta karvakamusta, mutta en nyt saa sellaista aikaan sitten mitenkään. Kiksu kyllä ansaitsee sellaisen! Olen jotenkin ihan lukossa tällä hetkellä… en vain kykene. Teen työt, neulon ja katson jalkapalloa. That´s it.

Kiksu makoili vielä nurmikolla kesällä 2022.

Olen taistellut ajatustasolla koko kuukauden, että miten ihmeessä saisin aikaiseksi laittaa kämppäni ojoon, kun se ei nyt ihan miellytä minua. Tein jonkin verran muutoksia ja joistain asioista on luovuttava. Jotkut asiat ovat selkiytyneet hyvinkin, mutta toiset taas junnaavat paikoillaan. Siinä välissä kuitenkin käytän tavallaan turhaa aikaa vaikkapa neulomiseen. Miksi? Kuitenkin päädyn purkamaan kaikkit tekeleet, tai suurimman osan. Joka syksy on sama juttu! Silloin toki asiat oli eri tavoin kun oli vielä lemmikit. Jaksoi välittää asioista. Silloin kävi myös kavereita kylässä ja oli ihmisten kanssa tekemisissä. Nykyään olen tekemisissä kenenkään kanssa vain puhelimitse tai somettelun välityksellä. Lemmikeistä sai uskomatonta voimaa.

Kyllä tää tästä… pitää vaan pysähtyä miettimään.

Kaivoin kevään jälkeen neulomiskamat esiin, ja sieltähän paljastui miltei valmiit villasukatkin. En muistanut edes tehneeni näitä. Noh, tehdään sitten loppuun saakka ja otetaan käyttöön. Voi sitten siirtää edes jotakin ”valmiiksi tehtyjen pinoon”. Kyllä tää tästä, uskoisin. Aina sieltä täältä saan jonkun homman hoidettua maaliin asti. Onko sitten vaan niin, että kun täällä kotona saa elää kuin elopellossa, niin ei tule tehtyä asioita kuten on ennen tehnyt, silloin kun vielä ihmiset kävivät kylässä? Kuha ite mahtuu tänne ni se on pääasia. Vitut siitä miltä näyttää kun kukaan ei ole katselemassa!

Syksyllä iskee neuloosi

Kyllä minua kiinnostaa asuinympäristöni kuitenkin, en luovuta varmaan koskaan sen suhteen. Joka kevät ja syksy pähkäilen miten voisin elävöittää kotiani jotenkin. Nytkin mietin josko vaihtaisin silti yhdet toiset verhot olohuoneeseen mitä olin aluksi ajatellut sinne. Eli, revin alas syksyllä laittamani verhot ja ripustan uudet.

Minulla on yhdet aivan upeat vintage-verhot, joita olen silloin tällöin käyttänyt. Ne ovat vaan suht tummat ja siksi hieman emmin niiden käyttöä juuri nyt, kun on niin pimeä vuodenaika ja mieli ei ole mitä ylimmillään. Ne ovat ihanat design-verhot. Tässä ne ovat makkarissani vuonna 2019, kun Foxy oli vielä elossa. Otin ne pois siinä vaiheessa kun vein Foxyn viimeiselle matkalle.

Anja Terho – Ruusu hänelle oranssinpunaiset verhot

Verhot on muuten suunnitellut Anja Terho ja näiden kuosi on nimeltään Ruusu hänelle. Tämä kuosi on todella vanha. En löydä näistä mitään ihmeellistä tietoa internetin syövereistä, mutta ilmeisesti nämä eivät ole kovinkaan yleiset. Jos sinä tiedät näistä jotain faktaa, niin kerrothan ihmeessä minulle?

Vuosi sitten marraskuun lopulla satoi ensilumi. Tänä vuonna ensilumesta ei ole tietoakaan. Hämmentävää on, että jopa Helsingissä on satanut ensilumi mutta meillä ei. Täällä on vain synkkää ja pimeää. Pienet lumipuuterit maassa eivät valaise yhtään maisemia. Tämäkin kuva on otettu 21.11.2022 ja samalta siellä näyttää nytkin. Viikossa ei minkäänlaista muutosta. Pikku pakkasta on ollut koko viikon.

Marraskuussa 2022 ei vielä ole lunta Imatralla

Olen syönyt mittapuuni mukaan ennätysmäärän suklaata. Saksalaisen kauppaketjun kassojen läheisyyteen oli ilmestynyt yksi lemppareistani, Pandan klassikot-suklaakonvehtirasiat. Sellainen piti ottaa mukaan. Tässä suklaarasiassa ei ole yhtään pahanmakuista karkkia! Jos jotain negatiivistä tästä väkisin hakee, niin rasiassa saisi olla vielä toinen kerros näitä herkkuja. Nyt niitä on vain yksi, ja siitähän ei tule kuin… noh, en tule vihaiseksi. Kyllä minulla useita päiviä menee tämän tuhoamiseen vaikka karkkeja rasiassa onkin vain 16 kappaletta.

Yksi suklainen maku-uutuus, jota minulle suositeltiin, oli Fazerin vihreät kuulat-suklaalevy. En siis pidä vihreistä kuulista lainkaan. Serkkuni suositteli minulle tätä, ja olinkin yllättynyt kuinka syötävää tämä loppu peleissä oli. En aio ostaa sitä itselleni enää uudelleen, sen verran se oli minun makunystyreilleni outoa. Suklaa oli todella herkullista mutta ne vihreät kuulat jotenkin jäivät hampaisiin vain kiinni. Se oli outo kokemus, kun en normaalisti syö niitä vihreitä kuulia lainkaan. Jos saan tällaisen lahjaksi, syön sen. En suinkaan heitä pois. Muuten ei vaan ole ”miun juttu”. Hintakin oli vähän ”mitä vi**ua”-osastolta kun se maksoi 3,20€! Saa siis jäädä jatkossa karkkihyllyyn.

Makuuhuoneessa on yksi murheenkryyni, nimittäin vanha arkkupöytä, jolle en oikein keksi enää mitään paikkaa. Yritin myydä sen, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut siitä. Se oli aiemmin sellaisessa kohdassa parvekkeen oven edessä, johon Foxy (koira) kävi tekemässä vahinkopissit, kun ei pystynyt enää pidättelemään. Pöytä ei ollut lattiatasolla, ja se pysyi vahingoittumattomana.

Foxylla oli diabetes, tai se oli oire muusta vakavammasta. Kävin siivoamassa päivittäin koiran pissat parvekkeen oven edestä noin puolen vuoden ajan. Voin sanoa, että se oli rankkaa. Joskus sain siivota useammankin kerran kuin yhden.

Laitoin arkkupöydän makkarin nurkkaan pystyyn ja sisälle jotain koreja lankoja varten. Nyt kuitenkin haluan keksiä tuolle jotain muuta käyttöä. Olisin ostanut kalkkimaalia kesällä paikaillisista kaupasta, mutta kellään ei ollut sitä suoraan hyllyssä. Asia jäi hautumaan. Pöytä on kuitenkin kokopuuta enkä haluaisi laittaa sitä uuniinkaan. Jospa saisin tuunattua sen jotenkin? Haluaisin sille jonkin muun stigman, kuin koirani kuolemaan liittyvän.

Marraskuu on luopumisen aikaa

Olen yrittänyt vältellä tätä aihetta koko kuukauden, mutta pakkohan se on jotenkin käsitellä. Vanhempieni kissa, Kiksu, siirtyi tassutaivaaseen 7.11.2022 maanantaina. Emme ehtineet viedä häntä lääkäriinkään asti, kun hän oli jo menehtynyt ennen perille pääsyä. Kiksu oli löytökissa ja arvelimme, että hänen ikänsä oli siinä jossain 16-18 iän hujakoilla. Vanha rouva oli jo. Onneksi sain otettua edes tassukuvan ennen kuin lähdimme viemään rakasta kissaamme viimeiselle matkalle.

Kiksu – pieni rakas kissa on poissa

Kiksu oli ollut koko elämänsä aika terve, vasta nyt kesällä sillä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Noh, ihan yleistä kissoilla, kuulemma. Se on sitten ihan itsestä kiinni mitenkä tämä hoidetaan, ja aina kaikkea ei voi hoitaa. Ihmisillä nämä asiat ovat jotenkin aivan erilaisia. Me kun pystymme kommunikoimaan asioissa. Tai voivathan eläimetkin, mutta emme tunnista niitä ”sanoja” ehkä tarpeeksi hyvin. Tämä pieni tyttökisu oli kuitenkin todellinen selviytyjä. Kerron tarinan sitten joskus myöhemmin ehkäpä juuri siinä sadun muodossa. Nyt on kuitenkin vain hyväksyttävä tosiasia, että tämä pieni kilpparityttö ei enää tassuttele minuakaan vastaan kun menen vanhempiani morjestamaan. Toivon vanhemmilleni voimia, joiden arki muuttui aivan täysin. He tekivät kaikkensa tämän kissan vuoksi.

Kun tunnet jonkin aivan upean ja ihanan lemmikin noinkin kauan, siihen muodostuu aivan erityinen side, jota on vaikea selittää kenellekään. Itselleni nämä lemmikkien menetykset ovat olleet todella rankkoja. Se ei riitä, että tiedostaa, että ne ovat lyhyempi-ikäisiä ja niistä on vaikea luopua sitten joskus.

Nyt olen luopunut kaikista lemmikeistäni muutaman vuoden sisällä. Tällaista se elämä on! Nyt on enää muistot jäljellä ja läjäpäin lämpökynttilöitä, joita sytyttää palamaan jonkun muistoksi. Sytytin 8. marraskuuta lämpökynttilöitä Foxyn, Speden, Uunon, Urhon ja Kiksun muistoksi. Toivottavasti seuraavana syksynä samanlainen setti riittää.

Marraskuu oli taas ja onneksi kohta ohi Read More »

Kissakuvia ja suunnitelmia

, , , , ,

Suloiset kissavieraat ovat nyt muuttaneet toiseen paikkaan majailemaan, ja minulla alkaa tietysti ”vuotuiset” suunnittelut huonejärjestelyiden osalta. Toivottavasti tämä olisi nyt se viimeinen kerta, ettei tarvitsisi joka vuosi vaihdella jotakin. Uusia suunnitelmia pitää tehdä kun olosuhteet muuttuvat jatkuvasti. Täytin viikonloppuna 50 vuotta, ja kohta loppuu voimat! Ei sitä ihminen jaksa koko ajan ja jatkuvasti olla tohottamassa joka suuntaan. Onneksi on vielä vähän täytekakkua jäljellä. Jospa siitä saisi vähän ylimääräistä energiaa.

Tällä kertaa olosuhteita muuttaa tulevaisuuden sähkölaskut ja elämäntilanne. Ei ole niinkään selvää mitenkä sähkölaskun pystyy maksamaan, tai että saako itselle kotimaisia vihanneksia talvella. Saatikka, että onko varaa ostaa kotimaista. Tosin, en ole aikaisemminkaan tomaatteja keskellä talvea ostellut niiden järkyttävän kilohinnan takia, jollei niitä tarvita vaikka pizzan päälle. Hydrohässäkät saavat siirtyä pois… nimittäin olohuoneeseen ison ikkunan ääreen!

Tulin siihen tulokseen, että kaikkien kasvien on viisainta olla näiden suurten ikkunoiden äärellä. Saisivat kaiken mahdollisen luonnonvalon, mitä on mahdollista vain saada. Myös hydroviljelmät saavat siirtyä ikkunan eteen. Ensin täytyy kuitenkin tehdä vähän hommia, että saa kasvit siirrettyä. Esimerkiksi, ikkunat on pestävä. Kasvien siirtäminen tuohon paikkaan antaa myös mahdollisuuden suojata ne tuhohyönteisiltä ja mahdollisilta petoeläimiltä… (lue artikkeli: Minulla on 3 kissa-vierasta)

Kissakaksikko
Suloiset petoeläimet: Scar ja Haades

Lupauduin vielä ottamaan hoitoon muutamaksi päiväksi yhden setin tuttavan kissoja, että he pääsevät käymään minilomalla. Kyse on muutamasta päivästä lokakuun lopulla. Toivoisin saavani siihen mennessä aikaiseksi tehdä tämän kasvien siirtelyprojektin loppuun. Lokakuussa alkaa olla jo sen verran vähemmän valoakin, että kasveille on viriteltävä lisävalaistusta. Jos kaikki rehut ovat tuossa ikkunan äärellä, lisävaloja ei tarvitse olla päällä aamusta iltaan, ja niitä ei tarvitse niin monta.

Tarkoitus on rakentaa sellainen ”kompleksi” että kasvien ympärille saa viriteltyä suojakankaan. Silloin kissat eivät pääsisi niihin käsiksi. Kasvit joutuisivat olemaan vain muutamia päiviä harsojen sisällä, eikä niiden kasvu tai hoitaminen häiriintyisi. Niille voisi rakentaa jopa teltan. Sitä nyt en vielä ala puuhaamaan, mutta kasvihyllyköstä tulee sellainen, että teltan saa viriteltyä jälkikäteen.

Musta kissa

Samalla voisi hyödyntää hydroviljelykäytössä olevaa LED-valaisinta, josta sinkoaa ympäristöön violettia hajavaloa. Siitä voisi olla hyötyä muillekin lähettyvillä oleville kasveille. Ei tarvitsisi sitten viritellä yhdelle kasville joka paikkaan omaa valoa tai suojaksi verhoa. Kaikki samaan läjään vaan!

Peikonlehti suojassa kissalta
Esteettinen silmä voi kärsiä tämänkaltaisesta ratkaisusta suojata kasvi kissoilta

Noh, joka tapauksessa, minusta on ihan mukavaa kun kämppään tulee muutakin elämää… vaikka kotieläimistä voi olla vaivaa, niin on niistä enemmän riemua, ainakin jos ne ovat yhtä ihania kuin nämä kissat, jotka olivat minulla hoidossa kuukauden. En ala kuitenkaan miksikään kissahoitolaksi. Vain joidenkin tuttujen kissat ovat tervetulleita. Enkä ala sijaiskodiksi kissoille, se on varma!

Kissa nukkuu selällään

Sain näistäkin karvakavereista allergiaoireita, mutta toki niitä voi sitten helpottaa lääkkeillä. Siksi hoitoon vain tuttujen kissat. Ne olisivat hoidossani kuitenkin niin harvoin, että pystyn lääkitsemään itseni tarvittaessa. Sijoitustoiminnassa täällä ravaisi koko ajan eri kissoja, ja siihen minulla ei ole rahkeita, valitettavasti. Autan kyllä muutoin mielelläni niitä kodittomia kissoja, jos vaan mahdollista.

Kissa catloaf asennossa

Ei tässä taida muu auttaa kun aloittaa projektit. Sormet jo syyhyävät muutosten osalta, onneksi. Sen verran nyt vielä innostaa koko homma, ennen kuin jotain menee pieleen. Olen ainakin saanut kaikessa rauhassa suunnitella mitä aion tehdä. Tarvikkeita löytyy ja tottakai olemassa olevat menevät samantien käyttöön. Ajatukset on hiottu viimeiseen asti! Yksi kuva vieltä Haades-kissasta joka on muuten tällaisessa ”catloaf”-asennossa. Hyvää viikonlopun odotusta!

Kissa catloaf asennossa

Kissakuvia ja suunnitelmia Read More »

Hydroviljely kokeilu 1 – DIY rakentelua

, , ,

Taisin aikaisemmin jo mainita, että halusin kokeilla hydroviljelyä hyötykasveilla, ja nyt minulla on siitä jo vähän dokumenttiakin. Lähden liikkeelle siitä, kuinka rakentelin viljelyyn liittyvät tarvikkeet ja mitä kasveja siihen halusin kokeiluun.

Koska olen sellaista DIY-tyyppiä, halusin tietysti rakennella hydroviljelyyn tarkoitetut jalustat ja telineet itse jo valmiiksi kotoa löytyvistä elementeistä. Ensinnäkin, tason piti olla sen verran vahvaa tekoa, että se kannattelisi vesiastian painoa. Tajusin myöhemmin, että sen paino ei mikään järjetön olekaan, mutta parisenkymmentä kiloa kuitenkin. Purin yhden pöydän, jotta saisin sen päälle asetettua aikoinaan akvaariolle tarkoitetun aluslevvyn. Se ainakin kestäisi ihan hyvin painoa. Levy oli tehty filmivanerista ja liimapuulevystä. Olen käsitellyt liimapuuosan aikoinaan mustalla Supi Saunavahalla ja liimannut sen filmivanerilevyn kanssa yhteen. Tulos on todella jämäkkä!

Valaisimelle piti myös saada kunnollinen teline, koska en halunnut pultata sitä kattoon kiinni. Ja kas kas, minulla sattui myös olemaan valaisin valmiina akvaarioharrastuksen jäljiltä. Valaisintahan käytetään akvaarioharrastuksessakin kasveja varten, ei niinkään kaloja varten. Päätin kokeilla samaa valaisinta hydroviljelyyn. Valaisin painaa niin paljon, etten aikoinaan uskaltanut ripustaa sitä kattoon kiinni edes akvaarion yläpuolelle. Silloinkin rakensin sille 2″2 puupalikoista telineen jonka kiinnitin osittain seinään.

Päädyin värkkäämään tällä kertaa valaisimelle telineen heinäseipäistä ja harjateräsverkosta. Jostain syystä alunperin suunnitelluista puurimoista toinen oli ajastaan vääntynyt, ja eikä siinä mitään. Tajusin myöhemmin, että ne olisivat olleet muutenkin aivan liian lyhyet. Harjateräsverkko toimi kasveille myös köynnöstukena, tavallaan. Lisäksi pidän sen ulkonäöstä. Saa olla vähän ruosteinenkin, aina vain parempi! Verkko on sen verran symmetrinen, että se tuki myös heinäseipäitä paikoilleen, kun ne kiinnitti verkkoon nippusiteillä ja parilla naulalla.

Heinäseipäät ovat tarpeeksi korkeat, ja valaisimen saa miltei kattoon asti kiinni. Hydroviljelyyn tarkoitetut tomaatit ja kurkku nimittäin kasvavat ainakin parimetrisiksi. Löysinpäs muuten lehtiartikkelin näistä kyseisistä kasvivaloista, mitä minullakin on se yksi kappale. Ne ovat nimenomaan kehitettyjä kasvien kasvattamiseen eikä valonlähteeksi. (Lue artikkeli tästä). Kyseessähän on siis 120W LED Finland -valaisin.

Jos nyt jollakin tapaa pitäisi perustella, että miksi tämänkaltainen valo on tarpeen, niin sanoisinpa ihan vaan lyhyesti, että se on LED-valaisimeksi hyvin edullinen, tarpeeksi tehokas, ei kuumene, hiljainen ja värikanavat ovat säädettävissä. En pysty mittaamaan värispektriä, mutta akvaariokasveillekin tämä soveltui todella hyvin. Tehon huomasi siitä, mitenkä hyvin valo läpäisi vettä. En pystynyt pitämään valaisimen tehoja edes täysillä, koska se poltti joidenkin kasvien latvat liiallisesta valon määrästä. Kokeilin kerran laittaa valotehot täysille, niin ei siinä tarvinnut kalojakaan enää katsella. Kalat lähtivät nimittäin kuin hauki rannasta piiloon eivätkä uskaltaneet tulla niin kirkkaan valon alle uiskentelemaan. Valaisin todellakin siis sopii tehoiltaan hydroviljelyyn.

Akvaario on muutoinkin ihan eri asia kuin hyötykasvit. Hyötykasvit tarvitsevat eri värisävyistä valoa, kun taas akvaariossa pyritään päivänvalomaiseen tunnelmaan. Silloinhan kalat ovat juuri sen näköisiä kuin ovat. Kasvien viljelyssä lampun tarkoitus on ”maksimoida” tiettyjen ominaisuuksien kasvua, esimerkiksi kukintaa tai hedelmän kasvua. Näin minä olen sen käsittänyt. Ottaisin tästä mielelläni joltain alan ammattilaiselta lisää tietoa, koska käytössäni todellakin on näin upea valaisin. Ei mene sitten laite niin sanotusti hukkaan.

Mutta valoista kasveihin. Mitä sitten ajattelin viljellä tässä viritelmässäni? En alkuunsa edes tajunnut mitä kaikkea hydroviljelyyn voi laittaa kasvamaan. Pelkäsin todella paljon esimerkiksi juuri tomaatin, paprikan ja kurkun viljelemistä. Ja kappas vaan, päädyin laittamaan kippoon tomaattia ja paprikaa. Kuulin, että kurkku tarvitsisi vähän erilaista vettä jatkuvasti, varsinkin siinä vaiheessa kun kurkkuja alkaa ilmaantua. En uskaltanut sen takia sitten läträtä mitään ylimääräistä sen kanssa, vaan kokeilin sellaisia hyötykasveja, mitkä voi laittaa samaan astiaan.

Minulla meni todella kauan kun sain päättettyä millaisen astian näille laitan. En halunnut valmisastiaa. Piti vaan olla kärsivällinen ja laittaa ideariihi käyntiin. Päädyin lopulta käyttämään vihreää muovilaatikkoa, johon sain aseteltua orpona olleen kannen. Ei siis ollut tarvetta ostaa uutta! Ainoa asia mikä tähän täytyi tehdä oli valon eristäminen. Tarkoitan sitä, että astiasta ei saanut ”paistaa valo läpi”. Kun veteen lisätään ravinteita ja ylipäätään astiaan lisätään vettä, on vaarana, että veteen tulee levää. Se ei ole hyvä asia. Siksi hydroviljelyssä veteen ei saa päästää valoa, koska levät tykkäävät siitä.

Valon estämiseksi jesseteippasin kannen sekä virittelin vielä säiliön osaan valoa läpäisemätöntä muovia suojaksi. Kanteen tulee kaksi reikää; toisesta pitää mahtua suppilo veden lisäämistä varten, ja toisesta pikkureiästä ruisku ravinteiden lisäystä varten. Kantta ei saa pultata kiinni koska sitä pitää tarvittaessa pystyä nostamaan ylös juurien tarkastelua varten. Kannen välistä kulkee myös ilmastimen letku. En käyttänyt vesipumppua tällä kertaa, vaan virittelin akvaarioharrastuksesta jääneen ilmapumpun ilmastinkivineen viljelylaatikkoon.

Hydroviljelyyn DIY laatikko

Mutta tällainen hydroviljely viritys siitä sitten tuli tällä kertaa. Palaan asiaan myöhemmin kertomaan kuinka tässä ämmän on oikein käynyt! Sen verran vielä edelliseen kuvaan viitaten, että jouduin vaihtamaan jalustan koska se piti saada matalammaksi. Ensiksi tehty oli liian korkea.

Hydroviljely kokeilu 1 – DIY rakentelua Read More »

Toukokuun projektit

, , , , , , , , , , , ,

Toukokuu, ja ulkona on tämän kevään lämpimin päivä, mutta vain 14C. Kyllä lähtee nyt nihkeästi tämä kesä käyntiin! Kaivoin silti sortsit ja muutkin kesävaatteet esiin.

Toukokuu alkaa viileässä säässä
Toukokuun 6. 2022

Ja nyt on tullut niin paljon muutoksia projekteihin, että ihan hirvittää mitähän kaikkea sitä saa edes tehtyä. Itsekseen kun kaikkia tavaroitakin joudun siirtelemään. Esimerkiksi parvekkeella on Leca-harkkoja, jotka painavat aika paljon. Olen käyttänyt niitä kasvien jalustoina. Foxyn uimapalju pitää sijoittaa uuteen kohtaan. Se painaa enemmän kuin synti. Nyt ei auta muu kuin yrittää kestää ehjänä. Pääsee sitten nauttimaan kesästä kun se vihdoinkin saapuu.

On tässä ollut ilonkin aiheita kuluneen viikon aikana. Nimittäin kiinanruusuni oli päättänyt avata yhden nupun. Se oli oikein upea.

Kiinanruusun vanha kanta

Kiinanruusu on isältäni saatu pistokas aikoinaan. Ei siitä sen enempää kun näitä samoja tarinoita tulisi kirjoitettua tänne monta kertaa. Näistähän voisi tehdä sellaisen historiaosion johonkin, mistä voisi aina tarpeen vaatiessa katsoa, mikä liittyy mihinkin. Mutta joo. Kiinanruusu avasi nuppunsa toukokuun 1. päivä. Hyvää vappaua siis minulle.

Kiinanruusu

Olen metsästänyt pidemmän aikaa jonkunlaista nojatuolia kotiini, ja nyt vihdoinkin sattui kohdalle juuri sellainen, mitä olen etsinyt. Jos joku asia oli vielä todella hyvä, niin tämä ei maksanut mitään. Sain sen paikalliselta Facebookin roskalavaryhmästä. Itse asiassa, molemmat tuolit ovat saatuja samaa kautta. Pieni kulahtaneisuus ei haittaa yhtään mitään. Ne sopivat mielestäni tänne erikoiseen kotiini erittäin hyvin. Molemmat tuolit ovat vieläpä aitoa nahkaa.

Uudet mutta vanhat nahkatuolit
Vasemmanpuoleinen tuoli on saatu aikaisemmin keväällä, ja oikeanpuoleisen sain reilu viikko sitten.

Olen muutenkin saanut aikaiseksi tehdä asioita kotona. Vihdoinkin olohuoneen nurkkaus on sen näköinen, että kehtaan katsella sitä. Löytyipä kaapinpohjalta vielä sopiva valaisinkin, minkä sai asetella pöydälle ”istumaan”. Sillä saa kivasti iltaisin valaistua seinällä olevat taulut. Valaisin kokee tosin jossain vaiheessa värimuutoksen, kunhan ensin saan päätettyä minkä värisen haluan siitä. Se on Orno-valaisin, joka on maalattu alkuperäisestä kullanväristä kuparinväriseksi. En ole itse maalannut, vaan se tuli ostettua tämän värisenä.

Olohuoneen nurkkauksen uusi ilme

Kokeilin joku aika sitten, mitä tapahtuu marraskaktukselleni, kun laitan sen uuteen multaan. Mielestäni se ei ole viihtynyt siinä sen paremmin kuin aikaisemmassakaan. Lehdet ovat edelleen suht’ ryppyiset. En tiedä mikä tätä vaivaa, mutta annetaan nyt vielä sen olla, ennen kuin liipasen sen kompostiin.

Janoinen marraskaktus

Marraskaktuksen uusi pistokas sen sijaan on alkanut kasvaa ja siihen on tullut uusia lehtiä.

Kävin tätiäni moikkaamassa reilu viikko sitten (samalla kun hain nojatuolin), ja nappasin hänen marraskaktuksesta pistokkaan. Siinä on sitten toivon mukaan valkoinen kukinto. Laitoin kaktuksen pieneen ruukkuun itämään.

Tämä keskittyykin taas vaihteeksi huonekasveihin, vaikka piti kirjoittaa toukokuun projekteista… Noh, ovathan nämäkin projekteja sinällään ja nyt on toukokuu. Kun huonekasvit voivat hyvin, niin silloin on itselläkin hyvä olla.

Paljon on vielä tehtävää, että saan huonekasvijutut kohdalleen. Olen hankkinut niitä varten Puuilosta kookoskuitua ja perliittiä, ja aionkin nyt laittaa suurimman osan vehkoistani uuteen kasvualustaan. Kookoskuitu on myös allergiaystävällinen. Jospa saisin tällä tavalla vähennettyä huonepölyn määrää.

Kookoskuitu briketit
Kookoskuitua huonekasveille
Perliitti on vulkaanista ainesta
Perliittiä kookoskuidun sekaan

Viirivehka, jonka hankin alkuvuodesta, kukkii koko ajan! En tiedä enää, olenko iloinen asiasta, mutta kohta se saa varmaan halvauksen, kun jaan sen, ja istutan kookokseen. Toivottavasti en tapa sitä. Tämä kasvi on oikeasti käsittämätön juoppo. En tiedä mitään muuta kasvia kotonani, jota pitäisi kastella yhtä usein kun viirivehkaa. Taidankin viritellä tälle kastelujärjestelmän tippapulloista, joita minulla on varastossa muutama.

Olen niin onnellinen, että olen saanut kirjovehkani kasvamaan. Minulla on joskus kauan aikaa sitten ollut yksi kirjovehka, mutta Spede-kissani ei antanut sen olla rauhassa. Jouduin silloin luopumaan vehkasta. Vanhemmat kissat on siitä kivoja, kun ne eivät enää terrorisoi kasveja. Nuoremmat kyllä tekevät kaikkea ilkikurista mitä vain keksivätkin tehdä!

Hommasin paikallisesta Lidlistä daalian juurakoita. Niitä oli pussissa kolme. Ne on laitettu multiin kasvamaan 29.4. ja tällä hetkellä ne ovat työhuoneen ikkunalla. Jokainen on lähtenyt kasvamaan. Laitan niistä uusia kuvia myöhemmin. Tässä on kuva kun ne on juuri istutettu.

Olen saanut matkamuistoiksi muutaman postikortin, jotka on lähettänyt veljeni ja tuttavapariskunta. Veljeni kävi visiitillä Lontoossa ja tuttavapariskunta Italiassa. Näitä kortteja odotettiin pitkään ja hartaasti. Jostain syystä niiden saapuminen kesti useita viikkoja.

Laitan loppukevennykseksi kuvan, jossa Uuno istuskelee peikonlehden alla. Se oli Uunosta jotenkin kiva paikka. Uuno ei järsinyt kasvien lehtiä enää vanhempana, tai vehkoja ylipäätään. Edellinen kiinanruusuni sai totaalisen tuomion, kun Uuno söi siitä aina tuoreimmat lehdet. Nykyinen kiinanruusuni sai olla rauhassa Uunon hampailta.

Kuva: 11.3.2018

Uusi toukokuu, ja uudet projektit. Tervetuloa! Olen varannut tälle viikonlopulle tekemistä parvekkeella ja tarkoitus olisi viritellä uudet kasvusysteemit joillekin hyötykasveille. Niistä lisää tulevissa kirjoituksissa. Olen kyllä ihan tyytyväinen, että parvekkeeni ei ole ihan samanlaisessa kuosissa kuin vuosi sitten toukokuussa oli (artikkeli: Parveke kesäkuntoon jo ehkä tällä viikolla). Lähtötilanne on huomattavasti siistimpi. Ei muuta kun aloittelemaan.

Hyvää toukokuun ensimmäistä perjantaita ja tulevaa äitienpäivää kaikille äideille!

Toukokuun projektit Read More »

Scroll to Top