Piha / Puutarha / Parveke

Kasviasiat hoidossa

Olen aktivoinut itseni ja laittanut kasviasiat vireille. Meille on nyt tiedossa niin kauniita kelejä, että se saa vähemmästäkin innostumaan ja laittamaan paikkoja kuntoon ja järjestelemään tavaroita paikoilleen. Sehän sopii minulle! Kunhan ei vaan tällä kertaa karkaisi hommat lapasesta, niin kuin on joskus ollut tapana.
(Artikkelissa ei ole maksettua sisältöä)

Suunnitelmat kasvien suhteen

Kaikkihan lähtee aina siitä liikkeelle, että asiat suunnitellaan kunnolla. Sitä en osaa sanoa omalta kohdaltani, ovatko suunnitelmani kunnollisia, mutta yritetään kovasti. Käytän mielelläni kaiken maailman muistilappuja apuna. Ja mikäpäs nyt onkaan sitten mukavampaa kuin käyttää tietokoneen järjestelmästä löytyviä muistilappuja, joita voi ripotella pöytien sijasta pitkin tietokonenäytön ruutua! Kun asia on käsitelty, sen voi poistaa muistiinpanoista eikä paperinpalat jää lojumaan pöydille tai tipu lattialle.

Kasvien siemenet

Kävin eräs ilta läpi siemenet, joita olen vuosien aikoina säästänyt. Tietystikään niistä ei välttämättä kaikki ole enää käyttökelpoisia, mutta voihan sitä toisaalta kokeilla, mitä niistä tulee. Olin aika yllättynyt, kuinka vähän niitä loppujen lopuksi olikaan. Joskus niitä on nimittäin ollut parikin kenkälaatikollista. ( Viherpiiperösunnuntai – artikkeli vuodelta 2014)

Delphinium cultorum, eli ritarinkannus, on upea kasvi!

Haluaisin erityisesti kokeilla kasvattaa ritarinkannuksia, koska ne vaan on niin komeita! Äidin kukkapenkissä on tällä hetkellä muutama kitukasvuinen ritarinkannus, jotka täytyy yrittää pelastaa rikkaruohoasterien joukosta. Olen aikoinaan kasvattanut nekin siemenistä ja ne aloittivat kukkimisen kolmantena vuotena istuttamisesta. Siirsin ne kaverin pihalta äidin kukkapenkkiin talomyynnin yhteydessä. Eli, jos vielä onnistuisi kasvattamaan ritarinkannuksia, niin niitä olisi kahta erilaista tarjolla: Giant White With Black Bee ja sininen ritarinkannus. Jos haluat sinisen ritarikannuksen siemeniä kokeiluun, ota yhteyttä. Voin postittaa niitä. En nyt muista tarkalleen, onko ne kylmäkäsitelty, mutta luulisin niin.

Ensimmäiset hyötykasvit itämään 11.3.

Tietysti olen haalinut itselleni myös hyötykasvien siemeniä ja aion laittaa ainakin niitä kasvamaan. Olen pistänyt merkille, että siemenet ilmestyvät kauppoihin toisinaan vähän liian myöhään joidenkin kasvien kohdalta. Esimerkiksi paprikat ja chilit pitäisi laittaa itämään jo tammikuussa. Niitä ei vaan ole saatavilla tammikuussa mistään, jollei sitten tilaa niitä nettikaupoista. En haluaisi mitenkään älyttömästi käyttää moiseen rahaa. Kasvattelin vuonna 2020 paprikat ja chilit kaupasta ostetuista hedelmistä ja niistä tuli ihan hyviä. Vedin asian toki pienellä riskillä, koska kaupasta ostetuista ei voi tietää mitä lajiketta ne ovat, ja ovatko siemenet samaa lajiketta mitä itse hedelmä on.

Näissä kasvatusasioissa kannattaakin aina ”mennä asioiden edelle”, ja miettiä jo seuraavan vuoden kasvatteluja. Näin voi varmistaa siementen saatavuuden, kun ostaa seuraavan vuoden siemenet jo edellisenä keväänä. Ei ne piloille mene kun ne säilytetään oikein!

Chileistä laitoin itämään Cayenne Long Slim -lajikkeen. En ole koskaan sitä maistanut niin saa nähdä mitä siitä tulee. Saattaa olla, että laitan vielä joitain erikoisempia chilejä, mitä minulla on tuolla odottelemassa kylvämistä.

Laitoin siemenet itämään 11.3. poikkeuksellisesti suoraan taimiruukkuihin. Yleensä olen laittanut ne rasioihin, mutta tällä kertaa ajattelin tehdä toisin. Niitä on varmasti helpompi ”hallita” kuin että ne olisi samassa suuressa rasiassa. Taimet kasvavat kuitenkin eri tahtia, ja yksittäisissä ruukuissa niitä on helpompi liikutella. Laitoin yhteen purkkiin siemeniä useamman kappaleen ja poistan sitten koulinnan yhteydessä heikoimmat taimet ja jätän vahvimmat. Katsokaa kuinka vähän niitä on! Noh, mietin mitä ylimääräisille taimille on tehtävissä kun koulinnan aika koittaa, jos niitä ylipäätään on itänyt.

Olen erittäin tyytyväinen ostamiini Nelson Gardenin taimiruukkuihin! Ne vaikuttavat tarpeeksi jämäköiltä, ja uskon niiden kestävän uusiokäyttöä. Joskus aikoinaan taimiruukut sai liipasta roskiin yhden käytön jälkeen, joka sotii omaa ajattelumaailmaani vastaan aika lailla. Nyt taimiruukut on tehty kestämään useamman käyttökerran, joka on todella hyvä asia. Jollen väärin muista, ostin omani K-Raudasta. Kuituruukkuja käytän kurkkukasvien idättämisessä, koska niitä ei koulita ja taimet ovat hauraita istutusvaiheessa. Ruukku maatuu kasvupaikalle omia aikojaan sitten. Kurkku itää myös nopeasti ja se kasvaa istutusvaiheeseen nopeasti. Tomaattien esikasvatus on huomattavasti pidempi kuin kurkulla ja sen takia ne on parempi esikasvattaa muovisessa ruukussa. Kuitu-/paperimassaruukku lähtee maatumaan nopeasti ja voi homehtua runsaasta kastelusta.

Kuituruukku vasemmalla, muoviruukku oikealla. Taimikasvatukseen tarkoitetut ruukut.

Tein tänä vuonna kasvien merkkaustikut maitotölkeistä. Leikkasin yhdestä maitotölkistä seinämän, jonka leikkasin kahtia, jonka taas leikkasin kahtia, ja niin edelleen. Leikkasin päät ”teräviksi” että merkit on helpompi sujauttaa ruukkuun. Ei niitä tietenkään voi keskelle multaa tunkea, mutta ne menivät oikein nätisti seinämää pitkin ruukkuun. Textmark-tussilla kirjoitettu teksti kestää myös kiinni maitotölkin pinnalla, koska pinnan täytyy kestää kastumista. Nämä kestävät sen aikaa mitä on tarvis, tai ainakin uudet saa värkättyä helposti ja edullisesti.

Kasvien merkkaustikut maitotölkistä.

Olen säästänyt kuluvan vuoden aikana joitakin kappaleita kilon jauheliharasioita, joista saan nyt kätevästi minikasvihuoneet. Taimiruukkuja niihin tosin menee vain kuusi kappaletta, mutta ei se mitään. On minulla pienempiäkin jauhelihalaatikoita, johon ruukkuja mahtuu neljä. Niitä voi käyttää myös siinä vaiheessa kun taimet on koulittu suurempiin ruukkuihin. Nämä ovat nyt näissä itämässä – onpahan vähemmän siirreltävää.

DIY – minikasvihuoneet

Että tällaista tällä kertaa! Pitänee siirtyä päiväaskareiden pariin, eli kasvien hoitoon. Olen myös tehnyt paljon huonekasvien hoitotoimenpiteitä kuluvan viikon aikana, mutta niistä toisella kertaa sitten. Loppukevennykseksi haluan laittaa kuva-arkistoista löytämäni ihanan kuvan Uuno-kissastani, joka oli ihan pikkunen kissanpentu vielä vuonna 2002, jolloin tämä kuva on otettu

Muistathan tykätä Facebook-sivustani, niin saat sitä kautta aina ilmoituksen, kun olen kirjoittanut blogiini 🙂

Kasviasiat hoidossa Read More »

Kevät tulee

Kevät tulee ja minulla on suunnitelmia! Tällä hetkellä talvi yrittää pitää pintansa pudottamalla meille lunta oikein kunnolla. Kaakkois-Suomessa on ennätysmäärä lunta tänä talvena, ja välillä tuntuukin siltä, että kevät ei ala laisinkaan. Mutta periaatteessahan meillä on vielä talvi, vaikka lämpötilat ovat olleet tämän viikona plussan puolella. Jospa näkisinkin nyt katsella tuonne parvekkeelleni, mitä sieltä oikein löytyy. Se jäi ”vähän vaiheeseen” ennen talven tuloa.

Ei se nyt niin paha ollut mitä kuvittelin…

Olen ollut kuumeinen muutaman päivän ajan, ja siksi pidän neulomishommista hieman taukoa. Tarkoittaen myös sitä, että minulla on ollut aikaa miettiä parvekkeen kohtaloa tulevan kesän osin. Olen nyt mielestäni paremmassa kuosissa henkisesti, kuin viime keväänä, vaikka jouduin Urho-kissasta luopumaankin. Jaksan siis ehkäpä tehdäkin jotain kivaa tälle vuodelle, enkä vain surkuttelisi menetettyjä asioita.

Parveke on ollut lähes koko talven täynnä lunta, mutta meillä on ollut suojakelejä pitkin viikkoa, ja kaikki lumet ovat sulaneet sieltä pois. Pihoilla on toki todella paljon lunta. Nyt olisikin hyvä aika käydä hakemassa ämpäreissä lunta sisälle, vaikkapa orkidean kasteluun, ennen kuin kevät sulattaa lumet pois. Muutkin huonekasvit kuulemma pitäisivät siitä, niin kuin kesällä pitäisivät sadevedestä. Se on vähän niin kuin sama asia. Tietysti lumi pitää sulattaa ja antaa sulamisveden lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen kuin sitä heittää trooppisten kasvien niskaan.

Keväthommia parvekkeella

Päivät ovat myös pidentyneet sen verran, että parvekkeella näkee pidempään. Olin kasannut sinne kestokasseihin joitain asioita jotka joutaisivat roskiin, ja ne pitää vaan viedä sieltä roskiin. Lisäksi sinne jäi roimasti rakennustarvikkeita, joita on kasaantunut kun jotain muuta on purettu. Haluan ottaa ne jälleen käyttöön ja tehdä niistä jotain muuta kivaa. Olenhan kierrätyksen ystävä, enkä halua heittää roskikseen käyttökelpoista tavaraa. Kunpa vain osaisin päättää, mitä haluan. Aion aktivoitua asioiden suhteen nyt keväällä.

Kevät tuli lumi suli lumen alta esiin tuli… tavaroita jotka jäivät syksyllä parvekkeelle.

Olen ajatellut seuraavaa:

Koska minulla on avoparveke, siellä asioiden kasvattaminen saattaa olla toisinaan hankalaa. Kävikin mielessä, josko laittaisin sinne sellaisen puutarhapavilijongin, jonka yksi läpinäkyvä seinämä olisi parvekkeen kaidetta päin. Saisin tehtyä parvekkeelle oleskelutilan tavallaan rakentamatta sinne yhtään mitään ylimääräistä. Seinämän voisi avata silloin kun haluaa, ja laittaa kiinni kun haluaa, eikä sisäpuolelle sataisi vettä. Pavilijonki pidentäisi keväällä ja syksyllä kasvukautta ja toimisi suojana vaikkapa tomaatille, joka tarvitsee toisinaan lämpöä, ja kasvihuonekurkkukin saattaisi pitää kasvihuonemaisesta tilasta. Laitan tämän ajatuksen hautumaan! Kunhan kevät etenee, käyn vähän mittailemassa tuolla paikkoja ja kyselen, josko jostain löytyisi kierrätykseen menevä pavilijongin runko.

Keväthommia sisällä

Olen aloittanut jo taimienkasvatuspaikan rakentamisen, mutta se keskeytyi hetkellisesti sairastumiseni vuoksi. Jatkan sitä heti kun se on järkevää kuntoni kannalta. Teen kasvatuspisteen keittiöön, jossa siihen tulee valoa etelänpuoleiselta ikkunalta. Kasvatin sen äärellä taimeni 2020, joka osottautui todella hyväksi kasvatuspaikaksi taimille, koska ikkunasta sai sälekaihtimilla vielä säädettyä valon määrää. (Artikkeli: Paprikat ja chilit kasvavat)

Prototyyppi tulevasta kasvatuspaikasta.

Lisäksi minulla on nyt käytössä akvaariosta jäänyt LED-valaisin, joka on itse asiassa kasvilamppu. Se on vain vähän järeämpi kuin tuollaiset huonekasveille tarkoitetut viritelmät, enkä uskaltanut ottaa sitä niille käyttöön. Lehdet palaa! Aion viritellä kasvupaikan ympärivuotiselle kasvattamiselle. Haluan ottaa tomaatit ja kurkut talvella ihan tuosta läheltä, omasta keittiöstäni. Samoin salaatit ja yritit, esimerkiksi persilija ja basilika. Minua on alkanut kiinnostaa hyötykasvien vesiviljely. Noh, mietin asiaa kevään aikana koska aion jättää joitain taimia suoraan myös sisälle kasvamaan.

LED-Finland kasvivalaisin

Ja mitäpä sitten olen ajatellut laittavani parvekkeelle? Jos saan tehtyä kasvihuonemaisen viritelmän, se antaa mahdollisuuksia sitten vaikkapa mihin. Vaikka viime kesä oli todella lämmin, niin syksy oli sitten niin kylmä. Mitä tahansa olisinkaan laittanut parvekkeelle kasvamaan, niiden kasvu olisi pysähtynyt tyystin. En usko, että tuleva kesä olisi ihan yhtä lämmin kuin viime kesä! Joten kasvihuonekurkku, tomaatti ja paprika kasvavat varmasti paremmin kasvihuonemaisessa tilassa. Kunhan saavat tuulelta suojaa. Ajattelin myös laittaa kasvamaan avomaankurkkua. Se taas pitää siitä, että on ulkona, ja ainakin yksi vuosi sain sen kasvamaan parvekkeella ihan hyvin. Kurkut kylvän sitten myöhemmin keväällä, mutta nyt on jo kiire laittaa paprikat ja chilit itämään jos meinaa saada satoa.

Kevät on jo ovella. Uskomaton maailmantilannekin pistää ihmiset miettimään tulevaa ja omalla kohdallani olen miettinyt omien vihannesten kasvattamista. Ne täytyy vain laittaa kasvamaan hyvissä ajoin keväällä että ehtivät meidän leveyksillä tekemään satoa. Tai ainakin ensimmäisellä kerralla täytyy. Tomaattikin on käsittääkseni monivuotinen kasvi, samoin paprika. Kun sen saa kasvamaan sisällä, sen pitäisi tehdä satoa ympäri vuoden.

Moni heivaa satoa tuottaneet kasvit ennen talvea kompostiin ja laittaa keväällä uudet kasvamaan. Näin minäkin olen tehnyt lukuun ottamatta muutamaa chiliä aikoinaan. Jospa ensi kevät olisi poikkeus tässä asiassa. Toki parvekekasvatus on aina ollut lähellä sydäntäni, mutta se on todella vaativaa. Kylmä kevät, kesä ja syksy tahtovat aina pilata kaiken ja mikään ei kasva kunnolla, jossei ole omaa pihaa ja kasvihuonetta. Silti sitä aina jaksaa yrittää jotain joka kevät.

Kevät tulee Read More »

Syksyä on odotettu

En tiedä olenko syksyihminen, mutta tämän todella lämpimän kesän jälkeen syksy on enemmän kuin tervetullut! Olo on jotenkin stressivapaa. Saattaa kyllä johtua siitä, ettei minulla ole ollut parvekkeella mitään ihmeellistä meneillään tämän kesän aikana. Jospa sitten palaisi projektien pariin ensi kesänä.

Menopelillä ajelu saattaa jäädä vähän lyhytaikaiseksi tänä syksynä… Nämä sähkölaitteet eivät oikein kestä kylmiä kelejä. Sitä en tarkalleen tiedä mitenkä ne kestävät kosteita kelejä. Olen yhden kerran tässä syksyn aikana joutunut jättämään laitteen yöksi säilöön, kun se jäi vahingossa vesisateeseen. Ei muuten lähtenyt käyntiin! Eikun seuraavaa päivänä sitten noutamaan kunhan laitteisto on vähän kuivahtanut.

Kävin alkuillasta kaupassa ja kotiin tullessa taivas oli jotenkin ”pitkästä aikaa” kivan näköinen. Sateet olivat väistyneet, ja ilma värjäytyi oranssiksi. Piti jäädä fiilistelemään syksyn tuloa pihalle pieneksi hetkeksi ennen kuin menin kotiin…

Yksi ihanimmista pensaista mitä tiedän, on virpiangervo. Olen istuttanut niitä meidän kerrostalon pihalle joitain kappaleita, ja niihin tulee syksyn saapuessa aivan tajuttoman upean väriset lehdet. Olen aina suositellut näiden käyttöä pensasaitana, jos joku sattuu kysymään mistä sellaisen voisi edullisesti oikein tehdä. Nämä taitavat olla peräisin vanhempieni pihalta. Virpiangervo ei vaadi ruskaan yöpakkasia, niin kuin esimerkiksi vaahtera vaatii. Pensaaseen tulee todella värikkäät lehdet syksyllä.

Virpiangervon syksyväritys

Pidän jostain ihmeellisestä syystä taukoa neulomisharrastuksen suhteen kesällä, ja se tulee sitten taas ajankohtaiseksi kun kelit viilenevät. Löysin muutaman kivan uuden jutun YouTubesta, joita olen ajatellut hyödyntäväni tulevissa kässäprojekteissa, lähinnä villasukkien varsissa. Yksi niistä oli enterlac-neule. Tässä LINKKI jos haluat katsoa tarkemmin kuinka tuo tehdään. Täytyy todeta, että meitsin nivelrikkoiset nakkisormet olivat alkuunsa suhteellisen kovilla tämän kuvion kanssa!

Aloitin tämän tekemisen myös pitkillä puikoilla, ja se ei ollut ollenkaan hyvä idea. Pitkät puikot olivat todella kömpelöt tähän tarkoitukseen koska jokaisen tällaisen ”pätkän” kohdalla puikoilla piti kääntyä neulomaan toiseen suuntaan. Onneksi tajusin virittää silmukat sukkapuikoille. Sujautin niiden päihin viinipullon korkeista siipaloidut tupit ettei silmukat karkaa. Hommahan alkoikin sujua!

Tämäkin on jokasyksyinen asia… hämähäkit tulevat sisälle. Tällä kertaa jokin pieni yksilö on parkkeerannut verkkonsa kanssa kiinanruusun taimeen. En tiedä kuinka monta hämähäkkiä siirrän kesän ja syksyn aikana ulkoruokintaan, mutta varmaan aika monta! Tämä nyt saa vielä pienen hetken olla tuossa lymyilemässä, mutta joutuu sitten tuonne muiden kanssa parvekkeelle, kunhan muistan kiikuttaa sen sinne. Toisaalta se taasen saattaisi pitää huolta, ettei huonekasveihini pääse asustelemaan mitään tuholaisia. Jos se nyt tuossa kiinanruusussa asustelee niin olkoon siinä ainakin hetken.

Kiinanruususta puheen ollen… Yksi varma syksyn merkki on kiinanruusun kukkiminen. Tai ainakin tämä kiinanruusu kukkii. Ostin äidilleni äitienpäivälahjaksi kiinanruusun kukkakaupasta, ja en meinannut uskoa silmiäni kun tämä kasvi kukki uudelleen kesän jälkeen. Nyt on nimittäin tähdet kohallaan! Isäni on kyllä ollut aina haka näiden kiinanruusujen kanssa, että se saattaa kyllä johtua siitäkin. Pistokasta en uskalla ottaa kun aivan saletisti heittää siinä kohtaa henkensä. Katsotaan mitä tästä tulee.

Kukkakaupasta ostettu kiinanruusu kukkii uudelleen.

Vein vanhempieni kissalle tekemäni ”korin” kun Urho-kissani ei mahtunut siihen kunnolla. Kiksu-neiti on sen verran pienempi, että saattaisi pitää tällaisesta makuupaikasta. Noh, sinne se ainakin meni makoilemaan kun toin korin paikalle, ainakin hetkeksi!

Mutta syksy jatkukoon. Ei tässä tällä kertaa enempää kuin että hyvää viikon jatkoa!

Syksyä on odotettu Read More »

Pihaprojekteja ja vähän muutakin

Mikään ei oikeastaan voi tuoksua kesällä paremmalta kun vasta leikattu nurmikko! Meidän talkkari starttasi ruohonleikkurin jo aamu tuimaan. Vaikka heräsin ääneen, se ei haitannut! Tiedossa oli nurmikon tuoksua sisällä asti. Toki oma piha-alue leikataan myöhemmin, mutta kun leikkurin säilytyspaikka on alakerrassani, parvekkeeni alapuolle parkkeerattu masina tuoksuu myös ruohikolta. Se riittää minulle!

Vanhempieni läheltä keskeltä pyörätietä löytyy myös nurmikko. Kukahan tämän leikkaa?

Ja mitäpä sitä ollaan puuhasteltu tässä viime aikoina? Järjettömän lämpimistä keleistä huolimatta on tapahtunut aika paljon kaikkea, vaikka elämä tällä hetkellä muuten tuntuukin hitaalta. Isälläni oli 13.7. 76-vuotis synttärit. Kävin vanhempiani morjestamassa kun asuvat tuossa ihan lähellä. Heillä käydessä tulee aina puuhasteltua jotain pientä pihahommaa.

Koska viime kesä meni kohdaltani hieman pipariksi, päätin ottaa tänä kesänä härkää sarvista ja aloittaa rästissä olevat pihaprojektit! Jotkut asiat olivat päässeet hieman ”repsahtamaan”, kun niitä ei ole siistitty ajallaan. Parempi kuitenkin, että ne tulevat edes joskus hoidetuksi. Yksi omaa silmääni hieman häirinnyt asia oli luumupuu. Sen juurella kasvoi ties mitä rikkaruohoja ja se myös versoili aivan liikaa. Huolsin puun ympärystän, ja siitä tulikin oikein siisti, ja sain puun rungon kauniisti esille. Oikealla puolella kuvassa oleva syreeni sai myös ehostuksen. Pitää keksiä sille joku tolppa tuohon viereen jotta saisin sen kasvamaan suoraksi rungoksi ylöspäin. Yritin myös taivutella rungonpätkiä toistensa ympärille. Josko ne saisi jotenkin hauskasti kierteelle. Pajuissa tämä ainakin onnistuu, syreenistä en tiedä. Tarkoitus kuitenkin on, että näiden puiden ali pääsisi helposti kulkemaan kun ajaa esimerkiksi nurmikkoa. Isä oli ainakin tyytyväinen näihin ratkaisuihin.

Luumupuun karsimista piti tosin odotella pidempi aika, koska siinä olevassa linnunpöntössä pesi pikkuvarpuspariskunta. Tein karsinnan siis sen jälkeen, kun pikkutirpat olivat lähteneet pesästä. Taitaa muuten olla niin, että nämä pöntössä pesineet pikkuvarpuset ovat jääneet vanhempieni pihapiiriin jatkamaan elämäänsä. Siellä käy nimittäin sellainen kuhina ja melske, kun linnut lentelevät jatkuvasti ees taas pensaikoissa. En muista nähneeni vastaavaa tilannetta koskaan aikaisemmin. Ne käyvät juomassa vettä sadevesitynnyristä, johon isä aina silloin tällöin lisää letkulla vettä. Sadevesitynnyrissäkin on elämää. Katselin, että siellä on jotakin surviaisen toukkia, tai saattaahan ne olla ihan hyttysenkin toukkia. Saattaa olla, että pikkulinnut käyvät myös syömässä niitä juomataukojensa lomassa. Luonnon tarkkailu on todella mielenkiintoista!

Tontin nurkkaukksessa oleva tuija sai oman osansa karsimisissa. Sen alimmat oksat laahasivat miltei maata, ja sen rungon juurelle oli kasvanut jokin pensas. Taas jälleen oli tarkoitus tehdä karsiminen sillä tavalla, että puun ympäri pääsisi helposti kulkemaan tarvittaessa ruohonleikkurilla. Sain tähän pihaprojektiin kulumaan useita tunteja. Mutta se on sitten tehty, ja taas jälleen yksi alue siistiytyi huomattavasti! Käyn vielä jossain vaiheessa loppu kesää virittelemässä puuhun pari linnunpönttöä ensi kevättä varten.

Karsittu tuija pihan nurkassa
Tuijasta lähti paljon oksia j a sen juurella kasvanut pensas lähti myös.

Yleisilmettä sai siistittyä monestakin paikkaa ihan vain repimällä vuohenputket pois. Rusopäivänliljat alkoivat kukkia heinäkuun alussa, ja halusin rikkaruohot pusikosta pois ennen kukintaa. Se ei olisi ollut kovinkaan esteettinen kauniiden kukkasten kanssa ja seassa vuohenputkea.

28.6.2021 Rusopäivänliljat aloittavat kukinnan kohta.

Liljapusikko siistiytyi todella paljon kun vuohenputket repi pois. Seassa kasvaa näköjään myös palavarakkautta, jonka siirrän myöhemmin toiseen paikkaan. Se on kai levinnyt siemenistä siihen, koska en ole sitä ainakaan istuttanut kyseiseen kohtaan. Sitä kasvaa pieni mätäs viereisessä kukkapenkissä.

Rusopäivänliljat 3.7.2021

Äitini oli istuttanut joskus kauan aikaa sitten terassin viereen virpiangervon, joka on nyt päässyt leviämään ihan toden teolla. Aloitin pensaan karsimisen kesäkuun lopussa, mutta piti pitää pieni stoppi rehkimisessä. Meinasi nimittäin kunto loppua kesken! Nyt pihatöitä haittaa korkeat lämpötilat. Imatralla on ollut varmaan yli viikon jo kolmenkymmenen asteen helteitä. Pihaprojektit saavat nyt vähän odotella — tai ainakin nämä rankemmat sellaiset.

Virpiangervo äidin pihalla

Virpiangervon ympäriltä kasvavat sivuversot täytyy repiä maasta irti. Pelkkä katkominen ei riitä koska sehän haarottuu vain siitä leikkuukohdasta ja pensaasta tulee vielä tuuheampi. Tämäkin on tarkoitus siistiä siten, että sen ympäriltä pääsee tarvittaessa kävelemään. Nurmikko siinä ei kasva, mutta siinä voisi hyvinkin olla vaikkapa sammalta. Pensaan kasvua täytyy rajoittaa jotenkin laittamalla juurien ympärille vaikkapa viiraseinämän, kunhan sitä saisi hankittua jostain.

Nyt jos joku tarvitsee aitatarpeita, niin saa vinkata! Tästä saisi tulla itselleen repimään monetkin taimet ilmaiseksi. Tein erääseen tuttavani pihaan, jota aikoinaan hoidin, tien laitaan virpiangervosta pensasaidan. Siitä tuli todella upea, ja tämä pensasaita on edelleenkin siellä vielä paikoillaan. Se ilahduttaa minua todella paljon! Virpiangervoon tulee syksyllä todella kaunis ruska. Lisäksi se lakkaa kasvamasta kahden metrin korkuisena, eli sitä ei tarvitse leikata. Todella helppo ja kaunis vaihtoehto pensasaidaksi.

Talon seinusta näyttää mielestäni ihan kivalta. Jos jotain pitäisi vielä tähän tehdä, niin kanttaisin isututusten reunat niin niiden alue erottuisi selvemmin. Edellisissä kuvissa ollutta virpiangervonkaan ympärystän saneeraus ei näy tässä kuvassa lainkaan, vaikka kuva on otettu karsimisen jälkeen. Pusikko on sen verran kookas. Tämänkin kuvan ottamisen jälkeen kasvit ovat avanneet jo nuppunsa, mitä tässäkin näkyy. Kuunliljat ja nauhukset ainakin kukkivat.

Vielä on ehostettavaa. Lupasin kaivaa uutamat ruusujen juurakot maasta pois. Yhden olen itse istuttanut etupihalle, ja talon kulmauksessa oleva äitini istuttama hansaruusu saa lähdöt. Lisäksi vanhempani ovat istuttaneet etupihan rinteeseen jonkin keltaisen ruusun, joka on kuollut ajat sitten, mutta sen tilalla kasvaa villiruusu. Se pitää kaivaa myös ylös maasta. Isäni on oikein aktivoitunut puutarhahommissa, ja hän ajaa mielellään nurmikkoa, ja vie sitten minun karsimat ”jätteet” hyötyjätepisteelle kauppareissujensa yhteydessä. Tämä on oikein loistavaa! Roippeet saa heti pihalta pois eikä mikään jää mihinkään lojumaan pitkiksi ajoiksi. He ovat hankkineet tällaisia puutarhakoreja, joihin puutarhajätteet voi kätevästi laittaa ja kuskata ne sitten niissä pois.

Oksat pois puutarhakoreissa.

Tässäkin oli minulle pätkittävää ihan yllin kylllin. Lisää projekteista sitten myöhemmin kunhan pääsen taas vauhtiin. Hyvää loppu viikkoa kaikille!

Pihaprojekteja ja vähän muutakin Read More »

Äidin pihan kukat

Yritin yhdessä vaiheessa epätoivoisesti ottaa muutaman kuvan äidin pihalla olevista kukista, mutta siitä ei oikein tahtonut tulla mitään. Meillä oli viikon rankka helleputki täällä Imatralla ja kuvaaminen siinä helteessä oli aika tuskaista. Miltei joka päivä yli +30C lämmintä. Taidettiinpa sitä tehdä kesäkuun lämpöennätyskin. Parikkalassa mitattiin 33,6 astetta joka jäi kaikkien aikojen korkeimmasta Suomessa mitatusta lämpötilasta vain 0,2 astetta. Kukat eivät oikein tainneet pitää niin kovasta helteestä, koska iso osa rähjääntyi aika nopeasti. Lisäksi ne olivat aivan nuutuneen oloisia koko ajan.

22.6.2021 ylin lämpötila 34C.

Noh, eihän tässä mitään probleemaa olisi tarvinnut olla, mutta en minäkään jaksanut huoltaa kukkia sellaisella kelillä, saati sitten, että äitini olisi jaksanut. Kukkapenkit olivat täynnä vuohenputkea. Kiva ottaa kuvia. Estetiikka oli kaukana! Sen lisäksi toimintaa haittasi suuret määrät mäkäräisiä. Niitä on ollut tänä kesänä todella paljon.

Olen aikoinani kasvattanut siemenestä joitain kukkasia ja tässä on punapäivänkakkara. Tämä viihtyy oikein hyvin aurinkoisellakin paikalla. Kukat voi kerätä maljakkoon ja uutta pukkaa tilalle. Kätevää!

17.6.2021 Punapäivänkakkarat

Siperiankurjenmiekat kukkivat tänä vuonna todella runsain mitoin, mutta kukinto kesti aika lyhyen ajan hyvännäköisenä. Tämä saattaisi pitää enemmän varjoisammasta kasvupaikasta. Vanhempieni pihalta kaatui vuosi sitten kovassa tuulessa yksi puu, joka varjosti kukkapenkkiä jonkin verran koko aamupäivän ja osan iltapäivästä. Nyt ”puun puolelta” ei ole minkäänlaista varjostusta, vaan aurinko pääsee porottamaan kukkapenkkiin heti aamusta (aamuyöstä) alkaen, jos on porottaakseen.

17.6.2021 Siperiankurjenmiekat

Ja mitäpä se kesä olisikaan ilman pioneja! Kukkapenkin kulmaukseen laitettu pioni laajenee vuosi vuodelta aina vain suuremmaksi. Tänä vuonna ehdin sentään tukea sen, ettei se kaadu tuulessa. En tiedä tämän pionin lajiketta koska sen osti äitini vuosia sitten. (Vanha artikkeli kukkapenkin perustamisesta 2015)

Pionin kauniit ja tuoksuvat kukat

Puutarhailuun kuuluu myös maltti, koska kukat eivät yleensä koskaan kasva juuri niin kuin on suunniteltu. Tässä hyvä esimerkki maltista. Olin siirtänyt vuosia sitten idänunikon kukkapenkkiin, ja tiesin, ettei se tule olemaan helppoa. Muutaman vuoden se ehti tehdä pelkkää aluslehteä ennen kuin vuosi sitten se nosti ensimmäisen kukkavarren ylös! Siis, se oli ”horroksessa” monta vuotta ennen kuin alkoi kukkia. Saattaa olla, että kun nyt vihdoinkin siltä kaatui ”varjo”, niin se saa tarpeeksi valoa kasvaakseen. Joka tapauksessa tänä vuonna kukkia oli useita, kun vuosi sitten niitä oli vain yksi.

Pionin vieressä kasvaa punainen idänunikko.

Koska kukkapenkistä tuli nyt aurinkoinen kasvupaikka, minun täytyy siirtää siitä joitain kukkia pois. Se on sitten syksyn hommia ja minulla on aikaa miettiä mitä tälle teen. Löysin myös hyvän artikkelin pioneista ja niiden kasvatuksesta. (https://pioni.fi)

Etupihalla kukki toinen pioni, Sarah Bernhardt. Tämä on ollut kaiteen vierustalla jo ennen kuin vanhempani ostivat tämän talon vuonna 1995. Tässä pionissa on todella huumaavan ihana tuoksu ja kukat ovat jättimäisiä.

Etupihan pionin kanssa samassa kukkapenkissä kaiteen laidalla kasvaa jonkunmoinen läjä mehikasveja. Olen myös istuttanut samaan rykelmään jonkin ruusun, joka ei ilmeisesti ollutkaan se ruusu mikä sen piti olla. Kaivan sen ylös. Se ei ole hyvä ollenkaan. Teen sitten koko kukkapenkistä mehikasveille kivikkopuutarhan. Pionin voisi myös yrittää jakaa useampaan osaan. En tiedä uskallanko! Kasvupaikka on ollut hieman ryteikkö, koska kissat käyvät aina toisinaan tätä kuopimassa. En tiedä, onko se meikäläisten oma pikku Kiksu, vai naapurin kissa. Joka tapauksessa olen saanut heittää siitä parit juurakot japaninjaloangervoa pois kun ne on ”kaivettu ylös” maasta.

Takaisin takapihalle… Pienemmän kukkapenkin reunassa on kasvanut pari vuotta ukonkello, joka minun piti siirtää keväällä isoon kukkapenkkiin kasvamaan, mutta en ehtinyt. Se kasvoi niin nopeasti korkeaksi, että en kehdannut enää siirtää sitä ettei sen kukinto häiriinny. En myöskään kerennyt tukemaan sitä ennen tuulisia kelejä, niin taas niistä lakosi jokin kukkavarsi maahan. Yritän muistaa nyt käydä napsimassa siitä siemenkodat pois kun se on jo kukkinut. Ei sitten leviä miten sattuu. Jos joku haluaa tästä siemeniä niin laita ihmeessä minulle viestiä!

Ukonkellossa on kauniit siniset kellomaiset kukat.

Pienempi kukkapenkki näytti 28.6.2021 tältä:

Kukkapenkissä kukat sikin sokin
Kuva: 28.6.2021

Olen nyttemmin napsinut kaikki vuohenjuuret hitolleen kukkapenkeistä mutta en ole saanut otettua oikein kuvia mistään. Lämpimät kelit alkoivat taas ja pitäisi vain jaksaa vielä lähteä tekemään jotain pientä vanhempieni pihalle. Keskellä päivää kuvat menevät ihan hirveän näköisiksi kun aurinko paistaa täydellä teholla. Keisarinkruunutkin näyttävät tällä hetkellä ihan ränsistyneiltä. Ne ovat kukkineet jo!

Tarha-alpi
Kuva: 3.7.2021 noin kello 18.30

Kukkapenkin reunasta on kaivettava kivireunus pois koska siitä ei ole mitään muuta kuin haittaa. Ruohonleikkuu on täysin mahdotonta ja kukaan ei viitsi eikä jaksa trimmerillä vetää jokaisen nurmikonleikkuun jälkeen kukkapenkin reunuksia. Lisäksi huomasin, että kivien alle on taas alkanut pesiä muurahaisia. Yhden kiven alla oli kusiaisia ja toisen kiven alla mustia murkkuja. Kivet pois siis!

Rusopäivänliljat kukkivat tällä hetkellä. Sain onneksi nyhdettyä vuohenputket liljapuskasta pois ennen kukintaa, niin kukat näyttävät hieman kauniimmilta. Saisikohan liljan kukinnon näyttämään paremmalta pidempään jos sitä pikkasen lannoittaisi?

Rusopäivänlilja
Kuva: 3.7.2021

Talon reunustalla on myös istutuksia ja yksi mätäs niistä on keltaisia päivänliljoja. Ne sopivat hyvin varjoisaan paikkaan ja loistavat siellä oikein kauniisti. En nyt tarkalleen muista oliko näitä pihalla aikaisemmin, vai olenko istuttanut jonkun pienen mättään jossain vaiheessa. Juurakon voisi jakaa syksyllä ja laittaa kasvamaan talon reunukselle muuallekin.

Kuva: 20.6.2021

Tämä kukka jaksaa yllättää minut aina! Olen monesti luullut, että se on hävinnyt kukkapenkistä, mutta aina se vain kesän myötä tupsahtaa esiin jostain. Sitä kasvaa jopa rusopäivänliljan juurella. Eli, leviää myös siementämällä. Haluaisin, että tämä viihtyy kukkapenkissä kun on niin sanottu vanhan ajan perenna. Palavarakkaus.

Kuunliljat kukkivat pian. Nämä ovat täsmälleen oikealla kasvupaikalla. Aamuaurinko tavoittaa kasvuston mutta sen jälkeen loppupäivä on varjoisaa. Mättäät olivat pari vuotta sitten vielä hyvin pienet, mutta tänä päivänä ne ovat ihan kivan kokoisia jo. Tässä mättään yhteydessä pitäisi kyllä kasvaa vielä raidallislehtinenkin kuunlilja… mihiköhän se on kadollut?

Kotkansiipisaniaisilla on samanlainen kasvuympäristö kuin kuunliljoillakin.

Nauhukset alkavat myös nostaa kukkavarsia.

Eiköhän tässä ollut jo tilannnekatsausta kerrakseen. Tuli esiteltyä miltei kaikki kukat äidin pihalta. Toki lisää vielä olisi, mutta kaikki eivät ole vielä esittelykelpoisessa kunnossa tai osa ehtivät jo kukkia, eikä minulla ole niistä esittelykelpoisia kuvia.

Äidin pihan kukat Read More »

Scroll to Top