Kasviasiat hoidossa

Olen aktivoinut itseni ja laittanut kasviasiat vireille. Meille on nyt tiedossa niin kauniita kelejä, että se saa vähemmästäkin innostumaan ja laittamaan paikkoja kuntoon ja järjestelemään tavaroita paikoilleen. Sehän sopii minulle! Kunhan ei vaan tällä kertaa karkaisi hommat lapasesta, niin kuin on joskus ollut tapana.
(Artikkelissa ei ole maksettua sisältöä)

Suunnitelmat kasvien suhteen

Kaikkihan lähtee aina siitä liikkeelle, että asiat suunnitellaan kunnolla. Sitä en osaa sanoa omalta kohdaltani, ovatko suunnitelmani kunnollisia, mutta yritetään kovasti. Käytän mielelläni kaiken maailman muistilappuja apuna. Ja mikäpäs nyt onkaan sitten mukavampaa kuin käyttää tietokoneen järjestelmästä löytyviä muistilappuja, joita voi ripotella pöytien sijasta pitkin tietokonenäytön ruutua! Kun asia on käsitelty, sen voi poistaa muistiinpanoista eikä paperinpalat jää lojumaan pöydille tai tipu lattialle.

Kasvien siemenet

Kävin eräs ilta läpi siemenet, joita olen vuosien aikoina säästänyt. Tietystikään niistä ei välttämättä kaikki ole enää käyttökelpoisia, mutta voihan sitä toisaalta kokeilla, mitä niistä tulee. Olin aika yllättynyt, kuinka vähän niitä loppujen lopuksi olikaan. Joskus niitä on nimittäin ollut parikin kenkälaatikollista. ( Viherpiiperösunnuntai – artikkeli vuodelta 2014)

Delphinium cultorum, eli ritarinkannus, on upea kasvi!

Haluaisin erityisesti kokeilla kasvattaa ritarinkannuksia, koska ne vaan on niin komeita! Äidin kukkapenkissä on tällä hetkellä muutama kitukasvuinen ritarinkannus, jotka täytyy yrittää pelastaa rikkaruohoasterien joukosta. Olen aikoinaan kasvattanut nekin siemenistä ja ne aloittivat kukkimisen kolmantena vuotena istuttamisesta. Siirsin ne kaverin pihalta äidin kukkapenkkiin talomyynnin yhteydessä. Eli, jos vielä onnistuisi kasvattamaan ritarinkannuksia, niin niitä olisi kahta erilaista tarjolla: Giant White With Black Bee ja sininen ritarinkannus. Jos haluat sinisen ritarikannuksen siemeniä kokeiluun, ota yhteyttä. Voin postittaa niitä. En nyt muista tarkalleen, onko ne kylmäkäsitelty, mutta luulisin niin.

Ensimmäiset hyötykasvit itämään 11.3.

Tietysti olen haalinut itselleni myös hyötykasvien siemeniä ja aion laittaa ainakin niitä kasvamaan. Olen pistänyt merkille, että siemenet ilmestyvät kauppoihin toisinaan vähän liian myöhään joidenkin kasvien kohdalta. Esimerkiksi paprikat ja chilit pitäisi laittaa itämään jo tammikuussa. Niitä ei vaan ole saatavilla tammikuussa mistään, jollei sitten tilaa niitä nettikaupoista. En haluaisi mitenkään älyttömästi käyttää moiseen rahaa. Kasvattelin vuonna 2020 paprikat ja chilit kaupasta ostetuista hedelmistä ja niistä tuli ihan hyviä. Vedin asian toki pienellä riskillä, koska kaupasta ostetuista ei voi tietää mitä lajiketta ne ovat, ja ovatko siemenet samaa lajiketta mitä itse hedelmä on.

Näissä kasvatusasioissa kannattaakin aina ”mennä asioiden edelle”, ja miettiä jo seuraavan vuoden kasvatteluja. Näin voi varmistaa siementen saatavuuden, kun ostaa seuraavan vuoden siemenet jo edellisenä keväänä. Ei ne piloille mene kun ne säilytetään oikein!

Chileistä laitoin itämään Cayenne Long Slim -lajikkeen. En ole koskaan sitä maistanut niin saa nähdä mitä siitä tulee. Saattaa olla, että laitan vielä joitain erikoisempia chilejä, mitä minulla on tuolla odottelemassa kylvämistä.

Laitoin siemenet itämään 11.3. poikkeuksellisesti suoraan taimiruukkuihin. Yleensä olen laittanut ne rasioihin, mutta tällä kertaa ajattelin tehdä toisin. Niitä on varmasti helpompi ”hallita” kuin että ne olisi samassa suuressa rasiassa. Taimet kasvavat kuitenkin eri tahtia, ja yksittäisissä ruukuissa niitä on helpompi liikutella. Laitoin yhteen purkkiin siemeniä useamman kappaleen ja poistan sitten koulinnan yhteydessä heikoimmat taimet ja jätän vahvimmat. Katsokaa kuinka vähän niitä on! Noh, mietin mitä ylimääräisille taimille on tehtävissä kun koulinnan aika koittaa, jos niitä ylipäätään on itänyt.

Olen erittäin tyytyväinen ostamiini Nelson Gardenin taimiruukkuihin! Ne vaikuttavat tarpeeksi jämäköiltä, ja uskon niiden kestävän uusiokäyttöä. Joskus aikoinaan taimiruukut sai liipasta roskiin yhden käytön jälkeen, joka sotii omaa ajattelumaailmaani vastaan aika lailla. Nyt taimiruukut on tehty kestämään useamman käyttökerran, joka on todella hyvä asia. Jollen väärin muista, ostin omani K-Raudasta. Kuituruukkuja käytän kurkkukasvien idättämisessä, koska niitä ei koulita ja taimet ovat hauraita istutusvaiheessa. Ruukku maatuu kasvupaikalle omia aikojaan sitten. Kurkku itää myös nopeasti ja se kasvaa istutusvaiheeseen nopeasti. Tomaattien esikasvatus on huomattavasti pidempi kuin kurkulla ja sen takia ne on parempi esikasvattaa muovisessa ruukussa. Kuitu-/paperimassaruukku lähtee maatumaan nopeasti ja voi homehtua runsaasta kastelusta.

Kuituruukku vasemmalla, muoviruukku oikealla. Taimikasvatukseen tarkoitetut ruukut.

Tein tänä vuonna kasvien merkkaustikut maitotölkeistä. Leikkasin yhdestä maitotölkistä seinämän, jonka leikkasin kahtia, jonka taas leikkasin kahtia, ja niin edelleen. Leikkasin päät ”teräviksi” että merkit on helpompi sujauttaa ruukkuun. Ei niitä tietenkään voi keskelle multaa tunkea, mutta ne menivät oikein nätisti seinämää pitkin ruukkuun. Textmark-tussilla kirjoitettu teksti kestää myös kiinni maitotölkin pinnalla, koska pinnan täytyy kestää kastumista. Nämä kestävät sen aikaa mitä on tarvis, tai ainakin uudet saa värkättyä helposti ja edullisesti.

Kasvien merkkaustikut maitotölkistä.

Olen säästänyt kuluvan vuoden aikana joitakin kappaleita kilon jauheliharasioita, joista saan nyt kätevästi minikasvihuoneet. Taimiruukkuja niihin tosin menee vain kuusi kappaletta, mutta ei se mitään. On minulla pienempiäkin jauhelihalaatikoita, johon ruukkuja mahtuu neljä. Niitä voi käyttää myös siinä vaiheessa kun taimet on koulittu suurempiin ruukkuihin. Nämä ovat nyt näissä itämässä – onpahan vähemmän siirreltävää.

DIY – minikasvihuoneet

Että tällaista tällä kertaa! Pitänee siirtyä päiväaskareiden pariin, eli kasvien hoitoon. Olen myös tehnyt paljon huonekasvien hoitotoimenpiteitä kuluvan viikon aikana, mutta niistä toisella kertaa sitten. Loppukevennykseksi haluan laittaa kuva-arkistoista löytämäni ihanan kuvan Uuno-kissastani, joka oli ihan pikkunen kissanpentu vielä vuonna 2002, jolloin tämä kuva on otettu

Muistathan tykätä Facebook-sivustani, niin saat sitä kautta aina ilmoituksen, kun olen kirjoittanut blogiini 🙂

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top