Päiväkirjaa

Jotenkin ajattelin, että tänä syksynä saisin nauttia kauniista keleistä, mutta olen syystä tai toisesta nyhjännyt vain kotona. Minuun on taas iskenyt neuloosi, eikä se meinaa hellittää mitenkään! Keskeneräisiä projekteja taas kertyy. Ehdin kuitenkin värjöttelemään yhden päivän kaupungilla ruskan seassa, ja laitankin siitä nyt kuvia tänne. Kännykällä otettuja – pahoittelen. Kerroinkin edellisessä artikkelissa, että kävin katselemassa kaupunkipuroa. Nämä kuvat ovat samalta reissulta mutta eri paikoista. Olikin hyvä idea käydä juuri silloin kuvia ottamassa, koska viikko tämän jälkeen, puista on tippunut miltei kaikki lehdet pois!

Ruskan aika oli Imatralla todella lyhyt. Oikein ottaa kaaliin! Noh, siihen kun ei voi itse vaikuttaa mitenkään, tai ainakin luulisin niin. Ilmastonmuutos tosin varmasti vaikuttaa asiaan ja siinä mielessä epäsuorasti itsekin voisin asiaan vaikuttaa… nyt meni taas liian syvälle uomaan, mutta jatketaan kauniin Imatran parissa.

Imatralla on omenapuisto, joka on nimensä mukaan täynnä omenapuita. Puistoon on istutettu tiettyinä vuosina syntyneille oma omenapuu. Kummipoikani puu on myös tässä puistossa. Puisto sijaitsee Vuoksen varrella Sienimäen ja Mansikkalan ratasillan välissä.

Vuoksen rantaa pitkin kulkee upea kulkureitti, joka kulkee omenapuiston läpi. Siitä pääsee kulkemaan vaikkapa polkupyörällä, ainakin syksyllä vielä. Talvella kulkureittiä ei huolleta (kylttien mukaan), enkä oikeastaan edes tiedä millaisessa kunnossa sitä pidetään. Kesällä ja syksyllä reitti on todella kaunis ja suosittelen siihen tutustumista! Reitti kulkee koko Vuoksen ympäri aina Imatrankoskelta Tainionkoskelle.

Puistosta pääsee myös rantaan mattolaiturille. Olen monta kertaa pessyt auton tällä paikalla, kun olin nuori. Nykyään siinä ei saa pestä autoa, eikä taida sen koommin saada laiturilla pestä mattojakaan. Näytti vähän siltä, että laituria saivat käyttää enää paikalliset sorsat, joita oli muutama kappale lorvailemassa penkkien alla.

Ihana näkymä avautuu Tainionkosken suuntaan ja Vuoksen varren puut olivat todella kauniissa syksyväreissä!

Mansikkakosken ratasilta on aivan tässä vieressä. Se on mielestäni todella upea silta, ja olenkin kuvaillut sitä aikojen saatossa vaikka kuinka paljon. Silta on visuaalisesti erittäin tärkeä imatralaisille, ja meitä hieman täällä ”raivostuttikin”, kun tämän upean sillan viereen päätettiin rakentaa toinen silta junia varten. Uusi silta peitti näkymän vanhaan siltaan Tainionkosken puolelta kokonaan.

Jatkoin matkaa Imatrankoskelle päin. Kun olin kävellyt kaupunkipuron laitamilla, pysähdyin vielä hetkeksi ihastalemaan syksyn värejä voimalaitoksen sillalle. Maisemat muuttuvat toisinaan aika radikaalisti. Oikealla puolella on puistoalue, jonka laitamilla on ollut tammia, jollen väärin muista. Niissä ruska on ollut jotenkin erityisen kaunis joka vuosi. Nyt väritys oli jotenkin pliisu kun alueelta on kaadettu tai karsittu paljon puita.

Ja sitten kotiin päin… oli pakko pysähtyä matkan varrella linja-autopysäkille nappaamaan yksi kuva. Kadunvarsi oli juurikin näin värikäs useamman kilometrin matkalta!

Pysähdyin hakemaan lämmikettä viileneviin syksyiltoihin paikallisen marketin ”märästä päästä”!

Vielä oli ihan pakko lähteä sähkövehkeellä ajelemaan ja ottamaan pari kuvaa. Syksy oli nyt todellakin kauneimmillaan.

Syksy on ainakin itselleni sellaista aikaa, että tulee fiilisteltyä kaikenlaisia asioita. Olen syksyn lapsi. Tästä on jo kolme vuotta aikaa kun olen kulkenut tästä samaisesta kohdasta samanlaisissa merkeissä rakkaan koirani, Foxyn, kanssa. Se tuntuu edelleenkin kuin se olisi ollut eilen. Kuljimme Foxyn kanssa tästä miltei joka päivä.

Taisin jossain vaiheessa mainita, että lopetan nämä Foxyn muistelot, mutta eihän siitä taida tulla yhtään mitään! Hän oli niin suuri osa elämääni eläessään, että nyt on jäljellä jättimäinen nippu ihania muistoja tuosta karvakuonosta, ja todella paljon kuviakin. En ole julkaissut lähellekään kaikkia kuvia, eikä niitä voi edes julkaista kun niitä on saletisti tuhansia. Ehkäpä laittelen niitä sitten tänne artikkeleihin ”muistoina” silloin tällöin, jos ne jotenkin liittyvät asiaan.

Foxy oli sellainen ihana koira, että suostui olemaan kuvissa. Tätä asiaa ei välttämättä pysty paremmin selittämään. Jos tuntee koiran niin sitten tietää saletisti mitä tarkoitan! Asia kyllä kerrottiin huokaisemalla erittäin syvään jos jostain syystä ei huvittanut olla kuvattavana. Koira osasi esittää tarpeen vaatiessa surkeimmastakin surkeimmat ilmeet. Noh, sai kyllä sitten aina kuvien jälkeen herkkujakin 🙂

Päätän tämän nyt tähän kuvaan. Kuva on otettu miltei samana ajankohtana tästä päivästä, ja olemme lenkillä Foxyn kanssa. Foxy oli aina ”syksyväreissä”