Kattovalaisin olohuoneeseen kelottuneesta puusta

/ / Sisustusprojektit / DIY / 2 kommenttia

Olin pitkään miettinyt, millainen kattovalaisin sopisi olohuoneeseeni. Tietysti minun piti saada tehdä se itse, eihän sellaista minulle sopivaa voi löytyä valmiina mistään. Pinterest tarjosi aika mielenkiintoisia vaihtoehtoja, kaupat eivät. Tosin kaupoista yleensä saa sellaisen valaisimen, joka on jo ”valmis”, jopa Ikeasta! Oma DIY-projektini on nimittäin hieman kesken, enkä tiedä valmistuuko se varsinaisesti edes koskaan. Toivottavasti. Mutta ideasta saa kuitenkin kiinni.

Jostain syystä en ollut tajunnut ottaa minkäänlaista kuvaa alkuperäisestä kattovalaisimestani, mutta löysin kuvan josta sen jotenkin näkisi. Halusin nimittäin purkaa sen, ja käyttää siitä lamput uuteen viritelmään.

Kattovalaisin ennen purkamista.

Löysin ojanpientareelta hienon kelottunen männynoksan. Meillä oli talvella 2019 niin paljon lunta, että sen kuin pauke kävi kun oksia tuli puista alas! Tiedustelin, josko saisin ottaa tienvarrelta oksan, ja sain luvan. Ei kun raahaamaan se kotiin.

Olen aikojen saatossa kerännyt kaiken maailman kepakoita, yleensä akvaariota silmällä pitäen, koska kuorittuja männynoksia voi laittaa myös akvaarioon. Niitä löytyi tällainen setti, ja tuo suurin etualalla oleva on se kelottunut karahka tienvarrelta. Muut kepit on haettu sukulaiseni metsästä tai heidän pihaltaan. Valitsin kattovalaisimeen vielä yhden pitkän haaroittuneen oksan.

Käsittelin kelottumattoman oksan mustalla Supi-saunavahalla, jotta se näyttäisi kivemmalta kelottuneen oksan kanssa. Kattovalaisimen kepit olivat sitten valmita ripustettavaksi.

Kattovalaisimen ”runko” kelopuusta.

Irrottelin vanhasta kattovalaisimesta pallukat ja mietin kuinka ne saisi riippumaan oksasta ilman että niitä roikottaisi suoraan johdoista. Niinhän ei saa tehdä! Valopalloja oli viisi.

Yksittäinen lamppu.

Valot piti kuitenekin liittää yhteen sokeripaloilla. Ainoa mahdollisuus oli yrittää keksiä jotain minkä ”päällä” nuo pallukat lepäisivät.

Kattovalaisimen johdot liitettävä sokeripalalla.

Sitten sain jostain idean, josko kokeilisi polykarbonaattilevyä tarkoitukseen. Sehän on läpinäkyvää ja saattaisi olla oikein kivan näköinen, vähän kuin lasia. Marssin paikalliseen muovialan erikoisliikkeeseen (Beranger), ja pyysin heitä leikkaamaan palat suoraan oikean kokoisiksi. Lisäksi tuttavani rakennusliikkeestä (Mannerkoti) auttoi leikkelyhommissa poraamalla levyn keskelle sopivan kokoisen reiän, johon lamppu istuisi hyvin, mutta ei valahtaisi siitä reiästä läpi. Porasin levyn kulmiin reiät, joista levyn sai riippumaan ketjulla, jonka taas sai kiinnitettyä oksaan. Lamppu lepäsi levyn päällä eikä riippunut johdosta.

kattovalaisin
Hopean väriset ketjut eivät ole kauniit. Ne pitää vaihtaa.

Kattovalaisin ei ole vielä ihan täysin valmis ja sen ”siistimiseen” kuluu tovi aikaa… tässä kuitenkin mielikuva millainen siitä on tulossa. En ole myöskään liittänyt kaikkia lamppuja virtajohtoon. Pitäisi jostain käydä hakemassa A-tikkaat, että pääsisi tuonne katonrajaan vähän lähemmäksi. Ei oikein oma pituus riitä. Oksia ei voi ottaa alas kuitenkaan koska niitä ei ole keskenään liitetty tuolla mitenkäään. Jouduin myös asettelemaan kelokepakon tiettyyn asentoon tuonne kattoon. Jos otan sen alas, se ei ole samassa asennossa enää, enkä saa johtoja piiloon. Tämä on siis se viimeistely mikä tästä vielä puuttuu.

Muuten kattovalaisin näyttää ihan hauskalta härveliltä kun sitä katselee alhaalta päin! Lisäsin siihen muutaman hehkulampunkin, josko härpäke näyttäisi myös niiden takia enemmän valaisimelta. Hehkulamppuihin ei tule virtaa ja ne ovat palaneita. Jostain syystä olin säästänyt jonkun kappaleen. En laittanut enempää kuin kolme koska pelkäsin, että kattovalaisin muistutaisi jotenkin liikaa joulukuusta. En voinut joulunakaan laittaa siihen roikkumaan kuusenkoristeita… se olisi ollu ihan mauttoman näköinen!

kattovalaisin

Mutta sellainen kattovalaisin siitä tuli tällä kertaa ja loput teen myöhemmin! Minulle jäi nimittäin keppejä jäljelle projektista sen verran, että niistä saisi tehtyä toisenkin valaisimen vaikkapa makuuhuoneeseen. Toki joutuisin ottamaan tästä valaisimesta ne kaksi lamppua, jotka eivät ole liitettynä sähköön.

Kattovalaisin olohuoneeseen kelottuneesta puusta Read More »

Kukkapenkki vaatii ehostusta

/ / Piha / Puutarha / Parveke / Kommentoi

Tänään minua odottelee vanhempieni kukkapenkki, joka vaatii melkoisesti kasvojenkohotusta. Tein siellä eilen pikaisen katselmuksen, että tiedän vähän mitä tuleman pitää. Kotimatkalla huomasin jotain mitä aikaisempina päivinä ei vielä ole näkynyt… koivu kukkii! Jotenkin ihan käsittämätöntä kuinka nopeasti koivu alkoi kukkimaan ja minun ei paljon tarvitse naamaani ulkosalla näyttää, kun olen aivan tukossa. ”Kivaa”.

Koivussa on paljon norkkoja 11.5.2021

Punapäivänkakkaran juurakot ovat näkyvillä. Näistä otan varmaankin kaksi pois. Niitä taitaa muistaakseni olla kukkapenkissä jopa viisi kappaletta, ja joka vuosi ”juurakkomätäs” aina kasvaa. Kukkapenkki ei ole järin suuri, ja sinne ei mahdu älyttömän leveästi kasvavia kukkasia. Punapäivänkakkaran kukkavarret sojottavat täysikasvuisina vähän minne sattuu ja kasvi vie aika paljonkin tilaa.

Kevätesikko kaipailisi myös jakamista useampaan osaan. Olen ”ripotellut” esikkoja ympäri pihaa eri paikkoihin kasvamaan. Ne lähtevät todella helposti leviämään. Voi olla, että otan tästäkin osan pois.

Tarha-alpi on vähän niin ja näin, että kannattaako sitä pitää kukkapenkissä. Aion kuitenkin jättää rehun tähän kasvamaan ja mahdollisesti asetella sille jonkinlaisen perennatuen. Pysyy sitten paremmin muodossaan jos tulee tuulinen keli.

Kevätpikkusydän kuuluu myös niihin puutarhan vaikeasti tapettaviin kasveihin. Se nousee joka vuosi maasta vaikka sitä kohtelisi kuinka kaltoin. Nyt saattaa kuitenkin olla, että järjestän sille uuden kasvupaikan vähän varjoisammasta kohdasta.

En tiedä miten ukonhattua tulisi hoitaa, että sitä ei vaivaisi joka vuosi kirvat! Jossain vaiheessa kesää huomaan, että ukonhattujen kukintoon on kasaantunut hillitön määrä mustia kirvoja. En tiedä mistä ne siihen tulevat, mutta niitä on paljon. Toki joskus kannattaa ”uhrata” jotain kasveja puutarhassa, jotka vetävät tuholaiset puoleensa, ettei niitä ei sitten ole muissa kukissa. Mutta en nyt millään haluaisi tätä kukkasta siihen hommaan pestata. Se on kuitenkin niin kaunis kukkiessaan.

Palavarakkaus on aivan ihana kukka! Kukkapenkin ehostus täytyy tehdä vähän myöskin sen takia, että nämä upeat perinneperennat pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Olen istuttanut kukkapenkkiin myös elokuunasteria, joka nyt valtaa alaa ihan liikaa. Minun täytyy kaivaa kaikki kukat pois ja istuttaa ne takaisin että saan asterin siitä hittoon.

Palavarakkaus. Etuvasemmalla näkyy elokuunasterin taimi.

Yksi lemppareistani on kaunis akileija. Siirsin Aatun pihalta aikoinaan aikamoisen valikoiman erilaisia akileijoja vanhempieni pihalle. Näiden juurakoista ei voi etukäteen tietää mitä niistä tulee. Ne pitäisi muistaa merkata jotenkin kun ne kukkivat. Kukkapenkki ei myöskään ole välttämättä niille sopivin kasvupaikka. Pitääkin miettiä mitä näille oikein tekisi. Kukkapenkissä on ainakin neljä eri mätästä akileijoja.

Täältä kurkistaa vuorikaunokki!

Voiko olla mitään niin ihanaa kasvia kuin idänunikko? Olen niin onnellinen, että sain tämän siirrettyä kukkapenkkiin. Sitä ei nimittäin ole kovinkaan helppo siirtää. Tulin huomanneeksi tämän aikoinaan kun niitä kasvoi Aatun pihalla. Kasvi siirtyy parhaiten kun kylvää siemenet. Vanhempieni idänunikko kukki ensimmäistä kertaa ikinä viime kesänä ja nyt mätäs näyttäisi vieläkin suuremmalta mitä se on ollut aiemmin. Ainoa pieni ”ongelma” tuossa on kun pioni kasvaa hieman liian liki. Pitänee yrittää kuitenkin siirtää unikko siitä vähän keskemmälle kukkapenkkiä.

Että sellainen ryteikkö tämä kukkapenkki tällä hetkellä on:

Kukkapenkkiä ei ole vielä siistitty.

Talon seinustalla kasvaa luonnon kauniita kukkasia, sinivuokkoja! Tämäkin mätäs kasvaa näköjään vuosi vuodelta aina suuremmaksi. Upea kukka!

Alan pikkuhiljaa valmistautumaan kukkapenkki-projektiin. Siihen tulee kulumaan aikaa ja energiaa. Eiköhän tässä ole nyt tärkeintä ensin saada siivottua kaikki roippeet talven jäljiltä pois ja sitten vasta miettiä kukkien siirtelyitä ja juurakkojen jakamisia ja sen semmoisia asioita.

Kukkapenkki vaatii ehostusta Read More »

Parveke kesäkuntoon jo ehkä tällä viikolla

/ / Piha / Puutarha / Parveke, Päiväkirjaa / 2 kommenttia

Vuosi sitten en oikein jaksanut tehdä parvekkeelle mitään, mutta tänä vuonna päätin, että parveke täytyy laittaa kuntoon! Haluan viettää siellä aikaa ja lukea vaikka kirjoja. Olen kaksi kertaa käynyt tänä vuonna parvekkeella. Sinne ei ollut mitään asiaa koska tavarat olivat siellä ihan sikin sokin.

Parveke 6.5.2021

Meillä on tänään vuoden tähän mennessä lämpimin päivä. Puhelimen sää-appi näyttää +23C, eli parvekkeella tarkenee ihan T-paidassa. Päätin siivota parveketta jos vaikka pääsisin istuskelemaan sinne jo huomenna.

Minulta jäi hirvittävä läjä multaa sisältäviä muoviämpäreitä siivoamatta viime kesän jäljiltä, koska tarkoituksena oli käyttää samoja multia istutuksissa tänäkin vuonna. En kuitenkaan laittanut mitään taimia kasvamaan, ja mullat ovat nyt vielä suurimmalti osin ”muovirukuissa”. Otin syksyllä vanhemmiltani mukaan sellaisen kasaan laiteltavan puutarhajäteastian, johon on helppo kipata kaikki mullat. Ei se kaunis ole mutta se on kätevä! Saan vietyä sillä useamman multaämpärillisen pois yhdellä kertaa. Käyn kippaamassa mullat kasvimaalle vanhempieni pihalle. Hyvää multaa se kuitenkin on.

En varsinaisesti heittänyt vielä mitään tavaraa pois, vaan järjestelin niitä vähän paremmin. Tietysti ruukkujen tyhjentämisen ansiosta joitain tavaroita sai päällekkäin ja parveke näyttää heti siistimmältä. Teen itselleni loikoilupaikan parvekkeen takaosaan, jossa olen yleensäkin aina pitänyt jonkunlaista istuin- tai makuupaikkaa. Ajattelin myös laittaa jonkun kasvin kiipeilemään parvekkeen kaiteeseen kiinnitettyyn ritilään näkösuojaksi. Kasvi estäisi parhaimmillaan myös veden satamisen parvekkeelle oleskelupaikkaani.

Yritän saada kaiken mahdollisen pois tältä ikkunan seinustalta. Siihen ei ole tulossa hirvittävää määrää koristeita tai kasveja. Jätän ainoastaan bambu-tason ikkunan eteen ja sen päälle voi toki laittaa jotakin kivaa. Saatan ostaa parvekkeelle tekokasveja niin minun ei tarvitse miettiä sitten niiden kastelua. Esimerkiksi muratti on oikein hieno.

Parvekekasvit heränneet

Istutin muistaakseni pari kesää sitten serkulta saamaani termoruukkuun virpiangervoa, joka on nyt avannut jo lehtiä vaikka kuinka paljon. Miksiköhän ihmeessä en ole kirjoittanut tästä asiasta aiemmin blogiini? Tämähän on ihan loistava idea laittaa pensas parvekkeelle, eikä tätä saa tapettua varmasti mitenkään. Se on talvehtinut tuossa ruukussa ainakin pari talvea. Ruukku on ollut parvekekaiteen vieressä ihan, että siihen sataa tarvittaessa vettä ja myös lunta. Jos ruukku käy liian pieneksi pensaalle, pensaan voi käydä istuttamassa pihalle johonkin ja käyn sitten hakemassa uuden vanhempieni pihalta, josta tämäkin on alkujaan otettu.

Kasasin vuosi sitten uuden puulaatikon kotkansiipisaniaisia varten, ja taas kerran nämä ihanat vaikeasti tapettavat kasvit ovat osoittaneet sinnikkyytensä! Jokaisesta laatikosta kasvaa tänäkin vuonna kotkansiipisaniaisia. Tämä laatikko on toistaiseksi vielä väärässä paikassa siltä osin, että haluan laskea sitä hieman matalammelle mitä se nyt on, ettei saniaiset kärvenny auringonpaahteessa. Ne eivät nimittäin älyttömästi pidä paahteesta.

Siivosin parvekkeen takanurkkauksen ja sain aseteltua pitkän saniaislaatikon paikoilleen. Olipas se painava! Minullahan saattaisi muutekseen olla tuohon lattialle matto häkkivarastossa, joka kestäisi säätä. Pitääkin tarkistaa asia.

Saniaiset kasvavat parvekkeella jo hyvää vauhtia.

Tässä olisikin sitten se seuraava projekti jossa tulee taatusti vuodatettua hikeä ja kyyneleitä. Nimittäin edesmenneen koirani, Foxyn, uimapalju on parvekkeellani. Äitini ei halunnut siitä pihalleen vesiaihetta, niin toin sen parvekkeelleni. Aion tehdä siitä siis vesiaiheen. Minulla on jo sitä varten haettuna pino käytettyjä tiiliä, joilla aion peittää paljun reunat. Teen varmasti step by step-kuvasarjan kuinka tämä vesiaihe muodostuu. En ole ihan sitä vielä suunnitellut loppuun. Alkaisi olla jo aika suunnitella, mutta ensin siivoan parvekkeelta kaiken ylimääräisen pois tilaa viemästä.

Laitan paljun parvekkeen etuosaan jotta voin katsella sitä sitten istumapaikaltani. Sen halkaisija on kuitenkin niin suuri, että en voi sijoittaa sitä oikein mihinkään muualle, kuin tuohon kulmaukseen. Saan kuitenkin vielä avattua ovea tarpeeksi, vaikka palju on juuri sen kohdalla. Paljusta sitten lisää myöhemmin, nyt on aika mennä nauttimaan kesäisestä säästä!

Parveke kesäkuntoon jo ehkä tällä viikolla Read More »

Huhtikuu vaihtui toukokuuksi

/ / Päiväkirjaa, Ruoka & Food, Viherpiiperö / Luonto / Kommentoi

Tästä onkin tovi aikaa kun viimeeksi kirjoittelin tänne ja huhtikuu on ehtinytkin jo vaihtua toukokuuksi. Pieniä muistoja vielä huhtikuulta…

Lintubongailu hieman jäi huhtikuun lopulla kun suurin osa linnuista lähti Immalanjärveltä jäiden sulamisen myötä kauemmas keskelle järveä. Viimeisimmän kerran kun kävin lintutornilla, tirpoista ei ollut tietoakaan, tai ne todellakin olivat niin kaukana ettei niistä pystynyt ottamaan omalla kalustolla kuvia. Onneksi satuin katsomaan lintutornin vieressä olevaan vesiryteikköön. Kun ihmiset hävisivät paikan päältä hääräilemästä, esiin tuli uskomaton määrä sammakoita!

Alkoi kuulua kurnutusta ja yht’äkkiä silmät tarkentuivat useisiin sammakoihin jotka kävivät siinä tekemässä temppujaan. Kun vielä enemmän siristi silmiä ja yritti tarkentaa näköään niin vedestä alkoi erottua myös sammakonkutua. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa, ja sainkin kulutettua aikaani tämän luonnontapahtuman äärellä ainakin tunnin! Nämä ovat kuulemma niitä ”tavallisia sammakoita”, eräs mies kertoi minulle. Kyseessä siis on ruskosammakko.

Lisää sammakkokuvia voi käydä katosmassa kuvagalleriastani.

Ajelin paikalliseen eläinkauppaan hakemaan akvaariofisuilleni ruokaa ja oli ihan pakko pysähtyä matkan varrella nappasemaan kännykällä yksi foto. Nämä leskenlehdet näkyivät monen kymmenen metrin päähän autotielle! Uskomaton kukkameri. Tuli heti todella keväinen fiilis 🙂 En ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota milloinka leskenlehtiä alkaa ilmestymään. Noh, niitä ilmestyy huhtikuun lopussa tai jopa huhtikuun puolessa välissä, ainakin täällä meillä Kaakkois-Suomessa.

Kevättä oli sen verran rinnassa että oli lähdettävä sähköpotkulaudalla käymään paikallisessa ja pysähdyin matkan varrella ottamaan pari valokuvaa kännykällä mielestäni aika huiman näköisistä pilvirykelmistä. Laitoin kuvat veljelleni, joka tietää säätiloista aika paljon, ja hän suorastaan riemastui nähdessään nämä! Oli kuulemma arvokasta dataa meteorologian kannalta koska Itä-Suomessa oli ollut juuri kyseisenä päivänä ukkonen. Olin siis tietämättäni kuvannut myrskyn reunuspilviä meidän suunnalta. Hyvä kun kuvasin! Kannattaa joskus luottaa vaistoihinsa.

Hyllypilvi 23.4.2021

Ei ilmeisesti ole kovinkaan yleistä että huhtikuussa ukkostaa. Tulipahan tämäkin siis todistettua, vaikka täällä omalla paikkakunnalla ei ukkostanutkaan.

Sitten sainkin monta päivää kulutettua käsityöprojektiin. Halusin tehdä tuttavalleni 50-vuotislahjaksi virkatut tohvelit. Etsin sopivaa ohjetta mitä ei meinannut mitenkään löytyä. Virkkasin, purin, virkkasin, purin… Päädyin soveltamaan erästä ohjetta minkä löysin Tuubista ja Ristiin rastiin -blogista. Sovelsin siis näitäkin, mutta idean sain juurikin tuosta kyseisestä blogista. Koska en ole niin älyttömän taitava näissä virkkailu- tai neulomisprojekteissa, minulle pitää antaa selkeät ohjeet kuinka asiat tehdään. Tässä blogissa niitä ei ollut, enkä osannut ”lukea” kuvista ”kaavaa”, joten minun piti soveltaa. Kivat tossut tuli kuitenkin ja tuttavani oli oikein tyytyväinen!

Sain kuin sainkin tehtyä hippitohvelit valmiiksi hänelle syntymäpäiväksi ja seuraavaksi olikin tiedossa kukkakimpun hankkiminen. Menin tietysti paikalliseen kukkakauppaan — KukkaSaimaa. Kävin edellisenä päivänä tiedustelemassa josko voisin tuoda kimppuun mukaan omasta peikonlehdestä leikatun lehden, ja sehän kävi heille oikein hyvin. Odottelin kun floristi teki kimpun ja samalla nappasin pari fotoa kännykällä. Tämä on siis se paikka jossa voisi istua päivät pitkät mieleisessä ympäristössä!

Kukkakimpusta tuli mielestäni oikein ihana. Siinä on siis auringonkukka, leinikkejä, jotain pallo-ohdakeita, peikonlehden lehti ja jokin rikkaruoho. En muista tuon rikkaruohon nimeä, mutta sitä löytyy pihoiltakin esimerkiksi kasvimaalta. Se sopii todella hyvin tällaiseen tarkoitukseen. Taitaa siinä olla myös hopeapajua ja joku muu oksanpätkä. Kimppu pääsi ”paraatipaikalle” tuttavani asunnossa. Hän voisi katsella sitä heti aamusta kun syö aampupalaa. Olen erittäin otettu hänen kommentistaan!

Tuttavani on erittäin taitava laittamaan ruokaa ja leipomaan kaikkea herkullista. Tällä kertaa hän oli tehnyt kinkkupiirakan, lohipiirakan, Pätkis-kakun ja Fazerina-kakun. Pyydän ohjeen jossain vaiheessa näille erittäin herkullisille tarjoiltaville ja teen ne myös itse. Saatte sitten ohjeen!

Oma suosikkini näistä kahdesta makeasta kakusta oli Pätkis-kakku. Se oli kertakaikkiaan niin herkullista että melkein ällötti! Ehdottomasti jatkoon ja nopeasti… ehkäpä jo äidille sellaisen tekisi? Vähän pienempi versio vain kun on vain kolme syöjää. Hmmm….

Ilta vaihtui yöksi ja oli pian aika lähteä kotiin nukkumaan. Olimmehan istuneet iltaa jo tovin. Tuttavani ei pitänyt mitään ihmeellisen suuria juhlia. Olimme illan kahdestaan. Tilanne olisi ollut varmasti toinen jos meitä ei vaivaisi tämä inhottava COVID-19 -virus! Perhana sentään. Tilanne on todella masentava ja epäreilu. Pitää vain yrittää olla jotenkin ”sinut” asian kanssa. Siksi ehkäpä kirjoittelen näitä blogejakin kun se hieman helpottaa olotilaa toisinaan. Kaikki kirjoitukset kun eivät suinkaan ole syntyneet silkasta ilosta — aina.

Tuttavan parvekkeelta oli hieno näkymä kaakkoon ja tottakai 28.4.2021 oli vieläpä täysikuu!

Parin päivän päästä olikin vappu, jota en yleensä sen kummemmin juhli. Olen kuitenkin luvannut äidilleni ”käyttää joka vappuna lakkia ajelulla” ja siispä suuntasin lakkini kanssa paikalliseen oluelle. Tähän on hyvä päättää huhtikuun kuulumiset ja aloittaa kevään odotus ehkäpä jo kesän odotus? Sääennusteet näyttävät siltä, että äitienpäivän jälkeen lämpenisi kelit. Lämpimiä kelejä odotelessa. Cheers!

Huhtikuu vaihtui toukokuuksi Read More »

Kanadanhanhia Immalanjärvellä

/ / Viherpiiperö / Luonto, Imatra, Valokuvaus / Video / Kommentoi

Kanadanhanhia ei voi kerta kaikkiaan olla huomaamatta, jos sattuu kohdalle. Ne ovat nimittäin aika suurikokoisia. En ole toistaiseksi päässyt vertailemaan valkoposkihanhea ja kanadanhanhea keskenään vierekkäin, koska valkoposkihanhia ei ole ollut samaan aikaan Immalanjärvellä. Tai ainakaan ei ole sattunut omalle kohdalle. Täytyy yrittää kytätä niitä vielä jossain vaiheessa, josko saisi napattua yhteiskuvan niistä.

Kanadanhanhi on todella vaikuttavan näköinen lintu! Nämä olivat ruokailemassa rannalla kun kävin katselemassa etukäteen kuvauspaikkoja. Ne olivat sen verran kesyjä että eivät lähteneet pois kun menin paikalle. Tosin kävelin rauhallisesti ja olin hyvän matkan päässä niistä.

Kanadanhanki levittelee siipiään

Jätin muuten laittamatta edellisiin artikkeleihini yhden suht tarkan kuvan, jonka sain napsastua kandanhanhesta, kun se oli lähellä rantaa. Itse olin tosin lintutornissa niin kuva on otettu hieman yläviistosta.

Koska kanadanhanhi oli todella lähellä rantaa jossa ihmiset kävivät sitä katselemassa, se tarkkaili minunkin liikkeitä jatkuvasti. Saattaa olla, että kameran linssi herätti jonkinlaista epäröintiä. Se vahti puolisoaan tämän syödessä veden alta jotain rannan tuntumassa.

Kanadanhanhi ”kellahtaa” puoliksi veden alle kun se etsii ruokaa. Siksi tällaisia kuvia oli helppo saada, missä näkyy pelkästään hanhen perssulat. Nämä hanhet eivät olleet ihan rannan tuntumassa, vaan hieman kauempana. Siksi varmaankin uskaltautuivat molemmat yhtä aikaa veden alle.

Kanadanhanhi etsii veden alta ruokaa

Kun menin lintutornille, kanadanhanhia seisoskeli pakenevan jään reunalla kuin ne olisi aseteltu sinne. Kaikki näyttivät parasta puoltaan!

Olin hieman yllättynyt kun kaikki tirpat tulivat keskenään toimeen. Tarkoitan eri lajien edustajia. Toki joku kanadanhanhi isotteli toiselle jos tämä yritti tulla liian liki omaa reviiriä. Mutta näinkin pienelle sula-alueelle mahtui hyvin sekä laulujoutsenia että kanadanhanhia.

Olen alunperin alkanut kirjoittamaan tätä artikkelia 17.4. joten tässä vaiheessa kun artikkeli julkaistaan, on aikaa kulunut jo useampi viikko. Immalanjärvessä ei enää ole siis jäitä! Jäiden lähdettyä en ole sen koommin käynyt lintutornillakaan. Pitäisi lähteä käymään, nyt kun on kiikaritkin hankittuna. Seuraaviksi päiviksi on ennustettu karseaa keliä — vesisadetta ja tuulta. En siis välttämättä mene rantaan, tai sitten pitää kaivaa jostain sadeasu.

Linnuista voi käydä katsomassa kuvia kuvagalleriastani:

Kanadanhanhia Immalanjärvellä Read More »

Scroll to Top