Tomaatti – HYDRO osa 2

Tällä hetkellä vesiviljelyssä oleva kirsikkatomaatti on karannut aivan käsistä. Siirsin sen jokin aika sitten keittiön seinustalta olohuoneeseen suuren ikkunan ääreen. Tottakai sillä on myös lisävalo viriteltynä, se suurehkotehoinen LED-valaisin. Tomaatin runko on tällä hetkellä aivan täynnä kukkaterttuja. En tiedä tuleeko kaikista hedelmää, mutta ainakin niistä tulee, joista ”irtoaa” siitepölyä kun niitä vähän tapauttelee sormella.

Kuva: 30.10.2022

Saisin olla joka päivä ottamassa tuosta kuvaa kun se kasvaa kauhealla tahdilla. Tarvitsen kohta jonkun avuksi, että saan sen setvittyä. Olen yrittänyt ottaa siitä varkaat pois, koska niitä nyt ei mielestäni tarvitse tuottamaan enempää satoa. Tämä ”Supersweet” on lisäksi runkotomaatti, eli se kasvaa aika korkeaksi. Tarkoittaen tässä kohtaa sitä, että minun täytyy laitaa se jotenkin kasvamaan vaikka rullalle kun katto tulee muutoin nopeasti vastaan. Katon korkeus on 260cm, eli ei mikään älytön. Vaihtoehtona olisi katkaista latva, mutta en löydä sitä enää tuon kaiken lehtikasvuston keskeltä, jollei joku auta minua setvimisessä. Kuitenkin runko katkeaa omassa käsittelyssä.

Olen tehnyt tämän kanssa nyt niin paljon asioita, että niitä alkaa olla vaikeaa jo purkaa tänne, niin perustelen joitain juttuja sitten sieltä täältä kun asiat etenevät. Edellinen asiaan liittyvä artikkeli käsitteli hydrokokeilun aloittamista. Nämä kaikki kirjoittamani asiat täällä ovat siis kokeiluja. En ole ammattilainen missään tapauksessa mitä täällä esitetään asiaan liittyen. Olen vain tiedonjanoinen ja utelias! (Ja ehkä vähän kahelikin)

Tomaatin taimi

Yksi todella tärkeä asia vesiviljelyn kannalta on se, että taimi on esikasvatettu myös vesiviljelyssä. Mullassa kasvatettu taimi ei oikein lähde vesiviljelyssä kasvamaan, ja multaa ei saa juurien ympäriltä pois helposti rikkomatta hentoja juuria. Tämä pätee myös toisinpäin; vesiviljelyssä kasvatettu taimi ei lähde oikein kasvamaan kun sen taimen tökkää multaan (huom: huonekasvit). Joku minua viisaampi voi varmasti selventää että miksi. Otan toki ajastaan asiasta selvää ja kerron muillekin. Tämä artikkeli perustuu nyt havaintoihin joita olen tehnyt tämän kokeilun aikana.

Seuraavassa kuvassa olevat taimet eivät ole kasvatettu rakennustarpeiksi tarkoitetussa kivivillassa, vaikka se äkkiseltään näyttääkin siltä. Se ei kuulemma kastu kunnolla että imisi vettä. Siksi vesiviljelyssä käytetty kivivilla on erilaista. Sain nämä taimet tuttavaltani, jonka kasvihuoneessa kasvoi useita eri tomaattilajeja sekä paprikaa, chilejä, munakoisoa ja joitain yrttejä. En käynyt kesällä tutkailemassa hänen kasvihuonettaan sen tarkemmin, mutta melkoiset viljelmät siellä tosiaan Instagram-kuvien perusteella kasvoi.

Kasvualusta ja tarvikkeet

En hommannut mitään erikoisia kukkaruukkuja tätä kokeilua varten. Tomaattien viljelijät varmaankin käyttävät taimille jotain reiällisiä verkkoruukkuja, mistä vesi ja juuret pääsevät kauttaaltaan ”kulkemaan” läpi. Itse käytin ihan tavallisia neliskanttisia mustia taimiruukkuja. En halunnut törsätä rahaa sen enempää tässä vaiheessa, koska kyse oli kuitenkin kokeilusta. Pohjamateriaaliksi valitsin ihan tavallisen Biolanin kevytsoran.

En rakentanut heti mitään ihmeellistä vesiveljelylaatikkoa, vaan laitoin saamani taimet ihan tavalliseen teräskattilaan odottelemaan lopullista paikkaa. Minulla oli tallella akvaariokäyttöön tarkoitettu ilmastinlaite, jonka otin nyt sitten tässä myös käyttöön. Käyttämässäni vesiviljelymuodossa kasvien juuret tarvitsevat happea, ja ilmastinlaite hoitaa tämän erittäin hyvin. Se myös sekoittaa vettä, ja ravinteet sekoittuvat tasaisesti veteen. Käyttämäni vesiviljelysysteemi on siis DWC (Deep Water Culture).

Ainoa ongelma tässä oli, että taimet eivät tahtoneet oikein kestää tuolla vedessä ”paikoillaan”, vaan vesi liikutti ruukut kumoon. Siitä syystä virittelin Finnfoamista tehdyt palaset ruukun reunoihin ikään kuin kellukkeiksi. Muuten hujopit tomaatintaimet olisivat kaatuneet kumoon. Kevytsora lähti myös ruukusta vähän omille teilleen kun vesiraja tuli aika ylös tässä väliaikaisessa viritelmässä ja ruukku oli todella kevyt. Tämä oli siis väliaikaiseksi tarkoitettu viritys ja tomaatti saisi myöhemmin paremman kasvuastian.

Kasvatusastia, johon lopulta laitoin tomaatit kasvamaan, oli myös mielestäni liian korkea. Paljon helpommalla pääsisi kun käyttäisi matalaa muovistiaa. Perusteluna tähän se, että kasvien juuret olisivat todennäköisimmin vedessä kuin ilmassa.

Vesiastiana tuunattu muovilaatikko

Minulla ei ole kuvia tomaatin juurista tällä hetkellä mutta tulevaisuudessa sitten on. Kasvi saa joka tapauksessa helpommin vettä matalammassa astiassa kun juurilla ei ole ”niin pitkä matka veteen”. Siksi hommasinkin uuden vesiastian tomaattia varten. Se pitää vielä viritellä kuntoon ennen käyttöönottoa.

Kirsikkatomaatti

Tomaatti on tehnyt kaikesta huolimatta vähän satoa, ja tarkoitan tällä lauseella, että erittäin vähän satoa – ihan muutaman tomaatin. Tällä hetkellä siinä on enemmän raakileita yhtäaikaa kuin aikaisemmin on ollut, kun se oli tuolla keittiössä seinustalla. En tiedä tarkalleen mikä asiaan vaikuttaa, mutta varmasti myös se luonnonvalokin. Nämä kuvassa olevat tomaatit on syöty jo ajat sitten!

Vesiviljelyssä kasvanut Kirsikkatomaatti
Kuva: 12.08.2022

Nyt pitäisi ottaa selvää tai saada selville, että mikä ne kasvattaa suuremmiksi. Olisikohan se kalkki kuitenkin? Nyt viisaammilta ohjeita kehiin kiitos! Tomaatissa on vaikka kuinka paljon raakileita, mutta ne eivät kasva suuriksi. Toki lajike ei ole suuri mutta kuitenkin. Haluaisin sen kokoisia tomaatteja kuin niiden kuuluu olla. Edelliseen kuvaan viitaten, ne jäivät sormenpään kokoisiksi, vaikka olivatkin sitä maukkaampia. Niiden pitäisi olla paljon suurempia. Missä vika? (varmaan ravinteissa)

Vesiviljelyssä kasvanut raaka kirsikkatomaatti

Sain alkuunsa sellaisen käsityksen, että hyötykasveja (tomaatti, paprika, yrtit, chilit jne) voidaan lannoittaa ”pinkillä” Kesäkukkaravinteella. Näin olen tehnyt – kerran viikossa 2tl/10 litra. Pitää kokeilla se kalkitseminen vielä tämänkin lisäksi. Minulla ei myöskään ole pH-mittaria, mitä tarvittaisiin tässä harrastuksessa. Veden pH pitää olla tietty, jotta kasvien juuret voivat ottaa ravinteita vastaan. Tämä on tuttua akvaarioharrastuksestakin. Tätä jauhetta oikeasti laitetaan veteen kaksi teelusikallista per viikko.. se ei lopu koskaan! Lannoite on erittäin riittoisaa.

Annostelu vesiviljelyssä 2tl/10 litraa

Kävin lukemassa annosteluohjeen chiliyhdistyksen sivuilta. Uskon, että he tietävät mitä tekevät. En ole välttämättä orjallisesti seuranut ohjetta, kun jossakin vaiheessa annoin vain asian olla. Noh, katsotaan mitä käy. Lopettelen tämän tällä kertaa tähän ja jatkan taas joskus myöhemmin.

Tomaatti – HYDRO osa 2 Read More »

Huonekasvipäivitys 4.11.2022

Olen moneltakin huonekasveihin liittyvältä YouTube-kanavalta ymmärtänyt, että huonekasvit kasvavat pääasiassa keväällä ja syksyllä, eivät niinkään kesällä. Tämä kait johtuu suoraan fysiologisista tekijöistä. Kesällä kasvit lepäävät koska kasvuolosuhteet ovat haastavia. Korkea lämpö, esimerkiksi, aiheuttaa huonekasveilla kasvun hidastumista. (Huonekasviaiheisia YouTube-kanavia: Swedish Plantguys, Nick Pileggi, Planterina)

Jos olisi mahdollista, niin pitäisin kesäisin omia huonekasvejani ulkona. Omat kasvini kuitenkin kärventyisivät parvekkeelleni (niin kuin marraskaktukselleni kävi). Se on ainoa paikka mihin voisin viedä ne suht turvallisesti. En uskalla viedä kerrostalon piha-alueelle kasvejani. En pelkää ötököitä kasveissa, vaan ihmisiä, joille saattaa pälkähtää päähän yön valoisina tunteina käydä vaikkapa kusemassa kukkaruukkuun. Sitä ei pysty edes kuvittelemaan mitä rehulle sen jälkeen oikein käy. Puhumattakaan, että niistä otettaisiin luvatta pistokkaita.

Pihallamme on kylläkin joka vuosi yönsä ulkona viettäviä ”huonekasveja”. Tai, en nyt tiedä voiko niitä huonekasveiksi kutsua, kun ne pidetään talvella viileässä varastossa, ja tuodaan sitten ulos kun kelit ovat lämmenneet. Ne eivät varsinasesti ole esimerkiksi olohuoneessa. Naapuritalon pihalle kuskataan joka kesä upeat pasuunakukat. Naapuri on oikea virtuoosi näiden kanssa! Joka vuosi ne näyttävät ihan käsittämättömän upeilta. Harmi ettei minulla ole niistä kuvia, tai en ainakaan löydä niitä.

Mutta mitäpä omalle huonekasviosastolle on kuulunut viime aikoina? Paljon on ainakin ”mennyt” ja vähemmän tullut.

Valikoima

En tiedä onko oikea termi kutsua huonekasvisettiäni ”valikoimaksi”, mutta menköön tällä kertaa. Tästä tulee kuitenkin pitkä juttu. Olen miettinyt, että haluaisin muutaman todella hienon ja suuren huonekasvin, ja loput saisi lähteä. Mutta, ennen kuin pääsen siihen tilanteeseen että rehut ovat sen verran suuria, haluan varmistaa, että minulla on kyseiset kasvit ylipäätään. Siksi pidän jonkun sorttista valikoimaa kasveista. Samoja kasveja on testissä muun muassa kookosmullassa. En halua tappaa kasveja. Edes jonkun täytyy selvitä, ei kaikkien. Tietysti jos kaikki selviävät, voin myydä tai lahjoittaa ylimääräiset pois.

Siirsin loppukesästä kasvihyllykön ikkunan ääreen, jotta kasvit saisivat mahdollisimman paljon luonnonvaloa. Homma on vielä totaalisen kesken. Minulla kun on ollut tässä kissahoidokkeja pitkin alkusyksyä, joiden vuoksi olen tehnyt erikoisia järjestelyjä. Viimeisimmät kissavieraat eivät olleet onneksi kiinnostuneita huonekasveistani toisin kuin edelliset. Kerron näistä ihanista vieraista toisessa postauksessa.

Uusi huonekasvi Nukkaköynnösvehka (Philodendron squamiferum)

Minulle tarttui loppukesästä paikallisesta saksalaisesta ruokakauppaketjusta mukaan tällainen huonekasvi kun nukkaköynnösvehka. Ostin tämän skeptisin mielin, koska se maksoi vain 3 Euroa. Kävi tosiaankin mielessä, että mikähän siinä mättää. Pidin kasvia karanteenissa kolme kuukautta, ennen kuin toin sen muiden kasvien joukkoon. Se on nyt alkanut kasvaa ja sille pitäisi pian laittaa uusi kasvuruukku jossa olisi myös köynnöstuki. Katsotaan mitä tälle käy. Minulla ei ole ollut tällaista koskaan.

Olen tarkkaillut tämän lehtiä ostopäivästä lähtien miltei päivittäin. En huomannut ötököitä, vaikka olihan siihen päässyt pari ripsiäistä jostain toisesta kasvista kömpimään. En käytä ripsiäisiin mitään ihmemyrkkyjä vaan yritän ”poistaa” ne käsin. Tietysti joissain kasveissa auttaisi myös viedä ne suihkuun.

Uutta lehteä pukkaa. Tämä alkoi selkeästi kasvaa vasta syksymmällä. Se on nyt keittiössä idänpuoleisella ikkunalla kissojen näköalapaikan päällä. Kun kissat eivät ole hoidossa, telineelle voi laittaa huonekasveja.

Aarnipeikonelehti nuupahtaa

Aarni menee kookokseen mitä pikimmiten. Se vaikuttaa siltä kuin olisi kuivunut pystyyn. Tämä kuva on otettu aikaisemmin kuin tänään. Peikko parka! Se oli tuolloin vielä joten kuten hengissä. Minulla on ollut äärettömiä haasteita tämän kanssa jatkuvasti. On ollut pistokkaita ja olen ottanut pistokkaita. Pitäisi kait lopettaa se pistokkaiden ottaminen pidemmäksi toviksi, niin kasvit ehtisivät asettua kunnolla. Uskon, että omalla kohdallani kyse on juuri tuosta asiasta.

Aarnipeikonlehti imee myös ötököitä todella helposti. Senkin vuoksi nämä kasviasiat pitäis nyt laittaa ”hoitoon” ennen kuin menetän jotain mitä olen aina halunnut. Aarnia voi käyttää suihkussa, ja se jopa vaatiikin sitä. Mietin myös tämän siirtämistä toiseen paikkaan, jos tässä kohdalla käy vaikka veto. Se ei tykkää siitä yhtään. Ja muutoinkin se on keittiön seinustalla sellaisessa kohtaa, että kävelen siitä usein ohitse muualle asuntooni. Kaikki huonekasvit eivät siedä sellaista.

Valikoimasta poistuneet huonekasvit

Viirivehka on haastava huonekasvi, ainakin omasta mielestä. Se tarvitsee tasaista kastelua, jota en itse ainakaan pystynyt sille tarjoamaan. Olin hankkinut alkuvuodesta Pearl Cupido Viirivehkan, ja se sai nyt lähteä kompostiin. Se oli alkuunsa todella upea kasvi. Sitä piti valehtelematta kastella joka toinen päivä. Sellainen kasvi ei sovi minulle!

Viirivehka on säännöllistä kastelua vaativa huonekasvi

Tämä oli kerta kaikkiaan pakko siirtää johonkin sellaiseen paikkaan mistä voisin tarkkailla sitä joka päivä. Laitoin sen alkuunsa toisten kasvien sekaan ikkunalle, enkä huomannut kun se alkoi nuupahtaa. Kyllä se sitten aina piristyi äkkiä kun sai vettä. Hirveä homma silti pitää tämä hyvännäköisenä. Komia oli kuiteskii vielä kun eli!

Marraskaktus on päässyt myös huonekasvien taivaaseen. En kerta kaikkiaan tajua mitenkä en saanut tätä niin helppoa kasvia pidettyä hengissä. Se ei vaan viihtynyt. Nyt on monessakin kasvissa alkanut tapahtua kummallista nuutumista. Pitää kokeilla paria kikkaa, jos ne auttaisivat asiassa. Ensinnäkin, huonekasvien kasteluvesi pitää keittää! Nykyinen kraanavesi ei edes maistu kovinkaan hyvältä niin tuskinpa se on kasveillekaan hyväksi. Siinähän on kloramiinia mikä tappaa bakteereita… tappaa myös varmaan hyödyllisetkin bakteerit mitä vaikkapa mullassa kuuluu olla. Kloramiini ei haihdu vedestä pois seisottamalla kuten kloori haihtuu!

Muuta huonekasveista

Unelmat (asparagus) ovat henkihieverissä. Kokeilen vielä elvyttää ne tuolla työhuoneessa kunhan saisin aikaiseksi siivota sinne tilaa. Ne saisivat olla siellä kaikessa rauhassa idänpuoleisella ikkunalla.

Ripsiäiset ovat myös luonani edelleen. Niitä nyt ei älyttömästi ole, koska tutkin kasvejani niin usein. Poistan tietysti kaikki mitä silmin näen. Se varmasti auttaa asiassa. Jouduin tosin yhden kasvin ”myrkyttämään” koska en pääse sitä tutkimaan ihan samalla tavalla kuin muita. Jokin ötökkä valtasi rönsyliljan ja siitä jos jostain on aika haastavaa saada pois ötököitä, jollei käytä jotain torjunta-aineita. Laitoin siihen lannoitepuikon, jossa on torjunta-aine samassa.

Otin useammasta peikonlehdestä pistokkaita ja olen laittaassa niitä kookokseen kasvamaan. Pitää vain muistaa lannoittaa jokaisella kastelukerralla jos kookosta aikoo käyttää. Siinä kun ei ole mitään ravinteita. Olen myös laittanut kultaköynnöksiä kookokseen. Muutama muukin kasvi odottelee vuoroaan, esimerkiksi Philodendron radiatum saa siirtyä kookokseen. Kunpa en vain tappaisi tätä ihanaa kasvia kun stressaan sitä jatkuvasti!

Täältä blogistani löytyy muutekseen huonekasviluettelo, mitä minulla tällä hetkellä löytyy ja mitä on joskus ollut. Palaan huonekasveihin joskus myöhemmin kunhan olen ottanut niistä paremmin selkoa. Nyt pitää aloitta työt että saa lisää rahaa ostaa vaikkapa huonekasveja!

Hyvä viikonloppua!

Huonekasvipäivitys 4.11.2022 Read More »

Muistoja Foxysta ja Rokista

Eilinen ja tämä päivä olivat kohdallani hieman alavireisiä, joten päätin tehdä välittömästi muistokirjoituksen asiaan liittyen. Nimittäin edesmenneen koirani, Foxyn velipuoli Roki, siirtyi tänään paremmille lammaslaitumille. Tämä jotenkin kosketti minua äärimmäisellä tapaa. Olin hoitanut Rokia paljon, kun se oli vielä pikkukoira. Roki oli hoidossa usein ennen lopullista omistajaansa.

Roki oli australiankarjakoira uros ja sillä oli sama emä kuin omalla koirallani, Foxylla. Roki oli viralliselta nimeltään Kohon Globetrotter. Kohon Kennel oli sukulaiseni omistama ja kävin heidän luonaan jatkuvasti, miltei viikottain. Ajomatka oli vaivaiset 10 minuuttua.

Australiankoira pentu
27.10.2007

Rokilla oli ollut huonoa tuuria kodin saannin suhteen. Ensimmäinen omistaja oli nuori nainen, joka ei pystynytkään pitää sitä mukana elämässään. Välillä se oli hoidossa Foxyn (alkuperäisessä) kodissa, jossa minäkin sen kanssa paljon oleilin. Muistoja on ehtinyt kertyä jonkun verran. Rokilla saattoi olla vielä yksi omistaja siinä välissä ennen kuin se siirtyi tuttavaperheeseeni, en muista ihan tarkalleen. Siitä on jo aikaa. Australiankarjakoira ei nimittäin ole koirarotujen helpoimmasta päästä, sitä harva tajuaa. Se vaatii ääretöntä sitoutumista.

Kuin sattuman kaupalla juttelin aikoinaan tuttavani kanssa, ja he olivat etsineet koiraa perheeseensä. Roki sai uuden kodin heidän lapsiperheessään! Se oli niin loistava juttu, ja vieläpä tutuista kyse. Sain nähdä Rokia jatkossakin eikä se muuttaisi toiselle paikkakunnalle. He itse asiassa antoivat hauvelille nimen Roki. Me kutsuimme sitä aluksi Vänskäksi. Nimi tuli siitä kun se juoksi meidän luokse aina niin kovaa että ”tanner tömisee”. Väinö Tanner, eli Vänskä. Nuori nainen ehti kutsua Vänskää vielä Rontiksi. Lopuksi tuttavaperheeni nimesi sen Rokiksi, ja se on ollut sen nimi siitä lähtien.

Tämä ihana perhe tarjosi Rokille kodin sen loppuelämäksi ja Roki eli upeat yli 15 vuotta. Mutta niin ne vaan päivät tulevat täyteen kaikilla. Jos ajatellaan koiran ikää, niin 15 vuotta on pitkä aika omassakin elämässä. Roki poistui elämästämme torstaina 27.10.2022. Onneksi on ne ihanat muistot, jotka jatkavat elämistään.

Tein nyt pienen kuvakoosteen muistoksi Rokin ja Foxyn pihaleikeistä. Kummatkin pitivät jalkapallosta todella paljon. Nämä kuvat on otettu 2008 kun Roki (Rontti) oli kesällä paljon hoidossa silloisen omistajansa ollessa pitkiä vuoroja töissä.

Ihanat muistot Rokista ja Foxysta

Minulla on tapana kerätä muistoja asioista valokuvin, ja tässäkään en ole tehnyt poikkeusta. Minulla oli tuolloin lainassa tuttavani kamera, Canon EOS400D, jolla nämä seuraavat kuvat on otetttu. En ymmärtänyt tuolloin järkkärikamerasta mitään ja kuvista ei voi siis odottaa mitään ihmeitä. Tässä kuitenkin kuvia yhdestä riehakkaasta leikkituokiosta koirien kanssa, jossa pääroolissa ovat Foxy ja Roki. Kuvat on otettu 19.6.2008.

Keskiviikko 26.10.2022

Tuttavani laittoi minulle viestiä keskiviikkona 26.10 ja kertoi minulle, että nyt olisi viimeinen tilaisuus nähdä Rokia. Hän kurvasi autollaan kotipihalleni ja Roki oli kyydissä. Otin liedestä virrat pois ja nostin puoliksi valmistetun italianpadan viereiselle hellalle, ja menin ulos moikkaamaan viimeistä kertaa rakasta hauvaherraa. Se tunne kun tiedät, että et näe sitä enää. Sama homma kävi aikoinaan Foxyn veljen, Felixin kanssa. Tilanne oli vastaava.

Olin niin onnellinen, että tuttavani toi Rokin minua vielä moikkaamaan ennen ”lähtöä”. Se merkitsi minulle sanoinkuvaamattoman paljon! Oli kerta kaikkiaan niin hieno ele häneltä. Sain vielä jonkin muiston koirasta. Se oli minulle tärkeää. Menin Rokin luokse ja se otti minut vastaan ehkei ihan niin innostuneesti kuin aikaisemmin vieraillessani heillä. Rokista näki, että tämä oli tässä. Rapsuttelin sitä tovin ja Roki lipaisi kättäni ja poskeani, niin kuin se aina teki kun nähtiin. Pieni rakas

Roki näki (ehkä) jotain liikettä pyörätiellä… pysyi silti vielä erittäin tarkkaavaisena.

Tämä päivä onkin sitten mennyt siihen että olen saanut jatkuvasti etsiä nenäliinaa ja pyyhkiä kyyneleitä. En ole saanut mitään järkevää aikaiseksi. Olen ollut neljän seinän sisällä kotona koko päivän. Onneksi sain jotensakin pelastettua sen eilen tehdyn pöperön ja minun ei tarvinnut tänään tehdä mitään sen kummempaa ruokaa. Italianpata oli ihan syötävää kun siihen heitti juustoa päälle ja mikroon.

Roki oli se ”viimeinen linkki” Foxyn sisariin. Näillä ei ollut jälkeläisiä. Se on jotenkin surullista. Foxyn sisarista kukaan ei saanut jälkeläisiä ja Rokin sisarista vain yksi on saanut jälkeläisiä. Kun ajattelee asiaa siltä kantilta kuinka mahtavia koiria ne ovat olleet, niin sitä tulee vielä tavallaan surullisemmaksi. Jokin aikakausi on nyt vain käyty läpi – se on loppu nyt. Jäljellä on enää vain ihanat muistot. Kiitos niistä ja lepää rauhassa rakas Roki, ja viethän Foxylle mennessäsi terveisiä

Muistoja Foxysta ja Rokista Read More »

Lokakuu lopuillaan

Taas se aika on vierähtänyt kuin siivillä ja lokakuu alkaa olla jo käsitelty. Vielä on reilu viikko jäljellä. Olen viettänyt paljon aikaa kotona projektieni parissa ja vähän unohtunutkin joidenkin pariin. Esimerkiksi, neuloosi on iskenyt niin rajusti tänä syksynä, että ihan niveliin sattuu.

Lokakuussa neuloosi voimistuu
”Muutama” keskeneräinen neulomisprojekti

Halusin myös opetella jotain uutta neulomisen suhteen. Some on tällä hetkellä pullollaan värikkäitä tekeleitä ja päätin opetella tällaisen tekniikan kuin silmukointi. Olen joskus kokeillut sitä aikaisemminkin mutta se jäi sitten siihen kokeiluun. Silmukoinnilla tarkoitetaan silmukoiden jäljentämistä. Sillä saadaan tehtyä hyvinkin monimutkaisia ja värikkäitä neulomiskuvioita… suht helposti.

Vihreä kuvio on silmukoitu

Helposti ja helposti. No jaa! Olen minä joutunut asian kanssa vähän myös tuskailemaan. Varsinkin, kun opetteluvaiheessa asiaan kuluu jonkin verran aikaa. Edellisestä lauseesta voikin sitten jo päätellä, että mihinkä se aikani on oikein tässä kuussa kulunutkaan. Kotihommat siis ovat jääneet vähän vähemmälle. Lokakuun tavoitteet olivat vähän korkeammalla, jos näin voi sanoa.

Lokakuun päivät ovat pääosin olleet harmaita, joka omalla kohdalla vaikuttaa motivaatioon negatiivisesti. Tarvitsen aurinkoa! Päivä alkaa jotenkin paljon paremmin, kun ensimmäisenä näkee auringonvaloa, kun katsoo ikkunasta ulos.

Kuva 7.10.2022
Ruska koivuissa lokakuun alkupuolella
Kuva 12.10.2022

Sanotaanko nyt vaikka näin, että tällä hetkellä vaikka aurinko paistaisikin, niin ikkunasta katsotut näkymät eivät juurikaan silmiä hievele. Ruska oli todella lyhytaikainen tänä vuonna. Pari kunnon tuulista päivää tarvittiin, ja lehdet tippuivat puista alas. Lehdet ovat kasautuneet teille ja pihoille oikein mattoina. Meillä on tosin vaihtunut kiinteistöfirma, joka ei mielestäni hoida piha-asioita ihan niin kuin pitäisi. Kesän alussakin nurmikko leikattiin juhannukseen mennessä vain yhden kerran. Ei ollut kivaa.

Kuva 17.10.2022

Olen minä saanut tehtyä suunnteltuja asioitakin, että ei tätä lokakuuta nyt ole pelkästään neuloosin vallassa vietetty. Kävin äkkiseltään läpi kännykällä ottamiani kuvia, ja niistähän näkikin sitten yhtä jos toista, mitä on tullut touhuttua. Asioita ei vaan pysty mahdollisesti kertomaan yhdellä kertaa, kun artikkelista tulisi muutoin tuhatsanainen eepos, jonka lukemiseen menisi kotvanen aikaa. Sellaista ei lukisi Erkkikään!

Mutta jos kävisin vähän läpi asoita mitä on tullut tehtyä, ettei mene ihan pelkäksi löpertelyksi. Vaikka siihenhän tämä päiväkirjablogin pitäminen vähän perustuu, että jauhetaan suurimmaksi osaksi jonninjoutavaa paskaa.

Kunpa nyt saisin tämän seuraavan projektin tehtyä loppuun saakka. Mainitsin edellisessä artikkelissani, että siirrän hydrokokeilun olohuoneeseen. Se on nyt siirretty.

Homma on muutoin vähän kesken. Hyvä puoli tässä siirtelyssä on jo ollut, että kirsikkatomaatti on alkanut kukkia uudelleen ja siinä on pieniä raakileitakin. Jospa se tykkäisi kasvaa tuossa ikkunalla mieluummin. Pitää jossain vaiheessa etsiä siitä latva ja katkaista se. Se on hurja ryteikkö tällä hetkellä, ja olen kiepittänyt sen ties miten, että se mahtuu tuohon lampun alle. Edellisestä kuvasta poiketen, valaisimen korkeutta on laskettu jonkin verran.

Onhan tuossa vielä vähän tavarat sekaisin. Ei ole suinkaan tarkoitus jättää tuon näköiseksi. Hydrojen vieressä on muovilaatikot, jotka on tarkoitus pistää johonkin kaappiin piiloon. Alempi muovilaatikko on uusi loota, josta aion tehdä hydrolle uuden laatikon. Tulin siihen tulokseen, että laatikon tulee olla matalampi mitä nykyinen laatikko on. Kävin hommaamassa paikallisesta alan liikkeestä uuden laatikon, joka odottelee virittämistään. Arastelen vielä muovilaatikon kannen leikkaamista, koska siihenhän pitää tehdä reiät ruukkuja varten. Kunhan ei menisi rikki.

Kasvatukseen ei kelpaa mikä tahansa muovilaatikko. Sen pitää olla niin sanottu ”elintarvikekelpoinen”. Kaikki muovit eivät sovellu asiaan. Tästäkin syystä menin tekemään hankintani alan liikkeestä, jossa tämä asia osataan kertoa! Minulla on tuttuja töissä paikallisessa Tools-liikkeessä. He olivat aikoinaan paikkakuntamme erikoisliikkeessä töissä, joka oli muovitavaroiden erikoisliike.

Eräs tuttavani muutti lokakuussa Imatralta pois, ja hän antoi minulle tällaisen ihanan puusohvan! Sitä pitää vielä hieman tuunata, että kestää paremmin kasassa. Se nimittäin nitkuaa tällä hetkellä. Nitkuaminen todennäköisesti loppuisi, jos sisälle säilytystilaan laitettaisi hieman paksumpi pohja. Se on tällä hetkellä jopa taipuisa. Olen kahden vaiheilla, mihin aion tämän sohvan laittaa. Se saa nyt olla talven tuossa keittiön nurkassa. Parvekkeelle minä sitä alkuunsa meinasin, koska se oli ollut ulkona kuistilla jo muutenkin.

Lupauduin myös siivoamaan hänen entisen kämppänsä. Asia on tarkoitus hoitaa tänä viikonloppuna niin avaimen pääsee sitten luovuttamaan vuokranantajalle. Vuokrasopimus on tosin vielä lokakuun loppuun asti voimassa. Kiirettä ei olisi, mutta haluan tehdä homman loppuun ennen kuin seuraavalla viikolla tulevat hoidokit saapuvat. Minulle tulee kaksi kissaa muutamaksi päiväksi hoitoon. Tiedossa siis taasen kissakuvia!

Tällä viikolla minua on huvittanut eräs Hesarin artikkeli, jossa kerrottiin Plantagenissa myynnissä olevista koristekävyistä. Niin kuin niitä pitäisi Suomessa ostaa kaupasta. Yhdeksän käpyä melkein 8 Euroa. Huhhuh, sanon minä. Näitä sitten roijataan Kiinasta asti tänne Suomeen. Varmaan hiilijalanjälki kohallaan!

Asiaa hieman pohtineena, että onko kävyistä nyt tulossa jokin uusi villitys, tai onko tämä jo vanha asia? Itsellänihän on käpyjä sisustuksessa ollut jo tovin. Niitä on parvekkeellakin koristeena istutusten juurilla. Samalla ne pitää mullassa kosteutta. Pitääkin tarkastella omat käpyvarannot, tarvitseeko niitä jotenkin käydä hakemassa lisää. Ei kyllä ollut aikomusta hakea niitä Plantsusta, vaan ihan sukulaisen pihalta. Niitä satelee joka kesä puista alas ämpäri tolkulla. Mutta nyt on lokakuu kohta käsitelty ja pahimmoillaan viikon päästä on lunta. Käpyjen keräämisellä on jo kiire.

Omat kävyt koristeena

Laitan loppukevennykseksi vielä kuvan edesmenneestä Foxy-hauvelista, jonka turkki oli aika usein luonnon kanssa tähän aikaan vuodesta sävy sävyyn. Kuva on otettu lokakuussa 2015 tällä päivämäärällä. Tämän kuvan myötä toivottelen oikein hyvää viikonloppua.

Foxy, lokakuu 2015

Lokakuu lopuillaan Read More »

Syksyn mietteitä ja vähän kuviakin

Aika kuluu taas käsittämätöntä vauhtia ja syksykin on jo edennyt siihen pisteeseen, että meillä Imatralla alkaa olla ruska komeimmillaan. Viime viikolla oli niin kehnoja kelejä, että ulos ei juurikaan tahtonut lähteä, mutta tänään päätin käydä pienehköllä kierroksella. Aurinko paistoi.

En tiennyt yhtään mitä aioin tehdä, mutta päätin kokeilla käydä valokuvaamassa kolmea kohdetta; Tainionkoskea, Imatrankoskea ja Mansikkalaa. Mansikkalaa siis Vuoksen toiselta puolelta katsottuna. Nyt täytyy heti alkuunsa tunnustaa, että oli minulla järkkärikin mukana, mutta jotenkin kuvaaminen kännykällä vei helppoudellaan voiton! Ja mikä hirveä liikenne oli juuri tuohon aikaan sunnuntaina. Tämä ällistytti minua todella paljon.

Yritin epätoivoisesti hillua Tainionkosken sillalla ottamassa kuvia ihanasta ruskasta joka heijastui todella kauniisti tyyneen Vuokseen. Jostain syystä juuri tähän aikaan sillalla oli todella paljon liikennettä. Silta on sillä tavoin hankala kuvaamisen kannalta, että siinä on vain toisella puolella kävely-/pyörätie. Jos halusi kuvata Vuoksea Saimaalle päin, piti kipitellä autotielle kaiteen viereen. Tästä nyt ei ole mitään dokumenttia näyttää (paitsi kaide), mutta katsokaa mikä syksyinen maisema siellä odotti!

Syksymaisemaa Vuoksella
(klikkaa kuva suuremmaksi)

Tiesin, että Vuoksen varrella alkaa ruska olla parhaimmillaan, mutta mihin sitä sitten tarkalleen menisi kuvia ottamaan, oli hieman epäselvää. Mansikkalan siltojen kohdilla on tietyömaita, jotka voivat pilata kuvat ihan totaalisesti. Tainionkoski oli kaikista lähinnä oleva paikka, joten siitä oli hyvä aloittaa kierros.

Muistin käyneeni vuosi sitten Imatrankoskella, ja silloin syksy oli todella kaunis. Ajattelin käydä katsomassa miltä se tällä kertaa näyttäisi. Hassua sinänsä, koska menin käymään juuri samana päivänä ja miltei samaan aikaankin kyseisessä paikassa. Erittäin hyvä tilaisuus ottaa kuvia miltei ”samasta hetkestä”. Tässä se oli vuosi sitten:

Syksymaisema 2021
2.10.2021 klo 17:33

Tällä kertaa syksyinen kaupunkipuron lähtöpiste näytti tältä:

Syksymaisema 2022
2.10.2022 klo 17:48

Jokaiselta löytyy tietysti se kotiseuturakkaus, mutta mielestäni Imatra on todella kaunis paikka! Teen kaikkeni, että saan tuotua julki kauniita kuvia paikkakunnastamme. Muita asioita en aio blogeissani käsitellä. Ne eivät kuulu tänne. Mutta, mennääs kuvien kanssa seuraavaan paikkaan… jatkoin nimittäin matkaa koskiuomaa kuvaamaan. Pato oli onneksi korjattu jo julkaisukuntoon, jos näin voi sanoa. Vuosi sitten se oli korjattavana. Uljaan näköinen se oli kuitenkin.

Tottakai kävin ottamassa vielä kuvan vastakkaiselta puolelta. Tuonne se vesi juoksee… Venäjälle ja tarkemmin sanottuna Laatokkaan.

Aurinko alkoi laskea todella pian ja ajelin kotiin päin vielä Vuoksen rantaa pitkin. Itä-Siitolan kohdille oli viritelty tällainen raami. Yritin tutkailla, että mistä kohtaa siitä oikein olisi pitänyt ottaa kuva ja mihin, mutta en oikein ymmärtänyt asiaa. Otin kuitenkin omanlaisen kuvan, ja jatkoin matkaa kotiin.

Mistään järkkärillä otetuista kuvista ei tullut oikein mitään. Tulin siihen tulokseen, että niiden eteen on vain tehtävä enemmän töitä. Jalusta alle ja kaikki sääädöt kohdalleen. Miten muuten ihmeessä kännykällä otetut kuvat onnistuu? Noh, niissä on automaatilla toimivia asetuksia. Järkkärissä ei ole… tai olisi, mutta en käytä niitä. Ehkäpä pitäisikin käyttää. Omaa hölmöyttä ja jatketaan matkaa!

Minulla on kotonakin syksylle ties mitä projekteja. Esinnäkin hyötykasvien hydroviljely saa siirtyä olohuoneeseen. Olen tehnyt sitä varten joitain järjestelyjä, jotka ovat vielä hieman kesken. (edellinen kuva nurkkauksesta)

Asioita on taasen vaihteeksi hidastanut syksyn tullen iskevä neuloosi. Se tulee joka vuosi varmasti niin kauan kuin henki pihisee. Kävin lainaamassa kertaalleen SiniSukat-kirjan kirjastosta, ja päätin kokeilla siitä jotain neulomisia. Ensimmäiset kokeilut menivät tosin ihan oman suunnittelun piikkiin, ja odottelevat vielä viimeistelyä. Kuvioita puuttuu ja paljon. Näistä lisää sitten toisessa blogissa. Kuvassa olevat sukat on jo neulottu ja uudet ovat puikoilla.

Vetäisin sukkien neulomisen yhteydessä naamriin suklaalevyn. Sain tämän syntymäpäivälahjaksi. Ai että oli ihana fiilistellä alkavaa syksyä suklaan ja punaviinin kanssa!

Pientä lisäpohdiskelua tähän ajankohtaan tuo vuosi sitten minulla vielä ollut Urho-kissa. Elämä ei aina ole reilua. Männä viikolla on vieläpä ollut todella tuhoisa hurrikaani Ian Floridassa, siellä päin, missä olen joskus asunut. Onneksi kaverit ovat laittaneet edes Facebookiin tietoa, että ovat hengissä. Se ei nimittäin ole tuollaisen jälkeen ollenkaan selvää.

Minulla on sellaisia intressejä, joista en tänne liiemmin kirjoittele, koska ne ovat aika hankalia käsitellä. En myöskään itse ihan kaikkea ymmärrä. En halua, että joku saa vääränlaisen kuvan asioista, jos omat mielipiteeni eivät vastaa faktoja. Olisi kyllä syytä joskus oikaista ihmisten mielissä vääristynyttä tietoa, mutta jätän sen ammattilaisille. Joskus pitää vaan antaa asioiden olla.

Kaipaan todella paljon edesmenneitä lemmikkejäni. Syksyn tullen yksinäisyys taas korostuu, kun ei tule liikuttua niin paljon ihmisten ilmoilla. Pimenevät illat kynttilöineen luovat tunnelmaa, mutta myös haikeutta ja alakuloisuutta. Siksi olisikin hyvä saada asunto laitettua sellaiseen kuosiin, että täällä viihtyy. Asia on hoidossa! Pienin askelin.

Haluan vielä erityisesti kiittää niitä henkilöitä (en tiedä nimiä jne), jotka ovat tehneet tilauksia sivustoni kautta löytyvien mainosbannereiden kautta. Kiitos paljon, olette kultaa! Minulla on tarkoitus vielä tehdä myyntiin pääjäässä-heijastinpipoja, jotka ovat itseni suunnittelemia ja valmistamia. Toivon näistä olevan hyötyä kaikille. Lopettelen tämän lörpöttelyn nyt tältä erää. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja syksyn jatketta!

Syksyn mietteitä ja vähän kuviakin Read More »

Scroll to Top