MinnaG.

Menneitä talvikuvia 2022

/ / Päiväkirjaa, Valokuvaus / Video / Kommentoi

Niin siinä on vihdoinkin käynyt, että talvi on saanut väistyä kevään edestä. Täytyy sanoa, että en ole koskaan enemmän odottanut talven väistymistä kuin nyt. Lunta oli ennätysmäärä ja talvi oli todella pitkä. Toisaalta, ihan kivaahan se oli… pitää talvella lunta olla, vaikka onhan sitä edelleen. (Talvi alkoi marraskuun lopussa)

Jos olen koskaan katunut sitä etten ole pessyt ikkunoita ennen talvea, niin nyt tuli kyllä monta kertaa asiasta paha mieli. Olisi niin hyvin voinut ottaa kuvia ikkunasta pihalle päin lumitilanteen kehittymisestä. Jospa olisin tulevaisuudessa asian suhteen viisaampi.

Talvi oli todellakin pitkä eikä kevät meinannut alkaa sitten millään. Meillä on vieläkin yöpakkasia, vaikka ollaan menossa jo pääsiäisen kohdalla, joka sijoittuu tänä vuonna huhtikuun puoleen väliin. Hyvä jos on päivällä plussaa. Tuleekohan todella kylmä kesä? Noh, olen varautunut asiaan suunnittelemalla parvekejutut hyvinkin tarkasti, että tarkenen siellä sitten oleskella. Mutta ei siitä sen enempää.

Laitan tähän joitain kuvia menneeltä talvelta mieltä virkistämään. Voi sitten myöhemmin katsella mitä tänä vuonna on ollut jos sattuu unohtumaan. Piti ihan muutaman kuvan kohdalla oikein tarkistaa, olenko laittamassa samaa kuvaa tänne moneen kertaan, kun näky oli lähes sama, kun astuin parkkipaikalle. Kuvien ottamisten välillä oli toki yhdeksän päivää. Auto oli niin monta kertaa lumen peitossa että meinasi usko loppua kesken.

Talvi 2022

Muutaman kerran oli sellainen tilanne, että olin päivällä liikenteessä ja kolasin parkkipaikkani kotiin tullessa. Jätin auton parkkiin ja menin sisälle. Lähdin vielä kauppaan myöhemmin illalla. Siinä välissä oli satanut niin paljon lunta, että hyvä jos pääsin omalta paikalta pois. Ja taas piti tehdä lumityöt.

Tällaisissa tilanteissa tekisi mieli vain potkia renkaita, heittää lumiharja lähimpään kuuseen ja ajatella, että olkoon vaan, että haistakoo paskan koko vehe! Tosin vitutuksen määrä olisi saattanut olla paljon suurempi sikälis jos tuota äskeistä lausetta lähtee tarkemmin toteuttamaan. Lähin kuusikin taitaa olla sen verran kaukana etten olisi saanut heitetyksi harjaa sinne asti.

Olisi mennyt hyvä ja tapeellinen lumiharja vain hukkaan. Ja minun säkällä se olisi ollut naapuriauton tuulilasista läpi ja lasku kourassa. Eikä olisi oikein kohdella viatonta lumiharjaa tuolla tavoin. Sehän yrittää vain tuoda apua tilanteisiin. Noh, jospa teurastan sen harjan tässä keväällä kostoksi talvelle sitten kun lunta ei enää tule! Tai sitten en tee sitäkään kun tarkemmin ajattelee.

On ollut sellaisiakin talvia, että lumiharja on vältellyt töihin joutumista, enkä ole löytänyt sitä ensimmäiseen kahteen viikkoon lumien tultua. Tilanne on ollut suorastaan katastrofimainen. Pitää kait kohdella sitä vähän paremmin ettei mene heti piiloon juuri ennen kuin talvi saapuu.

Talvessa kaipaan ennen kaikkea taas yhtä ja samaa asiaa, eli Foxya. Foxy piti lumesta niin paljon, että tämä talvi on tuottanut minulle sen suhteen erittäin paljon iloa ja myös suunnatonta kaipausta. On ikävä tätä ihanaa lumipetoa! Tässä on vielä talvinen kuva vuodelta 2019, joka oli Foxyn viimeinen talvi. Pahoittelen kuvan laatua, kun kännykkäkamera ei ole silloin ollut järin laadukas (vaikka myyjä väitti niin). En unohda sitä ilon määrää koskaan mitä ensilumi antoi tälle karvakuonolle.

Talvi oli Foxyn parasta aikaa
Viimeisiä talvikuvia Foxysta 11.1.2019.

Tässä on vielä videopätkä, jonka tein muutama vuosi sitten Foxyn valtavasta ilosta lumisella pihallamme. Video löytyy YouTube-kanavaltani, jossa on muitakin videoita Foxysta ja vähän sitä sun tätä.

Nyt ei muuta kuin, että hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja sitä kevään odotusta!

Menneitä talvikuvia 2022 Read More »

Huonekasvipäivitys osa 1 Laikkuvehkat

/ / Huonekasvit / Kommentoi

Minulla oli aikaisemmin keväällä melkoinen määrä huonekasvien pistokkaita juurtumassa, ja kerron tässä päivityksessä mitä laikkuvehkoille kuuluu. Samalla pohdiskelen mitä olen mahdollisesti tehnyt väärin jos mitään. Päätin jakaa huonekasvipäivityksen kahteen osaan koska kerrottavaa olisi yhteen artikkeliin aivan liikaa.

Ihana hoidokki, Edu. Edu on bordercollie.

Minulla on ollut hoidokki eilisestä lähtien, ja jätin tarkotuksella joitain projekteja pois näiltä päiviltä. Youtube on ollut myös jumissa, eikä sieltä ole tänään toimittanut katsoa yhtikäs mitään. Kävinpä napsasemassa sitten muutaman kuvan huonekasveista, joita olen kevään aikana istuttanut.

Laikkuvehkat

Malakanlaikkuvehkani alkoi näyttää sellaisia merkkejä, että jos halusin sen pysyvän hengissä, se piti pätkiä. Tein niin. Minulla oli myös tavallinen laikkuvehka, jonka pätkin. Nyt nuo pätkät ovat aivan sekaisin, enkä ole yhtään varma mikä niistä kasvaa missäkin ruukussa, paitsi muutaman kohdalla, joissa on jo lehtiä.

Helppohoitoinen huonekasvi, Malakanlaikkuvehka ”Maria” (alkuperäinen istuttamani kasvi). Keskeltä tulee uutta kasvua.

Laitoin tällaisia laikkuvehkojen varsista leikattuja pätkiä juurtumaan yhden jos toisenkin. Nyt niitä on istutettu multiin ja miltei kaikissa ”patukoissa” näkyy kasvupisteitä. Minulla ei ole kokemusta näistä (= tapoin kaikki), ja mietinkin mitä näille tulisi nyt tehdä. Rehu kun ei tuosta kuitenkaan ole juurikaan muuttanut muotoaan, vaan alut ovat tuollaisessa tilassa pidemmän aikaa. Pitääköhän niitä vaikka lannoittaa? Pitää etsiä netistä joku vehkaguru ja kysellä ohjeita.

Laikkuvehkan patukassa on ylhäällä kaksi kasvupistettä ja alhaalla yksi.

Istutin yhden laikkuvehkan, jossa oli vain yksi lehti. Sekin on alkanut näyttää kasvun merkkejä. Lehden alapuolelle tyveen on ilmestynyt ”kyhmy”, joka on kasvupiste. Sen verran olen tuubista katsellut kasviohjelmia, että osaan edes jotain tulkita. Peikonlehti tekee muuten myös tällaisen ”patin” mistä se lähtee kasvattamaan vartta lisää.

Laikkuvehkan tyvi
Tämän istutus onnistui. Laikkuvehka aloittaa kasvattaa uutta lehteä piakkoin.

Sain alkukeväällä Facebookin paikallisen roskalavan kautta tavallisen laikkuvehkan, tai se saattaisi kyllä olla myös malakanlaikkuvehka. En osaa vielä kertoa siitä mitään, mutta se on jotenkin kärsineen oloinen koko ajan. Ensinnäkin luulen, että se paleltui kuljetuksessa hieman, tai sitten se on saanut kylmää jo ennen sen noutamista. Voi olla, että se ei tokene koskaan kunnolla.

Sen lehdet ovat käpristyneet ja niissä ei ole elukoita. Harkitsen kasvin ottamista ruukusta pois ja katson mitä sen juuristolle kuuluu. Näyttäisi myös vähän siltä, että sillä on melkoinen jano. Olen yrittänyt ehkäistä kosteuden haihtumista joidenkin kasvien kohdalla laittamalla niiden ruukkuihin hiekoitus-Lecaa. Sitä voi myös laittaa mullan sekaan ilmavoittamaan juuria.

Laikkuvehka on kiistatta lempihuonekasvini ja haluan niitä paljon! Siksi yritän kasvattaa niitä vaikka tiedän, että haastetta löytyy. Mutta jos tämä onnistuu, minulla on sitten monta vehkaa. Olen käsittänyt, että nämä kasvavat Suomen kaltaisissa olosuhteissa erittäin hyvin. Sitä odotellessa.

Näitä kasvupisteitä on näissä patukoissa miltei kaikissa. Kunpa niistä vain kasvaisi uusi kasvi! En malttaisi millään odottaa.

Minun tarvitsee ilmeisesti ottaa nämä nuutuneen oloiset kasvit tuonne keittiöön tarkkailtavaksi. Keittiön ikkunalla oleva vehka lähti ihan hyvin kasvamaan. Ikkuna on länteen päin, ja se saattaa olla hyvä asia näiden kohdalla. Ajattelin myös kokeilla altakastelua kapillaarilla.

Keittiön ikkunalla muiden pistokkaiden seassa on myös yksi laikkuvehkan patukka, jossa oli juuren tyveen muodostumassa uusi alku. Se oli mullan sisällä. Otan tämänkin ylös vielä mullasta, ja nostan patukan sen verran korkeammalle, että tyvestä tuleva alku tulee mullan päälle. En tiedä mitä se siitä tuumaa, mutta täytyy kokeilla. Ei se näytä sieltä mullan altakaan tulevan pinnalle. Tässä patukassa ei näyttäisi olevan muita kasvupisteitä havaittavissa.

Vähän ovat kärsineitä kaikki istuttamani kasvit. Tämäkin on ollut olohuoneessa ikkunan äärellä. Pitää nostaa kaikki laikut tuonne keittiön puolelle mihin ei paista suoraan aurinko missään vaiheessa.

Laikkuvehkaa kutsutaan englanniksi nimellä Aglaonema tai Chinese evergreen, jos haluaa joskus käydä tutkailemassa videopätkiä Tuubista ja hoito-ohjeita. En vain tajua miksi en ole saanut näitä kunnolla kasvamaan, vaikka kasvi luokitellaan todella helpoksi ja vaatimattomaksi. Luulen, että laitan ne sellaiseen kasvupaikkaan, että niihin osuu auringonvalo. Ilmeisesti nämä eivät tykkää yhtään auringonvalosta, ei edes hetkellisesti. Pitää etsiä niille asunnosta sellaisia paikkoja, joissa saavat valoa, mutta epäsuorasti.

Joskus aikoinaan malakanlaikkuvehkani oikein kukki! Sitten aloin ottaa siitä irti poikasia (kuva), joita se teki juurien viereen, ja alamäki alkoi siitä. Sain miltei haudata koko kasvin. Otin nyt epätoivon vallassa viimeiset pistokkaat siitä kasvista ja toivon sydämestäni, että lähtee kasvamaan. Ainakin sen verran hyvältä näyttää, että yksi lähtee kasvamaan. Jos se alkaa tehdä poikasia juurien viereen, niin en kyllä koske niihin.

Seuraan yhtä todella pätevän oloista Tuubikanavaa, Swedish Plantguys. Heiltä löytyy erittäin hyviä ohjeita kasvista kun kasvista. Tässä on hyvä linkki video-ohjeeseen heidän kanavaltaan, jossa käsitellään juurikin näitä laikkuvehkoja.

Huonekasvipäivitys osa 1 Laikkuvehkat Read More »

Design juttuja

/ / Sisustusprojektit / DIY / Kommentoi

En ole sellainen ihminen, joka elää suosittujen design-tavaroiden keskellä, eivätkä ne ole koskaan näytelleet mitään sen suurempaa roolia elämässäni. Ne vaikuttavat nykyään lähinnä siltä, että ne ovat huonolaatuisia ja ylihinnoiteltuja muotitavaroita, joita joidenkin on vaan pakko hankkia jonkun statuksen vuoksi. Tänä päivänä niitä myös esitellään Instagramissa ja muuallakin somessa. Mutta, mitä jos niitä vaan sattuu olemaan ilman mitään sen kummempaa tarkoitusta?

Jos vähän avaan sitä mitä tarkoitan design-tavaralla, niin mielestäni se on jonkun arvostetun valmistajan tai taiteilijan suunnittelema taideteos, käyttöesine tai kuviointi (esim. kangas). Merkillepistettävää myös on, että keräilytavarat keskittyvät johonkin aikakauteen ennen 80-lukua, vaikkapa Iittalan ja Arabian kohdalta. Yht’äkkiä alkaa huomata designea ympärillään vuosien jälkeen mihin ei ole ennen edes kiinnittänyt mitään huomiota. En ala tässä historioitsemaan mistään tietystä brändistä tai esineestä, vaan esittelen muutaman omasta suvusta (kotoa) löytyvän erikoisemman teoksen.

Tämänkin päivän ihmettelyt lähtivät käyntiin, kun tätini julkaisi Facebookissa kuvan hänen tekemästään ryijystä. Hän oli tehnyt sen emäntäkoulussa ollessaan 1969. Ryijy oli malliltaan Neoviuksen Pirkka. Ryijy sattuu löytymään vanhempieni seinältä tällä hetkellä! Olin juuri heillä kylässä, ja otinkin siitä kuvan. En harjannut tai mitenkään muutenkaan näpelöinyt ryijyä ennen kuvaamista, ja sen langat saattavat sen takia olla hieman sikinsokin.

Nimi: Neoviuksen Pirkka, suunnitellut Laila Mikkonen

Tämä tätini tekemä Pirkka-ryijy on tehty villalangasta. En usko, että sitä on koskaan varsinaisesti pesty, mutta se on käynyt parikin kertaa kovassa pakkasessa hangessa ottamassa vähän tuuletusta. Minulle tämä seinävaate on ollut vain ryijy, eikä muuta. Jostain syystä vanhempana on alkanut ymmärtää näiden arvoa vähän enemmän. Tällekin ryijylle löytyy sellainen tarvike-setti, että sen voi itse tehdä, jos haluaa. Sekin maksaa jo yli 1000 euroa. Valmiiksi tehty ryijy maksaakin sitten jo vähän enemmän.

Ryijyn hintaan vaikuttaa siihen käytetyt materiaalit ja ryijyn koko. Jos tällainen ryijy on jossakin myytävänä satasella, se tuskin on tehty alkuperäisesti määritellyillä materiaaleilla ja mitoilla. Tällaisen ryijyn teettäminen maksaa useita tuhansia euroja. Niistä siis kannattaa pitää huolta jos sellaisen arvoryijyn omistaa tai sattuu perimään.

Vanhempieni makuuhuoneen seinää koristaa toinenkin ryijy, Kehrä. Niin kuin totesin aiemmin, näillä ei ole ollut mitään merkitystä itselleni aikaisemmin. Nyt ne ovat kuitenkin alkaneet kiinnostaa ja erittäin paljon. Taide kiinnostaa minua aina! Olen jotenkin aina ajatellut ryijyistä, että siellä ne vaan ovat seinällä keräämässä pölyä, olenhan pölyallergikko. Liekö siitä sitten jotenkin jäänyt korvan taakse tällainen ajatus. Joka tapauksessa, nämähän ovat ihan sairaan upeita taideteoksia!

Leena-Kaisa Halmen suunnittelema Kehrä-ryijy. Tekijästä/valmistajasta ei tietoa.

Seuraava esiteltävä esine minua hieman huvittaakin, koska en tiennyt sen olevan design-esine ennen kuin asiasta käytiin toisessa yhteydessä suhteellisen erikoinen keskustelu. Tämä lasikuutio oli kuitenkin seissyt vanhempieni kirjahyllyllä jo miltei koko ikäni, varmaan sieltä 80-luvun alusta asti.

design-lasiteos
Tämäkin lasikuutio on design-lasia.

Omaan tietoisuuteeni design-tavaroista on vaikuttanut todella suuresti Huutokauppakeisari TV-ohjelma, jonka ”ansiosta” olen bongannut paljonkin asioita ja esineitä, joita on omastakin lapsuudenkodista aikoinaan löytynyt. Eli, kaikki tähän kyseiseen lasikuutioon liittyvä juttu liittyy siihen, että en tiennyt mikä tämä on.

Minulla oli tupakoivat vanhemmat (äiti on lopettanut) monta kymmentä vuotta, ja jossain vaiheessa tajusin, että heillä on takapihan terassilla kaksi tuhkakuppia, jotka ovat design-lasia. Olin nähnyt sellaisia juuri tuossa kyseisessä TV-ohjelmassa. Toinen taisi olla Arabian Ruska -tuhkis ja toinen Iittalan Taalari -tuhkis. Olin sitten jossain vaiheessa nasevasti todennut, että eikö niitä voitaisi ottaa pois käytöstä ja vaihtaa muuhun, kun ne on niitä arvokkaita design-tavaroita. Ja että, tuolla olohuoneen hyllykössäkin on se yksi tuhkakuppi, minkä voisi ihan hyvinottaa käyttöön. Se ei tee siellä muuta kuin kerää pölyä.

Isä oli hieman hämmentyneen oloinen kommentistani ja tokaisi, että ei sitä nyt ihan tuhkakuppina kehtaisi käyttää kun se on ihan Tapio Wirkkalan suunnittelema Kuvaputki -lasitaideteos, minkä äitini oli saanut Valcolta joskus aikoinaan lahjaksi. Ne on ihan numeroitukin ja äidin kuvaputki oli numero 370. Olin kuolla nauruun. (Antiikki & Design tekemä artikkeli) Toivottavasti kyseistä esinettä ei ole jossain kotibileissä aikoinaan käytetty tuhkakuppina!

Ensimmäinen ajatus oli että mitä hittoa sentään. Isäni tietysti sitten sanoi myös, että lasikuutio on ollut tuolla vähän väärin esillä, että siihen ei ole kiinnitetty sen enempää mitään huomiota. Se nimittäin makasi siellä hyllyllä selällään ja näytti mielestäni ihan tuhkakupilta.

Lasikuution takana on merkintä TW IITTALA 370

Kyllähän tämä nyt sitten tätä nykyään naurattaa, ja ehkä itseäni enemmän kuin muita. Opinpahan ettei aina tarvitse olla arvostelemassa toisten tekemisiä. Mutta jos nyt jotain hyvää tästäkin aiheutui, niin isä on vaihtanut mainitsemani tuhkakupit lasiseen kannelliseen suolakurkkupurkkiin. Ei tarvitse sitten käyttää niitä design-tuhkiksia tuolla tupakalla käydessään.

Design-lasia jonka on suunnitellut Tapio Wirkkala
Lasikuutio esittää kuvaputkitelevision ruutua.

Otin kotiin lähtiessä vanhemmilta vielä pinkan kultaköynnöksen ja rönsyliljan pistokkaita. Kotiin päästyäni laitoin ne pian veteen juurtumaan. Tai, rönsyliljoissa olikin jo juuret valmiiksi. Ne saivat silti mennä hetkeksi vesilasiin kunnes pääsen istuttamaan ne. Kultaköynnöksen pistokkaat pääsivät myös lasiin juurtumaan. Mieleeni juolahtikin, että onkohan tämä se Pentikin kaksikorvainen Halla-muki, mikä jollain tapaa myös on designea.

Laitoin pistokkaat mukiin, koska se on mielestäni ainoa asia mihin tuota mukia voi käyttää, eli koristeelliseen tarkoitukseen. Kokeilin yhden kerran juoda siitä kahvia, mutta sormet paloivat. Todella ikävä suunnitteluvirhe. Design käyttöesineet eivät aina ole kovinkaan käytännöllisiä.

Mutta joo. Onhan näitä tavaroita kertynyt yhtä sun toista ja jotkut ovat design-tavaroita ja jotkut design-kuviollisia tekstiilejä. En vain haluaisi käyttää esineitä sisustuksessa. Tai enhän mielestäni sisusta – laitan vain tavarat paikoilleen. Tykkään kuitenkin panostaa asuntoni ulkonäköön, vaikka täällä kauhea sotku usein onkin. En halua, että tämä olisi mikään ”show room” tai museo millekään tavaroille, mutta joskus on kivaa laittaa esille jokin tyylikäs esine, ihan vain omaksi iloksi.

Design juttuja Read More »

Huonekasvipäivitys 3.4.2022

/ / Huonekasvit / Kommentoi

Ihania aurinkoisia päiviä takana. Valon määrä on kasvanut huimasti, ja se on selkeästi vaikuttanut huonekasvien heräämiseen ja vähän omaankin. Tälläkin hetkellä, kun kello on vähän yli seitsemän illalla, ulkona on vielä aika valoisaa. Täytyykin miettiä vähän tarkemmin, mitekä ne huonekasvit oikein sijoittaa, ettei niille käy köpelösti. Suurin osa niistä ei nimittäin siedä suoraa auringonpaistetta laisinkaan, esimerkiksi saniaiset.

Siirryimme viikko sitten myös kesäaikaan. Eli kaikki huonekasveille tarkoitetut valaisimet on ajastettava uudelleen vastaamaan tämän hetkistä aikaa. Valaistavia tunteja saa ottaa myös pois, eli lisävaloa tarvitaan enää pari tuntia illalla. Aamut valkenevat jo kuuden aikaan. Samalle viikonlopulle sattui muuten earth hour, johon osallistuin.

Huonekasvit on siirretty pimeästä nurkkauksesta pois ja tilalle on laitettu lipastot kynttilöineen.

Olenkin järjestellyt tavarat olohuoneessa sillä tavalla, että kaikki huonekasvit on siirretty kaakonpuoleiselle ikkunalle, eli parvekkeen suuren ikkunan eteen. Siinä on noin neljä metriä pelkkää ikkunaa. Toki ovi vie sen melkein metrin, mutta asiasta voi päätellä kuinka paljon luonnonvaloa ikkunoista tulee sisälle. Varsinkin nyt vielä kun puissa ei ole lehtiä. Kesällä ikkunoista ei tule suoraa auringonvaloa, koska parvekkeeni edessä kasvaa muutamia suuria koivuja, jotka ovat auringon ”tiellä”. Ihan hyvä vaan! Ei tarvitse kärventyä tuonne partsille heti aamusta.

Tämä kuvassa oleva kulmaushan on muuttunut ihan mukavasti vuoden sisällä. Vuosi sitten siinä oli akvaario ja sen jälkeen kukkahylly. En ollut lainkaan tyytyväinen asetelmaan kukkahyllyn kanssa ja siirtin sen toiselle puolelle olohuonetta ikkunan ääreen. Se oli kuitenkin tarkoitettu huonekasveille, niin onhan se vähän kätevämpää, kun se on tuolla luonnonvalon äärellä. Hieman huvittaa. Tuossa akvaariokuvassa on laitettu takalasin päälle huonekasveja. Niistä ei ole tällä hetkellä enää yhtään jäljellä. Akvaariovalaisin on niin tehokas, että se kerta kaikkiaan poltti lehdet saniaisilta ja murateilta. Teinkin päätöksen, että tästä lähtien kaikki murattini tulevat olemaan tekokasveja. Mutta nyt tämän hetkisten huonekasvien tilanteeseen…

Lehtikaktus (Marraskaktus)

Seuraan tiiviisti Facebookin Huonekasvit-ryhmää, ja sain sieltä lisätietoa marraskaktuksesta. Nimestään huolimatta se ei ole sellainen kaktus, mitä ei kastella kuin kerran kuukaudessa ja haluaa aurinkoon. EI, kun tämän haluaa useammin kastelua ja hajavaloa. EI suoraan aurinkoon. Se kuulemma kärventyy auringossa. Luulenpa, että omalleni on juuri käynyt niin. Ainakin se on ihan nuupahtanut.

Tämä oli minulle uutta tietoa, että lehtikaktuksen lehdistä näkee milloinka se on saanut liikaa valoa. Uudet lehdet menevät kuulemma punertaviksi. Heureka! Tämä siis oli ihan alkujaankin vika paikassa kasvamassa. Lisäksi reppana kärsii kauheasta janosta. Vaihdoin sen muutama päivä sitten uuteen ruukkuun, ja se on antanut vähän edes piristymisen merkkejä. On kylläkin aika surkea esitys.

Jaa, mistä sitten päättelen, että juuri tämä huonekasvi kärsii janosta? Noh, kun vaihdoin multia tuolle kukalle, napsasin siitä toiseen astiaan elpymään pienen oksanpätkän, minkä olin laittanut ruukun laitaan juurtumaan. Se näytti parin päivän päästä jo tältä:

Ei näy rypyn ryppyäkään. Seisotin sitä kaksi päivää sen verran vedessä että juuret saivat just ja just vettä. Tästä marraskaktuksesta puhutaan myös yleisnimillä ”joulukaktus” tai ”pääsiäiskaktus”, koska se kukkii kyseisenä ajankohtana usein. Ja sitä myydään juuri silloin. Se on kuitenkin väärä nimi tälle huonekasville, koska on olemassa joulukaktus ja pääsiäiskaktus, ja niiden lehdet on erilaisia kuin tällä. Ne ovat myös harvemmin myynnissä – ainakin sillä hinnalla mitä näitä saa hankittua.

Marraskaktusta kutsutaan usein virheellisesti joulukaktukseksi tai pääsiäiskaktukseksi. Katso erovaisuudet täältä

Janoiset huonekasvit: viirivehka ja kiinanruusu

Janoisista huonekasveista puheen ollen, ostamani viirivehka on oikea juoppo. En oikeesti tiedä kauanko tuo kestää hengissä kun sitä pitää kastella joka toinen päivä. Sinänsä se on ihan hyvä kasvi kun se näyttää aika dramaattisesti milloin se haluaa vettä. Tämä menee kyllä mielestäni jo vähän saivartelun puolelle, mutta viirivehkasta jopa kuulee kun se huutaa janoaan 😀 Ainakin itse kuulin eilisiltana tässä sen lähettyvillä kun olin. Se nitisi ja natisi kun lehdet alkoivan nuupahtaa. Kun annoin sille vettä, ei mennyt tuntiakaan ku ne sojottivat jo kattoa kohden!

Kiinanruusu on myös sellainen huonekasvi, joka näyttää janonsa. Sen lehdet alkavat roikkua. Kiinanruusua ei kannata kuitenkaan uittaa, koska sitten se taas tiputtaa lehtiä pois. Ei siis sanota turhaan, että kiinanruusulla on ihan oma mieli, tai että se on oikea drama queen, kun se todellakin on! Huom: pikkuruinen marraskaktus saa olla tuossa kiiniksen vieressä pöydällä valoisassa paikassa. Vieressä on etelänpuoleinen ikkuna.

Karsin kiinanruususta oksia jokin aika sitten sekä joitain suuria lehtiä. Rehu päätti tämän jälkeen tehdä vielä itsekin karsintaa pudottamalla melkoisen kasan lehtiä pois. Aikansa kiukuteltua, kurkkasin pari päivää sitten yhteen latvaan jonka jätin ennalleen, ja siinähän näytti olevan jonkun sortin nuppu tuloillaan. Tämä ei ollutkaan mikään kiinanruusun tekemä julma aprillipila vaan nuppu oli siinä vielä tänäänkin.

Janoisiin huonekasveihin kuuluu myös unelma (Asparagus). Näyttää saniaiselta mutta ei ole saniainen. Jaoin tämän viime vuonna muutamaan ruukkuun, ja ei tuo näyttänyt siitä nokkiinsa ottavan. Uutta kasvustoa näyttäisi olevan tulossa.

Tässä nyt näistä huonekasveista tällä kertaa. Pitänee seuraavaksi tehdä vähän päivitystä vehkoista kun niitäkin on tuunailtu ja istuteltu vaikka kuinka. Ei muuta kun levollista sunnutai-iltaa ja hyvää alkavaa viikkoa!

Huonekasvipäivitys 3.4.2022 Read More »

Kevätaurinkoa koko viikko

/ / Piha / Puutarha / Parveke, Päiväkirjaa / Kommentoi

Nyt on kyllä tullut niin paljon virtaa tekemisiin kun aurinkokin on paistanut koko viikon. Vaikuttaa siltä, että kevät on saapunut!

Kauheata taas sanoa tämä sana, ”aktivoitunut”, mutta olen aktivoitunut tässä viikon sisällä ihan mukavasti. On laitettu huonekasveja uusiin multiin, on siivottu, on tehty ruokaa… ja mitä vielä…

11.3. laittamani tomaattien, paprikan ja chilin siemenet ovat itäneet. Tomaatit ensin ja nyt muutama päivä sitten paprikat ja chilit. Tomaattien itämiseen meni aikaa noin neljä päivää.

Kevätkylvöjä

Kokeilin huvikseni mitä tapahtuu, kun laittaa kaupasta ostetun salaattikerän kannan veteen. Siihenhän kasvoi pari juurta! En kuitenkaan laittanut kantaa multaan, mutta voishan sitäkin kokeilla jossain vaiheessa, josko siitä kasvaisi uusi salaatti. Mielestäni tuohonkin ilmestyi pari pientä lehteä. Heitin kokeilun kuitenkin pois, kun minulla ei tosiaan ollut sille mitään ihmeellisempää suunnitelmaa.

Tyrkkäsin myös persilijan vesilasiin jos se kasvaisi vähän siinä sitten… saattaa kyllä olla, että vesilasissa sen juuristo mädäntyy. Katsellaan. Käyn napsimassa sitä silloin tällöin suuhuni ja onhan siinä nyt ihan kunnon valokin yläpuolella, mikä saattaisi auttaa kasvamisessa myös.

Otin maaliskuun alussa kuvan vanhempieni takapihalta. Meillä on ollut todella paljon lunta, niin kuin on vissiinkin ollut koko Suomessa. Kevättä odotellaan edelleen ja lumien sulamista. En ole ihan varma, onko virallisesti terminen kevät edes alkanut. Sehän alkaa vasta sitten kun vuorokauden keskilämpötila pysyy plussan puoella. Siitäkin huolimatta, että yöllä olisi pakkasta, jos lämpötila on keskimäärin plussalla, kevät on alkanut. Meille ”taviksille” kevät alkaa siitä, kun ekan kerran kuulee titityyn.

Kevät on vielä vaiheessa ja on paljon lunta

Jään odottelemaan innolla milloinka nuo lumet sulaa. Kuvasta näkee hyvin kuinka paljon sitä on kertynyt. Pihakeinu oli selkänojaa myöten hangen peitossa, samoin mattotelineestä ei näkynyt paljon mitään. Kyllä ne sieltä hangesta löytyivät, mutta sinne ei ollut mitään asiaa… eikä ole edelleenkään, sillä lunta on vielä todella paljon.

Vanhempieni seniorikissa nauttii keväästä. Hän haluaa käydä ulkoilemassa koko ajan. Kuvaan on tallentunut myös naapuritalon järjetön lumikasauma. Keskustelupalstat ja Facebook ovatkin täynnä kommentteja tällä hetkellä, että kun ihmiset laskevat lemmikit ulos takapihoilleen ulkoilemaan, ne karkailevat. Ne pääsevät kävelemään hankea pitkin aitojen yli toiselle puolelle.

Kissa nauttii kevät auringosta

Aika hyvin sitä lunta on kuitenkin sulanut, vaikka alkuunsa vähän ”pelottikin” mitenkä asian laita mahtaa olla kun kevät etenee. Nappasin kuvan vanhempieni pihalta eilen. Portaiden vieressä oli viikko sitten vielä korkeat kinokset. Tämä on tosin etelän puolella, mutta kuitenkin. Ja nyt sataa vettä. Voi olla että lumipeite saa kyytiä tänään oikein kunnolla.

Otin kuvan myös omalta pihalta eilen, mikä näyttää siltä että kevät ei ole edes lähelläkään. Kuinkahan kauan aikaa oikein mahtaa mennä, kun nuo lumet tuosta sulaa? Noh, katsotaan tämän päivän vesisateen jälkeen paljonko lunta on vielä jäljellä. Voi hyvinkin olla, että tuo kinos hupenee ihan kunnolla.

Tämän hetken kuumimpia puheenaiheita on Ukrainan sota, tai Putler kutsuu sitä erikoisoperaatioksi. En aio siitä kirjoittaa sen enempää, mutta kyllä vit***i laittaa bensaa tankkiin pari päivää sitten! Parilla kympillä ei saa sitten yhtään mitään. Kunhan kevät sulattaa lumet, niin pääsee sentään sähkövekottimella (kuva syyskuu 2021) ajelemaan.

Kävin muutekseen ottamassa sillä tyypit viime viikonloppuna. Ehkei ole vielä sen aika. Talven jäljiltä ei ole putsattu hiekoitusta pyöräteiltä, ja se toi oman haasteensa ajelulle. Lisäksi lumi ei ole sulanut ihan kauttaaltaan vielä pääkulkuväyliltä. Sain kokeilusta palkkioksi niska- ja selkäsäryn. Olin tosin liikenteessä illalla jolloin lämpötila laskee pariin asteeseen. Turhan kylmää kyytiä minulle! Onnekseni minun ei tarvinnut työntää sitä kovinkaan kaukaa takaisin kotiin kuin tuosta naapuritalon vierestä. Vehje kun sattuu painaa sen 60-70kg. Että, kevyet iltajumpat sain siitä myös.

Löysin alkukeväästä kivan tuubikanavan, missä voi katsella livenä, kun sinitiainen asustelee pöntössä. Pönttöön on viritelty kamera, mikä kuvaa sitä sisältä, ja ulkopuolella on toinen kamera. Tällä hetkellä sinitiaisella on kevätpuuhat meneillään ja se on tehnyt jo pesän sinne pönttöön sisälle. Kuukausi sitten pönttö oli vielä tyhjä. Tässä on linkki mistä pääsee seuraamaan kyseistä kanavaa: https://youtu.be/yUSX1wLFvIw

Sinitiaisilla kevättä rinnassa ja ne ovat pesänrakennuspuuhissa.

Ei tässä tällä kertaa muuta, kuin hyvää viikonloppua! Seuraavaksi tulee päivitystä huonekasviasioihin, kunhan saan otettua kohteista siedettäviä kuvia.

Kevätaurinkoa koko viikko Read More »

Scroll to Top