Päiväkirjaa

Urho-kissa on kotiutunut

, , , , ,

Nyt on tullut niin paljon viestiä ja kyselyitä, että on pakko tehdä yksi artikkeli kuinka Urho-kissalla ja minulla on mennyt nämä kaksi viikkoa, mitä hän on täällä kanssani ollut. Tässä on joitain ”virstanpylväitä”, joita olen Urhossa huomannut ja mitä asioista ajattelen. (Linkki ensimmäiseen artikkeliin Urhosta)

  • Pitkän turkin huolto, siisteys
  • Ruokailu ja ruoka
  • Nukkuminen vieressä ja muissa paikoissa
  • Raapiminen
  • Aktiivisuus, kissa-TV, leikkiminen
Suloinen Urho-kissa

Urho on ystävällinen ja kiltti kissa

Urho on ollut heti alusta alkaen todella kiltti kissa. Mietin toki, että onko tämä vain silmänlumetta, ja kissa muuttuisi jossain vaiheessa hirveäksi riiviöksi. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, vaan hän todellakin on aivan ihana tapaus. Minulla kävi todellinen tuuri, että sain näin ihanan lemmikin itselleni!

Ystävällisyyden voi huomata myös sellaisista asioista, että Urho viihtyy hyvin sylissä ja häntä voi kantaa myös sylissä. Häntä on varmastikin pidetty hyvin edellisessä elämässä. Luottaa minuun jo nyt erittäin paljon vaikka tänne muutosta onkin kulunut vain pari viikkoa. Odotin, että luottamuksen luomiseen menisi huomattavasti pidempi aika, mutta ei! Olen ilmeisesti itsekin tehnyt jotain oikein koska kissa on miltei heti tällainen ihanuus kun minulle saapui.

Pitkä turkki vaatii huoltoa

Pitkän turkin huolto on kyllä tuottanut hieman ongelmia. Siinä kohtaa Urho ei ihan vielä luota minuun. Olen saanut harjata selkäpuolelta ja rintakarvoja joka päivä, mutta vatsan puolelta ja kainaloista harjaamiseen kului noin viikko, kun sain niihin koskea. Perskarvoja ei saa harjata edelleenkään, eikä häntää. Luulen, että siellä on sellaisia takkuja joiden harjaus tekee kipeää. Siksipä teinkin sellaisen siirron, että soitin Urholle ajan trimmaukseen. Eli, nyt vaan vielä kuvia pitkäkarvaisesta kissasta kun sillä on pitkä karva! Trimmausaika on 31.8.2021 joten aikaa minulla vielä on ottaa joitain kuvia.

Urho huoltaa tosin itse aika hyvin turkkiaan. Tuli tässä huomattua, kun yht’äkkiä asuntoon on alkanut ilmestyä suurehkoja karvatuppoja pitkin lattioita ja makuutasoja. Poistaakohan Urho itse omat takkunsa? Asia saattaa hyvinkin olla näin. Itse olen leikannut saksilla pari villoittunutta kohtaa, toisen kainalosta ja toisen hännän tyvestä selkäpuolelta. Joka tapauksessa turkin trimmausta suositeltiin ihan vain siksikin, että kissat tuntuvat nauttivan siitä lyhyemmästä karvasta sitten enemmän, ainakin tuttavat näin kertoivat.

Karvapalloja on oksennettu kaksi kertaa. Olisikohan tässä sykli jotain kerran viikossa. Pitänee seurata mitä näiden kanssa tapahtuu ja vaikuttaako ruoka asiaan jollain tapaa. Huomasin myös, että Urho raapii kaulan aluetta jonkin verran ja vasemman silmän alla on kalju kohta, jossa on hieman rupea. Saattaa olla, että hän on tapellut jonkun kanssa ennen tänne tuloaan, ja rupi voisi johtua siitäkin, tai sitten on raapaissut itsensä jossain terävässä. Täytyy käydä kämppää läpi ettei täällä minun askartelumestoilla ole mitään missä kissa voisi itsensä satuttaa minun huomaamattani. Kaula-alueen raapiminen voi olla stressiä tai ruoka-allergiaa. Seurailen tilannetta.

Siisti vessakaveri

Urho on alusta asti ollut todella siisti vessassakävijä. Hankin kissanhiekaksi Ever Clean hajustamatonta hiekkaa, joka paakkuuntuu todella hyvin ja pitää hajutkin hyvin aisoissa. Vaikka hiekalla on hintaa, se on sitten todella riittoisaa. Se on käytännöllistä myös minulle, joka sitä lootaa joutuu siivoamaan! Pistin merkille, että Urho käy ihan normaalisti tarpeillaan. Ei liian monta kertaa päivässä esimerkiksi. Hällä kun oli sokerit hieman kohollaan testien mukaan kun terveystarkastus tehtiin, mutta sen yleensä selittää pieni stressi minkä lääkärikäynti aiheuttaa. Kaikki tarpeet tekee sinne mihinkä pitääkin, eli hänelle varattuun laatikkoon. Ei kuse laitojen yli tai sotke muutakaan. Hiekkaa toki menee laitojen yli, mutta ne voi lakaista takaisin hiekka-astiaan.

Ruokailu

Ruoan suhteen Urho ei ole kranttu, vaan syö ihan mitä hänelle vain annetaan. Mutta, sellaiseen olen kiinnittänyt huomiota, että hän jättää ”palat” syömättä esimerkiksi Latzin Jelly-aterioista. Paté-ruoat syö kokonaan viimeistä lipaisua myöten. Kokeilin tehdä kastikesapuskoille niin, että murskasin haarukalla niitä paloja pienemmiksi. Se vähän auttoi asiaa. Nyt kuppiin ei jää ihan niin paljon ruokaa syömättä. Mietin sitäkin, olisiko ruokakupilla jotain tekemistä asian kanssa. Ostin useamman erilaisen ruokakupin. Matalilta lautasilta ruoka siirtyi suoraan lattialle, eli ruokakupissa piti olla korkeammat reunat. Raksut on vielä testauksessa. Nyt on syönyt kolmesta vaihtoehdosta oikeastaan vain yhtä raksua. Pitääkin katsoa minkä makuisia ne ovat, jos niitä voisi sekoittaa muun ruoan sekaan että kissa saa kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet.

Vieruskaveri

Urho on tullut alusta asti viereen ja jopa syliin. Alkuunsa makasi mahallaan vieressä ja pisti päänsä kädelleni. Toisena yönä Urho tuli viereen hetkeksi siinä kohtaa kun menimme nukkumaan, mutta ei jäänyt yöksi viereen. En tiedä missä hän nukkui, mutta oli aamulla sängyn vieressä lattialla. Hennoilla pienillä pentumaisilla miukaisuilla vaati aamupalaa! Kolmannen yön jälkeen Urho oli seuraavana aamulla vieressäni ja on ollut siitä lähtien.

Olen laittanut hänelle useita paikkoja joissa voi nukkua. Katsellaan pitääkö hän niistä vai puranko ne vaan yksinkertaisesti pois. Esimerkiksi olen kasannut hänelle makuuhuoneen ikkunan alle pedin korkeammalle, josta hän pääsee myös ikkunalle tiirailemaan ulos. Ei ole nukkunut siinä nähdäkseni kertaakaan. En ole edes nähnyt että olisi kävellyt sen yli mennäkseen katselemaan ulos ikkunan viereen laitetulle jakkaralle. Sen sijaan sänkyni vieressä oleva tuoli on ahkerassa käytössä.

Hankin Urholle käytetyn loikoilutelineen jonka sijoitin keittiöön ikkunan ääreen. Siitä näkee hyvin vaikkapa lenkillä olevia koiria. Uskon, että Urho tykkää tulevaisuudessa katsella siitä ulos. Loikoiluteline pitää vielä tuunata siistimmäksi ja ikkuna täytyy pestä. Telineessä on myös alemmalla tasolla sellainen pesä, missä Urho onkin jo käynyt nukkumassa. Toivottavasti ottaa myös käyttöön telineen rungossa olevat raapimisosat!

kissan kiipeilyteline ikkunalla

Raapimistelineistä puheen ollen. Olin lahjoittanut edellisten kissojeni raapimistolpan vanhempieni luona asuvalle Kiksu-neidille, niin Urholle piti järjestää omia raapimispaikkoja. Minulta oli jäänyt tekemättä omille kissoilleni raapimistolppa keittiöpöydän jalkaan. Sisal-narulle tulikin nyt käyttöä, ja tein Urholle raapimispaikan ruokapöydän jalkaan. Ilokseni sain todeta, että hän myös käyttää askartelemaani tolppaa! Nyt pitäisi vielä tehdä yksi makuuhuoneeseen sängyn viereen jossa Urho voi teroittaa kynsiään. Sisal-narua on sen verran jäljellä, että sitä saa kiedottua sängyn vieressä olevaan heinäseipäistä tehtyyn telkkaritelineeseen.

raapimisteline kissalle pöydän jalkaan

Kissa-TV kiinnostaa

Urho on todella kiinnostunut akvaariosta! Välillä joutuu ihan torumaan, ettei ole koko ajan raapimassa etulasia. Hän myös ”urputtaa” takaisin jos torun tai käsken häntä. Tämä huvittaa minua suuresti, koska en muista edellisten kissojeni tekevän näin. Urho muutenkin juttelee todella paljon ja sillä on kaikenlaisia kurnuttavia ääntelyitä ja maukaisuja, joita en ole aikaisemmin kuullut. Foxy-koira kyllä keskusteli kanssani, mutta kissat eivät ihan tällaista dialogia harrastaneet mitä tämä Urho nyt tekee.

akvaario on hyvä kissa-TV

Urho hiplaili joitain kissanleluja parin päivän päästä kun minulle muutti, mutta aloitti varsinaisesti yöleikkimisen vasta muutama päivä sitten. Tänä aamuna oli sellainen rumba käynnissä, että ihme kun sain nukuttua! Ryminä ja kolina oli kuitenkin musiikkia korvilleni, koska nyt tajusin, että Urho on kotiutunut todella hyvin. Leikkimisen aloittaminen oli se viimeisin askel kotiutumisessa Hän on myös tiputtanut yhden kukkaruukun! Se oli ilmeisesti hänen kulkureitillään.

Kaikki on tapahtunut niin hirvittävällä vauhdilla että sitä käykin miettimään, onko tässä kohta enää mitään uutisoitavaa! Kissa on kotiutunut niin hyvin kuin olisi ollut täällä aina. Toki turkin hoito ei vielä ole sellaista kuin pitäisi, vaikka hän harjaamisesta pitääkin. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Urho kuitenkin tulee olemaan artikkeleissani ainakin kuvien muodossa, jossei nyt ihan pääosassa kirjoituksia. Ihana kissa, pidän hänestä todella paljon. Tämä on juuri sitä mitä olen kaivannut ja tarvinnut näiden parin masentavan vuoden jälkeen!

Urho-kissa on kotiutunut Read More »

10-vuotias Urho-kissa

, , , , , , , , , ,

Nyt se on sitten vihdoinkin tapahtunut, kotiini on tullut asustelemaan kissa! Tämä herra on tosin jo seniori-iässä. Sepäs ei minua haittaa, päin vastoin. Hän on oikein ihana ja seurallinen, juuri niin kuin tykkään kissani olevan.

Löysin tämän ihanuuden paikalliselta löytöelänkodilta (Kaskivaaran Kodittomat eläimet Ry). Hän ei ollut saanut uutta kotia jostain syystä. Tämän enempää en tiedä tästä herrasta muuta kuin että hän on 10-vuotias. Eli suht iäkäs herra kyseessä. Urho on hänen nimensä ja se oli hänellä jo tullessaan. Urho sai myös lisänimen Manolito, joka tarkoittaa jossain yhteydessä hurmaavaa miestä, yleensä latinoa. Vaikka Urho ei olekaan latino, hän on silti todella hurmaava!

Urho uskaltautui myöhemmin illalla sohvalle nukkumaan.

Laitoin Urhosta tämän kuvan Instaan, ja jälkikäteen ajattelin, että onpas yrmykän näköinen kuva kissasta, koska tuo kuva ei todellakaan ole Urhon perusilmeitä. Kaunis kissa hän on ja ihan kaikkea muuta kuin yrmy! Nyttemmin Urho on jo tottunut kännykkäkuvaukseen, ja ilmeetkin alkavat olla jo ihan söpöjä, eikä seuraavan kuvan kaltaisia.

Urho-kissa yrmyn näköisenä
Ensimmäisiä kuvia Urhosta.

Kuinka kissa päätyi minulle

Laitoin maanantaina viestiä löytöeläinkotiin, että voisin adoptoida tämän kissan. Soitin seuraavana päivänä vielä varmistaakseni asian, että onko hän mahdollisesti enää saatavilla. Ja olihan Urho vielä vapaana. Pohdiskelin, että voiskohan tällainen johtua siitä, että Urholla oli ikää jo niin paljon, ja että ihmiset haluavat adoptoida nuorempia kissoja. Tavallaan vähän säälittävää, koska esimerkiksi Urho on aivan ihana ja todella hellyyttävä. Hän on myös aika rauhallinen… ollut toistaiseksi. Urho muutti minulle torstaina iltapäivällä.

Ensimmäiset päivät Urhon kanssa

Meillä on mennyt nämä muutamat ekat päivät yhdessä ihan mukavasti. Urho oli heti todella siisti vessankäynnin suhteen, mikä ilahdutti minua. Saan toki lakaista laatikon ympäriltä hiekkoja takaisin astiaan, mutta tarpeiden osumatarkkuus on ihan ykkösluokkaa. Hän uskaltautui heti syliini samana päivänä kun tuli minulle. Söi kaikkea mitä tarjottiin. Leluihin ei koskenut, tai vähän tassulla hipelöi, mutta ei leikkinyt. Akvaariokin löytyi yhden makuupaikan vierestä ja siinähän olikin ihmettelemistä.

Urholla on kissa-TV

Kun menimme nukkumaan, hän tuli vieressä käymään tassuttelemassa tyynyni vierellä olevalla, hänelle varatulla alustalla, mutta meni sitten nukkumaan johonkin muualle. Annoin hänen olla kaikessa rauhassa.

Kun nousin seuraavana aamuna sängystä, Urho tuli heti terhakkaasti minua vastaan. Yritin tutkailla millaisia rutiineja herralle olisi mahdollisesti kehkeytynyt. Noh, tietysti ruokaahan sitä vaaditaan heti kättelyssä kun silmänsä avaa!

Keittiöön mennessä en voinut välttyä hieman huvittuneelta näyltä. Urho oli käynyt omatoimiruokailemassa yhden avatun raksupussin kanssa, joka löytyi lattialta osittain riekaleina. Pääsin siis siivoamaan vähän raksusotkua. Ei se mitään, laitoin loput raksupussin sisällöstä muovipurkkiin ja lakaisin osittain syödyt raksumurut lattialta.

Huomasin myös ettei Urho osannut syödä pakastimen päällä. Se tarkkaili jatkuvasti ympäristöään. Siirsin ruoat lattialle niin ruoka alkoi sitten myös maistua. Mietiskelin josko oli joutunut olemaan varuillaan edellisessä paikassa jollain tapaa, koska hänellähän oli ollut kuulemma pari kaveria. Myös löytöeläinkodissa hänellä oli kavereita, jotka välillä ilmeisesti vaihtuivat. Reppana on saattanut jäädä vaikka vähemmälle ruokinnallekin. Oli kuitenkin aika laiha tullessaan. Noh, yritetään saada vähän lihaa ympärille.

Kiva oli myös huomata, että Urho antoi minun harjata turkkiaan ihan mielellään. Pitkäkarvaisen kissan turkissa on kuitenkin huoltamista jonkun verran. Muutenkin, irtokarvat on saatava turkista pois ettei tule karvapalloja niin paljon. Juuri tämän blogin kirjoitushetkellä Urho kävi oksentamassa ensimmäisen karvapallon ruokapöydän alle. Ruoka alkoikin heti tämän jälkeen maistua! Pitääkin laittaa kissanruoho kasvamaan ettei hän käy vahingossa napostelemaan huonekasveja, koska ne eivät todellakaan ole hyväksi kissalle.

Tein Urholle Insta-tilin @urhomanolito, johon aion tehdä julkaisuja kissan elämästä. Kirjoitan asioita toki tännekin, mutta ehkäpä Urhoon liittyvissä asioissa enemmän sinne Instaan kuin tänne. Käy kirjoittaminen muutoin liian työlääksi, ja senhän tulisi olla kivaa, eikä kauheaa työtä! Julkaisin myös ensimmäisen video-klipin Tuubissa, esittelyn Urhosta. Jos onnistun kuvaamaan Urhoa jatkossakin, teen silloin tällöin jotain videoita muidenkin pällisteltäviksi.

Ei tällä kertaa nyt muuta, kuin että tässä tämä Urho nyt sitten on, ja häneen voi alkuunsa tutustua vaikkapa seuraavan videon kautta!

10-vuotias Urho-kissa Read More »

Pihaprojekteja ja vähän muutakin

, , , , , ,

Mikään ei oikeastaan voi tuoksua kesällä paremmalta kun vasta leikattu nurmikko! Meidän talkkari starttasi ruohonleikkurin jo aamu tuimaan. Vaikka heräsin ääneen, se ei haitannut! Tiedossa oli nurmikon tuoksua sisällä asti. Toki oma piha-alue leikataan myöhemmin, mutta kun leikkurin säilytyspaikka on alakerrassani, parvekkeeni alapuolle parkkeerattu masina tuoksuu myös ruohikolta. Se riittää minulle!

Vanhempieni läheltä keskeltä pyörätietä löytyy myös nurmikko. Kukahan tämän leikkaa?

Ja mitäpä sitä ollaan puuhasteltu tässä viime aikoina? Järjettömän lämpimistä keleistä huolimatta on tapahtunut aika paljon kaikkea, vaikka elämä tällä hetkellä muuten tuntuukin hitaalta. Isälläni oli 13.7. 76-vuotis synttärit. Kävin vanhempiani morjestamassa kun asuvat tuossa ihan lähellä. Heillä käydessä tulee aina puuhasteltua jotain pientä pihahommaa.

Koska viime kesä meni kohdaltani hieman pipariksi, päätin ottaa tänä kesänä härkää sarvista ja aloittaa rästissä olevat pihaprojektit! Jotkut asiat olivat päässeet hieman ”repsahtamaan”, kun niitä ei ole siistitty ajallaan. Parempi kuitenkin, että ne tulevat edes joskus hoidetuksi. Yksi omaa silmääni hieman häirinnyt asia oli luumupuu. Sen juurella kasvoi ties mitä rikkaruohoja ja se myös versoili aivan liikaa. Huolsin puun ympärystän, ja siitä tulikin oikein siisti, ja sain puun rungon kauniisti esille. Oikealla puolella kuvassa oleva syreeni sai myös ehostuksen. Pitää keksiä sille joku tolppa tuohon viereen jotta saisin sen kasvamaan suoraksi rungoksi ylöspäin. Yritin myös taivutella rungonpätkiä toistensa ympärille. Josko ne saisi jotenkin hauskasti kierteelle. Pajuissa tämä ainakin onnistuu, syreenistä en tiedä. Tarkoitus kuitenkin on, että näiden puiden ali pääsisi helposti kulkemaan kun ajaa esimerkiksi nurmikkoa. Isä oli ainakin tyytyväinen näihin ratkaisuihin.

Luumupuun karsimista piti tosin odotella pidempi aika, koska siinä olevassa linnunpöntössä pesi pikkuvarpuspariskunta. Tein karsinnan siis sen jälkeen, kun pikkutirpat olivat lähteneet pesästä. Taitaa muuten olla niin, että nämä pöntössä pesineet pikkuvarpuset ovat jääneet vanhempieni pihapiiriin jatkamaan elämäänsä. Siellä käy nimittäin sellainen kuhina ja melske, kun linnut lentelevät jatkuvasti ees taas pensaikoissa. En muista nähneeni vastaavaa tilannetta koskaan aikaisemmin. Ne käyvät juomassa vettä sadevesitynnyristä, johon isä aina silloin tällöin lisää letkulla vettä. Sadevesitynnyrissäkin on elämää. Katselin, että siellä on jotakin surviaisen toukkia, tai saattaahan ne olla ihan hyttysenkin toukkia. Saattaa olla, että pikkulinnut käyvät myös syömässä niitä juomataukojensa lomassa. Luonnon tarkkailu on todella mielenkiintoista!

Tontin nurkkaukksessa oleva tuija sai oman osansa karsimisissa. Sen alimmat oksat laahasivat miltei maata, ja sen rungon juurelle oli kasvanut jokin pensas. Taas jälleen oli tarkoitus tehdä karsiminen sillä tavalla, että puun ympäri pääsisi helposti kulkemaan tarvittaessa ruohonleikkurilla. Sain tähän pihaprojektiin kulumaan useita tunteja. Mutta se on sitten tehty, ja taas jälleen yksi alue siistiytyi huomattavasti! Käyn vielä jossain vaiheessa loppu kesää virittelemässä puuhun pari linnunpönttöä ensi kevättä varten.

Karsittu tuija pihan nurkassa
Tuijasta lähti paljon oksia j a sen juurella kasvanut pensas lähti myös.

Yleisilmettä sai siistittyä monestakin paikkaa ihan vain repimällä vuohenputket pois. Rusopäivänliljat alkoivat kukkia heinäkuun alussa, ja halusin rikkaruohot pusikosta pois ennen kukintaa. Se ei olisi ollut kovinkaan esteettinen kauniiden kukkasten kanssa ja seassa vuohenputkea.

28.6.2021 Rusopäivänliljat aloittavat kukinnan kohta.

Liljapusikko siistiytyi todella paljon kun vuohenputket repi pois. Seassa kasvaa näköjään myös palavarakkautta, jonka siirrän myöhemmin toiseen paikkaan. Se on kai levinnyt siemenistä siihen, koska en ole sitä ainakaan istuttanut kyseiseen kohtaan. Sitä kasvaa pieni mätäs viereisessä kukkapenkissä.

Rusopäivänliljat 3.7.2021

Äitini oli istuttanut joskus kauan aikaa sitten terassin viereen virpiangervon, joka on nyt päässyt leviämään ihan toden teolla. Aloitin pensaan karsimisen kesäkuun lopussa, mutta piti pitää pieni stoppi rehkimisessä. Meinasi nimittäin kunto loppua kesken! Nyt pihatöitä haittaa korkeat lämpötilat. Imatralla on ollut varmaan yli viikon jo kolmenkymmenen asteen helteitä. Pihaprojektit saavat nyt vähän odotella — tai ainakin nämä rankemmat sellaiset.

Virpiangervo äidin pihalla

Virpiangervon ympäriltä kasvavat sivuversot täytyy repiä maasta irti. Pelkkä katkominen ei riitä koska sehän haarottuu vain siitä leikkuukohdasta ja pensaasta tulee vielä tuuheampi. Tämäkin on tarkoitus siistiä siten, että sen ympäriltä pääsee tarvittaessa kävelemään. Nurmikko siinä ei kasva, mutta siinä voisi hyvinkin olla vaikkapa sammalta. Pensaan kasvua täytyy rajoittaa jotenkin laittamalla juurien ympärille vaikkapa viiraseinämän, kunhan sitä saisi hankittua jostain.

Nyt jos joku tarvitsee aitatarpeita, niin saa vinkata! Tästä saisi tulla itselleen repimään monetkin taimet ilmaiseksi. Tein erääseen tuttavani pihaan, jota aikoinaan hoidin, tien laitaan virpiangervosta pensasaidan. Siitä tuli todella upea, ja tämä pensasaita on edelleenkin siellä vielä paikoillaan. Se ilahduttaa minua todella paljon! Virpiangervoon tulee syksyllä todella kaunis ruska. Lisäksi se lakkaa kasvamasta kahden metrin korkuisena, eli sitä ei tarvitse leikata. Todella helppo ja kaunis vaihtoehto pensasaidaksi.

Talon seinusta näyttää mielestäni ihan kivalta. Jos jotain pitäisi vielä tähän tehdä, niin kanttaisin isututusten reunat niin niiden alue erottuisi selvemmin. Edellisissä kuvissa ollutta virpiangervonkaan ympärystän saneeraus ei näy tässä kuvassa lainkaan, vaikka kuva on otettu karsimisen jälkeen. Pusikko on sen verran kookas. Tämänkin kuvan ottamisen jälkeen kasvit ovat avanneet jo nuppunsa, mitä tässäkin näkyy. Kuunliljat ja nauhukset ainakin kukkivat.

Vielä on ehostettavaa. Lupasin kaivaa uutamat ruusujen juurakot maasta pois. Yhden olen itse istuttanut etupihalle, ja talon kulmauksessa oleva äitini istuttama hansaruusu saa lähdöt. Lisäksi vanhempani ovat istuttaneet etupihan rinteeseen jonkin keltaisen ruusun, joka on kuollut ajat sitten, mutta sen tilalla kasvaa villiruusu. Se pitää kaivaa myös ylös maasta. Isäni on oikein aktivoitunut puutarhahommissa, ja hän ajaa mielellään nurmikkoa, ja vie sitten minun karsimat ”jätteet” hyötyjätepisteelle kauppareissujensa yhteydessä. Tämä on oikein loistavaa! Roippeet saa heti pihalta pois eikä mikään jää mihinkään lojumaan pitkiksi ajoiksi. He ovat hankkineet tällaisia puutarhakoreja, joihin puutarhajätteet voi kätevästi laittaa ja kuskata ne sitten niissä pois.

Oksat pois puutarhakoreissa.

Tässäkin oli minulle pätkittävää ihan yllin kylllin. Lisää projekteista sitten myöhemmin kunhan pääsen taas vauhtiin. Hyvää loppu viikkoa kaikille!

Pihaprojekteja ja vähän muutakin Read More »

8 Blogspot artikkelin siirto

, , , , , , ,

Olen vihdoinkin saanut siirrettyä vanhasta Blogspot -blogistani kaikki artikkelit tänne. Tämä helpottaa minua suunnattomasti, ja varmasti myös auttaa uusien blogienkin teossa, kun voi linkittää asioita helpommin toisiinsa. En tiedä tarkalleen ottaen miksi aloin tehdä blogspottiin alunperinkään mitään. Luulin kait, että se olisi jollain tapaa hakukoneystävällisempi kuin mitä tämä WordPress on, mitä tällä hetkellä käytän. Noh, jargonit sikseen ja seuraavana listaus vielä viimeisimmistä blogipostauksista, mitä siirsin. Olen lisännyt linkit alle olevaan listaan ja kaikki artikkelit avautuvat uuteen välilehteen tai selaimeen. Artikkelit on lueteltu vanhimmasta uusimpaan.

Lista 8 siirretystä Blogspot artikkelista

Siirretyistä Blogspot -artikkeleista

On ihan hauska huomata, että vielä muutama vuosi sen jälkeen minua kiinnostavat edelleen samat asiat kuin mitä silloin aikanaan, kun kirjoitin Blogspottiin. Olen monesti miettinyt mitä aion tänne nyt enää dokumentoida, kun iso osa elämästäni on ”haudattu” eikä sitä saa koskaan enää takaisin. Tarkoitan tällä tietysti lemmikkejäni. Voin toki jatkaa heidän muistelemistaan, ja aionkin joiltain osin niin tehdä. Mutta lemmikeistä kirjoittelu ei tule olemaan mitenkään erityisessä roolissa enää blogissani, kuten aiemmin kirjoitin paljon Foxysta. Foxysta on vielä paljon kirjoitettavaa. Haluan tuoda esiin australiankarjakoira -rotua, koska Foxy oli ”karjis”. Kaikki tapaamani rodun edustajat ovat väistämättä olleet todella vekkuleita otuksia, ja onneksi minulla on mahdollisuus seurata vielä hetken Foxyn velipuolen elämää lähipiirissä. Kunpa pääsisin kameran kanssa paikalle ennen kuin on liian myöhäistä!

Minulle jää kuitenkin vielä kaikki muu kirjoitettavaksi. Tämä on lifestyle -blogi! Minua kiinnostaa edelleen valokuvaus, akvaario, huonekasvit, sisustus, DIY, puutarhailut… tälläkin hetkellä suunnittelen lähtöä vanhempieni pihaa hoitamaan, koska sitä täytyy huoltaa jonkin verran. Tiedä häntä sitten, ehdinkö kaikkea tänne dokumentoida, koska asioita on todella paljon! Yritän ehtiä. Tämä blogi on myös päiväkirjani, josta käyn esimerkiksi keväisin katselemassa mitä tulevalle kesälle on mahdollisesti suunnitteilla. Näen myös historiaa, miten esimerkiksi mitkäkin kasvit viihtyvät missäkin. Ei tarvitsisi tehdä samoja virheitä uudestaan. Ja jos on sattunut unohtumaan mitä edellisessä projektissa kävi, asian voi tarkistaa täältä.

Eiköhän tämä riitä tästä asiasta tällä kertaa. Lopuksi vielä kaksi kuvaa rakkaasta Foxystani. Näissä kuvissa ilmentyy Foxyn upea luonne! Foxy oli erittäin positiivinen, iloinen ja eloisa kaveri. Nämä ilmeet kertovat paljon Molemmat kuvat ovat otettu samalla kävelylenkillä 4.6.2016.

Ihana iloinen Foxy!
Kohon Foxy Girl 2016
Foxy oli aina hyvällä tuulella.

8 Blogspot artikkelin siirto Read More »

10 Blogspot artikkelin siirto

, ,

En muista varmuudella, olenko maininnut, että kirjoitin jossain vaiheessa myös Blogspot-blogiin. Haluan kuitenkin siirtää kaikki postaukset tänne ja laittaa Blogspotin ”kiinni”. Olen kerännyt niitä tuonne Blogspot-siirrännäiset -osioon. Taidanpa myös linkittää artikkelit aina näin uutena postauksena, niin niitä ei tarvitse erikseen lähteä etsimään. Ne voi kuitenkin julkaista sillä päivämäärällä mitä alkuperäinenkin artikkeli, niin eihän niistä hullukaan pidä kirjaa mitä on milloinkin julkaistu.

Siirtelyä helpottaa tosin sellainenkin asia, kun satuin löytämään ulkoiselta kiintolevyltä kuvatiedostot varmuuskopioituina. Niitä ei tarvitse enää ladata vanhasta blogista ensin tietokoneelle ja sitten tänne blogiin. Nopeuttaa prosessia aika lailla! Olen lisännyt linkit alle olevaan listaan ja kaikki artikkelit avautuvat uuteen välilehteen tai selaimeen. Artikkelit on lueteltu uusimmasta vanhimpaan.

Lista 10 siirretystä Blogspot artikkelista

Olipas aivan mahtavaa löytää kaikki nämä ”unohdetut” kirjoitukset ja muistella menneitä aikoja rakkaiden lemmikkien kanssa. Nämä kun sattuvat olemaan sellaiselta ajalta, jolloin minulla vielä oli kaikki lemmikit elossa. Spede-kissa oli vanhin lemmikkini (synt. 2001), Uuno-kissa oli seuraava (synt. 2002) ja Foxy (synt. 2006) tuli minulle vuonna 2013. Näiden elukoiden kanssa touhuilu oli vähintäänkin mielenkiintoista ja kaipaan heitä vieläkin päivittäin. Mutta ajat muuttuvat. Nyt touhuilen edelleen miltei samojen asioiden parissa, mutta siitä jää tämä lemmikki-aspekti pois.

Haikaillen muistelen tätäkin kissa-herraa! Tästä on jo neljä vuotta kun luovuin hänestä. Se tuntuu kuin olisi tapahtunut vasta eilen. Kun lemmikki on tällainen ihanuus, joka on koko ajan vierellä, sylissä tai ylipäätään läsnä, sen poismeno jättää ihan järjettömän aukon elämään! Mutta onneksi on näitä ihania muistoja ja paljon kuvia

Blogspot siirrännäisestä kissan kuva
Kuvassa Spede ”Loikoilua ja potemista” -artikkelista.

Seuraavissa siirrännäisissä on tiedossa sisustusprojekteja sekä akvaarioon liittyviä juttuja. Siinä on sitten loput mitä Blogspotista enää löytyy. Artikkelit julkaistaan tällä viikolla samalla tavalla listattuna kuin tässäkin. Hyvää viikon alkua kaikille ja nauttikaa kesästä!

10 Blogspot artikkelin siirto Read More »

Scroll to Top