Foxy oli mahtava koira!
Sitä pieni ihminen miettii mitenkä tästä voi oikein jatkaa – elämää, ja muitakin asioita, kun osa elämää on ”poistunut paikalta”… On ollut kerta kaikkiaan vaikeat viikot takana, vaikka naama yrittääkin aina iloiselta näyttää, kun tuolla ihmisten parissa liikuskelee. Päätin myös, että nyt on perhana käytävä lävitse kaikki muistot, kuvat ja sen semmoiset, ennen kuin niitä ei enää pysty tai viitsi käydä läpi. Asiat vaan kasaantuu ja se alkaa ahdistamaan! Päätin siis käydä läpi viimeisimpiä asioita, jotka ovat kiperimpiäkin tästä hetkestä katsottuna… Foxy – Rakas koirani
Foxy oli sylikoira
Ihan jo pienestä pitäen Foxy oli mielellään sylissä. Isäntänsä otti hänet usein syliin ja piti selällään, rapsutteli masusta. Foxy ihan selkeästi nautti siitä!
Sylissä oli aina kivaa olla rapsuteltavana ja helliteltävänä.
Toivon mukaan tämä kaikki iloisuus tästä koirasta kumpusi siitä, että olin hoitanut häntä asianmukaisesti. Kun koira pitää viedä piikille, siinä käy jos jonkunmoista ajatusta läpi… onko tehnyt oikein jne. Tiedän kuitenkin, vaikka se ei aina siltä tunnu, että tein hänelle sen palveluksen, mikä pitikin tehdä! Vaikka itkua on ollut miltei joka päivä, niin silti tieto siitä, että nyt hänellä ei ole kipuja, jotenkin helpottaa minua myös. Tämä ilta tänään tässä parvekkeellani on ollut todella tunteikas… tämä on ensimmäinen kerta Foxyn poismenon jälkeen kun olen istunut täällä. Istuttiin tässä muutama päivä ennen kuin minun piti viedä Foxy piikille. Se oli semmonen ”meidän juttu” istua täällä parvekkeella. Foxy oli aina vierelläni…
Foxy oli mahtava koira! Read More »
