Käytin perjantai-illan siihen, että muistelin edesmennyttä Urho-kissaani. Urho tuli minulle tasan vuosi sitten (10-vuotias Urho-kissa). En ole saanut aikaiseksi tehdä hänestä edes muistovideoita. Täytyy skarpata nyt lähiaikoina asian suhteen ennen kun aikaa on kulunut liikaa ja videon teko alkaa tuntua turhalta. Videoklippejä kertyi kuitenkin jonkinmoinen määrä. Oli tarkoitus tehdä niitä silloin vielä kun Urho oli elossa. Jostain syystä ajattelin, että ei niillä niin kiire ole. Aika kului, Urho sairastui ja sitten olikin jo liian myöhäistä… jouduin sanomaan Urholle hyvästit.
Tein alkuunsa Urhosta esittelyvideon ja siihen se homma sitten jäikin. Urho olisi ollut juuri sellainen lemmikki, mistä olisi saanut ihania videoita aikaiseksi. En tajunnut tehdä aikaisemmista kissoista videoita juuri lainkaan. Silloin laitteet eivät olleen ihan niin hyviä kuin tänä päivänä. Ajattelin tehdä Urhon kohdalla toisin. Halusin myös näyttää maailmalle kuinka ihana tuo kissa olikaan. Urholla oli oma Insta-tili, jolla oli seuraajia. Urholla oli jopa suosittuja seuraajia. Oma ajatus tästä oli lähinnä se, että saisin kustannettua Urhon elämän Instan kautta saaduilla tuloilla, ja samalla voisin auttaa löytöeläinkotia, josta Urho tuli minulle. Asiat eivät vaan menneet niin kuin suunnittelin.
Videoklippini koostuvat lähinnä siitä kun silittelen Urhoa. En ehtinyt oikein muutakaan kuvata. Se oli itsessään jo niin ihanaa, että Urho otti minut aika nopeastikin ”emokseen”. Meillä synkkasi alusta asti hyvin. Minua harmittaa niin kovasti ettei hän ehtinyt elää kanssani sen pidempää. Urho oli minulle se kissa, jolle halusin avata sydämeni ja kotini.
Urho – kissavideo valmiiksi
Jatkoinkin kirjoittamista vasta seuraavana päivänä, ja päätin työstää yhden videon valmiiksi. Tässä se nyt on. Ensimmäinen muistovideo Urhosta. Toivottavasti löydän videoklippejä sen verran enemmän, että saisin tehtyä erilaisia videoita. Onneksi sain tallennettua Urhon ihanan jutustelun, jota se harrasti aika paljonkin. Urho oli puhelias kaveri.
Loput kissavideot Urhosta voi käydä katsomassa TÄÄLTÄ. Olen luonut Urho-videoita varten oman kanavalistan.
Sain pari vuotta sitten tädiltäni lahjaksi orkidean, joka yllätyksekseni kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa sitten sen alkuperäisen kukinnan jälkeen! Olen todella täpinöissäni tästä asiasta, koska tiedän, etteivät ne ole niitä helpoimpia huonekasveja.
Tänään olisi myös ollut edesmenneen kissani, Speden, syntymäpäivä. Haluan muistella hänen kunniakseen jotain kauniita asioita. Orkideat ovat toimittaneet kauniiden asioiden virkaa monenakin vuonna, monenkin asian kohdalla. Spede kuoli 19.6.2017 ja kummitätini seuraavana päivänä. Sain muistoksi kummitädin orkidean. Valitettavasti en saanut pidettyä sitä hengissä. Mutta nyt päätin kerta kaikkiaan, että tämän aion pitää hengissä vaikka maksaisi mitä!
Olen siis saanut tämän syyskuussa 2020 syntymäpäivälahjaksi. Kukat kestivät tässä noin kolme kuukautta ja sitten lakastuivat varsineen. Leikkasin kukkavarret pois. Viime kesä 2021, oli todella lämmin, ja vein orkidean hieman myöhempään ulos parvekkeelle, ettei se läkähtyisi. Luulin myöhemmin, että siihen oli tullut kukkavanoja, mutta ne olivatkin juuria. En oikein osaa hahmottaa näitä kasveja vielä, kun minulla ei ole niistä kovinkaan paljon kokemusta. Aluksihan orkideassa oli kaksi kukkavartta ja nyt niitä kasvoi vain yksi.
Orkidea 10.10.2020
Olen kiinnittänyt erittäin paljon huomiota tänä vuonna kasteluun ja olen myös lannoittanut sitä, hyvin vähän tosin. Ilmeisesti silläkin on ollut vaikutusta kukkimisen suhteen. En ole hankkinut mitään sen erikoisempaa orkidealannoitetta, vaan käyttänyt GreenCaren kesäkukkalannoitetta, sitä niin sanottua ”pinkkiä jauhetta”.
Kukkavana oli todella lyhyt ja miltei mitättömän näköinen pitkänkin aikaa. Olin miltei varma, että tästä ei mitään tule. Kukkavanaa ei pystynyt mitenkään ohjata kasvamaan johonkin tiettyyn suuntaan, vaan sen piti kasvaa just sinne mihkä halusi. Se ei ollut mitenkään kontrolloitavissa, kuten olin kuvitellut. Tulihan se minullekin jotensakin pysyyn sojottavana. Jospa niillä on siellä kasvatuspaikoissa jotain apuvälineitä käytössä asian suhteen. Kukkakeppi ei auttanut.
5.7. avautui ensimmäinen nuppu. Kukkavarsi on niin väkkärä, että siitä oli hankala ottaa minkäänlaista kuvaa. Toivottavasti muistan kuvata sen vielä järkkärillä, ennen kuin se tiputtaa kukat pois.
8.7 siinä oli jo pari nuppua auki.
13.7. nuppuja on avautunut peräti kolme.
Kukat ovat jotenkin suurempia kuin mitä ne ovat aikaisemmin olleet, tai ainakin se tuntuu siltä. Nyt muuten muistankin… tästä edellisestä kuvasta näkee toisen kukkavanan, jonka katkaisin vahingossa kun yritin saada sitä nousemaan kukkakeppiä vasten. Senhän takia siinä on vain yksi kukkavana! Kaikkea ei voi muistaa, mutta onneksi on sellainen tapa, että ottaa valokuvia vähän joka päivä ja eri tilanteista.
No niin, sillä tavalla asiat alkavat selvitä kun niitä kuvin muistelee! Ei minulla ole tämän orkidean kohdalla kuitenkaan mitään sen kummosempaa ohjeistusta antaa, kun en itsekään ole perillä mitä tämän kanssa loppupeleissä pitäisi tehdä. Toivotan vain onnea ja menestystä kaikille omien kukkasten kanssa. Malttia tässä kyllä tarvitaan. Ja sen verran mitä olen huomannut, niin nämä eivät ole omalla hoidolla kukkineet heti seuraavana vuonna, kun olen lahjaksi saanut. Jostain syystä kukkiminen skippaa sen seuraavan vuoden. Voihan se olla, että kasvilla menee niin pitkä tovi totuttautua uuteen kasvupaikkaansa, mikä kuulostaisi kylläkin aika realistiselta, tarkemmin kun ajattelee. Joka tapauksessa tämä orkidea kukkii nyt, ja olen siitä iki onnellinen!
Jotain lisätietoa tämän kasvatuksesta vielä, niin olen laittanut orkideani kasvamaan eteläisen ikkunan viereen. Ikkunan edessä on valoverho, ettei kaikki äärellä olevat kasvit ihan kärventyisi. Yritin myös kukittaa tätä silloin aikoinaan uudelleen, mutta epäonnistuin siinä. On olemassa jokin ohje, että kun orkidea on tiputtanut kaikki kukkivat kukat pois, sen voi pätkäistä ja se kasvattaa uuden kukkavanan siihen kohtaan. Jos haluat lukea lisää orkideoista, niin tässä on linkki mistä pääsee Suomen orkideayhdistyksen sivuille.
Tässä vielä muistoksi pari kuvaa Spedestä. Hyvää syntymäpäivää rakas karvapallo sinne hiirilaitumille johonkin. Spede oli elämäni kissa. Niin lupsakka ja omapäinen kuin kissa voi vaan olla. Ikävä on edelleen, ja kaipuu säilyy varmasti aina. Tämä kuva on otettu 2016 Speden viimeisenä syntymäpäivänä. Vuosi tästä, ja hän oli poissa
Spede 2001-2017
Kävin läpi kuvien tallennepaikkaa ja tajusin yht’äkkiä, etten ole käyttänyt näitä kuvia oikein missään. Facebookiin olen laittanut aikajanakuviksi paljonkin, mutta niitä ei löydy täältä blogistani oikein mistään. Taidankin aloittaa niiden laittamisen tänne näkyville aina silloin tällöin, kun ovathan nämä kissat ja Foxy olleet niin älyttömän ihania ja kauniita lemmikkejäkin. Aikaa on kulunut jo sen verran, että pystyn itsekin kertomaan asioista ilman suurempia vuodatuksia. Seuraavan kuvan olen laittanut myös Instaaan. Saan näiden lemmikkikuvien katselusta todella hyvän mielen. Toivottavasti sinäkin saat!
Toukokuu, ja ulkona on tämän kevään lämpimin päivä, mutta vain 14C. Kyllä lähtee nyt nihkeästi tämä kesä käyntiin! Kaivoin silti sortsit ja muutkin kesävaatteet esiin.
Toukokuun 6. 2022
Ja nyt on tullut niin paljon muutoksia projekteihin, että ihan hirvittää mitähän kaikkea sitä saa edes tehtyä. Itsekseen kun kaikkia tavaroitakin joudun siirtelemään. Esimerkiksi parvekkeella on Leca-harkkoja, jotka painavat aika paljon. Olen käyttänyt niitä kasvien jalustoina. Foxyn uimapalju pitää sijoittaa uuteen kohtaan. Se painaa enemmän kuin synti. Nyt ei auta muu kuin yrittää kestää ehjänä. Pääsee sitten nauttimaan kesästä kun se vihdoinkin saapuu.
On tässä ollut ilonkin aiheita kuluneen viikon aikana. Nimittäin kiinanruusuni oli päättänyt avata yhden nupun. Se oli oikein upea.
Kiinanruusu on isältäni saatu pistokas aikoinaan. Ei siitä sen enempää kun näitä samoja tarinoita tulisi kirjoitettua tänne monta kertaa. Näistähän voisi tehdä sellaisen historiaosion johonkin, mistä voisi aina tarpeen vaatiessa katsoa, mikä liittyy mihinkin. Mutta joo. Kiinanruusu avasi nuppunsa toukokuun 1. päivä. Hyvää vappaua siis minulle.
Olen metsästänyt pidemmän aikaa jonkunlaista nojatuolia kotiini, ja nyt vihdoinkin sattui kohdalle juuri sellainen, mitä olen etsinyt. Jos joku asia oli vielä todella hyvä, niin tämä ei maksanut mitään. Sain sen paikalliselta Facebookin roskalavaryhmästä. Itse asiassa, molemmat tuolit ovat saatuja samaa kautta. Pieni kulahtaneisuus ei haittaa yhtään mitään. Ne sopivat mielestäni tänne erikoiseen kotiini erittäin hyvin. Molemmat tuolit ovat vieläpä aitoa nahkaa.
Vasemmanpuoleinen tuoli on saatu aikaisemmin keväällä, ja oikeanpuoleisen sain reilu viikko sitten.
Olen muutenkin saanut aikaiseksi tehdä asioita kotona. Vihdoinkin olohuoneen nurkkaus on sen näköinen, että kehtaan katsella sitä. Löytyipä kaapinpohjalta vielä sopiva valaisinkin, minkä sai asetella pöydälle ”istumaan”. Sillä saa kivasti iltaisin valaistua seinällä olevat taulut. Valaisin kokee tosin jossain vaiheessa värimuutoksen, kunhan ensin saan päätettyä minkä värisen haluan siitä. Se on Orno-valaisin, joka on maalattu alkuperäisestä kullanväristä kuparinväriseksi. En ole itse maalannut, vaan se tuli ostettua tämän värisenä.
Kokeilin joku aika sitten, mitä tapahtuu marraskaktukselleni, kun laitan sen uuteen multaan. Mielestäni se ei ole viihtynyt siinä sen paremmin kuin aikaisemmassakaan. Lehdet ovat edelleen suht’ ryppyiset. En tiedä mikä tätä vaivaa, mutta annetaan nyt vielä sen olla, ennen kuin liipasen sen kompostiin.
Marraskaktuksen uusi pistokas sen sijaan on alkanut kasvaa ja siihen on tullut uusia lehtiä.
Kävin tätiäni moikkaamassa reilu viikko sitten (samalla kun hain nojatuolin), ja nappasin hänen marraskaktuksesta pistokkaan. Siinä on sitten toivon mukaan valkoinen kukinto. Laitoin kaktuksen pieneen ruukkuun itämään.
Tämä keskittyykin taas vaihteeksi huonekasveihin, vaikka piti kirjoittaa toukokuun projekteista… Noh, ovathan nämäkin projekteja sinällään ja nyt on toukokuu. Kun huonekasvit voivat hyvin, niin silloin on itselläkin hyvä olla.
Paljon on vielä tehtävää, että saan huonekasvijutut kohdalleen. Olen hankkinut niitä varten Puuilosta kookoskuitua ja perliittiä, ja aionkin nyt laittaa suurimman osan vehkoistani uuteen kasvualustaan. Kookoskuitu on myös allergiaystävällinen. Jospa saisin tällä tavalla vähennettyä huonepölyn määrää.
Viirivehka, jonka hankin alkuvuodesta, kukkii koko ajan! En tiedä enää, olenko iloinen asiasta, mutta kohta se saa varmaan halvauksen, kun jaan sen, ja istutan kookokseen. Toivottavasti en tapa sitä. Tämä kasvi on oikeasti käsittämätön juoppo. En tiedä mitään muuta kasvia kotonani, jota pitäisi kastella yhtä usein kun viirivehkaa. Taidankin viritellä tälle kastelujärjestelmän tippapulloista, joita minulla on varastossa muutama.
Olen niin onnellinen, että olen saanut kirjovehkani kasvamaan. Minulla on joskus kauan aikaa sitten ollut yksi kirjovehka, mutta Spede-kissani ei antanut sen olla rauhassa. Jouduin silloin luopumaan vehkasta. Vanhemmat kissat on siitä kivoja, kun ne eivät enää terrorisoi kasveja. Nuoremmat kyllä tekevät kaikkea ilkikurista mitä vain keksivätkin tehdä!
Hommasin paikallisesta Lidlistä daalian juurakoita. Niitä oli pussissa kolme. Ne on laitettu multiin kasvamaan 29.4. ja tällä hetkellä ne ovat työhuoneen ikkunalla. Jokainen on lähtenyt kasvamaan. Laitan niistä uusia kuvia myöhemmin. Tässä on kuva kun ne on juuri istutettu.
Olen saanut matkamuistoiksi muutaman postikortin, jotka on lähettänyt veljeni ja tuttavapariskunta. Veljeni kävi visiitillä Lontoossa ja tuttavapariskunta Italiassa. Näitä kortteja odotettiin pitkään ja hartaasti. Jostain syystä niiden saapuminen kesti useita viikkoja.
Laitan loppukevennykseksi kuvan, jossa Uuno istuskelee peikonlehden alla. Se oli Uunosta jotenkin kiva paikka. Uuno ei järsinyt kasvien lehtiä enää vanhempana, tai vehkoja ylipäätään. Edellinen kiinanruusuni sai totaalisen tuomion, kun Uuno söi siitä aina tuoreimmat lehdet. Nykyinen kiinanruusuni sai olla rauhassa Uunon hampailta.
Kuva: 11.3.2018
Uusi toukokuu, ja uudet projektit. Tervetuloa! Olen varannut tälle viikonlopulle tekemistä parvekkeella ja tarkoitus olisi viritellä uudet kasvusysteemit joillekin hyötykasveille. Niistä lisää tulevissa kirjoituksissa. Olen kyllä ihan tyytyväinen, että parvekkeeni ei ole ihan samanlaisessa kuosissa kuin vuosi sitten toukokuussa oli (artikkeli: Parveke kesäkuntoon jo ehkä tällä viikolla). Lähtötilanne on huomattavasti siistimpi. Ei muuta kun aloittelemaan.
Hyvää toukokuun ensimmäistä perjantaita ja tulevaa äitienpäivää kaikille äideille!
Kun uni on ihana, on herätessä aivan mahtava olo! Näin viimeyönä ihanan unen edesmenneestä lemmikistäni, Foxysta. Foxy oli australiankarjakoira. Tämän blogin kuvat ovat otettu Foxyn synnyinpaikasta vuosien aikana, sukulaiseni maatilalta.
Jouduin luopumaan Foxysta kesällä 2019. Siitä lähtien minusta elämä on tuntunut todella yksinäiseltä ja merkitsemättömältä. Covid-19 on lisäksi vaikuttanut sosiaalisiin suhteisiin, joita ei enää oikein ole. Elämältä on lähtenyt jokin tarkoitus. Sitä vaan yrittää kulkea hymyssä suin päivästä toiseen kuin olisi jokin robotti. Olen asunut miltei koko aikuiselämäni yksin ilman toista ihmistä ja olen miltei 50-vuotias. Lemmikkejä minulla on ollut, tai nämä, joista täällä blogissani kirjoitan. Nyt he ovat kaikki poissa.
Foxylla on ollut varmasti suurempi vaikutus elämääni, mitä osasin aluksi edes kuvitella. Olen pohtinut paljon, mitä sen läsnäolo on elämääni tuonut. Kaikki hetket eivät aina tietenkään ole olleet pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta kyllä Foxysta suurta iloa oli. Foxy oli todella mahtava persoona. Sitä tässä kohtaa miettii, että olen jotain sentään tässä elämässä saattanut tehdä oikein, kun sain jakaa osan elämästäni niinkin ihanan lemmikin kanssa. Foxy teki minusta varmaan myös paremman ihmisen.
Lemmikit ovat olleet minulle pääasiassa kavereita, tai ystäviähän ne ovat. Olen jotenkin käsitellyt niitä ”toisina ihmisinä”, jopa lapsina. Ei ole työkavereitakaan kenen kanssa jakaa päivää. Jos en kävisi vanhempiani moikkaamassa tai kaupassa, en näkisi ihmisiä lainkaan varmaan viikkoihin. Nyt varsinkaan kun ei tarvitse koiran kanssa enää käydä ulkoilemassa, niin näe edes vastaantulijoita tai naapureita. Yksin pitäisi lähteä lenkille, mutta se on vaikeaa. Koira käytti minua aina lenkillä, kun sen piti itsekin käydä tarpeillaan ja haistelemassa pitäjiä. Minä vain pitelin hihnaa, ettei koira karkaa!
Lemmikit toivat arkeen myös jonkunlaista turvaa, tai turvallisuudentunnetta. Oma pääkin kesti kasassa paljon paremmin, kun tiesi, että toisista täytyi pitää huolta ja olla heille luotettava. Ne toivat päivään rutiinia ja rakkautta. Olen niin onnellinen siitä, että lemmikkini pitivät minusta. Tiesin, että he rakastivat minua ja se rakkaus on aitoa. Voiko sen enempää edes vaatia?
Tarkoittiko uni jotain syvällisempää?
Olen jostain syystä alkanut näkemään juuri Foxysta unia viimeaikoina. Alkaakohan käsittämätön suru ja ikävä vähitellen helpottaa?
Unimaisemaa
Viimeöinen uni oli jotenkin ihania muistoja tuova. Olin maalla Foxyn synnyintalossa. Näin kaikkea muutakin omituista siinä unessa, mutta muistan selvästi, kun laskin koirat talon ulko-ovesta juoksemaan pihalle. Koiria oli kolme. En tunnistanut koiria sinällään vielä siinä vaiheessa kun laskin ne ulos, mutta siinä kohtaa kun ne tulivat takaisin, tunnistin kaikki. Yksi niistä oli Foxyn emä Heksa, yksi oli Tälli (Foxyn isoisä) ja Foxy.
Sisarukset Felix ja Foxy (lähimpänä) vartioimassa kotipihaa. Kuva 2013.
Koirat juoksentelivat ympärii maatilaa, jossa ruoho oli vihreää ja aurinko paistoi. Oliko tämä nyt sitä ”paremmilla lammaslaitumilla”-juoksentelua, mitä toivotin kullekin aikoinaan? Mutta sellaisessa paikassa ne nyt unessani olivat. Kaikki olivat onnellisia ja innoissaan, kun saivat juosta vapaana pihalla ja pellolla, niin kuin eläessäänkin. Jospa he tulivat ilmoittamaan minulle, että kaikki on nyt hyvin?
Foxy oli onnellinen kun pääsi piehtaroimaan kotitilallaan omenapuun juurella. Kuva: kevät 2019
Tämän unen näkeminen helpotti minua jotenkin todella paljon. Heräsinkin aika pian tämän näkemisen jälkeen. Olo oli jotenkin kevyt. Kuin jokin taakka olisi poistunut kehosta. Olen nähnyt vastaavanlaisia unia kissoistanikin. Foxysta näin sellaisen unen viime viikolla, jossa hän tuli kainalooni nukkumaan, kuten sillä oli usein tapana. Olen tehnyt videonkin, jossa Foxy on rapsuteltavana. Foxyn rapsuttelu oli jotenkin niin palkitsevaa ja ihanaa. Tunne oli varmasti molemminpuolinen.
Sain paijata unessa Foxya jonkin aikaa. Uni tuntui jotenkin todelliselta. Sitten Foxy vain katsoi minua, lähti ja katosi. Mitä tällainen uni oikein tarkoittaa? Onko suruaika menossa ohi, ja ikävä alkamassa? Joka tapauksessa, kun nousin sängystä ylös, minulla oli todella seesteinen olo. Kuin olisin oikeasti saanut viettää tuon ihanan hauvelin kanssa aamuiset hetkemme, niin kuin silloin joskus. Päivä meni todella hyvin!
Unimaisema vuodelta 2020.
En ole vielä hävittänyt kaikkia Foxyyn liittyviä tavaroita, tai tarkoitan lähinnä Foxyn leluja ja sen semmosia. Enhän tietenkään hävitä nimilaattaa ja kaulapantaa, sekä koriste-esineitä, jotka liittyvät Foxyyn. Olen säästellyt joitain Foxyn leluja sitä varten, jos kylään tulee joku koira. Annan sen sitten leikkiä niillä. Pitäisikö minun kuitenkin hävittää tai lahjoittaa nekin pois? ”Kummitteleeko” tavarat mieltäni tuolla vaatehuoneen laatikossa, vaikka ovatkin pois silmistä? Noh, siihen tuskin kellään on oikeaa vastausta.
Toivon kuitenkin, että näen jatkossakin Foxysta ja muista edesmenneistä lemmikeistäni unia. Pahoittelen, jos tämä artikkeli on tällä kertaa todella rönsyilevä ja hankalalukuinen, mutta tätä kirjottaessa pää on ollut todella vaikea pitää jotensakin kasassa, saati sitten ajatus.
Mihin aika on kadonnut? Mietin kyseistä asiaa varmaankin joka kerta kun kirjoitan tänne jotain. Mutta siltä se vaan tuntuu lähes joka kerta. Edellisestä postauksestakin on jo kulunut miltei kuukausi. Olenko laiskotellut vai hengaillut oman pääni sisällä muuten vaan melkein kokonaisen kuukauden?
Selailen tässä kuvia, joita olen ajatellut laittavani aikojen saatossa blogiin, ja tietysti niistä oli tarkoitus kertoa täällä jotain, tai ainakin mainita jotain. Kansiosta löytyy kuvia jo vuodesta 2017 asti. Joissakin kuvissa aika on kylläkin kosketeltavissa, jos näin voi sanoa.
Aika hellitellä kissaa
Edesmenneen Foxy-koirani kissakaveri Kiksu, on vanhemmillani. Kiksu täyttää tänä vuonna 16 vuotta. Hän on löytökissa, ja sovimme, että sillä olisi syntymäpäivä samana päivänä kuin Foxylla, eli 23.2.2006. Kiksu saattaa todellisuudessa olla vanhempikin, mitä eläinlääkäri aikoinaan arvioi. Hänessä on jo vanhuuden merkkejä todella paljon. Toivon sydämestäni, että hänellä olisi vielä aikaa monta vuotta kanssamme. Silti tulee vähän sellainen ajatus, että nyt olisi syytä antaa kaikki rakkaus ja hellyys tälle suloiselle olennolle, ennen kuin sen aika menee ohi. Kiksu on todella suloinen pieni tyttökisu
Kiksu tykkää makoilla laatikoissa (kukapa kissa ei tykkäisi), ja isä onkin laittanut hänelle ihan omia laatikoita makuuhuoneeseen. Yksi pieni kenkälaatikko on tämän kuvassa olevan lisäksi vielä hyllykön päällä. Hyllykkö on isäni ”työpöydän” vieressä jossa isä viettää paljon aikaa postimerkkien parissa. Siinä he voivat sitten olla lähes vierekkäin. Lisäksi Kiksun kulkureitti käy kenkälaatikkoon isäni pöydän ja tuolin kautta. Siinä on kissalle ikään kuin portaat. Kun Kiksu haluaa huomiota, hän käy istumaan tai makaamaan isän postimerkkien päälle. Aika tyypillistä kissan käytöstä!
Pyrin käymään vanhemmillani kylässä vähintään kerran viikossa. Joka kerta kun menen heille, Kiksu tulee minua vastaan ja saan nauttia Kiksun käsien kuorinta oy:n palvelusta. Istahdan nojatuolille ja Kiksu tulee syliini ja pesee kämmenselkäni. Käteni ovat melkoisella koetuksella Kiksun jäljiltä, koska kissan kieli on erittäin karhea. Foxy-koiran käsienpesupalvelu tuntui tähän verrattuna lähinnä hienovaraiselta säämiskäpesulta. Mutta antaa kisun pestä vaan vielä kun on tällaista palvelua tarjolla.
Huonekasvien aika alkaa nyt
Ajan katoamisen huomaa myös hieman lurpsahtaneista huonekasveista. Niihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Olen pidemmän aikaa harkinnut, että siirtäisin peikonlehden uuteen ruukkuun. Se ei tällä hetkellä miellytä minua. Se tekee uusia lehtiä tosin, mutta olen tehnyt virheen, ja istuttanut samaan ruukkuun useamman pistokkaan. Asia täytyy korjata. Peikko tekee kuitenkin uusia lehtiä koko ajan, tai ehkä ei niin nopeaan tahtiin ja suuria lehtiä, kuin toivoisin. Kasvua varmaan hidastaa muut pistokkaat samassa ruukussa.
Iso lehti oli vielä rullalla 25.11.2021Sama lehti on avautunut ja kurkottaa kohti valoa (kuva: 1.1.2022)
Vaikka vannoin, etten hankisi uusia huonekasveja enempää, niin en vaan voinut vastustaa kiusausta käydä hakemassa kauppareissuni jälkeen yhden viirivehkan. Tämä tapahtui viime torstaina – kauhea vahinko… noh, näillä mennään. Olinhan saanut edellisenä viikonloppuna pari huonekasvia lisää. Tuttavani toi minulle kaksi posliinikukkaa. Niiden kanssa minulla on ollut aina vähän jotain sanomista. Pidän ehkäpä hieman nopeampikasvuisista kasveista. Kasvamiseen ei saa kulua liian pitkä aika. En malta odottaa!
Annoin juuri äsken ajatuksen uudelle viirivhekalle, ja katsoin sitä… se oli aivan lurpsallaan! Voi per…. Onneksi minulta löytyi vedenkeittimestä aiemmin keitettyä vettä, ja kävin antamassa sille hörpyn. Janohan sillä taisi olla kun on jo nostanut hieman lehtiään tunnin jälkeen kastelusta. Ihan varovasti annoin vettä. Tarkastelen sitten tulevana päivänä tilannetta lisää. Viirivehka oli kuitenkin todella upean näköinen hankintavaiheessa. Sen lajike on muuten Pearl Cupido, mikä on kuulemma kotimainen, tai sitten se on vaan kotimaassa kasvatettu.
Viirivehka oli kuin olikin nostanut lehtensä taas ylös ja näyttää todella upealta tuolla kaakonpuoleisella ikkunallani! Se on olohuoneessa peikonlehden vieressä tällä hetkellä, ja aion siirtää muitakin huonekasveja kyseisen ikkunan ääreen saamaan aamuvaloa. Olen laittanut neljämetrisen ikkunaston eteen valoverhon, ettei ne hohkaa kylmää kasveilleni, tai asuntoon muutenkaan. Trooppiset kasvit kun tuppaavat ottamaan vähän nokkiinsa, jos niiden lehdet osuvat suoraan kylmään ikkunaan.
Ikkunan äärellä on vielä pari projektia, jotka pitäisi toteuttaa ja mieluiten aika pian. Minulla on odottelemassa peikonlehdelle oma valaisin, mikä pitäisi nyt vain virittää sen yläpuolelle ja laittaa siihen ajastin. Kukkapöytänä toimivat lipastot on tarkoitus maalata vaaleammiksi. Ne ovat nyt alkuperäiset, ja tummat. Toki ne voisi maalata muunkin väriseksi. Mietin asiaa tovin, ennen kuin aloitan urakan. Ei niitä viitsi montaa kertaa maalata kuitenkaan.
Hailuotolainen tikkuröijy pian valmis
Olen käyttänyt paljon aikaa kaverini hailuotolaisen villapaidan neulomiseen. Se on jo sellaisessa vaiheessa, että kohta on neulottavana enää hihat ja kaulus. Olen asettanut tämän projektin edellisessä artikkelissani TODO-listalle.
Eilen villapaidan kanssa oli sellainen päivä, mitä en kehtaa ääneen sanoa. Purin, neuloin, purin, neuloin… oli vähällä, etten laittanut projektia hetkeksi pannaan. Samalla kun purin tekeleen pari kertaa, olin poiminut silmukat väärin takaisin puikoille, ja osa niistä oli kierteillä. Huomasin asian vasta kun olin neulonut kymmen kerrosta. Ei siinä muu auttanut itkupotkuraivarien jälkeen kuin purkaa silmukat yksitellen kierteiseen silmukkaan asti, ja tehdä ne virkkuukoukun avulla uudestaan. Etukappale olisi jo tehty, jos minun ei olisi tarvinnut purkaa ja korjata niin paljon. Noh, jospa olisin hieman huolellisempi jatkossa niin tällaiselta ehkäpä vältyttäisiin… ehkä! Kirjoitan sitten enemmän tuosta projektista Neuloosi – Lankoja ja draamaa blogissa. YLE:n sivulla on todella kiva artikkeli tikkuröijystä, jos haluat lukea.
Hailuotolainen villapaita neulotaan sylissä.
Nyt on aika lopettaa tämä tarinointi tähän, ja jatkaa jotain muuta projektia eteenpäin. Niin joo, ja hyvää kaksostenpäivää. Se on tänään 2.2. Muutenkin tämä vuosi on päivämäärältään tänään hauska kun siinä on vain nollia ja kakkosia – 02022022.
Sivustomme käyttää evästeitä jotta vierailusi sujuisi mutkattomasti. Valitse sopivat asetukset tai hyväksy kaikki. We use cookies to ensure that we give you the best experience on our website. Choose ones you like or accept all.
Tämä sivusto käyttää evästeitä jotta sivuston käyttökokemus sujuisi paremmin. Evästeet on jaoteltu eri kategorioihin niiden toiminnallisuuksien mukaan. Jotkut evästeet ovat välttämättömiä sivuston toimimisen kannalta ja ne ovat aina käytössä. Kolmannen osapuolen evästeet auttavat meitä ymmärtämään kuinka toimit tällä sivustolla. Nämä asetukset ovat käytössä ainoastaan sinun luvallasi. Sinulla on mahdollisuus myös kieltäytyä näiden evästeiden käytöstä, mutta ne voivat vaikuttaa joihinkin sivuston ominaisuuksiin, joita haluaisit käyttää.
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Välttämättömät evästeet ovat tarpeellisia sivuston toimivuuden kannalta. Sivusto ei pysty toimimaan ilman näitä evästeitä. Ne antavat vierailijalle anonyymisti turvallisen ympäristön vierailun aikana. Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. These cookies ensure basic functionalities and security features of the website, anonymously.
Cookie
Duration
Description
cookielawinfo-checkbox-analytics
11 kk/mo
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Analytics".
cookielawinfo-checkbox-functional
11 kk/mo
The cookie is set by GDPR cookie consent to record the user consent for the cookies in the category "Functional".
cookielawinfo-checkbox-necessary
11 kk/mo
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookies is used to store the user consent for the cookies in the category "Necessary".
cookielawinfo-checkbox-others
11 kk/mo
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Other.
cookielawinfo-checkbox-performance
11 kk/mo
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Performance".
viewed_cookie_policy
11 kk/mo
The cookie is set by the GDPR Cookie Consent plugin and is used to store whether or not user has consented to the use of cookies. It does not store any personal data.
Toiminnalliset evästeet auttavat sivustoa suorittamaan tehtäviä kuten jakamaan sisältöä sosiaalisessa mediassa, ottamaan vastaan vuorovaikutusta sekä joitakin muita kolmannen osapuolen ominaisuuksia.
Functional cookies help to perform certain functionalities like sharing the content of the website on social media platforms, collect feedbacks, and other third-party features.
Suorituskykyyn liittyvät evästeet auttavat sivuston ylläpitäjää ymmärtämään ja analysoimaan vierailijan käyttökokemusta ja sivuston toimintatehoa. Performance cookies are used to understand and analyze the key performance indexes of the website which helps in delivering a better user experience for the visitors.
Analytiikkaa mittaavaa evästettä käytetään ymmärtämään kävijän käyttäytymistä sivustolla. Käyttäjän henkilötiedot ovat aina anonymisoituja. Toivomme sinun käyttävän tätä evästettä, jotta voimme luoda sinulle haluttua sisältöä. Eväste auttaa meitä tietämään muun muassa sivustolla kävijöiden lukumäärän, liikenteen lähteet ja mitä artikkeleita sivustolta on katseltu.
Analytical cookies are used to understand how visitors interact with the website. These cookies help provide information on metrics the number of visitors, bounce rate, traffic source, etc.
Kaupalliset evästeet tarjoavat vierailijalle sopivia mainoksia ja mainoskampanjoita. Nämä evästeet keräävät tietoa jota voidaan käyttää vierailijaan kohdistuvassa mainonnassa. Advertisement cookies are used to provide visitors with relevant ads and marketing campaigns. These cookies track visitors across websites and collect information to provide customized ads.
