Muistoja Foxysta ja Rokista

Eilinen ja tämä päivä olivat kohdallani hieman alavireisiä, joten päätin tehdä välittömästi muistokirjoituksen asiaan liittyen. Nimittäin edesmenneen koirani, Foxyn velipuoli Roki, siirtyi tänään paremmille lammaslaitumille. Tämä jotenkin kosketti minua äärimmäisellä tapaa. Olin hoitanut Rokia paljon, kun se oli vielä pikkukoira. Roki oli hoidossa usein ennen lopullista omistajaansa.

Roki oli australiankarjakoira uros ja sillä oli sama emä kuin omalla koirallani, Foxylla. Roki oli viralliselta nimeltään Kohon Globetrotter. Kohon Kennel oli sukulaiseni omistama ja kävin heidän luonaan jatkuvasti, miltei viikottain. Ajomatka oli vaivaiset 10 minuuttua.

Australiankoira pentu
27.10.2007

Rokilla oli ollut huonoa tuuria kodin saannin suhteen. Ensimmäinen omistaja oli nuori nainen, joka ei pystynytkään pitää sitä mukana elämässään. Välillä se oli hoidossa Foxyn (alkuperäisessä) kodissa, jossa minäkin sen kanssa paljon oleilin. Muistoja on ehtinyt kertyä jonkun verran. Rokilla saattoi olla vielä yksi omistaja siinä välissä ennen kuin se siirtyi tuttavaperheeseeni, en muista ihan tarkalleen. Siitä on jo aikaa. Australiankarjakoira ei nimittäin ole koirarotujen helpoimmasta päästä, sitä harva tajuaa. Se vaatii ääretöntä sitoutumista.

Kuin sattuman kaupalla juttelin aikoinaan tuttavani kanssa, ja he olivat etsineet koiraa perheeseensä. Roki sai uuden kodin heidän lapsiperheessään! Se oli niin loistava juttu, ja vieläpä tutuista kyse. Sain nähdä Rokia jatkossakin eikä se muuttaisi toiselle paikkakunnalle. He itse asiassa antoivat hauvelille nimen Roki. Me kutsuimme sitä aluksi Vänskäksi. Nimi tuli siitä kun se juoksi meidän luokse aina niin kovaa että ”tanner tömisee”. Väinö Tanner, eli Vänskä. Nuori nainen ehti kutsua Vänskää vielä Rontiksi. Lopuksi tuttavaperheeni nimesi sen Rokiksi, ja se on ollut sen nimi siitä lähtien.

Tämä ihana perhe tarjosi Rokille kodin sen loppuelämäksi ja Roki eli upeat yli 15 vuotta. Mutta niin ne vaan päivät tulevat täyteen kaikilla. Jos ajatellaan koiran ikää, niin 15 vuotta on pitkä aika omassakin elämässä. Roki poistui elämästämme torstaina 27.10.2022. Onneksi on ne ihanat muistot, jotka jatkavat elämistään.

Tein nyt pienen kuvakoosteen muistoksi Rokin ja Foxyn pihaleikeistä. Kummatkin pitivät jalkapallosta todella paljon. Nämä kuvat on otettu 2008 kun Roki (Rontti) oli kesällä paljon hoidossa silloisen omistajansa ollessa pitkiä vuoroja töissä.

Ihanat muistot Rokista ja Foxysta

Minulla on tapana kerätä muistoja asioista valokuvin, ja tässäkään en ole tehnyt poikkeusta. Minulla oli tuolloin lainassa tuttavani kamera, Canon EOS400D, jolla nämä seuraavat kuvat on otetttu. En ymmärtänyt tuolloin järkkärikamerasta mitään ja kuvista ei voi siis odottaa mitään ihmeitä. Tässä kuitenkin kuvia yhdestä riehakkaasta leikkituokiosta koirien kanssa, jossa pääroolissa ovat Foxy ja Roki. Kuvat on otettu 19.6.2008.

Keskiviikko 26.10.2022

Tuttavani laittoi minulle viestiä keskiviikkona 26.10 ja kertoi minulle, että nyt olisi viimeinen tilaisuus nähdä Rokia. Hän kurvasi autollaan kotipihalleni ja Roki oli kyydissä. Otin liedestä virrat pois ja nostin puoliksi valmistetun italianpadan viereiselle hellalle, ja menin ulos moikkaamaan viimeistä kertaa rakasta hauvaherraa. Se tunne kun tiedät, että et näe sitä enää. Sama homma kävi aikoinaan Foxyn veljen, Felixin kanssa. Tilanne oli vastaava.

Olin niin onnellinen, että tuttavani toi Rokin minua vielä moikkaamaan ennen ”lähtöä”. Se merkitsi minulle sanoinkuvaamattoman paljon! Oli kerta kaikkiaan niin hieno ele häneltä. Sain vielä jonkin muiston koirasta. Se oli minulle tärkeää. Menin Rokin luokse ja se otti minut vastaan ehkei ihan niin innostuneesti kuin aikaisemmin vieraillessani heillä. Rokista näki, että tämä oli tässä. Rapsuttelin sitä tovin ja Roki lipaisi kättäni ja poskeani, niin kuin se aina teki kun nähtiin. Pieni rakas

Roki näki (ehkä) jotain liikettä pyörätiellä… pysyi silti vielä erittäin tarkkaavaisena.

Tämä päivä onkin sitten mennyt siihen että olen saanut jatkuvasti etsiä nenäliinaa ja pyyhkiä kyyneleitä. En ole saanut mitään järkevää aikaiseksi. Olen ollut neljän seinän sisällä kotona koko päivän. Onneksi sain jotensakin pelastettua sen eilen tehdyn pöperön ja minun ei tarvinnut tänään tehdä mitään sen kummempaa ruokaa. Italianpata oli ihan syötävää kun siihen heitti juustoa päälle ja mikroon.

Roki oli se ”viimeinen linkki” Foxyn sisariin. Näillä ei ollut jälkeläisiä. Se on jotenkin surullista. Foxyn sisarista kukaan ei saanut jälkeläisiä ja Rokin sisarista vain yksi on saanut jälkeläisiä. Kun ajattelee asiaa siltä kantilta kuinka mahtavia koiria ne ovat olleet, niin sitä tulee vielä tavallaan surullisemmaksi. Jokin aikakausi on nyt vain käyty läpi – se on loppu nyt. Jäljellä on enää vain ihanat muistot. Kiitos niistä ja lepää rauhassa rakas Roki, ja viethän Foxylle mennessäsi terveisiä

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Scroll to Top