MinnaG.

Akvaario uudistuu

/ / Akvaario / Kommentoi

Olin jo pitkään kuolannut uutta suodatinta akvaarioon. Kun joulu sattui lähestymään, kysyi äitini, että mitä haluaisin joululahjaksi. Minulla oli enemmän kuin sopiva vaihtoehto! Sain tilata joululahjaksi Zooplus.fi-verkkokaupasta ulkosuodattimen akvaariooni. Kyllä se on niiiiiin hiano!

Suodatin saapui viikon päästä tilauksesta. Päätin viritellä sen viikonloppuna (18.12.2010), ja sain siihen hieman avustusta kaveriltani. Se oli tavallaan kinkkistä hommaa, koska letkut eivät oikein meinanneet taipua. Ei siinä muutoin ollut kovin montaa likkuvaa osaa. Letkut olivat sen verran jäykät, että niitä oli hyvä jonkun toisen pitää jostakin kohtaa kiinni, jos toisesta päästä taivutetaan.

Päätin laittaa suodattimen akvaarion oikeaan laitaan. Minulla on akvan jalustana alumiinikehikko, johon saa yhden hyllyn akvan alapuolelle. Koska ulkosuodatin osoittautui melkoisen kookkaaksi kapistukseksi, oli minun jatkettava tuota hyllyä sen verran, että suodatin saadaan viriteltyä muualle kuin lattialle… se ei siis mahtunut hyllylle akvan alle niin kuin alunperin olin suunnitellut (en siis laskenut mittoja laisinkaan).

Kun suodatin oli viritettynä, akva näytti tältä! Kaikki kasvit ja tavarat olivat ihan hujan hajan…

Noh, kun sisäsuodattimen ottaa akvasta pois, niin yht’äkkiä tajuaa, että sen sisustutksen voi vetää uusiksi. Tässä vaiheessa oli pakko yrittää malttaa mieli! Kalat olivat jo suodattimen vaihdosta hämillään niin ei sihen viitsinyt enää akvaa uudelleen järjestellä, vieläpä suunnittelematta. Päätin odotella kasvien uudelleen järjestelemisen kanssa parisen viikkoa.

Seuraavassa kuvassa kasvit on järjestelty uudelleen. Edellisessä versiossa oli muutama kasvi joita ei oltu istutettu lainkaan. Tässä uudessa sisustuksessa ne näkyvät taka-alalla, ja oikeassa kulmassa etualalla on uusi tulokas, tiikerilumme. Sain sen eräältä toiselta akvaarioharrastelijalta (tai lähinnä ammattilainen minuun verrattuna).

Koska minulla on akvassani platyjä, päätin siirtää kaikki amerikanvesitähdikit vasempaan osaan akvaa. Kasvien eteen laitoin ruukun, jossa partis mielellään majailee. Vastakappaleeksi oikeaan laitaan sijoitin viistosti puunkuoren näköisen koristeen, jossa partis majailee myös. Puunkuoren näköisen koristeen aukkoihin päätin viritellä pari kasvia; jaavansaniainen ja kongonkeihäslehti. Toivotaan, että ne pitävät tästä ajatuksesta 😀 Rehut toivon mukaan ottavat koristeeseen kiinni ja rupeavat kasvamaan siinä.

Jos muuten ihmettelitte, että miksi tuossa edellisessä kuvassa on jotakin sinertävää keskellä kasveissa, niin se johtuu siitä, että olen asentanut akvaan niin sanotun kuuvalon. Tässä kuva siitä, kun kuuvalo on päällä.

Kuuvalo on ehkä siistein asia sisustuksessa ”teknoilijalle”, mitä akva voi tarjota! En muista tarkalleen mistä oikein sain päähäni moisen edes hankkia, mutta kyllä on hiano. Kuuvalossa on LED-putkilo, jossa on useita valoja. Minulla ne ovat sinisiä. Valoputkilo viritetään akvalamppuun kiinni klipseillä, ja valon voimakkuutta voi säädellä sen muuntajassa olevista kytkimistä. Kun akvaariosta sammuu normaali valo, tämä tunnelmallinen kuuvalo jää loistamaan. Ehkä kamerani ei pysty antamaan tarpeeksi upeaa kuvaa siitä, miltä tuo akva näyttää kuuvalossa paljaalla silmällä, koska näky on aivan uskomaton!

Nyt on pakko mennä nukkumaan niin huomenna taas jaksaa. Kello on jo aika paljon! Jatkan akvajuttua myöhemmin uusin kuvin, jotka ovat jo varattuina seuraavaa kirjoitusta varten…

Akvaario uudistuu Read More »

Lunta tulvillaan….

/ / Päiväkirjaa, Imatra / Kommentoi

Parisen viikkoa takaperin saimme nauttia ihanista pakkaskeleistä Imatralla…

Viikko sitten, kun katsoin keittiöni ikkunasta pihalle, näkymä oli seuraava
Lunta ei olllut juurikaan satanut sitten tuon edellisen kuvan jälkeen… ehkä parisen senttiä vain.
Kun katsoin tänä aamuna tuonne pihalle, niin näkymä on aivan toinen!
(kuva otettu aamulla n. klo 9.30)

Lähdin käymään paikallisessa postissa viemässä muutamia kirjeitä… liikenteessä vallitsi todellinen kaaos. Lunta oli satanut eilisestä paljon, eikä aurauskalusto ollut pysynyt perässä. Keli oli juuri autoilijan kannalta niin kettumainen kuin ostata ja olla – kun ajoi muutaman metrin, oli tuulilasi taas jäässä, eikä siitä nähnyt mitään läpi. Minulla ei kuitenkaan ole autossani niitä kaikkein halvimpia pyyhkimiä, vaikka ”Fiiu” onkin. Puolet ajasta tuli ajeltua lähinnä tuurilla toivoen, ettei kukaan jalankulkija päätä vaaleassa talviasussaan lähteä ylittämään tietä kuvitellen, että kyllä se auto jarruttaa! Tuossa kelissä ei nimittäin nähnyt juuri mitään. Kun ajoi suurempia nopeuksia (60km/h), niin siinä kerkesi jo tuulilasi selkiytyä, mutta pienemmissä nopeuksissa (40km/h) ei ollut mitään toivoa, varsinkin kun piti vähän väliä pysähtyä liikennevaloihin jne. Sen jälestä ei kyllä tuulilasin läpi kauhean hyvin nähnyt. Toivottavasti joku pelkästään jalkaisin kulkeva tämän lukee ja tajuaa, että autoilijalla on niin paljon katseltavaa siellä ratin takana huonoillakin keleillä, että sen on toisinaan lähes mahdotonta huomata äkillisesti suojatielle käveleviä jalankulkijoita… te ette edes väittelisi asiasta vastaan jos ajaisitte autolla! Ja pimeällä ne heijastimet…

Ei tarvinnut paljon fillaria postin parkkiin laittaa, saati sitten päästä hoitaa asiansa rullatuolilla liikkuen… ihan toivoton tilanne, eikä sille oikeastaan voinut edes mitään. Lunta tuli mitä tuli.

Päätin lähteä käymään isääni moikkaamassa Vuoksenniskalla, koska hän oli ollut hiljattain flunssassa. Puolikuntoisena ei nääs ole kovin järkevää käydä lumitöitä tekemään. Jäin ensitöikseni jumiin autollani kujan päätyyn!

Kadun ja kujan välissä on kevyenliikenteenväylä, joka oli kyllä aurattu… sitten niiden teiden välissä oli sellaiset puolen metrin korkuiset penkat aurauksen jäljiltä. Siihen jäi pikkuinen Fiiu. Meinasin jo soittaa isälleni, että tulisi lapion kanssa kadun päähän kaivamaan autoa sieltä pois (tuulilasista ei edelleen nähnyt missä oltiin), mutta aikanani sahattuani edestaas, pääsin pakilla sen verran taakse päin että sain vautia päästä kinosten yli määränpään suuntaan. Siinä minun pikkuruinen Fiiuni sai kunnon lumialapesut! Kujaa ei oltu tietenkään aurattu ja siellä oli ainakin sen 30cm lunta joka kohdassa. Seuraava paikka johon Fiiu jäi jumiin oli kun yritin ajaa sen pihaan, jossa on pienehkö ylämäki…

Ei siinä auttanut muu kuin pakittaa takasin kujalle ja aloittaa parkkipaikan kolaaminen! Mukavasti tuuli tuiversi tuossa kohtaa ja viskeli lunta mihin suuntaan sattui. Naamassa tuntui lähinnä siltä, että sitä kohti oltaisiin heitetty läjä nuppineuloja, jotka olisivat saaneet Pinheadinkin (Hellraiser-elokuvahahmon) kateelliseksi. Muutaman kerran auto jäi johonkin kinokseen kiinni kunnes sain sen verran vauhtia (ja kolasin pihaa lisää), että pääsin parkkeeraamaan autoni siihen. Niin kuin kuvasta näkyy, vanhempieni autopeite on hautautuneena lumen alle (oikeassa laidassa). Huomioitavaa vielä sen verran, että kuva on otettu jotain puolen päivän aikaan, ja aamulla lunta ei ollut satanut juuri ollenkaan… arvatkaapa kuinka paljon sitä lunta on tällä hetkellä, kun sitä on koko päivän satanut! (n. klo 23.30)

Vanhempieni talolta lähdettyäni päätin kipaista Minimanin kautta ostamassa autooni pinkin lumilapion (sitä ei ilkee äijät varastaa) siltä varalta, että joudun lapioimaan autoni puuterilumesta jossakin muussa kohteessa mahdollisesti. Seuraavaksi käytinkin sitä lapiota oman pihani parkkipaikalla…

Mielenkiinnolla odottelen mitä tästä oikein kehkeytyy. Ennusteiden mukaan lumisateen pitäisi lakata huomiseen mennessä. Ei siinä sitten kauaa enää mene kun tiet yms saadaan kuntoon. Mutta tämä tästä lumisateesta… odotellaan…

Lunta tulvillaan…. Read More »

Kutupäivä

/ / Akvaario / Kommentoi

Tapanani on kotiin tullessa, että otan kengät pois jalasta, käyn paijaamassa kissoja ja käyn tarkastamassa akvaariot. Koska kissat eivät olleet tänään kotona siirryin suoraan akvaarioihin. Vein eilen (su:na) makkarista olevasta akvaariosta mustetrat (3 kpl) uuteen kotiin. Kiitos Ninalle, joka otti ne huostaansa! Akva oli ihan ok. Menin olohuoneeseen toista akvaariota katselemaan… minullahan kutevat täplämonniset! Noh, oli hetken aikaa tietenkin vaikeaa pysytellä irti siitä kudusta, koska edelliset kudut noin kuukausi sitten menivät platynpoikasten suihin… tai lähinnä kuoriutuneet larvat -> minäpä sitten päätin noukkia sen kudun sieltä akvasta pois ja laittaa ne harson sisälle tekeytymään!

Ei tässä taaskaan muu auttanut kuin käydä virittelemään verkkoja. Koska platyjen jäliltä poikaskehikossa oli vielä hyttysverkko, päätin laittaa alkuperäisen harson poikasaltaan sisäpuolelle. Hyttysverkossa olisi ollut liian suuret rakoset, ja poikaset olisivat päässeet pois. Viimeeksi kun ne olivat tuolla tavalla lehden pinnalla laitettuina verkon sisälle, uskon tosiaankin että platyn poikaset söivät ne toukat jotka niistä kalan munista kuoriutuivat… sehän oli varmaankin varsinaista herkkua heille! Nyt sinne ei pääse ulkopuolelta kalat käsiksi eikä sisäpuolelta ulos… eikä siellä ole muita kaloja tai kutua kuin täplämonnisten.

Kutu on toisille kaloille todella herkkua. Akvassanni on platyn poikasia ja nekin yrittivät syödä kutua ihan innolla. Siksi päätinkin kokeilla ottaa kudun akvasta pois. Sain murto-osan talteen, mutta silti jos kaikista kuoriutuu jotakin, odottelen ehkäpä sellaista 50 yksilöä täplämonnisia tai ehkä enemmänkin. Nuo elukat eivät säikkyneet mitään, kun kävin sieltä sitä kutua kourimassa. Nyt on käsinahat ihan rypyssä kun oli liotettuna tuolla akvassa pari tuntia 😀

Tässä sitten emo

Tämän kutuparina oli viime keväällä tullut poika, joka tuli siirrännäisenä toisen akvaarion hankinnan mukana. Poikapoloisella ei ollut edes viiksiä silloin, tai eihän ne takaisinkaan ole kasvaneet vieläkään. Uutterasti se puolusti kututaan ja yritti ajaa platyt pois kudun läheisyydestä. Oli nimittäin evät aika rottingilla 😀 Jätkä ui ympäriinsä kuin jokin pelottava hai konsanaan. Noh, minuahan se ei voinut säikytellä, vaan sain kaikessa rauhassa ottaa kudun talteen vaikka monniset olivat aivan käteni vieressä uutta kutua tekemässä. Nuo ovat oikeastaan aika kesyjä – niitä saa tuuppia tieltä pois jos sattuvat olemaan jossakin kohtaa mitä minun pitää räplätä. Ei ne meinaa hievahtaakaan ennenkun vähän sormella taputtelee. Söisivät varmaan kädestä jos kokeilisin… tiedä häntä.

Sitten toisiin kaloihin…
Leopardiseeprakala-naaras päätti päivänsä eilen, tai minä päätin sen päivät kun ui suurin piirtein pystysuunnassa tuolla akvassa. Se on niin selkeästi parvikala ja tuolla pienemmässä akvassaon enää kaksi seepristä. Tiedä kuinka kauan nekin sitten jakselee siellä. Ne ovat molemmat tod näk koiraita niin ne ei uuvuta sitä ainoaa naarasta siellä ihan loppuun, kun siltä minusta tuntui että tälle edelliselle kävi. Aika näyttää, ja jos joku haluaa ne niin saapi kyllä. Olen laittanut ilmoituksen niistä Aqua-web -foorumille. Samaisessa pienessä tankissa mukana tulleet kolme mustatetraa saivat kodin eilen 🙂 Niistäkin oli laitettu ilmoitus foorumille ja Nina ottikin yhteyttä aika piakkoin. Vein fisut hänelle ja sain samalla muutaman kultaisen neuvon akvojen hoidoista häneltä. Hänellä oli muutama akva kotonaan ja oli perustamassa isoa akvaa, johon halusi sitten nämä minunkin antamat tetrat laittaa. Kyllä oli upeat akvaariot, ja voi vitsi miten upeita kasveja. Kysyinkin sitten hieman neuvoja, ja ilmeisesti se lannoitus on se A&O noissa. Samoin vesien vaihdot ja carbonaatin lisäys, mikä hieman yllätti. Noh, niitä sitten kokeilemaan. Aion täst’edes lannoittaa rehuja paljon enemmän niin ne voivat paremmin, kun sillähän sen levänkin saa kitkettyä, eikös?

Mutta nyt on pakko lopetella tältä illalta ja mennä nukkumaan. Huomenna työpäivä! Kirjoittelen lisää noista pikkumonnisista kunhan pääsen siihen asti että niistä jotakin saa selkoa. Käsittääkseni ne kuoriutuvat noin kolmen päivän päästä.

Kutupäivä Read More »

Akvaarion 1-v synttärit!

/ / Päiväkirjaa, Akvaario / Kommentoi

Tästä on noin vuosi kun olen hankkinut itselleni elämäni ensimmäisen oman akvaarion. Onhan minun perheelläni ollut akvaario kun olin pieni, mutta kerran akvanisti, aina akvanisti!

Kesä meni vaihtelevasti akvan seurassa, ja suurimman osan ajasta vietin muualla (kaverin puutarhassa). Valitettavasti akva jäi vähän vähemmälle hoidolle, ja se näkyy tällä hetkellä aika rankastikin. Joitakin kaloja kuoli, eikä ihme, sillä heinäkuun alusta asti oli melkein joka päivä +30… eihän sellaista meinannut kestää itsekään. Mutta varmaan kaikki, kenellä akva kotoa löytyy, tietävät kuinka ”huono” tämä kesä oli pienoismaailmalle. Lätäkkö lämpeni tolkuttomasti – omassa tankissa oli lähes koko kesän 32-asteista vettä. Ei sitä voinut vedenvaihdon yhteydessä kauheasti viilentääkään kun kalat olisivat saaneet shokin. Ei auttanut muu kuin kärsiä… molempien.

Rahakukkaro kärsi todella pahasti, kun liian lämmin vesi tappoi kasveja aika lailla. Tietenkin, jos kasvit ovat kuolemaisillaan, se tekee hallaa myös kaloille. Kirjoitin aikasemmin (arkistossa 30.8.2010), että oli pakko myrkyttää levät pois akvasta. Kerrankin myrkyttäminen kannatti. Se tepsi mielestäni todella hyvin. Pikkutankissa ollut sinileväkin kuoli, eikä sitä ole sen koommin näkynyt. NYT, kun olen surffaillut netissä etsimässä kaikenmaailman ohjeita, niin päätin lannoittaa kasveja ehkä entistä enemmän. Siis, en lannoittanut jossain vaiheessa kasveja laisinkaan kun joku mainitsi, että lannoitus lisää vain levän kasvua. Aikani kun tietoa etsin, niin tulokset olivat päinvastaiset. Nyt on aloitettu kasvien lannoituskuuri molemmissa tankeissa. Seuraavassa on kuva noin vuoden takaa akvasta:

No niin… tässä olisi sitten kuvatusta tänään akvasta

Kylläpäs on tuossa ekassa kuvassa ollut hyvännäköiset rehut! Jos lähdetään laskemaan niitä rehuja, jotka ovat vielä hengissä, niin laskutoimitus on yllättävän helppo: yksi. Käsitin, että näistä kyseisistä kasveista kaikista vaikeammin hoidettava kasvi (Anubias var nana) Kääpiökeihäslehti, on tällä hetkellä tuolla pienemmässä tankissa hengissä. Jättimiekka (vasemmanpuoleisin kasvi) kasvoi niin suureksi, että se oli pakko heittää hitolleen. Ei ole ehkäpä ihan noin pienen akvaarion (100-l) kasvi.

Uudet kasvit
Sattuipas niin sopivasti syksyn aikana, että kävin shoppailemassa paikallisessa Norppis-eläinkaupassa. Käyn siellä vähän väliä ihailemassa kaiken maailman fisuja ja kasveja. Oli eläinten päivä, ja sen kunniaksi heillä oli tarjous, että osta kaksi kasvia saat kolmannen ilmaiseksi. Noh, Minna ostaa päräytti useamman rehun! Pitihän niiden kärsineiden kasvien tilalle saada uusia, jotta akvanistin toiminta saa jatkua…
Hankin seuraavat rehut: Melalehti (Cryptocoryne wenditii tropica), Amerikanvesitähdikki (Hygrophila guianensis) ja Intianvesitähdikki (Hygrophila polysperma rosaefolia). Ilmeisesti tuo melalehti on ”ruskomelalehti”, en ole varma, mutta se näyttää viihtyvän tuossa isossa tankissa erittäin hyvin. Jaoin ruukuista pienempiin taimiin ja istutin. Jostakin kerkesin lukaisemaan, että melalehti yleensä pudottaa aluksi lehdet pois kun sitä siirretään. Minun rehuista ei ole irronnut yhtään lehteä vielää, ja uusia näyttää puskevan lähes jokaiseen taimeen! *kopkop* Ilmeisesti akvani on tarpeeksi ”pimeä”. Kyseinen kasvi näyttäisi viihtyvän parhaiten ei hyvin valaistuissa olosuhteissa, joka taas selittää miksi amerikanvesitähdikki on pudottanut todella paljon lehtiään… sillä ei ole tarpeeksi valoa, ja sitten se lannotus kohalleen… noh, katsotaan mitä äijän käy 😀

On ihan hassua vertailla vuodentakaista akvaa ja sitä, miltä se tänään näyttää. Samankaltaisia kasveja on kyllä, ja toivonmukaan niiden viihtyvyyden kannalta on suurin osa oppirahoista maksettu. Ne vain tarvitsevat ravintoa niin kuin ihminenkin… niin kuin huonekasvitkin tarvitsevat ravintoa. Pelkkä kalan-P ei riitä. Sama ruukku näyttäisi olevan tuolla pohjalla. Se oli jossakin vaiheessa arkistoitavana, ja tilalla oli muuta. Olen siirtänyt vanhassa kuvassa näkyvän puupalan pieneen akvaan. Isossa tankissa oli nimittäin hetken aikaa suurempi puupala. Nyt se on levien villiinnyttyä otettu tuolta tankista pois, ja odottelee uudelleenlaittoa, joskin hieman pätkittynä. Alkuperäisistä kaloista on jäljellä enää yksi seeprakala. Sen leopardipuoliso kuoli kesän aikana. Yksi seepriksen poikanen on hengissä. Se on ihme kaikkien säätämisten jälkeen. Kaunis huntueväinen on 🙂 Se on tuolla pienessä tankissa yhden leopardi-naaraan ja perus danion seurana. Alkuperäisenä on vielä myös hengissä Viivi, the partamonni, sekä kaikki täplämonniset ja albinomonniset, jotka muuten kesän päätteeksi kutivat kaikki! Kutu meni seura-akvassa kylläkin toisten fisujen suihin, partamonnin kutu meni kotiloiden herkuiksi… Viiville hankittu kaveri sattui nimittäin olemaan poika vähistä viiksistään huolimatta, ja Roosa-poju on nyt siirretty tuonne toiseen altaaseen.

Mutta nyt täältä tähän ja vuoden päästä sitten uudet vertailut!

Akvaarion 1-v synttärit! Read More »

Mmmmm…. Camembert!

/ / Ruoka & Food / Kommentoi

Jotkut lukijat tuntevat minut ja tietävät ulkomuotoni, niin ei liene kenellekään jää epäselväksi, että pidän herkuttelusta – isäni on aivan samanlainen! Meillä on vain hieman erilaiset makutottumukset, mutta joitakin ”tapoja” on selkeästi peritty. Muunmuassa, isäni tykkää tehdä toisinaan lämpimiä voileipiä… toisinaan? Tai noh, ehkä noin kerran viikossa saattaisi kuvastaa ajan käsitettä paremmin 😀 Joka tapauksessa olen itsekin tehnyt elämäni aikana ties minkälaisia voileipiä, kylmiä ja lämpimiä. Mutta nyt aiheeseen…

Suokaa anteeksi, olen joltain osin mainosten uhri. Näkikö kukaan sen mainoksen telkusta, jossa mies valittaa vaimolleen koko ajan LIDLin tuotevalikoimasta? Lähinnä siinä oli tämä että ”syödään Suomessa suomalaista juustoa” jne kun ukko otti kouraansa ranskalaisen homejuuston, ja vaimo vastaa että ”siinä sitä suomalaista on vieressä hyllyssä, senkun otat”. Noh, kostoksi makuaistittomalle suomalaismieskunnalle, päätin käydä ostamassa tuota kyseistä ranskalaista Camembert-juustoa, josta se mieskin siinä mainoksessa urputti. Tiesin kyllä etukäteen, että se on hyvää!

Sitä ei vain jossain vaiheessa saanut kaupasta, ja olin unohtanut koko juuston. Hyi, häpeä minua! Joten ajattelin tehdä visiitin paikalliseen LIDLiin siinä toivossa, että kyseistä juustoa löytyy hyllystä kun sitä kerran oli mainoksessakin… ja sitähän löytyi 🙂 Nyt se on tässä minun nenäni edessä syötävänä!

Olen kuullut monen ennakkoluuloisen ”marisevan”, että ei niissä tuotepaketeissakaan mitään suomeksi lue, niin täysyy sanoa, että kannattaa hankkia paremmat rillit ja mennä sitten vasta kauppaan, tai jättää ne ennakkoluulot kotiin.
Tämän juustopakkauksen (joka on muuten valmistettu jonkun puun viilusta) takaa löytyy suomeksi juuston koostumus sekä säilyvyys, joka on mielestäni selkeästi jopa ilmoitettu: ”Valmistettu pastöroidusta maidosta. Suolapitoisuus 1,3%. Valmistettu Ranskassa. Säilytys alle +8C. Parasta ennen: katso sivu (siitä löytyy päivämäärä). Avattu pakkaus säilyy jääkaapissa 3 päivää.” Voiko tällaisessa olla enää mitään epäselvää?

Ja sitten tämän juuston maku ja koostumus…
Vaikka siinä on periaatteessa melko vähän rasvaa verrattuna joihinkin muihin valkohomejuustoihin, niin tämä on melko pehmeä koostumukseltaan. Kun sitä vain antaa tarpeeksi tuulettaa huoneenlämmössä. Paketissa lukee, että sen pitäis olla noin tunti huoneenlämmössä ennen tarjoilua, mutta mielestäni se voisi hyvinkin olla pidempään, ehkä jopa kaksi tuntia. Jos tämän juuston syö malttamattomana, niin kuin minä tein aikanaan, niin se ei ole niin hyvän makuinen. Pitää siis vain malttaa mielensä!

Kuvasta näkee selkeästi että tuon juustopalan keskiosassa on kiinteämpää kohtaa. Jos sitä vielä on tarjoiluvaiheessa, niin juusto saattaa olla hieman mautonta noista kohdin, eli annetaan sen kaikessa rauhassa vain tekeytyä siinä huoneen lämmössä 🙂 Se on sitten tarjoiltavaa kun nuo sisällöt valuvat tuolta reunamista ulos! Kyllä sen huomaa.

Camembert-juuston päällinen on hieman kovahkoa, tai tietyllä tapaa nahkaista valkohometta. Kun juusto on ollut tarpeeksi kauan lämpiämässä tarjoilua varten, tuo homekerros pitää sen ikäänkuin kasassa. Suosittelen, että juustokiekko paloitellaan. Se ”lämpenee” paremmin ja nopeammin. Kokonaisena se ei mielestäni tekeydy niin hyvin ja todellakaan tunnissa tai kahdessa.

Home on toisinaan jopa karvaista, mitä itse ensimmäisellä kerralla hieman epäröin. Mutta ei siitä mitään ruokamyrkytystä tullut ja päiväyksetkin olivat vielä johonkin kahden tai kolmen viikon päähän ostopäivästä. Oli minulla hiilitabletit tuossa odottelemassa että jos maha alkaa huutamaan hoosiannaa… mutta ei tossa mitään ongelmaa ollut. Piti vain odotella, että se tekeytyy 🙂

Ei muuta kuin sitten vain nauttimaan!

Mmmmm…. Camembert! Read More »

Scroll to Top