MinnaG.

Kukkalaatikot ja muutakin

Vielä viikko sitten viime vuonna laittamani kukkalaatikot olivat umpijäässä…

18.4.2013

Lumien sulettua 20.4. esiin paljastui yllättävän vähän myyrätuhoja…

Vihreät talvehtineet kasvit kukkalaatikon (kasvulaatikon) takalaidalla ovat tarhasalkoruusuja. Toivottavasti lähtevät kasvamaan. Muita kukkasia tuossa laatikossa olivat samettikukat, kiinanasterit ja erilaiset päivänhatut.

Laventeli on istutettu viime vuonna kivikasan keskelle ja odottelee uutta siirtopaikkaa, kunhan saan työstettyä sen valmiiksi. Tarkoitus on siirrellä kaikki kuivan paikan kasvit kuistin kaiteen eteen.

Tässä on kuva minun parhaasta apurista, Foxysta 🙂

Kuten kuvasta näkyy, lumet ovat sulaneet kyseiseltä piha-alueelta täysin. Kaksi päivää sitten (18.4.) kuvan ottamisesta, pihalla oli vielä lunta.

Kukkalaatikot ja muutakin Read More »

Lumet saivat kyytiä

Täällä Imatran suunnalla kävi tänä keväänä sillä tavalla, että lumet saivat kyytiä ihan muutamassa päivässä. Ehdin juuri ja juuri ottaa pihamaalta edes pari ”ennen ja jälkeen”-kuvaa…

17.4.2013 otettu kuva:

Luminen piha 2013

18.4.2013 otettu kuva:

18.4.2013

18.4.2013

Talven jäljiltä sotkua

Talven jäljiltä jostain kumman syystä jää kauheat sotkut keväällä siivottavaksi… liekö sitten syksyllä innostus lopahtaa liikaa, vai ”onko se vaan niin vaikeaa”? Asiaa tietty helpottaisi, jos olisi useammin kyseisessä pihapiirissä paikalla. Kyseessä ei siis ole oma piha, vaikka olen sitä saanutkin useana vuonna laittaa 😉

Siivosin sotkut viikonloppuna, joten nyt kuistia voi alkaa taas laittamaan kesäkuntoon!

Lumet saivat kyytiä Read More »

Leväongelmia?

Tavallinen aklvaharrastaja ei välttämättä ymmärrä veden kemiaa, mutta perusasiat tulisi ymmärtää vaikka ei kemiaan olisi sinänsä perehtynytkään. Pitää ymmärtää milloin vesi on hapanta ja milloin emäksistä. Myös veden kovuudella on merkitystä. Toiset kasvit eivät siedä kovaa vettä, eikä kalatkaan siitä pidä. Esimerkiksi tetrat ovat yleisesti pehmeän veden kaloja, ja platyt ja miekkapyrstöt kovan veden kaloja. Lisäksi miekkapyrstöt pitävät emäksisestä vedestä ja tetrat ovat lievästi happaman veden kaloja.
Veden pH:ta (happamuutta) voi testata kotikonstein erillaisilla tippatesteillä, tai liuskatesteillä, joita on saatavilla hyvin varustetuista akvaariotarvikekaupoista. Veden kovuutta voidaan mitata vastaavanlaisilla liuskoilla. (Kuvattu: Lemmikkieläinliike Norppis, Imatra)

Noh, miksipä nämä vesiarvoihin liittyvät tiedot ovat sitten muutoinkin olennaisia, kuin pelkän kalaston ja kasviston valitsemisessa, löytyy siitä, että usein aloittelevat akvaharrastelijat joutuvat kysymään neuvoja edistyneimmiltä harrastelijoilta, jos altaassa ilmenee ongelmia. Näkyvistä ongelmista tietty inhottavin on levä. Sen, mitä olen itse akvaarioista höpötellyt milloin kenenkin ammattilaisen tai hyvin edistyneen harrastelijan kanssa, niin levää on aina akvaariossa. Kyse on vain siitä, antaako sille otolliset olosuhteet. Samaa voi ajatella myös kalojen loisista: niitä on lähes aina akvaarioissa, mutta sairastuvatko kalat, niin ei välttämättä, jos vesi pidetään oikeanlaisena. Kalat eivät silloin sairastu, niin kuin levät eivät ”kuki”, jos vesiarvot ovat oikeanlaiset.

Ennen kuin uskoin asiassa itseäni huomattavasti viisaampia, altaistani on löytynyt mm. sinilevää, tupsulevää, piilevää, täplälevää, vihrelevää ja niin sanottua rasvalevää. Olen asiassa siis nyt viisaampi, ja pystyn jälkikäteen tarkastelemaan olosuhteita, jotka tarjosin ystävällisesti noille inhokeille.

Sinilevää löytyi viimeeksi eilen 75-litraisesta altaasta.
Sinilevä tekee mattomaisen pinnan esim. akvaarion pohjaan. Sen voi ”poimia” vaikkapa sormineen pohjalta pois. Se, kuinka tämän vielä muutoin tunnistaa, niin sinilevä haisee aivan kamalalta. Sen kyllä tajuaa kun ottaa vedestä pois. Myös paljon sinilevää olevassa akvaariossa vesi haisee epämiellyttävältä. Tunnistukseen siis ei tarvitse mikroskooppia… riittää kun näkee/tunnistaa mikä on kirkkaan vihreää, ja että hajuaisti toimii.

Sinilevä on ongelma usein tuoreissa akvaarioissa, joissa bakteeritoiminta ei ole lähtenyt vielää kunnolla käyntiin. Asiaan on vaikuttanut omalta kohdalta myös kalojen liikaruokinta, joka kuormittaa vettä. Löysin tosiaan 75-litrasesta akvaariostani sinilevää pari päivää sitten, ja en voi muuta kun odotella, että pystyn luomaan akvaarioon toisenlaiset olosuhteet. Altaassa on nimittäin tällä hetkellä kalanpoikasia, joita on ruokittava useaan kertaan päivässä. Eli viesti on selkeä, kyse on ruoan aiheuttamasta veden kuormituksesta. Mutta jos ei ole kalanpoikasia, vaan aikuisia kaloja, levää saa hillittyä pitämällä kaloja paastolla (tai vähäisellä ruokinnalla) ja vaihtamalla vettä hieman tiheämpään. Varjon kirjassa ”Akvaariokasvit”, suositellaan muutamaa päivittäistä osavedenvaihtoa. Eli, noin 1/3 vedestä muutaman päivää putkeen vedenvaihtoa. Sen pitäisi tepsiä sinileviin. Itselläni auttoi eräässä akvaariossa kalojen ruokinnan vähentäminen ja säännöllisempi vedenvaihto.

Suurin syy levien ilmestymiseen akvaarioihin on yleensä epäsäännölliset vedenvaihdot! Akvaristi, joka pitää tarkkaa huolta akvaariostaan, tuskin tappelee leviä vastaan. Se on vain kylmä tosiasia – levät saavat ravintoa mm. kalojen jätöksistä sekä ruoantähteistä.

Ensimmäisessä altaassani oli aluksi piilevää joka oli rusehtavaa, ja sitä levittäytyi lähinnä pitkälehtisten kasvien lehtien kärkiin, sekä joihinkin akvaariokoristeisiin. Tästä ei kannata hätääntyä, jos piilevä tulee akvaarioon heti perustamisen jälkeen. Se on aivan normaalia, ja levä lähtee yleensä parin viikon kuluessa ilman mitään levänsyöjiäkin pois, kun allas alkaa niin sanotusti kypsymään. Piilevän ilmestymiseen syynä on useimmiten uusi pohjasora, josta irtoaa piitä silikaatteina… piilevä siis tarvitsee piitä kasvaakseen. Myös vesijohtovedestä voi löytyä silikaatteja ja piihappoa.

En ole tarkemmin kuvaillut ”tupsuja”, joita akvassani on ollut, mutta tänään nappasin kuvan tuosta isomman altaan etulasin alalaidasta.

Mielestäni tämä on nyt ihan sitä tupsulevää. Sitä on hyvin yleisesti kasvien reunoilla, koristeissa, kivissä… vähän joka puolella. Se voi olla toisinaan hauskankin näköistä, mutta huono puoli siinä on, että jos se juurtuu kunnolla kasveihin, niin se voi olla kasvin menoa sitten se. Miten tätä sitten voi ehkäistä? Noh, edelleenkin ne vedenvaihdot auttavat tähän vaivaan. Tupsulevää nimittäin ilmaantuu, jos veden fosfaattipitoisuudet ovat korkealla.
Vedenvaihtojen yhteydessä kannattaa myös rapsutella harjalla kaikki koristeet puhtaiksi ennen kuin laittaa ne altaaseen takaisin. Tupsulevän irtoamiseen on olemassa käytännön vinkkikin: liota koristetta soodavedessä. Levät irtoavat ihan itsekseen siitä jonkin ajan kuluttua. Jossei ehdi irtoamaan siinä vedenvaihdon yhteydessä, niin kyllä ne sitten irtoavat akvaariossa jonkin ajan kuluttua. Hyvä keino mm. sisäsuodattimen putsaukseen! Vajaa 10 litraa vettä ja muutama ruokalusikallinen soodaa… ja kyllä lähtee 😀

Tupsulevää saattaa ilmaantua akvaarioon myös liian vähäisen valon takia. Se viihtyy veden virtauskohdissa ja hämärässä valossa. Muille kasveille kannattaa ehdottomasti laittaa ravinteita, jotta ne pärjäävät tupsulevän kanssa, jos sitä ilmaantuu akvaarioon. Muita ravinteita ovat esimerkiksi hiilidioksidi, joita kasvit ehdottomasti tarvitsevat kasvaakseen. Itselläni on käytössä nestemäinen hiililitku, EasyCarbo. Tupsulevät eivät pidä siitä laisinkaan.

Jos veteen ei kohdistu minkäänlaista veden pintaa rikkovaa virtausta, muodostuu pinnalle kalvo, jota kutsutaan rasvaleväksi. Sitä kulkeutuu akvaan esim. kalojen ruoista. Yksi keino on laittaa vesi virtaamaan pinnan tuntumaan, tai vaikkapa ”kuplakone”, joka rikkoo veden pinnan.

Jos haluat lisää tietoa akvaarioiden levistä, niin suosittelen lämpimästi, lukemaan akvaristin peruskirjan, Markku Varjon ”Akvaariokasvit”.

Leväongelmia? Read More »

75-litranen allas

Edellisistä postauksista voi jo huomata, että talouteeni on tullut palettikaloille uusi (käytetty) 75-litranen akvaario. Päätin sisustaa sen uusiksi. Se oli kuin tornadon jäljiltä, kun palettikalapariskunta teki sinne poikaset. Ukkopaletti nimittäin kaivoi sellasia poteroita hiekkaan kaikkien kivien ja puupalikoiden alle, johon vanhemmat sitten veivät niitä poikasiaan ”lenkille”.

Mutta tässä altaasta otettu kuva 28.3.2013

75-litranen akvaario

Yritän tehdä tuosta sellaisen kasviakvaarion. Ei hajuakaan, kuinka onnistun, mutta yritetään 🙂
Altaassa on seuraavat kasvit tällä hetkellä:
Hygrophila Pinnatifida -Sulkavesitähdikki (oikealla taka-alalla)
Staurogyne sp. – Suikerolehti (oikealla hiekkakumpareen päällä)
Echinodorus rubin – Rubiinimiekkakasvi (keskellä takana, vielä hyvin matala)
Rotala macranda – Punarotala (istutettu suodattimen eteen vasemmalle)
Cryptocoryne wenditii “Tropica” – Ruskomelalehti (vasemmalla edessä)
Lisäksi yhteen kiveen on istutettu jokin sammal, mutta en muista mikä. Lisäsin kiven tänään tuonne, joten se ei näy kuvassa. Onginsen ylös tuolta toisesta akvaariosta ettei siihen tartu jatkuvasti jaavansamal. Saapi sitten rauhassa kasvaa tuolla omaksi itsekseen 🙂
Taka-alalla on väliaikaisesti myös Hygrophila guianensis, ja kelluskasvina Konnanputki.

Kivet ovat kiuaskiveä, oliviinidiabaasi-kiveä.
Kasvit olen ostanut paikallisesta Norppis-liikkeestä. He muuten sanoivat, että kasveja voi tilata heidän kauttaan. Tietty, ns potteja on otettava tietty määrä, jos kasvi on sellainen, jota he eivät normaalisti myy. Sinne jäi vielä semmonen nivaska kasveja, jotka olisin mielelläni ostanut mukaan, mutta oli pakko säästää rahaa vähän pääsiäiseksikin 🙂 Sitten seuraavalla viikolla jotakin hakemaan…

75-litranen allas Read More »

Pikkuruinen palettikala

Palettikalan poikaset ovat todella vilkkaita liikkujia, ja niistä on miltei mahdoton yrittää saada minkään näköistä kuvaa… mutta onnistuin eräästä saamaan edes kohtuullisen kuvan. Pikkukalat olivat ympäri akvaariota etsimässä ruokaa, ja tämä yksilö oli takalasin kimpussa 🙂

Pelvicachromis pulcher (baby) eli Palettikalan poikanen (Engl. Kribensis)

Pelvicachromis pulcher

Pikkuruinen palettikala Read More »

Scroll to Top