Ah, ihanaa… se kukkii taas! En tiedä mikä tämä kaunis kukkanen on mutta nyt sain napattua siitä kuvan:
Vielä lähikuva…
Epäilen sitä joksikin hernekasviksi, koska se teki viime vuonna palon (palko). Yritin ottaa sellaisen talteen ja saada mahdollisesti siemeniä sitä kautta. Palko hävisi johonkin enkä saanut sitä siis talteen.
Yritin muistaakseni viime vuonna kasvattaa tällaista lajiketta kuin Dianthys x hybrida, tai siemenostokset ovat ainakin viime vuoden alussa tehtyjä. Kyseessähän on siis jokin neilikka, en oikein ymmärrä tuosta venäjänkielisestä kuvauksesta, eikä netistä löydy muutakaan kunnon kuvaa tai kuvaelmaa koko rehusta. Viime vuonna kasvattelut menivät sudeksi, mutta katsokaas tämän vuoden puolella…
Ilmeisesti pussissa oli värisekoitus, koska kaikista neilikantaimista kasvoi eriväriset kukkaset. Tässä vaaleaa lilaa…
Tämä neilikka teki lähes valkoiset kukkaset ja keskusta on vaaleanpunainen tai lähinnä lila…
Kukkapenkissä on vielä yksi neilikka, jota en ehtinyt kuvata… pokkarikameran akusta loppui sopivasti virta. Kunhan muistaisin ottaa digijärkkärini kotoa mukaan, otan varmasti vielä useita kuvia galleriaan näistä kaunokaisista!
Neilikka Dianthys x hybrida (6.8.2011) Read More »
Tässä on mielestäni ehkä yksi kauneimmista kukkasista… tämä on rohtosormustinkukka, Digitalis purpurea.
Sormustinkukka työnsi vartensa tarhaukonhattujen seasta. Onneksi en nyppinyt sitä rikkaruohona pois. Naapurin villitontilla on myös tällaisia… liekö sieltä karannut? Harmittavaa vain se, että tämä ”oman pihan” puolella oleva kasvi jäi huomattavasti matalammaksi. Sen näet pitäisi olla noin puolentoista metrin korkuinen. Oma kukkanen jäi alle metrin korkuiseksi.
Myskimalva, Malva moschata, on myös karannut naapurin villitontilta. Istutin näitä kyllä muutaman taimen tälle puolelle pihaa ihan itsekin, mutta näitä löytyi ihmeellisistä paikoista muualtakin, joihin en ole taatusti kajonnut. Yksi melko rehevä taimi kasvoi akileijapenkin takana sellaisessa paikassa, jossa ei ole edes multaa. Täytyy varmaan syksyllä yrittää siirtää taimi parempaan paikkaan, jos se vaikka lähtisi kasvamaan taasen ensi kesällä. Olen käsittänyt ettei myskimalva pidä siirtelystä, mutta ei kai sitä nyt tuohonkaan voi jättää, kun sille ei saa laitettua maahan edes tukikeppejä 😀 Maa on nimittäin kovaa kuin mikäkin… siinä on vain ohut kerros kivituhkaa, jota on levitetty viiran päälle. Jos joku ihmettelee mitä tai mikä viira on, niin se on jotain paperikoneissa käytettävää kangasta, jonka avulla paperia tehdään. Talon jokin entinen omistaja on ollut nimittäin Stora Ensolla töissä… kuulemma.
Sain muutaman ritarinkannuksen taimen kasvattaneeksi vuosi sitten keväällä, ja istutin pariin paikkaan pihamaalle. Siemenpussissa luki ihan jotain muuta kuin ritarinkannuksen latinalainen nimi, ja erehdyinkin yrittämään esikasvatusta ilmeisesti sen vuoksi tänä vuonna vähän väärin. Siemenpussissa oli näet nimi Alyssum saxatile (kilpiruoho) ja ritarinkannuksen kuva. Minulla ei ole koskaan ollut ritarinkannuksia, niin en ole varma onko tämä kuvassa oleva taimi hieman kärsinyt, vai kasvaako niistä ajastaan vuosien saatossa sellaisia puolentoista metrin korkuisia? Tässä kuitenkin uutukaistaimeni, Ritarinkannus Delphinium x cultorum ”Pacific Ocean hybrids”
Tarha-alpi, Lysimachia punctata, on saatu naapurin tontilta myös, ja se on mielestäni oikein upea kasvi! Olen tainnut istuttaa kukkapenkkiin jonkun vaaleanpunaisen rikkaruohonkin, jonka aion kaivaa syksymmällä pois ensi kesää ajatellen. Tarha-alpien vieressä kasvaa näet nyt uusi ihana myskimalva 🙂 Tästä kukkapenkistä saa myös häädön vuorikaunokki… pitäisin mielelläni näitä kaunokaisia jollain tapaa puutarhassa, mutta kun ne keräävät niin hemmetisti niitä kotiloita. Puhuin naapurin perijättären kanssa näistä kotiloista ja hän lupasi mennä hankkimaan ferromolia jostakin. Voin avustaa heitä heidän tonttinsa kanssa, jotta niistä nilviäisistä päästäisiin eroon!
Palavarakkaus, Lychnis chalcedonica, on niin ikään tuontitavaraa naapurin villitontilta. Luoja miten kaunis tuo kukka on! Palavarakkautta on tarha-alpin ja myskimalvan kanssa samassa kukkapenkissä.
Kukkasia pihamaalta vol 1 Read More »
Parisen viikkoa takaperin saimme nauttia ihanista pakkaskeleistä Imatralla…
Lähdin käymään paikallisessa postissa viemässä muutamia kirjeitä… liikenteessä vallitsi todellinen kaaos. Lunta oli satanut eilisestä paljon, eikä aurauskalusto ollut pysynyt perässä. Keli oli juuri autoilijan kannalta niin kettumainen kuin ostata ja olla – kun ajoi muutaman metrin, oli tuulilasi taas jäässä, eikä siitä nähnyt mitään läpi. Minulla ei kuitenkaan ole autossani niitä kaikkein halvimpia pyyhkimiä, vaikka ”Fiiu” onkin. Puolet ajasta tuli ajeltua lähinnä tuurilla toivoen, ettei kukaan jalankulkija päätä vaaleassa talviasussaan lähteä ylittämään tietä kuvitellen, että kyllä se auto jarruttaa! Tuossa kelissä ei nimittäin nähnyt juuri mitään. Kun ajoi suurempia nopeuksia (60km/h), niin siinä kerkesi jo tuulilasi selkiytyä, mutta pienemmissä nopeuksissa (40km/h) ei ollut mitään toivoa, varsinkin kun piti vähän väliä pysähtyä liikennevaloihin jne. Sen jälestä ei kyllä tuulilasin läpi kauhean hyvin nähnyt. Toivottavasti joku pelkästään jalkaisin kulkeva tämän lukee ja tajuaa, että autoilijalla on niin paljon katseltavaa siellä ratin takana huonoillakin keleillä, että sen on toisinaan lähes mahdotonta huomata äkillisesti suojatielle käveleviä jalankulkijoita… te ette edes väittelisi asiasta vastaan jos ajaisitte autolla! Ja pimeällä ne heijastimet…
Ei tarvinnut paljon fillaria postin parkkiin laittaa, saati sitten päästä hoitaa asiansa rullatuolilla liikkuen… ihan toivoton tilanne, eikä sille oikeastaan voinut edes mitään. Lunta tuli mitä tuli.
Päätin lähteä käymään isääni moikkaamassa Vuoksenniskalla, koska hän oli ollut hiljattain flunssassa. Puolikuntoisena ei nääs ole kovin järkevää käydä lumitöitä tekemään. Jäin ensitöikseni jumiin autollani kujan päätyyn!
Kadun ja kujan välissä on kevyenliikenteenväylä, joka oli kyllä aurattu… sitten niiden teiden välissä oli sellaiset puolen metrin korkuiset penkat aurauksen jäljiltä. Siihen jäi pikkuinen Fiiu. Meinasin jo soittaa isälleni, että tulisi lapion kanssa kadun päähän kaivamaan autoa sieltä pois (tuulilasista ei edelleen nähnyt missä oltiin), mutta aikanani sahattuani edestaas, pääsin pakilla sen verran taakse päin että sain vautia päästä kinosten yli määränpään suuntaan. Siinä minun pikkuruinen Fiiuni sai kunnon lumialapesut! Kujaa ei oltu tietenkään aurattu ja siellä oli ainakin sen 30cm lunta joka kohdassa. Seuraava paikka johon Fiiu jäi jumiin oli kun yritin ajaa sen pihaan, jossa on pienehkö ylämäki…
Ei siinä auttanut muu kuin pakittaa takasin kujalle ja aloittaa parkkipaikan kolaaminen! Mukavasti tuuli tuiversi tuossa kohtaa ja viskeli lunta mihin suuntaan sattui. Naamassa tuntui lähinnä siltä, että sitä kohti oltaisiin heitetty läjä nuppineuloja, jotka olisivat saaneet Pinheadinkin (Hellraiser-elokuvahahmon) kateelliseksi. Muutaman kerran auto jäi johonkin kinokseen kiinni kunnes sain sen verran vauhtia (ja kolasin pihaa lisää), että pääsin parkkeeraamaan autoni siihen. Niin kuin kuvasta näkyy, vanhempieni autopeite on hautautuneena lumen alle (oikeassa laidassa). Huomioitavaa vielä sen verran, että kuva on otettu jotain puolen päivän aikaan, ja aamulla lunta ei ollut satanut juuri ollenkaan… arvatkaapa kuinka paljon sitä lunta on tällä hetkellä, kun sitä on koko päivän satanut! (n. klo 23.30)
Vanhempieni talolta lähdettyäni päätin kipaista Minimanin kautta ostamassa autooni pinkin lumilapion (sitä ei ilkee äijät varastaa) siltä varalta, että joudun lapioimaan autoni puuterilumesta jossakin muussa kohteessa mahdollisesti. Seuraavaksi käytinkin sitä lapiota oman pihani parkkipaikalla…
Mielenkiinnolla odottelen mitä tästä oikein kehkeytyy. Ennusteiden mukaan lumisateen pitäisi lakata huomiseen mennessä. Ei siinä sitten kauaa enää mene kun tiet yms saadaan kuntoon. Mutta tämä tästä lumisateesta… odotellaan…
Lunta tulvillaan…. Read More »
