Sisustusprojektit / DIY

Leppoisa viikko takana

Kulunut viikko on ollut oikein leppoisa omalta kantilta katsottuna. Olen saanut tehtyä pieniä, mutta merkityksellisiä asioita pois häiritsemästä, ja korjailtua vähän sitä sun tätä. Kädet ovat vieläkin kipeät, mutta pystyn silti jotain pikku juttuja tekemään. Suunnitelmissa on tottakai paljon enemmän mitä on tehtynä – se asia ei taida muuttua koskaan.

Alkuviikko

Pääsin vihdoinkin viettämään aikaa parvekkeella istuskellen maanantaina 17.7. Minulle oli jäänyt jäätelöäkin pakkaseen palanen, jonka nautin aamukahvin kanssa.

Viikko alkaa parvekkeella kahvittelulla

Mainitsin parvekeasiasta edellisessä artikkelissa, ja että siellä on mahdollisesti jotain uutta. Järjestelin muutamat tavarat siellä uudelleen, ja nyt se on mielestäni juuri sitä mitä pitääkin. Kuvassa näkyy hyvin pavilijongin runko, minkä sinne taiteilin eräs päivä. Sain aikaiseksi viritellä lisäksi siihen vielä katon etuosaan pienen suojakankaan, ettei tuosta kohdasta paista suoraan aurinko päähän, kun istuu sohvalla. Tältä se näytti alkujaan kun tavarat eivät vielä olleet ihan vielä paikoillaan:

Tältä se näyttää nyt, kun tavarat on siirrelty paikoilleen:

Kyllä — siellä on grilli! Olen miettinyt tätä todella kauan, että saisin sähkögrillin parvekkeelle. Edelliset kesät ovat olleen sen verran kuumia, että olisi kivaa tehdä ruokaa parvekkeella, tai ainakin saada muutamat grillimakkarat kesän aikana. Kun on tolkuttoman lämmintä, niin aina on metsäpalovaroitus eikä pallogrillillä saa tehdä tulia. Nyt kun on viileää ja sateista, ei ole metsäpalovaroitusta. Mutta lähdepäs johonkin ulos sitten grillailemaan… ei tule mitään. Kerron tuosta grillijutusta sitten myöhemmin lisää.

Siirsin kelapöydän nurkkaukseen harkkojen päälle, niin sai senkin puoleen vähän lisää tilaa. Kulmaukseen on vielä tarkoitus laittaa yksi kesäkukka, kunhan saan aikaiseksi. Multahommat ovat suht kivuliaita käsien kannalta, ja pyrin välttämään niitä viimeiseen asti. Pakko tässä on kuitenkin pikkuhiljaa alkaa laittelemaan, muun muassa, huonekasvien pistokkaita multiin. Mutta nyt alkaa kukkapöydätkin olla paikoillaan.

Olen miettinyt olohuoneen nurkkausta jo tovin, kun se ei oikein ollut käytännöllinen. Sitä paitsi, keittiön ikkunan äärelle piti saada kiinanruusulle jokin oma pöytä tai taso, missä se voi sitten olla kaikessa rauhassa läpi vuoden. Nyt se on ollut ruokapöydällä viemässä tilaa. Ja ei kun siirtelemään tavaroita taas vaihteeksi!

Siirtelin kukkapöydän sen ainoan kämpässäni olevan etelänpuoleisen ikkunan eteen. Nurkkaukseen on tulossa toinen taso, joka on hieman kevyemmän näköinen kuin tämä joka siinä oli. Tämäkin on itse rakennettu aikoinaan. Tai alun perin sen on tehnyt sukulaismies, josta minä olen sitten tuunaillut sopivan tarkoitukseen. Pöytälevy on akvaarion aluslevy, josta en raaskinut luopua. Se on myös hintava, enkä halunnut heittää sitä pois. Pöytälevystä on aikojen saatossa rakenneltu milloin meikkauspöytä ja milloin tietokonepöytä.

Siirsin nurkkaukseen väliaikaisesti yhden puupömpelin huonekasveja varten. Niitä on odottelemassa keittiössä vielä jokunen määrä. Osa pitäisi ruukuttaa kun on pistokkaina juurtumassa. Kuten huomata saattaa, tämäkin on itse rakennettu. Hupsista, ikkunan edessä näyttääkin vielä roikkuvan talviverho. Se on pitänyt myös vaihtaa ajat sitten, mutta vaan jäänyt. Jospa se sitten seuraavaksi.

Kävin muuten alkuviikolla lääkärissä näyttämässä käsiäni. Eipä siinä sen kummempaa ollut, menin koska sain ajan. Ei siitä tainnut mitään hyötyäkään oikein olla. Päätin käynnin jälkeen ottaa härkää kiinni sarvista ja pestä auton! Siinä olikin sitten tekemistä kerrakseen. Aurinko paistoi välillä ja välillä se oli pilvessä. Minulla ei ollut varrellista pesuvälinettä ja jouduin kiipeilemään auton oviaukkojen kohdilla, jotta yletyn pestä katon keskeltä. Ja miksi en sitten vie autoa pesuun?

Olen kuullut, että punaisen auton pesu on hieman vaativampaa kuin muunväristen autojen. Sitä pitäisi vahailla ja kuivatella ja ties mitä. En tiennyt tästä mitään kunnes käytin autoni muutaman kerran pesussa. Auton muoviosista alkoi lähteä lakkapinta irti, ja se näytti todella kauhealta.

Sain joskus viisaammilta ohjeen hioa tuon kupruilevan lakkaosan pois. Olin käynyt ostamassa Puuilosta valmiiksi hiomahuovan (Hiomahuopa-arkit 150x230mm Ultrafine) ja akryylilakkaa, jolla nuo alueet voisi käsitellä. Huopa oli koko ajan autossa mukana odottelemassa, milloin se pääsisi käyttöön. Nyt hioin auton takaosan pikaisesti, koska pian olisi ukkonen päällä. Sain hiottua pahimmat lämpäreet pois. Kyllä on ihan erinäkönen auto mitä oli ennen pesua. Yksi huoli taas listalta pois.

Auto oli todella likainen talven jäljiltä. Siihen oli lentänyt jotain ihmeellistä mustaa töhnää. Sitä oli kattoa myöten joka paikassa. En tajua mistä se on peräisin, mutta en taatusti odottele niin kauan kuin nyt, seuraavaa auton pesua. (Kuvat ennen ja jälkeen)

Viikko täynnä pieniä mutta suuria iloja

Tässä on yksi pieni mutta todella suuri asia, joka ilahduttaa minua joka kerta kun se tapahtuu. Keskiviikkona postiluukusta kolahti Karjislehti, vaikka minulla ei enää omaa karjista olekaan. Ylläpidän australiankarjakoira-yhdistyksen nettisivustoa, niin saan siitä sitten myös palkkioksi aina uusimman lehden. Foxy-hauvelihan oli australiankarjakoira. Rakkaudesta rotuun, niinhän se on!

Kuinka suloinen tuollainen karjispentu onkaan! (Kuvassa Luna ja kuvaajana Suvi Riisalo)

Viikko oli muutenkin täynnä pieniä onnistumisia. Sain viritettyä ötökkäverhon parvekkeen ovensuuhun vihdoinkin. Ei tarvitse sitten säikähdellä milloin mitäkin ötökkää, joka päättää tulla tutustumaan asuntooni. Päätin tänä vuonna, että jokainen öttiäinen saa pitää henkensä, jollei tule naamalle haistattelemaan. Lämpimillä keleillä sisälle tupsahtikin ties minkälaista pistiäistä (Icneumonoidea) jotka kävivät moikkaamassa minua, ja lähtivät samantien, onneksi, pois.

Edellinen naapuri on aikoinaan istutellut pihallemme kaikenlaisia kasveja, niin saamme nauttia niistä vielä muinakin kesinä. Tällä hetkellä ruusut ovat kukassa. En tiedä mitä lajikkeita nämä ovat, mutta kyllä on kaunis tuo vaalea ruusu, huhhuh!

Peikonlehti oli päässyt avaamaan vaivihkaa uuden lehden, jota en edes aikaisemmin ollut huomannut, että oli rullalla. Uusi lehti on aina ilon aihe.

Parvekkeella myös kukkii istuttamani kanarianköynnöskrassi. Se on kyllä hyvin ”ujo” vielä, eikä ole sen ihmeemmin kasvanut. Pitää lannoitaa ilmeisesti jokaisella kastelukerralla. Se on samassa ruukussa maissin kanssa. Joku syö näitä rehuja tuolla… en yhden pienen toukan viskasin pois, mutta syöpöttely jatkuu vaan!

Suikeroalpi lähti kasvuun ja yksi nuppukin on avautunut. Tämä muuten talvehti parvekkeella ruukussa. Lisäsin pari pistokasta kesällä vielä jos tulisi vähän runsaamman näköiseksi.

Kyllästyin katselemaan risukasalta näyttävää hydrotomaattia, ja päätin touhuta uuden vesiviljelylaatikon. Se oli odottamassa virittelyä jo keväästä asti. Silppusin vanhan, jo vuoden kasvatuksessa olleen kirsikkatomaatin kaikkine raakileineen paloiksi, ja viskasin pois. Tilalle tuli uudet tomaatit, jotka ovat nyt sitä Money Makeria, mitä alkujaan halusin.

Sen verran homma jäi vielä kesken, että teen astialle jossain vaiheessa jostain koristeellisestä kankaasta jonkin hupun. Vesiastia on teipattu nyt ikkunateipillä, ettei siitä pääse auringonvalo läpi. Ei kaunis, mutta toimii. Hifistelen sitä sitten myöhemmin lisää. Suojasin ruukut, jotka eivät ole vielä käytössä itsetekemilläni ”lätkillä”, ettei niistä pääse valoa veteen. Hydrojutuista sitten lisää tulevaisuudessa, jos tämä viritelmä nyt onnistuu tällä kertaa.

Viikko on ollut tapahtumia täynnä, ja jos jotain on onnistunut, niin on mennyt myös pieleen. Tarkemmin ottaen rikki. Jo pitkään palvellut USB-kaiuttimeni on tullut tiensä päähän. Kiitos kun palvelit minua 15 vuotta!

Olen kuunnellut mielimusiikkiani koko viikon. Liekö se syynä siihen miksi olen jaksanut ja motivoitunut touhuilemaan kaikkea. Alkaa kohta jo pelottaa jos saankin kaikki projektit tehtyä… mitä mie sit teen?! No, mutta hyvä kun on laitteita mistä kuunnella. Ei tämä nyt ihan USB-kaiutinta vastaa ja painaakin ihan helv..sti, mutta menee tarkoitukseen kyllä. Vieressä pikkukajarit, jotka oli tarkoitus viritellä partsille. Saisikohan johdot jotenkin ikkunan välistä ujutettua partsin puolelle, ettei johtoa tarvitsisi kuljetella parvekkeen oven kautta… hmmm. JBL-kajaria ei voi viedä parvekkeelle koska siitä lähtee niin kova ääni. Ei siis järkeä.

Henkensä heitti myös elämäni ensimmäinen vedenkeitin, jonka olen hankkinut vissiin vuonna 2003, tai jotain. Kiitos vaan sillekin kaikista vuosista. Aika hyviä laitteita tehneet tuolloin, jos 20 vuotta kestää. Piti käydä sitten tilaamassa uusi, koska käytän vedenkeitintä päivittäin.

Eikä ne hajonneet asiat vielä siihen loppuneet… aika paljon mahtuu yhteen viikkoon, nimittäin.

Olin epätoivoa täynnä, kun sähkökruiserin virtakopasta irtosi tekemäni viritelmä, eikä sitä saanut enää samalla tavalla kiinnitettyä ohjaushaarukkaan. Koppa piti purkaa. Huomasin myös, että siitä oli jäänyt matkan varrelle joitain ruuveja, jotka nyt sitten korvasin uudemmilla. Tästä oli katkennut alunperin sellainen liukukiinnike, mitä on vaikkapa joissain pyörävaloissa. Osa oli poikki ja piti keksiä jotain muuta tilalle.

Otin aikaisemmin kiinni olleen reikävanteen ja pujotin sen kopan sisäpuolelta läpi, jotta sen voi kiinnittää toisella reikävanteen palalla haarukkaan. No sehän kävikin paremmin kuin hyvin, ja lopputuloksestakin tuli ihan siisti. Reikävannetta tarvitaan pieni pala vielä lisää, että saan kopan kiinnitettyä vielä toiseltakin puolelta. Se nyt kestäisi kuitenkin kyydissä sen verran kun ajelen vekottimella kotiin. Laitoin kiinnikkeeksi nippusiteen kunnes saan viriteltyä reikävanteen paikoilleen.

Sitten ei muuta kun koppa kiinni ja uudet ruuvit paikoilleen. Sähköratsuni on jälleen toimintakunnossa!

Tähän onnistuneeseen asiaan on hyvä lopetella tämä viikko ja muutkin jupinat. Ei muuta kun hyvää alkavaa tulevaa viikkoa kaikille.

Leppoisa viikko takana Read More »

Rakennuspaljusta vesiaihe parvekkeelle – osa 2

Vesiaihe on nyt vihdoinkin kasattu ja saan aloitaa ylimääräisten härpäkkeiden viemisen pois parvekkeelta. Käyn kuitenkin vielä läpi kasausvaiheen loppuosat.

Jos haluat lukea artikkelin lähtötekijöistä ja paljun historiasta, lue artikkeli Kolme vuotta paljun pyörittelyä parvekkeella – osa 1.

Liuskekivet vesiaiheeseen

Liuskekivien oli jotenkin vaikea asettua mitenkään paikoilleen. Sekin vielä vaikeutti asiaa, kun niitä oli välillä pakko siirrellä, ja sitten en muistanut missä järjestyksessä ne alunperin siihen tuli laitettua. Siispä, jos näet kuvia jostain kyhäelmästä aikaisemmassa vaiheessa, tai myöhemmässä vaiheessa, kivet ovat todennäköisesti eri järjestyksessä. Jätin ne kuitenkin joksikin aikaa sellaiseen muodostelmaan, jos vaikka hoitokissat livahtaisivat parvekkeelle ja hyppisivät niiden päällä.

Liuskekivet aseteltu väliaikaisesti vesiaiheen päälle.

Vesiaiheen muut osaset askarruttivat minua myös jonkin aikaa, ja onneksi muistin, että minulta todennäköisesti löytyy valmiina siihen sopivat elementit. Päätin ottaa käyttöön sinkkivadin, joka oli Uunon ja Speden lempipaikkoja.

Uuno makaa sinkkivatiin istutetun nurmikon päällä. Kuva: 8.7.2017 (artikkeli parvekepuutarhasta)

Sommittelin aikani sinkkiastian päälle kaikkea mahdollista. Astia pitää asetella hieman kallelleen, että vesi valuu siitä nätisti pois. Olin joskus hankkinut japanilaishenkisen koristeen erästä toista vesiaihetta varten, ja ajattelin, että sille voisi myös keksiä jotain käyttöä uudessa vesiaiheessa. En kuitenkaan saanut aseteltua sitä mieleiseksi, ja päätin laittaa sen johonkin toiseen kohtaan.

Halusin sinkkivadin päälle kuitenkin korkeamman kohdan ettei lopputulos jäisi ”latteaksi”. Yht’äkkiä muistin, että minullahan on sellainen koristekulho, joka on saman värinen kuin sinkkiastia. Se sitten sopikin tarkoitukseen oikein mainiosti, ja sain jatkaa rakentelua.

Vesiaiheen valuma-astiat

Koska sinkkiastia on hieman kallellaan, niin korkeamman astian alle piti laittaa jotain mikä asettelisi sen miltei vaateriin. Alunperin ajattelin, että astia olisi ollut keskellä vatia, ja sen reunoista valuisi kauttaaltaan vesi pois. Päädyin kuitenkin asettelemaan sen takalaitaan, ja hieman kallelleen, että vesi valuu sen etureunasta alempaan vatiin.

Aloin etsiä korkeampaan astiaan jotakin koristetta, joka niin sanotusti kruunaisi kaiken. Sellaista ei vain tahtonut löytyä mistään. Etsinnässä oli sammakko, jonka suusta veden saisi valumaan. Tai ylipäätään sammakon näköinen sammakkokin olisi kelvannut. En halunnut mitään outoja sammakoita, mitkä näyttäisivät joltain satuhahmoilta. Etsin nimittäin internetin läpi, enkä löytänyt mielestäni yhtään täsmälleen sellaista koristetta mitä ajattelin.

Prisman valikoimassa oli jokin versio sammakosta, ja päätin lähteä ostamaan sen. Jostain syystä Prisman sijaan kurvasin Raja-Markettiin. Puutarhaosasto olikin heti oikealla kun astuin kauppaan sisään. Ja mitä minun silmäni näkivätkään?!? En vain voinut ohittaa tätä koristetta vaikka kuinka yritin psyykata itseäni ostamaan sammakon. Sammakko sai jäädä kauppaan ja mukaan lähti ihan jotain muuta… se oli kuin ilmetty pikku-Foxy!

Sain kuivailla hetken silmiäni ennen kuin lähdin kotiin. Aloin välittömästi suunnittelemaan vesiaihetta eteenpäin. Nyt pääkoriste on hankittuna ja sitten ei muuta kun tekniikka vielä kohalleen ja kasaus voi jatkua.

Olinkin tehnyt aikaisemmin hankintoja asiaan liittyen. Tosin vesipumppu oli tarkoitettu sisällä kasvavalle hydrotomaatille, mutta ei se mitään. Päätin ottaa sen käyttöön vesiaiheessa. Jotain oli kuitenkin hankittava vielä lisää, koska en saanut tehtyä kirkkaasta letkusta ”kulmia”, joita muodostuisi väkisinkin jos haluaa sijoittaa letkun reunan yli. Kirkas letku nimittäin taittui käännöskohdasta. Piti taas tehdä tilaus Pavunvarsi-verkkokaupasta, joka on erikoistunut tällaisiin tarvikkeisiin. Ostin mustaa kovaa muoviputkea ja siihen sopivia kulmakappaleita. Nyt kaikki tarvittavat osat olisi kasassa.

Akvaarioharrastuksesta on ollut toisinaan hyötyä, ja tässäkään tapauksessa siitä ei todellakaan ollut mitään haittaa. Yritin joskus myydä pois pilkkahinnalla kalan poikasille tarkoitetut reuna-altaat ilman menestystä. Niinpä ne jäivät akvatarvikelootaan lojumaan joksikin aikaa. Kunnes toiselle tuli sitten käyttöä. Paljuun laitettava pumppu oli suojattava jotenkin, ettei siihen menisi mitään moskaa vedestä. Leikkelin poikasaltaan ympärille vanhoista naisten sukkahoisuista suodattimen. Tiedättekö sen tunteen, kun on niin tyytyväinen jostain asiasta jonka on ollut aikeissa heittää pois, ja sille tuleekin käyttöä?

Suojan runko napsahti tietysti onneksi vain yhdestä kohtaa poikki, kun virittelin sukkahousua ympärille. Se ei kuitenkaan haittaa mitään. Tämä hökötyshän jäisi paljuun veden alle näkymättömiin. Ei kun vesiaihetta kasaamaan!

Taas piti purkaa vaivalla asetellut liuskekivet pois paljun ritilän päältä. Liuskekivet ovat niin painavia, etten olisi saanut siirrettyä kiviröykkiötä ritilöineen päivineen johonkin siksi aikaa kun virittelen pumpun pohjaan paikoilleen. Pumppu ei meinannut kestää mitenkään pohjassa kiinni imukupeilla, vaikka kuinka yritin sitä asetella. Sitten hoksasin laittaa paljuun vettä ja pumppu pysyikin kiinni. Asettelin vielä sukkahousujen ja raamin sisäpuolella pari kiveä pitämään suojaa paikoillaan. Suojan päälle jäävän reiän suljin verhonipsuilla.

Sidoin letkun ja johdon ritilään kiinni rautalangalla, ja asettelin liuskekivet takaisin paikoilleen. Tottakai järjestys meni taas sekaisin, mutta tämä olisi toivonmukaan viimeinen kerta kun niitä liikuttelen. Kun kivet olivat paikoillaan, pätkäisin letkut ja asettelin kulmakappaleet paikoilleen. Jouduin vielä käyttämään kuumaliimaa kirkkaan ja mustan letkun välissä, ettei siitä pääse yhtään ilmaa letkuun.

Kiikutin kannu tolkulla paljuun vettä, ja putsasin koristeastioihin kiviä. Kohta voin testata miten vesi oikein kulkee. Asettelin koristeet paikoilleen… ja kuinka tämä ei nyt yllättänyt minua enää, että hankkimani lumme ei sopinutkaan astiaan. Mutta sehän olikin tarkoitettu alunperin paljuun suoraan lillumaan, ennen kuin olin suunnittelemassa näitä sinkkiastioita tähän päälle. Sinne se olisi mahtunut. Harmi nyt sitten kuitenkin, että en saanut sitä tähän laitettua. Keksin sille joitain muuta tekemistä. Tarkoitus oli myös laittaa pikku-Foxy ylimmän tason suurelle kivelle istumaan, mutta sekään ei ollut hyvä siinä kohtaa.

Tällainen elementtien asettelu on kyllä huomattavasti järkevämpi mitä alkuperäisessä suunnitelmassa oli. Nyt paljussa ei tarvitse olla läheskään niin paljon vettä. Se on hyvä juttu. Taisin laittaa aluksi pohjalle vettä noin 25 litraa. Se riitti reippaasti peittämään pumpun, jonka täytyy olla koko ajan käynnissä ollessaan veden alla. Minun täytyy tarkkailla päivittäin paljun vesitilannetta.

Unohdin myös tehdä ylivuodon paljuun. Yritän tehdä sen vielä paljun ylälaitaan, josta ohjaan veden suoraan sellaiseen kohtaan, mistä se valuu rööriä pitkin pihalle. Lisäksi pitää keksiä jotain tuohon kohtaan, mistä vesi valuu paljuun. Lotina on melkoinen, koska paljussa on niin vähän vettä. Vesi pitää saada jotenkin valumaan äänettömämmin. Asia on vielä kehittelyasteella. Tein väliaikaisen ratkaisun, missä vesi valuu osittain muovia pitkin alas. Ehkä jotkut ketjut voisivat toimia tässä kohtaa veden siirtäjänä ylhäältä alas? Muovisuojaa pitää virittää ehkäpä vielä lisää ettei paljuun pääse roskia. Minullahan on avoparveke.

Vesiaiheesta löytyy nyt kaikkien lemmikkieni muistot, myös Urhon! Urhohan piti akvaariosta, ja olen käyttänyt akvaariosta otettuja kiviä tämän kasaamisessa. Spede ja Uuno pitivät sinkkiastiaan istutetusta nurmikosta, ja Foxy rakasti paljua.

Istutan vielä jossain vaiheessa jotain kasvustoa vesiaiheen taakse ja sivuille. Kun koko setti on täysin maisemoitu, laitan siitä tietysti kuvan tänne blogiin. Tällainen tästä nyt tuli tällä kertaa. Olen itse ainakin ihan tyytyväinen siihen.

Lopuksi vielä pienet lorinat! Vesipumppu menee ajastimella illalla kiinni kello 23 ja lähtee aamulla käyntiin kello 9.15.

MEDIA-TIEDOSTO

Rakennuspaljusta vesiaihe parvekkeelle – osa 2 Read More »

Kolme vuotta paljun pyörittelyä parvekkeella – osa 1

Täytyy myöntää, että paljun kasaus on ollut todella haastavaa kohdallani, enkä ole oikein pystynyt päättämään, mitä sille tekisin. Olen pyöritellyt sitä parvekkeellani jo kohta kolme vuotta, eikä sille ole oikein löytynyt paikkaa. Tai on, mutta seuraavana vuonna asettelen sen johonkin toiseen kohtaan aina uudelleen. Palju on milloin parvekkeen perällä ja toisinaan etuosassa oven takana. Sen siirtely on aika rankkaa loppupeleissä, kun kaikki kivetkin pitää aina siirtää. Kivet on tarkoitettu paljun koristeluun. Aloitin paljun pyörittelyn parvekkeella kesällä 2020 ja nyt vihdoinkin 2023 se on paikoillaan siinä, mihin aion sen jättääkin.

Mietteitä vuodesta 2020

Tosiaan, vuosi 2020 oli kohdallani aika vaikea. Kevät meni toipuessa sairaskohtauksesta, ja loppuvuosi olikin melkoista tasapainottelua. Jouduin näet opettelemaan tasapainoilun ja kävelyn tavallaan uudelleen. Tasapainoelin tulehtui, ja se piti niin sanotusti kouluttaa uudelleen. Tähän kului aikaa, ja isommat hommat saivat jäädä suosiolla seuraavaalle vuodelle. Sen lisäksi maailma kärsi pandemiasta ja ei oikein tiennyt mitä milloinkin olisi pitänyt uskoa. Se aiheutti itselleni ainakin melkoista ahdistusta. Välillä tuntui siltä, kuin jokin näkymätön kuolema olisi vaaninut jokaisen kulman takana. Ei saanut nähdä ystäviä ja kaikki paikat olivat suljettuina. Sekin vielä, kun en saanut aikaiseksi edes viritellä yhtä ainutta paljua mihinkään kohtaan, söi minua todella pahasti. Se oli kuitenkin tarkoitettu edesmenneen koirani muistoksi, ja tuolla se vaan parvekkeella lojui pitkänkin aikaa.

Paljun kasaus viivästyi ja viivästyi

Olin koirani poismenosta todella surullinen pitkän aikaa, ja pari vuotta siihen melkein meni, kun asia ei enää itkettänyt minua joka ikinen päivä. Olin vihdoin pääsemässä yli koirani kuolemasta, ja otin 2021 löytöeläinkodista kissan, Urhon. Sekään tarina ei pitkään kestänyt kun Urho sairastui, ja se piti laskea tassutaivaaseen. Siitä meninkin sitten jo niin riekaleiksi, että mistään ei tullut pitkään aikaan mitään. Pyörittelin kesän 2021 paljua parvekkeella – pyörittelin kesän 2022 paljua parvekkeella. En saanut mitään aikaiseksi. Ahdistavaa ja surullista. Tänä vuonna, 2023, päätin ottaa härkää sarvista kiinni, ja aloitin projektin uudelleen. Taas paikka vaihtui, mutta nyt kaikki suunnitelmat on jo tehty, niin ei muuta kun kasaamaan vesiaihe parvekkeelle!

Paljun kasaus ja suunnitelu 2021

Aluksi oli tarkoitus tehdä kivinen reunus, mutta jostain syystä en saanut hankkineeksi harjaterästä, minkä sisällä kivet olisi ollut hyvä laittaa. Niinpä päätin, että haluan tehdä koristereunan käytetyistä tiilistä. Sain hankittua paikalliselta Facebookin roskalavalta läjän käytettyjä tiiliä. Niissä olikin sitten ihan kivasti kantamista kotiin. Onneksi minulla on läjäpäin ämpäreitä, joiden avulla tiiliä sai useamman kappaleen tuotua yhtäaikaa.

Koska tiilet olivat käytettyjä, isossa osassa niistä oli vielä laastia jäljellä. Ne piti rapsutella pois. Siihen kuluikin yllättävän paljon aikaa, enkä edes saanut putsattua kaikkia tiiliä mitä halusin. Luoja mikä sotku tästä myös syntyi , ja taas oli lisää siivottavaa parvekkeella. Pääsin kuitenkin aloittamaan tiilien kasaamisen paljun ympärille. Osa tiilistä piti myös saada halkaistua kahtia, ja siinä hommassa sain apua tuttavalta (kiitos Jukalle).

Kun tillireunus oli tehty, aloin miettiä mitenkä saisin mahdolliset kivet aseteltua paljun päälle. Reunuksen piti tietenkin olla jollain tapaa piilossa. Tein virityksen alkujaan harjateräsverkon palasta, verhotangosta ja kanaverkosta. Myöhemmässä vaiheessa voi huomata, että en käyttänyt sitä lainkaan vesiaiheen kasaamisessa. Ja ihan hyvä niin, koska asiaan löytyi paljon parempikin ratkaisu, mutta vasta tällä viikolla. Olin aluksi myös aikeissa laittaa paljuun lumpeen kasvamaan. Senkin ajatuksen sain haudata monen muun idean myötä, kun otin vähän selvää lumpeen kasvamisesta. Vesiaiheen korkeus ei olisi riittänyt sille. Siispä ostin keinotekoisen lumpeen, joka löytyi paikallisesta Mainio-tavaratalosta.

Jaa niinhän siinä taas kävi, että purin tuon virityksen pois 2022 kesällä ja siirsin vesiaiheen parvekkeen toiseen laitaan. Tässä vaiheessa alkoi olla jo hermot hieman riekaleina kaiken maailman tiiliskivien siirtelystä, niin sainkin päähäni tehdä koristereunuksen akvaariokabinetin purkupaneleista. Niitä kun minulla sattui entuudestaan löytymään. Kevyttä puista reunusta olisi paljon helpompi siirrellä, jos tarvitsee. Asettelin tiiliskivet parvekkeen reunoille ja sijoitin saniaislaatikot ja paljon muutakin niiden päälle.

Kun ei ole puuverstasta kotona tai muutakaan työstöpaikkaa, täytyy vähän luovia ettei tule kauheaa sotkua. Sahailen usein puupalikoita ämpäreiden tai roskisten päällä, niin sahapuruja ei sitten tarvitse paljon imuroida lattialta. Kun puupalikat oli sahattu, liitin ne reikänauhalla toisiinsa kiinni. En asetellut pontteja paikoilleen, koska paneliseinämän oli tarkoitus olla paljun reunaa myötäilevä, eli pyöreä. Ponteissa olevat panelit eivät ”taivu”. Halusin, että paneeleista tulisi tynnyrimäinen vaikutelma.

Paljun reuna jää piiloon puupaneloinnin taakse.

Viime vuodelta minulla ei juurikaan ole kuvia paljun rakentelusta, koska se todellakin oli koko kesän toisessa laidassa parveketta. Mutta nyt tänä vuonna päätin vihdoinkin sen lopullisen paikan. Siirtelin todella paljon tavaroita, että pääsin edes aloittamaan koko projektin. Parveke oli aivan sekaisin ja nurkkaus piti siivota heti ensimmäiseksi. Asettelin Leca-harkkoja ees taas. Aluksi ovi ei avautunut tarpeeksi, sitten harkot nostivatkin paljua korkeammalle kuin halusin… mitähän vielä. Lopullinen paikka löytyi kuitenkin heti parvekekaiteen vierestä. Takana olevat harkot piti nostaa pystyyn ja laittaa puulaatikko niiden päälle. Ja kas kummaa, parvekeovi aukesi lähes kokonaan auki. Täydellistä!

Kun oven sai avautumaan tarpeeksi, kaikki olikin jo siinä pisteessä että paljun kasaus voisi alkaa.

Vielä oli vähän työstettävä puureunusta. Olen vielä tässäkin vaiheessa kahden vaiheilla, että laitanko tuon puureunuksen vesiaiheeseen vai en. Toisaalta olisi ihan kiva, että vesiaihe olisi korkealla eikä lattiatasolla. Lisäksi saan ”hävitettyä” roipetta vesiaiheen jalustaan, kun teen sen tällä idealla. Paljun alla on neljä harkkoa, ja niille pitäisi sitten keksiä tilaa muualta parvekkeelta, jota en nyt jaksa käydä pähkäilemään. Haluan sinne mahdollisimman vähän tavaraa.

Mainitsin aikaisemmin ritilän, jota en loppujen lopuksi käyttänytkään, niin sen tulikin korvaamaan tällainen isompi rosteriritilä, jonka sain tuttavaltani. Kiitos vaan Janille tästä loistavasta tarvikkeesta. Toisen romu on toisen aarre, niinhän se menee. Kyseessä on siis uuniritilä (uusia uuniritilöitä ja muita varaosia voi kysellä lisää Vuoksen huolto- ja asennuspalvelu -liikkeestä). Ritilän tulee kestää isompienkin kivien painoa, eikä se saa antaa periksi. Sitten ei muuta kun panelien käsittelyyn. Päätin käyttää niiden sävyttämiseen Supi saunasuojaa, jota olen käyttänyt todella monessa muussakin projektissa. Sitä voi levittää hyvin puupinnalle superloni-palasella. Suojakäsineet kannattaa myös olla, vaikka saunasuoja onkin vesiliukoista.

Jätän tämän kirjoituksen nyt tähän ja teen vielä yhden artikkelin kasailusta. Siihen tulee sitten lopullinenkin viritelmä ja myös kaikki muukin mitä vesiaiheeseen saattaa tarvita. Tässä vielä videoklippinä kaiken alku ja juuri, miksi aloin koko vesiaihetta paljusta edes harkitsemaan. Se oli Foxylle erittäin tärkeä ja paras asia. Hyvää viikonloppua!

LINKKI TUUBI-VIDEOON

Kolme vuotta paljun pyörittelyä parvekkeella – osa 1 Read More »

Projektit alkuun kevättä kohden

Ihanaa kun aurinko on välillä näyttäytynyt ja sen myötä alkaa taas kiinnostaa tehdä jotkut projektit valmiiksi, tai ylipäätään aloittaa mitään. Ideoitahan nimittäin piisaa. Kevät on siinä mielessä todella kivaa aikaa kun valoa alkaa olla enemmän. Näkee tehdäkin jotain. Mitäpäs minulla sitten on suunnitteilla?

Tavaroiden siirtelyä taas

Olen taas sitä mieltä, että joitain tavaroita tarvitsee siirtää toisiin paikkoihin. Tulin siihen tulokseen, että olohuoneen ikkunan eteen virittämäni mustat varastohyllyt eivät aja asiaansa ja ovat todella synkeän näköiset. Lisäksi ne vielä keräävät hirvittävästi pölyä ja näyttävät koko ajan jotenkin nuhjaantuneilta. Pureudun tähän projektiin nyt ensimmäisenä, koska aion nyt kerta kaikkiaan vaan purkaa nuo hyllyköt, enkä kasaa niitä enää tänne asuntooni mihinkään. Ne saavat siirtyä häkkivarastoon pitämään siellä kamojani järjestyksessä. Siirtelen kaikki metallihyllykön päällä olevat kasvit jonnekin muualle.

Järkyttävä sekasotku ikkunan edessä

Kuten tarkkasilmäiset huomaavat tuosta vasemmasta etukulmasta, siinä on se ”todella esteettinen” hydrotomaattini. En aio heivata sitä pois, koska se tekee tomaattia joka viikko. Hydrotomaatti tulee siirtymään ikkunaston oikeaan laitaan, jossa se saa olla ensi talvenakin (huomaa optimistisuuteni) koska siellä se ei saa vetoa, jos joku käy parvekkeella. Siinä mielessä tämä järjestys ei ollut sitä parhaimmistoa, koska en saanutkaan viriteltyä tomaatille kasvihuonemuovia suojaksi. En ole käynyt parvekkella koko talvena koska en uskalla avata ovea. Parvekeovi on heti tuossa kuvan ulkopuolella hydrotomaatista vasemmalla.

Olin muutenkin parkkeerannut omituisen muotoiseksi kasvaneen peikonlehteni parvekeoven eteen. Se sai olla siinä ihan rauhassa kun kerran en käyttänyt ovea. Nyt kuitenkin päätin siirtää senkin sivumpaan. Tekisi niin kovasti mieli pätkiä koko roska ja aloittaa peikon kasvattamisen uudelleen alusta asti. Olen löytänyt niin paljon lisätietoa tuosta kasvista, että saattaisin saada sen vähän nätimmän näköiseksi mitä se on koskaan ollutkaan. Ainakin se on alkanut tehdä uusia lehtiä, joista tämä on vielä rullalla.

Puinen valoteline saa siirtyä takaisin olkkarin nurkkaan, missä se ehtikin olla jo tovin. Se sopii sinne täydellisesti vintagelaatikoiden seuraksi. Ne ovat sen näköisiä, kuin olisivat samaa sarjaa. Tietysti tavallaan ovatkin kun molemmat on rakennettu kelottuneesta laudasta. Puisen telineen alle saa sopivasti jäädä nurkkauksessa oleva pöytätaso, jossa on joitain huonekasveja.

Jotkut huonekasvit ovat alkaneet kasvaa, ja toiset taas eivät. On nimittäin todella kummallista edelleenkin, että saniaiset viihtyvät nyt minulla. Ne ovat todella hankalia kerrostaloeläjiä, kun huoneilma on niin kuiva. Noh, jospa niistä tulisikin sitten komeita. Orkideasta lähti viimeinenkin lehti ja huomasin, että sen kasvualustaan oli tullut jonkin sortin sieni tai home. Viskasin sen roskikseen kasvualustoineen päivineen. Heitän roskiin myös nukkaköynnösvehkan, joka pudotti myös viimeisen lehtensä. Mikä hitto niille oikein tuli? Epäilen, että merileväuute ei vaan sopinut näille lainkaan. Samoin saan viskata roskikseen yhden kultaköynnöksen ja peikonlehdenkin.

Tulevat projektit

Listaan nyt tähän muutaman projektin jotka on ihan pakko tehdä lähiaikoina tai sitten ne taas jäävät johonkin unholaan. Ne ovat kuitenkin sellaisia asioita, mitkä näen joka päivä ja myöskin sen, että niitä ei ole tehty.

1. Teen valmiiksi koristetyynyn joka on jo esivalmisteltu
Olen jo valmiiksi liimaillut virkkaamani afrikankukka-neliöt niiden pohjakankaaseen kiinni ja ne ovat tällä hetkellä ompelemista vailla valmiit. Eli ompelen yhdeksän palasta kiinni mustaan kankaaseen ja teen sen jälkeen siitä koristetyynyn olohuoneeseen, tai mahdollisesti parvekkeelle. Pitää nyt katsoa mihin sen laitan. Tästä voi sitten lukea lisää Neuloosi-aiheisesta blogistani.

Käsityöprojekti virkatuista afrikankukkasista

2. Valkoisen puusohvan siirto
Tätä olen miettinyt jo pitkään. Kun puran olohuoneen ikkunan äärestä varastohyllyköt, laitan niiden tilalle kaverilta saadun puusohvan (kuva), joka on tarkoitus laittaa parvekkeelle kesällä. Se voi hyvin olla tuossa ikkunan edessä sen aikaa. Saan sen päälle myös kaikki huonekasvini siksi aikaa kunnes löydän niille jonkin pöytätason.

3. Kukkaruukkujen setviminen ja pesu
Tämä on aiheuttanut päänvaivaa ja jää melkein joka vuosi tekemättä, koska asun kerrostalossa. Miten saisin pestyä täällä omassa kämpässäni multaiset kukkaruukut. Multaista vettä ei saa kaataa vaikkapa vessanpöntöstä alas, kun se naarmuttaa pinnat. Sitten minulla onneksi välähti. Saan tehtyä tämänkin homman kun pesen ruukut muoviämpärissä, ja kaadan lopuksi multaisen veden suodatinkankaan läpi. Multa jää kankaaseen ja puhdas vesi valuu ämpäriin. Sitten veden voi kaataa viemäriinkin. Suodatinkankaaseen kuivahtaneen mullan voi lopuksi pyyhkiä pois ja kipata roskiin.

4. Kasviharrastustarvikkeet yhteen paikkaan
Olenkin jo valmiiksi siirtänyt keittiöön yhden kaapin, johon aion kerätä kaikki kasviharrastuksessa käyttämäni tarvikkeet. Ne ovat nyt hujan hajan eri paikoissa ja se ärsyttää minua. En tiedä ihan tarkalleen mitä minulla edes on, niin senkin takia ne pitää käydä läpi. Tämä tuntuu olevan tällä hetkellä sellainen ikuisuusprojekti mikä ei sitten tunnu valmistuvan koskaan. Mutta nyt riitti ja tavarat menee järjestykseen! Pitää vielä varmistella hyllyt, että ne myös kestävät painoa, kun esimerkiksi terracottaruukut painavat aika paljon.

Puusohva menee kesällä parvekkeelle ja väliaikaisesti se siirtyy olohuoneen ikkunan ääreen. Kaappiin tulee kasvienhoitotarvikkeet.

5. Uusi työpiste olohuoneeseen
Tämä on nyt aika tärkeä juttu, kun minun pitää saada tuettua käsivarret kunnolla, kun istun läppärin kanssa tekemässä töitäni. Sohvalla ei onnistu, ja nykyisellä tuolilla paikat puutuvat nopeasti. Sitten hoksasin, että minulla on nojatuoli jossa on käsille tuet. Kokeilen sen toimivuutta nyt ensimmäisenä. Mutta paikka, jossa tuo tuoli tällä hetkellä on, on aika ”ahdas” ja siihen ei saa mitään sivupöytää pikkutavaroita varten. Sain asian ratkaistua kuitenkin, mutta vielä pitää rakentaa jalkoja varten rahi. Tässähän oli pari viikkoa sitten joulukuusi.

Sivupöydän virkaa toimittaa laminaatin pala, jonka saa aseteltua kätevästi vetolaatikon päälle, kun avaa sitä hieman. Toteutus vaatii vielä pari viritystä että laminaatin saa kestämään tukevasti paikoillaan.

6. Makuuhuone järjestykseen
Makkari on taas ihan mahottoman sotkusessa kunnossa kun olen siirrellyt sinne yhtä sun toista ”jaloista pois”. Eteiseen tuli uusi hyllytaso, jonka tieltä siirsin makuuhuoneeseen pikkulipaston. Laitan sen sängyn viereen toimittamaan yöpöydän virkaa. Pikkulipasto pitää myös tuunata. Se on ruma. Nykyinen yöpöytä saa vaihtaa puolta. Makkariin on myös suunnitteilla uusia lakanoita ja peitteitä.

Tässähän olikin jo moneksi päiväksi tekemistä! Kunpa nyt saisin tehtyä edes nämä edellä mainitut asiat, niin sitten voisi taas huilahtaa kämpän kanssa ja aloittaa kevään projektit. Niitäkin saattaa riittää. Olen ajatellut, että laittaisin jotain pientä taas kasvamaan, mahdollisesti koristeellisia kasveja tällä kertaa.

Projektit alkuun kevättä kohden Read More »

Joulutunnelmissa

Olen jostain syystä ollut tänä vuonna jo nyt ihan joulutunnelmissa. On meinaan mennyt monta joulua viime vuosien aikana, että ei ole ollut paljoakaan ilon aihetta. En sinällään tiedä onko nytkään, mutta tässä vaiheessa fiilikset ovat ihan hyvät. Ei muuta kun jatkukoon!

Joulukuusi

Olin joskus aikoinaan hankkinut tekokuusen, joka oli noin metrin mittainen. Lahjoitin sen viime talvena pois. Ajattelin, että en tarvitse kuusta jouluksi… mutta nyt tulin toisiin ajatuksiin ja päätin hankkia kuusen. Se on tekokuusi tietenkin. Ja miksi ”tietenkin”, no siksi, että jos edellinen oli minulla reilusti yli kymmenen vuotta, niin tämäkin voi hyvin olla. Tekokuusen voi laittaa kesäksi aina pakettiin ja viedä varastoon ja käyttää aina uudelleen ja uudelleen. On nimittäin tekokuuset muuttuneet siitä, mitä ne joskus olivat!

Kuva vuodelta 2016. Vanha joulukuusi taustalla ja samat koristeet edelleenkin käytössä.

Tilasin uuden kuusen Verkkokauppa.comista perjantai-iltana, ja se oli jo maanantaina noudettavissa Postista. Täytyy sanoa, että oli todella nopea toimitus! Ei ole koskaan tullut näin nopeasti mistään verkkokaupasta ikinä tavarat kotiin. Varsinkin kun ottaa vielä huomioon, että aikaisemmin posti ei ole kulkenut viikonloppuna, mutta nyt tänä vuonna paketit kulkevat. No ei siinä, odotin tietysti kuusen saapumista vasta tiistaiksi.

Koska kuusi oli niin paljon suurempi kuin edellinen, päätin käydä paikallisesta saksalaisesta kauppaketjusta hakemassa uusia koristeita. Minulla ei nimittäin ollut koristeita entuudestaan kovinkaan paljon juurikin siitä syystä, että ei niitä voinut ripustaa kuuseen, koska kissat pudottivat kaikki.

Uuno 24.12.2006

Löysin kaupasta kivoja koristeita ja kiiruhdin kotiin. Kuusen oksien setvimiseen kului jotain pari tuntia. Lopputulos on tosin upea. Kuusi on tuuhea ja aidonnäköinen. En olisi koskaan uskonut, että laitan koristeita näin paljon! Niitä vain tuli ripustettua oksille. Jostain syystä sain päähäni ottaa keräämäni kävyt käyttöön kuusenkoristeina. Se olikin todella hyvä idea. Nyt joulukuusi näyttää ihanalta ja jopa todella aidolta.

Joulukuusen koristelua kävyillä

Mietin pitkään, että jotain kuusesta jää puuttumaan, ja sitten mielessäni välähti. Etsin Foxyn nimilaatan, ja asettelen sen paraatipaikalle! Nyt Foxyn nimilaatta on laitettu oksalle, joka näkyy suoraan itselleni, kun istuskelen laiskanlinnassani.

Joulukuusen koristeeksi ripustettu edesmenneen koiran nimilaatta.

Miksi tällaisia luonnonjuttuja ei käytetä sisustuksessa ja koristeina enemmän? Olin kerännyt kävyt aikoinani sukulaisen maatilan pihalta, ja niitähän on. Ehkäpä tulevaisuudessa ne olisi hyvä käsitellä jollain akryylilakalla heti kun ovat sen näköisiä kuin niiden haluaakin olla. Kirjoitin toisessa artikkelissani, kuinka käpyjä ei mukamas olisi saatavilla Suomessa, ja niitä pitäisi sillä perusteella roudata koristeeksi jostain Kiinasta saakka. Kysykää hyvät ihmiset tontinomistajilta asiasta niin saatte aivan varmasti kerätä käpyjä sieltä pois. Omat käyttämäni kävyt ovat männystä.

Kauppareissu

Meille on tullut täysi talvi viikon sisällä. Maanantaina myrskysi ja siitä lähtien on sitten satanut vielä lisää lunta. Pitikin juuri maanantaina lähteä kauppaan kun keli oli pahimmillaan. Mutta kun piti saada ne kuusenkoristeet!

Kuva: maanantain myrsky kinosti lunta paikoittain.

Helsingissä on kumma kyllä eniten lunta koko Suomessa tällä hetkellä. Niiden lumitilanteeseenhan vaikuttaa avoin meri ja mereltä päin puhaltavat tuulet. Mellä on tällä hetkellä lumen syvyys noin 25cm (Foreca-mittaukset) ja toivottavasti sitä on vielä myös jouluna, eikä se sulaisi pois. Ulkona on kaunista tällä hetkellä!

Screenshot Ursan tutkakuvasta

Kaupasta löytyi kaikkea kivaa. Ostin aikaisemmin kokeeksi tuorepizzaa, ja se osottautui niin hyvänmakuiseksi, että sitä oli saatava lisää. Tuunasin sitä tosin vähän pepperonilla ja emmental-juustolla. Naama onkin ollut hieman ruvella siitä lähtien, kun pizzasta tuli suht rasvainen pläjäys… tuollainen rasvamäärä tulee ulos jo ihohuokosistakin! Täytyy sanoa, että nuo pepperonit ovat todella hyviä. Niitä on aika paljon tuossa paketissa noin niin kun yhtä pizzaa ajatellen, mutta ainahan ylimääräiset siipaleet voi pakastaa seuraavia pizzoja varten. Toki niitä voi laittaa voileivällekin, mihin ne ovatkin lie tässä tapauksessa tarkoitettu.

Joulun alla tulee usein jotain sesonkituotteita kauppoihin. Olin aikaisemmin maistanut Fazerin uuttuussuklaata, joka oli yhdistelmä vihreitä kuulia. Se ei ollut minun juttuni oikein. En myöskään pidä vihreistä kuulista. Söin suklaalevyn, mutta en aio ostaa sitä itselleni enää lisää. Vihreiden vieressä oli toinen hyllykkö jonka ohitse en sitten meinannut päästä millään. Kaupassa ei onneksi ollut sillä hetkellä muita, niin sain kaikessa rauhassa kävelllä leipähyllykön ympäri muutaman kerran tullakseni aina takaisin tähän samaan kohtaan! Mukaani tarttui kaksi piparkakun makuista suklaalevyä.

Nyt voin sanoa, että hitto kun on hyvänmakuista! En ole normaalisti perso suklaalle, mutta tässä on nyt sellainen maku, jota söisin ilomielin jatkossakin. Tämä on niin hyvää, että tällaisia voisi antaa lahjaksikin (jollei itse ehdi syödä niitä pois ennen sitä). Hyvänmakuisesta suklaasta tulee todella hyvä mieli.

Minäpäs jatkan jouluvalmisteluja vielä hetken ja palaan niiden parissa sitten mahdollisesti myöhemmin, kun olen saanut enemmän aikaiseksi. Nyt minulla on sellaiseenkin aikaa, koska en voi harjoittaa rakasta harrastustani, neulomista. Pitäisi kyllä olla myös tietokoneen ääreltä poissa. Hartiat ja ranteet ovat niin tukossa tällä hetkellä, että ihan särkee. Todennäköisesti nivelten tulehdusta taas vaihteeksi, johon ei auta mikään muu kuin lepo. Hyvää viikonlopun odotusta. Yritän palailla kirjoittelemaan vielä hyvissä ajoin ennen joulua

Joulutunnelmissa Read More »

Shopping Cart
Scroll to Top