Kauheaa, mikä projekti tuosta parvekkeesta taas alkaa kehkeytyä. Olen onneksi saanut tehtyä siellä jotain. Ja onneksi sain avukseni pari nuorta vahvaa naista, jotka tulivat hakemaan parvekkeeltani kaikki kivet pois! Heidän mukaansa lähti kaikki luonnosta keräämäni kivet sekä liuskekivipinkka. En ollut uskoa silmiäni, kun toinen näistä naisista otti koko liuskekiviröykkiön kerralla mukaansa ja vei autoon. Aikas vahva tapaus.
Parveke – ikuisuusprojekti?
Sain eilen siirreltyä tiiliskivet sohvan päätyyn. Nehän olivat alunperin paljun ympärillä koristeena (kuva), mutta jouduin pinoamaan ne puusohvan eteen, kun harkkoja tultiin hakemaan. Yksi projekti taas vähemmän tehtävänä. Olen siirtänyt saniaislaatikon myös parvekkeen takalaitaan. Se on tällä hetkellä kahden pystyyn nostetun harkon päällä. Aion jättää ne kuitenkin itselleni, koska niiden avulla saan tarvittaessa tehtyä tasoja. Edellisten harkkojen noutajat ottavat vielä neljä harkkoa, kunhan ehtivät. Olen laittanut heille tarkoitetut harkot siksi aikaa parvekkeen oven taakse, etteivät ne olisi tiellä.
Melkoista touhuamista tuo parvekkeella olo on ollut. Olen koivuallergikko, ja parvekkeen edessä on koivikko. Että silleen. Lievästi sanottuna parvekkeella pöllyää kun siellä touhuaa jotain. Kun tulin hetki sitten parvekkeelta, aivastelin varmaan puoli tuntia.
Tein sellaisen erikoisen hankinnan kun retkisuihku. Ostin sen puhtaasti sitä varten, että saan huuhdeltua parveketta paremmin. On minulla puutarhaletkukin, mutta kokeillaan tuota nyt tällä erää. Aloitin nimittäin parvekkeen pesemisen viime viikonloppuna ja projekti jäi melkoisen kesken. Meillä on ollut aika lämpimät kelit nyt viime päivien aikana, niin ei partsilla jaksa mitään sellaisessa helteessä edes touhuta. Aurinko lakkaa paistamasta joskus kolmen pintaan, ja kaikki projektit pitää aloittaa vasta sen jälkeen. Muuten ei tule mitään.
Tässä on nyt ollut vähän hässäkkää sähkökruiserinkin kanssa, koska 1.6.2024 astuu voimaan uusi liikennelaki, jonka jälkeen tuossa vekottimessani täytyy olla liikennevakuutus. Kaikkea kanssa! Ei se nyt niin huono asia ole, jos se vaikkapa hieman rajottaisi niiden käyttöä pikkulasten osalta. Olen pistänyt merkille, että niillä ajelevat myös jotkut 10-vuotiaatkin. Sen verran otan asiaan kantaa, että en tajua miten vanhemmat uskaltavat antaa tuollaisia laitteita lapsille. Tai jos antavat, opettaisivat sitten liikennekäyttäytymistä. En tiedä onko 10-vuotias vielä tarpeeksi kypsä ajamaan liikenteen seassa moisilla vehkeillä ja vielä toinen lapsi kyydissä, kun laite on vähän verrattavissa esimerkiksi mopoon. Ei kai siinä mitään, jos noin pieni lapsi ajelee jossain syrjäisemmillä seuduilla, mutta liikenteeseen he eivät kuulu ajelemaan tuollaisilla laitteilla. Se on kiva laite mutta se ei ole lelu.
Syy, miksi omaan sähköpotkulautaan tulee ottaa liikennevakuutus, on siinä kun se painaa yli 25kg. Se todellakin painaa ilman akkua jo sen 60kg. Tämä ei ole lelu. Olenkin ottanut jo selvää mistä vakuutuksia saa, ja vireillä on myös tunnistelaatan hankkiminen. Siihen saa kaiverrettua oman tekstin, jonka vakuutusyhtiö sitten kirjaa tunnistetiedoiksi omaan järjestelmäänsä. Näissähän ei ole mitään valmistenumeroita rungoissa. Olen myös hankkinut vekottimeen uudet lokasuojat, jotka tuttavani laittaa paikoilleen.
Nyt kun ilmat ovat vähän lämmenneet sitten toukokuun alusta, sähkökruiserilla on ihan kiva ajella. Olen käynyt viikon sisällä useaan kertaan lintutornilla katselemassa, josko siellä olisi jotain katseltavaa. Ei siellä kyllä oikein ole. Suurimmat muuttolinnut karttoivat tänä keväänä Immalanjärveä. Viikko sitten näin joutsenpariskunnan pienellä kalliosaarella, mutta pari päivää sitten saarella oli vain lokkeja.
Näin järvellä muutama päivä sitten ensimmäistä kertaa mustalinnun. Se oli todella mielenkiintoinen havainto. Lähdin kruisailemaan tornilta pois ja jäin ihailemaan moottoritien ja rampin välistä voikukkaketoa. Hetken katseltuani huomasin, että en nähnyt yhtään kimalaista. Yleensä niitä on todella paljon voikukissa. Missähän kimalaiset oikein olivat?
Jatkoin matkaa alikulkutunneliin ja ajattelin, josko kävisin katsomassa erästä tietä, joka näyttäisi jatkuvan tunnelin jälkeen pellon läpi. Uskoin, että se päätyisi pellon läpi vanhempieni kylälle, mutta sehän loppuikin heti ennen kuin oli alkanutkaan. Ihmettelin tietä, ja että miksi se oli edes alkujaan rakennettu. Noh, oli siinä ainakin tuomi, jonka kukista sai kivan kuvan. Tuomet kukkivat täällä nyt kunnolla, ja kotitien varrella olevista tuomista lähtee huumaava tuoksu iltaisin, kun niiden lähettyviltä ajaa kruiserilla ohi.
Tein kruiserilla U-käännöksen ja jatkoin matkaa.
Pysähdyin tunnelin hujakoille kuuntelemaan kun pensaikosta kuului erikoista linnunääntä. Minullahan on sellainen sovellus puhelimessa, joka tunnistaa linnut laulun perusteella. Tässäpä oli uusi tuttavuus sitten, pensaskerttu. Niitä oli teiden välissä olevassa pusikoissa useita. Tallensin lintujen laulut ja jatkoin taas matkaa.
Päädyin vanhempieni pihalle istuttamaan lipstikan, jonka juurakon olin tuttavaltani saanut. Lipstikka on todella hyvä yrtti lihapatoihin. Esimerkiksi karjalanpaistista tulee erittäin maukas, kun liemeen lisää lipstikkaa.
Vanhempieni mahtava omenapuu on myös ihan täynnä kukkia. Kimalaisia ei näy heidänkään pihalla yhtään. Minua alkaa hieman jo huolestuttaa. Onko niille käynyt jotain? Kävin eilenkin vanhemmillani pyörähtämässä päivällä, eikä pölyttäjiä näkynyt missään. Jäämmeköhän ilman omenasatoa tänä vuonna?
Vanhempieni piha onkin sitten jo ihan oma projektinsa. Yritän aina tehdä siellä jotain kun on mahdollista, mutta kroppa ei vaan anna anteeksi mitään. Nytkin on suunnitelmissa mennä sinne viemään maantäytettä yhteen kuoppaan, josta kaivettiin kuollut syreeni ylös aikaisemmin keväällä. Minulla on onneksi laastiämpäri, joka kestää moisen moskan siirtelyä paikasta toiseen. Noh, eikait se auta muuta kun lähteä jatkamaan edellä mainittua projektia siitä mihinkä se viimeeksi jäi.
Hyvää viikonloppua!
Kivoja kesäisiä norppapaitoja nyt minun kautta. Jos haluat T-paidan tällaisella printillä, ota yhteyttä tai tilaa suoraan verkkokaupastani osoitteessa: kauppa.minnala.net
