Paikat / Matkailu

KukkaSaimaa siirtyi naapuriin

/ / Huonekasvit, Paikat / Matkailu / Kommentoi

Meillä avautui tässä loppu syksystä uusi kukkakauppa alle kilometrin päähän, tai tarkalleen ottaen se siirtyi toisesta paikasta uuteen paikkaan. Päätin lähteä katsomaan josko sietä löytyisi mitään kivaa. Kukkakauppa on nimeltään KukkaSaimaa.

Tästä on vierähtänyt jo tovi, mutta laittelen silti muutaman kuvan tänne mitä KukkaSaimaasta löytyi. Jää muuten niin paljon kuvia ja juttuja unholaan! Sesonkikuvia siis tiedossa, tein visiitin nimittäin joulukuun alussa.

Hirvittävä määrä joulutähtiä. Oli monilatvaisia ja tavallisia.

En ole ostanut koskaan itselleni joulukukkia, niin nyt päätin hankkia elämäni ensimmäisen joulutähden! Joulutähti ei ole oikein sopiva kukka jos on lemmikkejä – siitä johtuen niitä ei aiemmin ole kodissani ollutkaan. Nyt tarjoutui ihana mahdollisuus ostaa joulukukka, haikein mielin tosin. Tästä on kuienkin vuosi kun Uuno-kissasta jouduin luopumaan. Uuno olisi varmasti syönyt tätäkin rehua, jos olisi vielä ”paikalla”.

Otin mukaani tämän yksilön.

Joulutähtien, ja muiden upeiden kukka-asetelmien lisäksi KukkaSaimaasta löytyi huonekasveja jonkinlainen valikoima. Tällaisena kasvihulluna halusin mukaani myös huonekasvin. Ah, täällä oli yksi aivan ihana kasvi josta olen aina haaveillut… ”minipeikonlehti”, eli Rhaphidophora Tetrasperma.

Hintaahan näillä kukkakaupan kasveilla yleensä on, niin tälläkin kertaa tämä tetrasperma jäi valitettavasti tuonne hyllylle. Jospa sen saisi joku toinen kerta hankittua sieltä sitten. Silmäni osuivat sen luokan huonekasviin, mikä oli sitten pakko ottaa joulutähden lisäksi mukaan. Asparagus, eli unelma. Minulla on joskus nuorena teininä ollut Asparagus, ja muistelisin, että se pudotti todella helposti neulasiaan. Eli sen lehdet ovat neulasmaisia. Tykkään kyllä sen ulkonäöstä erittäin paljon. Pitää viritellä kämppä sellaiseksi että sille saa johdettua jatkuvasti jonkun sortin kosteutusta, sumua, tai muuta vastaavaa.

Tämä hylly näytti myö todella kivalta mielestäni…

KukkaSaimaassa on joskus aikoinaan ollut huonekasviseuran tapaamisia, mutta Covid-19 takia kaikki tällainen kiva tapaaminen on ollut kiellettyä, tai ihmiset eivät vain halua lyöttäytyä yhteen paikkaan. Noh, toisaalta ihan hyvä – ei tarvitse pelätä virusta ihan niin paljon. En tiedä olisinko itsekään valmis menemään vieraiden ihmisten kanssa samaan tilaan.

Jospa kohta saataisiin rokote tähän hirvittävään virukseen niin sitten pääsisi vaikka tapaamisiin. Tapaamisen kautta saattaisi tällainen tetraspermakin löytyä! Minulla olisi myös sellainen vaihtari antaa, joka on haluttua tavaraa, sulkaköynnösvehka. Että vinkiksi vaan jos joltain sattuisi löytymään tetraspermaa niin sitä voi tarjota minulle 🙂

Pidemmittä jupinoitta toivotan kaikille hyvää alkanutta vuotta!

KukkaSaimaa siirtyi naapuriin Read More »

Meillä satoi lunta!

/ / Imatra, Paikat / Matkailu, Päiväkirjaa / Kommentoi

Joskus on ihan sikahienoa kävellä yöllä, kun ketään ei näy missään. Tavallaan se voi jopa olla kummitusmaista, mutta nyt tällä kertaa olin ihan fiiliksissä, kun meillä oli illan aikana satanut muutaman sentin lunta! Ne, jotka minut tuntevat tai paikkakunnan, taitavat tietää mistä reitistä näissä kuvissa nyt on kyse 🙂 Lähikaupassa käyntiin kun mahtuu siis neljän kilometrin lenkki, kun koukkaa ”olohuoneen” kautta kotiin.

Kun muita ei ole liikenteessä, voi mennä seisomaan vaikka keskelle tietä ottamaan kuvia. Onnistuisiko se Helsingissä? Kuvien ”keltaisuus” muuten johtuu pitkälti siitä, että katuvalot ovat kellertäviä. Kuvissa siis on hieman seepiamainen tunnelma.

Vuoksenniskantie 52 kohdilla

Joku muukin on jossain vaiheessa kävellyt tästä kävelytieltä kun näkyy selkeästi vielä jäljet…

Ei kun keskelle tietä kuvaamaan! Legendaarinen Bio Vuoksi-elokuvateatteri näkyy taka-vasemmalla. Oikealla puolella on vast’ikään valmistunut vanhusten palvelutalo, jonka alakerrassa on mahtava kirjasto! Oli meillä täällä Vuoksenniskalla aikaisemminkin kirjasto, mutta se oli toisessa kohtaa. Nyt se on ihan pääkallopaikalla – erittäin hyvä juttu! Se on muutenkin viihtyisä. Paljon huonekasveja! Pitää käydä joku kerta kameran kanssa siellä tutustumassa ja dokumentoida tännekin jotain.

Ei kun keskelle risteystä kuvaamaan! Tässä kohtaa on Torikadun ja Vuoksenniskantien risteys. Torikatu jatkuu Ylämäkeen Bio Vuoksen suuntaan. Holvissa ei ole toimintaa. Harmin paikka. Se on myös sijaintinsa puolesta hyvässä paikassa. Onkohan liian kallis kiinteistö tai jotain? Vaikea mennä sanomaan miksi siinä ei ole toimintaa. Holvissa on joskus ollut ruokailupaikka, muistaakseni ihan lounas-buffet oli tarjolla. Muutama vuosi sitten siinä oli kaljabaari, jossa ehdin käydä kaksi kertaa, ennen kuin se suljettiin.

Tietysti kun on juuri satanut lunta, käy nuoriso kokeilemassa sladittelutaitojaan! Ja ”yleistän” koska tässä nyt on kuitenkin kyseessä nuoret, kun heistä on ollut illan aikana näköhavaintoja. Kyllä mentiin mopoilla sivuttain pitkiäkin matkoja, ja ajeltiin mönkijöillä. Pitäähän se saada testattua mitenkä ne toimii! Silti hieman hirvitti kun testailivat sellaisessa paikassa, jossa risteys ihan liki eikä siinä ole kolmiota. Mutta, onneksi on hiljaiset kadut!

Torikatua ylös

Vihdoinkin kotikadulla… Yleensä tässä kahden kilometrin matkassa ei ihan näin kauaa mene, mutta sitä aina uppoutuu omiin maailmoihinsa kun ottaa kameran esiin. Nämä kuvat on tosin otettu kännykällä. En kuljettele järkkäriä mukana juurikaan, jollen varta vasten lähde sillä ottamaan kuvia johonkin. Ja harvoin tällaiseen aikaan yöllä kuitenkaan, ja kävellen.

”Viimeinen rasti” piirtyi hauskasti kahdesta puusta. Ensin näytti siltä, että leikkauskohdassa on sulaa, sen verran tummempi se oli muista varjoista.

Näistä lumista ei ollut sitten aamulla enää oikeastaan mitään jäljellä. Eli, vaikka parikin senttiä illalla satoi, ei tätä ilmeisesti lasketa ensilumeksi. Ensilumen määritelmähän on, että talviaikaan aamulla kello 8 mittauspisteellä on sentti lunta (Wikipedia). Vaikea sitten sanoa missä tämä Ilmatieteen laitoksen mittauspiste sijaitsee, että onko tämä ensilumi vai ei, koska kyllä siitä rippeitä tuolla vielä näkyy. pitkin nurmikoita ja tienpieluksia.

Meillä satoi lunta! Read More »

Kesämuistoja 2019

/ / Valokuvaus / Video, Imatra, Lemmikit, Paikat / Matkailu, Piha / Puutarha / Parveke / Kommentoi

Minulla on todella surkea vuosi takana mutta yritän nyt laittaa tähän postaukseen mukavia kesämuistoja vuodelta 2019. Laitan lopuksi videoklipin, jonka olen ladannut YouTube-kanavalleni.

Täytyy myöntää, että en saanut äkkiseltään yhtään hyvää asiaa listatuksi viime kesältä, kun ylivoimaisesti peittävin muisto valitettavasti oli rakkaan koirani kuolema. En ollut ottanut juurikaan kuvia kännykälläni, josta yleensä otan kuvat tänne blogiin. Onneksi olin kuitenkin ottanut kuvia järkkärilläni, ja lainajärkkärillä, että saan jotain kaunista esille viime kesästä. Ilman näitä seuraavia kuvia, en osaisi luetella yhtään kivaa asiaa. Onneksi otin siis järkkärin edes joskus käteen kesällä 2019…

Vanhempieni luumupuu kukki ensimmäistä kertaa runsaalla kukkamäärällä, enkä ollut koskaan aikaisemmin saanut otettua siitä järkkärikuvia! Puu teki myös paljon erittäin maukkaita luumuja. Onneksi oli tuttava, joka halusi kerätä pari ämpärillistä, ettei luumuja tarvinnut heittää biojätteisiin. Kompostiinhan niitä ei kannata laittaa, koska se siemen siitä luumun sisältä lähtee takuuvarmasti itämään. Pian olisi piha täynnä luumupuita, jos multaa käyttää esimerkiksi kukkapenkeissä.

Luumupuu kukassa
Luumupuun kukkasia

Luumupuun kukat kestivät hyvännäköisinä vain muutaman päivän. Oli siis tuuria, että sain niitä kuvattua, ja tietyllä tapaa. Olin erittäin iloinen, että kohdalle sattui juuri kuvaamiselle sellaiset olosuhteet mitä olin ajatellut. Halusin kuvata luumun kukkia muunmuassa sinistä taivasta vasten, vähän kuin ”Suomen kaltaisilla” väreillä. Lisää kuvia luumupuusta on kuvagalleriassani Minna G. Photos (link)

Meillähän oli täällä myös Imatranajot, jotka järjestettiin puolessa välissä kesäkuuta. Keli oli kauhea perjantaina ja lauantaina, satoi vettä. Sunnuntai sen sijaan oli oikein kiva ja aurinkoinen päivä. Otinkin paljon kuvia tapahtumasta ja niitä voi sitten katsella lisää Kuvagalleriastani (link).

Kuskeilta odotetaan ”läpsyjä” kun he kaasuttelevat takaisin varikolle.

Mieleeni tästä tapahtumasta jäi erityisesti eräs pieni poika, joka halusi ”läpsäytellä” ohi ajavien kuljettajien käsiä. Pieni poika pettyi, kun kuskit vain menivät hänen ohitseen. Mutta, yksi kuljettaja näki pienen pojan pettyneen ilmeen kävellessään pojan ohitse kisapaikalle. Kun kisa oli käyty, hän tuli takaisin varikon suuntaan, pysähtyi pojan kohdalle kättelemään tätä, ja pojan mieliksi hieman kaasutteli moottoripyörällään. Tämä teki poikaan varmasti lähtemättömän vaikutuksen. Olipas ystävällinen ja sympaattinen kuski! Kirjoitin Imatranajoihin liittyviä blogeja pari kappaletta, tässä linkitykset:

Tuttavani järjesti Imatralla, Varpasaaressa (Kalastuspuistossa), Panther Rally-tapahtuman. Saari täyttyi mitä ihanimmista vanhan ajan moottoripyöristä. Pääsin kuvaamaan niitä. Kuva on otettu 10.8.2019, taustalla on Imatran halki virtaava Vuoksi-joki. Lisää kuvia Panther Rallysta Kuvagalleriassani (link).

Panther Moorroripyörä
Upea vanhan ajan moottoripyörä

Saimme viettää ihanat pari yötä ystävien kesken mökillä, joka on Saimaan rannalla. Olin mökillä Uuno-kissani kanssa, koiraahan minulla ei enää tässä vaiheessa ollut. Meillä oli oikein mukavaa, ja Uunokaan ei karannut, vaikka sitä hieman pelkäsinkin. Kelit sattuivat erittäin kohdalleen, taisi olla koko kesän lämpimimmät päivät. Kumpaisenakin päivänä oli noin +30C, että hyvin tarkeni. Aurinkoa oli molempina päivinä. Illat olivat aivan käsittämättömän eeppisiä! Saimme istua Saimaan rannalla olevassa paljussa ja nauttia hyvästä musiikista ja sapuskoista juomineen.

Auringonlaskun aikaan Saimaan rannalla
Auringonlaskun jälkeen.

Mökillä oli myös toinen kissa, Ferry, jota itse asiassa lähdin alunperin kuvaamaan. Hän oli taasen isäntäväen kissa. Ferry-herra oli kuvaushetkellä 16-vuotias. Lisää kuvia Ferrystä voi käydä katsomassa Kuvagalleriastani (link).

Ferry Corsten lemmikki kissa
Ferry Corsten, Domestic House Cat

Edellisestä kerrasta oli kulunut kauan aikaa, kun sain olla tällä samaisella mökillä. Minulla ei silloin ollut koiraa, ja kissani olivat sen verran nuoria ja terveitä, että heille löytyi hoitopaikka vanhempieni luota. Minulla ei myöskään ollut tuolloin kuvausvälineitä, jolla ottaa laadukkaampia otoksia. On niitä kuvia otettu silloinkin pokkarikameralla! Mutta, nyt tarjoutui niin käsittämätön tilaisuus ottaa kunnollista videokuvaa auringonlaskusta, jota olemme saaneet useaan kertaan mökillä ollessa ihailla. En tiedä mitä suurempia voimia tässä pitäisi kiittää, kun sain taltioitua videopätkän tästä eeppisestä tilanteesta! Video on kuvattu 26.7.2019 noin kello 21.30-22.00 ja se on 2x nopeutettu. Videoeditointi on toteutettu Filmora-ohjelmistolla. Enjoy!

Onhan tuossa kesässä varmasti muutakin kivaa, mutta tässä nyt nämä kohokohdat.

Kiitos kun luit!

Kesämuistoja 2019 Read More »

Satumetsässä

/ / Paikat / Matkailu, Päiväkirjaa, Valokuvaus / Video, Viherpiiperö / Luonto / Kommentoi

Meille Suomeen on ennustettu myrskyn saapumista länsirannikolle tänään, mutta täällä kaakossa saamme vielä odotella. Saattaa hyvinkin olla, että säästymme pahimmalta riepottelulta, toivottavasti. Jokainen kerta kun meillä myrskyää, mielessäni käy mitenkä ”omat satumetsät” selviävät näistä koetuksista. Tosin se kuuluu luonnon kiertokulkuun, että metsissä kaatuilee välillä puita. Samaan aikaan YLE uutisoi Aamuteeveessä, että ”maailmasta on kadonnut 100 miljoonaa hehtaaria metsää” (lähde: YK). Tämä taas kuulostaa todella surulliselta, koska sen voi vain jokainen arvailla, että mistä tässä on kyse… Noh, tämän päivän myrsky nimetään jossain vaiheessa joko Ailaksi tai Hillaksi.

Olen löytänyt tästä kotini lähettyviltä sellaisen satumetsän, jossa tykkään käydä seisoskelemassa toisinaan. Se on kerta kaikkiaan ihana! Käyn toki poimimassa sieltä sieniäkin, kun niiden aika on. Mutta syksy on sellaista aikaa, että metsä on aivan upea kaikkine pehmeine sammaleineen.

Otin vuosi sitten metsässä järkkärillä kuvia, mutta tänä vuonna menin ihan vain kännykän kanssa. Nämä ovat yleensä sellaisia Ex tempore reissuja, ja harvemin kuljetan järkkäriä edes autossa mukana. Kuvia jää siis paljon ottamatta, valitettavasti.

Löysin tästä metsästä vuosi sitten raadon, jota kävin myös tällä kertaa tarkastelemassa. Se oli koluttu aivan puhtaaksi mutta luuranko oli edelleen siellä, missä se oli vuosi sitten. En osaa sanoa mille eläimelle tämä kuuluu, mutta ihan pieni se ei ollut – mahdollisesti peura. Olisikohan se jäänyt auton tönäisemäksi, kun tuossa metsän vieressä on maantie?

Kuva: 29.8.2019

Metsä on niin ihanan pehmeän näköinen, ettei siellä meinaa raaskia edes kävellä. Tietysti liikkuessa täytyy katsoa tarkkaan, mihinkä astuu. Metsään oli esimerkiksi paikoittain kasvanut uusia puun taimia joiden päälle ei halunnut astua. Tämä on niin luonnonmukainen paikka, että se hoitaa vähän itse itsensä 🙂

Metsä on täynnä eri sammalia, joita pitää kyllä lähteä jossain vaiheessa vähän tarkemmin katselemaan…

Keskellä metsää kulkee puro, jonka reunamat ovat myös sammalilla koristellut.

Sieniä ei löytynyt tällä kertaa ja päätin lähteä vielä toiseen paikkaan. Kyseisellä alueella olikin tehty metsätöitä, niin sieniä en lähtenyt edes etsimään. Jatkoin matkaa, kunnes tie päättyi… saavuin sukulaiseni metsämökin pihapiiriin. Paikassa on ihana lampi, jonka syvyyttä emme edes tiedä. Se on varmasti useita metrejä. Muistan, kun lapsena kävimme täällä pulikoimassa. Meille oli rakennettu sellainen laituri, jossa oli keskellä pienille tarkoitettu uima-allas, tai ei tietenkään niin suuri, minkä uima-altaaksi mieltäisi. Sellainen potero, johon mahduimme serkun kanssa istuskelemaan, kun olimme niin pieniä ettemme osanneet uida. Se oli muistaakseni noin kylpyammeen kokoinen. Altaassa oli joka vuosi nuijapäitä, joita yritimme ottaa kiinni ja siirtää lampeen. Lammen ympärystä on sammalta ja välillä siinä ajelehtii sammaleesta muodostunut pieni saari, jossa ei voinut kävellä koska siihen ullposi jalat. Tällä kertaa en mennyt rantaan, koska juuri kun saavuin paikalle, alko sataa vettä. Pidättelin hetken sadetta saunarakennuksen kuistilla, jossa otin videokuvaa lammesta, josta tämä seuraava pätkä onkin…

Satumetsässä Read More »

Maisemakuvia kesältä 2020

/ / Imatra, Paikat / Matkailu, Päiväkirjaa, Viherpiiperö / Luonto / Kommentoi

Loppupeleissä kävin todella vähän kuvailemassa millään aparaatilla mitään koko kesänä 2020, mutta kun kännykkä on miltei aina mukana, sai sillä napattua tänne blogiin ”sattumia”. Tässä muutamia ottamiani kuvia kesältä.

Jäppilänniemen taidetie on yksi sellainen ”paikka” johon haluan käydä tutustumassa joka vuosi. Kyse on siis yhdestä tiestä, jonka varrelle on sijoitettu maatilallisten ITE-taideteoksia. Hyväkuntoinen ajaa tämän tien päästä päähän fillarillakin, mutta kun itse en nyt ihan niin ”nuori ja notkea” enää ole, taitettiin serkun kanssa tämä reitti autolla. Tänä vuonna oli uusiakin teoksia, joita oli mukavaa ihailla. Tien varrella on esimerkiksi lato, jossa oli todella upeita valokuvia otettu luonnon eläimistä, lähinnä linnuista. Ne olivat ällistyttävän hienoja ja tarkkoja kuvia! Jäin miettimään, minkälaisilla vehkeillä ne oli oikein otettu… ei ainakaan kännykällä 😀

Maiseman katsojat ovat tässä kohtaa joka vuosi, aina hieman erillaisella kokoonpanolla, ja eri vaatetuksella. Tällä kertaa ne olivat näin. Kuvassa serkkuni ottaa huikeasta maisemasta kuvaa, joka avautuu Immalanjärvelle päin.

Joskus sitä vaan sattuu paikalle kun sateenkaari näyttäytyy… eihän tällaisiakaan tilaisuuksia silloin tule vastaan kun on järkkäri mukana, tietenkään.

Torikatu, Vuoksenniska 11.7.2020

Yksi paikoista Imatralla, josta pidän todella paljon, löytyy tästä ihan asuinpaikkani läheltä… Immalanjärvi! Sen rannat ovat ihania hiekkarantoja, vaikkakin välillä vähän mutaisia. Tarkempaa tietoa minulla ei ole miksi juuri tätä rantaa kutsutaan ”Lietteen rannaksi”. Se on kuitenkin ihan kiva paikka, puistomainen. Miinuspuolena on hanhien jätökset joille nyt ei taida oikein mahtaa mitään. Muuten rannat ovat ihania ja vesi on kesäisin lämmintä.

Immalanjärvi 19.8.2020

Tänä kesänä sai ihailla myös valaisevia yöpilviä, tai ainakin niihin jostain syystä osasi kiinnittää erityistä huomiota. Onhan niitä joka vuosi, mutta nyt ne laittoi erikseen merkille, jos niitä näkyi. Liekö syy siinä, että meteorologit ovat jotenkin niistä erikseen maininneet, kun ihmiset lähettävät uutistoimituksiin sääkuvia, joissa näitä pilviä esiintyy.

Vuoksenniskan kiertoliittymän kohdalla 1.8.2020

Yksi ihanimmista paikoista mitä tiedän, on sukulaiseni tila. En sen tarkemmin kerro missä tämä on, mutta satuin muuten vain ajamaan tämän paikan ohitse, kun maisemiin ilmestyi täydellinen sateenkaari! Se ehti hieman hälventyä ennen kuin sain hypättyä autosta ulos ja napattua siitä kuvan. Tämä kohta toi minulle mieleen edesmenneen koirani, jonka hautapaikka on samoissa maisemissa. Ikävä on suuri – rakas Foxy

Tuttavani oli jokin aika sitten käynyt kuvaamassa revontulia Lammassaaresta käsin. Lammassaari on Imatralla venesataman kohdilla, Saimaalla. Sinne piti päästä! Olen aiemmin toisen tuttavan kanssa käynyt kiertämässä kyseisen saaren. Se on aivan ihana – täynnä luontopolkuja. Reitit ovat helppokulkuisia, että tällainen koheltaja kuin minkäkin, voi niissä kulkea loukkaamatta itseään (en kyllä lupaa mitään). Jos saarta lähtee kiertämään ympäri, siellä voi pysähtyä useampaan eri paikkaan paistelemaan vaikkapa makkaraa nuotiopaikalla. Saaresta löytyy myös laavu. Lammassaari tarjoaa kuntoilijoillekin paikkoja vetää mäkiä ylös ja alas, mutta itse viihdyin parhaiten helppokulkuisemmilla reiteillä.

Luontopolku rantaan päin Lammassaaressa.
Kuva: 4.9.2020

Saavuin johonkin ennalta määrittelemättömään paikkaan… tämä ei ollut mitenkään tarkoituksella haettu, mutta ei se mitään – näky oli huikea! Kuva on panorama, voit katsoa sen suurempana 🙂

Kuva: 4.9.2020 kello 19:39

Auringonlaskua odotellessa samassa paikassa… voit klikata suuremmaksi 🙂

Kuva: 4.9.2020 kello 19:59

Imatralla ja Ruokolahdella on niin hienoja ulkoilupaikkoja, että menee varmaan useampi vuosi, että ne koluaisi kaikki läpi. Joskus on ihan kivaa itsekin käydä paikkoja katselemassa, mutta toisinaan se olisi todella mukavaa jakaa tällainen kokemus toisen kanssa. Monesti mietin, että juuri koira olisi ollut se ”toinen henkilö” jonka olisin ihan mielelläni ottanut mukaan näihin paikkoihin. Tietty, moneen paikkaan hänet mukaan otinkin. Foxy oli sen verran kohelo ettei sitä voinut ihan jokaiseen paikkaan mukaan ottaakaan, ettei loukannut vaan itseään. Mutta koen, että paljon jäi hänen kanssaan näkemättäkin ja se on tavallaan mielestäni surullista. Mutta Foxy kulkee nyt näitä reittejä minun mukanani sydämessäni

Maisemakuvia kesältä 2020 Read More »

Scroll to Top