Marraskuun mietteitä

Marraskuu alkoi olla lopuillaan, eikä meillä ollut lunta vielä 20. päivä. Pakkasta oli muutaman päivän -2-6C astetta. Uskalsin vielä skobailla kun lunta ei ollut maassa, ja kävinkin yksi ilta tuttavaani moikkaamassa illanvieton merkeissä. Vein hänelle samalla korjattavaksi yhden valaisimen, joka tulisi huonekasveilleni käyttöön. Saavat sitten valoa pimeinä talvi-iltoinakin.

Aloitin taas ottamaan kuvia keittiön ikkunasta, mitenkä talvi edistyy tai kehittyy. Tässä on kuvasarja eiliseen asti. Ensilumi taisi sataa meille maahan 23.11.2023. Olikin ihan mahtavaa, että sain pestyä tämän ikkunan ennen pakkasten tuloa niin siitä näkee sitten myös läpi! Yksi kuva oli tässä välissä otettava parvekkeen puolelta, koska 21.11. oli vain niin kaunis aamu, ja ikkunastani näkee auringonnousun. Maagista.

Olen pitkän ajan miettinyt, että mitenkä saisi ikuistettua olohuoneenpuoleisen näyn kankaalle. Siitä saisi vaikka Vallila todella hyvän idiksen tehdä Kelohonka-kuosille Talvikoivu-mallin. Nuo koivun oksat auringonnousua vasten ovat kuin maalauksesta. Jos on harmaa päivä, ne ovat silti kauniita harmaatakin taustamaisemaa vasten. Oksien muodot ovat todella upeat. Taidan ottaa verhot pois kokonaan talveksi, että saan ihailla niitä. Tai tarkemmin ajateltuna, pakko laittaa valoverho tuohon ikkunan ja kasvien väliin, muuten huonekasvit saavat kylmää, ja mahdollisesti itsekin saan. En siis sittenkään ota valoverhoja pois tuolta ikkunalta.

Oma henkinen kello meni taas sekaisin kun kelloja piti siirtää talviaikaan , ja tämä on aiheuttanut hieman unettomuutta ja jopa alakuloisuutta. Olen jotekin poikkeuksellisen alavireinen. Tuntuu taas siltä ettei saa mitään aikaiseksi. Minulta hajosi pieni arkkupakastinkin, joka oli minulle todella tärkeä. Harmittaa todella paljon. Siinä meni mansikoita ja vaikka mitä. Onneksi huomasin asian sellaisessa vaiheessa, että ehdin siirtää kanttarellit pikkupakastimeen, ennen kuin ne ehtivät sulaa. Kaikki muu meni bioon. En saa puhdistettua sitä pakastinta loppuun asti nyt jostain syystä. Pää on jäässä… siitähän tämä blogikin osittain kertoo!

Työhuone ja makkari ovat nyt vaihtaneet paikkaa. Mainitsin siitä eräässä artikkelissa (Lokakuun kuulumisia), että se oli aikomus tehdä. Ja tottakai kamat ovat vielä aivan sekaisin kuin muuton jäljiltä. Olen yrittänyt suoriutua töistäni ensisijaisesti, ja teen pikkuhiljaa muita juttuja pois. Alkaa olla kohta kiire jos meinaa jouluksi saada kaiken tehtyä, tai kämpän edes siedettävään kuosiin. Kipeilevät nivelet eivät auta asiaa juuri yhtään. Marraskuu on parin päivän päästä ohi, ja ajattelin laittaa joulukuusenkin paikoilleen. Tavaraa lentää roskiin nyt urakalla!

Minulla on tapana tehdä näitä TODO-listoja (ei välttämättä kovinkaan viisasta). Sain yliviivata siitä muutaman kohdan jo pois. Nimittäin, kun pesin keittiön ikkunan, niin pesin samalla myös makkarin ikkunan. Makkarin ikkunan edessä on nyt läppärille tarkoitettu työpöytä. En ole siinä vielä ollut istuskelemassa, kun ympärillä on vielä hieman tavaraa hujan hajan. Mutta menen sinne jossain vaiheessa istuskelemaan ja katselemaan maisemia samalla kun kirjoitan. Olen aina pitänyt tästä ajatuksesta, ja tämä työpiste oli vain pakko saada takaisin.

Innostuin niin kovasti, kun sain keittiön ikkunan pestyä, että päätin ommella siihen uudet verhot. Edelliset olivat aika kesäiset, ja ne olivat roikkuneet siinä muutaman vuoden. Nyt halusin uutta. Minulta löytyi vielä ihanaa kuusikangasta ja jokin valoverho jemmasta, joista sai oikein kivan yhdistelmän ikkunalle. “Pardon my French”, mutta hitto soikoon kuinka kauhea määrä tuolla panelin takana verhokiskojen päällä oli pölyä! Pitää jossain vaiheessa ottaa koko roska alas ja putsata oikein kunnolla. Pöly ei nimittäin lähtenyt pois imuroimalla. Teen toisen verhoparin toiselle ikkunalle vielä jossain vaiheessa kunhan saan tavaroita enemmän paikoilleen. Sen ikkunan äärellä asustelee kiinanruusu, jolle on pakko laittaa talvea vasten valoverho ikkunan eteen, ettei se saa vetoa.

Olen siis laittelemassa näitä tavaroita ja mööpeleitä takaisin sellaiseen järjestykseen, missä nämä olivat joskus aikaisemminkin. Tulin siihen tulokseen, että jotkut asiat kerta kaikkiaan vaan toimivat niin kuin ne olivat silloin. Yritin laitella tavaroita asuntooni Feng Shuin mukaan, mutta alkaa tuntua siltä, että se on vain koko ajan pilalla. Ylimääräinen tavara pitäisi nyt vain saada pois niin olisi paljon parempi.

En tiedä, tekisinkö rikkoutuneesta pakastimesta jonkin väliaikaisen säilytysarkun tavaroille, vai mitä sillä oikein tekisin. Siirrän sen alkuunsa nyt tuohon keittiöön kukkapöydäksi pois jaloista. Siitä saa nyt väliaikasesti tehtyä vaikka peikonlehdelle pöydän, tai jonkin aamiaispöydän, tai muun vastaavan.

Aion heittää todella paljon tavaraa pois, mitä olen säästellyt vuosien varrella. Muun muassa, kasviharrastuksessa käytettyjä ruukkuja ja lautasia on tarkoitus heittää pois. Jostain syystä tällä hetkellä asunnossani eivät kukkaset oikein viihdy. Voisikohan tämä johtua siitä, kun minulla ei enää ole akvaariota? Onko muilla vastaavia kokemuksia näistä asioista? Ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan. En silloin aikoinaan mitannut huoneen kosteutta mitenkään, eli minulla ei ole siitä mitään hajua.

Lisäsin ikkunanpesun yhteydessä pattereilla toimivat kausivalot ikkunan väliin. En tiedä oliko siinä järkeä laittaa ne sinne väliin, mutta kokeillaan mitä tapahtuu. Patteriyksikkö on tietenkin keittiön puolella että saan vaihdettua patterit avaamatta ikkunaa. Minusta ne näyttävät oikein sieviltä, myös ulkoa päin katsottuna. Minulla on vielä toinenkin samanlainen kausivalo jonka saatan laittaa makkariin.

Virittelin pattereilla toimivia LED-valoja muuallekin, esimerkiksi telkkarin eteen. Istun usein juurikin sellaisessa kohdassa olohuonetta, että näen ne valot. Ne ovat todella kivat.

Suomi pelasi Davis Cupissa Australiaa vastaan tennistä marraskuun 24.

Olen alkanut fiilistelemään tässä löhötuolillani iltoja “takkatulen” äärellä. Tälläkin hetkellä minulla on “päällä” YouTubesta löytyvä takkavideo. Nämä ovat siis aivan ihania! Laitan tähän linkin yhdestä ihanasta takasta, jota olen katsellut. Siinä on myös ääni. (Linkki takkaan). Tästähän ei enää puutu mitään muuta kun oma kulta kainalosta… tai kissa sylistä!

Marraskuussa alkaa jo käpertyä villapeiton alle takkatulta fiilistelemään.

Istuskelen tällä löhötuolillani paljon, koska tässä voin tehdä myös läppärillä tehtäviä töitäni. Mutta tosiaankin välillä ihan fiilistelen ja mietiskelen kaikkea, kuten Foxya. Olen esimerkiksi tyytyväinen, kun sain laitettua parvekkeen talviteloille. Vietin yhden päivän partsilla siivotessa sinne tippuneita koivunlehtiä, ja otin kaikki viritetyt pavilijongin seinämät alas. Toin sisälle paljun vesipumpun, sähkögrillin ja Foxy-patsaan. Se on nyt tuossa vieressäni pöydällä tuikkukipon vieressä.

Monsteritomaatti on vasemmalla laidalla “viemässä tilaa” kuvasta.

Olen nähnyt paljon unia viime aikoina Foxysta. Hän on usein mukana kaikessa mitä teen, ja sitten katoaa johonkin. Alankohan jo vihdoinkin päästä hänen poismenostaan yli, vai mitä tämä tarkoittaa? Mietin yksikin yö, kun en saanut unta, että mitäpä jos talossa jossa asun, sattuisi tulipalo. Minun pitäsi poistua asunnostani vaikkkapa viidessä minuutissa, ja ottaa ne asiat mukaani, jota otan. Läppärit tietysti pitäisikin ottaa, mutta siihen samaan mukana otettaviin asioihin kuuluisi Marikan tekemä lyijykynäpiirros Foxystä ja hänen tekemät huovutetut minifiguurit. Kamera ja objektiivit, sekä kumitädin kuva pitäisi ottaa myös. Jos ehtisin, nappaisin jonkunmoisen pinkan neulomisprojekteja, ja yhden tärkeän vinyylilevyn, joka on veljeni tuotantoa. Poistuisin asunnosta pukeissa, tottakai, uusimmat lenkkarit jalassa. Mitä viidessä minuutissa ehtisi tekemään? Toivottavasti minun ei koskaan tarvitse joutua tällaiseen tilanteeseen.

Eiköhän tämä marraskuu ole tässä. Pari päivää vielä ja on joulukuu. Aika vierii kohti vuoden loppua. Pitää pysähtyä ja olla itselle enemmän armollinen. Kyllä tämä tästä vielä suttaantuu, niin kuin täällä meillä päin on tapana sanoa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shopping Cart