Imatra

Imatran kaupunkipuro syksyllä

/ / Paikat / Matkailu, Imatra, Viherpiiperö / Luonto / Kommentoi

Imatralla on tällainen ihana nähtävyys kuin kaupunkipuro. Se on rakennettu vuonna 2014 Imatrankosken padon ja voimalaitoksen altaan välissä olevaan Kruununpuistoon. Kävin katselemassa 2.10.2021 millaiselta paikka näyttää tällä hetkellä, ja en ollut uskoa silmiäni kuinka kauniiksi se on tullut! Vielä vuonna 2015 penkereet olivat pelkkiä kivikasoja, mutta nyt ne ovat ”kasvaneet umpeen” erilaisista kasvustoista, niin kuin oli varmasti alkujaan tarkoituskin. Syksy toi vielä omaa leimaansa kaupunkipuron ympäristöön. Otin nämä kuvat ihan kännykällä.

Jätin autoni voimalaitoksen puoleiseen parkkiin ja siitä lähti suoraan portaat puron varteen. Portaiden jälkeen oli puron ylittävä silta.

Sillan jälkeen olisi päässyt Kruununpuistoon steppailemaan metsäreittejä pitkin, mutta päätin kurvata kuitenkin vasemmalle puron varteen, koska se näytti siltä, että sen laitaa pitkin voi ihan hyvin kävellä jonkin matkaa.

Akvaarioharrastajana kiinnitän vesiasioihin erityistä huomiota… tässä kaupunkipurossa oli otettu mielestäni oikea luonto hyvin huomioon. Puroon oli sijoitettu puukarahkoja, kiviä ja vaikka mitä horsmaa, ja se näytti siltä, kun se olisi ollut tällä paikalla aina. Luonto oli ottanut puron omakseen! Pientä harmitusta aiheutti löytämäni roskat, jotka olivat myös ”luonnon hallussa”, enkä saanut noukittua niitä purosta pois mulimatta itse siinä kunnolla.

Kaikki tässä purossa on laitettu ja aseteltu siihen jälkikäteen. Tässä on jokin vesihorsma mikä on istutettu pohjaan. Tämän kaupunkipuron tarkoitus on alkujaan ollut saada Vuoksen vanha taimenkanta nousemaan jokeen. Se ei pääse nousemaan enää Vuokseen koska siihen on rakennettu pato. Kaupunkipuro voisi ohittaa padon ja taimenet pääsisivät Vuokseen puroa pitkin. Ilmeisesti tätä ei ole vielä tapahtunut, mutta toivossa on hyvä elää. Yritin kyllä tutkailla puron lähtöpistettä, mutta en nähnyt siinä mitään sellaista elementtiä mistä kalat pääsisivät jokeen. Joesta tuli kyllä vettä puroon putkia pitkin.

Purossa kulkeva vesi oli todella kirkasta! Oikein silmiä hiveli. Sen voi kuvitella johtuvan ainakin osin puroon asetelluista ”koristeista”.

Vesi virtasi paikoittain aika kovaa. Purossa oli useita pieniä koskia.

Kaupunkipuro yläjuoksuun päin. Kuvassa on se silta jonka ylitin mennäkseni puron laitaan ottamaan kuvia.

Tämä syksyn väriloisto on kyllä tänä vuonna erityisen upea täällä Imatralla. Puron ympärillä on paljon kasvustoa, ja kaikki värit oikein korostuu jos sattuu olemaan aurinkoinen päivä, niin kuin meillä oli 2.10.2021 iltapäivästä alkaen. Oli ihan parasta olla ottamassa kuvia tästä nähtävyydestä noin kello 16, jolloin valo ei ollut enää ihan niin ”rajua” kuin päivällä. Aikani ihasteltua puron kauneutta ja solinaa, lähdin kulkemaan puron alkulähdettä kohti… siispä siirryin sillan toiselle puolelle.

Imatrankoskentien alitse pääsi sopivasti tunnelia pitkin.

Kaupunkipuron lähtöpisteen ympäri pääsee kulkemaan kätevästi hyvää hiekkatietä pitkin. Siinä voi kulkea myös liikuntaesteiset välineillään.

Puro tekee U-käännöksen ja kohta ollaankin siinä kohtaa mistä tämä puro saa alkunsa. Mutkassa kun seisoskelee niin näkee suoraan Imatrankosken koskiuomaan. Imatrankosken pato on tässä aivan liki.

Kulkuväylän toisella puolen oli suurehkoja kukkapenkkejä, joista osa vielä kukki ihan täysiään! Olin aika yllättynyt, kun vielä joitain kimalaisia yritti käydä komeamaksaruoholla syömässä. En tiennyt, että kimalaisia enää on missään. Nyt on kuitenkin jo lokakuu.

Puistossa oli myös jokin patsas, jota en sen kummemmin tajunnut käydä tutkailemassa. Täytyy käydä katsomassa patsasta vähän lähemmin joku toinen kerta. Tästä kuvakulmasta patsaan taustalla puiden takana näkyy Imatrankosken pato.

Tässä ollaan jo aika lähellä kaupunkipuron alkulähdettä. Puron ympärille tähän osaan puistoa oli laitettu penkkejä, ja alkulähteen vieressä oli myös piknik-pöytä. Kuitenkin penkkejä oli mielestäni aika vähän. Ehkäpä puistossa ei niinkään oleskella istuen.

Kaupunkipuron varrella kukki myös muita kasveja vielä. En tiedä mikä tämä on, mutta lisään sen tänne kuvaukseen kunhan asia selviää. Tässä ollaan jo kivenheiton päässä alkulähteestä.

Kun saavuin alkulähteelle, näky oli silmiä hivelevä! En ollut uskoa miten upealta lammikko saattoi näyttää, ja nyt vielä jotenkin erityisen upealta syksyvärityksellä. Jos haluat ladata itsellesi taustakuvan tietokoneelle, tässä on seuraavasta kuvasta suurempi versio 1920x1080px. Katso ja lataa TÄSTÄ (pop-up). Taustakuvan saa ottaa muokkaamattona henkilökohtaiseen käyttöön, ei kaupalliseen.

Imatran kaupunkipuron alkulähde

Vuoksen alue on todella kaunis syksyisin, kannattaa muutoinkin tulla käymään Imatralla ihastelemassa kauniita maisemia. Imatrankosken padon alue on Suomen vanhin luonnonsuojelualue ja useissa kohdissa siinä näkyy ajan patina. Padon alue sopii valokuvauksellisesti vaikkapa hääkuvien ottoon!

Eiköhän tämä sitten ollut tässä tällä kertaa, ja kiitos kun luit ja jaksoit katsella kuvat

Imatran kaupunkipuro syksyllä Read More »

Nähtävyyksiä Jäppilänniemen taidetiellä 2021

/ / Paikat / Matkailu, Imatra / Kommentoi

Kävin vähän kruisailemassa perjantaina iltapäivällä ja päätin pyörähtää vilkaisemassa Jäppilänniemen taidetietä. En ollut tänä vuonna siellä vielä käynytkään. Sää oli mielestäni kohallaan! Puolipilvistä mutta aurinko paistoi suurimmaksi osin.

Tällä kertaa en ottanut kuvia järkkärillä, vaikka olisi kyllä pitänyt joistain teoksista ottaa! Kännykällä sai myös ihan ookoo-kuvia tänne blogiin. Olen laittanut viime vuonna ottamiani joitain kuvia kuvagalleriaani, tai lähinnä kuvasin taidetien lempikohdettani, Peikkometsää. Peikkometsästä saa parhaita kuvia siinä kello 15-17 välillä kun aurinko paistaa siihen puiden lomasta valaisten joitain teoksia ja luoden samalla kivoja varjoja metsään. Sen enempää asiaa selittelemättä, käykää katsomassa!

Taidetie teos 19: Peikkometsä

Peikkometsässä on paljon näitä ”silmiä”. Olen näistä niin haltioitunut, että haluan tehdä tällaisia myös parvekkeelleni. Ei kun Miranolia vaan ostamaan!

Peikkoja taidetiellä

Nämä eivät ole missään tietyssä järjestyksessä, ja otin tällä kertaa todellakin vain vähän kuvia blogiin. En halua ”pilata yllätystä”, kun tämä Jäppilänniemen taidetie on erittäin suosittu kohde täällä Imatralla. Peikkometsässä oli aika paljonkin teoksia ja tässä vain murto-osa.

Varsinainen ”kohde” oli hieman eri paikassa näistä kuvissa olevista kivistä ja niille oli myös puettu vaatteita. Itse kivet pysyvät paikoillaan koko talven. Satuinkin vuosi sitten paikalle kun näiden teosten tekijä oli ”purkamassa” vaatetusta peikkojen päältä. Tekisi mieli mennä uudelleen kuvaamaan puetut peikot niin pääsisi vertailemaan, onko niissä edellisvuoteen mitään eroja.

Peikkoja löytyi yllättävistä paikoista ja niitä oli pitkin kuusimetsän reunaa. En tiedä kuinkahan pahasti sitä flippaisi, jos tällaisia tulisi yllättäen esiin vaikka iltahämärässä. Jollen väärin muista, niin näin taisi hieman itsellenikin käydä ensimmäisinä kertoina kun tällä tiellä ajelin, enkä tiennyt näistä peikoista mitään.

Taidetie teos 34: Maatalon Töissä

Tämä oli uusi teos. Vuosi sitten tällä paikalla oli jotain muuta, tai varsinaisesti juuri tässä kohdassa ei mitään. En ole edes tajunnut katsoa, onko tässä kuitenkin sama tekijä kuin mitä aikaisempinakin vuosina on ollut, luulisin niin. Myös tuolla ojassa oli toinen taideteos ”Matkalla”. Niin, tällä paikalla taisi ainakin joku vuosi sitten olla linja-autopysäkki ja joku kesäkurpitsakärry. Nämä kohteet ovat aivan Jäppilänniementien päädyssä, jossa sitten käännytään ympäri ja tullaan takaisin päin. Tie loppuu nimittäin tähän.

Maatalon töissä taideteos

Edellisen kohteen vieressä on myös Halaajat-niminen työ, mikä on myös aika hauska. Sekin oli mielestäni nyt erilainen kuin mitä edellisinä vuosina on ollut. Minulla on niistä joitain kuvia jossain arkistoissa, täytyy yrittää etsiä ne jostain. Kävin nimittäin kuvailemassa tätä taidetietä jo vuonna 2010!

Taidetie kohteet 27-31: Latogalleria

Olen nyt muutamana vuonna pysähtynyt latogalleriaan, jossa on esillä Jouni Suikkasen valokuvia. Nämä ovat myös joka vuosi erilaisia. Kuvat ovat mielestäni todella upeita! Aina tulee mietittyä, että millaisilla laitteilla hän kuvat ottaa, ja miten ne on teetetty. Ne ovat kuitenkin ihan valokuvia, eikä printtejä.

Latogalleria täynnä taidetta
Latogalleria

Ladossa on muitakin taideteoksia esillä, jotka on tehnyt Seppo Honka. Seinustalla on lintuaiheisia teoksia, sekä ladon sisällä on iso huuhkaja. Ladon vieressä komeilee Kurki ja muna. Yllä ovasta kuvasta näkee myös kaikki tiemerkit, joita on sijoitettu taideteoksen kohdalle. Ne on sitten autolla ajettaessa huomattavasti helpompi bongata!

Kurki ja muna.

Latoa vastapäätä komeili oikein ihana vehnäpelto. Sekin oli hauska huomata tästä kyseisestä viljapellosta, että vuonna 2018 siinä kasvoi ohraa. (Kuvagalleriassa kuva ohrapellosta). Tämäkin asia on mielestäni todella loistavasti toteutettu. Näiden viljapeltojen edessä on kyltti, jossa lukee mitä siinä viljellään. Täytyy nyt tunnustaa, että sivistyksessä on suuri aukko kun ei tunnista näitä viljoja. Saisi oikeasti hävetä nyt silmänsä päästä!

Tien varrella oli kyllä hirvittävä määrä teoksia, ja minulla meni näidenkin kohteiden kuvailuun yli tunti aikaa. Saati sitten jos olisin ottanut jokaisesta kohteesta kuvan! Mäkäräisten ja paarmojen tappaminen tosin hieman hidasti kuvausreissua… niitä nimittäin tältä reitiltä löytyi.

Taidetie kohde 14: Maiseman lumoissa

Päivi Sormusen taideteos: Maiseman lumoissa vuonna 2021.

Pysähdyin takaisintulomatkalla ottamaan vielä yhden ”vakiokuvan”, joka on joka vuosi erilainen. Se on nimeltään ”Maiseman lumoissa”. (Linkki edellisvuoden artikkeliin jossa tästä paikasta kuva). Tällä kertaa asetelmasta puuttui kolmas henkilö. Aikaisempina vuosina niitä oli ollut kolme. En tiedä, onko tässä tarkoitus itse kävijöiden käydä istuskelemassa kahvipöydän äärellä, vai miksi siinä oli tyhjä tuoli?

Tässä vielä kuva Jäppilänniemen taidetien kartasta. Piti ottaa Runolaiturin seinältä kuva, koska karttoja ei ollut saatavilla niille varatussa postilaatikossa tien alkupäässä.

(Klikkaa suuremmaksi)

Taidetien koluamiseen olisi saanut uppoamaan todella paljon aikaa, jos olisi ottanut jokaisesta teoksesta kuvan. Tosin se olisi ollut varmasti hyväkin juttu juuri vertailun vuoksi, mitä on aikaisempina vuosina olllut. Haluan kuitenkin, että ihmiset eivät näe kaikkia teoksia etukäteen täältä blogistani, vaan että he menisivät paikan päälle niitä katselemaan. Kaikkea ei vielä pystynyt näkemään, koska esimerkiksi kohteen 20 luona oleva auringonkukkapelto oli vielä nupussaan. Luulen, että ne avaavat nuppunsa tuossa viikon päästä kun elokuu on puolessa välissä. Tämä ei tietysti ollut kohde, mutta se on siinä vieressä ja pistää kyllä silmään kun sen aika on. Ei tässä kai muu auta kuin mennä sitten uudelleen kuvailemaan!

Pysähdyin matkan varrella pari kertaa ottamaan muitakin kuvia. En voinut vastustaa kiusausta erään ohrapellon kohdalla ottaa panorama-kuvaa!

(Klikkaa suuremmaksi)

Tämäkään ei ole taidetien kohde vaan se on jonkun talon postilaatikko. Mielestäni niin hieno, että menisi hyvinkin taideteoksena yhdessä muiden kanssa! Olen aina miettinyt tehdä tai teettää itselleni tällaisesta ketjusta tehdyn valaisimen jalan. Rakastan kaikkea industrialia mikä on ruosteessa, tai muutoin vain kulahtanutta. Kotoa löytyy seinustalta esimerkiksi köynnöskasveille tarkoitettu semiruosteinen raudoitusverkko. Jos minulla olisi piha, sieltä löytyisi jos minkäkinlaisia puoliksi ruostuneita metallikapistuksia ja valurautaa. Juuri tällaisia Jäppilänniemen taidetien varrelta löytyvää ITE-taidetta!

Postilaatikko, jossa on ketjusta tehty jalka.

Nähtävyyksiä Jäppilänniemen taidetiellä 2021 Read More »

Kanadanhanhia Immalanjärvellä

/ / Viherpiiperö / Luonto, Imatra, Valokuvaus / Video / Kommentoi

Kanadanhanhia ei voi kerta kaikkiaan olla huomaamatta, jos sattuu kohdalle. Ne ovat nimittäin aika suurikokoisia. En ole toistaiseksi päässyt vertailemaan valkoposkihanhea ja kanadanhanhea keskenään vierekkäin, koska valkoposkihanhia ei ole ollut samaan aikaan Immalanjärvellä. Tai ainakaan ei ole sattunut omalle kohdalle. Täytyy yrittää kytätä niitä vielä jossain vaiheessa, josko saisi napattua yhteiskuvan niistä.

Kanadanhanhi on todella vaikuttavan näköinen lintu! Nämä olivat ruokailemassa rannalla kun kävin katselemassa etukäteen kuvauspaikkoja. Ne olivat sen verran kesyjä että eivät lähteneet pois kun menin paikalle. Tosin kävelin rauhallisesti ja olin hyvän matkan päässä niistä.

Kanadanhanki levittelee siipiään

Jätin muuten laittamatta edellisiin artikkeleihini yhden suht tarkan kuvan, jonka sain napsastua kandanhanhesta, kun se oli lähellä rantaa. Itse olin tosin lintutornissa niin kuva on otettu hieman yläviistosta.

Koska kanadanhanhi oli todella lähellä rantaa jossa ihmiset kävivät sitä katselemassa, se tarkkaili minunkin liikkeitä jatkuvasti. Saattaa olla, että kameran linssi herätti jonkinlaista epäröintiä. Se vahti puolisoaan tämän syödessä veden alta jotain rannan tuntumassa.

Kanadanhanhi ”kellahtaa” puoliksi veden alle kun se etsii ruokaa. Siksi tällaisia kuvia oli helppo saada, missä näkyy pelkästään hanhen perssulat. Nämä hanhet eivät olleet ihan rannan tuntumassa, vaan hieman kauempana. Siksi varmaankin uskaltautuivat molemmat yhtä aikaa veden alle.

Kanadanhanhi etsii veden alta ruokaa

Kun menin lintutornille, kanadanhanhia seisoskeli pakenevan jään reunalla kuin ne olisi aseteltu sinne. Kaikki näyttivät parasta puoltaan!

Olin hieman yllättynyt kun kaikki tirpat tulivat keskenään toimeen. Tarkoitan eri lajien edustajia. Toki joku kanadanhanhi isotteli toiselle jos tämä yritti tulla liian liki omaa reviiriä. Mutta näinkin pienelle sula-alueelle mahtui hyvin sekä laulujoutsenia että kanadanhanhia.

Olen alunperin alkanut kirjoittamaan tätä artikkelia 17.4. joten tässä vaiheessa kun artikkeli julkaistaan, on aikaa kulunut jo useampi viikko. Immalanjärvessä ei enää ole siis jäitä! Jäiden lähdettyä en ole sen koommin käynyt lintutornillakaan. Pitäisi lähteä käymään, nyt kun on kiikaritkin hankittuna. Seuraaviksi päiviksi on ennustettu karseaa keliä — vesisadetta ja tuulta. En siis välttämättä mene rantaan, tai sitten pitää kaivaa jostain sadeasu.

Linnuista voi käydä katsomassa kuvia kuvagalleriastani:

Kanadanhanhia Immalanjärvellä Read More »

Immalanjärven ranta on vesilintujen paratiisi

/ / Viherpiiperö / Luonto, Imatra, Valokuvaus / Video / Kommentoi

Lähdin täpinöissäni uudelleen bongailemaan lintuja Immalanjärven rantaan. Tällä kertaa puin enemmän päälle, mutta kyllä se vaan oli niin, että siellä rannalla ei oikein meinannut tareta sitten millään. Pitäisi pukeutua vieläkin lämpimämpiin vaatteisiin!

Aikaisemmin kirjoitin, että lintubongailusta ei oikein tahdo tulla mitään jossei ole kiikareita. Kiikarit ovat nyt matkalla ja saan ne noudettua Matkahuollosta maanantaina, jos ovat ajallaan perillä. Tuttavani kysyi minulta, että enkö voisi siitä kameran etsimestä katsoa mitä kuvaan. No en ihan täysin! Kohteet voivat olla niin kaukana, että zoom ei riitä näyttämään niitä sen verran suurina, että kaikista linnuista pystyisi paikan päällä erottamaan lajit. Esimerkiksi, telkkä ja iskokoskelo voivat mennä sekaisin, jollei näe paremmin mitä aikoo kuvata. Varsinkin jos kuvattava kohde on itselle tuntematon niin ongelmia tulee tarkan näkemisen kanssa. Tai sitten täytyy hankkia sellainen telezoom kameran jatkeeksi, jolla voi kuvata kilometrin päässä olevia pieniä kohteita, ja sellaiseen minulla ei toistaiseksi ole varaa.

Katsoin nimittäin alkuunsa, että nämä ovat telkkiä. Kun avasin kuvan Lightroom-ohjelmassa, näin aivan selvän eron linnuissa. Isokoskelolla on pitkä nokka telkkään verraten, ja nokan pää kääntyy hieman kun taas telkällä se on suht suora ja enemmän kolmion muotoinen. Ja tarkennan vielä sen verran, että kaukaa katsottuna isokoskelo muistuttaa telkkää koska sillä on samankaltainen väritys. Silmämääräisenä erona voi tosin pitää sitäkin, että telkkäkoiraalla on valkoinen täplä nokan vieressä kun isokoskelolla sitä ei ole.

Isokoskelo naaras

Edellinen kuva on rajattu siten, että lintu näyttää niin suurelta kuin sen on mahdollista näyttää. Se uiskentelee siis aika kaukana rannasta. Tässä on isokoskelo koiras:

Isokoskelo koiras

Hankintani ei kylläkään liittynyt mitenkään lintujen bongailuun vaan aivan muihin asioihin. Halusin kuitenkin tulla testailemaan mitenkä tämä uusi linssi toimii. Tällä hetkellä ei oikein muuta kuvattavaa ole kuin linnut. Ei se haittaa! Pidän linnuista ja hauskaa nähdä kuinka paljon eri lajeja niitä tästä lähettyviltä löytyykään. Taidan mennä tänäänkin rannalle. On hyvä harjoitella linssin käyttöä jos sitten tuleekin äkillisesti jotain ”tarvetta” onnistua kuvaamisessa.

Täytyy myöntää, että itselläni on sivistyksessä ollut aika suuri aukko, kun en heti hoksannut mitä ihmiset tarkoittivat sillä kun sanoivat, että ”siellä on paljon sorsia”. Menin rantaan ja katsoin, enkä montaa sorsaa kyseisenä ajankohtana nähnyt. Nyt ymmärrän. Kyse ei ollut pelkästään sinisorsista (pullasorsa), vaan isokoskelokin kuuluu sorsien heimoon. Taas oppii jotain uutta. Sain joten kuten kuvattua rannalta käsin myös haapanan, joka kuuluu sorsalintuihin.

Haapana pariskunta

Tästä asiasta voin olla ihan varma, kun viime kesänä kävin kuvaamassa Immalanjärven rantaa, niin näin koskelon! Eli voi siis olettaa, että koskelo pesii järvellä. Käyn ehkäpä bongailemassa sitä tänä vuonna myöhemmässä vaiheessa, jos saisi vaikka kuvia kun niillä on poikaset. Pitääkin tutkia asia hieman paremmin milloin olisi sopivin ajankohta.

Sinisorsia oli tällä kertaa rannalla erittäin paljon ja niiden kaakatus kuului jo autolle asti. Joku tiedusteli minulta, että olenko jo havainnut sammakonkutua rannalla olevalla kostealla alueella. Näytin ilmeisesti niin luontotieteilijältä, että minulle sopi esittää tuollainen kysymys… hymyilin ja vastasin, että en ole asiaa sen tarkemmin tutkaillut. Ehkäpä sorsat viihtyivät juurikin siitä syystä siinä kosteassa ryteikössä jos siellä olikin sammakonkutua. Söisikö sinisorsa sammakonkutua?

Sinisorsa naaras steppaile rantaa pitkin

Noniin, johan alkaa kuviin tulla tarkkuutta kun kohde on rannalla muutamien metrien päässä minusta! Tässä on se syy miksi halusin hankkia itselleni uuden objektiivin kameraan. Sinänsä kuva ei ole mikään erikoinen, tavallinen kuva ilman mitään erikoista twistiä, mutta erottuupahan elukalta joka perkeleen sulka!

Lintubongailun näkövinkkelistä sain ruutuun vielä yhden kevätmuuttajan… västäräkistä vähäsen. Se kipittteli rannalla vesirajan tuntumassa etsimässä ruokaa. Nyt oli niin pieni lintu etten ollut alkujaan edes huomannut sen olemassaoloa, ennen kuin lähettyvilläni ollut mies mainitsi asiasta. Oli suoranainen ihme, että siitä sai näinkin selvän kuvan. Tintti oli nimittäin suhteellisen sähäkkäliikkeinen, enkä minä ollut rannalla jalustan kanssa tai ottamassa sarjana kuvia. Kuva on taas niin suuri kuin se suinkin voi olla.

Osittain sula ranta tarjoaa ruokaa aikaisille muuttolinnuille kuten västäräkille.

Joutsenet olivat jälleen järvellä! Tai osa siitä määrästä mitä paria päivää aikaisemmin oli kun kävin paikalla. Nyt niistä alkoi jo ymmärtämäänkin jotain. Kävin tietysti lukemassa BirdLifen sivustolta vähän tietoa joutsenista. Vieläkään ei näkynyt niitä pikkujoutsenia, joita haluaisin bongata. Paikalla oli pelkästään laulujoutsenia. Onneksi ne ovat niin suurikokoisia, että niistä saa otettua kuvia, vaikka eivät ihan rantakaislikossa olisikaan. Tummempi yksilö on edellisen vuoden poikasia. Tämä taitaa olla pariskunta.

Laulujoutsen pariskunta

Jääpeite alkoi olla jo suhteellisen kaukana rannasta ja osa joutsenista oli mennyt sen päälle lepäilemään ja puhdistamaan sulkiaan. Joku niistä tarkkaili aina tilannetta. Olihan meitä kaksi valokuvaajaa samalla tasolla kui ne.

Ranta oli täynnä joutsenia
Ranta oli täynnä joutsenia

Pikkulintujen bongailu on suhteellisen haastavaa sellaisissa olosuhteissa missä ihmisiä ravaa jatkuvasti niiden olinpaikkojen läheisyydessä. Itse pyrin olemaan hyvin hiljaa ja hidasliikkeinen, jos haluan kuvata jotain arkaa lintua. Tämä pikkutikka on ollut kahtena kertana paikalla kun olen käynyt lintutornilla. Jälkimmäisellä kerralla olin lintutornin alla mutta kuvia en saanut. Pikkutikka lähti pois ”metelistä”, joka aiheutui ihmisten kirkumisesta ja juoksemisesta lintutorniin. Teki mieli huutaa heille että ”turvat kiinni”! Olisikohan aiheellista opettaa jälkikasvulle ihan sieltä pienestä pitäen, että luontoa tarkkaillaan rauhallisesti ja hiljaa 🙂 Ainakin oma isäni on minulle opettanut, että luonnossa ollaan hiljaa ja kuunnellaan luonnon omia ääniä.

Päätän lintubongailukuvat tähän ja alan valmistautua uuteen kuvauspäivään. Sää on suht lämmin +14. Huomenna pitäisi olla vielä lämpimämpää. Sitä siis odotellessa! Ei muuta kuin hyvää päivän jatkoa ja isompia kuvia linnuista voi käydä katsomassa kuvagalleriastani klikkaamalla seuraavaa kuvaketta:

Immalanjärven ranta on vesilintujen paratiisi Read More »

Kevään ensimmäinen lintubongailu

/ / Viherpiiperö / Luonto, Imatra, Valokuvaus / Video / Kommentoi

Hankin kuvauskalustooni hieman lisäystä (70-200mm telezoom) ja nyt pääsen harastamaan valokuvausta monipuolisemmin ja vaikkapa lintubongailua. Nyt pitää sitten oppia varmaan tunnistamaan linnut, jotta tästä uudesta harrastuksesta olisi jotain iloa ja hyötyä.

Päätin lähteä kokeilemaan uutta ostostani Vuokselle, jos siellä sattuisi näkemään joutsenia. Olin kuullut, että joutsenia oli nähty alueella jo useampana päivänä ja itsekin nähnyt muutaman kotipihalta. Niitä on ollut Vuoksella miltei joka vuosi.

Saavuin Vuokselle, ja ei siellä mitään oikein ollut. Pullasorsatkin olivat jossakin piilossa. Muutama telkkäpariskunta uiskenteli rannan läheisyydessä. En tietenkään ottanut jalustaa mukaan, niin piti vähän kyykkiä kuvausta varten, josta ei meinannut sitten tulla yhtikäs mitään. Telkät olivat arkoja ja kaukana. Pitää lähteä harjoittelemaan kuvausta uudelleen jossain vaiheessa ja tutustua ostokseeni hieman paremmin.

Telkkäpariskunta

Keräsin kalustoni ja painelin kotiin päin. Tässä vaiheessa minua jo palelsi, vaikka ilma olikin suht lämmin. Tajusin että minun täytyy pukeutua hieman paremin lintubongailuja varten kun siinä tulee oltua jonkun verran myös paikoillaan. Veden äärellä on myös todella kalsaa tällaiseen aikaan vuodesta ja lisäksi vielä tuuli! Noh, päätin kuitenkin vielä poiketa kotipaikkaani lähellä olevalla Immalanjärvellä. Siellä on nimittäin lintutorni. Katso lisää artikkelistani Immalanjärven kevät joka on julkaistu 5.5.2018.

Jo vain, sulavesikohta oli aivan täynnä elämää! Siellä oli myös joutsenet. Eräs mies tuli tornista alas ja kertoi laskeneensa silmämääräisesti 25 joutsenta. Hän luetteli kaikki näkemänsä lintulajit. En tunnistaisi niistä puoliakaan, mutta nyt oli aivan sama, halusin kuvia! Tunnistus sitten myöhemmin jos kuvista saa selvää.

Hiiviskelin lintutornin alle kunnioitusta herättävän kameranjatkeeni kanssa toivoen, etten häädä lintuja mihinkään tai rypäise nolosti muteikossa. Minua palelsi ihan helvetisti, mutta linnuista oli saatava kuvia. Aivan rannassa tornin vieressä olikin kanadanhanhipariskunta ruokailemassa, tai toinen piti vahtia ja toinen söi.

Kanadanhahipariskunta

Menin jossain vaiheessa lintutorniin ottamaan lisää kuvia ja sain sieltä otettua muutaman kuvan kanadanhanhista. Yllätyin, kuinka kesyjä ne olivat. Lintutornissa ravasi kuitenkin porukkaa ja osa ihmisistä ei todelllakaan olleet kovinkaan hiljaa!

En hoksannut ottaa sellaista kuvaa, jossa olisi koko maisema kaikkine lintulajeineen, mutta lintuja oli todella paljon! Seuraavassa kuvassa on vain murto-osa paikalla olevista linnuista. Ilman kiikareita niitä ei tunnista, se on varma, koska osa on niin kaukana ettei telezoomikaan yllä niitä kuvaamaan. Samalla ymmärrän hieman tätä uutta hankintaani että mihinkä se pystyy, ja kuinka kaukana kohteiden tulee maksimissaan olla. Lintubongailun täytyy tulevaisuudessa tapahtua sellaisessa paikassa, jossa kohteet ovat hieman lähempänä.

Järvien sulamisen merkkinä olen yleensä pitänyt sitä, kun kotipihallani alkaa kuulua lokkien kirkumista. Immanjärvi on sen verran lähellä, että lokit lentelevät myös täällä. Niitä olikin oikein iso lössi jään reunalla istuskelemassa. Lisäksi bongasin haapanan ja pikkutelkän. Pikkutelkkiä oli myös Vuoksella, tai niitä oli yksi näkemäni mukaan. Täällä olisi lisäksi ollut pikkujoutsenia pari kappaletta, mutta niiden löytäminen kaikkien joutsenten seasta oli aika mahdotonta ilman kiikareita, joita minulla ei toistaiseksi ole. Kävin kurkkaamassa BirdLifen sivustolta joutsenten tuntomerkit. Itse sain ruutuun pelkästään laulujoutsenia tällä kertaa. Saattaa hyvinkin olla, että joutsenten kuvailut olivat sitten tässä tältä keväältä koska niitä ei uudelleen näkynyt seuraavana päivänä kun kävin katsomassa.

Joutsenten näkeminen on aina jotenkin niin päräyttävää, että tekee mieli harrastaa lintubongailua koko ajan! Niitä on pakko nähdä uudelleen. Se on kaivettava lintukirja esiin. Sellainenkin minulta taitaa löytyä, mutta en ole varma mitenkä kattava se loppu peleissä on, ja että löytyykö siitä vesilintuja.

Täytyy myös etsiä lisää paikkoja jossa voi harrastaa lintubongailua. Kukaan ei vielä tiedä millainen kevät ja kesä meillä on tänä vuonna tiedossa COVID-19 suhteen, ja että saako sitä liikuskella ulkona vai täytyykö pysyä kotona. Kuitenkin, nyt minulla on välineitä joilla viihdyttää itseäni jos vaikka joutuisi ulkoilun hoitamaan olemalla parvekkeella. Parvekkeellakin voi harrastaa lintubongailua.

Voit käydä katsomassa ottamiani lintukuvia lisää kuvagalleriastani TÄÄLTÄ. Kuviahan on siis huomattavasti enemmän mitä tässä esittelin, ja nämä kuvat tässä artikkelissa ovat ainoastaan tätä blogia varten ja niitä on muokattu tähän tarkoitukseen sopivasti. Nyt alan valmistautua uuteen päivään uuden harrastukseni, lintubongauksen parissa!

Kevään ensimmäinen lintubongailu Read More »

Scroll to Top