Imatra

Syksyn mietteitä ja vähän kuviakin

Aika kuluu taas käsittämätöntä vauhtia ja syksykin on jo edennyt siihen pisteeseen, että meillä Imatralla alkaa olla ruska komeimmillaan. Viime viikolla oli niin kehnoja kelejä, että ulos ei juurikaan tahtonut lähteä, mutta tänään päätin käydä pienehköllä kierroksella. Aurinko paistoi.

En tiennyt yhtään mitä aioin tehdä, mutta päätin kokeilla käydä valokuvaamassa kolmea kohdetta; Tainionkoskea, Imatrankoskea ja Mansikkalaa. Mansikkalaa siis Vuoksen toiselta puolelta katsottuna. Nyt täytyy heti alkuunsa tunnustaa, että oli minulla järkkärikin mukana, mutta jotenkin kuvaaminen kännykällä vei helppoudellaan voiton! Ja mikä hirveä liikenne oli juuri tuohon aikaan sunnuntaina. Tämä ällistytti minua todella paljon.

Yritin epätoivoisesti hillua Tainionkosken sillalla ottamassa kuvia ihanasta ruskasta joka heijastui todella kauniisti tyyneen Vuokseen. Jostain syystä juuri tähän aikaan sillalla oli todella paljon liikennettä. Silta on sillä tavoin hankala kuvaamisen kannalta, että siinä on vain toisella puolella kävely-/pyörätie. Jos halusi kuvata Vuoksea Saimaalle päin, piti kipitellä autotielle kaiteen viereen. Tästä nyt ei ole mitään dokumenttia näyttää (paitsi kaide), mutta katsokaa mikä syksyinen maisema siellä odotti!

Syksymaisemaa Vuoksella
(klikkaa kuva suuremmaksi)

Tiesin, että Vuoksen varrella alkaa ruska olla parhaimmillaan, mutta mihin sitä sitten tarkalleen menisi kuvia ottamaan, oli hieman epäselvää. Mansikkalan siltojen kohdilla on tietyömaita, jotka voivat pilata kuvat ihan totaalisesti. Tainionkoski oli kaikista lähinnä oleva paikka, joten siitä oli hyvä aloittaa kierros.

Muistin käyneeni vuosi sitten Imatrankoskella, ja silloin syksy oli todella kaunis. Ajattelin käydä katsomassa miltä se tällä kertaa näyttäisi. Hassua sinänsä, koska menin käymään juuri samana päivänä ja miltei samaan aikaankin kyseisessä paikassa. Erittäin hyvä tilaisuus ottaa kuvia miltei ”samasta hetkestä”. Tässä se oli vuosi sitten:

Syksymaisema 2021
2.10.2021 klo 17:33

Tällä kertaa syksyinen kaupunkipuron lähtöpiste näytti tältä:

Syksymaisema 2022
2.10.2022 klo 17:48

Jokaiselta löytyy tietysti se kotiseuturakkaus, mutta mielestäni Imatra on todella kaunis paikka! Teen kaikkeni, että saan tuotua julki kauniita kuvia paikkakunnastamme. Muita asioita en aio blogeissani käsitellä. Ne eivät kuulu tänne. Mutta, mennääs kuvien kanssa seuraavaan paikkaan… jatkoin nimittäin matkaa koskiuomaa kuvaamaan. Pato oli onneksi korjattu jo julkaisukuntoon, jos näin voi sanoa. Vuosi sitten se oli korjattavana. Uljaan näköinen se oli kuitenkin.

Tottakai kävin ottamassa vielä kuvan vastakkaiselta puolelta. Tuonne se vesi juoksee… Venäjälle ja tarkemmin sanottuna Laatokkaan.

Aurinko alkoi laskea todella pian ja ajelin kotiin päin vielä Vuoksen rantaa pitkin. Itä-Siitolan kohdille oli viritelty tällainen raami. Yritin tutkailla, että mistä kohtaa siitä oikein olisi pitänyt ottaa kuva ja mihin, mutta en oikein ymmärtänyt asiaa. Otin kuitenkin omanlaisen kuvan, ja jatkoin matkaa kotiin.

Mistään järkkärillä otetuista kuvista ei tullut oikein mitään. Tulin siihen tulokseen, että niiden eteen on vain tehtävä enemmän töitä. Jalusta alle ja kaikki sääädöt kohdalleen. Miten muuten ihmeessä kännykällä otetut kuvat onnistuu? Noh, niissä on automaatilla toimivia asetuksia. Järkkärissä ei ole… tai olisi, mutta en käytä niitä. Ehkäpä pitäisikin käyttää. Omaa hölmöyttä ja jatketaan matkaa!

Minulla on kotonakin syksylle ties mitä projekteja. Esinnäkin hyötykasvien hydroviljely saa siirtyä olohuoneeseen. Olen tehnyt sitä varten joitain järjestelyjä, jotka ovat vielä hieman kesken. (edellinen kuva nurkkauksesta)

Asioita on taasen vaihteeksi hidastanut syksyn tullen iskevä neuloosi. Se tulee joka vuosi varmasti niin kauan kuin henki pihisee. Kävin lainaamassa kertaalleen SiniSukat-kirjan kirjastosta, ja päätin kokeilla siitä jotain neulomisia. Ensimmäiset kokeilut menivät tosin ihan oman suunnittelun piikkiin, ja odottelevat vielä viimeistelyä. Kuvioita puuttuu ja paljon. Näistä lisää sitten toisessa blogissa. Kuvassa olevat sukat on jo neulottu ja uudet ovat puikoilla.

Vetäisin sukkien neulomisen yhteydessä naamriin suklaalevyn. Sain tämän syntymäpäivälahjaksi. Ai että oli ihana fiilistellä alkavaa syksyä suklaan ja punaviinin kanssa!

Pientä lisäpohdiskelua tähän ajankohtaan tuo vuosi sitten minulla vielä ollut Urho-kissa. Elämä ei aina ole reilua. Männä viikolla on vieläpä ollut todella tuhoisa hurrikaani Ian Floridassa, siellä päin, missä olen joskus asunut. Onneksi kaverit ovat laittaneet edes Facebookiin tietoa, että ovat hengissä. Se ei nimittäin ole tuollaisen jälkeen ollenkaan selvää.

Minulla on sellaisia intressejä, joista en tänne liiemmin kirjoittele, koska ne ovat aika hankalia käsitellä. En myöskään itse ihan kaikkea ymmärrä. En halua, että joku saa vääränlaisen kuvan asioista, jos omat mielipiteeni eivät vastaa faktoja. Olisi kyllä syytä joskus oikaista ihmisten mielissä vääristynyttä tietoa, mutta jätän sen ammattilaisille. Joskus pitää vaan antaa asioiden olla.

Kaipaan todella paljon edesmenneitä lemmikkejäni. Syksyn tullen yksinäisyys taas korostuu, kun ei tule liikuttua niin paljon ihmisten ilmoilla. Pimenevät illat kynttilöineen luovat tunnelmaa, mutta myös haikeutta ja alakuloisuutta. Siksi olisikin hyvä saada asunto laitettua sellaiseen kuosiin, että täällä viihtyy. Asia on hoidossa! Pienin askelin.

Haluan vielä erityisesti kiittää niitä henkilöitä (en tiedä nimiä jne), jotka ovat tehneet tilauksia sivustoni kautta löytyvien mainosbannereiden kautta. Kiitos paljon, olette kultaa! Minulla on tarkoitus vielä tehdä myyntiin pääjäässä-heijastinpipoja, jotka ovat itseni suunnittelemia ja valmistamia. Toivon näistä olevan hyötyä kaikille. Lopettelen tämän lörpöttelyn nyt tältä erää. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja syksyn jatketta!

Syksyn mietteitä ja vähän kuviakin Read More »

Rankkasadetta Imatralla 6.8.2022

Olen nyt innostunut kuvailemaan videolle sadetta ja ukkosta, jos sellaista sattuu kohdalle. Ja niin siinä sitte kävi, että 6.8.2022 Imatra (tarkemmin Vuoksenniska) sai oman osansa rankkasateista, joita oli ennustettukin lauantaiksi. Pitkä saderintama kulkisi lännestä itään Suomen halki.

Katselin sadetutkaa jo hyvissä ajoin, koska minun piti käydä autolla liikenteessä. Halusin käydä muun muassa kaupassa ennen saderintaman saapumista. Pahin myräkkä oli ennustettu iltapäivälle kolmen-neljän hujakoille. Tutkakuva näytti alkuunsa ihan ”rauhalliselta”. Odotin, että pieni sadelämpäre ”menee ohi” ja lähdin liikenteeseen.

Ursan sadetutkakuva
Kuvakaappaus: ursa.fi sadetutka

Oltuani reilu vartin liikenteessä ajoin sen verran korkeamman mäen päällä, että satuin näkemään taivasta puiden latvojen yli. Taivas oli todella synkän näköinen. Tämä hieman yllätti, koska eihän täältä matalalta pusikoista näe mitä kauempana taivaalla tapahtuu. Sen takia, esimerkiksi ukkosten kuvaaminen omassa asunnossani on aika turhaa, kun ei ole sellaista paikkaa missä kuvata. Kaikkien ikkunoiden edessä on puita. Parvekkeen kaiteen edessä nyt on puutarha kaikkine kissaverkkoineen. Pitäisi lähteä muualla kuvaamaan. Mutta mihin?

Noh, funtsin siinä aikani, että käynpähän vaikka Mansikkalassa bongailemassa vähän taivasmeininkiä ja samalla siellä kaupassa. Pysähdyin kuitenkin linja-autopysäkille, koska siinä kohtaa pilvi näyttikin jo aika uhkaavalta. En katsonut edes sadetutkaa, vaan pistin auton vain parkkiin ja aloin kuvata videolle.

Auto ei välttämättä ole juuri se paras paikka kuvata sadetta. Pitänee kehitellä jotain muuta asian suhteen. Jos nyt mikään lohduttaa niin ainakin tuulilasista näkee läpi kun se on tänä vuonna uusittu! Muuten kuvaaminen on hankalaa kun on pakko pitää pyyhkijät päällä ja tuuletin huutamassa. Linja-autopysäkillä olisin todennäköisesti kastunut. Ja jotenkaan en ihan uskalla hengailla tietentahtoen ulkosalla, jos vaikkapa ukkonen on tulossa. Tämänkään pilven voimakkuudesta minulla ei ollut mitään havaintoa etukäteen. Asia siis selvisi jälkikäteen kun kaikki vyöryi niskaan.

Video: Rankkasade kello 13 Imatra 6.8.2022

Kun tämä oli noin puolessa tunnissa ohi, lähdin uudelleen autolla liikenteeseen. Ajoin edellisen tarkkailupaikkani ohitse Mansikkalan suuntaan ja pysähdyin taas tarkkailemaan taivasta toiselle linja-autopysäkille. Välillä paistoi aurinko. Tilanteet muuttuivat hyvin nopeasti ja kohta sai taas käyttää tuulilasinpyyhkijöitä.

Vaihdoin välillä tarkkailupaikkaa. Täältä näkisin paremmin ja laajemmalle alueelle taivasta. Olen joskus käynyt bongailemassa pilviä tuon kuvassa näkyvän sillan päällä. Siitä näkee todella hyvin. Ainoa ongelma paikassa on vain se, kun siinä kulkee autoja niin paljon ja ne tulevat myös kuviin. Toiselle puolelle autotietä ei voi mennä, koska siinä ei ole jalankulkijoille väylää. Se häiritsisi liikenettä todella pahasti, varsinkin kun siinä kulkee paljon rekkoja. Tässä on linkki kuvaan, jonka olen ottanut sillan päältä. Siitä näkee hyvin maisemat. Seuraava blogikuva on otettu kohdasta, joka näkyy linkitetyn kuvan oikealla laidalla liikennemerkin kohdalla koivikon vieressä.

Sadepilvien tarkkailupaikka

Tässä kohtaa aloin jo katsella tutkakuvia, että saisin vähän tarkempaa tietoa mitä mahdollisesti kyisesellä hetkellä taivaalla näkyi. Siispä taas Ursan tutkaa tutkailemaan (jos näin voi sanoa). Edellinen rankkasade matkasi jo eteenpäin ja se on rengastettuna sinisellä tuossa kuvassa. Imatra on merkitty rastilla. Kyseinen pilvi näkyy tutkakuvassa rastin kohdalla.

Kuitenkin se pahin sade oli vielä saapumatta. Siitä näkyy jo osa tuossa vasemmalla alalaidassa. Lähdin tässä vaiheessa kotiin jatkamaan tilanteen tarkkailua. Kuitenkin, nyt oli poikkeuksellisesti mahdollista katsella sateen saapumista keittiön päätyikkunasta. Alueelle muodostui koko ajan uusia sadepilviä. Niistä ei ottanut tutkankaan avulla mitään tolkkua. Siispä luulen, että se aikaisemmin tarkkailemani pilvi (ei klo 13 rankkasade) on rinkuloituna sinisellä tuossa kartassa. Punainen viiva näyttää sen tulevan myräkän.

Kuvakaappaus: ursa.fi

Tässä vielä vähän pilvibongailua… EDIT: 27.8.2022 Laitan tähän pelkästään linkin videoon, koska Googlelta tuli sisältöilmoitus, että Tuubivideoita ei kait saisi olla upotettuna kahta kappaletta yhdellä sivulla, eli tässä minun postauksessa. Tässä siis LINKKI tekemääni pilvibongaus-videoon.

Pitää lähteä tänään katselemaan vähän paikkoja joissa voisi bongailua alkaa harrastamaan. Niistä pitäisi nähdä suht’ pitkälle, mutta ei sitten tohtisi ihan suurenkaan mäen päällä olla turvallisuussyistä, varsinkaan jos ukkosia haluaa bongata. Ei tässä tällä kertaa muuta kuin hyvää viikon alkua! Tulossa on vielä jossain vaiheessa yksi video, mitä en tähän ehtinyt vielä tekemään. Se on sitten ikkunan takaa kuvatusta saderintamasta, mitä tässä koko lauantai tuli odotettua. Kuulemisiin!

Rankkasadetta Imatralla 6.8.2022 Read More »

Sähköpotkulautailemassa

Tulin jokin vuosi sitten hankkineeksi käytettynä tällaisen menopelin kun sähköpotkulauta. Tämä on siis ehkä kivoin laite ikinä! Olen niin tyytyväinen hankintaan, että ei paljon tule kesällä autolla lähialueilla enää ajeltuakaan. Tällä pääsee kätevästi kauppaan ja tuttavia moikkailemaan.

Tämä vekotin on miltei pelastanut elämäni. Olisin muutoin vain kotona. Sain pari vuotta sitten sairaalareissun yhteydessä sellaisen lääkityksen, että fillarilla ajamisesta tuli todella työlästä, eikä käveleminenkään tunnu joka kerta niin kivalta. Ongelmana tahtoo olla jaksaminen, että ei vaan pysty ja kykene. Sähköpotkulauta pelastaa puolet vuodesta!

Sähköpotkulauta on kesän menopeli numero yksi
Kesän menopeli, sähköpotkulauta. Oma menopeli vastaa Kontio Kruiser -merkkistä sähköpotkulautaa.

Oma vekotin on sellaista mallia, että sen päällä istutaan. Eli se on niin sanottu kruiseri. Tämä malli ei tunnu niin turvattomalta kuin ne sellaiset seisottavat kapeatankoiset mallit. Niillä mennään kuulemma todella herkästi nurin. Yksi jos toinenkin tuttu on käynyt tikkauttamassa naamansa sairaalassa kaaduttuaan sellaisella seisottava-mallisella sähköpotkulaudalla. Sitä kai kutsutaan skuutiksi.

Meillä liikenne ja maisemat ovat hieman erilaisempia kuin mitä esimerkiksi Helsingissä on… ei ole liikennettä eikä ruuhkaa kevyenliikenteen väylillä, eikä sen koommin autoteilläkään. Tässä on kuva kotoani muutaman sadan metrin päässä kulkevasta pyörätiestä, jossa kulkee tiettyinä kellonaikoina porukkaa töihin tehtaille. Vietin tälläkin tiepätkällä aikaa tovin, kun välillä pysähtelin ottamaan kuvia, ja myös videota, eikä ketään tullut vastaan. Ei edes koirantaluttajia. Itse kävelin kuitenkin Foxyn kanssa tästä usein.

Täällä Vuoksenniskalla on erityisesti todella paljon sellaisia kulkureittejä, missä luonto on lähellä. Kuvasta kun katsoo oikealle yläviistoon, metsässä kulkee valaistu pururata, jonka varrella on myös frisbeegolf-rata. En ole käynyt heittämässä sillä radalla vielä kertaakaan. Pitää kokeilla joku kerta, jos vaikka pystyisikin kävelemään edes puolet radasta.

Olen juuri parasta aikaa tekemässä viritystä, että saisin kuvattua sähköpotkulautailua vähän enemmän, ja helpommin. Tein myös videopätkän YouTubeen, kun ajelen laudalla. Videoita on todella vaikea kuvata, jos toinen käsi pitää olla kameralla. Se on jopa turvallisuuskysymys. Siispä, jokin teline pitää kehitellä. Sähköpotkulautaa ajaessa kaasukahva on oikean käden puolella, ja vasemmalla puolella on käsijarru. On erittäin tärkeää, että vasenta kättä voi käyttää välittömästi jarruttamisessa.

Hankin yhden kännykkätelineen, ja se osottautui vääränlaiseksi, enkä saanut sitä mitenkään tankoon kiinni. Menee kait DIY-hommiksi. Ihan kästittämätöntä ettei näinkin suosittuihin värkkeihin löydy sopivia valmiita osia! Tai sitten löytyy ja ne maksavat maltaita. Yritän ensiki tehdä itse sähköpotkulautaan telineen, ja katsotaan vasta sitten josko jostain löytyisi valmiina sellainen. Tässä kuitenkin nyt YouTubeen laittamani sähköpotkulauta-video.

Sähköpotkulautailemassa Read More »

Marraskuu vaihtui joulukuuksi

Marraskuu on vaihtunut joulukuuksi ja meille on tullut talvi, ainakin väliaikaisesti. Sitä on vaikea sanoa kauanko se kestää. Nautitaan siitä siis niin pitkään kun vain voidaan!

Kävin kirjastossa 15.11. ja kun olin lähdössä takaisin kotiin päin, meille syttyi Vuoksenniskantielle kausivalot. Se oli aika sykähdyttävä hetki! En ole aikaisempina vuosina kiinnittänyt näiden syttymisajankohtaan mitään huomiota, niin tulipahan nyt tämäkin nähtyä. Myöhemmin illalla kun ajelin samasta kohtaa ohitse, kirjaston vastapäätä oleva rakennus ja sen piha-alue olivat ilman valaistusta. Liittyivätköhän nämä kaksi asiaa toisiinsa… hmmm.

Tähän aikaan aurinko alkoi juuri laskea, ja se värjäsi taivaan ihan oranssiksi. Sain kuin sainkin nappastua muutaman kuvan auringonlaskua vasten jäämättä autojen alle! Ajankohtahan oli siinä neljän kieppeillä, jolloin työpaikkaliikenne on suht vilkasta.

Keskelle tietä vaan kuvaamaan! Käytössä oli toki vain kännykkä, mutta ei se mitään haitannut.

En tiedä nyt, onko nämä meidän katuvalot jotenkin kornit, kun ovat tuollaiset oranssinsävyiset. Ne taitavat olla niitä vanhanmallisia energialamppuja, joita ei kohta enää EU-säädösten takia saa käyttää. Mutta, tässä tilanteessa ne kyllä toivat jopa hieman tunnelmaa korostaen auringonlaskua, kun vielä ei ole lunta… lumen ne värjäävät luonnottoman väriseksi, siitä en pidä! Yritin muuten tarkoituksella ottaa sellaisissa kohdissa nämä kuvat, ettei niissä näkyisi juurikaan autoja tai ihmisiä. Aika hiljainen tämä meidän ”pääkatu” tällä kylällä on. Itse asun tästä reilun kilometrin päässä.

Kausivalot syttyivät marraskuun 15.
Marraskuun 15. päivä 2021 Vuoksenniskantie

Edellisistä kuvista nyt ei mennyt kuin noin viikko, kun meille tuli lumi maahan. Tämä oli vielä marraskuun puolella. Se on ollut viime vuosina suht harvinaista, kun monesti olemme täällä toivoneet ettei meille tulisi mustaa joulua! Se on kyllä vielä tämänkin vuoden puolella mahdollista, ja saattaa jopa olla todennäköistäkin…

Ensilumi marraskuussa 2021
Marraskuun 23.

Marraskuu vaihtui joulukuuksi tällä viikolla lumisissa merkeissä. Meillä on ollut aika kylmää täällä jonkin aikaa. Tälläkin hetkellä pakkasta on -17C. On kyllä ihan uskomatonta mitenkä vuodet ovat niin erilaisia toisistaan. Tosin vuosi sitten meille satoi ensilumi aika lailla samoihin aikoihin 26.11. Lapissa on nyt todella kylmää – pakkasta lähes 40! Hyi helvetti, sanon minä. On ehkäpä sen takia sitten parempi kun saa asua täällä vähän etelämmässä kun täällä on yleisesti ottaen hieman lämpimämpää kuin pohjoisessa.

Katselin eilen (4.12.) sivusilmällä Rukalla käytävää kumparelaskukisaa, jossa oli yksi suomalainen osallistuja, Jimi Salonen. Repesin täyteen röhönauruun, kun kuvaaja näytti katsomossa olevia suomalaismiehiä, jotka olivat selkeästi fanittamassa Jimiä… ja porukka oli katsomossa nimittän ilman paitoja! Tässä on YLE:n juttu asiasta ja Jimin tyylinäytteet. Kyllä meillä täällä Suomessa on ihan kahjoa porukkaa, mutta hyvä niin!

Talvinen piha 2.12.2021

Lunta satoi edellisen kuvan ottamisesta vielä lisää. Meillä oli hetken postikorttimaisemat! Tuulenvire käy kuitenkin sen verran, että puiden oksilla ei enää tällä hetkellä ole lunta. Tämä satanut lumi oli erittäin kevyttä ja tuuli pudotti ne oksilta hetkessä pois.

Kotipihaa 3.12.2021 aamulla noin kello 8:20

Keittiön ikkunasta talon päädystä otettu kuva aamulla. Aamulla on ihan eriväristä kuin auringonlaskun aikaan!

Tässä on vielä hetki sitten otettu kuva 5.12.2021 noin kello 14.00. Tunnin päästä on jo ihan hämärää! Onneksi on lunta joka edes hieman valaisee maisemia.

Mietin hetken mitä mahdoinkaan tehdä vuosi sitten, eikä mieleen kyllä tullut yhtään mitään. Oli pakko tarkistaa kännykällä otetuista kuvista, mitä olen silloin mahtanut tehdä. Kuvien ottaminen on hyvä asia ja ajassa voi siten palata aina taaksepäin. Olenhan minä näköjään julkaissut artikkelinkin tuolloin kestomaskien valmistamisesta. Se oli silloin erittäin ajankohtaista tekemistä… nyt neulon lähinnä sukkia ja yritän pysytellä kotona.

Vuosi sitten maailman tilanne oli hieman toinen. Ei se kyllä nytkään hyvä ole COVID-19 takia. Kuluvalla viikolla on todettu eniten tartuntoja mitä missään vaiheessa tätä pandemiaa. Saas nähdä milloin korona iskee minuunkin. Onneksi olen rokottautunut, jos se vaikka hieman lieventäisi mahdollista tilannetta. Tällaisina aikoina tulee kaivattua edesmenneitä lemmikkejä, joiden kanssa oli ihana käpertyä fleece-peiton kanssa sohvalle makoilemaan. Muistelen Urhoakin vielä suruisilla mielin… liian lyhyen aikaa oli elämässäni

Kun kesä vaihtuu syksyksi ja syksy marraskuuksi, kissoista tulee sellaisia ihania tyyppejä, jotka viihtyvät sylissä ja lämmittävät sinua, tai ainakin Urho oli sellainen. Tosin Urho ei ehtinyt marraskuuta näkemään kanssani, mutta sellainen hän olisi kuitenkin ollut. Muutkin edesmenneet kissani, Spede ja Uuno olivat sylikissoja. Se on just parhautta! Minulla on ollut onni saada olla ja elää niin ihanien ja suloisten kissojen kanssa, edes hetken

Rakas pieni Urho!

Marraskuu vaihtui joulukuuksi Read More »

Syksy jatkuu

Jotenkin ajattelin, että tänä syksynä saisin nauttia kauniista keleistä, mutta olen syystä tai toisesta nyhjännyt vain kotona. Minuun on taas iskenyt neuloosi, eikä se meinaa hellittää mitenkään! Keskeneräisiä projekteja taas kertyy. Ehdin kuitenkin värjöttelemään yhden päivän kaupungilla ruskan seassa, ja laitankin siitä nyt kuvia tänne. Kännykällä otettuja – pahoittelen. Kerroinkin edellisessä artikkelissa, että kävin katselemassa kaupunkipuroa. Nämä kuvat ovat samalta reissulta mutta eri paikoista. Olikin hyvä idea käydä juuri silloin kuvia ottamassa, koska viikko tämän jälkeen, puista on tippunut miltei kaikki lehdet pois!

Ruskan aika oli Imatralla todella lyhyt. Oikein ottaa kaaliin! Noh, siihen kun ei voi itse vaikuttaa mitenkään, tai ainakin luulisin niin. Ilmastonmuutos tosin varmasti vaikuttaa asiaan ja siinä mielessä epäsuorasti itsekin voisin asiaan vaikuttaa… nyt meni taas liian syvälle uomaan, mutta jatketaan kauniin Imatran parissa.

Imatralla on omenapuisto, joka on nimensä mukaan täynnä omenapuita. Puistoon on istutettu tiettyinä vuosina syntyneille oma omenapuu. Kummipoikani puu on myös tässä puistossa. Puisto sijaitsee Vuoksen varrella Sienimäen ja Mansikkalan ratasillan välissä.

Vuoksen rantaa pitkin kulkee upea kulkureitti, joka kulkee omenapuiston läpi. Siitä pääsee kulkemaan vaikkapa polkupyörällä, ainakin syksyllä vielä. Talvella kulkureittiä ei huolleta (kylttien mukaan), enkä oikeastaan edes tiedä millaisessa kunnossa sitä pidetään. Kesällä ja syksyllä reitti on todella kaunis ja suosittelen siihen tutustumista! Reitti kulkee koko Vuoksen ympäri aina Imatrankoskelta Tainionkoskelle.

Syksyinen näkymä omenapuiston raitilla.

Puistosta pääsee myös rantaan mattolaiturille. Olen monta kertaa pessyt auton tällä paikalla, kun olin nuori. Nykyään siinä ei saa pestä autoa, eikä taida sen koommin saada laiturilla pestä mattojakaan. Näytti vähän siltä, että laituria saivat käyttää enää paikalliset sorsat, joita oli muutama kappale lorvailemassa penkkien alla.

Vuoksen varrella puut syksyisissä väreissä 2021.

Ihana näkymä avautuu Tainionkosken suuntaan ja Vuoksen varren puut olivat todella kauniissa syksyväreissä!

Mansikkakosken ratasilta on aivan tässä vieressä. Se on mielestäni todella upea silta, ja olenkin kuvaillut sitä aikojen saatossa vaikka kuinka paljon. Silta on visuaalisesti erittäin tärkeä imatralaisille, ja meitä hieman täällä ”raivostuttikin”, kun tämän upean sillan viereen päätettiin rakentaa toinen silta junia varten. Uusi silta peitti näkymän vanhaan siltaan Tainionkosken puolelta kokonaan.

Jatkoin matkaa Imatrankoskelle päin. Kun olin kävellyt kaupunkipuron laitamilla, pysähdyin vielä hetkeksi ihastalemaan syksyn värejä voimalaitoksen sillalle. Maisemat muuttuvat toisinaan aika radikaalisti. Oikealla puolella on puistoalue, jonka laitamilla on ollut tammia, jollen väärin muista. Niissä ruska on ollut jotenkin erityisen kaunis joka vuosi. Nyt väritys oli jotenkin pliisu kun alueelta on kaadettu tai karsittu paljon puita.

Ja sitten kotiin päin… oli pakko pysähtyä matkan varrella linja-autopysäkille nappaamaan yksi kuva. Kadunvarsi oli juurikin näin värikäs useamman kilometrin matkalta!

Pysähdyin hakemaan lämmikettä viileneviin syksyiltoihin paikallisen marketin ”märästä päästä”!

Vielä oli ihan pakko lähteä sähkövehkeellä ajelemaan ja ottamaan pari kuvaa. Syksy oli nyt todellakin kauneimmillaan.

Syksy on ainakin itselleni sellaista aikaa, että tulee fiilisteltyä kaikenlaisia asioita. Olen syksyn lapsi. Tästä on jo kolme vuotta aikaa kun olen kulkenut tästä samaisesta kohdasta samanlaisissa merkeissä rakkaan koirani, Foxyn, kanssa. Se tuntuu edelleenkin kuin se olisi ollut eilen. Kuljimme Foxyn kanssa tästä miltei joka päivä.

Kävelytie ilman Foxya on tyhjä, mutta kuitenkin kaunis.

Taisin jossain vaiheessa mainita, että lopetan nämä Foxyn muistelot, mutta eihän siitä taida tulla yhtään mitään! Hän oli niin suuri osa elämääni eläessään, että nyt on jäljellä jättimäinen nippu ihania muistoja tuosta karvakuonosta, ja todella paljon kuviakin. En ole julkaissut lähellekään kaikkia kuvia, eikä niitä voi edes julkaista kun niitä on saletisti tuhansia. Ehkäpä laittelen niitä sitten tänne artikkeleihin ”muistoina” silloin tällöin, jos ne jotenkin liittyvät asiaan.

Kuva Foxysta vuodelta 2016. Syksy on tuloillaan. Pvm: 13.9.2016.

Foxy oli sellainen ihana koira, että suostui olemaan kuvissa. Tätä asiaa ei välttämättä pysty paremmin selittämään. Jos tuntee koiran niin sitten tietää saletisti mitä tarkoitan! Asia kyllä kerrottiin huokaisemalla erittäin syvään jos jostain syystä ei huvittanut olla kuvattavana. Koira osasi esittää tarpeen vaatiessa surkeimmastakin surkeimmat ilmeet. Noh, sai kyllä sitten aina kuvien jälkeen herkkujakin 🙂

Päätän tämän nyt tähän kuvaan. Kuva on otettu miltei samana ajankohtana tästä päivästä, ja olemme lenkillä Foxyn kanssa. Foxy oli aina ”syksyväreissä”

In memoriam Kohon Foxy Girl (23.2.2006-24.6.2019) kuva 4.10.2016

Syksy jatkuu Read More »

Scroll to Top