Kohon Foxy Girl 2018 part 2 – Foxy paljuilee

Videoiden koostetta vuodelta 2018 rakkaasta koirastani, josta jouduin luopumaan juhannuksen jälkeen 2019.

Videoita on sinänsä mukava katsella, ja kyllähän näistä tulee ihan hyvälle tuulellekin, vaikka ikävä vain kasvaa. Kuuluu varmasti asiaan! Julkaisen videoita tiheämmässä tahdissa YouTubessa ja laitan tänne ilmoituksen myöhemmin, ettei käy niin, että tulee monta videoklipin julkaisua peräkkäisinä päivinä. Pidemmittä puheitta tässä seuraava video.

Lue artikkeli

Kohon Foxy Girl 2018 part 1

Vuosi sitten elettiin ihan hirveää aikaa edesmenneen koirani suhteen… tajusin, että mitään ei ole enää tehtävissä ja joutuisin luopumaan rakkaastani pian. Se olisi vain ajan kysymys.

Olen tänään muistellut koiraani kahden vuoden takaa, milloin asiat olivat vielä ihan hyvin. Minulla on paljon videoklippejä Foxysta, kiitos digitaalisen aikakauden! Olen ollut varmasti jonkunlaisessa ”henkisessä jumissa” monta vuotta. Huomaan sen, kun käyn läpi vanhoja digijärkkärillä otettuja valokuvia ja kännykkävideoita, joista minulla ei ole hajuakaan, että olen ottanut ne. Aika kulkee liian nopeasti eikä sitä saa kiinni… Mutta mahtavaa, että tänä päivänä on mahdollisuus tallentaa ikimuistoisia asioita tällaisessa formaatissa, josta on iloa varmasti monelle. Tässä siis uusin Foxy-video jonka videoklipit ovat vuodelta 2018. Muitakin on tulossa…

Lue artikkeli

Paprikat ja chilit kasvavat

Paprikat ja chilit lähtivät kasvamaan hyvin tänä vuonna. Sain koulittua paprikan taimetkin omiin kasvupotteihin viikon, parin chilien jälkeen. Löysin myös kaupasta chilin siemeniä, jotka ostin valmiiksi ensi syksyksi. Ei tarvitse sitten jäädä ilman siemeniä, niin kuin tänä vuonna kävi.

Kuva: 8.3.2020

Kasvupotit on hyvä laittaa karkkierasioihin joissa niitä on todella helppo kastella ja siirrellä tarpeen tullen. Kastelen potit alta päin useasti… taimet ottavat sitten sen veden mitä tarvitsevat ja loput voi kipata muualle.

Kuva: 17.3.2020

Taimille oli viriteltävä tukikepit. Niiden virkaa toimitti kätevästi grillitikut. Ainoa ”ongelma” näissä grillitikuissa on, että ne ovat kömpelöitä ja kärjet teräviä. Hirvittävän vaikeaa käsitellä taimia kun tikut sojottavat! Noh, ei pidä tehdä siitä mitään ongelmaa, tikut ovat tuossa vain väliaikaisesti. Kohta ne pitää jo ottaa pois että saadaan taimet vahvemmiksi.

Kuva: 22.3.2020

Edellisen kuvan ja seuraavan kuvan välillä tulikin heitettyä ”kiva” sairaalareissu, joka kesti melkein viikon! Ensin epäiltiin aivoinfarktia, mutta lopulta diagnoosina oli Vestibulaarineuroniitti. Tämä vei tietty minulta toimintakyvyn hetkeksi, enkä juurikaan aktivoitunut kasvien suhteen. Minulla on onni, että on kavereita jotka auttavat tarpeen tullen, ja Jutta kävikin kastelemassa taimet sillä aikaa kun minä makasin lasaretissa. Ei voi olla muuta kun kiitollinen! Pahimmoillaan olisi mennyt kaikki nähty vaiva hukkaan. Mutta ei tästä aiheesta sen enempää nyt. Jos haluat lukea enemmän aiheesta/asiasta, niin kirjoitan myös tällaiseen blogiin kun Karanteenipäiväkirjat.

Kuva: 30.3.2020 kaikki taimet hengissä, tomaatit kasvavat hurjaa vauhtia!

Kyllä on taimet keskenään niin saman näköisiä, että hyvä, kun tajusin laittaa chileille tunnistustikut! Teen useinkin näin, että pystyn erottamaan taimet toisistaan. Koktailtikkuja kehiin vaan ja vähän väriä päihin 🙂

Kuva: 10.4.2020

Olen alkanut pitää tuuletinta päällä taimille, josko ne vähän vankistuisivat. Jossain vaiheessa otan tukikepit pois niin vankistuvat entisestään. Hyvässä kasvuvauhdissa on siis kaikki!

Kiitos kun luit, ja palaillaan taas pian 🙂

Lue artikkeli

Mietiskelyjä 16.12.2019

Joku sanoisi minulle nyt, jos väittäisin olevani vanha, että olen ihan nuori tyttönen vielä. Mutta, eihän se ihan nyt kuitenkaan pidä paikkaansa. Olen 47-vuotias nainen! En koe olevani siis mitenkään vanhavanha, mutta kroppani voi olla joistakin asioista eri mieltä!

Minulla todettiin pari kuukautta sitten korkea verenpaine ja siitä lähtien elämäni jotenkin mullistui… korkea verenpaine on sukurasite omalla kohdallani ja lisäksi alituinen stressaaminen ei tee asialle kovinkaan hyvää. Noh, sitä sitten ollaan aloitettu lääkitykset ja lenkkeily… olin vanhemmillanikin parisen viikkoa ”turvassa”, kun sain jonkun sortin paskahalvauksen moisesta tiedosta, enkä uskaltanut olla kotona. Asiat liittyy toisiinsa.

Olen kärsinyt niska-hartiaseudun ongelmista jo tovin, siinä siis yksi syy miksi en ole kirjoitellut paljonkaan blogia täällä. Kävin hoidattamassa alku vuodesta monia kertoja niskan aluetta fysioterapeutilla, ja sieltä tuli aika kova ohje tietokoneella olemisesta ja käsitöiden tekemisistä – että ne pitäisi jättää pois. Mitä hittoa sitten alkaisin tekemään jos kerran edes käsitöitä saisi tehdä ja tietokoneellakaan ei saisi olla? Pidän toki valokuvaamisesta, mutta sekin vaatii sen tietokoneella oleilun kun kuvia aletaan setvimään. Sen lisäksi olen niin henkeen ja vereen käsityöihminen kun voi vaan olla. Perustin hiljattain uuden bloginkin sitä varten, missä voin esitellä ja jakaa ohjeita käsitöihin liittyen:
https://neuloosi.fi
Toisin kuin ammattibloggarit, niin minä en saa tästä harrastuksesta mitään korvausta. Nyt on tosi kyseessä, ja pitää miettiä oikeesti mitä haluaa tehdä!

Onneksi minusta otettiin pullotolkulla myös verta ja testeistä selveni, että olen muutoin terve. Veriarvoissa ei ollut mitään sanottavaa. Yksi kivi pois sydämeltä siis! Sydänfilmikin oli normaali.

Oma terveyteni ei ole juuri se ainoa asia mikä minua on tällä hetkellä askarruttanut… Olen saanut kämppääni siivottua ja järjesteltyä aika paljonkin tässä syksyn aikana (mielenterveys kiittää), mutta huomannut, että kissani Uuno, ei enää ole ihan sieltä terävimmästä päästä. Uuno nimittäin ei halunnut syödä raksuja enää. Tämä huomio sai sydämeni taas pamppaamaan ylimääräisiä kierroksia – Uuno oli yli 17,5-vuotias! Kävimme Uunon kanssa eläinkliniikalla eräs perjantai selvittelemässä asioita.

Uuno todettiin alipainoiseksi mutta muutoin oli hyväkuntoinen. Leegot oli muutoin kunnossa mutta niissä todettiin syöpymistä. Painoa pitäisi kuitenkin saada nostettua, ettei laihuuden takia sairastu vakaviin sairauksiin. Veriarvot olivat ok. Miun pikku-Uuno! Alkoi hänkin olemaan jo vähän ehtoon puolella kait… ei tarvitsisi tämän vuoden puolella luopua enää yhdestäkään rakkaasta :/ Foxyn menetys oli niin kova pala etten voinut kuvitellakaan! Ne, jotka ovat koiran menettäneet, niin tietävät tasan mistä puhun.

Noh, tässä kävi nyt just niin kun olin pelännytkin ja joiduin eilen viemään Uunon lääkäriin lopetettavaksi 🙁 Uuno ei alkanut syömään kunnolla ja laihtui todella rajusti. Hän oli ihan hyväntuulinen, nukkui vieressä ja oli seurallinen. Ruoka ei vaan maistunut ja päätin, etten ”kiusaa” kissaa enää tämän enempää ja lasken hänet Spede-kissan luokse. Uuno ei päässyt enää kunnolla hyppäämään omin avuin sängyllekään, ja käveleminen lattialla oli melko huteraa. Ei siinä muu auttanut – ei itku eikä hampaiden kiristys!

Tänään on siis ensimmäinen päivä pariin vuosikymmeneen ilman yhen yhtäkään lemmikkiä! Oli outoa aamulla kun Uuno ei tullutkaan herättämään. Yleensä tuli aina pukkaamaan kuonollaan naamaa, kun oli aika laittaa hänelle ruokaa lautaselle. Koti on jotenkin tyhjä, jos näin voi sanoa 🙁 Uuno rakas – minulla on nyt jo hirvittävä ikävä sinua!

Lue artikkeli