Blogspot-siirrännäiset

Aloitin kirjoittamisen kokeilun vuoksi myös Blogger-palveluun. En oikein pitänyt siitä, ja päädyinkin sitten takaisin tänne WordPressin pariin. Siirrän Blogspotista siis tähän kategoriaan ajastaan kaikki siellä julkaistut kirjoitukseni.

Kämpän laittoa – olohuone

Jestas kun aika kuluu nopeasti, eikä saa kirjotettua tänne mitään, vaikka on touhunnut ties mitä! Projekteja siis piisaa, kuten seuraavista kuvista voi päätellä 🙂

LIDLissä oli myynnissä tällaisia valokuvatapetteja, niin olihan minun sitten hankittava semmoinen. Ostin kahta erillaista: toinen on tämä kuvassa oleva koivumetsä ja toinen on jokin kaupunkinäkymä iltasella. Se on tarkoitus laittaa makuuhuoneeseen. Siitä sitten myöhemmin kunhan pääsen projektin ääreen. Tässä oli nimittäin jonkun verran tekemistä, kun yksinäni suhrasin 😀

Olin tässä välin saanut päähäni hankkia uuden akvaarion… tuliterää akvaariota en kuitenkaan sitten saanut hankittua rahapulan vuoksi mutta kaveri möi minulle edullisesti omansa, kun oli kuulemma vaan tiellä. Sitä sitten suunnittelemaan, että mihinkä sen laittaisi. Toki tuo nykyinen akva ”siirtyy” sisältöineen sitten tähän uuteen, että kahta akvaariota en aio pitää yllä. Päätin siis sijoittaa tulevan akvan tuohon oviaukon kohdalle, jossa tuo kangas tuossa kuvassa nyt roikkuu. Sen takana on keittiö, josta pääsen huoltamaan allasta. Allas jää kuitenkin sisustuselementiksi olohuoneen puolelle.

Sitten muuta kun suunnittelemaan kuinka huonekalut laitetaan paikoilleen… tämän kulmauksen kalusteita tulikin pyöriteltyä pari päivää ihan huolella, kun alunperin tilaamaani akvaariota ei sitten saanutkaan, niin kaverin akva onkin eri kokoinen. Minulla on tilaa vievä laiskanlinna, josta en halua sitten mitenkään luopua, niin se on nyt sitten missä on. Toinen tuoli (kuvassa) tulee jäämään tuonne entiseen lukunurkkaukseen. Laitoin sinne myös tekemäni oven.

Välillä sitä ihmettelee, että mihinkä itse mahtuu! Tämä toivoton näkymä oli vielä eilen illalla… noh, laittelin vähän tavaroita paikoilleen loppuillasta niin nyt mahtuu sentään vähän kulkemaan 😀 Laitan lisää kuvia kunhan olen siivonnut, ja akvan virittelystä sitten kanssa.

Ihanaa, kun alkaa aurinkokin paistaa! Kasvit saavat valokylpyä ikkunalla. Tuossa on hieman ylimääräisiä kasvejakin, jotka eivät tule tuohon jäämään. Ne on siirretty ikkunalle vain väliaikaisesti, jaloista pois, tapetoinnin ajaksi.

Tässä minulle on saapunut ihan Varkaudesta asti, semmonen pitkään ja hartaasti odotettu ja toivottu nyssäkkä… nimittäin banaanipuun taimi! En ollut muutekseen aiemmin nähnyt kasveille tarkoitettua lämpöpussiakaan, niin uusi tuttavuus tämäkin 🙂

Siinä se pikkuruinen banskun taimi nyt on 🙂 Annoin sille jo nimenkin: Ba-Puska. Tämän banaanin lajike on Dwarf cavendish, ja siinä pitäisi olla ihan syötävät banaanitkin, jos se kasvaa siihen pisteeseen.

Tässä nyt tällainen pikablogi. Tulossa siis lähiaikoina akvaarioaiheinen kirjoitus. Hyvää viikonloppua vaan kaikille! 🙂

Kämpän laittoa – olohuone Read More »

Loikoilua ja potemista

Tässä kun on ollut vuoteen oma useita päiviä niin on ollut aikaa ottaa muutama kännykkäkuva mm. lemmikeistä… he ovat olleet oikein hyviä hoitajia 🙂 Aurinkokin paistoi monta päivää ja pakkasta oli yli 10 astetta. Tietty, sitten kun aurinko paistaa, niin näkyy vähän ”laiskottelu” pinnoilla… hieman kaksisuuntainen fiilis: iloinen/kettuuntunut… viimeeksi mainittu tulee noista pölykasoista, jotka tulivat näkyviin kun auringonsäteet osuivat niihin, eikä niitä jaksa kipeänä siivota!

Noh, on minulla tässä aikaa siivoskella kunhan vain tervehdyn ensin. Loppusuoralla ollaan menossa jo – ei enää kuumetta ja vatsanväänteitä!

Olen monesti miettinyt, mistä tämä minun koirani on oppinut aivan tolkuttoman surkeita ilmeitä. Ihmiset, jotka eivät tunne koiraa, miettivät varmaankin, että mitä kamalaa tolle koiralle oikein kuuluu kun näyttää aina niin surkealta… noh, ei se aina näytä niin surkealta, voin sanoa 🙂 Minä kun räpsin siitä silloin kuvia kun se pummaa jotain, niin pitäähän sen pistää ”maailman surkein koira”-ilme päälle! Tässäkin on pieni piparinpalanen, mikä pitää ehdottomasti saada.

Tässä hää pötköttelee tyytyväisenä vieressä melkein koko ajan… juu, ja koira saa olla minun kanssa sängyssä 😉 Onnellinen koira se on… kuorsaa ja jopa kehrää välillä rapsutettaessa. Ilmeisesti ottanut mallia kissoilta.

Kipeenä ollessa on tullut hankittua härpäkkeitä, mm. nenäkannu. Jos joku ei tiedä mikä se on, niin se on semmonen vekotin, mihinkä laitetaan suolavettä sisälle, ja sillä huuhdellaan poskiontelot. Samalla hankin pitkän harkinnan jälkeen ilmankostuttimen. Meillä kun on täällä kerrostalossa koneellinen ilmanvaihto, niin täällä on älyttömän kuiva ilma talvisin. Elukoilta saa pyyhkiä rähmää silmistä joka päivä ja itsellä on nenä aivan tukossa jatkuvasti. Siihen ei auta edes allergialääke. Onhan minulla avonainen akvaario, mutta ei siitä haihdu vettä niin paljoa mitä pitäisi, että ilmankosteus olisi sopiva. Vesi on niin viileää ettei se haihdu huoneenlämmössä. Joten ei muuta kun ostoksille. Löysin sopivan kostuttimen Verkkokauppa.comista.

Kylläpäs on tuunattavaa näköjään tuossakin kuvassa… kissojen raapima säilytysrahi ja nuo kauheat kukkaruukut tuolla kissan makuupömpelin päällä! Tarvikkeet ja ideat löytyy kunhan löytyisi motivaatiotakin ja aikaa.

Ei nyt ole kauhean idyllisen näköistä, kun kaikki kamat ovat sekaisin, mutta on siinä ihana kissa kuitenkin kuvassa… ja koira 🙂 Spede-kissa on alkanut vaatimaan huomiota viime aikoina. Tietysti itse olen ollut vuoteessa niin monta päivää, että hänen kanssaan sitten pitää ihan erikseen käydä istuksimassa olohuoneessa. Jaa miksi vaan vuoteessa? Noh, uskon, että on helpompi siivota yksi paikka kunnolla kuin monta. En tiedä mikä pöpö minua riivaa, ja jos tämä on noro, niin kaikki pinnat pitää huolella pestä, mitä olen koskettanut. Ei siis ole järkeä mennä kuolaamaan myös tuonne sohvalle!

Spede on niin raihnainen kissa jo, niin hän ei välitä tulla tänne sänkyyn, ja taitaa olla liian korkeallakin, ettei pääse hyppäämään tänne. Kunhan tervehdyn, teen sille kävelyliuskan sänkyyn. Se lienee sitten viimeinen rakennelma mitä tälle kissalle teen! Sohvalla hän tulee viereen ja syliin makoilemaan 🙂

Loikoilua ja potemista Read More »

Foxyn uusittu makuualusta

Foxy on saanut makuualustansa jo vuosia sitten, ja jostain syystä en ole raaskinut heivata sitä mäkeen… hauveli kuitenkin tykkää siitä ja se on kovassa käytössä 🙂 Se oli vaan rähjääntynyt käytössä eikä sopinut mielestäni sisustukseen…

Että sattuipas postilaatikosta napsahtamaan tällainen kuvasto, ja heti tuli mieleen, että olin pari vuotta sitten tilannut ruusukangasta Jotexilta, ja harmaasävyisestä kankaasta oli jo leikattu sopivan kokoinen palanenkin alustaa varten… vaan missähän se mahtaa olla? Noh, ei muuta kun etsimään!

Alusta oli todella repaleinen kun lähdin sitä kunnostamaan… en nyt sen koommin laita mitään kuvajulkaisuja työvaiheista, koska se oli niin yksinkertainen kuin vain voi olla: leikataan kaksi samankokoista kangaspalaa ja ommellaan ne yhteen saumurilla jättäen yksi reuna auki… vanha alusta sisälle ja ommellaan kiinni. Revin toki vanhan kankaan pois ettei se jää sinne sisälle. Yllättävän hyvin tämä Finlaysonin alusta kestikin. Sitä on pesty, pedattu ja kaavittu!

Mietin pääni puhki, mitä laittaisin alustan toiselle puolelle kankaaksi, koska en raaskinut käyttää ihanaa ruusukangasta molemmilla puolilla… en nimittäin usko, että kangas kestäisi kovinkaan paljon koiran käsittelyä. Olen useasti sanonut, että asiat vaan tuppaa loksahtamaan paikoilleen, ja sitä on tapahtunut minulle tässä viime aikoina todella paljon, niin kuin kävi tämänkin kangaspalan kanssa, jota olin säästänyt jostain syystä sohvanpäällisprojektista. Tämä kangas sattuu olemaan samaa, kuin mitä päiväpeittoni on! Että kävipäs sopivasti taas 😀 Päiväpeittokangas on jämäkämpää ja kestää paremmin kuin ruusukangas.

Mutta pitää se ruusukangas sillä toisella puolella olla! Alustan voi kääntää aina sisustuksellisesta syystä toisinpäin, jos haluaa ruusuja kattella 😀

Foxykin tykkäs uudesta alustastaan 🙂

Siellä se pikkurinsessa makoilee!

Foxyn uusittu makuualusta Read More »

Jäätaidetta vuoden takaa

Suomessa kun on pakkasta (milloin on) niin miksipä ei piristäisi miljöötä esimerkiksi jäätaiteella?

Noh, minäkin sain vuosi sitten kuningasidean, ja päätin kokeilla tehdä kakkuvuoalla jäisen sydämen. Jääkaapista löytyi ylimääräistä mehua mitä käyttää… taisi olla jotain sekamehutiivistettä, minkä olin aikonut heittää pois. Ei muuta ku toimimaan!

Elikkäs, mehu ensimmäiseksi vuokaan. Lisäsin sen sekaan glitter-hilettä, josta ei nyt sen ihmeemmin mitään hyötyä tai iloa ollut. En tiedä miltä se olisi näyttänyt kirkkaassa, ei värjätyssä, jääkimpaleessa. Se pitää testata sitten joku toinen kerta kunhan tulee taas kylmää.


Kun irrotin jäisen sydämen vuoasta, siihen piti jotenkin porata reikä. Se kävi näppärästi poranterällä ja ruuvinvääntimellä. Homma piti hoitaa lavuaarissa, ettei jäämehu ehdi sulamaan mihinkään muualle.

Ei muuta kun naru läpi ja roikkumaan johonkin!

Ulos tietenkin…

Olis voinut tietysti valita paremmankin paikan, kun tosta pistorasian vierestä, joka ei ollut niin älyttömän esteettinen. Mut tavallaan se ei sitten haitannut. Tuossa on noi valot niin lähellä, niin niiden ansiosta jäätaide näkyi sitten yölläkin ikkunasta kun katsoi.

Tätäkin iloa taisi kestää noin viikon, kun en muistanut edes koko jäähökötyksen olemassa oloa, ja kelit olivat sen mukaiset, että koko komistus suli pois. Keväällä kun kävin siivoamassa parveketta, mietin hetken, että mikä ihmeen elukka on tapettuna minun parvekkeelleni. Lattialta löytyi näet punaista mönjää. Ei heti lantussa leikannut, että tää tuli siitä jääsydämestä! Noh, jossain vaiheessa hoksottimet toimivat kuitenkin 😀

Jäätaidetta vuoden takaa Read More »

Speden Bistro 2016

Tiedän, että olen sen tyyppinen ihminen, että aiheutan joka paikassa hilpeyttä kaikilla tekemilläni asioilla… noh, tässä nyt sitten yksi DIY-prokkis, joka on aiheuttanut hilpeyttä, mutta mikä ei tosin vielää ole täysin valmis… siis tällä päivämäärällä! Aloitettu tosin syksyllä hyvissä ajoin ennen talven tuloa. Siispä tässä siihen liittyviä kuvia.

Tässä on koko homman alku ja juuri…

Syypää koko projektiin on tuossa edellisessä kuvassa siis – koira! Noh, selvitetääns vähän taustoja: kissani on jo yli 15-vuotias, ja sillä on mennyt liikuntakyky joiltain osin (niverikko kaikissa raajoissa). Aikaisemmin ruokakupit ovat olleet tuon ”portaikon päädyssä” tiskipöydällä. Kissalle ilmaantui nivelongelmia, ja ne alkoivat muuttua sen verran pahoiksi, että oli toteutettava viimeinen suunnitelma, mikä hänen varalleen teen. Rujosti sanottu, mutta näin se vaan menee 🙁
Mutta siitä sitten myöhemmin, eli nyt asiaan. Kissalle piti järjestää ruokailupaikka, johon koira ei pääse (syö sapuskat).

Sukulaisen avustuksella aloimme suunnitella kissalle ruokailukoppia, joka olisi samalla sisustuksellinen. Halusin, että se näyttäisi pieneltä omakotitalolta.

Itseltäni löytyi mm. laminaattia, josta sai kätevästi seinätarpeet pömpelille. Etuseinä tehtiin seinäpaneelista, takaseinä oli vaneria. Takaseinä olisi seinää vasten joten se ei näkyisi mihinkään.

Laminaatit ovat muutekseen todella käteviä materiaaleja kaiken maailman askarteluihin! Voi tehdä kevytrakenteisia laatikoita ja vaikkapa pöydänpäällisiä. Nyt näistä tuli seinät, koska Bistron piti olla sen verran kevytrakenteinen, että pystyn sitä tarpeen vaatiessa liikuttelemaan ilman että saan siitä tyrän. Jos sen olisi rakentanut kokonaan puusta, en olisi välttämättä pystynyt edes kantamaan koko hökkeliä yksin kotiin! Puu nimittäin painaa jonkun verran ja tämä on 80cm korkea…

Sitten tönö kotiin ja eiku maalaamaan!
Katon maalasin ruskeaksi ja etupaneeli sai lisäkuorrutuksen valkoisesta maalista. Maalariteipillä suojasin laminaatin ja maalasin kulmalistat myös valkoisiksi.

Edessä on luukku, josta voi laittaa safkat sisään. (sinertävä kuva johtuu siitä kun tuossa on akvaario lähettyvillä).
Luukkuun on lisätty saranat ja kahva.

Jotta elukka näkis kissana siellä myös yölläkin (plus että minä näen millo se siellä on ruokailemassa), asensin bistron sisäkattoon LED-valonauhan.

Nyt Spede näkee ruokailla ja minä näen milloin Spede on ruokailemassa 🙂

Foxykin näkee milloin ruoat ovat siellä sisällä ja se on varsin mielenkiintoista…

Speden Bistro on avoinna yötä päivää!

Tästä sitten varmaan kuvia lisää kunhan saan hifisteltyä pömpelin, jos se tapahtuu siis milloinkaan. Tarkoitus on tehdä listat noihin aukkoihin, vieressä odottelee vihreä terssimatto, joka on tarkoitettu ”nurmikoksi” pömpelin alle, sekä teen vielä terassin tuohon eteen, ettei Speden tarvitse kömpiä tuosta sivuluukusta sisään. Se tuntuu olevan sille vaikeaa, koska pömpelin lattia on myös laminaattia, ja siten liukas. Noh, vielä tolle voi jotain tehdä! Niistä sitten joku toinen kerta 🙂 Hyvää viikon jatkoa!

Speden Bistro 2016 Read More »

Scroll to Top