Kevättä odotellessa…

, ,

… on hyvä aloittaa puutarhaan ja parvekkeelle istutettavien rehujen suunnittelu!
Kaivoin kaapista viime syksyllä LIDListä alennuskorista hankkimani minikasvihuoneet ja päätin käydä läpi siemenet, joita olen hankkinut vuosien varsilla.

Jostain syystä sain lajitteluun kulumaan parikin päivää, ja tämän päivän saldo tällä hetkellä kun kirjoittelen (puoli yö), on vaivaiset yksi kasvihuoneellinen. Tosin enemmänkin olisi varmaan tullut istutettua, jos viime vuodelta säästämäni multa ei olisi ollut rutikuivaa. Siispä päivällä lisää ostamaan. Kyllähän multapussissa olisi säilynyt kosteus talven yli muttakun… seli seli. Olin jättänyt pussin tietysti auki.

Seuraavassa luettelo siemenistä jotka laitoin multaan:
Tuoksuneilikka (perenna)
Sarviorvokki (perenna)
Ritarinkannus (perenna)
Kilpiruoho (perenna)

Huomenna sitten menee lisää siemeniä multaan ja tarkoitus olisi laittaa seuraavat:
Varsiselleri Utah
Paprika
Tomaatti ”Mato”
Tarhasalkoruusu
Karpaattienkello
Samettikukka
Tuoksupielus (violetti+valkoinen)
Mirrinminttu
Sikuri
Kaunopunahattu
Tulikellukka
Leijonankita

Eiköhän tuossa ole jo tarpeeksi! Tai ainakin nuo nyt koska loput voi laittaa myöhemmin… Istutustaan odottelemassa on vielä päivänsini ja mustasilmäsusanna, joista keräsin viime vuonna siemenet. On minulla niitä siemeniä ostopussukoissakin vielä jos nuo keräämäni siemenet eivät syystä tai toisesta ala itämään.

Kevättä odotellessa… Read More »

Koiralle nimilaatta

, , ,

Tuli tehtyä tuossa semmoinen pikkuruinen hankinta hauvelille, kun sillä on kohta synttärit…

Luun muotoinen nimilaatta
Taakse koiran nimi ja puhelinnumero

Laatta on noin 4cm x 2cm kokoinen. Toinen puoli on tuollainen oranssi ja sileä, johon on sitten kaiverrettu koiran nimi ja isännän puhelinnumero. Ei ollut kauhean kallis – maksoi 12,90€ + toimituskulut 3,50€. Nimilaatta toimitettiin parissa viikossa. Paikka, josta tilasin oli lahtelainen Petpark.fi/nimilaattapuoti… joka ilmeisesti on vaihtanut verkko-osoitetta hiljattain toiseksi. Näitä nimilaattoja saa siis tilattua seuraavasta paikasta: http://www.nimilaatat.com

Koiralle nimilaatta Read More »

Koiralle paita-projekti

, , , , ,

Taas jossakin ihmetellään, että mikä saa ihmisen tekemään jotain tällaista viattomalle luontokappaleelle…
Noh, tähän on kyllä syynsä, ja se ei ole mikään muotihömpötys. Mutta kun Minna-täti tekee, ni Minna-täti tekee sitten kunnolla!

Foxi-parka oli satuttanut itsensä jokin aika takaperin temutessaan pihalla, tai ei sitä oikein tiennyt missä tämä oli itsensä satuttanut, verta tuli hieman hetkellisesti ja reikä jäi kylkeen. Kuitenkin sekä isäntä, että minä totesimme, että koiran kyljessä oleva ”vekki” tarviaa jonkunlaisen suojan, ainakin hetkeksi. Kokeilimme ensiksi sideharsoa ja idealsidettä. Kun kyse on tuollaisesta ikiliikkujasta, ei moisilla viritelmillä ollut siis minkään näköistä virkaa. Meni varmaan viisi minuuttia, kun koiralla oli lannevanne, joka oli tehty sideharsosta ja idealsiteestä. Piti siis kehitellä jotakin paremmin paikallaanpysyvää… ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tehdä elukalle jonkinnäköinen vaate.

Foxi oli saanut lahjaksi isoisänsä Tällin villatakin, josta päätin ottaa mallia. Suoritin mittaamisen siellä, missä koirakin oli, ilman mittanauhaa tietenkin… kyllähän sitä nyt sen verran osaa arvioida pituuksia kun kotiin pääsee!

Tällin villatakki

Leikkasin kankaat muistin perusteella ja aloin ompelemaan koiran riemuksi sille paitaa. Ihan suoriakin saumoja tuli, ja oli oikein tyytyväinen lopputulokseen. En malttanut odotella että pääsisin kokeilemaan sitä koiran päälle, olinhan laittanut siihen ihan neppareitakin. Tein vyölenkit, joihin mahan puolelta tulevan ns vyön saisi kiinni… siinä siis nepparikiinnitys.

Ei mennyt ihan niin kuin Strömsöössä, kuten kuvasta näkyy. Mahalenkki oli kyllä ihan ok, mutta vyölenkit sille oli ommeltu ihan väärään paikkaan joten niitä ei olisi voinut käyttää. Lopputulos: vyölenkit väärässä paikassa, mahalenkki toimii jos ei laita vyölenkkeihin… tosin, paita ei kestänyt ikiliikkujalla paikallaan. NOH, minä sitten päätin tehdä uuden paidan ja ottaa opikseni virheistä…

Tein varmaan kolme eri versiota paidasta lisää, ennen kuin päätin, että nyt jos ei onnistu niin sitten saa olla. Haava olisi joka tapauksessa kerennyt parantumaan umpeen ennen kuin saisin ommeltua sellaisen paidan elukalle joka minua itseäni miellyttäisi, tai sopisi täydellisesti koiran päälle! Foxi alkoi olla samaa mieltä kanssani…

Foxi ei kuitenkaan ollut pahoillaan paidasta, vaan esitteli sitä ihan hienosti… tai sitten kaikki tämä poseerausinto johtui siitä kun se sai kuvien välissä makupaloja. Selvää mallin ainesta kuitenkin, sanon minä 😀

Koska kyseessä on tyttökoira, halusin sille jotakin söpöä. Mikäpä muu voisi olla oikeastaan niin söpöä tällä hetkellä kuin jokin, mikä on vaaleanpunaista. En kuitenkaan halunnut, että isäntä oksentaa, niin paitaan tehtiin vain mm. vaaleanpunainen vyö, jossa on vaaleanpunainen silkkirusetti, sekä muutama vaaleanpunainen koristereunus.
Vyön päät kiinnittyvät toisiinsa velcralla ja niiden välissä on vaaleanpunaista kangasta varsinaisena vyön elementtinä, sekä leveää kuminauhaa, jotta ei kiristä. Vyö pysyy paikoillaan vyölenkeillä, jotka ovat ommeltuina paidan alaosaan… tai pysyy ja pysyy… jotta mitään saisi pysymään tämän elukan päällä kunnolla niin ne pitäisi varmaan liimata sen turkkiin kiinni epoksilla!

Koska olen ”liitoksissa” tällaiseen paitojen painopaikkaan, päätin tehdä Foxille sopivan printin.

Foxi ei epäilyistäni huolimatta juurikaan paitaa kainostellut… Iloisena se leikki samaan tahtiin, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Paitaa pidettiin päällä muutaman päivän, jotta haava ehtisi hieman parantua.

Eikä se koira nyt minulle niiiin vihainen sitten loppujen lopuksi ollutkaan….

Mie ja miun kamu Foxi

Koiralle paita-projekti Read More »

Kreikkalainen salaatti

, , ,

Olen lopettanut tupakoinnin useita vuosia takaperin, ja sen seurauksena makuaistini on kehittynyt jatkuvalla syötöllä, jos näin voi sanoa 😀 Tämä näkyy hyvin ulkomuodoistani ja extremekokeiluistani, joita teen ruokien suhteen. Ehdoton lempisnacksini on lämpimät voileivät ja sitten erilaiset salaatit, joista esittelen yhden tässä… en sano että tämä on mitenkään hyvän makuinen mutta tulipahan tehtyä.

Jokaisen järkeen käyvät aurinkokuivatut tomaatit, kreikkalainen juusto ja oliivit kun puhutaan kreikkalaisesta salaatista. Yleensä nämä toimivat hyvin keskenään…

Aurinkokuivatut tomaatit ja parikatäytteiset vihreät oliivit

Vaihe yksi: syödään jo puolet raaka-aineista ennen kuin niistä tehdään salaattia. Näin saa maistettua entuudestaan tuntemattomia aineksia ennen kuin pilaa koko salaatin, tai ainakin niin luulisi.

Tarvikkeet hankittu LIDListä. Aurinkokuivatut tomaatit maksoivat tarjouksesta noin 1,50€ ja paprikatäytteiset vihreät oliivit noin 0,99€ – tarjouksesta nekin. Söin kutakuinkin puolet noista purkeista ennen kuin tein niistä salaatin, koska molemmat pitää tuhota viikon sisällä purkin avaamisesta 😉 Yhden ihmisen salaattiin ei molempia purkkeja saa menemään kirveelläkään.

Kreikkalainen juusto

Hankin LIDListä myös tämän kreikkalaistyylisen juuston, joka oli mielestäni edullinen sekin. Maksoi noin 2,50€ ja on hyvää sellaisenaan. Pilkoin juuston kuutioiksi, niin kuin salaattivalmiit fetapalat yleensä ovat, ja tein samoin suomalaiselle tuoreelle kurkulle, tomaateille ja ruotsalaiselle jäävuorisalaatille.

En oikeastaan tiedä missä hitossa oikein mätti, mutta näillä yhdistelmillä saatiin aikaiseksi aivan kauhean makuinen salaatti! Liekö ruotsalaisilla ja kreikkalaisilla jotakin kismaa keskenään. En vain voinut uskoa makuaistiani, koska joka ikinen raaka-aine oli sellaisenaan todella hyvää…

Olinhan syönyt niistä jo puolet ennen sekoittamista keskenään, mutta yksitellen. Kaverini oli kylässä kun Jamie Oliverin innoittamana kävin salaatin tekoon… en iljennyt sanoa kaverilleni millaista salaatti oikeastaan oli. Hän kohteliaasti kieltäytyi. Haistoiko hän miltä se oikeasti maistui?

Oliivit ja juustopalat

Jokainen yksittäinen ainesosa oli herkullinen, mutta sitten yhdistelmä aivan kammottava 😀 Noh ei siinä sitten auttanut muu kuin kokeilla vielä viimeistä oljenkortta, nimittäin salaattikastikkeen lisäämistä. Onneksi jääkaapista löytyi hetki sitten avattu Saarioisten kartanon kastike, joka pelasti tämän sötöksen joutumasta biojätteisiin.

Äkkiseltään kun katsoo tämän näköistä annosta, niin siitä ei heti ensimmäisenä tule mieleen että se olisi hirveän makuista, varsinkin jos pitää kaikista aineksista… tekee mieli vaan hakea jokin coctail-tikku jolla nyppiä noita paloja tuolta suuhunsa! Mutta sekoitapas nuo keskenään… YÄK!

Kreikkalainen salaatti

Suosittelen kuitenkin jokaisen yksittäisen ainesosan hankintaa jos pitää tämän tyyppisistä ”sormipaloista”. Toimivat hyvin tarjoiltaviksi illanistujaisiin, tai johonkin muihin kesteihin. Kun pistelin noita yksittäisiä oliiveja sieltä täältä napaani, niin kissani tuli joka kerta pummimaan 😀 Se haistoi jostakin nuo oliivit kun avasin purkin. Sillekin ne olivat suuren suurta herkkua!

Kreikkalainen salaatti Read More »

Uusia kasveja akvoihin

, , , , ,

Hankin ”pitkästä aikaa” akvaan uuden kasvin, joka on minulla ollut aiemminkin kasvatettavana. Kasvi on Anubias var Nana. Edellisestä kokeilusta on enää rippeet jäljellä pienemmässä akvassa ja toivottavasti olen nyt astetta viisaampi kasvin suhteen, ja saan sen pysymään hengissä. Tiedetään – oma vika se oli ettei alunperinkään kasvanut mihinkään ja se lopulta mätäni. Olen nyt tehnyt asian toisin…

Minulla oli hieman hukkaostoksena akvaan hankittu ylisuuri mangrovepuun pala, jonka päätin pätkiä pieniin osiin. Näin sain isolle osaa uusista kasveista kasvualustan. Uusia kasveja on muitakin, kuin kääpiökeihäslehti (Anubias). Vinkkinä on iät ajat käytetty siimalla sidontaa, jos halutaan jonkun kasvin tarrautuvan ajastaan johonkin pintaan kiinni. Eli siimaa vaan ympärille niin kasvi on vaikkapa puupalassa sen avulla aluksi kiinni. Yhden vinkin haluaisin vielä lisätä tuohon siiman kanssa kiinnittämiseen: hanki joku toinen pitämään siitä kasvista ja puupalasta kiinni! Minulla meni varmaan tunti kun sain muutaman keihäslehden tuohon puupalikkaan sidottua kun se siima on niin pirun liukasta vaikka kuivaisi kädetkin. Kasvi pysyy myös halutussa kohdassa hieman paremmin kun toinen pitää siitä kiinni… tai ainakin siitä puupalikasta. Hermot meinas mennä, mutta sain kuin sainkin ne paikoilleen. Niitä on yhdessä pitkähkössä puupalassa nyt kiinnitettynä neljä.

Tässä kuva akvasta 22.1.2011

Kääpiökeihäslehtiä on hurja määrä yhdessä ruukussa ostettaessa. Kasvi maksoi noin 9 euroa, mutta siitä sai viisi erillistä kasvia, ja olisi saanut varmaan enemmänkin jos olisin pilkkonut sitä pienempiin osiin. Seuraavassa kuvassa pitkulainen puupala, johon kiinnitin neljä anubiasta.

Jätin sen pusikon suuremmaksi jossa oli jo kukintoja. Tässä lähemmin kuva siitä Anubiaksesta joka kukki ihan täysiään. Melkoisen mielenkiintoisen näköinen. En tiedä kuinka paljon suuremmaksi tuo edes kasvaa, mutta epäilen, ettei järin korkeaksi ainakaan. Tämä suurin kasvi niistä pätkityistä on erillisessä puupalassa kiinni, ja on siten liikuteltavissa eri puolelle akvaa, jos tarve vaatii. Nuo muut neljä ovat tuollaisessa pitkulaisessa kiinni ja se on hieman haasteellisempi sitten sijoittaa… tai parastahan kaikille olisi että se pysyisi siinä paikallaan 🙂

Anubias var. Nana eli Kääpiökeihäslehti

Ihastuin täysiään yhteen toiselta akvaharrastelijalta saatuun Tiikerilumpeeseen! Se juurtui todella hyvin, ja nopeasti. Nyt siihen tulee jo ainakin yksi lehti/viikko lisää, jopa parikin lehteä. Voi olla että sen kanssa tulee vielä ongelmia kun on niin suurikin. Jossakin ohjeistettiin leikkaamaan sellaiset pintavarret pois, jos niitä ilmaantuu. Omaan kasviini ei vielää sellaista ole tullut, mutta se onkin ollut istutettuna vasta pari-kolme viikkoa. Tämä minun versioni kasvista on ilmeisesti vihreä, vaikka siinä vähän punaista onkin.

Nymphaea lotus eli Tiikerilumme

Tiikerilumpeen takana kasvaa pistokkaista lisätyt Rasvalehdet (4 kpl), joista ostettujen versioiden emokasvit ovat sijoitettuina keskelle akvan takaseinustaa. Saattaa olla, että keksin niille jossain vaiheessa paremman paikan, kun alkaa vaikuttaa siltä, että ne menevät koko ajan sekaisin vasemmassa laidassa olevien Amerikantähdikkien kanssa. Molemmat kasvavat kauheaa kyytiä! Amerikantähdikkiä olen jo siirtänyt tuonne pienempään akvaan (70-litranen) yhden taimen, jotta sinne saataisiin lisää kasvillisuutta. Edelliset eivät oikein viihtyneet siellä. Nyt istutin sinne sellaisen tähdikin, jossa on juurakko mukana. Jos vaikka ei mätänisi juuret tällä kertaa, ainakaan niin nopeasti. Tähdikkejä on karsittava tuosta määrästä kohta taas kuitenkin… Hyvä kasvi, jos tarvitsee nopeakasvuisia kasveja, mutta rujon näköinen alarungosta, jos ei saa kauttaaltaan valoa! Pitää siis vähän väliä nyppiä latvustoa lyhyemmäksi.

Tässä on myös yksi uusi tulokas, Anubias heterophylla eli Kongonkeihäslehti. Taas sellainen lajike, joka on istutettava hiekan yläpuolelle etteivät juuret mätäne. Sitä varten minulla oli yksi magrovepuun palanen varattuna johon saan tuon suuren kasvin laitettua.

Anubiasheterophylla eli Kongonkeihäslehti

Näyttäisi tämäkin kasvi viihtyvän hyvin akvassani 🙂 Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen viime kesän jälkeen! Tosin, kun olen näköjään onnistunut pitämään veden hyvänä, niin tuossa Kongonkeihäslehdellä loikoileva Ottokin on viihtynyt akvassani, ja nehän ovat oikein loistavia levänputsareita. Pitävät siis hyvin tuollaiset hitaasti kasvavat kasvit puhtaina. Onhan tuossa toki pieni määrä ”karvaa” mutta ei se nyt maata kaada. Pitänee rapsutella se jossain vaiheessa pois siitä kun käy tuota sen takana olevaa Tähdikkipusikkoa karsimaan. Siitä sitten tuonnempana….

Uusia kasveja akvoihin Read More »

Scroll to Top